Helsingin yliopisto
Yliopistolehtori Juha Laakkosen opetuksessa Viikin kampuksella opiskelijat sekä hyödyntävät että tuottavat tutkimusdataa. Tutkimusdata opetuksessa tuo asiaa lähemmäksi, ja auttaa Laakkosen mukaan opiskelijoita ymmärtämään, mistä tieto on peräisin. Laakkonen kuuluu keväällä perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon. Hänen mukaansa kokoavalle tiedotukselle ja hyvien käytäntöjen jakamiselle yli tieteenala- ja organisaatiorajojen on Helsingin yliopistossa tarvetta.
Yliopistonlehtori Juha Laakkosella on kokemusta tutkimus- ja opetustyöstä 1990-luvun alusta saakka. Hän on nähnyt, miten teknologinen kehitys on avannut tietä tieteen avautumiselle.
”Kun itse aloitin, ei ollut somea, enkä ole siinä niin aktiivinen kuin jotkut nuoremmat. Mutta olen huomannut, että ResearchGate ja vastaavat tavoittavat tietyt tutkijat erittäin hyvin. Vaikka oma tutkimus ei olisi suosituinta alaa, se tavoittaa ne ihmiset, jotka tekevät samantyyppistä tutkimustyötä”, Laakkonen sanoo.
Anatomian ja loistutkimuksen parissa työskennellyt Laakkonen ei ole viime vuosina opetustyöltään ehtinyt seuraamaan avoimen tieteen kehitystä mielestään riittävästi.
”Tutkimusympäristö on niin muuttunut, että pakkohan siihen on itsekin perehtyä koko ajan paremmin. Monille nuorille avoimuus on paljon luontevampaa. Saatuaan jonkin tutkimustuloksen, he levittävät sitä automaattisesti eri foorumeilla. Toki tämä on luontevaa myös monelle varttuneemmallekin tutkijalle.”
Laakkonen myös uskoo, että tieteen avautuminen lisää kiinnostusta tiedettä kohtaan.
”Kyllä ihmisiä kiinnostaa, mitä yliopistossa tehdään, varsinkin, jos se kynnys seurata on matala.”
Esittelyssä Think Open -toimitusneuvosto: Juha Laakkonen
|
|
Tutkimusdata on luonteva osa opetusta
Laakkosen nykyisestä työstä valtaosa on opetusta. Vastuualueenaan hänellä on Viikissä makroskooppisen anatomian opettaminen, ja työ painottuu pitkälti harjoitustuntien vetämiseen. Lisäksi Laakkonen ohjaa opinnäytetöitä kandeista väitöskirjan tekijöihin.
Avoimen tieteen tuominen opetukseen on ollut teema, jota on pidetty esillä Helsingin yliopistossa ja kansallisella tasolla, ja HY:ssä on pyritty kiinnittämään huomiota datanhallinnan taitoihin perusopetuksessa (ks. myös professori Anu Lahtisen blogikirjoitus aiheesta).
Laakkosella on hyvin käytännönläheinen suhde tutkimusdatan rooliin perusopetuksessa: opiskelijat sekä hyödyntävät että tuottavat opetuksen aikana tutkimusdataa. Laakkonen käyttää opetuksessa usein tutkimuksiin keräämäänsä dataa.
”Opiskelijat tykkäävät, kun opetuksessa käytetään omaa, konkreettista aineistoa. Se tuo asiaa lähemmäksi, ja auttaa opiskelijoita ymmärtämään, mistä tieto on peräisin – että kyse ei ole mistään ihmeellisestä asiasta, joka vain laitetaan kirjaan. Koko ajan haluaisimme, että opiskelijat olisivat myös mukana tuottamassa sitä tutkimustietoa.”
Opiskelijoiden tuottamalla datalla voi olla merkitystä myös tieteenalan tutkimuksen kannalta.
”Riippuu tietenkin siitä, millä tasolla sitä tehdään. Meillä eläinlääketieteen puolella varsinainen opinnäytetyö on lisari (lisensiaatin työ), ja siinähän on jo oikeaa tutkimusta mukana. Käytän lisareita myös opettaessani alkuvaiheen perustutkinto-opiskelijoita, jotta he näkisivät, että heidän opintojensa aikana pystytään siirtymään tutkimustyöhön.”
”Opiskelijoita voisi ottaa enemmänkin mukaan tutkimukseen, mutta usein se jää kiireessä tai käytännön syistä.”
Kirjoja opiskelijoiden toivomuksesta
Opetustyö on vaikuttanut myös Laakkosen julkaisutoimintaan. Sekä Gaudeamuksen kautta julkaistu Ekologinen parasitologia (2008) että omakustanne Lintujen anatomia (2016) saivat alkunsa suomenkielisen oppikirjamateriaalin vähyydestä.
”Kirjoitin kirjan loisista, kun ei ollut oikein mitään suomen kielellä. Luennoidessani parasitologiasta opiskelijat usein sanoivat, että olisi kiva, jos olisi jotain suomen kielellä. Tein saman jutun eksoottisten eläinten kurssilla, kirjoitin pienen opuksen anatomiasta.”
Painetulle kirjalle on käyttöä vielä opetustilanteessa.
”Opiskelijoiltahan tulee palautetta, että olisi kiva hankkia kirjoja, mutta kun ne ovat niin kalliita. Sen takia julkaisin tämän toisen kirjan omakustanteena, että pystyn määrittelemään, millä hinnalla sitä myydään. Vedin hinnan tarkoituksella mahdollisimman alas. Tarkoitus ei ole tienata sillä, vaan että se olisi mahdollisimman monella käytössä.”
Tieteen avautuminen sekoitetaan joskus tekijänoikeuksien sivuuttamiseen. Avoimilla lisensseillä kuitenkin määritellään, miten teosta on mahdollista käyttää ja hyödyntää. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) taas edellyttää, että tekijään viitataan. Laakkonen pitää tärkeänä, että tekijyys tunnustetaan.
”Haluan pitää tietyn kontrollin, että mietittäisiin, että joku on tehnyt sen alkuperäisen teoksen. Joskus raja tuntuu olevan liukuva. Yritän opettaa myös opiskelijoille hyviä käytäntöjä tekijöiden huomioimisesta silloinkin, kun aineistot ovat vapaasti saatavilla.”
Hyvien käytäntöjen jakaminen olisi tarpeen
Juha Laakkonen on mukana keväällä perustetussa Think Open -blogin toimitusneuvostossa. Blogin tavoitteena on ollut koota yhteen paikkaan ajantasaista tietoa avoimesta tieteestä ja digitaalisista tutkimuspalveluista. Laakkosen mukaan kokoavalle tiedotukselle on Helsingin yliopistossa tarvetta.
”Aina välillä törmää siihen, että kanavia on aika paljon eivätkä ihmiset välttämättä tiedä, mitä seurata.”
Erityistä huomiota hän kiinnittäisi hyvien käytäntöjen jakamiseen yliopiston eri tieteenalojen ja orgasanisaatioiden välillä.
”Siihen törmää koko ajan, että kaikki tekevät omiaan, uudelleen samoja asioita. Siinä on aikamoinen määrä työtä.”
”Esimerkiksi opetukseen ja tutkimukseen liittyvät perusasiat ovat melko samanlaisia alasta riippumatta, hyvät käytänteet ja tiedonhaut ovat samankaltaisia. Tutkimusspesifiset jutut ovat sitten erikseen”, Opettajien akatemiaan kuuluva Laakkonen sanoo.
Opetuksen digitalisoimisesta ja verkkoluennoistakin puhutaan paljon, ja ne ovat hyviä ajatuksia, mutta välillä tuntuu unohtuvan se, että jonkun pitää ylläpitää ja päivittää niitä, tietoa tulee koko ajan lisää ihan perusasioista.
Viikin kampuksella hyvien käytäntöjen jakamista on ehditty jo kokeilla.
”Viikin opettajien kanssa mietimme joskus, miten saisimme laboratorioita koskevat hyvät käytännöt, ohjeet ja videot kaikille jakoon, ettei jokainen tekisi omaansa. Saimme vähän rahoitustakin Opettajien akatemian kautta. Mutta helposti nämä jäävät, kun tulee jotain muuta ja vetäjä puuttuu. Opetuksen digitalisoimisesta ja verkkoluennoistakin puhutaan paljon, ja ne ovat hyviä ajatuksia, mutta välillä tuntuu unohtuvan se, että jonkun pitää ylläpitää ja päivittää niitä, tietoa tulee koko ajan lisää ihan perusasioista.”
”Usein näkee, miten ihmiset aloittavat hienoja juttuja, mutta sitten ne hiipuvat, kun aika ei riitä ja vastuuta kantava vetäjä puuttuu.”
Ongelma ei koske vain Suomea ja Helsingin yliopistoa, vaan laajemmin akateemista maailmaa.
”Eläinlääketieteellisen anatomian puolella meillä on aika tiivis eurooppalainen verkosto, joka kokoontuu joka toinen vuosi kongressiin. Yksi yleinen puheenaihe on, miten tiettyjä asioita opetetaan. Kaikki yrittävät kehittää omia virtuaalimallejaan. Joka kerta keskustellaan siitä, miksi kaikki tekevät omaa, kun voisimme tehdä yhdessä. Yleensä yhteistyö kaatuu siihen, että jollain on lisenssejä tai alusta, josta ei haluta luopua. Ja sitten kaikki tekevät omiaan – ja usein kaikilla työ jää kesken”, Laakkonen sanoo.
Tämä juttusarja esittelee keväällä 2019 perustetun Think Open -toimitusneuvoston tutkijajäseniä (ks. muut sarjassa julkaistut haastattelut).