Helsingin yliopisto
”Oman kokemuksemme mukaan esimerkiksi vertaisarviointi tuntuu toimivan paremmin pienemmissä ja paikallisissa kuin nopeissa voittoa tavoittelevissa julkaisusarjoissa”, kirjoittavat geotieteen tutkijat Jussi S. Heinonen, Elina Lehtonen ja Niina Kuosmanen blogiartikkelissaan. He tarkastelevat avointa julkaisemista tieteenalallaan ja tuovat esiin, että kirjoittajamaksutonta avointa julkaisemista (diamond open access) toteuttavat lähinnä tieteellisten seurojen lehdet. Artikkelissa käsitellään myös preprint-julkaisemista, ja tutkijatohtori Eemu Ranta kertoo näkemyksiään EarthArXiv-arkistosta. Artikkelissa pohditaan myös, soveltuisiko Tieteen termipankki alustaksi kotimaisilla kielillä käytävään tieteelliseen keskusteluun. Geotieteen tutkijoiden artikkeli osallistuu kosmologi Syksy Räsäsen käynnistämään keskusteluun tieteellisen julkaisemisen tulevaisuudesta. (Artikkelisarja: Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuus)
Teksti: Jussi S. Heinonen (Åbo Akademi, Helsingin yliopisto), Elina Lehtonen ja Niina Kuosmanen (Helsingin yliopisto)
Think Open -blogissa on aiemmin sivuttu avointa julkaisemista esimerkiksi fysiikan ja lääketieteen näkökulmasta. Tässä tekstissä tuomme esiin näkökulmiamme siitä, miten avoin julkaiseminen toteutuu geotieteissä.
Geotieteissä kokonaan avointa julkaisemista ilman kustannuksia kirjoittajalle ja lukijalle toteuttavat lähinnä erilaisten seurojen ylläpitämät vertaisarvioidut julkaisusarjat. Näistä esimerkkeinä Suomen Geologisen Seuran (SGS) julkaisusarja Bulletin of Geological Society of Finland (Bulletin), Suomen Maantieteellisen Seuran julkaisemat Terra ja Fennia sekä Suoseuran julkaisema Suo-lehti. Lisäksi useamman suomalaisen tutkimusinstituutin rahoittama Boreal Environment Research julkaisusarja toimii julkaisualustana geotieteelliselle tutkimukselle ja harjoittaa kokonaan avoimen julkaisun periaatetta.
Mainitut seurojen julkaisusarjat noudattavat samankaltaisia toimitus- ja julkaisuprosesseja ja -periaatteita, joita käsittelemme esimerkinomaisesti SGS:n Bulletinin kautta. Bulletinin Jufo-luokitus tällä hetkellä on 1. Julkaisusarjan toimitus-, taitto- ja painokulut katetaan kokonaan seuran jäsenmaksuilla, Bulletinin painetun lehden nimellisellä tilausmaksulla ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan avustuksella. Julkaisusarjan vuosikertaan kuuluu kaksi numeroa, joissa molemmissa on viime vuosina ollut noin 3–5 artikkelia. Kaikki artikkelit julkaistaan painetun lehden lisäksi myös seuran verkkosivuilla CC BY-NC 4.0 -lisenssillä, joka on avoin kaikille lukijoille, mutta ei salli kaupallista käyttöä ilman erillistä lupaa.
Vertailun vuoksi katsomme länsinaapuriin. Ruotsin geologisen seuran (Geologiska Föreningen) julkaisusarjassa GFF (Jufo-luokka 1) julkaistaan vuosittain noin 20 artikkelia eli kaksinkertaisesti SGS:n Bulletiniin verrattuna. Merkittävimmät erot Bulletiniin on, että GFF:ssa julkaistut artikkelit ovat vain lehden tilaajien saatavilla ja open access -artikkelin kirjoittajamaksu on yli 3000 euroa. Tämä todennäköisesti selittyy sillä, että GFF julkaistaan yhteistyössä Taylor & Francis -kustantajan kanssa.
Seuroilla ei resursseja kasvattaa julkaisumääriä
Tutkimusartikkelien avointa saatavuutta vaativien äänenpainojen ja velvoitteiden lisääntyessä seurojen julkaisemat, avointa julkaisuperiaatetta noudattavat julkaisusarjat vaikuttavat hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta huolimatta mahdollisesti alhaisemmista vaikuttavuusindekseistä, kuten esimerkiksi kotimaisen Julkaisufoorumin eli Jufo-luokituksen tasosta. Esimerkiksi Bulletin on vakiinnuttanut paikkansa sarjana, jossa julkaistaan Suomen ja Fennoskandian geologiaan tiiviisti liittyviä artikkeleita. Myös monet geotieteiden väitöskirjatutkijat ovat julkaisseet ensimmäisiä tutkimusartikkeleitaan sarjassa. Korkeimman Jufo 3 -tason artikkeleita ei synny ilman fokusoidumpia ja paikallisia tai alueellisia geologisia ilmiöitä käsitteleviä tutkimuksia. Niille sopivan julkaisukanavan olemassaolo on tärkeää koko tieteenalan kannalta.
Seurojen julkaisusarjat toimivat myös tärkeänä julkaisukanavana suomenkielisille tutkimusartikkeleille. Viime aikoina suomen kielen asema tieteen kielenä on noussut keskusteluun, mikä korostaa suomenkielisen julkaisemisen tärkeyttä. Geotieteellistä tutkimusta on tärkeää julkaista myös suomeksi mahdollisimman laajan kiinnostuksen ylläpitämiseksi tieteellistä tutkimusta kohtaan. Mainitsemistamme seurojen julkaisusarjoista Terra- ja Suo-lehdissä julkaistaan suomenkielisiä tieteellisiä artikkeleita, jotka ovat avoimesti saatavilla lehtien nettisivuilla. Omalta osaltaan kyseiset julkaisut ylläpitävät suomen kielen asemaa geotieteellisen tutkimuksen julkaisemisessa.
On kuitenkin selvää, että seurojen julkaisusarjojen kuten SGS:n Bulletinin julkaisumalli ei toimisi suuremmassa mittakaavassa, jossa julkaistujen artikkeleiden määrä mitattaisiin kymmenissä tai sadoissa vuosittain. Vaikka toimituskunta tekisikin työnsä luottamustoimena, SGS:n (1 000 jäsentä) budjetti ei riittäisi kattamaan taitto- ja painokustannuksia ilman jäsen- tai tilausmaksun nostoa.
On kuitenkin selvää, että seurojen julkaisusarjojen kuten SGS:n Bulletinin julkaisumalli ei toimisi suuremmassa mittakaavassa, jossa julkaistujen artikkeleiden määrä mitattaisiin kymmenissä tai sadoissa vuosittain. Vaikka toimituskunta tekisikin työnsä luottamustoimena, SGS:n (1 000 jäsentä) budjetti ei riittäisi kattamaan taitto- ja painokustannuksia ilman jäsen- tai tilausmaksun nostoa. Maailman suurimman geotieteellisen seuran American Geophysical Unionin (AGU, yli 60 000 jäsentä) julkaisusarjoissa julkaistaan yhteensä tuhansia artikkeleita vuosittain. Niiden open access -kirjoittajamaksut ovat noin 2000–4000 euroa. AGU on myös voittoa tavoittelematon järjestö, mutta korkeat kirjoittajamaksut voivat selittyä yhteistyöllä suuren kaupallisen kustantajan, Wileyn, kanssa.
Tietämättä sen enempää AGU:n taloudenpidon yksityiskohdista, voisiko kotoisten seurojen julkaisusarjojen julkaisupolitiikasta ottaa siis jotain mallia tällaisiin suuremmankin volyymin julkaisusarjoihin? Tieteellinen julkaiseminen on tieteentekemisen perusta ja sen tukemiseen ja avoimuuteen olisi hyvä suunnata resursseja myös tieteellisten seurojen sisällä.
Esimerkki geotieteiden preprint-palvelusta: EarthArXiv
ArXiv on suosittu vertaisarvioimattomien ennakkojulkaisujen (pre-print) arkisto, jota käytetään etenkin fysiikan ja matematiikan tieteenaloilla. Sen tarkoitus on saada tutkimustuloksia nopeasti näkyville ja viitattavaksi. Geotieteillä on myös oma ArXivia vastaava arkisto nimeltään EarthArXiv.
Geotieteissäkin on toisinaan tarvetta julkaista tutkimustuloksia mahdollisimman nopeasti. Esimerkiksi geologisesti aktiivisilla alueilla, kuten Islannissa, tehtävät mittaukset tulivuorenpurkauksista ovat nopeasti haluttua ja kaivattua tietoa.
Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla työskentelevä tutkijatohtori Eemu Ranta (TUHAT, ORCID) tutkii muun muassa Islannin tulivuoria ja niiden kaasupäästöjä. Tätä kirjoittaessa hän on ollut mukana neljässä EarthArxivissa ennakkojulkaistussa käsikirjoituksessa, joista ensimmäinen on lähetetty palveluun toukokuussa 2021. Kysyimmekin hänen kokemuksiaan tämän tyyppisestä ennakkojulkaisemisesta.
Eemu on kokenut ennakkojulkaisun hyödyt erityisesti ollessaan mukana kolmessa toistensa aineistoa hyödyntäneessä tutkimusartikkelissa. Ennakkojulkaisu mahdollistaa dataan viittaamisen läpinäkyvästi ja samanaikaisesti. Lisäksi nykyään monet julkaisusarjat hyväksyvät ennakkojulkaisuihin tehtävät viittaukset, mutta eivät välttämättä ”in preparation” -tyylisiä viitteitä. Julkaisuprosessin edetessä viittaukset on mahdollista muuttaa julkaistuihin ja vertaisarvioituihin versioihin.
Eemun mukaan EarthArXivin käyttö on yleistymässä etenkin nuorten tutkijoiden keskuudessa. Usein käsikirjoitus lähetetään EarthArXiviin samalla, kun se lähetetään vertaisarviointiin. ”EarthArXivia pyörittää lähinnä alan nuoriso vapaaehtoisvoimin ja tieteen paras mielessä. Väärinkäyttöä (esimerkiksi vertaisarviointiprosessin välttelemistä, lööppien kalastelua tai tutkimusaiheiden ”varaamista”) en ole vielä omalla alallani kohdannut”, Eemu kertoo. Edellisestä ennakkojulkaisustaan hän sai myös palautetta tutkimuksen ulkopuoliselta ryhmältä. Tämän arvokkaan palautteen hän pystyi sitten ottamaan huomioon vertaisarviointia seuranneessa korjausvaiheessa.
Lopuksi Eemu toteaa, että hän itse on toistaiseksi viitannut ennakkojulkaisuihin aika valikoiden – lähinnä aineistoon sekä uusiin mallinnuskoodeihin luotettavaksi tietämiltään tekijöiltä. Tähän ehkä kiteytyykin ennakkojulkaisujen suurin vaara: mikäli tällaista oman kokemuksen ja asiantuntemuksen tuomaa suodatinta ei ole, voi olla vaikea erottaa mahdollista humpuukia asiallisten tutkimustulosten seasta.
Se, miten EarthArXivin ja vastaavien ennakkojulkaisualustojen käyttö tulee yleistymään tulevaisuudessa, riippuu pitkälti geotieteellistä tutkimusta rahoittavien tahojen päätöksistä. Esimerkiksi Suomen Akatemia katsoo nykyään, että ”vertaisarvioitujen artikkeleiden välittömästi avoimeksi saattamisen kulut sisältyvät suorituspaikkojen yleiskustannuksiin, ja siten ne ovat osa suorituspaikkojen tarjoamien tukitoimien kustannuksia”. Tämän voisi kuvitella kasvattavan EarthArXivin suosiota. Merkittävät kansalliset geotieteellisen tutkimuksen rahoittajat, kuten K.H. Renlundin säätiö, eivät ainakaan toistaiseksi vaadi julkaisujen avointa saatavuutta.
Se, miten EarthArXivin ja vastaavien ennakkojulkaisualustojen käyttö tulee yleistymään tulevaisuudessa, riippuu pitkälti geotieteellistä tutkimusta rahoittavien tahojen päätöksistä.
EarthArXivissa on ArXiviin verrattuna tuotu selkeämmin esille, että ennakkojulkaisut ovat vertaisarvioimattomia. Myös DOI-linkki ennakkojulkaisun myöhemmin julkaistuun versioon on selkeästi näkyvissä heti julkaisun yläpuolella – linkin toimittaminen on kuitenkin tutkimuksen tekijöiden vastuulla, eikä päivity sivustolle automaattisesti. Julkaisutiedostossa itsessään näiden tietojen esittäminen on kirjoittajan päätettävissä ja vaihtelevia käytäntöjä esiintyy. Mielestämme olisikin toivottavaa, että vertaisarvioinnin puuttuminen tuotaisiin hyvin selkeästi esille myös ennakkojulkaisun pdf-versiossa.
Tieteen termipankki alustaksi kotimaiseen keskusteluun?
Tieteen termipankki on jatkuvasti päivitettävä kansallinen termitietokanta tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön. Geologian aihealue on ollut mukana termipankissa syksystä 2018 alkaen. Lisäksi termipankista löytyvät myös esimerkiksi geofysiikan ja seismologian aihealueet.
Tieteen termipankilla on kausijulkaisun status sekä ISSN-tunnus, mutta vertaisarviointitunnuksen ehtoja termipankki ei täytä. Termeistä on kuitenkin mahdollista käydä julkista keskustelua käsitesivuihin liittyvillä keskustelusivuilla. Termipankki luonnehtii itseään sekä tieteellisenä että yleistajuistavana julkaisuna. Termien määritelmät ovat tieteellisiä, mutta käsitesivulla on mahdollista taustoittaa aihetta myös yleistajuisesti.
Vuonna 2022 Tieteen termipankille myönnettiin Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinto. Harri Kettunen ja Tiina Onikki-Rantajääskö kirjoittavat termipankin blogissa, että ”Tieteen termipankki on uudentyyppinen verkossa toimiva avoin julkaisualusta, joka vaatii uudentyyppistä asennetta niin käyttäjiltään kuin kartuttajiltaan”. He toteavat myös, ettei yliopistomaailman rakenteet tue tällaista poikkeavaa yhteiskirjoittamista ja -julkaisemista, mutta samalla esittävät toiveen akateemisen maailman muuttumisesta tähän suuntaan. Samassa tekstissä Kettunen ja Onikki-Rantajääskö nostavat esiin Helsingin yliopiston kieliperiaatteiden linjan (pdf-linkki), jonka mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstö saa tehdä termityötä Tieteen termipankkiin kokonaistyöajallaan ja väitöskirjatutkija osana opintojaan.
- Lue myös: Tieteen termipankki avaa tieteellistä tietoa ja ajattelutapaa (Think Open, 8.1.2020)
Geotieteiden näkökulmasta termipankki tarjoaa erinomaisen alustan nimenomaan kotimaisilla kielillä tehtävään termityöhön. Toistaiseksi täysin uuden tiedon julkaiseminen ensisijaisesti Tieteen termipankin kautta on geologian aihealueella ollut vähäistä, mutta se on toiminut monen käsitteen kohdalla paikkana, jonne on helppo koota katsausartikkelimaisesti tietoa ja nostaa esiin myös käsitteen käyttöön tai sen määrittelemiseen liittyviä haasteita.
Termipankki mahdollistaa myös eri alojen asiantuntijoiden tekemän yhteistyön, ja esimerkki tästä on taidehistorian ja geologian aihealueiden tekemä yhteistyö. Tällä tavoin tieto rinnakkaisille tieteenaloille voi siirtyä Tieteen termipankissa tehokkaammin kuin perinteisen artikkelijulkaisemisen kautta.
Geotieteellisen julkaisemisen tulevaisuus?
Marraskuussa 2023 julkaistussa blogitekstissään Syksy Räsänen toteaa, että ”kaikkien hiukkasfysiikan ja kosmologian kaupallisten lehtien tilaukset ja open access -maksut niille voi lopettaa välittömästi, koska kaikki on saatavilla arXivissa”. Räsäsen mielestä ennakkojulkaisupalvelut parantavat tieteen infrastruktuuria ja säästävät rahaa.
Suhtaudumme asiaan hieman varovaisemmin, sillä tässä mallissa jää vielä avoimeksi se, kuinka tieteellisen tiedon luotettavuus ja laatu taataan ja millä tavalla vertaisarviointi tapahtuu. Jos kaikki julkaiseminen siirtyy ennakkojulkaisupalveluihin, kasvattaa se myös niiden tarvitsemia resursseja esimerkiksi toimintaa ylläpitävien henkilöiden näkökulmasta.
Oman kokemuksemme mukaan esimerkiksi vertaisarviointi tuntuu toimivan paremmin pienemmissä ja paikallisissa kuin nopeissa voittoa tavoittelevissa julkaisusarjoissa.
Tiedostamme myös sen, että nykyinen vertaisarviointiin perustuva malli ei valitettavasti takaa sitä, että vain laadukas ja ajatuksella tehty tiede päätyy julkaistavaksi. Oman kokemuksemme mukaan esimerkiksi vertaisarviointi tuntuu toimivan paremmin pienemmissä ja paikallisissa kuin nopeissa voittoa tavoittelevissa julkaisusarjoissa. Isojen kustantamojen julkaisusarjoissa vertaisarviointiin annetaan jatkuvasti vähemmän aikaa ja vertaisarvioinnin luotettavuuteen kiinnitetään vähenevässä määrin huomiota suuren julkaisupaineen ja julkaisuprosessien nopeuttamisen myötä. Olemme sitä mieltä, että tieteellisessä julkaisemissa isoilla kaupallisilla kustantajilla tulisi olla vähemmän valtaa, tieteen tulisi olla laajemmin avoimesti kaikkien saatavilla, eikä tieteellisen julkaisemisen tulisi olla kaupallista voittoa tavoittelevaa toimintaa. Tämä vaatii myös kulttuurinmuutosta siinä, kuinka esimerkiksi julkaisujen vaikuttavuuslukuihin kuten Jufo-luokitukseen suhtaudutaan, sillä se ei kerro kaikkea julkaisusarjan laadusta.
Tutkijoina voimme edistää muutosta julkaisemalla enemmän niissä julkaisusarjoissa, joihin kaikilla on pääsy sekä suosia paikallisia julkaisijoita – niin artikkeleiden kirjoittajina mutta myös vertaisarvioijina.
Jussi S. Heinonen (TUHAT, ORCID) työskentelee johtavava tutkijana Åbo Akademissa. Hän on Helsingin yliopiston dosentti ja vieraileva tutkija geotieteiden ja maantieteen osastolla.
Elina Lehtonen (TUHAT) työskentelee tutkijana ja projektisuunnittelijana Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla sekä yliopistonlehtorina Åbo Akademissa.
Niina Kuosmanen (TUHAT) työskentelee yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolla.