| Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapaustutkimuksen avulla suojautujan moodin ilmenemistä ja muuttumista terapiaprosessin aikana aikuisen pitkässä koulutuspsykoterapiassa. Tavoitteena oli tuoda litteroidun aineiston avulla esille, millä tavoin suojautujan moodi tuli ilmi asiakkaan kerronnassa ja miten suojautujan moodi muuttui terapiaprosessin aikana.
Suojautujan moodi perustuu käsitteenä Jeffrey Youngin vuonna 1990 perustamaan skeemapsykoterapiaan (Young, 1990, 1999). Suojautujan moodi kuuluu skeematerapian mukaan maladaptiivisiin selviytymismoodeihin, joilla tarkoitetaan henkilön keinoja yrittää suojella itseään vaikeilta kokemuksilta joko mukautuen, vältellen tai ylikompensoiden (Young, Klosko & Weishaar, 2012). Suojautujan selviytymiskeinona on psykologinen vetäytyminen ja tunteiden välttely. Suojautujan moodissa henkilö pitää etäisyyttä muihin ihmisiin, tukahduttaa tunteitaan eikä halua näyttää niitä, jotta voisi suojautua haavoittuvuuden kivulta. Suojautujan moodin aktivoituminen terapiaprosessissa vaikeuttaa terapiasuhteen muodostumista ja voi haitata terapian etenemistä. Suojautujan moodi ilmeni terapiaprosessissa etenkin asiakkaan taipumuksena välttää vaikeista asioista puhumista ja pyrkimyksenä pysyä etäällä omista tunnekokemuksistaan. Asiakkaan suojautujan moodi aktivoitui vaikeiden tunteiden herätessä terapiatapaamisilla ja tuolloin hän vetäytyi vuorovaikutuksessa, rajasi tunnekokemuksesta keskustelua tai siirsi keskustelun toisaalle. Suojautujan moodissa tapahtui muutosta terapian loppupuolella. Keskeisenä suojautujan moodin muuttumisen kannalta näyttäytyi sen tunnistaminen ja nimeäminen terapiaprosessissa. Suojautujan moodin muuttuminen ilmeni etenkin siinä, että asiakas alkoi tuoda terapiassa enemmän esiin haavoittuvampaa puoltaan kertomalla kipeistä tunnekokemuksistaan ja sanoittamalla tarpeitaan näiden taustalla. Maria Lindfors: ”Pinteessä – yritän ja jarrutan samaan aikaan.” Suojautujan moodi terapiaprosessissa. Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022.
|
CBASP- ryhmäintervention tehokkuus pitkäaikaisen masennuksen hoidossa ja muutoksessa suhtautumisessa kanssaihmisiin
Pitkäaikainen masennus on kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti, sekä tietenkin yksilötasolla haastava sairaus, jonka taakka kasvaa epäsuhteessa tarjolla oleviin hoitoresursseihin. Yksi haastava tekijä psykoterapiassa hoitomuotona tälle potilasväestölle on pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden interpersoonallinen tyyli, joka tutkimusten mukaan on keskimäärin vihamielisempi ja alistuneempi ”muuta masennusta” kärsiviin henkilöihin verrattuna. Interpersoonallisesti fokusoitunut Cognitive behavioural analysis system of psychotherapy (CBASP) on kehitetty erityisesti pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden hoitoon. Ryhmämuotoisena CBASP:ia tarjotaan myös Suomessa psykiatrian poliklinikoilla. Sen vaste on tutkimusten mukaan ollut vähintään yhtä hyvää kuin tavanomaisen hoidon, mutta tutkimusta siitä tarvitaan lisää.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Keski-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian poliklinikalle implementoituun ryhmämuotoiseen CBASP-interventioon osallistuneiden pitkäaikaisesti masentuneiden henkilöiden vastetta hoitoon, sekä muutosta heidän suhtautumisessaan kanssaihmisiin BDI-12 kysymyksen perusteella. 30 Keski-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian poliklinikan pitkäaikaisesti masentunutta avohoitopotilasta satunnaistettiin ryhmämuotoiseen, 20 viikkoa kestävään CBASP-interventioon ja 30 potilasta tavanomaisen hoidon seurantaryhmään. 27 ja 16 heistä palautti kyselylomakkeet kahdesti ennen ja jälkeen intervention tai seuranta-ajan. Päämuuttuja tässä tutkimuksessa oli Beck Depression Inventory (BDI) kokonaispisteet ennen ja jälkeen intervention tai seuranta-ajan ja toissijainen muuttuja BDI-kyselyn kysymys numero 12, joka koskee suhtautumisen muuttumista kanssaihmisiin. Tulosten keskiarvoja ennen interventiota tai seuranta-ajan jälkeen verrattiin tulosten keskiarvoihin intervention tai seuranta-ajan jälkeen käyttäen riippuvien otosten t-testiä.
Kummassakin ryhmässä BDI kokonaispisteiden keskiarvo oli laskenut intervention tai seuranta-ajan jälkeen, mutta vain CBASP-ryhmässä muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p-arvo alle 0.001). Vastaava löydös oli myös BDI-12 kysymyksen osalta; kummassakin ryhmässä keskiarvo oli laskenut, mutta CBASP-ryhmässä muutos oli tilastollisesti merkitsevä (0.007).
Tämän pientä aineistoa koskevan tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että ryhmämuotoinen CBASP-hoito olisi vähintään yhtä hyvää hoitoa kuin tavanomainen hoito ja että muutosta suhtautumisessa kanssaihmisiin voi tapahtua interpersoonallisesti fokusoidun hoidon myötä.
Hannele Tiainen: CBASP- ryhmäintervention tehokkuus pitkäaikaisen masennuksen hoidossa ja muutoksessa suhtautumisessa kanssaihmisiin
Kognitiivinen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Mikä työtämme ohjaa? Arvot kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
Lopputyöni tavoitteena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen perusteella, miten arvot vaikuttavat psykoterapeutin työskentelyyn. Psykoterapia ei ole arvoista riippumatonta vaan arvot vaikuttavat terapiatyössä monipolvisesti. Olen rajannut työni käsittelemään nimenomaan psykoterapeutista, kognitiivis-analyyttisestä viitekehyksestä ja yhteiskunnasta nousevia arvoja.
Arvot syntyvät ja kehittyvät aina suhteessa ja elävät vastavuoroisuudessa. Psykoterapian tapahtuessa kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa tulevat suhteessa näkyviin molempien yksilöiden sekä laajemmin ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevat arvot. Psykoterapiassa voi tulla esiin myös tilanteita, joissa asiakkaan, yhteiskunnan ja psykoterapeutin arvot ovat ristiriidassa keskenään. Tällöin nousee esiin kysymys siitä, kenen arvoja psykoterapiassa tulee edistää? Psykoterapiasuhteen kautta nousee myös erityisiä teemoja liittyen vallan ja arvojen väliseen suhteeseen.
Psykoterapeutin on tärkeää olla tietoinen arvoihin liittyvistä erityiskysymyksistä ja siitä, miten teema resonoi itsessä. Keinoja näiden teemojen käsittelemiseen ovat koulutus, työnohjaus ja keskustelut kollegojen kanssa. Myös ammattilaisen itsestä huolehtiminen ja oman liikkumatilan
varjeleminen ovat tärkeässä asemassa. Arvokysymysten ja –teemojen pohtiminen lisäävät psykoterapian eettisyyttä ja varmistavat asiakaslähtöistä työskentelyä.
Sanna Huovinen: Mikä työtämme ohjaa? Arvot kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa.
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.
Toipuminen vastavuoroisessa suhteessa
Opinnäytetyö koostuu pitkän psykoterapiaprosessin kuvauksesta. Prosessissa tapahtuvaa muutosta kuvataan vaiheittain tarkastellen muutosta assimilaatiomallin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian jäsentämisen avulla.
Tapauskuvauksessa tuodaan esille psykoterapiaprosessi traumaattisen potilaan hoidossa, jossa tutkitaan, minkälaisia muutoksia potilaan itseilmaisussa tapahtuu vastavuoroisessa suhteessa.
Tutkimuskysymykseksi nousi minkälaisia sanallisia ongelmallisia kuvauksia potilas toi esille yksinjäämisestä elämänsä aikana ja traumakokemuksien yhteydessä sekä, miten nämä vastavuoroisessa suhteessa terapian aikana muuttuivat.
Tapaustutkimuksessa vastavuoroisten asetelmien havainnointi, tutkiminen ja tunnistaminen yhteistyössä potilaan kanssa auttoivat häntä tuomaan esille mielen, kehollisuuden, yksilölliset tarpeet, toiveet ja pulmat, jotka psykoterapiaprosessissa jäsentyivät ja integroituivat. Potilaalle syntyi terapiasuhteessa realistisempi ja hyväksyvämpi kuva itsestä vastavuoroisuuden avulla.
Marja Nieminen: Yksinjäämisen kauhu – toipuminen vastavuoroisessa suhteessa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Meistä on moneksi – voice dialogue -menetelmän soveltuvuus osana 16 käyntikerran kognitiivis-analyyttistä lyhytpsykoterapiaa
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata voice dialogue -menetelmän (voice dialogue technique, VDT) soveltamista osana kognitiivis-analyyttisesti (KAT) suuntautunutta psykoterapeuttista työskentelyä. VDT on kokemuksellinen menetelmä, joka pyrkii uteliaan tutkimisen ja tuomitsemattoman havainnoinnin myötä vahvistamaan ymmärrystä minuuden erilaisista puolista, sekä lisäämään vapaiden valintojen mahdollisuuksia.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli 16 käyntikerran koulutusterapiajakson tapaamisilta tehdyt käyntitallenteet ja muistiinpanot. Aineistoista poimittiin valikoituja kohtia litteroiduiksi otteiksi, joissa kuvataan VDT:n soveltamista osana terapiatyöskentelyä. Muutosta sisäisessä dialogissa terapiajaksolla tarkasteltiin ongelmallisten kokemusten assimilaation asteikon (APES) kautta.
Tutkimustuloksissa näyttäytyy muutos ilmaisussa ja sisäisen dialogin tunnelmassa. Merkittävää oli kun lisääntyvässä määrin pystyi omien havaintojen piirissä katsomaan ymmärtävällä ja hyväksyvällä tavalla VDT-harjoituksissa havainnoitua eri puolien vastavuoroisuutta sekä keskenään ristiriitaisia, tunnelatautuneita ajattelu- ja toimintamalleja. VDT näyttäytyi tapaustutkimuksessa KAT-suuntautuneeseen työskentelyyn soveltuvalta, ja sitä tarkoituksenmukaisella tavalla edistävältä menetelmältä. VDT ei kuitenkaan näyttäydy soveltuvalta kaikille, vaan vaatii yhteisen neuvottelun lisäksi terapeutilta yksilökohtaista pohdintaa ja harkintaa.
Pyry Larkkonen: Meistä on moneksi – voice dialogue -menetelmän soveltuvuus osana 16 käyntikerran kognitiivis-analyyttistä lyhytpsykoterapiaa
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapeuttikoulutusohjelma, 2019-2022
Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
Synnytys on elämänkaaressa merkityksellinen tapahtuma, johon liittyy erilaisia odotuksia, mielikuvia ja pelkoja. Suurimmalle osalle synnyttäjistä synnytyskokemus on hyvä, mutta osalle se on hallitsematon, pelottava ja haavoittava kokemus, joka voi varjostaa vauva-aikaa ja vaikuttaa synnyttäjän kokemukseen omasta vanhemmuudestaan. Huono synnytyskokemus voi altistaa traumatisoitumiselle, mutta ulkopäin ei voida sanoa, milloin traumakynnys ylittyy. Synnytyskokemuksesta voi muodostua psyykkisesti erityisen vaikea, jos se aktivoi edeltäviä traumaattisia kokemuksia.
Opinnäytetyössä tarkastellaan traumaattisen synnytyskokemuksen työstämistä lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa tapaustutkimuksen kautta. Psykoterapeuttisen muutoksen metamallin (Leiman, 2012) näkökulmasta tarkastellaan, miten terapeuttinen muutos tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä asiakkaan siirtyessä havainnoivan position avulla objektipositiosta subjektipositioon. Tarkastelussa on erityisesti asiakkaan lisääntyvä ymmärrys synnytystrauman linkittymisestä edeltäviin traumaattisiin kokemuksiin sekä yhteisessä työskentelyssä hahmottuviin, asiakkaalle tyypillisiin vastavuoroisiin asetelmiin. Tähän liittyen tarkastellaan, miten asiakkaan ilmaisussa tai toiminnassa tulee esille lisääntyneen ymmärryksen myötä vahvistunut havainnoiva positio sekä sen mahdollistamat siirtymiset objektipositiosta subjektipositioon. Näiden rinnalla sivutaan vastavuoroisten asetelmien näyttämöllistymistä terapiasuhteessa.
Aineisto osoitti, että synnytyskokemukseen muodostuvan vastavuoroisuuden ymmärtäminen edeltävien traumaattisten kokemusten sekä asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien valossa vahvisti havainnoivaa positiota sekä mahdollisti orastavia ulospääsyjä ongelmallisista kokemisen tavoista. Asiakkaan tuli mahdolliseksi ymmärtää synnytyskokemustaan osana muuta kokemusjatkumoa, lähestyä siihen liittyvää ydinkipua sekä suuntautua pidempään jatkotyöskentelyyn. Kognitiivis-analyyttinen lähestymistapa näyttäytyi aineiston valossa toimivana tavoittamaan synnytyskokemuksessa keskeisiä vastavuoroisuuden ilmiöitä.
Anne Laine: Traumaattisen synnytyskokemuksen työstäminen lyhyessä kognitiivis-analyyttisessa psykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa
| Psykoterapia-asiakkaan hengityksestä voidaan tehdä tärkeitä havaintoja hänen mielensä rakentumisesta, vuorovaikutuskokemuksista ja nykyisestä elämäntilanteestaan sekä tämänhetkisestä mielentilastaan.
Terapeutteina voimme havainnoida ja arvioida näitä ilmiöitä kontaktiin tulemisen tavoista, itsesäätelykyvystä ja hengityksen tasapainoisuuden havainnoista. Asiakkaan mielensisäiset asetelmat ja suojaavat toimintatavat sekä mahdollisesti vaihtuvat minä-tilat saattavat näkyä erilaisina epätasapainoisen hengittämisen tapoina ja oireina. Toisaalta hengityksellään herkästi reagoiva, mahdollisesti epätasapainoiseen hengittämiseen ehdollistunut ihminen saattaa turvattomien, varhaisten suhdekokemusten pohjalta kehittää jyrkkärajaisia minätiloja ja joustamattomia toimintamalleja, jotka ylläpitävät vuorovaikutussuhteiden haasteita. Mielensisäisen hengityksen teoria jäsentää ihmisen kokemisen ja ilmaisun ja mielen liikkuvuuden ilmiöitä varhaisen kehityksen aikana ja myöhemmin elämässä. Nämä tasot eriytymättömien, kehollisten kokemistapojen, mielikuvallisen ja sopimussymbolisen ja reflektiivis-integratiivisen kokemisen tapojen muodot rakentuvat toistensa päälle ja niiden välinen liikkuvuus ilmentää toimivaa mielensisäistä hengitystä, jonka voidaan nähdä edustavan mielenterveyttä. Näin ollen sen vahvistuminen on tavoitteena psykoterapiassa. |
Anne Hynninen: Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa
Aikuisten kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena
|
Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru. Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu. Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi. Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022 |
”Jonkun ydinkokemuksen äärellä”-Avuttomuuden kokemuksen ja kehollisen suojautumisen muuntumisesta psykoterapiassa
Tämän KAT-psykoterapian opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella ja kuvata, miten asiakkaan avuttomuuden kokemus ja samanaikainen kehollinen suojautuminen suhteessa ”tietävien, vaativien” toisten kanssa alkaa muuttua 17 kerran lyhytpsykoterapiassa. Muutosta tarkastellaan assimilaatiomallin (APES) mukaisesti ja Leimanin kuvaaman psykoterapiaprosessin metamallin kautta, joka kuvaa havainnoivan position kehittymistä asiakkaan ongelmalliseen kokemukseen.
Työssä syvennyttiin tarkemmin psykoterapian kymmenenteen kertaan, joka tuntui olevan psykoterapiaprosessin käännekohta. Tuolloin asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen samanaikaisesti tuli esiin suhteessa asiakkaan olennaiseen vastavuoroiseen asetelmaan ”vaatii-suorittaa”. Kun kehollinen suojautuminen tuli yhteistyössä havaituksi, hän alkoi löytää uutta kokemuksellista paikkaa ja näkökulmaa siihen. Suojautuminen alkoi helpottua, valmiustila ja valppaus rentoutua. Asiakas siirtyili objekti-, havaitsija- ja subjektipositioiden välillä.
Työn aineistona kymmenennen kerran lisäksi käytettiin vinjettejä psykoterapian eri vaiheista ja asiakkaan kokemia vastavuoroisia asetelmia. Asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen alkoivat yhteistyöskentelyssä psykoterapiassa muuntua. Asiakas alkoi tehdä kokeiluja läheistensä kanssa ja työssä. Hän alkoi saavuttaa subjektipositiota, omaa toimijuuttaan ja katsoa hyväntahtoisemmin eri puoliaan: avutonta ja liikkumatonta sekä vaativaa ja suorittavaa puolta itsessään. Aiemmin vaikeiksi, torjutuiksi koetut puolet itsestä saattoivat alkaa alustavasti integroitua, kun asiakas alkoi tavoittaa ja ymmärtää niiden luonteen olla selviytymis- ja suojautumiskeino.
Asiakas koki tulleensa psykoterapiassa nähdyksi , kuulluksi ja ymmärretyksi. APES vaihteli 2-4.5 tasoilla psykoterapia-prosessin aikana. Työn valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella, lyhyellä psykoterapialla, jossa hyödynnetään sensomotorista psykoterapiaa, voidaan saavuttaa muutosta asiakkaan avuttomuuden ja liikkumattomuuden kokemuksessa.
Anne Karkkunen: ”Jonkun ydinkokemuksen äärellä”-Avuttomuuden kokemuksen ja kehollisen suojautumisen muuntumisesta psykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022
Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa
| Tiivistelmä – Referat – Abstract
Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen. Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla. Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota. Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022
|