Kuukausi: toukokuu 2021

Lähtökohta

Urheilu-uran päättyminen ja työelämään siirtyminen koetaan usein huippu-urheilijan elämässä haasteelliseksi ja työlääksi vaiheeksi. Suurella osalla huippu-urheilijoista ei ole ollut mahdollisuutta kerryttää urheilu-uran aikana työkokemusta muilta aloilta. Näin ollen urheilu-uran päättyessä heillä ei ole vastaavaa työkokemusta, kuin monilla ikätovereillaan. Monet huippu-urheilijat kokevatkin urheilu-uran jälkeisen ensimmäisen työpaikan löytämisen haastavaksi ja aikaa vieväksi.

Toisaalta samaan aikaan on mielenkiintoista huomata, että työelämätutkimukset osoittavat, että työelämä ja sitä kautta myös rekrytointi ovat olleet viime vuosina murroksessa ja työnhakijan persoona korostuu työnhaussa yhä vahvemmin työkokemuksen sijaan. Aiemmin rekrytoinneissa painotettiin hakijoiden osaamista, koulutusta sekä ammattitaitoa, eikä niinkään työntekijöiden persoonaa. Työelämässä ja rekrytoinneissa on lähivuosien aikana noussut arvostukseen erityisesti työntekijän kommunikointitaidot, tehokkuus ja tavoitteellisuus. Onkin kiinnostavaa huomata, että huippu-urheilun kentällä tehtyjen tutkimusten mukaan juuri nämä työelämätaidot esiintyvät huippu-urheilutaustaisilla työntekijöillä. Työntekijän persoonan ja työelämätaitojen korostuminen aiemman työkokemuksen sijaan näyttäisi olevan kuitenkin ristiriidassa huippu-urheilijoiden työllistymistä ja huippu-urheilijoiden kokemuksia käsittelevien tutkimusten kanssa.

Tutkimustehtävä ja -tavoitteet

Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää rekrytoijien näkökulmia siitä, minkälaisena kokemuksena he pitävät huippu-urheilutaustaa ja minkälaisia työelämätaitoja he liittävät huippu-urheilijoihin. Tavoitteena oli myös selvittää, miten rekrytoijat kokevat oman taustansa vaikuttavan näkemyksiinsä rekrytoijina. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan rekrytointikonsulttia kansainvälisestä henkilöstöpalvelualan yrityksestä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää.

Tulokset

Tutkimus osoitti, että rekrytoijat näkevät huippu-urheilukokemuksen eri tavoin omista lähtökohdistaan käsin. Rekrytoijat, joilla ei ollut omaa urheilutaustaa kokivat huippu-urheilun useammin harrastuksen tai järjestötoiminnan kaltaiseksi kokemukseksi. Urheilutaustaiset rekrytoijat taas kokivat huippu-urheilun työkokemukseksi, joka kerryttää monia tärkeitä työelämätaitoja. Urheilutaustaiset rekrytoijat kokivat ymmärtävänsä huippu-urheilun vaatimuksia ja uhrauksia sekä arvostavansa hakijan taustaa ja sen tuomia taitoja. Toisaalta kaikilla rekrytoijilla oli melko yhtenevät ajatukset huippu-urheilijoiden työelämätaidoista. Huippu-urheilijoiden työelämätaidoissa korostuivat hyvät kommunikointi- ja yhteistyötaidot, sitoutuminen ja tavoitteellisuus aiempien tutkimusten tapaan. Näiden edellä mainittujen huippu-urheilijoihin yhdistettyjen työelämätaitojen lisäksi tässä tutkimuksessa nousivat esiin huippu-urheilijoiden armottomuus, itsekkyys sekä  verkostoitumistaidot.

Tutkimuksesta nousi esiin, että huippu-urheilutaustaisten työnhakijoiden on tärkeä sanoittaa omat työelämätaitonsa työpaikkaa hakiessaan. Rekrytoijat kokevat huippu-urheilutaustan keskenään hyvin erilaiseksi taustaksi ja tästä syystä työnhakijan tulee pystyä itse sanoittamaan oma osaamisensa ja kokemuksensa rekrytoijille.

Katseet tulevaisuuteen

Suomessa huippu-urheilun urasiirtymistä ei ole aiemmin tehty tutkimusta rekrytoijien näkökulmasta, joten tämä tutkimus avaa ensimmäistä kertaa rekrytoijien näkemyksiä aiheesta. Rekrytoijien näkemykset antavat aiheeseen uutta näkökulmaa ja toisaalta myös herättävät uusia kysymyksiä. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta olisikin mielenkiintoista lähteä selvittämään laajemmin rekrytoijien omien urheilutaustojen vaikutuksia rekrytointipäätöksiin esimerkiksi kvantitatiivisen tutkimuksen avulla. Kvalitatiivisella tutkimuksella voitaisiin saada yleistettävämpää tietoa suurempaa kohdejoukkoa hyödyntäen.

Tiina Niskanen

Huippu-urheilijaa rekrytoimassa – huippu-urheilutaustaisten työnhakijoiden työelämätaidot rekrytoijien näkökulmasta

Mitä haluttiin tietää?

MOOC-kurssit ovat yhä suositumpia ja niitä on laajasti tarjolla. Kurssien osallistujien motivaatiotekijöitä on tutkittu aikaisemmin, mutta kurssien vaikutusten tarkastelu on ollut vähäisempää. Aihe on erityisen ajankohtainen ICT-alalla, jonka suomalaislähtöinen MOOC-tarjonta on kansainvälisestikin poikkeuksellisen kehittynyttä. Verkkokursseilla opittuja asioita pyritään tyypillisesti soveltamaan työelämässä, jolloin työnantajan ja työyhteisön merkitys korostuu. Työnantajan ja työyhteisön roolia ei ole kuitenkaan juuri tutkittu aikaisemmin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työssä olevien syitä osallistua ICT-alan MOOC-kursseille, ja minkälaisia vaikutuksia osallistujat raportoivat kursseista. Lisäksi selvitettiin, millä tavalla työnantajan tuki on yhteydessä syihin osallistua kurssille ja koettuihin hyötyihin kurssista.

Tietojen analysoinnissa hyödynnettiin kahta menetelmää

Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselyllä. Kyselyyn vastanneet olivat työssä olevia kurssille osallistujia. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisilla ja määrällisillä menetelmillä. Kyselylomakkeen avoimien vastauksien analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Lomakkeen monivalintaväittämien vastauksista muodostettiin eksploratiivisella faktorianalyysilla viisi faktoria, jotka kuvasivat kurssille osallistumisen syitä ja vaikutuksia. Aineiston jatkoanalyysissä hyödynnettiin myös kaksivaiheista klusterianalyysiä ja varianssi-analyysiä.

Työyhteisön tuki on merkittävää, kun osaamista kehitetään

Osallistujien syyt osallistua kurssille jaettiin kuuteen luokkaan: mielenkiinto, ymmärryksen lisääminen, hyöty työhön, opintojen edistäminen, muiden suosittelu ja joustava suoritustapa. Osallistujien kokemat vaikutukset jakautuivat myös kuuteen luokkaan: ymmärryksen lisääntyminen ja uusien taitojen oppiminen, hyöty nykyisessä työssä, hyöty opinnoissa, aiheen opiskelu lisää, hyöty työuralla ja kiinnostuksen lisääntyminen. Aineiston määrällinen tarkastelu osoitti, että osallistujat voitiin jakaa klusteroinnin avulla neljään tuen saajien profiiliin. Laajasti tuetut ja työyhteisön huomioimat kokivat vaikutukset pääsääntöisesti merkittävämmiksi kuin työaikaa hyödyntävät ja ei-tuetut suhteessa työuran edistämiseen, urasuunnitelmiin sekä työhön tai opiskeluun.

Erityisesti digitalisaation vaatimissa osaamisissa ja uudelleen kouluttautumisessa avoimet verkkokurssit voivat toimia joustavana vaihtoehtona kerryttää haluttuja taitoja. Tulosten mukaan työyhteisön aineeton tuki, kuten mielenkiinto, oli merkittävämpää kuin lupa käyttää työaikaa opiskeluun. Työnantajien kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden oppimisen tukemiseen, vaikka se toteutuisi omaehtoisesti työpaikan kehittämistoimien ulkopuolella.

Anton Salovuori

Työyhteisön tuki tietojenkäsittelytieteen MOOC-kursseilla

Kun muistelet elämää kaksi vuotta sitten, mitä muistat? Matkustelut kotimaassa tai ulkomailla, näet kavereita ja sukulaisia ilman huolia ja käyt töissä normaalisti, ihan fyysisesti työpaikalla? Onko tilanne muuttunut verrattuna tähän hetkeen? Korona vuosi ja sen jatkuminen edelleen on ollut jokaisen ihmisen elämään vaikuttava voima. Korona on muuttanut tapaamme toimia arjessa, töissä sekä yleisesti ihmisten keskellä. Mielenkiintoista on ollut huomata koronan vaikutukset myös työelämään ja siellä tapahtuvaan muutosjohtamiseen.

Muutosjohtamisen kirjallisuutta ja teoriaa tarkastellessa huomaa nopeasti, kuinka muutosjohtamista on tutkittu lähes ainoastaan suunnitellun ja ajoitetun muutoksen kautta. Muutosjohtamisen kirjallisuus nostaa esille kyllä muutoksien luonteen muuttuvana ja ennakoimattomana, mutta itse muutosjohtaminen tapahtuu ennalta suunniteltuun muutokseen ja sen hallinta on mietitty etukäteen. Tässä kohtaa juuri korona ajan muutosjohtaminen nousee esille mielenkiintoisena ilmiönä: kuinka johtaa muutosta, joka on äkillinen, suunnittelematon ja globaali?

Tavoite: Tässä tutkielmassa oli tavoitteena tarkastella korona ajan muutosjohtamista ja siihen liittyviä kokemuksia sekä tuntemuksia pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa kaupan alan toimipisteessä.

Toteutus: Tutkielmassani tarkastelin viiden kaupan alan työntekijän kertomuksia muutosjohtamisesta korona aikana ja kuinka muutosjohtamisen keskellä on selvitty. Haastatteluissa on ollut mukana toimipisteen johtaja, esihenkilö sekä kolme työntekijää ja haastattelut on analysoitu kerronnallisin menetelmin. Tavoitteena on ollut saada selville, kuinka haastateltavat ovat kokeneet muutosjohtamisen täysin uuden muutoksen keskellä ja kuinka muutoksesta kerrotaan. Mielenkiintoista on ollut myös saada selville, onko johdon ja työntekijöiden kokemuksissa ristiriitoja sekä mitä onnistumisia ja haasteita tämä yllättävä ja suunnittelematon muutos on kohdannut.

Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa nousi esille, kuinka yllättävä ja suunnittelematon muutos koki samoja haasteita kuin suunniteltu muutos, jota kirjallisuudessa tuodaan erityisesti esille: osallisuuden ja viestinnän haasteet, uusien toimintatapojen omaksuminen sekä johtamisen haasteet. Mielenkiintoista oli kuitenkin saada selville, kuinka toimipisteessä työntekijöillä ei tullut esille samanlaista muutosvastarintaa, mitä kirjallisuudessa korostetaan. Toimipisteen työntekijät ymmärsivät muutoksen tarpeen, mitä sillä pyritään tekemään ja miksi näin tehdään. Koronan tuoma muutostarve toi esille siis täysin uudenlaisen muutosjohtamisen näkökulman: tarpeellisen ja äkillisen muutosjohtamisen. Tutkimuksessa myös huomattiin, kuinka johdon ja työntekijöiden välillä oli nähtävissä ristiriitaa varsinkin viestinnän kokemuksien kautta. Johto koki viestinnän olleen vahvaa ja yksi suurimpia onnistumisia muutoksen keskellä, kun taas työntekijät kokivat viestinnän puutteellisena, hankalana sekä etäisenä. Hienoa oli huomata, että haastateltavat kokivat myös koronan tuoneen jotain extraa: arvostus kaupan alaa ja työntekijöitä kohtaan oli kasvanut haastateltavien kokemuksissa.

 

Korona on varmasti laajentanut tutkimuskenttää monessa eri organisaation ja johtamisen teoriassa, ja tässä tutkielmassa pääsin etunenässä lähestymään tätä uutta ja mielenkiintoista haastetta. Tutkielman pohjalta olisi myös mielenkiintoista päästä tarkastelemaan, kuinka korona on vaikuttanut laajemmin useassa eri toimipisteessä sekä myös erityyppisissä organisaatioissa. Minkälaisia kertomuksia asiantuntijaorganisaatiossa nousisi esille, jossa korona on pakottanut ihmiset etätöihin? Entä kuinka terveydenhuollon henkilöstö, jotka ovat olleet koko ajan lähellä koronapelkoa, toisivat esille muutoksen ja muutosjohtamisen omassa työssään? Tutkimusmahdollisuuksia on loputtomasti koronan vaikutuksista ja näiden tutkimuksen ilmestyminen on vasta alussa.

Kaisa-Maria Rönn

Muutosjohtaminen koronan keskellä – Kaupan alan työntekijöiden kertomuksia koronan vaikutuksista.

Lähtökohta

Lapset ja nuoret jaetaan erilaisiin ryhmiin tyypillisesti iän perusteella. Niin koululuokassa kuin urheilujoukkueessakin on lapsia, jotka ovat syntyneet kahdentoista kuukauden sisällä toisistaan. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koululuokan vanhimmat ovat poikkeuksetta syntyneet tammikuussa, kun taas nuorimmat ovat joulukuussa syntyneitä. Tammikuussa syntyneet ovat saaneet kasvaa, kypsyä ja kehittyä lähes vuoden
kauemmin kuin joulukuussa syntyneet ikätoverinsa.

Varsinkin alakouluiässä tämä miltei vuoden ikäero voi tuoda hyvinkin merkittäviä eroja alku- ja loppuvuonna syntyneiden lasten välille, sillä tammikuussa syntyneet seitsemänvuotiaat ovat noin 14 prosenttia vanhempia kuin joulukuussa syntyneet luokkakaverinsa. Kehityksellisen etulyöntiasemansa takia alkuvuodesta syntyneillä lapsilla on paremmat edellytykset menestyä loppuvuodesta syntyneitä paremmin niin koulu- kuin urheilumaailmassa. Ilmiö on tutkimuskirjallisuudessa määritelty suhteellisen iän ilmiöksi.

Tutkimustehtävä ja -tavoitteet

Ilmiötä koskevat aikaisemmat tutkimukset ovat painottuneet pääasiassa käsittelemään sitä urheilumaailmassa, joten Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, esiintyisikö vastaavaa etulyöntiasemaa 6.-luokkalaisten koululiikunnasta. Koululiikunta valikoitui tutkittavaksi aineeksi, koska kouluaineen arvioinnissa pääpaino on liikuntataitojen sijaan vuorovaikutus- ja työskentelytaidoissa, fyysisten ominaisuuksien
kehittämisessä, motoristen perustaitojen käytöstä eri liikuntamuodoissa sekä
ratkaisujen teosta erilaisissa liikuntatilanteissa.

Vaikka liikunnan arvioinnissa korostuvatkin edellä mainitut asiat, voi liikuntaa opettavilla opettajilla olla paineita korostaa fyysistä kehitystä ja liikunnallisia taitoja arvioinnissa. Tutkimukseni toisena tavoitteena olikin selvittää, minkälaiset tekijät vaikuttavat liikunnan arvosanan muodostumiseen. Kaiken tämän tarkoituksena oli saada tietoa liikuntaa opettavien opettajien arviointikriteereistä ja pohtia, vaikuttivatko ne mahdollisesti suhteellisen iän ilmiön esiintymiseen kuudennen luokan liikunta-arvosanoissa.

Tulokset

Tutkimuksesta selvisi, että suhteellisen iän ilmiö näkyy kuudennen luokan liikunta-arvosanoissa. Loka-joulukuussa syntyneiden liikunta-arvosanojen keskiarvot olivat alhaisempia tyttöjen, poikien ja sekaryhmissä. Loka-joulukuussa syntyneiden keskiarvot erosivat myös tilastollisesti erittäin merkitsevästi tai merkitsevästi tammi-maaliskuussa ja huhti-kesäkuussa
syntyneisiin verrattuna. Liikuntaa opettavien opettajien haastatteluista voitiin tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että arviointimenetelmät ja -kriteerit suosivat fyysisesti kehittyneempiä ja parempien liikuntataitojen omaavia oppilaita. Edellä mainittujen asioiden takia viimeisen vuosineljänneksen aikana syntyneiden heikommat liikunta-arvosanat on helpompi ymmärtää.

Katseet tulevaisuuteen

Suhteellisen iän ilmiö vaatii vielä paljon lisätutkimusta. Koulutuksen, urheilun ja kasvatuksen kentällä tarvitaan laadukkaampaa ja monipuolisempaa tutkimusta, jotta ilmiöstä ja sen aiheuttamista vaikutuksista tiedettäisiin enemmän. Eri asiantuntijatahojen monipuolisella yhteistyöllä
voidaan saada hyödyllisiä työkaluja, jotka saavuttaisivat laajemman ymmärrystason koko ilmiöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Ilmiön laaja-alaisemman tietoisuuden ansiosta eri menetelmien ja toimenpiteiden luominen auttaisi ehkä poistamaan ilmiön aiheuttamia vaikutuksia tulevaisuudessa.

Eri tahojen yhteistyö tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tutkittaisiin eri lajeja tai instituutioita, joissa suhteellisen iän ilmiöllä ei ole havaittu olevan  negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi lentopallon juniorimaajoukkueisiin on alettu kutsua enemmän loppuvuodesta syntyneitä, koska lajipiireissä on herätty siihen tosiasiaan, ettei Suomen kaltaisella pienellä lentopallomaalla ole yksinkertaisesti varaa hukata lahjakkuuksia. Lentopalloesimerkkiä voitaisiin varmasti ainakin jollain tasolla hyödyntää muilla toimialoilla sekä laajemmin kasvatuksen kentällä. Laadukkaan ja moniammatillisen yhteistyön ansiosta olisi varmasti mahdollista selvittää, minkä takia lentopallossa toimitaan
edellä mainitulla tavalla.  Olisi nimittäin äärettömän hienoa, jos tulevaisuudessa syntymäkuukaudella ei olisi enää minkäänlaista merkitystä.

Matias Hänninen

Suhteellisen iän ilmiön yhteys koululiikunta-arvosanoihin ja
liikuntaa opettavien opettajien käsitykset koululiikunta-arvioinnista

Lähtökohta

Lapset ja nuoret jaetaan erilaisiin ryhmiin tyypillisesti iän perusteella. Niin koululuokassa kuin urheilujoukkueessakin on lapsia, jotka ovat syntyneet kahdentoista kuukauden sisällä toisistaan. Suomessa tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koululuokan vanhimmat ovat poikkeuksetta syntyneet tammikuussa, kun taas nuorimmat ovat joulukuussa syntyneitä. Tammikuussa syntyneet ovat saaneet kasvaa, kypsyä ja kehittyä lähes vuoden
kauemmin kuin joulukuussa syntyneet ikätoverinsa.

Varsinkin alakouluiässä tämä miltei vuoden ikäero voi tuoda hyvinkin merkittäviä eroja alku- ja loppuvuonna syntyneiden lasten välille, sillä tammikuussa syntyneet seitsemänvuotiaat ovat noin 14 prosenttia vanhempia kuin joulukuussa syntyneet luokkakaverinsa. Kehityksellisen etulyöntiasemansa takia alkuvuodesta syntyneillä lapsilla on paremmat edellytykset menestyä loppuvuodesta syntyneitä paremmin niin koulu- kuin urheilumaailmassa. Ilmiö on tutkimuskirjallisuudessa määritelty suhteellisen iän ilmiöksi.

Tutkimustehtävä ja -tavoitteet

Ilmiötä koskevat aikaisemmat tutkimukset ovat painottuneet pääasiassa käsittelemään sitä urheilumaailmassa, joten Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, esiintyisikö vastaavaa etulyöntiasemaa 6.-luokkalaisten koululiikunnasta. Koululiikunta valikoitui tutkittavaksi aineeksi, koska kouluaineen arvioinnissa pääpaino on liikuntataitojen sijaan vuorovaikutus- ja työskentelytaidoissa, fyysisten ominaisuuksien
kehittämisessä, motoristen perustaitojen käytöstä eri liikuntamuodoissa sekä
ratkaisujen teosta erilaisissa liikuntatilanteissa.

Vaikka liikunnan arvioinnissa korostuvatkin edellä mainitut asiat, voi liikuntaa opettavilla opettajilla olla paineita korostaa fyysistä kehitystä ja liikunnallisia taitoja arvioinnissa. Tutkimukseni toisena tavoitteena olikin selvittää, minkälaiset tekijät vaikuttavat liikunnan arvosanan muodostumiseen. Kaiken tämän tarkoituksena oli saada tietoa liikuntaa opettavien opettajien arviointikriteereistä ja pohtia, vaikuttivatko ne mahdollisesti suhteellisen iän ilmiön esiintymiseen kuudennen luokan liikunta-arvosanoissa.

Tulokset

Tutkimuksesta selvisi, että suhteellisen iän ilmiö näkyy kuudennen luokan liikunta-arvosanoissa. Loka-joulukuussa syntyneiden liikunta-arvosanojen keskiarvot olivat alhaisempia tyttöjen, poikien ja sekaryhmissä. Loka-joulukuussa syntyneiden keskiarvot erosivat myös tilastollisesti erittäin merkitsevästi tai merkitsevästi tammi-maaliskuussa ja huhti-kesäkuussa
syntyneisiin verrattuna. Liikuntaa opettavien opettajien haastatteluista voitiin tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että arviointimenetelmät ja -kriteerit suosivat fyysisesti kehittyneempiä ja parempien liikuntataitojen omaavia oppilaita. Edellä mainittujen asioiden takia viimeisen vuosineljänneksen aikana syntyneiden heikommat liikunta-arvosanat on helpompi ymmärtää.

Katseet tulevaisuuteen

Suhteellisen iän ilmiö vaatii vielä paljon lisätutkimusta. Koulutuksen, urheilun ja kasvatuksen kentällä tarvitaan laadukkaampaa ja monipuolisempaa tutkimusta, jotta ilmiöstä ja sen aiheuttamista vaikutuksista tiedettäisiin enemmän. Eri asiantuntijatahojen monipuolisella yhteistyöllä
voidaan saada hyödyllisiä työkaluja, jotka saavuttaisivat laajemman ymmärrystason koko ilmiöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Ilmiön laaja-alaisemman tietoisuuden ansiosta eri menetelmien ja toimenpiteiden luominen auttaisi ehkä poistamaan ilmiön aiheuttamia vaikutuksia tulevaisuudessa.

Eri tahojen yhteistyö tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tutkittaisiin eri lajeja tai instituutioita, joissa suhteellisen iän ilmiöllä ei ole havaittu olevan  negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi lentopallon juniorimaajoukkueisiin on alettu kutsua enemmän loppuvuodesta syntyneitä, koska lajipiireissä on herätty siihen tosiasiaan, ettei Suomen kaltaisella pienellä lentopallomaalla ole yksinkertaisesti varaa hukata lahjakkuuksia. Lentopalloesimerkkiä voitaisiin varmasti ainakin jollain tasolla hyödyntää muilla toimialoilla sekä laajemmin kasvatuksen kentällä. Laadukkaan ja moniammatillisen yhteistyön ansiosta olisi varmasti mahdollista selvittää, minkä takia lentopallossa toimitaan
edellä mainitulla tavalla.  Olisi nimittäin äärettömän hienoa, jos tulevaisuudessa syntymäkuukaudella ei olisi enää minkäänlaista merkitystä.

Matias Hänninen

Suhteellisen iän ilmiön yhteys koululiikunta-arvosanoihin ja
liikuntaa opettavien opettajien käsitykset koululiikunta-arvioinnista

 

 

Lähtökohtia

Pysähdy hetkeksi, sulje silmäsi, ja matkaa mielessäsi takaisin siihen aikaan, kun olit vielä itse koululainen. Miltä se tuntuu verrattuna tähän hetkeen? Onko se täysin samanlaista kuin tässä ja nyt vai ovatko esimerkiksi oppimistyylit-, ympäristöt tai oppimisen tavoitteet jotenkin erilaisia? Jokaisen kokemus menneisyydestä voi olla erilainen, mutta yhtä mieltä kaikki voivat todennäköisesti olla siitä, että maailma nykyhetkessä juoksee kovaa vauhtia eteenpäin ja nappaa mukaansa jatkuvasti uusia näkökulmia ja haasteita. Elämmekin alati muuttuvan maailman myllerryksessä, jonka vuoksi on tärkeää etsiä myös uusia työtapoja ja keinoja oppimisen tueksi.

Suomalaisten lasten ja nuorten motivaatio koulua kohtaan on ollut kansainvälisestä menestyksestä huolimatta heikkoa. Suomalaiset pärjäävät hyvin tiedollisesti esimerkiksi luonnontieteiden ja lukutaidon saralla, mutta suoritusmotivaatio on vuoden 2015 PISA-tutkimuksen alhaisimpia. Motivaation ohella haasteen koulutuksen näkökulmasta tuovat myös muuttuvassa maailmassa tarvittavat uudet taidot, johon suomalaisessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa pyritään vastaamaan muun muassa laaja-alaisten taitotavoitteiden kautta. 

Tässä tutkimuksessa kartoitettiin live-roolipelien eli larppien potentiaalia vaikuttaa motivaatioon ja oppimiseen. Pelit ovat pysyvä osa lasten ja nuorten arkea tänä päivänä, ja voikin olla innostavaa ja motivoivaa hyödyntää niiden erilaisia mahdollisuuksia myös oppimisessa. Pelejä ja niiden opettamia taitoja on kuvattu myös hyödyntämättömäksi voimavaraksi ja jopa pelastukseksi suurten globaalien ongelmien ratkaisuun. Potentiaalia peleissä voidaankin nähdä niin optimismin, ongelmanratkaisutaitojen kuin yhdessä toimimisenkin näkökulmista. 

Tavoitteet ja perustelut

Tutkimuksen keskiössä olivat motivaatio ja oppiminen lapsille suunnatussa Velhokoulu-larpissa. Niin larppien kuin myös yleisemmin roolipelien opettamista taidoista ja muista positiivisista vaikutuksista on tehty tutkimusta aiemminkin, mutta harvoissa tutkimuksissa korostuu lasten näkökulma. Lisäksi Velhokoulu-larppi on suomalaisessa kontekstissa melko uniikki tapaus. Tutkimuksella selvitettiin empiirisesti larppaamisen vaikutuksia niin motivaatioon kuin oppimiseenkin, jonka lisäksi tarkoituksena oli myös peilata tuloksia koulukontekstiin verraten. Tämän lisäksi tavoitteena oli tuoda roolipelitutkimusta ulos harrastajien piiristä suuremman yleisön saataville ja sitä kasvatustieteen näkökulmiin yhdistäen. 

Toteutus

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka aineistoa kerättiin niin laadullisin kuin määrällisin menetelmin. Motivaatiota ja oppimista tarkasteltiin Velhokoulun suunnittelijoiden vision, avustajien toteutuksen sekä pelaajien kokemuksen kautta. Suunnittelijoita ja avustajia koskeva aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, jonka lisäksi pelaajien kokemuksia kartoitettiin määrällisen kyselylomakkeen keinoin. Analyysimenetelminä toimivat puolestaan haastattelujen kohdalla laadullinen sisällönanalyysi sekä kyselylomakkeen kohdalla yksikertaiset tilastollisen kuvauksen keinot. 

Tuloksia

Tulokset osoittivat Velhokoulun tukeneen pelaajien motivaatiota ja psykologisia perustarpeita usein erilaisin keinoin. Motivaation näkökulmasta tuloksissa korostuivat muun muassa hahmoon ja omaan toimintaan vaikuttaminen pelissä, optimaalinen taso ja sen tukeminen sekä hyvä ja turvallinen ilmapiiri. Näitä periaatteita tuettiin muun muassa mahdollistamalla erilaista toimintaa, ottamalla huomioon pelaajien erilainen ikä ja kokemus sekä turvallisten roolien ja avustajan oman mallin kautta. Oppimisen näkökulmasta tuloksissa korostuivat puolestaan esimerkiksi mielikuvituksen kehittyminen, toisen asemaan asettuminen, yhteistyötaidot sekä kriittinen ajattelu ja kyseenalaistaminen. Taitojen oppimista tuettiin niin ilmapiirin luomisen, oman mallin ja konkreettisten esimerkkien, aktiivisen kannustamisen kuin pelaajien haastamisenkin kautta. Pelaajien vastauksissa korostui pääosin kokemus siitä, että Velhokoulussa oli onnistuttu tukemaan niin perustarpeita kuin opittavia taitoja. 

Tulosten perusteella voidaankin katsoa, että Velhokoulun kaltaiset konseptit tuovat mukanaan useita hyötyjä monista eri näkökulmista tarkasteltuna. Psykologisten perustarpeiden täyttyminen on edellytys sisäisen motivaation kehittymiselle, kun taas koulutuksen näkökulmasta tärkeänä esiin nousevat opetussuunnitelman laaja-alaisiin tavoitteisiin vertautuvat roolipelien opettamat taidot. Tutkimus tarjoaakin näkökulman ja esimerkin siitä, miten pelien hyödyntämättömiä voimavaroja voitaisiin ottaa käytännössä käyttöön ja soveltaa esimerkiksi myös koulutuksen kontekstissa. 

Katse tulevaisuuteen

Vaikka tutkimus tarjosikin lupaavia näkökulmia larppaamisen mahdollisuuksiin tukea motivaatiota sekä oppimista, on muistettava, että Velhokoulu on ensisijaisesti viihteellinen konsepti. Näin ollen tutkimuksen tulokset voisivat olla erilaisia, mikäli larppi olisi toteutettu opetuksen kontekstissa. Tulevaisuudessa olisikin mielenkiintoista nähdä uusia avauksia sen suhteen, miten tämän tyylisen konseptin siirtäminen koulumaailmaan toimisi, ja mitä se vaatisi esimerkiksi opettajan näkökulmasta. 

Kiinnostavaa olisi nähdä tutkimuksen tuloksia myös suuremmalla otoskoolla sekä toisenlaisista larpeista. Ainakin osan Velhokoulun viehätyksestä luo sen helposti lähestyttävä viitekehys, joten mielenkiintoisen näkökulman tutkimukselle voisi tuoda myös joku täysin toisenlaisen aiheen omaava larppi. Larpin aiheen voisi ainakin ajatella vaikuttavan suurestikin siihen, missä määrin pelaaja sitoutuu pelimaailmaan ja siellä toimimiseen. 

Vielä erikseen jalustalle nostamisen arvoinen tutkimusaihe voisi olla larppaamisen ja eri larppien opettamien taitojen pitkäaikaisvaikutukset. Olisi kiinnostavaa nähdä, miten pysyviä peleissä opitut taidot ovat, mikä toisi näkökulmaa muun muassa siihen liittyen, ovatko tietynlaiset kokemukset pelissä ja pelistä pysyvämpiä kuin toiset. Toivon tutkimuksen yleisesti avaavan mahdollisuuksia sille, että myös larppikulttuuriin perehtymätön voi löytää mielenkiintoisia näkökulmia peleistä ja niiden eri puolista. 

Santtu Repo

Hahmon suojassa: Motivaatio ja oppiminen Velhokoulu-larpeissa

Matematiikan oppimisen tukemiseen käytetään kouluissa yhä enemmän teknologiaa. Erilaisiin teknologiaa hyödyntäviin harjoitteluohjelmiin liittyen on tehty paljon tutkimusta. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan lasten numeerisiin taitoihin, jotka ovat olennaisia myöhemmän matemaattisen suoriutumisen kannalta. Jotta kouluissa voidaan löytää mahdollisimman toimivia työkaluja, on syytä kiinnittää huomiota näiden
tutkimusten laatuun.

Tavoite: Tässä tutkielmassa tavoitteena oli tarkastella sellaisten interventiotutkimusten laatua, jotka pyrkivät kehittämään alakouluikäisten lasten numeerisia taitoja. Näissä tutkimuksissa hyödynnettiin teknologiaa tukemaan oppimista.

Menetelmä: Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen tekemisessä hyödynnettiin PRISMA:n (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) ohjeistusta. Tieteellisten tutkimusartikkeleiden haku toteutettiin tietokannoissa PsycINFO ja Eric (ProQuest). Hakukriteereihin kuului, että tutkimusten täytyi olla julkaistu enintään viisi vuotta ennen viimeistä hakupäivää (1.12.2020), englanninkielisiä ja vertaisarvioituja. Lisäksi tutkimusten otosjoukkona oli 6–12-vuotiaat lapset ja ne sisälsivät tiivistelmän. Tutkimuksissa toteutettujen interventioiden täytyi sisältää numeeristen taitojen harjoittelua, ne toteutettiin suurimmaksi osaksi teknologiaa hyödyntämällä (tietokoneavusteinen opetus, älykkäät tutorointijärjestelmät tai pelillisyys) ja niissä tarkasteltiin tietyn ohjelman vaikuttavuutta numeeristen taitojen oppimistuloksiin. Tutkimusartikkeli ei saanut koostua useammasta toisistaan irrallisesta osatutkimuksesta.

Poissulkujen aikana artikkeleita tarkasteltiin otsikkojen, tiivistelmien ja koko tekstien tasolla. Mikäli kävi selvästi ilmi, että artikkeli ei täyttäisi kriteerejä, se voitiin poissulkea jo
otsikon tai tiivistelmän tasolla. Jos kriteerien täyttyminen oli epäselvää, tarkasteltiin koko tekstiä. Poissulkujen jälkeen katsauksessa oli yhteensä 20 tarkasteltavaa artikkelia. Tutkimusten analysoinnissa Excel-taulukkoon koottiin havainnot interventiotutkimusten laatuun vaikuttavista osa-alueista, jotka muodostettiin EPHPP:n (Effective Public Healthcare Panacea Project) työkalun avulla.

Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimusten laatu oli hyvin vaihtelevaa. Tarkastelluissa osa-alueissa oli paljon erilaisia toteutuksia: muun muassa otosjoukkojen koot, ryhmien muodostamisen periaatteet ja interventioiden vaikuttavuuden mittaaminen vaihtelivat laajasti. Monesta tutkimuksesta myös puuttui olennaisia tietoja (esimerkiksi tietoja arviointivälineiden luotettavuudesta, intervention toteuttajista tai otosjoukon kokoamisesta). Tutkijoiden olisikin tärkeää kiinnittää huomiota niihin valintoihin, joiden on todettu todennäköisesti parantavan tutkimusten laatua. Tärkeää olisi myös raportoida kaikki osa-alueet selkeästi ja kattavasti. Tällöin koulumaailmassa olisi helpompi vertailla tutkimuksia ja valita sellaisia käytäntöjä, joiden on laadultaan mahdollisimman hyvissä tutkimuksissa todettu vaikuttavan myönteisesti lasten oppimistuloksiin. Tämän tutkielman aineistossa oli ristiriitaisia tuloksia sellaistenkin tutkimusten välillä, jotka olivat monen osa-alueen kannalta laadultaan parhaita. Tämä korostaa tarvetta alueen tutkimukselle jatkossakin.

Kirsi-Maria Hyyrynen

Alakouluikäisten numeerisiin taitoihin kohdistuvien teknologiaa hyödyntävien interventiotutkimusten laadun tarkastelua

2020-luvun työympäristö kehittyy yhä nopeammin, mikä asettaa työntekijöille uusia vaatimuksia oman toiminnan aktiivisesta kehittämisestä. Olipa kyseessä entuudestaan tuttu tai tuntematon vaatimus, vaaditaan yksilöiltä päättäväisyyttä, rohkeutta ja periksi antamattomuutta asetettujen vaatimuksen saavuttamiseksi sekä valmius kykyyn muovata omaa toimintaa kulloinkin vaaditun mukaiseksi. Meneillään oleva työn murros näkyy muuttuvina työurina sekä uudenlaisina työtehtävinä. Muutoksien myötä useiden työtehtävien on ennakoitu katoavan työmarkkinoilta, mikä asettaa uusia vaatimuksia oman ammattitaidon ja osaamisen aktiiviselle ylläpidolle.

Vaikka yksilöllä on luonnollinen taipumus motivoitua asioista, jotka hän kokee itselleen merkityksellisiksi ja kiinnostavaksi, on työ aina osaltaan pakollinen velvollisuus. Jotta organisaatio ja yhteiskunta tasolla on mahdollisuutta kehittää toimintaa yksilöä tukevaksi, on oleellista ymmärtää yksilöiden käsityksiä siitä, mikä työssä motivoi ja millaiset tekijät osaltaan vahvistavat tai heikentävät motivaatiota työn taustalla. Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä media-alan työntekijöiden motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon haastateltiin kymmentä media-alalla työskentelevää henkilöä.

Aineettomien palkkioiden korostuva rooli riittävän aineellisen palkkion rinnalla

Tutkimustulokset osoittavat, että työstä saatavan riittävän rahallisen korvauksen rinnalla  korostuvat työstä saatavat sisäiset, aineettomat palkkiot. Tällaisia aineettomia palkkioita ovat muun muassa kokemus mahdollisuudesta omaan työhön vaikuttamiseen, oman osaamisen kokonaisvaltainen hyödyntäminen, kehittyminen,  työyhteisön tuki sekä kokemus työn merkityksellisyydestä.

On syytä huomioida, että yksilöinä myös työstä saatavien sisäisten palkkioiden sekä ulkoisten eli taloudellisten palkkioiden merkitykset vaihtelevat yksilöittäin. Yksilölliset käsitykset vaihtelevat sekä palkkiolle annetussa arvossa sekä sen sisällön merkityksessä. Toinen voi kaivata työltään etenkin sosiaalista tukea, kun toinen kokee kehitysmahdollisuudet kaikista keskeisimmiksi. Vaikka sisäisten palkkiolle annettu arvo ja merkitys vaihtelevat, korostuivat samat teemat haastateltujen vastauksissa.

Käsitysten ollessa yksilöllisiä, tulee organisaatiossa panostaa mahdollisuuksiin yksilöitä huomioiviin urapolkuihin. Tutkimuksen sijoittuessa media-alan organisaatioon, jota haastateltavat kuvaavat hyvin kehitysmyönteiseksi ja uusia mahdollisuuksia tukevaksi, on esimieheltä odotettu rooli erityisen vahva. Ympäristössä, joka on täynnä erilaisia mahdollisuuksia, kaipaa yksilö esimieltä tukea oman uran rakentamisessa ja suuntaamisessa poluille, jotka palvelevat sekä yksilöä että organisaatiota.

Esimiestyön rinnalla luottamus ja tasa-arvoisuus ovat teemoja, jotka nousevat vahvasti esiin tutkimuksen tuloksissa. Jotta työlle esitetyt sisäiset palkkiot on mahdollista toteuttaa, vaatii se osaltaan luottamusta, niin yksilöltä itseensä kuin organisaation ja yksilön välillä. Organisaation tarjoamat tasavertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen sekä rahallisiin korvauksiin kaikkien työyhteisön jäsenten kesken, heijastavat puolestaan positiivisesti työntekijän käsitykseen siitä, millaisen merkityksen organisaatio työntekijän panokselle antaa.

Jatkotutkimuksen kohteena erilaiset työympäristöt ja yksilöllinen tukeminen

Tutkimustulokset osoittavat, että media-ala työympäristössä riittävän aineellisen palkkioin rinnalla, korostuu tarve työstä saataville sisäisille palkkioille. Tutkimuksen sijoittuessa ympäristöön, jossa työntekijät ovat korkeasti koulutettuja ja joilla on ollut selkeä mahdollisuus vaikuttaa niin omaan työssä kehittymiseen kuin uran sisältöihin ja rakenteeseen, tulisi tutkimusta tulevaisuudessa laajentaa eri aloille ja työtehtäviin. Tämän tutkimuksen työympäristö mahdollistaa vahvan itseohjautuvuuden ja mahdollisuuden oman työn hallintaan, olisi tarkasteluun hyvä nostaa työ, jossa vapaus työhön vaikuttamiseen on rajallisempaa. Tutkimusta olisi myös syytä tehdä eri palkkatason aloilla.

Toisena keskeisenä jatkotutkimusaiheena nousee esiin organisaatiotason esimiestyön kehittäminen ja yhteiskunnallisen tason uraohjauksen tukeminen. Työlle asetettujen vaatimusten ja samalla mahdollisuuksien ollessa valtaisat, tulisi jatkotutkimuksessa keskittyä selvittämään yksilöllisiä käsityksiä siitä, millaista tukea yksilöt oman ura ohjaukseen ja työssä menestymiseen kaipaavat.

 

Tiina Helminen

Mikä työssä motivoi? Media-alan työntekijöiden käsityksiä omaan motivaatioon vaikuttavista tekijöistä

Syksyllä 2020 tutustuin maailmanlaajuisiin tilastoihin, joiden mukaan vain noin 40% työssäkäyvistä osallistuu minkäänlaiseen työhön liittyvään koulutukseen vuosittain. Lisäksi koulutusaktiivisuus työelämässä on jakautunut hyvin epätasaisesti ja aktiivisimpia oppijoita ovat ihmiset, joilla on jo lähtökohtaisesti monipuolista osaamista. Tilastotieto oli mielestäni osoitus siitä, että työelämän koulutuskäytänteitä ja oppimateriaaleja on tarve kehittää, jotta ne kannustaisivat ja tukisivat paremmin erilaisia oppijoita ja eri tavoin motivoituneita aikuisia. Halusin pro gradu -tutkielmassani tuottaa tutkimustietoa, joka voisi tarjota käytännön keinoja työhön liittyvien koulutusten kehittämiseen. Päädyin tutkimaan työssäkäyvien oppimismotivaatiota työelämän verkkokursseja kohtaan.

Pro gradussani rajasin tutkimuskohteena olevan oppimisen lyhytkestoisiin, tutkintoon tähtäämättömiin verkkokursseihin. Oppimismotivaatio kiinnittyy verkko-oppimiseen erityisen tiiviisti, sillä opiskelun itsenäisyys ja itseohjautuvuus haastavat osallistujien kiinnostuksen ylläpysymistä. Ilman tarvittavaa motivaatiotukea ihmiset keskeyttävät verkko-opintonsa hyvin matalalla kynnyksellä, joten osallistujien tukeminen opintojen aikana on tärkeää.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmassani tarkastelin työssäkäyvien oppimismotivaation monimuotoisuutta ja sitä, miten motivaatioprosessit vaikuttavat yksilöiden halukkuuteen osallistua työhön liittyvään verkkokoulutukseen. Motivaation tarkasteluun sovelsin kolmea teoreettista näkökulmaa: tavoiteorientaatio, oppimisen koetut kustannukset ja työorganisaation oppimiskulttuuri. Käytännössä mittasin, millaisia tavoitteita työssäkäyvät liittävät verkkokursseilla opiskeluun, millaisiksi he arvioivat erilaiset osallistumisen kustannukset (vaivannäkö, psyykkiset kustannukset, aika, raha) sekä kuinka tukevaksi työssäkäyvät arvioivat oman työorganisaationsa oppimiskulttuurin.

Tutkielmani oli määrällinen tutkimus, jota varten keräsin aineiston sähköisellä kyselylomakkeella tammi- ja helmikuussa 2021. Yhteensä 170 työssäkäyvää vastasi tutkimuskyselyyn, ja vastaajia tavoitettiin eri aloilta ja erilaisista työtehtävistä sekä Euroopasta että Pohjois-Amerikasta. Tavoitteenani oli selvittää, millaisia motivaatioryhmiä on löydettävissä työssäkäyvien joukosta ja miten löydetyt ryhmät eroavat toisistaan koetuissa verkko-oppimisen kustannuksissa ja arviossa työorganisaation kannustavasta oppimiskulttuurista.

 

Tulokset, johtopäätökset ja käytännön sovellutukset

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että työssäkäyvillä on monenlaisia verkkokursseihin liittyviä tavoitteita. Vastaajat voitiin jakaa tavoitteidensa mukaan neljään erilaiseen motivaatioryhmään: Yksi ryhmistä ilmaisi tavoittelevansa työelämän verkkokursseilla pääasiassa uuden oppimista, kun taas toinen ryhmä osoitti pyrkivänsä oppimiseen, hyviin tuloksiin sekä pärjäämään hyvin verrattuna muihin osallistujiin. Kolmas ryhmä osoitti pyrkivänsä pärjäämään hyvin suhteessa muihin, mutta samalla he tavoittelevat epäonnistumisen ja opiskeluun liittyvän rasituksen välttämistä. Neljännen ryhmän vastaukset viittaisivat siihen, että he tavoittelevat verkkokursseilla pääasiassa opiskeluun liittyvän rasituksen välttelyä.

Tutkimukseni tuloksena selvisi myös, että itsensä vertaaminen muihin ja työnteon välttely olivat yhteydessä korkeampiin verkko-oppimisen koettuihin kustannuksiin. Pyrkimykset uuden oppimiseen ja hyviin oppimistuloksiin olivat sen sijaan yhteydessä kokemukseen kannustavammasta organisaation oppimiskulttuurista. Jälkimmäinen havainto viittaa siihen, että työorganisaatiot pystyvät mahdollisesti edistämään työntekijöidensä sisäistä motivaatiota.

Pro graduni loppupuolella esitän tutkimustuloksista johdettuja johtopäätöksiä ja käytännön sovellutuksia. Tärkein tekemäni johtopäätös on, että työelämän koulutusten kohderyhmissä on eri tavoin motivoituneita ihmisiä, ja heitä tulisi kannustaa ja tukea oppimisessa monipuolisin keinoin. Käytännön sovellutuksina esitän muun muassa, että työelämän verkkokoulutuksista tulisi luoda helposti sisäistettäviä ja käytännönläheisiä, mutta niihin voidaan sisällyttää vapaaehtoisia lisämateriaaleja syvempää ymmärrystä kaipaaville. Verkkokursseista viestiessä tulisi korostaa koulutuskohtaisia käytännön hyötyjä ja oppimisaktiviteettien vaivattomuutta. Kurssitoteutuksissa olisi myös tärkeää panostaa yhä enemmän osallistujien kommunikointimahdollisuuksiin, koska kurssiosallistujat voivat saada tukea motivaatioonsa toisiltaan sekä kurssijärjestäjältä osana arkistakin viestintää.

Motivaatio työelämän verkkokursseilla on laaja tutkimusaihe, ja jatkotutkimus voisi keskittyä esimerkiksi tiettyyn koulutusaiheeseen tai ammattiryhmään. Motivaatiota voitaisiin myös tarkastella eri näkökulmista.

 

Hanna Torpo

Motivation in the Context of Non-Formal, Job-Related Online Learning