Artikkelit

Julkaistu

Hypnoosiavusteinen systemaattinen poisherkistäminen akrofobian hoidossa – tapaustutkimus

Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan hypnoosiavusteisen systemaattisen poisherkistämisen vaikutusta yksittäisen potilaan akrofobiaan osana kymmenen kerran kognitiivista hypnoterapiaa.

Akrofobia eli korkean paikan kammo on fobioihin kuuluva ahdistuneisuushäiriö. Kognitiivinen psykoterapia on todettu tutkimuksissa ahdistuneisuushäiriöiden vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Tutkimusten mukaan hypnoterapian integroiminen kognitiiviseen psykoterapiaan tehostaa hoitotuloksia. Kognitiivinen hypnoterapia tarkoittaa hypnoterapian ja kognitiivisen psykoterapian yhdistelmää. Fobioiden ensisijainen hoitomuoto on altistus pelon kohteelle. Altistusta voidaan tehdä in vivo eli todellisessa ympäristössä, tai mielikuvissa. In vivo -altistukseen liittyy suuri keskeyttämisriski. Systemaattinen poisherkistäminen on mielikuva-altistusta, johon on yhdistetty syvää lihasrentoutusta. Rentouden tunne auttaa potilasta kestämään altistuksen aikaista ahdistusta, jonka sietämisen vaikeuteen in vivo -altistuksen keskeytysriski vaikuttaa liittyvän. Hypnoosiavusteisessa systemaattisessa poisherkistämisessä rentouden tunne saavutetaan hypnoosin avulla.

Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellun hoidon sisältämä hypnoosiavusteinen systemaattinen poisherkistäminen toteutettiin terapeutin ohjaamana kahden istunnon aikana. Potilas teki lisäksi itsenäisesti in vivo -altistusta. Hoitoon sisältyi altistuksen lisäksi myös muita erilaisia kognitiivisen psykoterapian ja hypnoterapian menetelmiä. Hoidon tulosta arvioitiin CORE-OM -mittarilla, potilaan sanallisella arviolla ja terapeutin omalla arviolla.

Akrofobia ei täysin poistunut psykoterapiajakson aikana, mutta potilas vaikutti oman arvionsa ja terapeutin arvion perusteella hyötyneen hoidosta. Potilaan oirepisteet viittasivat lähtötilanteessa terveeseen ei-kliiniseen tulokseen, ja oirepisteissä ei tapahtunut psykoterapiajakson aikana muutosta. Tapaustutkimuksessa jäi epäselväksi missä määrin hypnoosiavusteinen systemaattinen poisherkistäminen auttoi potilasta yksittäisenä menetelmänä tai loi pohjaa muiden terapiamenetelmien hyödyntämiselle akrofobian hoidossa. On mahdollista, että hypnoosiavusteinen systemaattinen poisherkistäminen integroituna kognitiiviseen psykoterapiaan vaikutti osaltaan hoidon lopputulokseen. Tutkimustiedon ja tämän tapaustutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että hypnoosiavusteista systemaattista poisherkistämistä kannattaa tässä tapaustutkimuksessa tehdyt parannusehdotukset huomioiden integroida kognitiiviseen psykoterapiaan akrofobian hoitamiseksi.

Viivi Strömberg: Hypnoosiavusteinen systemaattinen poisherkistäminen akrofobian hoidossa – tapaustutkimus

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Julkaistu

Altistushoito ahdistuneisuushäiriön hoidossa hypnoterapiaa apuna käyttäen, tapaustutkimus

Tarkastelin opinnäytetyössäni koulutushoitopotilaani ahdistusoireiden muutoksia terapian edetessä sekä miten potilas koki hypnoterapian käytön ahdistuneisuushäiriön altistushoidossa.
Pohdin opinnäytetyössäni mikä oli potilaan kokemus hypnoterapian käytöstä hänen terapiansa aikana.
Tässä opinnäytetyössäni kuvaan potilaan terapiaa kokonaisuudessaan. Terapiakäyntejä oli yhteensä 24 joista hypnoosiharjoitteita oli yhteensä kahdeksan. Hypnoosiharjoitteiden avulla pyrittiin lisäämään in vivo altistusten onnistumista ja siis osaltaan helpottamaan niihin pääsemistä.

Tutkimuskohteena olivat erityisesti potilaan ahdistusoireiden muutokset terapian edetessä. Ahdistuneisuuden mittareina toimivat lomakkeista BAI ja GAD-7. CORE-OM- lomaketta käytettiin psyykkisen voinnin mittaamiseen.
In vivo altistuksissa sovellettiin SUD-asteikkoa.

Potilaan terapian hoitotulos oli potilaan kanssa asettamiemme tavoitteiden mukainen. Terapian lopussa potilas koki saaneensa terapiasta apua ahdistusoireidensa lievenemisessä. Terapiassa käytettyjen BAI ja GAD-7- lomakkeiden ja SUD- asteikon mukaan potilaan ahdistusoireet lievenivät merkittävästi terapian edetessä.

Potilaan haastattelun mukaan hypnoterapialla oli suuri osuus hoidon tuloksellisuudessa. Potilaan kokemus oli, että ilman hypnoterapiaharjoitteita hän ei olisi onnistunut pääsemään in vivo altistuksiin.  Hypnoosiharjoitteissa edettiin pelkohierarkian mukaisesti mielikuvissa kohti pelottavinta paikkaa.  Tämän tapaustutkimuksen perusteella potilaalle oli merkittävää hyötyä hypnoterapian käytöstä osana ahdistuneisuushäiriön altistushoitoa.

Marjo Veikkola: Altistushoito ahdistuneisuushäiriön hoidossa hypnoterapiaa apuna käyttäen, tapaustutkimus

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Julkaistu

Hevosavusteinen työskentely itsemyötätunnon virittäjänä osana psykoterapiaprosessia

Lopputyö käsittelee sitä, miten hevonen voi olla osana psykoterapiaprosessia virittämässä potilasta myötätunnon kokemiseen itseä kohtaan. Tarkastelen aihetta myötätuntosuuntaisen psykoterapian ja hevosavusteisen psykoterapian teorioita yhdistämällä. Tutkimus sisältää viiden kerran myötätuntosuuntaisen intervention. Interventioon sisältyy kolme äänitettä, joissa myötätunto virtaa muilta itselle, itseltä muille sekä lopuksi itseltä itselle. Hevonen on apuna interventiossa hetkeen asettumisessa, myötätuntoisen asenteen löytämisessä sekä työskentelyyn virittämisessä.
Itsemyötätunnon osatekijöitä mitataan tutkimuksessa Neffin Myötätunto itseä kohtaan -kyselyllä alku- ja loppumittauksena. Kysely koostuu 26 väittämästä, joista kolme mittaa positiivista itsemyötätuntoa ja kolme väittämää puolestaan itsemyötätunnon puutetta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hevosen läsnäolo helpottaa myötätunnon vastaanottamista silloin, kun aiemmat ihmiskontaktit eivät ole sitä tarjonneet. Itsemyötätunnon kasvu näkyi lempeänä suhtautumisena hevoseen ja sitä kautta itseen. Potilaan toimintakyky lisääntyi ja hän ei hankalan tunteen tai ajatuksen tullessa enää jäänyt murehtimaan ja syyttämään. Tutkimusaineisto on pieni, joten tutkimustuloksen yleistettävyyden varmistamiseksi tarvitaan laajempaa tutkimusta löydettyjen tutkimustulosten laajentamiseksi.
Riikka Lamminen: Hevosavusteinen työskentely itsemyötätunnon virittäjänä osana psykoterapiaprosessia
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Vaativuudesta kärsivän asiakkaan kokemuksia tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa

Tämä opinnäytetyö keskittyi vaativuudesta kärsivien asiakkaiden kokemuksiin tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa. Opinnäyte oli osa Kognitiivis-integratiivisen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelmaa, jonka järjestivät Helsingin yliopisto ja Integrum-instituutti. Tutkimus oli laadullinen ja kuvaileva.

Aineisto kerättiin seitsemältä vaativuudesta kärsivältä asiakkaalta, jotka olivat osallistuneet kuntoutuspsykoterapiaan vuosina 2021-2023. Tulokset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli YSQ-testistä löytynyt erittäin vahva tai vahva vaativuuden skeema.  Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat Kela-tuettuja kuntoutuspsykoterapian asiakkaita ja heidän ikänsä vaihteli 25-40 vuoden välillä.

Tutkimuksen tulosten perusteella kävi ilmi, että tutkittavat kokivat skeematerapian kokemuksellisen tunteita aktivoivan työskentelyn hyödylliseksi osaksi psykoterapiaprosessia. 

Kalle Murtonen Vaativuudesta kärsivän asiakkaan kokemuksia tunteiden käsittelystä osana skeematerapiaa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelmaan 2020-2023

Julkaistu

Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tapausjäsennyksen avulla hypersomnian psykologisia taustatekijöitä (elämänhistorian kokemukset, skeema- ja arvonäkökulmat), jotka aiheuttavat ja ylläpitävät hypersomniaa. Hypersomniassa unentarve vuorokaudessa ylittää toistuvasti 9 tuntia tai päiväaikainen väsymys on niin voimakasta, että ilmenee nukahtelutaipumusta tai lähes pakonomaista tarvetta mennä nukkumaan. Tavoitteena oli luoda käsitteellistämismallit hypersomniasta elämänhistoriaa käsitelleen ja yhden satunnaisen käynnin litteroiduista aineistoista, yhden sähköpostin analysoinnista sekä skeema- ja arvokyselyistä.

Keskeiseksi hypersomniaa aiheuttaviksi ja ylläpitäviksi tekijöiksi osoittautuivat kietoutuneisuuden/minän kehittymättömyyden skeema, sille toisaalta antautuminen ja toisaalta välttely, haitallinen vanhemman skeemamoodi sekä vähäiset merkitykselliset elämänarvot. Opinnäytetyön tuloksia on tarkoitus hyödyntää potilaan kuntoutuksen edelleen jatkuessa.

Helena Vuoriheimo: Hypersomnian psykologiset taustatekijät

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Skeematerapian ja MBT:n menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Keskeisimmät näyttöön perustuvat tunne-elämältään epävakaan persoonallisuuden psykoterapeuttiset hoitomuodot ovat kognitiivinen psykoterapia (sis. dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT), skeemakeskeinen terapia (ST)), mentalisaatioon pohjautuva terapia (MBT) ja transferenssikeskeinen psykoterapia.

Kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa voidaan integroida useita eri uuden aallon kognitiivisia psykoterapiamuotoja ja menetelmiä. MBT:n integroimisesta kognitiiviseen psykoterapiaan, ja erityisesti skeematerapiaan (ST), on toistaiseksi varsin vähän tietoa.

Tässä opinnäytetyössä pyrittiin tarkastelemaan ST:n ja MBT:n eroja ja yhtäläisyyksiä sekä mahdollisuuksia integroida työskentelytapoja kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä aiheesta ja tarkastella miten ja minkälaisissa tilanteissa olisi hyödyllistä integroida MBT:a kognitiivisen psykoterapian osaksi. Tavoitteena oli myös pohtia, voisiko ST:lla olla jotain annettavaa MBT:lle. Tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan seuraamalla yksittäistä tapaustutkimusta.

Tuloksina havaittiin, että ST:ssä ja MBT:ssä on paljon yhtäläisyyksiä, niin teoreettisissa käsitteissä kuin työskentelytavoissakin. Vaikka mentalisaation lisääminen vaikuttaa olevan keskeinen tekijä kaikissa psykoterapiamuodoissa, ovat mentalisaatiokyvyn lisäämisen keinot hieman erilaiset viitekehyksestä riippuen. ST:ssä päämääränä on muuttaa ei-tietoinen mentalisaatio tietoiseksi työskentelemällä maladaptiivisten uskomusten, skeemojen avulla. Mentalisaatioon perustuvassa terapiassa sen sijaan tähdätään mentalisaation syntymiseen sekä omien ja toisten tunteiden ja ajatusten havainnoimiseen turvallisessa kiintymyssuhteessa terapeuttiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että psykoterapiassa kummankin työskentelymuodon integroiminen voi rikastuttaa toisiaan. ST:n anti MBT:lle voisi olla mentalisaatiokyvyn menettämisen syiden kuvaaminen ja opettaminen asiakkaalle visuaalisen moodikartan avulla. Toisaalta ST:n moodityöskentely voi olla liian mekanistinen ja psykoterapeuttinen työskentely vaatia mentalisaatiokyvyn tutkimisen lisäämistä.

Mila Gustavsson-Lilius: Skeematerapian ja mentalisaatioon pohjautuvan terapian menetelmät kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

 

Julkaistu

”INGEN KAN BLI MOTIVERAD AV ATT BLI UTSKÄLLD” – Innovatiiviset hetket ja muutos kognitiivisessa terapiassa

Tämä opinnäytetyö tarkastelee yhden koulutuspotilaan ongelmallisen kokemuksen muutosta terapiaprosessin aikana ns. innovatiivisten hetkien valossa. Potilaan kokemus määriteltiin, ja terapian alusta, keskeltä ja loppuvaiheesta tunnistettiin ongelmatarinasta poikkeavia innovatiivisia hetkiä. Nämä hetket litteroitiin ja analysoitiin innovatiivisten hetkien koodausmenetelmää soveltaen. Innovatiiviset hetket noudattivat tässä tutkimuksessa odotusten mukaisesti heuristista mallia, eli alussa potilas otti etäisyyttä ongelmatarinaansa, keskivaiheessa hän haastoi ongelmatarinaa, ja loppuvaiheessa potilas pystyi muutoksen lisäksi kuvaamaan, miksi ko. muutos tapahtui. Analyysin tulokset ovat yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa, ja vastaavat hypoteesia, että innovatiiviset hetket muuttuvat monimuotoisemmiksi hoidon edetessä. Tämä mahdollistaa potilaalle uudenlaisen kokemisen tavan, jossa objektipositiosta potilas alkaa siirtymään subjektipositioon. Todetaan, että IMCS malliin tutustumisesta saattaisi olla psykoterapeutille hyötyä, koska terapeutti voi sopivilla kysymyksillä edesauttaa potilasta pohtimaan seikkoja, jotka IMCS mallin perusteella mahdollisesti ovat omiaan edistämään muutosprosessia. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, ovatko innovatiiviset hetket muutoksen liikkeelle panijoita vai seurauksia muutoksesta.

Helen Fagerholm: ”INGEN KAN BLI MOTIVERAD AV ATT BLI UTSKÄLLD”  – Innovatiiviset hetket ja muutos kognitiivisessa terapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

 

 

Julkaistu

Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

 

Opinnäytetyössä esitellään assimilaatiomallin taustalla olevaa teoriaa ja assimilaatiotasojen muutosta kuvaava asteikko, (Assimilation of Problematic Experiences, APES) sekä keskeiset tutkimusraportit, jotka kuvaavat assimilaatiotason muutosta psykoterapeuttisen hoidon aikana masennuspotilailla. Assimilaatiomallia sovelletaan myös kirjoittajan omaan potilasaineistoon.

Assimilaatiotasojen muutosta on tutkittu pääosin kvalitatiivisen tapaustutkimuksen menetelmin ja tutkimus on keskittynyt vastaamaan kysymykseen, miten psykoterapiassa tapahtuva hoidollinen muutos tapahtuu. Assimilaatiotason muutosta tapahtuu sekä yksittäisen terapiatapaamisen aikana että terapiaprosessin kuluessa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että assimilaatiotason muutos asteikolla ylöspäin on yhteydessä hyvään hoitovasteeseen oirekyselyillä arvioiden. Assimilaatiotason muutosta asteikolla ylöspäin tukee työskentely terapeuttisen lähikehityksenvyöhykkeen tuntumassa. Psykoterapeutin tuella mahdollistuvat potilaan oivallukset ja uuden oppiminen myös lähikehityksen vyöhykkeen ylärajalla. Opinnäytetyö nostaa, assimilaatiotason muutosta tarkastelemalla, esiin psykoterapeuttisen yhteistyön merkitystä hoidollisen muutoksen mahdollistajana. Psykoterapeutin on APES-tasoja seuraamalla mahdollista pyrkiä valitsemaan interventio, joka todennäköisimmin edistää psykoterapian etenemistä.

Työssä kuvatuissa potilasesimerkeissä assimilaatiotason muutoksia havaitaan hoidon aikana. Muutokset olivat luonteeltaan sahaavia eikä pidemmän aikavälin muutosta voida arvioida Katrin tapauksessa, jossa psykoterapia on vielä kesken. Idan tapauksessa APES-tason vaihtelut jatkuvat edelleen pitkän terapeuttisen hoidon jälkeen.

Tuija Vakkila: Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023
Julkaistu

Kaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia laadullisen tapaustutkimuksen kautta, mitkä erityiset hetket terapeutin ja asiakkaan välisessä yhteistyössä ovat auttaneet asiakkaan muutosprosessia eteenpäin. Tavoitteena on analysoida asiakkaiden ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä näiden merkityksiä läpikäymästään psykoterapiaprosessista sekä näiden koetusta myönteisestä vaikutuksesta omaan toipumiseensa. Tapaustutkimuksen päätulosten perusteella intensiiviset kohtaamisen hetket, merkityksellisyyden kokeminen, riittävä myönteisyys ja aktiivisuus työskentelyotteessa, asioiden tiedostaminen yhdessä, varauksettoman arvostuksen ja hyväksynnän saaminen, jaettu ymmärrys, validointi, tuki, sallivuus ja kokemusten normalisointi ovat asiakkaille erityisen tärkeitä tekijöitä oman toipumisen edistämisessä. Lisäksi mahdollisuus korjaavien tunnekokemusten saamiseen, emotionaalisten kipujen kanssa hoivatuksi tulemiseen sekä terapeutin kannustava ja lämmin suhteessa olemisen tapa ovat asiakkaalle merkityksellisiä tekijöitä.

Pauliina Ruusuvuori: Kaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Kiintymyssuhdetyylin ja ylisukupolvisen oppimisen vaikutus suojattomuuden skeeman syntyyn. Tarkastelu yhden potilasesimerkin kautta.

Opinnäytetyössä tarkastellaan yhden potilasesimerkin kautta sitä, miten turvaton kiintymyssuhdetyyli ja ylisukupolvinen oppiminen vaikuttavat suojattomuuden skeeman syntyyn.

Suojattomuuden skeeman ytimessä tunne siitä, että jotain pahaa voi tapahtua koska vaan (Young ym. 2018). Kiintymyssuhde käsitteenä kuvaa, kuinka lapsen saama hoito rakentuu hänelle sisäiseksi malliksi ihmissuhteista (Ainsworth, M., 1978). Turvaton kiintymyssuhde syntyy erityisesti turvattomuuden ja pelon sanattomista kokemuksista vuorovaikutuksessa hoitajien kanssa. Skeeman ylisukupolvisessa siirtymässä hoitava aikuinen välittää tiedostamattaan omia haitallisia uskomuksiaan jälkipolvelleen sellaisina kuin ne hänelle ovat syntyneet (Young ym. 2018).

Opinnäytetyö vahvisti käsitystä siitä, että lapsuuden turvattomuuden kokemus muokkautuu itselle tyypilliseksi kiintymyssuhteeksi ja luo erinomaiset edellytykset suojattomuuden skeeman syntymiselle. Lisäksi potilaan vanhempien ja heidän vanhempiensa elämää tutkimalla löytynyt suojattomuuden skeeman sukupolvien ketju osoitti skeeman ylisukupolvisen siirtymisen olevan mahdollista.

Pirjo Nikkilä: Kiintymyssuhdetyylin ja ylisukupolvisen oppimisen vaikutus suojattomuuden skeeman syntyyn. Tarkastelu yhden potilasesimerkin kautta.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten psykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.