Slaavilaisen kirjaston Polonica-kokoelma sisältää tiede- ja kaunokirjallisuuden lisäksi myös arkisempaa käyttökirjallisuutta, esimerkiksi puolalaisia matkaoppaita ja almanakkoja. Vuosien 1828 – 1917 vapaakappaleaikana kirjastolla oli oikeus saada kokoelmiinsa kappale jokaista Venäjällä painettua julkaisua – sisältäen myös Venäjän keisarikunnan alaisen Puolan lakisääteiset vapaakappaleet. Tuolta ajalta kokoelmassa on lähes 2200 Puolassa painettua nimekettä. Aikakausi näkyy Polonicassa julkaisujen moninaisuutena, mitä ovat myöhempien aikojen lahjoitukset edelleen rikastuttaneet. Se, mikä oli aikalaisilleen arjen ja vapaa-ajan käyttökirjallisuutta, antaa jälkipolville tietoa kadonneesta ajasta, esimerkiksi historiantutkimuksen tarpeisiin.
Puolan kuningaskunnan automobilistiyhdistyksen vuonna 1913 julkaisemaa opaskirjasta voi lukea johdatuksena matkailun historiaan. Opas sisältää ohjeita ulkomaille matkustaville automobilisteille koskien erityisesti Länsi-Eurooppaa ja Venäjän keisarikunnan Euroopan puoleista aluetta. Teoksen ilmestymisajankohtana oli autolla ulkomaille matkustaminen vain harvojen harrastus. Eurooppa 1910-luvulla ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä oli autoilijan näkökulmasta erilainen maankolkka kuin 2000-luvun vapaan liikkuvuuden Eurooppa.
Erityisen tarpeellisia 1910-luvun autoilijalle olivat opaskirjasen ohjeet koskien triptyykkejä eli kolmiosaisia dokumentteja, joiden voimassa ollessa oli mahdollista ylittää raja ilman tullimaksua. Automobilistiklubin kautta haettava triptyykki toimi tulliviranomaisen myöntämänä takeena siitä, että auto poistuu maasta triptyykin voimassaoloajan päätyttyä (tai muussa tapauksessa kulkuneuvosta maksetaan tullimaksu).
Puolan kuningaskunta ja autonominen Suomi olivat osa Venäjän keisarikuntaa, mutta Venäjältä Suomeen saapuva matkailija kohtasi tullirajan kuten nykyäänkin. Suomeen Venäjältä saapuvalle puolalaisautoilijalle myönnettiin kuukauden ajan voimassa olevia suomalaistriptyykkejä, jotka antoivat oikeuden saapua ja poistua useita kertoa.
Lisäsyvyyttä matkailuun voi hakea esimerkiksi Varsovassa (hieman vapaakappaleajan jälkeen) vuonna 1926 julkaistusta kuvitetusta lounais-Puolan rautatieoppaasta, joka antaa käytännön tietoa junalla liikkuville matkailijoille. Esitellyt reittivaihtoehdot seuraavat raiteita Varsovasta Częstochowan tai Radomin kautta Krakovaan ja ympäröivälle seudulle aina Silesian Cieszyniin ja Tatra-vuoriston Zakopaneen. Historian, kulttuurielämän ja nähtävyyksien esittelyn ohella opas tarjoaa runsaasti myös käytännön faktatietoa, mm. ravintola-, kahvila- ja hotellisuosituksia. On lohdullista havaita, että vaikka paljon on muuttunut, paljon on säilynyt myös samana – sekä matkailijan tarpeiden että Lounais-Puolan vierailukohteiden suhteen.
Puolalaiset 1910-luvun kalenterit, esimerkiksi Maaseudun kuvalehden (Wieś Ilustrowana) julkaisema vuoden 1912 almanakka ja Moskovassa ilmestynyt puolalainen vuoden 1917 kalenteri, sisältävät nimipäivien ja taivaankappaleiden kiertokulkua sisältävien tietojen lisäksi valokuvia ajankohtaisista tapahtumista ja kuuluisten henkilöiden valokuvia – aikansa uutisia ja viihdettä.
Maaseudun kuvalehden vuoden 1912 almanakka esittää rinta rinnan roomalais-katoliset, ortodoksiset ja juutalaiset juhlapyhät viestien Puolan kadonneesta monikulttuurisuudesta. Mukana on jopa kaunokirjallisuudelle omistettu palsta, joka sisältää esimerkiksi Juliusz Słowackin runon ”Zima” (’talvi’). Kyseinen runo on osa Słowackin Pan Tadeusz -runoelmaa, yritystä luoda jatko-osa Adam Mickiewiczin samannimiselle Puolan kansalliseepokselle. Słowackin Pan Tadeusz ei ole kuitenkaan säilynyt jälkipolville kokonaisuudessaan: siitä on olemassa vain fragmentteja. Polonica-kokoelman sisältämä runo on yksi niistä – ei tosin ainoa laatuaan, sillä kyseinen runo on säilynyt muuallakin.
Polonican 1900-luvun alun aineistosta heijastuu uuden aikakauden hurma ja optimismi, elämäntavan muutos sekä teknologiset keksinnöt aina automobiileista lentokoneisiin. Matkaoppaiden ja kalentereiden kaltaiset julkaisut olivat aikalaisilleen arkipäiväisiä käyttöesineitä, mutta jälkipolvien käsissä ne ovat kadonneesta ajasta kertovia arjen ja kulttuurin fragmentteja.