Nuoruusikää voi hyvällä syyllä kutsua samanaikaisesti ihanaksi ja kamalaksi ajanjaksoksi. Se on hyvin herkkä elämänvaihe. Nuori joutuu luopumaan lapsuuden kiintymyssuhteistaan, tai paremminkin annettava niiden muuttaa muotoaan, oman autonomiapyrkimyksensä tieltä. Samanaikaisesti tulisi pärjätä muiden nuoruuteen vahvasti liittyvien kehitystehtävien kanssa. Mikäli tähän suuria tunteita sisältävään elämänvaiheeseen liittyy traumaattisia kokemuksia, varhaisia tai akuutteja, ylittyy nuoren psyykkinen sietokyky herkästi. Opinnäytetyössäni kokoan yhteen koulutuspsykoterapiapotilaani ajatuksia matkasta kohti aikuisuutta, jota värjää lapsuuden kokemukset epävarmoista objektisuhteista ja liiallisista frustraatioista. Hän on joutunut rakentamaan primitiivisen suojamekanismin, omnipotenssin. Tuon kaikkivoipaisuuden muurin, avuttoman ja epävarman itsen suojaksi. Onneksi nuorella on kyky rakentaa itsensä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa sisäisesti uudelleen. Psykoterapiaprosessin suojassa matka itseen pääsee alkamaan. Metaforien ja unien kautta kuljetaan kohti tiedostamatonta. Tulee ymmärrys, että pojasta mieheksi kasvaminen tarvitsee oman kehityksen palveluksessa olevaa fallisuuden integroimista ja oma seksuaalisuus ja aggressio on otettava haltuun. Matka kohti omaa potenssia on alkanut.
Suvi Lamminen:
Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa – Ajatuksia nuoren miehen matkasta kohti aikuisuutta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021- 2024
Traumaattinen tapahtuma ylittää yksilön psyykkisen sietokyvyn ja minuuden jatkuvuuden kokemus hajoaa. Etenkin lapset ja nuoret, joiden psyykkinen kasvu on vielä keskeneräinen, ovat alttiita trauman vaikutuksille. Jos lapsi joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa tämä sietokyky ylittyy ja hän jää tämän sietämättömän tilan kanssa yksin ilman aikuisen kannattelua, hän joutuu löytämään itselleen erilaisia selviytymiskeinoja. Nämä selviytymiskeinot voivat myöhemmässä vaiheessa aikaansaada erilaisia oireita ja aiheuttaa elämän kapeutumista.
Pohdin potilastapauksen kautta monimuotoisen trauman vaikutusta nuoren kehitykseen, hänen oireiluunsa sekä tapaansa hahmottaa sekä itseä että ympäristöä. Pyrin ymmärtämään retrospektiivisesti psykoterapeuttisen hoidon kulkua ja psykoterapian myötä esiin tulleita ilmiöitä kuten eriytymiskehitystä, kehityksellistä illuusiota ja kehityksellisen objektin syntyä etenkin hoidon alkuvaiheessa. Hoidon edistyessä keskityn erityisesti Léon Wurmserin luomaan ajatukseen masokistisesta kehästä ja sen vaikutuksesta superegoon. Lisäksi pohdin Novickien kuvaamaa avointa ja suljettua systeemiä ja miten nämä näyttäytyvät hoidon eri vaiheissa.
Kaarina Pasila:Yksin jäämisestä, itsensä varaan joutumisesta ja traumasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023
Tämän KAT-psykoterapian opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella ja kuvata, miten asiakkaan avuttomuuden kokemus ja samanaikainen kehollinen suojautuminen suhteessa ”tietävien, vaativien” toisten kanssa alkaa muuttua 17 kerran lyhytpsykoterapiassa.Muutosta tarkastellaan assimilaatiomallin (APES) mukaisesti ja Leimanin kuvaaman psykoterapiaprosessin metamallin kautta, joka kuvaa havainnoivan position kehittymistä asiakkaan ongelmalliseen kokemukseen.
Työssä syvennyttiin tarkemmin psykoterapian kymmenenteen kertaan, joka tuntui olevan psykoterapiaprosessin käännekohta. Tuolloin asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen samanaikaisesti tuli esiin suhteessa asiakkaan olennaiseen vastavuoroiseen asetelmaan ”vaatii-suorittaa”. Kun kehollinen suojautuminen tuli yhteistyössä havaituksi, hän alkoi löytää uutta kokemuksellista paikkaa ja näkökulmaa siihen. Suojautuminen alkoi helpottua, valmiustila ja valppaus rentoutua. Asiakas siirtyili objekti-, havaitsija- ja subjektipositioiden välillä.
Työn aineistona kymmenennen kerran lisäksi käytettiin vinjettejä psykoterapian eri vaiheista ja asiakkaan kokemia vastavuoroisia asetelmia. Asiakkaan avuttomuuden kokemus ja kehollinen suojautuminen alkoivat yhteistyöskentelyssä psykoterapiassa muuntua.Asiakas alkoi tehdä kokeiluja läheistensä kanssa ja työssä. Hän alkoi saavuttaa subjektipositiota, omaa toimijuuttaan ja katsoa hyväntahtoisemmin eri puoliaan: avutonta ja liikkumatonta sekä vaativaa ja suorittavaa puoltaitsessään. Aiemmin vaikeiksi, torjutuiksi koetut puolet itsestä saattoivat alkaa alustavasti integroitua, kun asiakas alkoi tavoittaa ja ymmärtää niiden luonteen olla selviytymis- ja suojautumiskeino.
Asiakas koki tulleensa psykoterapiassa nähdyksi , kuulluksi ja ymmärretyksi. APES vaihteli 2-4.5 tasoilla psykoterapia-prosessin aikana. Työn valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella, lyhyellä psykoterapialla, jossa hyödynnetään sensomotorista psykoterapiaa, voidaan saavuttaa muutosta asiakkaan avuttomuuden ja liikkumattomuuden kokemuksessa.
Anne Karkkunen: ”Jonkun ydinkokemuksen äärellä”-Avuttomuuden kokemuksen ja kehollisen suojautumisen muuntumisesta psykoterapiassa
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022
Slutarbetet undersöker vad som händer i processen under en terapitimme då man använder sig av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden för att behandla traumaminnen, vad för speciellt det kan tillföra förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi (KAT) och hur det kan förstås med KAT-teori. Detta görs genom att granska tidigare forskning och litteratur som kan förklara fenomenet samt genom att belysa det med tre vinjetter från kliniskt psykoterapiarbete. Arbetet visar att See far metoden berikar uttryck, accelererar den fria associationen och hämtar lekfullhet och lek till psykoterapiprocessen. Terapeutisk förändring verkar ske genom utveckling av den själviakttagande positionen, där en ökande självempati verkar vara centralt. Terapeutisk förändring verkar också ske genom kroppsliga processer som sker även före medveten utveckling av den själviakttagande positionen samt genom processen genom vilken klientens unika betydelser hen tillskriver ting, händelser, känslor och tankar blir tydliga för klienten och terapeuten och förändras då den själviakttagande positionen förändras
Marina Lindholm: Användning av associativa kort enligt See far traumabearbetningsmetoden och psykoterapeutisk förändring i kognitiv-analytisk psykoterapi
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2019-2022
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin psyykkisen resilienssin ilmenemistä osana potilaan traumakokemuksista selviytymistä kognitiivisessa psykoterapiassa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisäksi tunnistaa, miten psyykkistä resilienssiä voidaan vahvistaa osana kognitiivista psykoterapiaprosessia.
Työssä tutkittiin yhden terapiaprosessin kautta miten psyykkinen resilienssi on havaittavissa potilaan traumaattisista elämänkokemuksista selviytymisessä ennen terapiaa ja miten sitä voidaan vahvistaa terapiaprosessin aikana. Tutkimusaineistona oli yhden koulutusterapiapotilaan nauhoituksista tehdyt litteroinnit, terapeutin muistiinpanot ja kognitiivisen prosessoinnin ohjelman mukaisesti toteutetut terapiaistunnot. Terapian aikana tapahtuneita muutoksia arvioitiin BRS- ja BDI-kyselyllä, CORE-OM-mittarilla sekä tarkastelemalla potilaan kokemia muutoksia terapiajakson jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta kognitiivisen prosessoinnin terapian käyttämisen vahvistavan potilaan resilienssiä traumatyöskentelyssä ajatusten uudelleen muokkauksen ja uusien myönteisempien ajatusmallien löytämisen sekä tunnesäätelyn vahvistumisen kautta.
Pia Hirviniemi: Psyykkisen resilienssin vahvistaminen osana traumaperäisen stressihäiriöpotilaan kognitiivista psykoterapiaa. Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 – 2022
Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tutkimuskohteena on millä tavalla syvästi traumatisoituneen potilaan visuaaliset mielikuvat ilmentävät trauman prosessointia ja läpityöskentelyä psykoanalyysissa. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja tutkimusaineistona potilaan kuvaukset visuaalisista mielikuvistaan poimittuna analyysituntien muistiinpanoista n. kahden ja puolen vuoden ajalta hoidon alusta lukien. Teoreettisena taustana olen käyttänyt Faye Careyn (2018) laajaa selvitystä visuaalisten mielikuvien merkityksestä psykoanalyyttisessä teoriassa sekä Gustav Schulmanin, Kristina Saranevan, Henry Krystalin ja Pirkko Siltalan kirjoituksia psyykkisestä traumasta.
Tutkimuksen lähtökohtana on että potilaan mieleen spontaanisti nousevat visuaaliset mielikuvat ovat unenkaltaisia näkyjä ja tarjoavat unen tavoin symbolein katettuja polkuja potilaan sisäiseen maailmaan. Ne voivat kantaa hyvin varhaisia kokemuksia ja torjuttuja tuskallisia tunnemuistoja, joita on helpompi lähestyä kuvan kautta. Usein erityisen tunnepitoiset ja traumaattiset kokemukset tallentuvat muistiin ensisijaisesti mielikuvina ja nousevat esiin pakottavina ja tunkeutuvina kuvina. Tutkimuksessani tarkastelen miten potilaan visualaiset mielikuvat muuttuivat määrällisesti ja laadullisesti hoidon edetessä herättäen visuaalisen kuvamaailman ns. visuaalisen vastatransferenssin myös analyytikon mielessä. Visuaalisista mielikuvista rakentui näin vuorovaikutuksen väylä transferenssin ja vastatransferenssin työstämisen kautta ja niiden merkitys avautui analyyttisen parin yhteisen tulkinnan ja oivallusten kautta.
Potilaan traumaattisten kokemusten työstäminen ja integraatio tapahtui visualisia mielikuvia apuna käyttäen. Aineiston perustalta jaottelin visuaaliset mielikuvat kolmeen kategoriaan, jotka ilmensivät myös potilaan itsekokemuksen ja tunteiden säätelykyvyn eri asteita ja jotka kaikki omalla tavallaan sitoivat ahdistusta. Ensimmäisen ryhmän muodostivat pakottavat spontaanit ja mekaaniset visuaaliset mielikuvat, toisen kehittyneemmän ryhmän spontaanit osittain työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat ja kolmannen ryhmän muodostivat potilaan mieleensä kutsumat ja työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat. Tarkasteltaessa potilaan visuaalisia mielikuvia kronologisesti voidaan todeta, että ne muuttuivat hoitoprosessin aikana ensimmäisestä kategoriasta kohti kolmatta kategoriaa. Potilas kykeni yhä paremmin käyttämään niitä itsensä ja traumansa työstämisessä. Visuaalisten mielikuvien sisältö ja muoto ilmensivät myös defenssimekanismien kehitystä ja psyyken rakenteellista muutosta. Spontaanit visuaaliset mielikuvat vähenivät kun potilas kykeni yhä paremmin tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan ja kokemuksiaan myös verbaalisesti. Visualisoinnista tuli yhä enemmän leikittelevää yhteistä kuvittelua, reverietä.
Tutkielma tarkastelee musiikin, kielen ja trauman suhdetta psykoanalyysin teorian muodostuksessa ja käytännön psykoterapiatyön sovelluksissa. Tutkielmassa käsitellään erilaisia pelkojen ja traumojen muuntumisia musiikissa, äänissä ja psykoterapiassa teoreettisesta ja kliinisestä näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmällisiä viitekehyksiä ovat hermeneuttinen fenomenologia ja psykoanalyysi. Aihetta lähestytään subjektiivisen kokemuksen lähtökohdista, miten kokemus äänistä ja ihmisistä psykoterapiassa voi trauman myötä muuttua. Aihetta käsitellään psykoanalyysin objektisuhdeteorioiden valossa, mutta myös yhteiskunnalliselta tasolta, miten pelot voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi tiedostamattomina fantasioina. Esimerkkeinä ovat historialliset tapahtumat, kuten sota, kidutus, väkivalta, poliittinen sorto ja pakolaisuus. Erityisesti tutkielma perehtyy vakavasti traumatisoituneiden pakolaisten, kuten kidutusten uhrien, psykoterapiaan ja traumoihin kirjoittajan aiemman tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen pohjalta (Alanne 2010; 2013; 2014; 2019).
Trauman vaikutusta psykoterapiaan sekä transferenssin muotoutumiseen tulkitaan lisäksi modernin neurobiologisen tutkimuksen ja teorioiden valossa traumoista, äänistä, taiteesta ja musiikista. Tutkielma pyrkii avaamaan psykoanalyysin kliinisiä ja teoreettisia näkemyksiä liittyen erityisesti musiikkiin ja taiteeseen. Aiempia teorioita ja käsityksiä arvioidaan uuden kliinisen, aivo- ja teoreettisen tutkimuksen näkökulmista. Tutkielma asemoituu psykoanalyyttisen käsitteiden tutkimuksen ja soveltavan taiteiden tutkimuksen alueille painottuen kuitenkin niiden avaamien merkitysten tutkimiseen kliinisen psykoterapian kannalta. Lisäksi tutkitaan psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön esimerkiksi toiminnallisten menetelmien ja taiteen yhteydessä. Tutkija on osallistunut aiemmin asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) PALOMA-projektiin ja ollut mukana kirjoittamassa Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -käsikirjaa (Castaneda ym. 2018). Tutkielma Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy perustuu lokakuussa 2018 International Federation of Psychoanalytic Societies:n (IFPS) Forumissa Firenzessä Italiassa tutkijan pitämään vertaisarvioituun esitelmään, joka oli Benedetti-Conci palkintoehdokas.
Dosentti, kouluttajapsykoterapeutti Sami Alanne
Tiivistelmä
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden psykoterapiassa musiikilliset kokemukset ja mielikuvat voivat tuoda esiin musiikin positiivisten vaikutusten, kuten rentoutuminen, rauhoittuminen ja tietoisuuden kasvamisen lisäksi pelkoa ja kauhua, jotka liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Väkivallan pelko ja traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle musiikin ja äänien välityksellä, jolloin ne toimivat unohtamisen ja kieltämisen välineinä muistamisen sijasta. Sortavassa yhteiskunnassa musiikki ja taide voivat olla kuin päiväunelmia; kokonaan positiivisia äänellisiä kaikuja muistoista ilman syvällistä merkitystä ja menneisyyttä. Silloin musiikki voi toimia regressiivisenä ja defensiivisenä historian unohtamisen keinona. Terapiassa musiikki voi olla muuntuva kohde ja analyyttinen kolmas musiikillisissa assosiaatiossa, tiedostamattomissa fantasioissa ja mielikuvissa. Asiakkaiden kokemuksia voidaan ymmärtää elämän ääninä ja puheena psykoterapiassa sekä analysoida presentaationaalisina ruumiillisina ja myös representaationaalisina, symbolisena ja metaforisena, tietämisenä, musiikista ja traumoista.
Avainsanat: psykoanalyysi, musiikkipsykoterapia, fantasia, pakolaiset, kidutus, kulttuuri
Abstract
In psychotherapy of refugees and asylum seekers, musical experiences and imagery may arise fear and terror that relate to the traumatic experiences in addition to the positive relaxing, calming and awareness increasing effects of music. The fear of violence and the traumatic experiences of loss transfer over generation in music and sounds as a way of forgetting and denying instead of remembering. Under the oppressive society music and arts may be like daydreams; all positive reverberations of sounds without a deep meaning and past. Thus, music may work as a regressive and defensive means of forgetting the history. In therapy, music can be a transformational object and an analytic third in musical associations, phantasies, and imagery. Clients may be understood and analyzed according to presentational knowing of embodied experiences as well as representational symbolic and metaphoric knowing of music and trauma as sounds and speech of life in psychotherapy.
Keywords: psychoanalysis, music psychotherapy, fantasy, refugees, torture, culture
Sami Alanne: Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy
Traumakokemuksen voi psykoanalyyttisen teorian mukaan ajatella koostuvan sisäisistä tai ulkoisista tapahtumista, jotka ovat ylittäneet mielen kykyä käsitellä niitä, lapsuuden kehityksessä tai myöhemmin elämässä. Traumakokemus on usein sanatonta ja kehollista, eikä herkästi mielen prosessoitavissa. Tutkielmassani olen tutkinut millaisia edellytyksiä kleinilainen ja postkleinilainen intersubjektiivisempi psykoanalyyttinen lähestymistapa luo työskentelylle myös sellaisten potilaiden kanssa, joiden symbolisaatiokyky on kehittymätön tai vaurioitunut trauman takia. Symbolisaatiokyvyllä tarkoitetaan kleinilaisessa psykoanalyttisessa kielenkäytössä kykyä muodostaa symboleja, joita tarvitaan tunteiden ajattelemiseen ja niiden käsittelyyn tietoisella tasolla.
Brittiläinen psykoanalyytikko Melanie Klein huomasi, että häiriö varhaisissa objektisuhteissa johti vaikeuteen symbolisoida, joka vuorollaan esti objektisuhteiden kehittymisen. Objektisuhteilla tarkoitetaan ulkoisia ja sisäisiä suhteita toisiin ihmisiin. Rajoittuneeseen symbolisaatiokykyyn liittyy vaikeus sanoittaa tunteita, eli löytää tunteille sanallisia representaatioita ja vaikeus sietää ahdistusta. Kleinilainen ja postkleinilainen teoria käsittellistää miten psykoterapeutti voi tukea potilaan kykyä symbolisoida hyväksymällä, sisällyttämällä, tunnetasolla symbolisesti käsittelemällä ja sanoittamalla potilaan dissosioituneita affekteja. Kokemus siitä, että terapeutti kestää potilaan mielen sisältöä rakentaa potilaan omaa sisällyttämiskykyä vähitellen ja vähentää potilaan tarvetta etäännyttää itseään sisällöstä dissosiaation tai projektion kautta. Hoidossa pelkkä tiedostaminen ei riitä, vaan sanoittamalla tässä ja nyt tapahtuvat uudet senhetkiset kokemukset, puretaan potilaan dissosiaatiota ja rakennetaan hänen symbolisaatiokykyään ja tunteiden kannattelukykyä. Symbolisaatiokäsitteen lisäksi kleinilaisuus tarjoaa psykoterapeutille työkaluja seuraavien käsitteiden avulla: vastatransferenssi-, projektiivinen identifikaatio, container ja sisällyttäjä/sisällytetty. Sisällytän myös Donald W. Winnicotin holding ja transitionaalitila – käsitteet, joiden soveltamisella psykoterapiassa voi kannatella potilasta, ennen kun mielen rakentumista symbolisaatiokyvyn suhteen on tapahtunut.
Samalla tapaa kuin pienen lapsen symbolisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, niin potilaan symbolisaatiokyky voi näin rakentua terapeutin kanssa, riittävän turvallisessa psykoterapiasuhteessa. Kleinilaisen teorian kautta voi ymmärtää traumatisoituneen ihmisen kokemusta psykoterapiassa ja trauman vaikutusta siihen, mitä psykoterapiasuhteessa käytännössä tapahtuu. Symbolinmuodostuksen käsitteen kautta näen mahdollisuuden psykoanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuuden mittaamiseksi seuraamalla potilaan kehitystä kyvyssä erottaa sisäistä ja ulkoista maailmaa, ajatella ajatuksiaan ja löytää tunteille sanallisia representaatioita.
Anna Andersson: Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?
Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia 2018-2022
Vauvaa toivoneet ja raskaaksi tuloa suunnitelleet äidit voivat vauvan synnyttyä kokea ulkokohtaisuutta omassa äitiydessään. Äitiys ei olekaan äidin odottamalla tavalla nautinnollista, vauva koetaan vaativana ja oma äitiys nähdään epäonnistuneena. Ulkokohtaisessa äitiydenkokemuksessa äiti voi kokea pettymystä, häpeää ja syyllisyyttä omista tunteistaan vauvaa kohtaan tai voimakkaimmillaan kokemuksessa voidaan tunnistaa dissosiatiivisia piirteitä kokemusten lohkomisen ja omien tunteiden turruttamisen muodossa. Ulkokohtaisen äitiydenkokemuksen merkitys äidin mielelle voi olla varhaisen kiintymyssuhdetrauman torjuminen uuden kiintymyssuhteen syntyessä ja rakentuessa. Sen voidaan ajatella olevan jopa sopeutumista edistävä tai toimintakykyä ylläpitävä reaktio. Opinnäytetyössä tutkin fenomenologisesti kokemusta ulkokohtaisesta äitiydenkokemuksesta. Ulkokohtainen äitiydenkokemus näyttäytyy analyysin pohjalta äidin pettymyksenä omaan tunnevasteeseen ja syyllisyyden, esittämisen, reipastumisen sekä roolin päälle laittamisen olona. Vaikeus hyväksyä ambivalenssia ja aggressiota itsessä ja vauvassa, äitiyteen ja vauvaan liittyvät epärealistiset odotukset, vaikeus hyväksyä oma tarvitsevuus ja vaille jääminen sekä vaikeus läheisten ihmissuhteiden luomisessa tulevat esiin ulkokohtaiseen äitiydenkokemukseen liittyvinä teemoina.
Satu Lindfors: Äitiyden roolin takana – Ulkokohtainen äitiydenkokemus varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa
