Helsingin yliopisto
Mikä on sellainen tutkimusartikkeli, joka yhtenä päivänä on avoimesti luettavissa mutta toisena maksumuurin takana? Vastaus: free-artikkeli. Free-artikkelilla on kustantajien palveluissa eri nimiä, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että julkaisun avoimuudesta pitkällä aikavälillä ei ole takeita. Tässä blogiartikkelissa kerrotaan free-artikkelin piirteistä ja open access -artikkelin tunnistamisesta – sekä hieman myös rinnakkaistallentamisesta.
(This article is also available in English.)
Kuvitellaan tilanne: Tutkija on julkaissut artikkelin, ja huomaa sen olevan avoimesti saatavilla. Avoimuudesta on vielä vahvistuksena ”free access” -merkintä otsikon yläpuolella ja lupaavasti auki oleva lukon kuva (Kuva 1). Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä seuraavana päivänä artikkeli on maksumuurin takana.
Mistä on kyse? Onko artikkeli open access vai ei?
Lyhyt vastaus: Artikkeli ei ole open access. Tai tarkalleen ottaen se edustaa avoimuutta, jossa avoimuutta ei ole määritelty. Open access -jargonissa puhutaan pronssisesta avoimuudesta (bronze open access).
Kustannussopimus antaa usein kustantajalle mahdollisuuden yksipuolisesti määritellä, milloin artikkeli on avoimesti saatavilla, milloin maksumuurin takana. Free-artikkeleilla on eri nimiä kustantajien verkkosivuilla:
- Free
- Free access
- Full text access*
- Full access*
- Open
Lehden sisällysluettelossa ”Free access”-artikkelit on usein eroteltu varsinaisista ”Open access” -artikkeleista. Free-artikkelit lisäävät avoimuutta, mutta ne ovat myös omiaan sumentamaan avointa julkaisemista, joka on täynnä erivärisiä avoimuuksia – kultaista, vihreää, timanttista ja hybridiä. (Avoimen julkaisemisen päämuodot on eritelty blogiartikkelissa.)
Usein tutkijat erehtyvät luulemaan lehtiä, joissa vilisee yllä kuvattuja termejä avoimiksi lehdiksi, mitä ne eivät ole: free-artikkelit kertovat aina rajoitetusta avoimuudesta.
Ainoa varma tapa tunnistaa artikkelin pysyvä avoimuus on avoimuudesta kertova lisenssimerkintä itse artikkelissa tai kustantajan sivuilla (Kuva 2). Tutuin lienee joku Creative Commons -lisenssityyppi. Julkaisukanavan avoimuuden voi tarkistaa lehden tiedoista tai esimerkiksi DOAJ-tietokannasta, joka sisältää kuitenkin vain DOAJ-kriteerit täyttävät avoimet lehdet.
Free-artikkelit ja rinnakkaistallennus
Helsingin yliopistossa rinnakkaistallennetaan kaikki tutkimusjulkaisut (ks. Avoimen julkaisemisen periaatteet). Koska free-artikkelit eivät ole varsinaisia open access -artikkeleita, niistä ei useinkaan ole mahdollista tallentaa lopullista julkaistua versiota, vaan niin sanottu final draft -versio (ks. artikkeliversioista tarkemmin).
Opetus- ja kulttuuriministeriön vuotuisessa tiedonkeruussa free-artikkeleita ei noteerata open access -julkaisuiksi, mutta rinnakkaistallennettuna artikkeli täyttää avoimuuden kriteerit (Kuva 3). Julkaisujen tallentaminen yliopiston julkaisuarkistoon on myös arvokasta sinänsä, koska se takaa julkaisuille vakaan pitkän aikavälin säilytyspaikan (ks. Kahden kohdan muistilista – eli rinnakkaistallennuksen huoneentaulu tutkijalle).
* ”Full access” ja ”Full text access” voivat viitata myös sisältöön, johon organisaatio on ostanut pääsyn esimerkiksi lehtitilauksen yhteydessä.
Internet Archiven Wayback Machinesta voi löytyä kuvakaappaus artikkelista siltä hetkeltä kun maksumuuri on ollut auki. Kannattaa siis hyödyntää Internet Archivea.