Helsingin yliopisto
Miltä tieteellisen tiedon avoimuus näyttää tutkimustietoa työkseen käyttävän silmin? Tietokirjailija ja toimittaja Juha Kauppinen on kirjoissaan ja artikkeleissaan hyödyntänyt ekologian alan tutkimusjulkaisuja, ja avoimesti saatavilla olevan tiedon etsinnässä monenlaiset lähteet ovat tarpeen. Työnsä kautta Kauppiselle on muodostunut myös näkemys, miten tieteellinen tieto ”suotuu” yhteiskuntaan.
Tieteellisen tiedon avoimuudesta on kirjoitettu tässä blogissa paljon, mutta vähemmälle on huomiolle on jäänyt avoimuuden merkitys tiedonkäytön kannalta. Se on kuitenkin olennainen näkökulma, sillä vasta käytön kautta tutkittu tieto vaikuttaa yhteiskunnassa.
Ympäristöaiheisiin erikoistuneella toimittajalla ja tietokirjailijalla Juha Kauppisella on hyvä tuntuma tieteellisen tiedon käyttöön. Hän on kirjoittanut kuusi tietokirjaa ja lukuisia artikkeleita eri lehtiin – yhdessä kuvittaja Janne Torisevan kanssa tehty Korvaamattomat — kertomuksia maailman avainlajeista ilmestyi tänä syksynä.
Tässä haastattelussa Kauppinen kertoo käyttämistään tutkimustiedon lähteistä, arvioi open access -julkaisemista omien kokemustensa valossa ja pohtii tieteellisen tiedon popularisoimisen kysymystä, joka on keskeinen osa tiedon avoimuuden ja käytön tematiikkaa.
- Lue myös: Ilmastotietoisuuden levittäjät – ympäristötoimittaja Petja Pelli välittää tutkimustietoa lukijoille (23.10.2023)
Tutkimusjulkaisut ja tutkimusdata
Kauppinen arvioi lukeneensa nelinumeroisen määrän tutkimusartikkeleita vuosien varrella. Käyttö painottuu nimenomaan tutkimusjulkaisuihin, mutta tutkimusdatakaan – siis tutkimusjulkaisujen perustana oleva tutkimusaineisto – ei ole vieras.
”Työni neljän edellisen kirjan kohdalla on ollut samanlaista: luen hirveän määrän tutkijoiden tekemiä tutkimusjulkaisuja. Tästä poikkeuksena ovat tietyt seurantadatat, kuten Luomuksen lintulaskennat, joista olen pyytänyt muutaman lajin osalta trendit”, Kauppinen sanoo.
Juuri lajikohtaisen tiedon kartuttamisessa lähtöaineisto on arvokas.
”Tutkimuspapereissa ei välttämättä ole lajilistoja mukana. Jopa sellaisia papereita on tullut vastaan, joissa ei ole mainittu yhtään lajia nimeltä. Silloin olen kaivanut esiin lähtöaineistoa.”
Kauppinen pohtii, että tutkimusdataan perehtyminen voisi syventää näkemystä myös tutkimuksesta.
”Silloin ymmärtäisi kokokuvan paljon paremmin, sen, mihin tulokset perustuvat.”
”Tähän mennessä en ole ollut lähtöaineistoista kiinnostunut siinä mielessä, että tekisin niistä itse tutkimuksia tai että olisin kiinnostunut jostain muusta kuin tutkimuksia tehneet tutkijat.”
Maksumuuri ja keinot kiertää se
Vaikka avointen julkaisujen määrä kasvaa, tieteellisen tiedon hinta asettaa yhä esteitä tiedonkäytölle. Maksumuurit ovat tulleet tutuksi myös Kauppiselle. Hänellä on kuitenkin muutama keino löytää avoimesti saatavilla olevat julkaisut ja kiertää maksumuuri.
Tärkein väylä tutkimustiedon äärelle ovat tutkijoiden sosiaalisen median palvelut, kuten Academia.edu ja ResearchGate.
”ResearchGatea käytän ylivoimaisesti eniten. Academia.edusta tulee minulle joka päivä papereita, jotka valikoituvat sen mukaan, mistä olen ollut palvelussa kiinnostunut. Hämmästyttävän tarkasti se tuntuu tietävän, mitä ajattelen. Ja siellä on aina se koko paperi saatavilla.”
Toinen – ja usein viimekätinen – kiertotie on pyytää tutkimusartikkeli suoraan tutkijalta.
”Oma tuntuma on se, että nyt on helpompi löytää koko artikkeli verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin piti aina pyytää se tutkijalta. Mutta kyllä nykyäänkin tulee vielä pyydettyä artikkeleita – ja aika usein saankin ne.”
Oma tuntuma on se, että nyt on helpompi löytää koko artikkeli verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin piti aina pyytää se tutkijalta.
On myös kolmas tie, josta Kauppinen on kuullut tutkijoilta, mutta sen kohdalla astutaan jo kaltevammalle pohjalle: laajasti tutkimustietoa kokoava Sci-Hub-verkkopalvelu auttaa kiertämään maksumuurin mutta se on myös piraattipalvelu. Ja jos tarkkoja ollaan, tutkijoiden sosiaalisen median palveluissa jakamat julkaisut eivät nekään ole aina luvan kanssa jaettuja, mistä kustantajat ovat laittaneet myös oikeustapauksia vireille. Tästä eivät monet tutkijatkaan ole aina tietoisia.
Kauppiselle kysymys tiedon hinnasta on aivan keskeinen.
”Olen vuodesta 2013 ollut freelance-toimittaja, ja se muokkaa tosi vahvasti tiedon käyttämistä. Jos olisin isossa lehtitalossa töissä, siellä olisi tunnuksia palveluihin, joista voisin vapaasti ladata aineistoa. Freelancerina en voi koko ajan maksaa tiedosta, koska vapaan toimittajan tuloilla menisin siinä vararikkoon. Tässä on oppinut hyödyntämään erilaisia reittejä, joita pitkin saa tutkimuksia ja tietoa käyttöönsä.”
”Jos mietin asiaa yhteiskunnallisesti: Kirjoitan kirjoja, jotka popularisoivat tiedettä ja pyrkivät kasvattamaan ihmisten ymmärrystä yhteiskunnasta. En kovin herkästi ajattele, että minun pitäisi niistä maksaa. Se on varmasti asia, jota pitäisi pohtia enemmän. Varmasti apurahahakemuksiin pitäisi laittaa, että tämän verran maksaa.”
Open access ja rinnakkaisjulkaisut
Avoimen julkaisemisen kanavien (open access) määrä on lisääntynyt viime vuosina, minkä Kauppinen on laittanut merkille. Hän arvioi julkaisemisen kulttuurin olevan muutostilassa. Mieleen on jäänyt eräs keskustelu tutkijan kanssa.
”Hän sanoi sivulauseessa, jotenkin itsestäänselvänä asiana ja manifestihenkisesti, että tottakai julkaistaan vain open accessissa. Siinä on vahva arvomaailma, että julkaistaan open access -kanavassa eikä missään vanhan maailman elitistisissä labyrinteissa. Ennustan, että kenttä tulee kehittymään siihen suuntaan, että open access -julkaisuja suositaan. Tiedolla on tarve tulla kaikkien saataville.”
”Ennustan myös, että nähdään isoja lehtiä, jotka muuttuvat open access -lehdiksi. Jos katsotaan yhteiskunnallista kehitystä 2000-luvulla, vapaampaan suuntaan asiat menevät. Liekö tutkijoille tuskallista, jos heidän tuottamansa tieto on vapaammin saatavilla? Ehkä eniten lehdet haluavat pitää viimeiseen asti kiinni status quosta, mikä on täysin ymmärrettävää. Vastakkain ovat siinä tiedon vapaa kulku ja ansainta.”
Tilausmaksullisia lehtiä on jo siirtynyt OA-lehdiksi niin sanottujen transformatiivisten lehtisopimusten ja Plan S -mallin myötä sekä toimituskunnan irtisanoutuessa.
Myös maksumuureja ylläpitävät tilausmaksulliset lehdet voivat toteuttaa avointa julkaisemista rinnakkaistallennuksen kautta. Siinä maksumuurin takana oleva artikkeli tallennetaan – yleensä embargoajan jälkeen ja usein vertaisarvioituna käsikirjoitusversiona – tutkimusorganisaation julkaisuarkistoon, jossa se on vapaasti saatavilla ja haravoitavissa tutkimustietoa kokoaviin paikkoihin (esim. Core, BASE ja EOSC portal).
”Olen törmännyt artikkelin näköisiin papereihin, joista puuttuvat sivunumerot. Olen ajatellut, että se kuuluu siihen vaiheeseen prosessissa, että sillä ei vielä ole sivunumeroita. Rinnakkaisjulkaisusysteemistä en ole kuullut. Mutta olen törmännyt tällaisiin julkaisuihin, nimenomaan Researchgatessa.”
Tieteen popularisoinnista
Tietokirjojensa ja artikkeliensa kautta Kauppinen välittää tutkittua tietoa ympäristön tilasta tiedeyhteisöä laajemman yleisön suuntaan. Tieteen popularisoinnissa – tai suotumisessa, kuten hän itse prosessia kuvaa – eri keinot muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden.
”Kysymykseen, mikä on paras tapa, on vaikea vastata. Ei ole parasta tapaa, vaan tämä yhteiskunta on orgaaninen möykky, jossa ihmiset – halusivat tai eivät – ottavat koko ajan eri tavoin vastaan tutkittua tietoa. Se suotuu yhteiskuntaan monilla tavoilla. Vaikka ihminen ei koskaan lukisi mitään, hänen lähipiirinsä kautta suotuu tietoa – kahvipöytien, sosiaalisen median, uutismedian tai podcastien kautta. Se suotuu sinne ihmisten saataville, ja vaikuttaa yhteiskuntaan. On yhteiskunnallisen tutkimuksen paikka yrittää selvittää, millä kaikilla tavoilla yhteisön yleinen käsitys asioista muodostuu. Suomen tapaisessa maassa tutkitun tiedon asema on kuitenkin aika korkealla tasolla, vaikka siitä ollaan huolissaan. Suomi on aika sivistynyt maa.”
Ei ole parasta tapaa, vaan tämä yhteiskunta on orgaaninen möykky, jossa ihmiset – halusivat tai eivät – ottavat koko ajan eri tavoin vastaan tutkittua tietoa. Se suotuu yhteiskuntaan monilla tavoilla.
Kauppisen mukaan ”syvälliset kokemukset tutkitun tiedon parissa” ovat avainkokemuksia, jotka muovaavat ja jopa muuttavat käsityksiä. Tietokirjoilla on tässä oma roolinsa.
”Takavuosina sanottiin, että tosi hyvä, että teet 300–400-sivuisia kirjoja, mutta sinun pitäisi tehdä tuo kännykkäpelin muotoon. Kännykkäsovellukset ovat myös tärkeitä, mutta itse en usko siihen, että kaiken pitää olla kännykkäpelin muodossa. Se on osa tieteen ja tiedon popularisointia, mutta kännykkäpeli ei voi koskaan korvata tietokirjaa.”
”Jos ajattelen kirjan vaikutusta… Monimuotoisuus- ja Heräämisiä-kirjoja on myyty tuhansia kappaleita. Se on hyvä määrä suomenkieliselle tietokirjalle. Mutta Suomessa on viisi miljoonaa asukasta ja siihen nähden se on vähän. On mielenkiintoista, miten merkitys muodostuu yhteiskunnassa: Ketkä ovat niitä yksittäisiä portinvartijoita ja mielipiteen muokkaajia sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä? Miten ihmisyhteisön dynamiikka toimii? Minulle on omien kirjojeni kautta vähitellen valjennut, että populaarit, kertovat tietokirjat, joilla on suuri vaikutus yksittäiseen lukijaan, ovat tärkeä osa. En tietenkään ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä näin tai että tämä olisi paras tapa. Ei. Olen sitä mieltä, että kaikkia tapoja tarvitaan”, Kauppinen sanoo.
