Kuukausi: helmikuu 2023

Mitä, miksi ja miten?

Tutkin gradussani millaista digitaalisissa peleissä, eli siis videopeleissä, tapahtuva vuorovaikutus on ja miten siihen voidaan vaikuttaa pelikasvatuksellisin keinoin. Lähdin tutkimaan aihetta alun perin kanditutkielmassani, sillä olen koko elämäni pelannut erilaisia videopelejä ja kohdannut sekä positiivisia että negatiivisia vuorovaikutustilanteita siinä pelaamisen ohessa. Aihetta oli mielenkiintoista tutkia, sillä minulla oli laaja käsitys aiheesta etukäteen ja omien ennakkokäsitysten vertaaminen tutkittuun tietoon oli antoisaa. Toki käytin tutkimusmetodina temaattista analyysia, joka mahdollisti minun käsitellä keräämääni aineistoa joustavasti, mutta sen myötä jouduin jättämään ennakkokäsitykseni aiheesta, jotteivat ne vaikuttaneet aineistosta nostamiini teemoihin.

Toteutin tutkielman haastattelemalla kuutta pelikasvatusta työkseen tekevää henkilöä, jotka työskentelivät haastatteluhetkellä joko lasten tai nuorten parissa. Minulla oli ongelmia löytää sopivia henkilöitä haastateltavaksi, sillä en saanut vastauksia haastattelukutsuihini. Prosessi tuntui tuskaiselta, mutta onneksi yhden haastateltavan kautta sain yhteyden myös muihin pelikasvattajiin ja pääsin jatkamaan tutkielman tekoa.

Aihe on mielestäni tärkeä, sillä nykypäivänä melko lailla kaikissa peleissä on online-toiminto ja kaikki pääsevät/joutuvat vuorovaikuttamaan muiden pelaajien kanssa riippuen vuorovaikutuksen sävystä. Suoranaisia tutkimuksia aiheesta on tehty melko vähän, mutta vuorovaikutusta digitaalisissa peleissä on sivuttu monissa eri tutkimuksissa. Tämä innosti minut tutkimaan aihetta, jotta pystyisin tekemään aidosti uutta tutkimusta ja toivottavasti mahdollistamaan jatkotutkimuksia aiheesta. Aihetta tulisi mielestäni tutkia jatkossa haastattelemalla nuoria, jotka pelaavat kilpailullisia videopelejä, sillä varsinkin niissä vuorovaikutus on todella suuressa roolissa.

Mitä tästä sitten jäi käteen?

Aineistoni perusteella digitaalisissa peleissä tapahtuva vuorovaikutus on erittäin monipuolinen kokonaisuus, joka koostuu erilaisista ääripäistä. Vuorovaikutukseen vaikuttaa sen positiivinen tai negatiivinen sävy, sen tapahtuminen joko tuttujen tai tuntemattomien kanssa, sen tapahtuminen verkon yli tai samassa tilassa, sen liittyminen peliin tai ollen peliin liittymätöntä vapaata keskustelu pelin ohessa, sen tapahtuminen joko pelin tarjoamien vuorovaikutuskanavien tai kolmansien osapuolien tarjoamien palveluiden kautta sekä sen tapahtuminen joko kirjoitettuna, puhuttuna tai pelin sisäisten eleiden kautta. Yllättävin tulos vuorovaikutuksen luonteesta digitaalisissa peleissä oli väärinymmärrysten suuri mahdollisuus vuorovaikutustilanteissa. Moni haastateltavani nosti nämä väärinymmärrykset esiin pohtien syyksi non-verbaalisen kommunikaation puutetta. Peleissä vuorovaikuttaessa ei näe vastapuolen kehonkieltä ja ilmeitä, joten esimerkiksi vitsiksi tarkoitetut asiat saatetaan ottaa tosissaan.

Pelikasvatukselliset keinot, joilla voidaan vaikuttaa peleissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen olivat pelikasvattajien mielestä turvallisten peliympäristöjen, joissa on esimerkiksi pelikasvattaja paikalla ohjaamassa vuorovaikutusta positiiviseen suuntaan, tarjoaminen nuorille sekä yleisten käytöstapojen sekä vuorovaikutustaitojen opettaminen. Näiden myötä nuoret voivat oppia positiivisen mallin vuorovaikutuksesta, jota he voivat viedä eteenpäin erilaisiin pelimaailmoihin pelatessaan. Pelikasvatusta saatuaan nuoret voivat myös puuttua muiden pelaajien epäasialliseen käyttäytymiseen muita kohtaan puuttumalla toksiseen käyttäytymiseen.

 

Joel Hämäläinen

Digitaalisissa peleissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen vaikuttaminen pelikasvatuksen keinoin

Ruoka on olennainen osa jokapäiväistä elämäämme. Moni varmaan tunnistaa tilanteen, jossa ruoanvalmistus aiheuttaa päänvaivaa: en keksi, mitä ruokaa tekisin. Erityisesti näissä tilanteissa saatamme tarvita ulkopuolista ruokainspiraatiota, joka auttaa ratkomaan arjen ruokahaasteita. Tänä päivänä ruokainspiraatiota voi kuitenkin etsiä useasta eri lähteestä: keittokirjoista, asiakas- ja aikakauslehdistä, sosiaalisesta mediasta, internetistä, televisiosta tai vaikka ruokakaupasta. Aikaisemmin ruokasisällöt painottuivat lähinnä printtiin ja televisioon, mutta digitalisaation myötä sosiaalisen median ja internetin asemasta on tullut entistä vahvempi. Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli selvittää, mitkä tekijät motivoivat meitä etsimään ruokainspiraatiota ja mistä lähteistä sitä tällä hetkellä etsitään. Ruokasisällöt – kuten esimerkiksi reseptit – eroavat paljon toisistaan riippuen monestakin asiasta, kuten niiden julkaisualustasta tai -formaatista. Tästä johtuen oli kiinnostavaa tarkastella myös sitä, minkälaiset ruokasisällöt kuluttajia kiinnostavat.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältäneen kyselylomakkeen (e-lomake) avulla loka-marraskuussa 2022. Kyselylomaketta jaettiin sosiaalisessa mediassa sekä viestintäsovellusten avulla lumipallomenetelmää hyödyntäen. Vastauksia saatiin yhteensä 114 ja ne analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Lisäksi aineistolle tehtiin kvantifiointia. Suurin osa (40 %) vastaajista oli iältään 18–29-vuotiaita ja naisten osuus vastaajien määrästä oli huomattavan suuri (84 %). Yli puolet (69 %) vastaajista oli työssäkäyviä ja neljäsosa opiskelijoita.

Tutkimustulokset

Aineistosta löydettiin viisi erilaista motiivia ruokainspiraation etsimiselle: 1. arjen sujuvoittaminen, 2. uutuuden viehätys, 3. erityinen tilaisuus tai ajankohta, 4. erityisruokavaliot ja mieltymykset sekä 5. hyvinvointi ja taloudellisuus. Ruokainspiraatiota etsittiin useimmiten arjen keskellä, kun ei keksitty mitä tehdä ruoaksi tai kun oltiin kyllästyneitä usein toistuviin perusresepteihin. Kiireinen arki ja ruokailujen suunnittelemattomuus olivat vastaajien elämässä yleisiä ongelmia, ja tähän etsittiin ratkaisuja uusien, nopeiden ja helppojen arkireseptien avulla. Ruokainspiraatiota etsittiin usein siis arjen ruokahuoltoa helpottamaan, mutta myös juhlat ja muut arjesta poikkeavat tilaisuudet olivat tärkeä motiivi ruokainspiraation etsimiseen. Uusia ideoita etsittiin erityisesti sesongin juhliin tai silloin, kun oli tulossa vieraita.

Tutkimuksessa löydettiin myös viisi erilaista kategoriaa, jotka vaikuttivat ruokasisältöjen kiinnostavuuteen. Ne olivat: 1. visuaalisuus, 2. yksinkertaisuus ja nopeus, 3. trendikkyys ja suositukset, 4. terveellisyys ja kasvikset sekä 5. sesonginmukaisuus. Vastaajat olivat kiinnostuneita erityisesti ruokasisältöjen visuaalisuudesta, mutta suosittuja ominaisuuksia olivat myös reseptien yksinkertaisuus ja lyhyt valmistusaika. Erityisesti houkuttelevat kuvat ja lyhyet videosisällöt nähtiin kiinnostavina.

Aineistosta etsittiin vastauksia myös siihen, mistä ruokainspiraatiota tällä hetkellä etsitään. Sosiaalisen median ja internetin asema nousi tutkimustuloksissa esiin painotetusti. Eniten mainintoja saivat internet (56 mainintaa), lehdet (56 mainintaa) sekä Instagram (50 mainintaa). Ruokainspiraatiota etsittiin internetistä useimmiten Googlesta (33 mainintaa), mutta myös yritysten ja organisaatioiden verkkosivut saivat mainintoja. Hieman yllättävää oli, että ruokalehdet saivat yhtä paljon mainintoja kuin internet – kun taas esimerkiksi keittokirjat saivat huomattavasti vähemmän mainintoja (15). Lehdet pystyvätkin olemaan hieman paremmin kiinni ajassa, trendeissä ja sesongeissa, siinä missä keittokirjat ovat painoajankohtansa tuotteita ja saattavat vanhentua nopeasti.

Pohdintaa

Ruokainspiraatiota on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän. Tämä tutkimus antoikin meille uutta tietoa siitä, mistä syistä ja mistä lähteistä ruokainspiraatiota etsitään sekä siitä, minkälaiset ominaisuudet ruokasisällöissä nähdään kiinnostavina. Tutkimustulokset avaavat kuluttajien näkemyksiä ja tarpeita ruokasisältöjä koskien, mutta aihetta olisi hyvä tarkastella vielä lisää. Tämän tutkimuksen vastaajista suurin osa oli nuoria naisia, joten olisi kiinnostavaa selvittää, millaisia mahdollisia eroavaisuuksia eri sukupuolten ja ikäryhmien välillä on ruokainspiraation etsimisen suhteen. Tutkimusaineistossa nousi esiin myös ruokainspiraation lähteiden liian suuri määrä ja siitä johtuva valinnanvaikeus. Ruokasisältöjä onkin saatavilla niin paljon, että hyvät reseptit hukkuvat inspiraatiotulvaan. Aihetta voisi olla mielenkiintoista tarkastella lisää myös tästä näkökulmasta.

 

Sanna Mäenpää

Ruokainspiraation lähteillä – ”Kun omat ’perusreseptit’ alkaa tulemaan korvista pihalle, lueskelen reseptejä lehdistä tai netistä”

Taustaa

Nykyisin yhä useammat opettajat kokevat työnsä kuormittavaksi ja osa on jopa harkinnut alanvaihtoa. Opettajat joutuvat työskentelemään jatkuvasti muutosten keskellä. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat kouluun ja sitä kautta myös opettajien työnkuvaan. Muutosten keskellä työskentely vaatii opettajilta laajaa ammatillista osaamista ja kykyä kohdata muutoksia. Muutoksia tulemaan olemaan maailmassa aina, ja niiden aiheuttamista haasteista on mahdollista selviytyä työelämätaitojen avulla.

Maisterintutkielmassani tarkoituksenani oli selvittää, millaisia käsityksiä luokanopettajilla on heidän työnkuvansa sisällöstä nykypäivänä ja tulevaisuudessa, sen muutoksista ja tuesta muutostilanteissa. Lisäksi halusin selvittää luokanopettajien käsityksiä heidän tärkeimmistä työelämätaidoistaan, niiden merkityksestä muutostilanteissa ja opettajankoulutuksesta näiden taitojen rakentajana.

Tutkimustulokset

Toteutin tutkimukseni laadullisen tutkimuksen menetelmin käyttäen fenomenografista tutkimusotetta. Tutkimukseni aineiston keräsin teemahaastattelujen avulla haastattelemalla neljää luokanopettajaa, jonka jälkeen analysoin aineiston fenomenografisen analyysin mukaisesti. Tutkimukseni mukaan luokanopettajien käsitys omasta työnkuvasta on laaja ja pirstaleinen. Haastatellut luokanopettajat kokivat, että heidän työnkuvaansa sisältyy nykyisin esimerkiksi tuen tarpeessa olevien oppilaiden opettamista, johon he eivät koe omaavansa pätevyyttä. Haastatellut luokanopettajat kaipasivat tulevaisuudessa enemmän aikaa opettajan työn perustehtäviin, eli opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. He toivoivat tulevaisuudelta sellaista arkea, joka ei vaikuttaisi negatiivisesti heidän omaan jaksamiseensa.

Haastattelut luokanopettajat kokivat yhteiskunnallisten asioiden vaikuttaneen heidän työnkuvansa muutokseen. Esimerkiksi lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, sosiaalisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntyminen, kasvanut oppilaiden tuen tarve ja lisääntyneet hankkeet sekä työtehtävät olivat haastateltujen mielestä vaikuttaneet heidän työnkuvaansa. Haastatellut luokanopettajat totesivat, että muutokset heidän työnkuvassaan ovat vaikuttaneet heihin itseensä, oppilaisiin ja koko kouluyhteisöön. He toivoivat tulevaisuudessa parempaa tukea muutostilanteisiin esimerkiksi työnohjauksen ja mentoroinnin muodossa. Heidän mielestään koulumaailma tarvitsee myös muutosjohtamista, pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja luokanopettajien osallistamista muutoksiin.

Tutkimuksestani selviää, että haastateltujen luokanopettajien mielestä heidän tärkeimmät työelämätaitonsa nykypäivänä ovat sellaisia, joiden merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa. Haastateltujen luokanopettajien mielestä luokanopettajien tärkeitä työelämätaitoja ovat mm. alakohtaiset tiedot ja taidot, yhteistyö- ja organisointitaidot, kyky rajata omaa työtä, stressinsietokyky, digitaidot ja tiedonhankintataidot. Heidän mielestänsä joustavuus ja valmius muutostilanteiseen, itsensä kehittäminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ovat myös oleellisia luokanopettajan työelämätaitoja. Haastattelemani luokanopettajat olivat sitä mieltä, että opettajankoulutus on tukenut osittain näiden tärkeiden työelämätaitojen rakentumista, mutta monet työelämätaidot ovat rakentuneet heille vasta työelämässä.

Pohdintaa

Tutkimukseni herättää ajatuksia siitä, miten 2000-luvun alusta lähtien jatkunut oppimistulosten laskun suunta voidaan Suomessa kääntää, jos opettajat kokevat, että heillä ei ole tarpeeksi aikaa toteuttaa laadukasta opetusta, eivätkä he pysty tukemaan tuen tarpeessa olevia oppilaita tavallisissa luokissa. Haastattelemani luokanopettajat toivoivat, että tulevaisuudessa heidän työnsä ei vaikuttaisi negatiivisesti heidän jaksamiseensa. Mikäli tilanne jatkuu samanlaisena, liikutaan kohti tilannetta, jossa yhteiskunnassa ei ole riittävästi päteviä opettajia. Tämä ei edistä Suomen koulutustason laskusuunnan kääntämistä.

Tutkimukseni viittaa siihen, että opettajankoulutuksen ja opettajien työelämän välillä on jonkinlainen kuilu. Mielenkiintoista olisi tutkia, onko tällä yhteyttä siihen, että tutkimusten mukaan vastavalmistuneet luokanopettajat kokevat ensimmäiset työvuodet erityisen kuormittaviksi. Tässä tutkimuksessa tutkin luokanopettajan käsityksiä fenomenografisen tutkimusotteen avulla, mutta tulevaisuudessa voisi olla oleellista tehdä aiheeseen liittyvää tutkimusta mahdollisimman laajalle tutkimusjoukolle, jotta tutkimustuloksia voitaisiin yleistää. Mielestäni olisi tärkeää tutkia tarkemmin myös erilaisten yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta oppilaisiin.

 

Marianne Renko
”Se arki – et se nyt vaan tehään tos toisel kädel tavallaan” – Luokanopettajien käsityksiä heidän työnkuvastaan, sen muutoksista ja tuesta muutosten aikana sekä heidän tärkeimmistä työelämätaidoistaan, niiden merkityksestä muutostilanteissa ja opettajankoulutuksesta näiden taitojen rakentumisen tukijana

Koen lähes päivittäin oman ja koulun sekä yhteiskunnan välisten arvojen ristiriitoja. Johtuvat ne sitten koulun arjesta, tärkeinä pidetyistä asioista tai opetussuunnitelman sisällöistä. Arvoristiriidat ovat olleet itselläni mielessä koko opintojen ajan, ja varsinkin koronan aikana omat ja koulun arvot tuntuivat taistelevan keskenään. Luokanopettajan opintojen aikana aletaan tekemään henkilökohtaista käyttöteoriaa, jossa pohditaan omia uskomuksia liittyen opettamiseen. Niiden kautta luulisi välittyvän myös arvoja, jotka ovat kaiken toiminnan perustana. Ajattelin, että voisin käyttöteorioita tarkastelemalla yrittää löytää opiskelijoiden tärkeinä pitämiä arvoja ja suhteuttaa niitä suomalaisten arvoihin Schwartzin arvoteorian valossa. Onko niissä jotain ristiriitoja, vai olenko muka ainoa arvoristiriitojen kanssa kamppaileva opettaja?

Kandissani tutkin suomalaisten arvojen ja pedagogisen rakkauden välistä yhteyttä. Tärkeimpänä teoriana siinä ja myös gradussani oli Shalom Schwartzin kehittämä teoria universaaleista arvoista. Ne ovat kymmenen arvotyyppiä, jotka voidaan paikantaa mihin tahansa maailman kolkkaan ja kulttuuriin. Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, voinko löytää universaalien arvojen merkityksiä käyttöteorioiden teksteistä. Kun aineistosta löytyi tiettyjä arvoja eniten, kiinnostuin selvittämään miten ne näkyvät käyttöteorioissa. Lisäksi kiinnostuin selvittämään luokanopettajaopiskelijoiden arvomaailma yleisesti.

Tulokset eivät yllättäneet, aluksi.

15 luokanopettajaopiskelijan käyttöteoriat eivät yllättäneet. Suomalaisille tärkeimmät arvot eli hyväntahtoisuus ja universalismi nousivat käyttöteorioissa esille eniten. Ne kuuluvat Schwartzin mallissa itsensä ylittämisen arvoulottuvuudelle. Tämä ei yllättänyt. Tuskin kukaan opettaja ei haluaisi edustaa hyväntahtoisuutta ja kaikkien muiden hyvää ammatissaan, tai käsityksistään opettajana. Suomalaisille vähiten tärkeimmät arvot eli valta ja suoriutuminen taas loistivat poissaolollaan käyttöteorioissa. Tuskin kukaan opettaja ainakaan nykypäivänä haluaisi valtaa ja suoriutumista painottaa omissa uskomuksissaan opettajuudesta.

Miten itsensä ylittäminen näkyi käyttöteorioissa?

Aloin tutkimaan itsensä ylittämisen eli hyväntahtoisuutta ja universalismia edustavia käyttöteorioiden kohtia tarkemmin. Hyväntahtoisuus ja universalismi näyttäytyivät hyvin moninaisena ja eri tavoin opiskelijoiden käsityksissä omasta opettajuudesta ja niistä tiedoista sekä taidoista, joita luokanopettajaopiskelijat haluavat olla edustamassa ja edistämässä tulevassa ammatissaan. Oppilaan huomioiminen yksilönä näkyi monen vastaajan käyttöteoriassa käsityksenä tärkeänä pidetystä taidosta opettajalla. Oppilaan huomioiminen yksilönä toistui moneen kertaan ja monessa eri käyttöteoriassa.
Tämä tuntui henkilökohtaisesti vastaavan yhteen omaan arvoristiriitaan. Nykyaikana, jossa kovat yksilökeskeiset, valtaa ja suoriutumista edustavat kapitalismin arvot ovat tulleet myös osaksi koulua. Kilpailu kovenee ja kohta pahimmillaan yläkoulun teinihöyryissä tehdyt typerät tai teini-ikään kuuluvat tempauksetkin vaikuttavat siihen, pääsetkö yliopistoon vai et. Oppilaan huomioiminen yksilönä on tässä tapauksessa mielestäni ristiriitainen asia. Toisaalta sitä voidaan pitää hyväntahtoisuutena, jokaisen huomioimisena sellaisena kuin on, tasa-arvoisesti ja ymmärtäväisesti. Toisaalta se edustaa nimenomaan yksilöä korostavia arvoja, jotka ovat hyväntahtoisuusarvojen vastakohtia. Voiko jokaisen oppilaan yksilöllinen huomioiminen aiheuttaa arvoristiriitoja koulun arjessa?

Lopuksi

Tutkielmani herätti paljon kysymyksiä itselleni, mutta myös vastauksia. Luokanopettajaopiskelijat edustavat henkilökohtaiselta arvomaailmaltaan suomalaisten keskiarvoa, mikä lienee hyvä asia. Luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriat myös välittivät itsensä ylittämisen arvoja, mikä lienee myös hyvä asia. Arvojen tutkiminen on aina yksinkertaistavaa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin niitä syitä opettajilla, jotka kokevat arvojensa olevan ristiriidassa yhteiskunnan kanssa.

 

Joel Kaarento

Kiinnostuin pohtimaan yksinhuoltajaäitiyteen liitettyjä mielikuvia. Erityisesti ajatus nousi sosiaalisessa mediassa käydystä keskustelusta, jossa pohdittiin sitä, kuinka yksinhuoltajaäiteihin kohdistuu valtavasti paineita ja kritiikkiä, samalla kuin esimerkiksi lapsensa hylänneistä isistä ei julkisessa keskustelussa juuri puhuta. Omassa tutkielmassani analysoin nimenomaan yksinhuoltajaäitien kirjoittamia tekstejä, joita keräsin muun muassa heidän omista blogeistaan. Halusin päästä kiinni siihen, millaisen yksinhuoltajaäidit oman vanhemmuutensa esittivät ja nouseeko heidän teksteissään samankaltaisia teemoja, kuin julkisessa keskustelussa. Analyysissani hyödynsin Erving Goffmanin dramaturgista sosiologiaa, jossa ajatellaan yksilöillä aina olevan jonkinlainen vuorovaikutustilanteissa ylläpidettävä rooli. Tutkin sitä millaisia rooleja yksinhuoltajaäidit teksteissään itselleen rakentavat ja poikkeavatko ne heihin liitetyistä mielikuvista.

Mediassa sekä tutkimuksissa yksinhuoltajaäitiyteen pääasiassa liitetään erilaisia huolidiskursseja. Erityisesti taloudellinen pärjääminen, yksinhuoltajaäidin yksinäisyys ja jaksaminen ovat puhuttavia teemoja, jotka aina uudelleen tulevat esiin. Yleisesti mediassa yksinhuoltajaäitiyteen liitetään negatiivinen sävy, jonka mukaan arki yksinhuoltajaäitinä on lähinnä raskasta, vaikeaa ja täynnä erilaisia haasteita. Vanhemmuus kuitenkin on perhemuodosta riippumatta niin hyviä kuin haastaviakin hetkiä ja juuri tätä ajatusta tuotiin esiin myös yksinhuoltajaäitien omissa teksteissä. Esiin kyllä nousi yksinäisyyteen, väsymykseen ja pärjäämiseen liittyviä ajatuksia, mutta paljon yksinhuoltajaäidit halusivat myös tuoda esiin vanhemmuutensa ihania puolia. Esimerkiksi onni omista lapsista sekä ilo omasta pärjäämisestä olivat merkittäviä positiivisia puolia omassa vanhemmuudessa.

Paljon aineistoni teksteissä ilmeni myös puhetta yksinhuoltajaäitien tekemästä työn määrästä. Ollessaan pääasiassa yksin vastuussa arjen pyörittämisestä sujuvasti, on mielessä ja tehtävänä koko ajan iso määrä hoidettavia asioita. Tutkimusten mukaan kotitöistä edelleen suurin osa on yleensä naisten vastuulla, mutta yksinhuoltajaäideillä ei ole välttämättä ystävää tai perheenjäsentä, jota pyytää avuksi edes haastavimpina hetkinä. Yksinhuoltajaäidit voimakkaasti toivatkin kirjoituksissaan esiin omaa ahkeruuttaan ja tekemänsä työn määrää esiin. Tämän voidaan ajatella liittyvän siihen, että he haluavat nimenomaan vahvistaa ajatusta pärjäämisestään, erityisesti kun mediassa usein pärjääminen nousee pohdinnan aiheeksi. Toisaalta juuri yleisen mielikuvan ja julkisten keskuteluiden takia, yksinhuoltajaäideillä voi olla juuri paine osoittaa se, kuinka hyvin he pärjäävät arjessaan ja pitävät huolta lapsistaan. On tärkeää tuoda voimakkaammin esiin yksinhuoltajaäitien omia ajatuksia vanhemmuuteensa liittyen ja muokata heihin liitettyjä mielikuvia. Täytyy kuitenkin huomioida myös se, että vallalla olevat ajatukset yksinhuoltajaäitiydestä osaltaan elävät myös heissä itsessään ja he voivat tahtomattaankin myös tukea kyseisiä mielukuvia.

 

Taru Laakso

Yksinhuoltajaäitien roolit: Mitä yksinhuoltajaäidit korostavat omasta vanhemmuudestaan?

Tutkielman tarkoitus

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin, miten sosioemotionaaliset taidot uteliaisuus ja sinnikkyys heijastuivat suomalaisten rehtorien työhyvinvointiin koronapandemian jatkuessa vuonna 2021. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin, oliko rehtorien iällä tai sukupuolella yhteyttä koettuun työhyvinvointiin. Rehtorien työhyvinvointi alkoi kiinnostaa minua, koska sitä on tutkittu Suomessa toistaiseksi melko vähän, ja kansainvälisten tutkimusten mukaan rehtorien työhyvinvointi on heikentynyt muun muassa jatkuvien hallinnollisten uudistusten seurauksena. Myös Suomessa vuodesta 2019 asti toteutettu rehtoribarometri on osoittanut, että erityisesti koronapandemian alettua suomalaisten rehtorien uupumisriski on kasvanut olennaisesti.

Rehtorien työhyvinvoinnilla on tärkeä merkitys niin rehtorien oman inhimillisen jaksamisen kuin myös koko kouluyhteisön kannalta. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että rehtorien hyvinvointi heijastuu helposti myös opettajien ja oppilaiden menestymiseen ja hyvinvointiin. Mielestäni onkin tärkeää tarkastella niitä tekijöitä, joita kehittämällä voitaisiin mahdollistaa rehtorien työssä jaksaminen.

Tutkielmassani tarkastelin työhyvinvointia sekä työinnon että -uupumuksen kautta. Työuupumus ilmenee voimakkaana väsymyksenä, kyynisenä asenteena ja riittämättömyyden tunteena. Työintoa kokeva yksilö puolestaan on tarmokas, merkityksellisyyttä kokeva ja työhönsä uppoutunut. Uteliaisuuden ja sinnikkyyden taitoja tarkastelin, koska minun oli mahdollista saada niihin liittyvää tutkimusaineistoa, ja lisäksi uteliaisuuden ja sinnikkyyden merkitys työhyvinvoinnille on mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. OECD on määritellyt kaiken kaikkiaan 15 sosioemotionaalista taitoa, joilla on useissa tutkimuksissa todettu olevan myönteinen vaikutus nykyajan ihmisen elämäntyytyväisyyteen, menestymiseen ja työhyvinvointiin. Uteliaisuus ja sinnikkyys ovat vain kaksi taitoa muiden taitojen joukossa, ja jatkossa olisikin tarpeen tutkia myös muiden sosioemotionaalisten taitojen yhteyksiä rehtorien työhyvinvointiin. Sosioemotionaaliset taidot eivät ole pysyviä persoonallisuudenpiirteitä, vaan niitä pystyy kehittämään aikuisiälläkin. Siten ei ole vain teoreettisesti mielenkiintoista tutkia niitä, vaan tuloksilla voi olla myös käytännön merkitystä.

Tutkielman aineisto ja menetelmät

Tutkielmassani käytetty aineisto oli osa rehtoribarometri 2021 -kyselytutkimuksen aineistoa. Strukturoitu kyselylomake lähetettiin sähköisesti keväällä 2021 kaikille Suomen Rehtorit ry:hyn kuuluville noin 1 200 rehtorille ympäri Suomea. Tutkielmaani tuli mukaan 656 rehtoria, joista naisia 58.7 %, ja heidän keski-ikänsä oli 51 vuotta. Analyysimenetelmänä käytin hierarkkista regressioanalyysiä.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset osoittivat, että mitä enemmän rehtorit omasivat uteliaisuutta ja sinnikkyyttä, sitä enemmän he kokivat myös työintoa. Lisäksi mitä enemmän rehtoreilla oli sinnikkyyttä, sitä vähemmän he kokivat työuupumusta. Rehtorien uteliaisuuden määrällä ei kuitenkaan ollut merkitystä tarkasteltaessa työuupumusta. Voitaisiinkin päätellä, että vaikka tulosten mukaan uteliaisuus lisää työintoa, se ei kuitenkaan välttämättä suojaa uupumukselta. Uteliaisuutta kannattaakin ehkä myös säädellä, sillä liiallinen tiedonsaanti saattaa hajottaa keskittymistä ja näin altistaa uupumukselle. Sinnikkäät yksilöt kykenevät jatkamaan toimintojaan vastoinkäymisistä huolimatta, ja ilmeisesti sinnikkyys myös suojaa uupumukselta. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittivat, että uteliaisuus ja sinnikkyys ovat hyödyllisiä työelämätaitoja, joita rehtorien kannattaa tietoisesti vaalia ja kehittää. Tulokset osoittivat lisäksi, että rehtorien iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä tarkasteltaessa rehtorien työhyvinvointia.

 

Maarit Utriainen

Suomalaisten rehtorien uteliaisuus ja sinnikkyys ja niiden yhteydet työhyvinvointiin Covid-19-pandemian aikana

Tutkielman tausta ja tarkoitus

Ruotsin kieli on iso osa suomalaisten historiaa, kulttuuria ja identiteettiä. Suomen kaksikielisyys sekä ruotsin kielen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut omiaan pitämään ruotsin kielen aseman perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodesta toiseen, vaikka keskustelu pakkoruotsista on ollut toistuvasti esillä mediassa. Viime vuosina opetussuunnitelmissa on yhä enenemissä määrin korostettu laaja-alaista oppimista eli oppiaineiden yhdistämistä toisiinsa.

Opettajan koulutuksessa opetetaan laaja-alaista oppimista sekä painotetaan laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien tärkeyttä nuorten kokonaiskuvan hahmottumisen edistämiseksi. Laaja-alaisen oppimisen yhteydessä voidaan puhua myös oppiaineiden integroimisesta, jolla tarkoitetaan eri oppiaineiden näkökulmien yhdistelemistä sekä laajemman kokonaisuuden ymmärryksen luomista. Tutkimalla muiden oppiaineiden yhdistämistä ruotsin opetukseen saadaan arvokasta tietoa perusopetuksen opetussuunnitelma laaja-alaisen oppimisen tavoitteiden toteutumisesta sekä toteuttamistavoista ruotsin opetuksen yhteydessä. Tutkielman tarkoituksena on tutkia, mitä oppiaineita ruotsiin eri oppimäärien opettajat integroivat opetukseensa ja millä tavoin he tekevät sen.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineistona toimi Åbo akademin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä toteuttamat Äiru 1.0 – hanketta varten kerätyt haastattelut. Haastatteluihin osallistui kymmenen ruotsin opettajaa ympäri Suomea, ja haastattelut toteutettiin etäyhteydellä kevään ja syksyn 2022 aikana. Aineiston analyysissä käytin aineistopohjaista sisällönanalyysia. Ennen tutkielman toteutusta tutustuin perinpohjaisesti opetussuunnitelmaan niin ruotsin kielen eri oppimäärien kuin laaja-alaisten oppimiskokonaisuuksien osalta. Lisäksi tutustuin tutkielman taustana toimivien käsitteitä, laaja-alainen oppiminen, monialainen oppiminen ja eheyttäminen, koskevaan kirjallisuuteen.

Tulokset ja johtopäätökset

Ruotsin opetukseen integroituja muita aineita oli useita, joten jaoin tutkimustulokset teemoittain: kielet, lukuaineet, moni- ja laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet, musiikki, liikunta sekä kuvataide. Kaikki haastatteluihin osallistuneet opettajat integroivat opetukseensa muita aineita näistä teemoista. Suurin osa opettajista integroi opetukseensa useampaa kuin yhtä ainetta, mutta muiden oppiaineiden yhdistäminen opetukseen ei aina ollut suunniteltua tai johdonmukaista. Tuloksista ilmeni, että oppimäärästä riippumatta ruotsin opettajat integroivat opetukseensa samoja aineita samankaltaisin menetelmin. Aineiden integrointi tapahtui neljällä tavalla, joita olivat perusopetuksen opetussuunnitelma lähtöinen oppiaineiden integrointi, oppikirjan sisällöistä noussut aineiden integrointi, opettajan spontaani mielleyhtymä sekä tietoinen opetuksen eheyttäminen muiden opettajien kanssa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että integrointi on hyvin iskostunut opettajien työhön sekä opettamiseen ja laaja-alaisen osaamista pyritään toteuttamaan opetuksessa.

 

Peppi Koukonen

Oppiaineiden välinen integrointi ruotsin opetuksessa – Millä tavoin ruotsin opettajat integroivat muita aineita opetuksessaan?

Suomalaislasten matematiikan osaaminen on ollut runsaasti esillä niin julkisessa keskustelussa, koulumaailmassa, kuin tiedeyhteisössäkin. Osaamistutkimusten, kuten Pisa:n ja TIMSS:in tuloksista voidaan lukea samaa tarinaa oppilaiden matematiikan osaamisen laskusta. Samassa yhteydessä on tutkittu oppilaiden motivaatiota matematiikan oppimiseen ja todettu sen olevan melko alhainen, osaamistaso huomioon ottaen.

Tutkimukseni tavoitteena oli tarkastella henkilösuuntautunutta menetelmää hyödyntäen kolmas-, neljäs- ja viidesluokkalaisten suomalaislasten matematiikkamotivaatiota ja tunnistaa oppilaiden motivaatioprofiileja, sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja sen aineisto oli osa kansainvälistä matematiikkamotivaatiota tutkivan projektin pilotointivaihetta. Aineisto koostui 347 oppilaasta ja 243 vanhemmasta. Oppilaiden motivaatioprofiilit muodostettiin heidän vastaamansa motivaatiokyselyn pohjalta, joka koostuu viidestä osa-alueesta: Kiinnostusarvosta, koetuista kuluista/kustannuksista, merkityksellisyydestä, välinearvosta ja koetusta pystyvyydestä. Lisäksi tutkin oppilaiden luokka-aste ja sukupuolijakautumaa, sekä matematiikassa suoriutumisen, matematiikkaidentiteetin ja oppilaiden vanhempien matematiikkaan liittyvien asenteiden jakautumista profiilien välillä.

Oppilaat jakautuivat kolmeen selvästi tunnistettavaan motivaatioprofiiliin, jotka nimettiin väliinpitämättömiksi (55,44%), epämotivoituneiksi (24,09%) ja korkeasti motivoituneiksi (20,46%). Oppilaiden luokka-aste- tai sukupuolierot eivät erottuneet tilastollisesti merkitsevinä profiilien välillä. Matematiikkaidentiteetin eroja tarkastellessa havaittiin, että erot motivaatioprofiilien välillä olivat merkitseviä ja korkeasti motivoituneilla oppilailla myös matematiikkaidentiteetti oli vahva ja niin ikään epämotivoituneilla oppilailla heikko. Väliinpitämättömillä oppilailla myös matematiikkaidentiteetti oli keskitasoa. Suoriutumiseroja tarkastellessa havaittiin, että korkeasti motivoituneet saivat testissä eniten pisteitä ja väliinpitämättömät vain hiukan heitä matalemmat pisteet. Heikoiten matematiikan testissä suoriutuivat epämotivoituneet. Sekä korkeasti motivoituneet, että väliinpitämättömät suoriutuivat matematiikan testistä merkitsevästi paremmalla pistemäärällä, kuin mitä epämotivoituneet saavuttivat. Lisäksi vanhempien kokema heikko pystyvyys erottui tilastollisesti merkitsevänä epämotivoituneiden profiilissa.

Tutkimus tukee aiemminkin tehtyjä havaintoja siitä, miten motivaatio on yhteydessä matematiikkaidentiteettiin, sekä sitä, miten suomalaisten alakouluikäisten oppilaiden motivaatio ja matematiikan osaaminen eivät ole yhtä vahvoja kaikilla oppilailla. Olisikin tärkeää pystyä vaikuttamaan paitsi epämotivoituneiden oppilaiden motivaatioon, niin myös löytää väliinpitämättömät oppilaat ja pyrkiä parantamaan heidän motivaatioonsa vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimustulokset ohjaavat huomiota kohti niitä vanhempia, jotka kokevat alhaista pystyvyyttä matematiikassa, koska yhteys epämotivoituneisiin oppilaisiin viittaa siihen, että vanhempien asenteet saattavat siirtyä ylisukupolvisesti lapsille tai heidän suhtautumisensa lapseen matematiikan oppijana on värittynyt heidän omien kokemiensa pystyvyysuskomusten perusteella.

Pia Ilomanni

Asteittain vuodesta alkaen 2021 voimaan tullut oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen tai toisen asteen koulutuksen suorittamiseen asti oli Sanna Marinin hallituksen koulutuspoliittisia kärkihankkeita. Uudistuksen läpiviennin taustalla oli Marinin hallitusohjelman tavoite koulutuksellisen tasa-arvon kasvattamisesta sekä osaamistason nostosta kaikilla koulutusasteilla. Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä toinen aste muuttui maksuttomaksi opiskelijoille. Marinin hallituksen oppivelvollisuusuudistus herätti kiivasta keskustelua sekä julkisuudessa että eduskunnassa. Yleisesti ottaen koulutusuudistusten tarpeellisuudesta oltiin samaa mieltä, mutta käytännön keinot jakoivat mielipiteitä, toisaalta toisen asteen koulutuksen maksuttomuus keräsi osaltaan enemmän kannatusta.

Toulminin argumentaatiomalli analyysin välineenä

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kantoja kansanedustajat esittivät liittyen oppivelvollisuusuudistukseen, ja tarkemmin mitä argumentoivia rakenteita edustajien puheenvuoroista oli tunnistettavissa. Analyysi toteutettiin perehtymällä eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoihin, joihin kansanedustajien puheenvuorot olivat kirjattuna sellaisinaan. Analyysin pohjana oli Stephen Toulminin argumentaatiomalli, jota sovellettiin poliittiseen analyysiin paremmin soveltuvana typistettynä versiona. Retoriikkaa ja argumentaatiota tutkiessaan Toulmin näki väitteiden rakentuvan osista, jotka ovat tunnistettavissa kaikista argumenteista. Typistetyssä mallissa kyseisiä argumentin osia ovat lähtötiedot, johtopäätökset sekä perusteet, jotka selittävät tarkemmin, miten johtopäätöksiin on päädytty. Toulminin mallin avulla on mahdollista selvittää tarkemmin muun muassa millaisille ajatusmalleille ja olettamuksille esitetyt argumentit perustuvat.

Välttämätön koulutusuudistus vai liian kallis pakkokeino?

Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella hallituksen esitystä puoltavien argumenttien lähtötietoina olivat pelkän peruskoulun suorittaneiden heikko työllisyysaste, muiden koulutushankkeiden vaikutuksen riittämättömyys sekä toisen asteen maksullisuuden mahdollisesti tuomat esteet opiskeluiden jatkamiselle. Puheenvuorojen perusteluissa esiintyivät koulutuksen työllisyyttä parantavat ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä ohjauksen koulupudokkuutta vähentävä vaikutus. Näiden lähtötietojen ja perusteiden valossa johtopäätöksenä oli hallituksen esityksen toteuttamisen tarpeellisuus.

Vastustavissa puheenvuoroissa lähtötiedot pohjautuivat puolestaan heikentyneisiin oppimistuloksiin ja uudistuksen kestämättömään rahoituspohjaan. Kansanedustajien perusteina oli siis pakkokeinojen huono sopivuus tilanteen parantamiseen sekä koulumaailman jo valmiiksi kuormittunut tilanne, jota siis uudistuksen toteuttaminen rasittaisi entisestään. Hallituksen esitys oli siis pitänyt hylätä ja rahoitus ohjata varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tukemiseen. Muusta oppositiosta poiketen perussuomalaiset näkivät lähtötietoina kouluympäristön muutoksen muun muassa oppilaiden taustojen monipuolistumisen seurauksena. Perussuomalaisten johtopäätöksinä oli tarve oppimistakuulle sekä esimerkiksi opettajien aikaisemman suuremman auktoriteetin palauttaminen.

Kansanedustajien puheissa oppivelvollisuusuudistus rinnastettiin muihin historiallisiin suomalaisiin koulutusuudistuksiin, joilla oli osaltaan oma roolinsa Suomen kehittymisessä Euroopan syrjäseudusta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Puheissa oli havaittavissa historiallisten koulutuspolitiikan linjojen toistuminen, sillä vasemmistolla ja myös Suomen poliittisella keskustalla on ollut uudistuksia ajava tai vähintäänkin viime kädessä kannatuksen puolelle kallistunut rooli. Oikeistopuolueet puolestaan ovat suhtautuneet aiempiin uudistuksiin jokseenkin varauksellisesti etenkin niiden vaatimien kululisäysten vuoksi. Lisäksi tutkimuksen tulosten valossa voidaan sanoa, että varsinaista väittelyä ei niinkään tapahdu eduskunnan täysistunnoissa, vaan kansanedustajien puheenvuorot ovat suunnattuja enemmänkin medialle ja omille äänestäjille. Varsinainen lainsäädännöllinen vaikutustyö vaikuttaa tapahtuvan suljettujen ovien takana esimerkiksi valiokunnissa. Vaikka oppivelvollisuusuudistus aiheuttikin kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, varsinaisia vaikutuksia on turha arvioida näin aikaisessa vaiheessa. Selvää on kuitenkin se, ettei oppivelvollisuuden laajentaminen itsessään riitä, koulutus vaatii investointeja sekä panostuksia nyt ja tulevaisuudessa.

Joonas Rötkönen

Suomessa lasten hyvinvoinnin myönteisiä kehityskulkuja varjostaa lapsuuden eriarvois- tuminen. Lapsiperheiden väliset taloudelliset erot heijastuvat osaksi lasten arkea ja lapsuutta, mikä näkyy erityisesti lasten vertaissuhteissa. Taloudellinen eriarvoisuus ei näyttäydy pelkästään tavaroiden tai hyödykkeiden kautta, vaan siihen liittyvät seurannaisvaikutukset voivat näkyä myös sosiaalisissa suhteissa. Kulutusorientoituneessa yhteiskunnassa lapsen kulutusmahdollisuudet määrittävät aineellisten tarpeiden lisäksi myös sosiaalista arvoa, sillä tietyntyyppisillä tai merkkisillä vaatteilla voi päästä osaksi kaveriporukkaa. Tässä tutkimuksessa pyrinkin keskittymään lasten taloudelliseen eriarvoisuuteen liittämiin merkityksiin lasten vertaissuhteissa.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten käsityksiä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Tutkielman keskiössä ovat lasten käsitykset taloudellisesta eriarvoisuudesta, sen herättämät ajatukset ja lasten siihen liittämät merkitykset. Eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, erityisesti lapsiperheiden keskuudessa ja koska ilmiön vaikutukset ulottuvat aikuisten lisäksi myös lapsiin, on aihetta syytä tarkastella myös heidän näkökulmastaan.

Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin eläytymismenetelmän sekä puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Tutkielman aineisto kerättiin Helsingissä sijaitsevan alakoulun viides- ja kuudesluokilta eläytymiskertomusten ja teemahaastattelujen avulla. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin fenomenografista lähestymistapaa apuna käyttäen.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseen osallistuneet lapset havaitsivat taloudellista eriarvoisuutta selkeimmin ma- teriaalisten tekijöiden, kuten vaatetuksen, tavaroiden, lasten käytössä olevan rahan tai kodin, perusteella. Taloudellisen eriarvoisuuden seuraukset näkyivät tutkimukseen osallistuneiden lasten mukaan myös lapsen vertaissuhteissa: mikäli lapsi ei ulkoisilta tekijöiltään vastaa vertaisten parissa vallitsee normistoa, tuottaa se lapselle häpeää ja saattaa johtaa syrjityksi ja kiusatuksi tulemiseen. Vertaissuhteissa taloudellinen eriarvoisuus tuli ilmi selkeimmin taloudellisten resurssien eroina. Samankaltaisten kuluttamismahdollisuuksien nähtiin luovan yhteenkuuluvuutta vertaissuhteissa, mutta toisaalta tuottavan eriarvoisuutta lasten välille.

Karin Klöve

Viides- ja kuudesluokkalaisten käsityksiä taloudellisesta eriarvoisuudesta