Päätoimittajan näkökulmia avoimen tiedelehden kustantamiseen

Julkaistu kirjoittanut Johannes I S Pernaa

Miten luodaan menestyvä tiedelehti rajallisilla resursseilla? Helsingin yliopiston ja LUMA-keskus Suomen julkaisema LUMAT on tiedekasvatuksen kotimainen tutkimusjulkaisu, joka on kymmenessä vuodessa kasvanut aloittelevasta lehdestä alansa vakiintuneeksi toimijaksi. Päätoimittaja Johannes Pernaa kokoaa artikkelissaan yhteen LUMATin menestystekijöitä, joista keskeisimpiä on ollut lehden fokuksen kohdentaminen. Pernaa avaa näkymän talkoovoimin tehtävän tiedelehden arkeen, ja osallistuu samalla tiedejulkaisemisen tulevaisuudesta käytävään keskusteluun, jonka Syksy Räsänen laittoi alulle viime syksyn keskustelunavauksellaan. (Artikkelisarja: Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuus)

Teksti: Johannes Pernaa (Helsingin yliopisto)
Johannes Pernaa työskentelee yliopistonlehtorina kemian osastolla ja luotsaa tiedekasvatuksen LUMAT-lehtiä. Kuva: Veikko Somerpuro

Tieteellinen lehtikustantaminen on mielenkiintoinen ala. Juttelen aiheesta monesti ihmisille, jotka eivät työskentele tieteen parissa. He ovat yleensä hämmästyneitä siitä, miten jännittävästä alasta on kyse.

Ensinnäkin, julkaiseminen on valtavaa liiketoimintaa. Aiheesta on kirjoitettu useita erinomaisia artikkeleita, kuten Räsänen (2019) ja Silfverberg (2021). Noissa artikkeleissa ei tosin käsitellä liiketoiminnan monimuotoisuutta, minkä vuoksi ala on paljon suurempi kuin yleisesti ajatellaan. Kustantamoiden lisäksi löytyy valtava määrä ohjelmisto- ja analytiikkataloja, joista esimerkiksi Web of Science -palvelua tuottava Clarivate Analytics on valtavan kokoinen yritys (liikevaihto 2023: noin 2,6 miljardia dollaria). Myös kansainväliset tiedekustantamot tuottavat julkaisutoiminnan lisäksi muun muassa ohjelmistoja ja analytiikkaa.

Toiseksi, talkootyön ja akateemisen pakon välinen vuorovaikutus on kiehtova. Tutkijat eivät uransa ja yliopistojen rahoitusmallin vuoksi voi olla julkaisematta artikkeleita, mutta voivat toistaiseksi olla arvioimatta käsikirjoituksia. Tästä syntyy haastava tilanne lehtien toimituspuolelle. Artikkeleita lähetetään enemmän kuin niille löytyy arvioijia, mutta samalla ihmetellään pitkiä arviointiaikoja ja arviointilausuntojen heikkoa laatua. Tämä on ainakin tilanne omalla tutkimusalallani eli tiedekasvatuksessa. Ymmärrän kriittisen palautteen oikein hyvin. Itsekin tutkijana haluan, että artikkelit prosessoidaan ja julkaistaan mahdollisimman nopeasti.

Tässä blogiartikkelissa pohdin avointa tiedelehtien kustantamista päätoimittajan näkökulmasta. Huomatkaa, että kyseessä ei ole tutkimusperustainen lähestyminen vaan kokemusperustainen. Tutkimusalani on kemian tiedekasvatus, ei avoimeen tieteeseen keskittyvä informaatiotutkimus (ks. TUHAT-tutkimusprofiilini). Taustastani voisin mainita, että työskentelen yliopistonlehtorina Kemian opettajankoulutusyksikössä Helsingin yliopiston kemian osastolla. Koulutan siis työkseni tulevia kemian aineenopettajia. Kustannusalasta minulla keskimääräistä keskiryhmäläistä enemmän kokemusta. Otin akateemisesta urasta viiden vuoden urakatkoksen väitöksen jälkeen, jolloin työskentelin kustannusalalla Suomessa (2012–2017). Yliopistoon palaamisen jälkeen olen toimittanut LUMAT-lehtiä vuodesta 2018 alkaen. Tällä hetkellä olen lehtien päätoimittaja. Minulla on siis yli 15 vuoden kokemus tietokirjallisuuden kirjoittamisesta, toimittamisesta, arvioimisesta, kustantamisesta, sovelluskehittämisestä ja liiketoiminnasta sekä kirjojen että lehtien parissa niin akateemisen kuin myös yksityisen sektorin näkökulmista.

LUMAT-lehtien tarina

LUMAT on 2013 vuonna perustettu kotimainen tiedekasvatuksen tutkimusjulkaisu, jota julkaisee Helsingin yliopisto ja LUMA-keskus Suomi. Lehdessä ei ole mitään maksuja ja nykylisenssi on CC BY. Vuonna 2016 LUMAT jaettiin kahteen osaan, joista LUMAT julkaisee vertaisarvioituja tiedeartikkeleita ja LUMAT-B yleistajuisempia papereita.

Ajan myötä LUMAT on kasvanut aloittelevasta lehdestä vakiintuneeksi toimijaksi tiedekasvatuksen tutkimusalalla. Toimittajakaudellani lähetettyjen käsikirjoitusten määrä on kymmenkertaistunut vuositasolla arvioiden. Lehden Jufo-luokitus on 1 ja indeksointi kohtuullisen laajaa. Harmillisesti lehden Scopus H-indeksi on vielä aloittelevan lehden tasolla (2023: 8), mutta sieltä puuttuu ensimmäisten kolmen vuosikerran artikkelit. Tämän Elsevierin tekninen tuki korjaa toivottavasti pian.

Pidän LUMAT-lehteä suomalaisen tiedejulkaisemisen menetystarinana. Kestää useita vuosia ja tuhansia työtunteja, että tyhjästä aloittava vapaaehtoislehti saa tieteenalallaan arvostetun aseman. Tämä edellyttää artikkeleita, joihin viitataan. Lehden ympärille kannattaa siis kerätä arvostettu toimituskunta, joka avustaa lehden alkuun julkaisemalla siellä artikkeleitaan. Tämä on kirjoittajilta hyväntekeväisyyttä ja palveluksia ystävälle, sillä pääsääntöisesti kansainväliset yliopistot eivät salli julkaisemista indeksoimattomissa lehdissä. Suomessa Jufo-luokitus on tärkein kriteeri, mutta kansainvälisesti Web of Science -indeksointi on usealle yliopistolle määräävä tekijä. Tällä on osittain tekemistä yliopistorankingien kanssa, jotka taas ovat työväline mediavaikuttamisessa sekä työntekijöiden ja opiskelijoiden rekrytoinnissa. En syvenny aiheeseen enempää, mutta tämä on yksi esimerkki siitä, miten tiedejulkaisemisen resonoi toiselle liiketoiminta-alueelle.

Vapaaehtoistyön resurssit eivät riittäneet artikkelitulvan prosessointiin, vaikka toimittajan esitarkastuksen läpäisi vain noin 20 % lähetetyistä artikkeleista. Nyrkkisääntö on, että vertaisarviointiin ei koskaan tule lähettää heikkoa artikkelia.

LUMAT aloitti kansainvälisenä lehtenä, jolla oli laaja julkaisufokus. Käytännössä kaikki matemaattinen, luonnontieteellinen ja teknologinen tiedekasvatuksen tutkimus ympäri maailmaa oli tervetullutta. Laajenevien indeksointien ja ripeän toimitustyön myötä käsikirjoitusten määrä kasvoi muutamassa vuodessa niin suureksi, että kustannusohjelmaa tuli kohdentaa paremmin. Vapaaehtoistyön resurssit eivät riittäneet artikkelitulvan prosessointiin, vaikka toimittajan esitarkastuksen läpäisi vain noin 20 % lähetetyistä artikkeleista. Nyrkkisääntö on, että vertaisarviointiin ei koskaan tule lähettää heikkoa artikkelia. Vertaisarvioijia on useimmiten vaikea saada. Itse suosittelen jokaiselle tutkijalle mallia, että julkaise 1 ja arvioi 10. Näin pysyisi suhdeluku kunnossa. Yliopistot voisivat tukea artikkelien arviointia ottamalla vertaisarvioinnit yhdeksi keskeisistä meriiteistä, joita arvioidaan avoimia työpaikkoja täytettäessä. Kenties jonain päivänä myös opetus- ja kulttuuriministeriön rahanjakomalliin tulee oma rivi vertaisarvioinneille tutkimuksen alle.

Kohdennettu fokus

LUMATin pelastus on ollut erikoisnumeroihin siirtyminen. Lehdellä on jatkuva yleisnumero pohjoismaiselle tutkimukselle, mutta kansainvälisiä artikkeleita otetaan toimitukseen vain erikoisnumeroiden kautta. Tämä tuntuu näillä resursseilla toimivalta mallilta sekä lehden vaikuttavuutta että julkaisumäärää arvioitaessa.

Vaikuttavuuden näkökulmasta on erinomaista, että LUMAT voi miettiä rauhassa ajankohtaisia teemanumeroita ja julkaista aiheeseen liittyen huipputason artikkeleita. Indeksointien ja kasvavan lukijakunnan myötä ne löydetään ja niihin viitataan. LUMAT on löytänyt roolinsa tutkimusalan julkaisukanavana ja lehden sivuilla vierailee joka päivä parisataa kävijää. Esimerkiksi vuonna 2023 LUMATin sivujen kautta artikkeleita luettiin tai ladattiin 125 000 kertaa. Tämän lisäksi niitä ladataan valtava määrä suoraan eri tietokannoista, jonne palveluntuottajat ovat niitä PDF-tiedostoina vieneet. Työllä on siis merkitystä.

Julkaisumäärien kanssa piti ensin hahmottaa resurssien rajat. Se onnistui vain kokeilemalla.

Julkaisumäärien kanssa piti ensin hahmottaa resurssien rajat. Se onnistui vain kokeilemalla. Vilkkaimpana vuotenaan (2021) LUMAT julkaisi noin 40 artikkelia. Silloin koin, että jopas me teimme ison työmäärän ja sillä saatiin aikaan hieno tulos. Asiaa tarkemmin mietittyäni ymmärsin, että tulos on erinomainen vain ei-kaupalliselle lehdelle. LUMATin julkaisumäärät ovat erittäin hyviä vastaavalla taustalla operoiviin lehtiin verrattuna, mutta 40 artikkelin julkaiseminen ei ole isossa mittakaavassa kovin kummoinen suoritus.

LUMATin ei kannata julkaista kansainvälistä yleisnumeroa, koska kaupalliset kustantamot tekevät ihan sitä samaa paljon isommalla volyymillä. LUMATin ja vastaavien kaupallisten toimijoiden välisiä eroja voi tutkia Scimago-palvelussa, joka hyödyntää Scopus-dataa lehtien toiminnan ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Lähtökohtaisesti kaupalliset verrokit julkaisevat vuodessa moninkertaisen määrän artikkeleita ja niihin viitataan paljon enemmän (Kuva 1). Toki tämän takana ovat myös pidemmät julkaisuhistoriat sekä valtavien yritysten tehokkaat myynti- ja markkinointikoneistot.

Kuva 1. Lumatin ja kahden vastaavan fokuksen omaavien kaupallisten lehtien vertailu. Tiedot on kerätty lehtien verkkosivuilta ja Scopuksesta. Lisätietoja Scopus-datasta: LUMAT, IJSME ja IJSE.

Olennaista LUMATin sisällöllisessä kehittämisessä oli huomata, että talkootyön mahdollistama kasvu tuli vastaan hyvin nopeasti. Lehden kasvaminen edellyttäisi ensin puolipäiväisen toimittajan palkkaamista ja siitä muutaman vuoden päästä toimen muuttamista kokopäiväiseksi. 100 000 euron vuosibudjetilla LUMATista voisi kehittää viidessä vuodessa lehden, joka kasvaisi vähitellen yhdeksi tiedekasvatuksen johtavista kansainvälisistä lehdistä.

Tiedelehtien pelisäännöt ovat kohtuullisen yksinkertaiset. Arviointiaikojen tulee olla kilpailijoita lyhyemmät. Julkaisuvolyymin ei tule olla liian iso eikä liian pieni. 200 artikkelia vuodessa olisi sopiva määrä siihen, että jokainen kirjoittaja ja arvioija ehdittäisiin kohdata ihmisenä ja tieteentekijänä. Lisäksi tekniset ominaisuudet tulisi olla vähintään kilpailijoiden tasolla.

Julkaisumaksut

LUMATin kasvu ei siis ole mahdollista ilman rahaa, jolla voidaan palkata ammattitoimittaja. Tämä voitaisiin kattaa julkaisumaksuilla. Jos LUMAT julkaisisi vuodessa 100 artikkelia, tulisi julkaisumaksun olla 1000 euroa. Jos 200 artikkelia, niin 700 euroa olisi sopiva taksa. Sen lisäksi voisi myydä kielentarkistukseen ja tutkimusmentorointiin liittyviä lisäpalveluja. Voittoa ei tässä mallissa tulisi, vaan suurin osa varoista menisi toimittajan, taittajan ja HTML-prosessoijan palkkoihin.

Tämä laskelma on tehty sillä oletuksella, että Helsingin yliopisto tarjoaisi lehdelle ilmaiseksi Open Journal System -julkaisualustaan pohjautuvaa Editori-palvelua. Muut juoksevat kulut sisältävät Crossref-jäsenyyden ja pari toimitustyössä vaadittavaa ohjelmistoa – kustantavat alle tuhat euroa vuodessa. Myyntikuluihin käytettäisiin kaikki loput tuotot.

Ominaisuuksista ja palveluista

Kaupallisten kustantamojen tarjoamat julkaisualustat ovat teknisestä näkökulmasta vaikuttavia. LUMAT julkaisee kohtuullisen laadukasta pdf-artikkelia, mutta esimerkiksi kuvien ja taulukoiden saavutettavuuden takaamisessa on vielä paljon työtä. Metatietojen kanssa olemme nähneet paljon vaivaa ja se on hyvällä tasolla. HTML-artikkeleille olen kehittänyt pohjan, mutta niiden prosessointiin eivät resurssit riitä. HTML on artikkelien lukumuotona erittäin keskeinen, sillä se skaalautuu eri päätelaitteilla ja sen muuntaminen puheeksi on pdf-tiedostoa helpompaa. Lisäksi tutkimusdatan saattaminen louhittavaan muotoon olisi yksi tärkeä palvelu, mutta se ei toteudu edes kovin monen kustantamon alustoilla toistaiseksi.

Tärkeä kysymys on, miten monipuolinen käyttäjäkokemus tieteellisissä artikkeleissa tulisi tarjota. Riittääkö esimerkiksi pdf, jossa saavutettavuutta ei ole varmistettu, ja siitä generoitu HTML, joka toimii tyydyttävästi? Riittääkö se, että lähteet ovat sinne päin mutta eivät täydelliset? Tuleeko kielen olla virheetöntä vai riittääkö ymmärrettävä taso? LUMAT pystyy auttamaan edellä mainituissa asioissa jonkin verran, mutta emme pysty samaan kuin kaupalliset toimijat. Toivottavasti lähitulevaisuudessa tekoälysovellukset ratkaisevat ison osan näistä haasteista.

Lopuksi hieman overlay-pohdintaa

Räsänen (2023) esittelee overlay-lehtien mahdollisuuksia avoimen lehtikustantamisen vaihtoehtona. Overlay-mallissa vain metatiedot tallennetaan lehden sivuille DOI:n yhteyteen ja itse artikkeli ladataan preprint-palveluun. Malli vaikuttaa loistavalta. Teknisestä näkökulmasta preprint-palvelut eivät pärjää kaupallisten kustantamojen alustoille, mutta ovatko tekniset ominaisuudet hintansa väärti? Saavutettavuuden varmistamisessa lienee myös paljon haasteita. Overlay-lehtien keskeinen valtti on nopeus. Artikkelin saa heti julkaistua ja päivityksiä ladataan sitä mukaa, kun vertaisarviointi edistyy.

Preprint-palveluita kannattaa jokaisen tutkijan hyödyntää, vaikka valittu lehti ei puhdas overlay-julkaisu olisikaan. Mielestäni se on erinomainen ratkaisu pitkiin arviointiaikoihin, ja aloin tukemaan niitä myös LUMATissa. Lehdestä kannattaa aina varmistaa, että tukeeko se ennakkopainoksen julkaisemista. Useat kustantamot tarjoavat omaa preprint-tietokantaa, joka on yhdistetty artikkelin lähetystyöjonoon. Lopuksi julkaistu artikkeli linkitetään ennakkopainokseen. Lehden tunnuslukujen näkökulmasta on tärkeää, että artikkelin viittaukset lasketaan lopullisen artikkelille eikä ennakkopainokselle.

Helsingin yliopiston open access -maksun katto yhdelle artikkelille on 3 500 euroa, jolla voidaan operoida LUMATia useita kuukausia. Tästä näkökulmasta 3 500 euroa yhden artikkelin julkaisemisesta on mieletöntä, kun alustaa lukuun ottamatta lähes kaiken työn tekevät tutkijat.

Jos asiaa katsotaan taloudellisesta näkökulmasta, tilanne on täysin selvä. Olen Räsäsen kanssa samaa mieltä siitä, että overlay-julkaisemisella lehtien julkaisumaksuista voitaisiin leikata iso osa pois. Helsingin yliopiston open access -maksun katto yhdelle artikkelille on 3 500 euroa, jolla voidaan operoida LUMATia useita kuukausia. Tästä näkökulmasta 3 500 euroa yhden artikkelin julkaisemisesta on mieletöntä, kun alustaa lukuun ottamatta lähes kaiken työn tekevät tutkijat.

Yhteenvetona totean, että ilmaista kustantaminen ei voi olla, mutta pienemmälläkin tuotolla voidaan tarjota hyvää laatua. Keskeinen arvioitava kriteeri on lehden omistuspohja. Jos kyseessä on kaupallinen toimija ja julkaisumaksuun on hinnoiteltu reippaat katteet, tulee palvelun tasolta myös vaatia enemmän. Toimituksen näkökulmasta määrä tuhoaa laadun. Pienetkin lehdet ovat merkittäviä tieteellisen keskustelun edistäjiä, jos ne tarjoavat laadukkaita temaattisia kokonaisuuksia riittävän laajalla indeksoinnilla. Samanlaista otetta suosittelen myös suuremmille toimijoille, sillä se mahdollistaa sisällön mielekkään kuluttamisen. Yhtä kaikki – olen kiitollinen, että saan LUMATin kautta näköalapaikan tieteellisen julkaisemisen kehittymiseen. Tervetuloa lähettämään käsikirjoituksia LUMAT-lehtiin.

Lähteet

Johannes Pernaa (TUHAT, ORCID) työskentelee yliopistonlehtorina Kemian opettajankoulutusyksikössä Helsingin yliopiston kemian osastolla. Pernaa on kemian tiedekasvatuksen dosentti. Hän toimii päätoimittajana tiedekasvatuksen tutkimusalalla toimivissa LUMAT-lehdissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *