Yliopistolla tehtävään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöskentelyyn kiinnittyy monenlaisia mielenkiintoisia affektiivisia käytäntöjä. Nämä käytännöt vaikuttavat työskentelyyn tuottaessaan huomaamattomia ja arkisia säännönmukaisuuksia. Affektit voivat toisaalta vauhdittaa työskentelyä ja toisaalta jarruttaa sitä. Joskus tunnepitoinen muutosvoima on hyödyllistä asioiden viemiseksi tehokkaasti eteenpäin. Toisaalta taas tiedostamattomat ja sanattomat sitoumukset voivat keskeyttää hyödyllisiä keskusteluja, tai joskus työskentelyssä saatetaan keskittyä ongelmakentän laitamiin ydinasioiden käsittelyn sijaan. Huomasin kohtaavani työskentelyssä toistuvia hiljaisuuksia ja muita keskustelussa syntyviä ”tiiliseiniä”, joista oli vaikeaa päästä eteenpäin. Lähdin kartoittamaan näitä havaintoja tarkemmin affektin käsitteen avulla.
Mitä affektit ovat?
Affektit voidaan yksinkertaisimmillaan määritellä tunteiksi. Affektit eroavat arkipuheen tunteista siinä, että ne syntyvät ja liikkuvat kohtaamisissa ihmisten välillä, ja kerrostuvat tiettyjen puheenaiheiden ja teemojen ympärille. Osa tutkijoista näkee tunteen ja affektin välisen käsitteellisen eron tarpeettomana, mutta affektin käsite johdattelee mielenkiintoisella tavalla pohtimaan niitä historiallisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tunteisiin ja sitä kautta työskentelyn sujuvuuteen. Olen hyödyntänyt tutkimuksessani Sara Ahmedin ja Margaret Wetherellin teoretisointeja affekteista, affektiivisesta käytännöstä ja tunteista.
Mitä affektiivisia tiivistymiä löytyi?
Tarkastelin työskentelyn säännönmukaisuuksia ja affektiivisia käytäntöjä kiinnittämällä ensin huomioni affektiivisiin tiivistymiin. Havainnoin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemojen parissa toimivia henkilökunnan ja opiskelijoiden työryhmiä tiedekunnassa, ja lisäksi haastattelin henkilökunnan jäseniä. Eniten affektiivisia tiivistymiä kertyi asiantuntijuuden henkilöitymisen, hiljaisuuksien, tasa-arvotyön arvostuksen ja sille asetettujen tavoitteiden ympärille. Löydettyäni ja nimettyäni nämä neljä tiivistymää lähdin tarkemmin analysoimaan sitä, miten ja mistä tiivistymät tulevat ja kuinka tiivistymät siirtyvät ihmisten ja työryhmien välillä työskentelyn aikana.
Tutkimuksen jälkeen
Affekteja on tutkittu tähän mennessä lähinnä mediarepresentaatioissa, mutta kasvatustieteellistä tutkimusta affekteista ei ole vielä juurikaan tehty. Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää tasa-arvotyön ja sen tutkimuksen kehittämiseen. Affektiivisuuteen liittyviä teoretisointeja voidaan hyödyntää myös laajemmin kasvatustieteellisen tutkimuksen kentällä. Affektiivisuus tuo tutkimukseen mielenkiintoisen puuttuvan palan, jonka avulla voidaan tarkastella niitä tunteisiin liittyviä kohtia, jotka muuten saattaisivat jäädä huomaamatta.
Milla Vainonen
Pro gradu: ”Me ollaan kuin myrskyävällä merellä” – Affektiivisuus yliopiston tasa-arvotyöskentelyssä