Gösta Grotenfelt, maanviljelysopin professori ja innokas suomalaisen maatalouden historian tallentaja, kirjasi vuonna 1916 muistiin munajuuston valmistusohjeen:
10 litraa lehmänlämmintä maitoa siivilöidään puhdistettuun rautakattilaan; kuparikattilaa ei ole käytettävä, vaikkakin se olisi hyvin tinattukin. Kiehumisen lähestyessä lisätään hapanta kermaa (joka on saatu 24 tuntia hapatetusta maidosta), johon on sotkettu 8 munaa. Tämän jälkeen hämmennetään kovasti vispilällä. Niin pian kuin maito on ruvennut kiehumaan otetaan kattila tulelta, maidon annetaan juoksettua, kunnes hera on kirkasta ja ”juustomassan reuna on villamainen”. Sen jälkeen nostetaan juusto puulusikalla juustovaatteella varustettuun muottiin. Nyt lisätään siihen kolme ruokalusikallista sokuria ja vajaa ruokalusikallinen suolaa, juusto peitetään juustovaatteella ja kansi pannaan muottiin. Kesällä pidetään juusto muotissa tunnin, talvella 12 tuntia tullakseen kiinteäksi. On tärkeätä, että juusto saa oikean kiinteyden. Kun juusto on otettu muotista ja on jäähtynyt, poistetaan vaate ja juusto asetetaan leppäiselle alustalle; muista puista tarttuu juustoon helposti puunmakua.
Grotenfeltin mukaan munajuustoa valmistettiin tällä reseptillä Bromarvin ja Finbyn pitäjissä. Bromarvista, nykyisen Raaseporin alueelta Grotenfelt talletti munajuuston valmistuksessa käytetyn puisen juustokehän keräämäänsä museokokoelmaan. Muotti on jo yli 160-vuotias, peräisin vuodelta 1861.
Juustomuotti eli juustokehä. Muotin pohjaan on peilikuvaksi kaiverrettu valmistusvuosi 1861 ja nimikirjaimet HS. Muotin reunoilla on koloja, joista juustomassan ylimääräinen neste on saatu valutettua pois. Kylkeen maalattu numero 1851 on esineen inventointinumero Grotenfeltin museokokoelmassa. Kuva: Mai Joutselainen, Tiedemuseo Liekki.