Transsensitiivinen lähestymistapa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Sukupuolivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä voi olla samoja mielenterveysongelmia kuin muillakin ihmisillä, mutta kulttuurin ahtaiden sukupuolinormien ja vähemmistöstressin seurauksena joidenkin mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen riski on kuitenkin kohonnut. Olennaisimmat tekijät transsukupuolisten asiakkaiden psykoterapiassa ovat tieto sekä terapeuttinen asennoituminen, terapeutin tulee olla tietoinen siitä kulttuurisesta ympäristöstä, missä elämme ja millaisia vaikutuksia sillä kullekin yksilölle on.

Transsensitiivisen terapian lähtökohtana on työntekijän sensitiivisyys ja ammattitaito sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoissa sekä tasavertainen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Ammattitaidolla tarkoitetaan ajantasaista tietoa ja osaamista vähemmistökysymyksistä, haasteista ja voimavaroista, joita vähemmistöasemaan erityisesti ja yleisesti liittyy. Keskeisenä työskentelyn tavoitteena voivat olla paitsi oman sukupuoli-identiteetin vahvistuminen myös niiden erityiskysymysten työstäminen, joita sukupuoleltaan moninaiset usein kohtaavat arjessaan. Transsensitiivisessä terapiassa yhtenä tavoitteena voi olla tutkia ja vahvistaa asiakkaan sukupuoli-identiteettiä sekä luoda hyväksyvää ja arvostavaa suhdetta omaan itseen. Myös mahdolliset hoitotarpeet -ja toiveet voivat olla pohdinnan kohteena. Yhteiskunnan normatiivisuuden synnyttämä vähemmistöstressi ja syrjintäkokemukset vaikuttavat usein transihmisten jaksamiseen sitä heikentäen ja altistavat lisäksi itseen ja identiteettiin kohdistuville kriittisille ajatuksille.

Terapiasuhteen laatu toimii välittävänä tekijänä vahvistavan suhtautumisen ja hyvinvoinnin välillä, mutta myös vahvistava ja myönteinen suhtautuminen vaikuttaa myönteisesti terapiasuhteen laatuun. Suhteen luomiseen ja sen ylläpitämiseen tulee siis panostaa ja tietoa tämän tueksi tarvitaan. Transihmisten kohdalla luottamuksella terapeutin tietoon, osaamiseen ja sensitiivisyyteen on vaikutus terapiasuhteen laatuun ja näin terapian tuloksellisuuteen.

Tässä tutkimuksessa hahmotellaan transsensitiivistä lähestymistapaa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa erityisesti kognitiivisten psykoterapioiden ja hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmista. Tapaustutkimuksen aineistoa analysoidaan vuorovaikutustutkimusta hyödyntäen psykoterapian vuorovaikutuksellisen puolen tavoittamiseksi.

Outi Olakivi: Transsensitiivinen lähestymistapa kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa

Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa tunteensäätelyn muutoksesta
epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Potilaat
osallistuivat vuoden kestävään ryhmähoitomalliin, joka yhdisti
skeematerapiaa ja dialektista käyttäytymisterapiaa. Hoitoon kuuluivat
viikoittaiset psykoedukatiivisen ryhmän käynnit, yksilöterapeutin
käynnit 1-3 viikon välein ja välitehtävät. Tutkimus toteutettiin osana
menetelmän soveltuvuuden arviota avoerikoissairaanhoidon
aikuispsykiatrianyksikön käyttöön. Hoidossa vuoden käyneistä
haastateltiin kolme tavoitettua potilasta, ja he täyttivät BSL-23 (Bordeline
Symptoms List 23) lomakekyselyn. Kaikkien loppuhaastatteluun
osallistuneiden potilaiden tunteensäätelyssä oli tapahtunut selvää
kohentumista; tunnevaltaiset episodit ja haitallisten
tunteensäätelykeinojen käyttö olivat vähentyneet, potilaat tunnistivat ja
nimesivät tunteita paremmin. Myös lomakkeella mitattuna epävakaan
persoonallisuuden oireilu oli vähentynyt.

Minna Kynsilehto: Tunteensäätelyn muutos dialektista käyttäytymisterapiaa ja skeematerapiaa yhdistävässä ryhmähoitomallissa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (2020-2023)

Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät koulutuspsykoterapian alkuvaiheessa.

Opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa ja kuvata terapian tuloksellisuuteen olennaisesti vaikuttavia tekijöitä koulutuspsykoterapiassa sekä terapeutin että asiakkaan arvioimina. Aihetta lähestytään sekä tutkimuskirjallisuuden että neljän tapauksen pohjalta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten terapeuttinen allianssi ja asiakkaan motivaatio lähtevät rakentumaan sekä asiakkaan että terapeutin arvioimana terapian 4. istunnolla.  Näiden lisäksi asiakkailta kartoitetaan terapian ulkopuolista sosiaalista tukea ja ajankohtaisia negatiivisia elämäntapahtumia, jotka ovat muutosprosessin kannalta keskeisiä terapiasuhteen ulkopuolisia tekijöitä. Kahta pidemmässä terapiassa olevaa asiakasta pyydetään arvioimaan muutosprosessille olennaisia tekijöitä vielä toistamiseen 12. istunnolla. Kaikissa arvioiduissa terapiasuhteissa allianssi on asiakkaan näkökulmasta riittävän hyvä terapiaprosessin etenemistä ajatellen mitattuina ajankohtina. Tutkimuksessa havaitaan asiakkaiden arvioiden allianssista ja motivaatiosta hoitoon olevan myönteisempiä kuin terapeutin arvioiden. Myöskään muilla mitatuilla osa-alueilla vastaukset asiakkaan antamina eivät nousseet hälyttävälle tasolle lukuun ottamatta motivaatiota yhden asiakkaan kohdalla ensimmäisessä mittauksessa. Tutkimus tuo esiin, että terapeutin ja asiakkaan arviot terapian sisäisistä tekijöistä poikkeisivat toisistaan, joka vahvistaa palautteen käytön tärkeyttä terapian aikana suotuisan etenemisen varmistamiseksi. 

Pauliina Sarviluoma: Terapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät koulutuspsykoterapian alkuvaiheessa. 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

”Irti-masennuksesta tai sitten ei” KIT- ryhmäkuntoutus kroonisesti masentuneille

Tässä KIT-psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyössä kuvataan psykiatrian aluepoliklinikalla toteutettua ”Irti masennuksesta”-kuntoutusryhmähoitomallia kroonisesti masentuneille kuntoutujille, jossa on yhdistetty tietoisuustaitoihin perustuvan kognitiivisen terapian ryhmähoitomalliin elementtejä hyväksymis- ja omistautumisterapiasta, myötätuntosuuntaisesta terapiasta ja CBASP-terapiamallista.

Kvalitatiivisena tutkimuskysymyksenä on kuntoutujien subjektiiviset kokemukset ryhmäinterventiosta. Kvantitatiivisesti on mitattu muutosta 4 ryhmän läpikäyneen kuntoutujan masennusoireiden määrässä, tietoisuustaidoissa, psykologisessa joustavuudessa ja itsemyötätunnossa ryhmän loppuessa verrattuna ryhmän alkutilanteessa tehtyihin mittauksiin. Tämän tutkimuksen aineiston pohjalta kvalitatiivisesti arvioituna kuntoutujat kokivat testatun ryhmähoitomallin myönteisesti. Kvantitatiivisessa arviossa osallistujat eivät vaikuttaneet hyötyneen ryhmähoidosta merkittävästi. Kvalitatiivisen arvion ja kirjallisuudesta löytyvän tieteellisen näytön perusteella tämän kaltaista integratiivista hoitomallia voisi jatkossa testata lievemmästä masennuksesta kärsivillä ja vähäisemmän samanaikaissairastavuuden omaavilla kuntoutujilla. Kirjallisuuden tutkimusnäyttö ja ryhmäläisten palaute puoltavat pidempää, esimerkiksi 16 kerran ryhmähoitomallia ja CBASP-terapiamuodon sisältöjen suurempaa painottamista.

Minna Hirvelä: ”Irti masennuksesta tai sitten ei” Kognitiivis-integratiivinen ryhmäkuntoutus kroonisesti masentuneille

Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Toimijuuden muutos ja muutoksen esteet eräässä lyhyessä kognitiivisessa psykoterapiassa

Mielenterveysongelmat ovat hyvin yleinen ongelma ja erityisesti masennushäiriöt ovat Suomessa olleet lisääntymään päin. Psykoterapia on yksi mielenterveydenhäiriöiden vaikuttava hoitomuoto. Psykoterapialla pyritään oireiden helpottumisen lisäksi vaikuttamaan potilaan toimijuuteen siten, että potilaasta itsestään tulee aktiivinen toimija suhteessa omiin haasteisiinsa. Potilaan oman toimijuuden kehittyminen on muutosprosessin edellytys. Yhteistyösuhteen laatu ja potilaan tietyt psykologiset ominaisuudet vaikuttavat muutosprosessin etenemiseen. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan erään lyhyen kognitiivisen koulutusterapiapotilaan toimijuuden muutosta. Terapiatapaamisissa käytettiin erilaisia kognitiivisen terapian sekä hypnoterapian menetelmiä. Muutoksen mittarina käytettiin nauhoitettuja terapiakeskusteluja, APES-asteikkoa sekä CORE-OM- ja BDI kyselyä. APES-asteikko (Assimilation of Problematic Experience Scale) on assimilaatiomalli, jonka avulla voidaan tarkastella potilaan muutosta suhteessa ongelmalliseen kokemukseen. APES-asteikolla arvioituna potilaan toimijuudessa tapahtui muutosta parempaan terapian aikana. BDI- ja CORE-OM kyselyt osoittivat lievää myönteistä muutosta, ja potilaan oma sanallisesti ilmaisema kokemus omasta voinnistaan ja kyvystä vaikuttaa ongelmiinsa olivat eri tasolla kuin terapian alussa. Potilas olisi mahdollisesti voinut hyötyä paremmin pidemmästä psykoterapiasta, koska potilaalla oli taustalla pitkä historia mielenterveyden ongelmien sekä itsetuntoon liittyvien haasteiden kanssa

Janette Frondelius : Toimijuuden muutos ja muutoksen esteet eräässä lyhyessä kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa

Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna

Tietyn tyyppiset potilaat tai potilaiden tietyt spesifit ongelmat tai aktivoituvat maladaptiiviset skeemat saattavat herättää terapeuteissa voimakkaita tunteita ja terapeuttina onkin tärkeää itsereflektion kautta oppia tunnistamaan itselleen tyypilliset tavat reagoida ja toimia näissä tilanteissa. Terapeutin kyvyllä itsereflektioon on merkittävä vaikutus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen laatuun. Jos terapeutti jättää huomioimatta tai ei tunnista emotionaalisia reaktioitaan, saattaa sillä olla terapiasuhdetta ja terapian kulkua haittaavia vaikutuksia.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin lähdekirjallisuuden ja koulutusterapia-asiakkaistani keräämäni aineiston avulla terapiasuhteeseen vaikuttavia osatekijöitä. Tarkastelin aihetta sekä potilaalla että terapeutilla terapiaistunnoissa aktivoituvien skeemojen ja niiden välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Lisäksi vertailin Youngin skeemakyselyn (YSQ) ja Leahyn terapeutin skeemakyselyn (TSQ) yhteneväisyyksiä ja eroja kuvaamaan niitä uskomuksia, joita terapeutti liittää itseensä terapeuttina ja joilla on mahdollisesti vaikutusta terapeutin tapaan olla vuorovaikutussuhteessa potilaan kanssa.

Tämän opinnäytetyön tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä siitä, että potilaan ja terapeutin skeemat ovat vahvasti vuorovaikutuksessa terapiaistunnoissa ja vaikuttavat terapiasuhteen kehittymiseen ja terapian kulkuun monin tavoin. Sekä Youngin että Leahyn skeemakyselyiden tulokset terapeutilla vastasivat tässä tutkimuksessa erityisesti vaativuuden ja uhrautuvuuden skeemojen osalta aiempia tutkimuksia mielenterveyden alan ammattilaisilla eniten esiintyvistä skeemoista. Kyselyt kuvasivat keskenään hyvin identtisesti terapeutin uskomuksia suhteessa itseensä ja muihin.

Terapeuttien ja terapeuttiopiskelijoiden itsereflektiokyvyn kehittymisen ja terapeutiksi kasvun kannalta työnohjauksen rooli korostui niin tässä opinnäytetyössä kuin aiemmissakin saman aihepiirin tutkimuksissa. Terapeutin itsereflektiokyvyn puute saattaa johtaa virhearviointeihin ja väärintulkintoihin terapiasuhteessa ja lisätä työn kuormittavuutta ja siksi terapeutin metakognitiivisten taitojen harjoittelu ja riittävä työnohjaus on tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta.

Suvi Taivaloja: Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Ilonpilaajan kasvutarina

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nuoruusiän kehityshaasteita Anni Ihlbergin esikoisteoksen Ilonpilaajan päähenkilön Lotan tarinan pohjalta. Käsiteltävät teemat on rajattu muun muassa erillisyyden pyrkimyksiin, ulkopuolisuuteen, häpeään ja vihaan. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti Hägglundin yms. (1978) tekemän vanhemmista irtautumista koskevan vaihejaon mukaan sekä Ikosen ja Rechardtin (2012) häpeää ja vihaa koskevien ajatusten pohjalta.

Anna AlexandersonIlonpilaajan kasvutarina

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa

Psykoterapiahoidon aloittaminen voi viivästyä monista syistä. Kysymykset viivästymisen yhteydestä hoidon tuloksellisuuteen sekä viiveen taustalla olevat syyt ovat tärkeitä hoidon järjestämisen ja hoitoon ohjaamisen kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin potilaan oireilun vaikeusasteen yhteyttä psykoterapiahoitoon pääsyyn kuluneeseen aikaan sekä kuluneen ajan yhteyttä psykoterapian tuloksellisuuteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (nykyisin HUS-yhtymä) lyhyissä aikuispotilaiden ostopalvelupsykoterapioissa.

Oireilun vaikeustasoa ja terapian tuloksellisuutta mitattiin kolmen kyselymittarin avulla, jotka potilaat täyttivät psykoterapiahoidon alussa ja lopussa. Kumpaakin tutkimuskysymystä tutkittiin sovittamalla aineistoon yhden selittäjän lineaarinen regressiomalli kutakin kyselymittaria kohden. Mittarin kliinisen pistemäärän muutosta terapian aikana käytettiin tuloksellisuuden mittana.

Potilaan oireilun vaikeusaste hoidon alussa ei ollut yhteydessä psykoterapian alkamisen kestoon. Terapian alkamisen kesto oli yhteydessä masennusoireiden muutokseen tilastollisesti merkitsevästi (p<.05) siten, että pitempi terapian alkamisen kesto ennusti heikompaa hoidon tulosta. Terapian alkamisen kesto selitti tulosmittarin vaihtelusta 0,8 %. Ahdistuneisuusoireisiin terapian alkamisen kestolla ei ollut yhteyttä.

Kliiniseltä kannalta masennusoireiden kohdalla havaittu yhteys on varsin vähäinen, mutta täysin merkityksettömänä sitä ei kuitenkaan voi pitää. Tulokset antavat viitteitä siitä, että masennusoireiden hoidossa psykoterapian nopealla aloittamisella saattaa olla enemmän merkitystä kuin ahdistuneisuusoireiden hoidossa.

Marko Salmenkivi: Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa 

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

 

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan paniikkihäiriön hoitamista sekä kognitiivisen terapian että kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä.

Lisäksi hoitoon yhdistetään potilaan oman narratiivin muutos suhteessa hänen taustaperheeseensä. Narratiivin muutos käsittelee hengellisen vahingollisen propagandan vaikutusta ennen terapiaa ja vahingollisen vaikutuksen merkittävää vähenemistä terapian avulla.

Hoidon hyvä lopputulos on varmistettu noin puolitoista vuotta hoidon jälkeen tapahtuneella seurannalla.

Edellä kuvatulla hoitoyhdistelmällä on saatu sekä paniikkihäiriö oireineen poistumaan että myös potilaan elämänlaatu merkittävästi paremmaksi.

Psykoterapeuttinen hoito on tapahtunut lyhytterapialla, johon sisältyi 20 käyntikertaa noin kymmenen kuukauden aikana.

 

Jouni Pölönen : Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

Kognitiivis-integratiivinen koulutusohjelma  2020-2023

 

 

 

 

 

 

Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Psykoterapiassa asetetaan hoidolle tavoitteet, joiden työstämiseksi on käytössä ennakkoon sovittu määrä tapaamisia. Psykoterapia voi katketa erilaisista syistä: osa syistä voi liittyä potilaaseen itseensä, osa psykoterapeuttiin, osa terapiasuhteeseen tai ulkoisiin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin psykoterapeutin näkökulmaan ja hänen havaintoihinsa, joilla on mahdollista ennakoida psykoterapiasuhteen katkeaminen ennenaikaisesti. Tämän lisäksi etsittiin mahdollisia työvälineitä, joiden avulla olisi mahdollista jatkaa psykoterapiasuhdetta katkeamatta. Tutkimus toteutettiin strukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea kokenutta kouluttajapsykoterapeuttia.

Haastateltavien käytännön kokemuksen mukaan psykoterapia katkeaa ennenaikaisesti hyvin harvoin ja selkeästi harvemmin kuin tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu. Ennenaikainen päättyminen ei välttämättä tarkoita psykoterapian epäonnistumista vaan keskeneräiseksi jäämistä. Psykoterapian ennenaikaiseen päättymiseen vaikuttavat erilaiset asiat: taloudelliset vaikeudet, elämäntilanteen muutokset, väärä terapian aloitusajankohta asiakkaalle, epärealistiset odotukset psykoterapialle, päihdehoidon tilanne ei ole tasapainossa tai terapiasuhteen ongelmat.

Vuorovaikutus on ydin ja peruskivi psykoterapiassa ja sen päälle kaikki pohjautuu. Vuorovaikutuksella rakennetaan luottamusta, jota ilman psykoterapia ei voi toimia. Psykoterapeutti ei voi joustaa läsnäolosta, sillä asiakas havaitsee sen välittömästi. Vuorovaikutus kehittyy, syvenee ja kannattelee psykoterapiaa. Muukin vuorovaikutus kuin puhe ovat tärkeitä: rauhallinen tila, vastaanottavainen psykoterapeutti ja psykoterapeutin rauhallinen kehon kieli. Psykoterapeutin tehtävänä ei ole miellyttää ja tämä haastaa joskus vuorovaikutusta. Vuorovaikutus psykoterapiasuhteen toimivuudessa nousi päätekijäksi selkeästi sekä haastatteluissa että tieteellisissä julkaisuissa.

Haastateltavat toivat esiin käytännön esimerkkejä siitä, mihin psykoterapeutti voi kiinnittää huomiota asiakkaan käytöksessä ja mihin voi kiinnittää huomiota itsessään. Seuraavia esimerkkejä haastateltavat toivat esiin asiakkaan käytöksessä: unohtelut, itsestä puhumisen vältteleminen ja keskustelun johdattelu johonkin muuhun suuntaan kuin psykoterapian tavoitteiden mukaiseen keskusteluun. Psykoterapeutti voi huomata itsessään oman jännityksen asiakkaan kohtaamisessa tai epämukavan olo. Haastateltavat myös totesivat, että on tärkeää pysähtyä, jos psykoterapeutti huomaa oman myötätunnon hiipuvan.

Työvälineinä mainittiin asiakassuhteen työstäminen työnohjauksessa. Järjestelmällinen palautteen kerääminen on osoittautunut myös tärkeäksi välineeksi seurata psykoterapian etenemistä ja toimivuutta. Kokeneet psykoterapeutit toivat esiin puheeksi ottamisen tärkeyden. Koska psykoterapiassa työstetään asioita vuorovaikutteisesti, se myös mallittaa asiakkaalle, miten voisi itse toimia omassa elämässään. Psykoterapiakoulutuksessa olisi myös hyvä harjoitella käytännössä vaikeiden asioiden puheeksi ottamista: se on oleellinen taito, jossa kokeneinkaan psykoterapeutti ei ole koskaan valmis.

 

Marjut Lauronen, Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.