Kuukausi: syyskuu 2020

Nykyinen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn. Kulutuksen tulisi muuttua kestävämpään suuntaan, jotta myös tulevaisuudessa olisi käytössä puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa kaikille. Tutkimukset osoittavat toiminnan esteenä olevan erilaisia haasteita. Näitä ovat muun muassa tiedon puute, resurssit ja ulkoiset tekijät, kuten mahdollisuudet käyttää julkista liikennettä. Moni on kuitenkin tiedostanut ongelmat ja lähtenyt muuttamaan omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Tutkimusten perusteella tarvitaan laajempia toimia kestävämmän tulevaisuuden takaamiseksi, mutta yksilöidenkin vaikutusmahdollisuudet tunnustetaan. Sosiaalisen median avulla voidaan jakaa tietoa ja tapoja toteuttaa kestävää elämäntapaa.

Monet nuoret käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin ja ottavat sieltä vaikutteita. Kestävä kehitys on tärkeä osa myös perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja esimerkiksi kotitalousopetuksessa kestävän kuluttajuuden osa-alueita käsitellään eri näkökulmista. Blogitekstien käyttöä voisi hyödyntää myös opetuksessa. Niissä on paljon hyviä ja ajankohtaisia aiheita, joista keskustelemalla voidaan oppia lisää kestävämmästä kulutuksesta ja jätteettömämmän elämäntavan toteuttamisesta.

 

Blogitekstit tutkimuksen kohteena

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kestävämpää ja jätteettömämpää elämäntapaa toteutetaan käytännössä. Aihe on ajankohtainen kulutuksen ylittäessä maapallon kestokyvyn. Selvittämällä, miten kestävämpää elämäntapaa toteutetaan, voidaan saada tietoa siitä, miten tätä voidaan myös tukea ja edistää erilaisin ratkaisuin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin blogitekstejä, joissa toteutettiin kestävämpiä ja jätteettömämpiä elämäntapoja. Tutkimusaineisto koostui viiden eri kirjoittajan blogiteksteistä. Yksi blogiteksti oli kirjoitettu englanniksi. Analyysissä ohjaavana ajatuksena oli etsiä käytännön tapoja, joilla voidaan vähentää jätteen määrää arjessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.

 

Kulutuksen vähentäminen arkisilla valinnoilla

Tutkimuksessa selvisi, että toimintatapoja jätteettömämmän elämän toteuttamiselle on lukuisia. Toteutus vaatii kuitenkin suunnittelua, ennakointia sekä aktiivista toimintaa ja asioiden selvittämistä. On oltava tietoa, jotta voidaan valita kestävin vaihtoehto. Joskus kestävimmän valinnan tekeminen ei ole yksinkertaista, sillä siinä on monta huomioitavaa näkökulmaa.

Aineiston perusteella blogitekstien kirjoittajat pyrkivät välttämään turhaa kulutusta ja materiaaleja. Monia tuotteita valmistettiin itse, tuotteita lainattiin, kierrätettiin ja korjattiin. Omien tavaroiden ja muiden tuotteiden kantaminen mukana ja niiden käyttäminen oli olennaista jätteen ehkäisyssä.  Ennakoimalla pystyttiin välttymään turhalta materiaalien kulutukselta, ottamalla esimerkiksi oma kauppakassi mukaan tai omat ruokailuvälineet piknikille. Esimerkiksi ruokaa pyrittiin ostamaan ilman pakkauksia omiin astioihin.

Tutkimuksen avulla saatiin selville, mitä erilaisia tapoja on toteuttaa jätteettömämpää elämäntapaa käytännössä. Toteutustapoja oli monia ja kuten aineiston perusteella voidaan todeta, pienten askelten myötä voi aloittaa matkan kestävämpää elämää kohti. Tiedon avulla voidaan suunnata katse niihin toimintoihin ja tarpeisiin, joita jätteettömämpi elämäntapa vaatii.

 

Karoliina Moisas

Pro gradu: Kohti jätteetöntä elämäntapaa – kestävän kulutuksen kuvauksia blogiteksteissä

Skolelever i Finland rör på sig alltför lite

De tre senaste LIITU-undersökningarna (fi. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) där barn och ungas fysiska aktivitet undersöktes under åren 2014, 2016 och 2018 är entydigt överens om en sak: barn och unga i Finland rör på sig alltför lite.

Samtidigt finns det rikligt med forskning som talar om positiva effekter av att inkludera fysisk aktivitet som en del av undervisningen, inte minst direkt i anknytning till lärandet. Vore det inte därmed vettigt att i skolan aktivera eleverna fysiskt som en del av undervisningen om det dessutom gynnar lärandet?

Skolan i rörelse är en åtgärd för att fysiskt aktivera eleverna under skoldagen. Programmet startade som ett pilotprojekt år 2010 och i dagens läge är 91 % av grundskolorna registrerade med i programmet.

 

Skolan i rörelse och undersökningens metod

Skolan i rörelse förutsätter i många avseenden en elevstyrd syn på lärande och i denna undersökning ville man närmare förstå huruvida klasslärares syn på lärande korrelerade till erfarenheterna av fysiskt aktiverande undervisning som en del av lektionsundervisningen. I en enkät som klasslärarna skulle fylla i kartlades såväl deras syn på lärande (elevstyrd vs. lärarstyrd) samt hurdana erfarenheter de hade av Skolan i rörelse.

 

Resultat

I denna undersökning kunde konstateras att de lärare som själv i högre grad förverkligade fysiskt aktiverande lektionsundervisning och upplevde det som en viktig del av sin undervisning, de upplevde även större nytta av Skolan i rörelse.

Vidare kunde konstateras att de lärare som hade en mer lärarstyrd syn på lärande även i högre grad upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete. De lärare som i sin tur upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete upplevde även mindre nytta av programmet och mindre tilltro till att fysiskt aktiverande undervisning främjar elevernas lärande.

I detta sampel kunde man även hitta ett vagt samband i att yngre lärare mer sannolikt ansåg att fysiskt aktiverande undervisning ökar elevernas delaktighet. Kunde det ligga något i att elevers delaktighet fått mer fokus i lärarutbildningen först under senare år och att äldre lärare därför har en annan inställning?

 

Patrik Ansa
Pro Gradu: Fysisk aktivitet som en del av undervisningen – En kartläggning av klasslärares syn på lärande och erfarenheter av Skolan i rörelse
Juli 2020

Vuonna 2020 tuli voimaan Juha Sipilän hallituksen toimeenpanema korkeakoulu-uudistus. Uudistuksen tarkoitus oli muun muassa aikaistaa korkeakouluopintojen aloitusta sekä poistaa tarve osallistua valmennuskursseille. Uudistuksen taustalla vaikuttivat kilpailukyky-yhteiskunnan ideaalit sujuvista siirtymistä ja yrittäjämäisen ideaalin mukaisesta toiminnasta. Valmennuskurssien arvellaan kuitenkin siirtyvän vain alemmas ja aiheuttavan lisäpaineita yhä nuoremmille opiskelijoille.

Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella siirtymävaiheessa olevia abiturientteja, jotka hakivat korkeakouluun uudistuneessa korkeakouluhaussa. Tarkoitus oli selvittää, miten kilpailukyvyn eetos vaikutti nuorten siirtymään, ja miten abiturientit perustelivat maksullinen lisäopetuksen tarvetta siirtymässä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu tällaisella tutkimusasetelmalla, mutta samankaltaisia tutkimuksia on tehty valmennuskursseille osallistuvista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maksullinen lisäopetus mielletään luonnollisena osana onnistunutta siirtymää toiselta asteelta korkeakouluun, ja onnistunut siirtymä vaikuttaisi edellyttävän yrittäjämäisiä ominaisuuksia.

 Tutkimusaineiston keruu toteutettiin talvella 2020 yksilöhaastatteluina, jotka olivat teemahaastatteluja. Tutkimukseen haastateltiin viittä abiturienttia, jotka osallistuivat Helsingin seudun kesäyliopiston abikursseille. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin keinoin.

Tulosten mukaan kilpailukyvyn eetos vaikutti vahvasti abiturienttien siirtymässä. Vaikutus ilmeni yrittäjämäisen ideaalin mukaisena toimintana sekä koulutuksen välinearvon korostamisena. Maksullinen lisäopetus miellettiin luonnolliseksi osaksi siirtymää, ja sen nähtiin tarjoavan esimerkiksi tärkeää lisätukea korkeakouluhaussa. Tulosten valossa näyttääkin siltä, että valmennus siirtyy korkeakoulu-uudistuksen myötä alemmas, ja uudistus vaatii opiskelijoilta yrittäjämäisen ideaalin mukaista toimimista onnistuneen siirtymän varmistamiseksi.

 

Emma Raessalo

Pro Gradu: Abiturienttien koulutussiirtymä kilpailukyvyn eetoksessa

Viime vuosina lukiokoulutus on käynyt läpi laajoja uudistuksia. Uudistusten myötä lukiolakia, valtioneuvoston asetusta lukiokoulutuksesta sekä ylioppilastutkinnon säädöksiä on muutettu ja näiden pohjalta luotiin uudet lukion opetussuunnitelmanperusteet. Uusi lukiolaki astui voimaan 1.8.2019, jonka myötä erityisopetusta on tarjottava kaikissa lukiossa viimeistään vuodesta 2021 alkaen. Erityisopetuksen kannalta lukiokoulutuksen uudistus on merkittävä, sillä aikaisemmin erityisopetusta ei ollut kirjattu lukiolakiin (ks. lukiolaki 629/1998; lukiolaki 714/2018), jonka myötä kunnat ovat ennen itse saaneet päättää tarjotaanko koulussa erityisopettajan tukea. Muutoksen kynnyksellä herääkin kysymys, siitä millaista erityisopetus on tällä hetkellä lukioissa ja mitä lukion erityisopettajan työtehtäviin kuuluu? 

Tutkimustehtävä ja toteutus 

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukion erityisopettajien kokemuksia heidän omasta työstään lukiossa sekä siihen liittyvistä haasteista. Erityisesti olin kiinnostunut siitä, mistä työtehtävistä erityisopettajat itse kuvasivat oman työnsä rakentuvan. Tämän myötä halusin myös selvittää, minkälaisia haasteita he kokevat arjessa omassa työssään. Tarkoituksenani oli tutkimustulosten perusteella rakentaa selkeä kokonaiskuva siitä, mistä erityisopettajan työ lukiossa koostuu. 

Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla, jotka analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kohderyhmänä toimi kuusi lukion päätoimista laaja-alaista erityisopettajaa, jotka työskentelivät kolmessa eri kunnassa. 

 Tutkimuksen tulokset 

Tutkimuksen tulosten perusteella erityisopettajien työnkuva muodostui kolmesta laajemmasta osa-alueesta, jotka olivat yhteistyö, opiskelijoiden tukeminen ja kirjallinen työ. Näiden kolmen osa-alueen alle lukeutui liuta erilaisia työtehtäviä, jotka kuuluivat lukion erityisopettajan arkipäivään. Lukion erityisopettajan työnkuvassa korostui työllistävimpinä työtehtävinä lukivaikeuksien tukemiseen liittyvät asiat, lukilausuntojen tekeminen sekä oppimisen tuen suunnitelmien kirjaaminen. Tämän lisäksi työtehtäviin kuuluivat muun muassa monialainen yhteistyö, opiskeluvalmiuksien tukeminen, oppiaineiden ohjaus sekä viestintä. 

Lukion erityisopettajien kokemien haasteiden pohjalta muodostui neljä suurempaa ulottuvuutta; resurssit ja ajanpuute, työnkuvan epäselvyys, yhteistyö sekä oma osaaminen. Haasteellisimpina asioina lukion erityisopettajat kokivat työssään resurssien ja ajan puutteen sekä oman työnkuvan epäselvyyden. Ajan ja resurssien riittämättömyys näkyi päällekkäisinä haasteina lukion arjessa. Resurssien puutteen takia opettajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen ja tukemiseen sekä yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen muiden opettajien kanssa. Erityisopettajan työnkuva lukiossa hakee vielä muotoaan, jonka takia työnkuvan epäselvyys tuli ilmi esimerkiksi epätietoisuutena itselle kuuluvista työtehtävistä. 

Tutkimuksen tulokset olivat pitkälti linjassa aikaisempien tutkimuksien kanssa lukion erityisopettajan työnkuvasta (ks. Greus ym., 2019; Sinkkonen ym., 2016; Mehtäläinen 2005). Tutkimuseni toi esille niitä haasteita, joita lukion erityisopettajat kokevat työssään. Jatkossa olisi hyvä pohtia, miten näihin erilaisiin haasteisiin voitaisiin puuttua, jotta lukion erityisopetus ja oppimisen tuki lukiossa kehittyvät tulevaisuudessa oikeaan suuntaan.  

Nämä tulokset osoittavat, että tämän hetkiset resurssit eivät erityisopettajien mukaan riitä jatkuvan ja riittävän tuen tarjoamiseen lukiossa. Lukion erityisopetuksen järjestämiseksi tarvittaisiin myös selkeämmät raamit, jotta tuen tarjoaminen olisi yhtenäisempää ja yhdenvertaisempaa jokaisessa lukiossa ympäri Suomen. 

Kirsi Ikonen

Pro gradu: Lukion erityisopettajien työnkuva ja heidän siinä kokemansa haasteet

Tutkielman tarkoitus

Nuorten riski syrjäytyä on aihe, joka herättää paljon keskustelua. Syrjäytymisriskiä pyritään vähentämään niin pidentämällä oppivelvollisuutta kuin tarjoamalla yhteiskunnallisten toimijoiden kautta apua nuorille heidän haastaviin tilanteisiinsa. Rikoskäyttäytymisen tiedetään olevan yksi väylä syrjäytymiseen. Nuorten rikoskäyttäytymistä ennaltaehkäisemään on rakennettu ankkuritoiminta, jonka tulee tehdä tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta nuorille voidaan tarjota paras mahdollinen apu ja tuki.

Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään tapauskohtaisesti koulun ja henkilökunnan kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ehkäisemiseksi. Lisäksi haluttiin selvittää niitä tekijöitä, joiden koetaan ohjaavan tätä yhteistyötä. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kyseisten yhteistyötahojen moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ennaltaehkäisijänä ja tätä kautta nuoren syrjäytymisen kierteeseen ajautumisen estäjänä.

 

Tutkielman tulokset

Tutkielmaa varten kerättiin kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä kolmelta koulun henkilökunnan edustajalta ja kolmelta ankkuritiimin työntekijältä. Sekä ankkuritiimi että noin 500:n oppilaan koulu sijaitsevat molemmat eteläisessä Suomessa. Haastattelujen avulla saadun tiedon perusteella niin koulun kuin ankkurin työntekijät kokevat yhteistyön myönteisenä sekä hyvin tarpeellisena. Tämän tutkielman mukaan ankkurin ja koulun välistä moniammatillista yhteistyötä tehdään niinä hetkinä, kun sille ilmenee tarvetta. Yhteistyötä toteutetaan paljon niin, että koulun henkilökunta konsultoi ankkurin työntekijöitä koululla ilmeneviin haastaviin tilanteisiin liittyen. Sitä kuitenkin tehdään myös konkreettisesti, jolloin koulun ja ankkurin työntekijät tapaavat nuorten haasteellisiin tilanteisiin liittyen voidakseen auttaa heitä. Haastateltavat kokivat, että heidän työtään ohjaa nuoren asemaan, vuorovaikutukseen ja arvoihin liittyvät periaatteet. Tämän lisäksi työtä koettiin ohjaavan myös sen seurauksiin liittyvät vaikutusmahdollisuudet. Sekä koulun että ankkuritiimin henkilökunta oli havainnut yhteistyöllä positiivisia vaikutuksia nuorten elämään.

 

Johtopäätökset

Tutkielman avulla saadun tiedon perusteella tällaiselle yhteistyölle on selkeästi tarvetta. Lisäksi sen on nähty vaikuttavan myönteisesti nuorten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Aiempaan tutkimustietoon nojaten, kyseinen koulun ja ankkurin yhteistyö rakentuu sellaisten käytännön toimien varaan, joilla on nähty olevan positiivisia vaikutuksia nuorten elämään. Myös haastateltavat olivat havainneet yhteistyöstä seuranneita positiivisia vaikutuksia omien nuortensa kohdalla. Tärkeää olisi kuitenkin saada tietää, miten nuoret itse kokevat koulun ja ankkurin yhteistyön vaikutukset elämässään.

 

Eeva-Kaarina Ikonen

Pro gradu: Koulun ja ankkuritiimin henkilöstön kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ehkäisemiseksi