Kuukausi: lokakuu 2021

Bakgrund

I dagens värld är fokuset på utseende mycket stort. De snäva utseendeidealen som finns i vårt samhälle har lett till att kroppsmissnöjet ökat och blivit en vanlig del av vår vardag. Ätstörningar och psykisk ohälsa är bara några exempel på vilka allvarliga konsekvenser en negativ kroppsuppfattning kan ha. Även barn berörs av detta och tidigare studier visar bland annat att barn ofta är missnöjda med sina kroppar och att de försöker gå ner i vikt på ohälsosamma sätt. Därmed skulle det vara viktigt att stödja barns kroppsuppfattning och skolan har visat sig vara en lämplig plats för detta arbete. Dock betonas inte kroppsuppfattning i den finländska läroplanen. På så sätt blev jag intresserad av lärares uppfattningar kring detta ämne. Syftet med min pro gradu-avhandling var att undersöka vilka uppfattningar lärare i årskurs 1–6 inom den grundläggande utbildningen har om barns kroppsuppfattning samt hurdana uppfattningar de har om sina påverkningsmöjligheter angående stödjandet av sina elevers kroppsuppfattning i skolan.

Genomförande

Eftersom jag var intresserad av lärares uppfattningar, hade avhandlingen en kvalitativ forskningsansats och ett fenomenografiskt förhållningssätt. I studien deltog sex lärare som arbetade i årskurs 1–6 inom den grundläggande utbildningen. Som materialinsamlingsmetod användes halvstrukturerade intervjuer som hölls på distans via Zoom. Intervjuerna analyserades med en tematisk analys.

Slutsatser

Lärarna som deltog i studien förstod vad som påverkar barns kroppsuppfattning och de kunde lägga märke till barns kroppsuppfattning i olika situationer. Trots att lärarna ansåg att kroppsuppfattning som ämne är viktigt och trots att de ville stödja sina elevers kroppsuppfattning, upplevde flera av dem ändå att det fanns brist på kunskap, resurser och riktlinjer angående detta arbete. Lärarna var eniga om att man som lärare ska vara en god rollmodell för eleverna och att man ska arbeta för en trygg skola för alla elever. Dock var lärarna av olika åsikt om huruvida stödjandet av kroppsuppfattningen egentligen hör till deras arbete. Resultaten i min avhandling visar att kroppsuppfattningen behöver betonas i framtida läroplaner, samt att mer kunskap och fler verktyg behövs för att lärare ska känna sig bekväma i att arbeta med detta ämne. Studiens resultat kan vara till nytta för exempelvis lärare och personer som arbetar med barn, för fortsatt forskning i kroppsuppfattning samt för bearbetning av framtida läroplaner.

Maija Ruokonen

”Du är bara nu lite smart om du tar upp det ”: En intervjustudie om lärares arbete med att stödja utvecklingen av elevers kroppsuppfattning

Tidigare forskning har visat att skoltrötthet och utbrändhet har ökat bland gymnasiestuderanden, dessutom har ungdomars psykiska hälsa försämrats överlag. Redan före Covid-19 pandemin uppmärksammades problemet i medier, där experternas oro för ungdomarna psykiska hälsa kommit fram.

Toppidrottare som försöker kombinera studier med idrottandet löper också en hög risk för utbrändhet både inom idrotten och inom studierna. Tidigare forskning har dock visat att interventioner baserade på positiv psykologi effektivt kan stöda både studier och idrottande. Denna studies syfte var att undersöka hur toppidrottande gymnasiestuderande i Finland upplever att en interventionskurs baserad på positiv psykologi kan stöda dem i deras idrottande, studerande och välmående.

Studiens material bestod av semi-strukturerade intervjuer med toppidrottare som gått interventionskursen Studera starkt, (https://gladje.fi/forskning/studerastarkt/) under läsåret 2020–2021. Inom ramarna för projektet Studera starkt tas också salivprov för att mäta deltagarnas stresshormoner före, under och efter kursen. Denna avhandling fokuserar dock på idrottande studerandens upplevelser om hur kursen påverkat dem. Deltagarna i studien var sju (7) stycken och kom från svenskspråkiga gymnasier i Finland. Fem (5) av informanterna är kvinnor och två (2) är män. Tre (3) deltagare gick i ett allmänt gymnasium och de övriga antingen i idrottsgymnasium eller på en idrottslinje i ett gymnasium. Intervjuerna har utförts på distans under våren 2021 och analyserats med kvalitativ innehållsanalys som metod.

Alla deltagare upplevde att kursen stött dem med deras idrottande på något plan. Deltagarna hade blivit mer medvetna om sina styrkor och bättre på att utnyttja dem i sina idrott. Flera deltagare upplevde att de blivit bättre på att hantera motgångar inom sin idrott. Alla deltagare förutom en upplevde dessutom att kursen stött deras studier genom deras styrkor, hantering av motgångar inom skolan samt genom en förbättrad tids/stresshanteringsförmåga. Utöver detta upplevde alla deltagare att kursen påverkat deras välmående positivt, detta innebär fritid, umgänge med vänner och familj samt självkänsla och tro på sig själv överlag. Alla deltagare upplevde dessutom att de kommer att ha nytta av det de lärt sig under kursen för framtiden. Slutsatsen var att en interventionskurs baserad på positiv psykologi som Studera starkt effektivt stött toppidrottande gymnasiestuderanden med deras idrottande, studerande samt välmående.

Niels Främling

Att kombinera studier och toppidrott – gymnasiestuderandes upplevelser av en kurs i positiv psykologi.

Lapset ovat sisäisesti motivoituneita leikkimään ja leikki on olennainen osa lapsen monipuolista kehitystä. Leikin lomassa lapsi oppii esimerkiksi sosiaalisia taitoja, itsesäätelyä sekä motorisia ja kognitiivisia taitoja. Taitoja, joita opetellaan ja vahvistetaan myös peruskoulussa. Tämän vuoksi leikin näkyminen peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa on perusteltua – leikkiä kehotetaan hyödyntämään yhtenä opetusmenetelmänä muiden joukossa. Opetussuunnitelmassa 3.-6. -luokkalaisten tavoitteissa leikin merkitys vähenee, vaikka sen ikäiset ovat edelleen leikkiviä lapsia.

Tutkielmassani jalkauduin kentälle seuraamaan leikkiä koulun arjessa. Tavoitteenani oli selvittää, miten leikki näyttäytyy koulussa 4.-6. -luokkalaisten oppilaiden toiminnassa ja puheissa, miten leikki näyttäytyy suhteessa oppimiseen ja motivaatioon, ja millä tavalla leikki näyttäytyy uuden ryhmän yhteisöllisyyden tunteen muodostumisessa.  Kohdekoulussa viettämänäni aikana nousi esiin mielenkiintoisia havaintoja leikistä kouluarjessa ja opettajan roolista suhteessa leikin tavoitteisiin.

Kaikkiaan lapset kokivat leikin keskellä kouluarkea erittäin positiiviseksi asiaksi. Havaitsin oppilaiden leikkivän kaikkialla; oppitunneilla, välitunneilla ja odottelutilanteissa. Leikit olivat monipuolisia niin opettajajohtoisina kuin lasten vapaissa leikeissä; sääntöleikkejä, kilpaleikkejä, mielikuvitusleikkejä, loruttelua ja karnevalistisia hassutteluleikkejä. Lapset innostuivat ja puhuivat mielellään leikeistä. Opiskeltavat ympäristöopin asiat muuttuivat oppilaiden silmissä kivaksi tekemiseksi, joka tuntui opiskelun sijasta virkistävältä tauolta verrattuna tavanomaiseen kirja- ja vihkotyöskentelyyn. Oppilaiden kokeman kivan tunteen tulkitsin heidän sisäiseksi motivaatioksi, jota he hyödynsivät oppitunneilla leikittyjen leikkien aikana. Haastatteluiden perusteella oppilaat olivat oppineet leikin lomassa sekä ympäristöopin sisältöjä että laaja-alaisia taitoja, joihin kuuluu muun muassa vuorovaikutustaidot. Oppimiseen vaikutti opettajan pedagoginen ote, jolloin hän johdatteli alkukeskustelulla oppilaat kohti leikkiä ja kokosi leikin jälkeen oppimistavoitteet purkukeskustelussa. Erilaiset oppijat vaikuttivat myös hyötyvän leikistä. Tavanomaisen kirja- ja vihkotyöskentelyn vastakohtana leikin muodossa tapahtunut toiminnallinen opiskelu tuntui helpottavan keskittymiskykyä.

Luokan keskinäinen yhteisöllisyyden tunne vaikutti kasvavan havainnointijaksoni aikana, sillä oppilaat rohkaistuivat ottamaan leikeissä kontaktia myös sellaisiin lapsiin, joiden kanssa eivät alkukyselyn mukaan olleet ystäviä. Lisäksi oppilaat mainitsivat jakson alussa luokkakavereita, joihin toivoisivat tutustuvansa ja loppukyselyssä useat heistä olivat onnistuneet tutustumaan uusiin luokkakavereihinsa.

Opettajan rooli luokan yhteishengen rakentajana oli merkittävä. Mikäli oppilaat saivat vapaasti valita leikkiparinsa, päätyivät he todennäköisimmin valmiiksi tutun luokkakaverin seuraan. Oppilaat olivat kuitenkin kaikki tyytyväisiä myös opettajan päättämiin leikkipareihin ja -ryhmiin, mikä edesauttoi vastakkaisen sukupuolen ja eri luokka-asteiden tutustumista toisiinsa.  Leikit auttoivat nopeuttamaan yhteisöllisyyden tunteen muodostumista, koska niiden vuoksi oppilaat ohjattiin tavanomaisempia koulutehtäviä useammin olemaan tekemisissä toistensa kanssa ja sitä kautta tutustumaan toisiinsa.

Seuraamani luokka oli täynnä lapsia, jotka janosivat leikkiä. Heidän silmänsä syttyivät aina, kun luvassa oli uusi leikki keskellä oppitunteja. Leikeissä oltiin mukana koko olemuksella, jopa silloin kuin oli itse tippunut jo leikistä pois. Oppilaat seurasivat leikin etenemistä kiinnostuneina ja innostuneina, ja oppivat huomaamattaan eri maanosien valtioita ja niiden kulttuureja. Lisäksi he harjoittelivat sosiaalisia, emotionaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Ryhmä ei ollut kokonaisuudessaan entuudestaan tuttu toisilleen, joten jokainen oppilas tutustui leikkien lomassa uusiin ihmisiin neuvotellen, käyttäen huumoria, sietäen pettymyksiä ja kannustaen toisiaan voittoon.

Tutkimukseen osallistuneet oppilaat kiteyttivät leikin tärkeyden hyvin:

”Koulussa pitäisi leikkiä, koska se on kivaa ja koulussa pitää olla kivaa.”

”Leikkiminen on tärkeää ja kivaa!”

Sonja Haverinen

”Oli niin kivaa, voidaanko olla uudestaan?” – Etnografinen tutkimus leikin käytöstä 4.-6. luokan ympäristöopin opetuskokonaisuudessa

Kevään 2020 aikana Suomeen julistettiin poikkeusolot maailmanlaajuisesta koronapandemiasta johtuen 18.3.-16.6. väliseksi ajaksi. Varhaiskasvatuksen toimintayksiköt ja niiden yhteydessä toimivat esiopetusryhmät pidettiin toiminnassa, jotta yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeissä tehtävissä työskentelevät vanhemmat pystyivät käydä töissä. Jos lapsi oli mahdollista pitää kotona poikkeusaikana, tuli näin toimia valtioneuvoston linjauksen mukaan. Samoin tuli menetellä myös koulujen yhteydessä toimivien esiopetusryhmien kohdalla.

Tutkimustehtävä

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin esiopetusta toteutettiin poikkeusolojen aikana eri puolilla Suomea. Tutkimukseni pyrki myös selvittämään esiopetuksen opettajien kokemuksia esiopetuksen toteuttamisesta etäopetuksena sekä mitä välineitä, materiaaleja ja menetelmiä opetukseen käytettiin. Tarkastelin lisäksi sitä, kuinka koulutuksellinen yhdenvertaisuus toteutui opettajien mielestä heidän ryhmissään osan lapsista ollessa kotona ja osan lähiopetuksessa ja ajattelivatko opettajat poikkeuksellisella esiopetuskeväällä olleen jonkinlaisia vaikutuksia lasten koulun aloittamiseen.

Kiinnostukseni tutkimusaihettani kohtaan heräsi lukiessani uutisia pandemia-ajan vaikutuksista varhaiskasvatukseen ja kouluun. Aiheesta ei tutkimusta aloittaessani löytynyt vielä juurikaan muita tutkimuksia, joten ajattelin sen olevan tärkeä sekä ajankohtainen. Esiopetusikäisten lasten parissa toteutettava etäopetus ei ole ylenen ilmiö, josta ei myöskään näin ollen löytynyt aiempia tutkimuksia.

Tutkimuksen toteutus ja keskeiset tulokset

Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen. Toteutin aineistonkeruun sähköisen kyselylomakkeen avulla, jonka jaoin kahteen varhaiskasvatuksen Facebook –ryhmään. Vastauksia kertyi yhteensä 16 eri puolilta Suomea. Saatujen vastauksien perusteella selvisi, että poikkeusolojen aikana toteutettu esiopetus erosi merkittävästi normaalioloissa toteutetusta opetuksesta. Tulosten perusteella voidaan myös olettaa opetuksen määrän ja laadun olleen ryhmästä riippuen vaihtelevia. Tutkimukseen osallistuneet esiopetuksen opettajat kokivat ylemmältä taholta saamansa tuen jääneen vähäiseksi poikkeusolojen aikana. He olisivat kaivanneet selkeämpiä ohjeistuksia opetuksen velvoittavuuteen sekä sen määrään ja laatuun liittyen. Kyselyyn vastanneiden opettajien ryhmissä olevista lapsista vain noin 25 % oli osallistunut poikkeusolojen vallitessa lähiopetukseen, kun taas jopa 75 % oli ollut kotona etäopetuksessa. Etäopetukseen käytettävien välineiden ja materiaalien välillä oli vaihtelua. Ryhmissä oltiin hyödynnetty etäyhteyksiä, puheluita, videopuheluita ja viestejä. Joissain tapauksissa opetustuokioita oltiin järjestetty videon muodossa. Koteihin oltiin lähetetty tehtäväpaketteja sekä toimintavinkkejä. Myös mahdollisia eskarikirjoja oltiin hyödynnetty.

Osa opettajista koki resurssien olleen tiukilla opetuksen järjestämiseen poikkeusolojen aikana. Kuitenkin jotkut vastaajista kokivat niitä olleen riittävästi. Esimerkiksi työtehtävien jakaminen henkilöstön kesken sekä annetun etäopetuksen määrä ja toteutustavat olivat vaikuttaneet resurssien riittämiseen. Etäopetuksen toteuttaminen esiopetusikäisten lasten parissa koettiin vastaajien kesken haastavaksi. Tähän vaikuttivat käytännön järjestelyt, leikin ja toiminnallisuuden puuttuminen ja sosiaalisten kontaktien puuttuminen. Osa opettajista oli huolissaan lasten oppimisesta. Poikkeuksellinen aika oli kuitenkin antanut opettajille mahdollisuuden oppia uusia toimintatapoja, joita parhaimmillaan voi hyödyntää esiopetuksen toteuttamiseen myös normaali tilanteessa. Lapset olivat pääosin sopeutuneet hyvin poikkeusolojen aiheuttamiin muutoksiin.

Tutkimukseen osallistuneista opettajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, ettei heidän ryhmiensä lapsilla ollut yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada esiopetusta poikkeusaikana. Syiksi mainittiin perheiden erilaiset resurssit ja osaaminen, vanhempien motivaatio ja vastuun ottaminen lastensa esiopetuksesta sekä erot kotona olleissa laitteissa ja yhteyksissä. Lasten välistä yhdenvertaisuutta oltiin pyritty tukemaan siten, että perheet huomioitiin tasapuolisesti. Heitä kannustettiin ottamaan yhteyttä herkästi. Lisäksi ohjeet, tehtävät ja materiaalipaketit pyrittiin tekemään mahdollisimman yhdenvertaisiksi kaikille. Monet opettajista ajattelivat koulun aloituksen olevan vaikeampaa, kun esiopetusvuosi oli päättynyt niin poikkeuksellisesti. Syinä pidettiin esimerkiksi tarvittavan tuen puuttumista esiopetuskeväänä, tilanteen vaikutuksia sosiaalisten taitojen kehitykseen sekä kouluun tutustumisen mahdollista puuttumista.

Tutkimuksen hyöty

Tutkimukseni voisi parhaimmillaan saada pohtimaan, miten tulevaisuudessa voitaisiin varautua vastaaviin tilanteisiin paremmin jo olemassa olevan kokemuksen pohjalta. Olisiko esimerkiksi syytä kehittää yleisiä, tai alueellisia toimintamalleja, joita voitaisiin noudattaa. Resurssien riittävyys opetuksen suunnittelun sekä laitteiden ja yhteyksien suhteen olisi aiheellista taata. Opettajia voitaisiin kouluttaa tarpeellisten etäopetusmenetelmien käyttöön. Tällainen varautuminen voisi auttaa ehkäisemään koulutuksellista epätasa-arvoa. Saamani tulokset voisivat myös olla innoittamassa aiheesta tehtäville jatkotutkimusaiheille.

Elina Lahtela

Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija

Esiopetuksen toteutuminen kevään 2020 poikkeusolojen aikana

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

 Opiskelijoilla esiintyy suhteessa toisiin väestönryhmiin enemmän uupumusta, masennusta ja muita jaksamiseen yhteydessä olevia psyykkisiä oireita, kuten riittämättömyyden tunnetta ja kyynisyyttä. Moni opiskelija myös keskeyttää tai pitkittää opintojaan.  Kiinnostus uupumustutkimukseen on viimevuosien aikana kasvanut opiskelijoiden parissa samalla kun opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvän tutkimuksen määrä on ollut nousussa. Koulu tai muu oppilaitos on alettu hahmottaa paikkana, jossa opiskelijat tekevät työtä.

Heikko pystyvyys uskomus on tutkimuksissa yhdistetty masentuneisuuteen ja psyykkiseen huonoon oloon sekä uupumukseen. Psykologisen joustavuuden on tutkitusti todettu olevan positiivisesti yhteydessä toimintakykyyn, jaksamiseen sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tutkimukseni tarkoituksena oli oppia lisää siitä, miten psykologinen joustavuus, pystyvyysuskomukset ja hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa ja miten farmasia opiskelijat arvioivat itse omia pystyvyysuskomuksiaan, psykologisen joustavuuden taitojaan ja hyvinvoinnin tasoaan uupumuksen näkökulmasta.

Jotta opiskelijoiden hyvinvointia voitaisiin tukea yliopistokontekstissa, tarvitaan lisää tietoa psykologisen joustavuuden ja pystyvyysuskomusten sekä uupumuksen keskinäisistä yhteyksistä. Tietoa tarvitaan myös siitä, miten opiskelijoiden kokemus omasta pystyvyydestään ja psykologisen joustavuuden taidoistaan on yhteydessä opiskelijan kokemukseen hyvinvoinnistaan.

Toteutus

Tutkimuksen aineistona toimi Helsingin yliopiston tutkimus- ja kehittämisyksiköltä (YTY) lainattu HowULearn kyselyllä keväältä 2019 kerätty aineisto. Kysymyksiin etsittiin vastauksia kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulosten mukaan farmasia opiskelijat kokivat vain vähän tai eivät lainkaan uupumusta. Pystyvyys ja psykologinen joustavuus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi keskenään. Uupumus oli negatiivisesti yhteydessä pystyvyyteen ja psykologiseen joustavuuteen. Saatujen tulosten perusteella pystyvyysuskomuksilla ja psykologisen joustavuuden taidoilla voidaan katsoa olevan merkittävä yhteys tutkimukseen osallistuneiden farmasia opiskelijoiden hyvinvointiin. Opiskelijat joilla esiintyi vain vähän uupumuksen tunteita tai ei lainkaan kokivat pystyvyytensä ja psykologisen joustavuuden taitonsa hyväksi. Saadut tutkimustulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Tästä johtuen onkin merkitsevää lisätä ymmärrystä pystyvyyden ja psykologisen joustavuuden yhteydestä uupumukseen keskinäisistä yhteyksistä ja vielä laajemmin niiden yhteydestä hyvinvointiin, jotta opiskelijoiden hyvinvointia voitaisiin paremmin tukea opiskelujen aikana.

Venla Savolainen

Ammatillinen koulutus on kokenut suuria muutoksia uuden ammatillista koulutusta koskevan reformin ja lain myötä. Reformin tavoitteet ammatillisen koulutuksen muokkaamisesta osaamisperustaiseksi, työelämäpainotteiseksi yksilöllisten opintopolkujen kentäksi luovat myös vääjäämättä tarpeita tarkastella muutoksen luomia tuen tarpeita. Mikäli opiskelijoiden toivotaan valmistuvan yksilöllisten oppimispolkujen kautta itsenäisiksi ja joustaviksi tulevaisuuden osaajiksi, jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus myös opinnoissa tarvittavien tukimuotojen tunnistamiseen ja niihin yksilöllisellä tavalla vastaamiseen.

Tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään ammatillisen koulutuksen reformin ja uuden ammatillista koulutusta koskevan lain myötä muuttunutta ammatillisen oppilaitoksen tilaa opettajien silmin, koskien opiskelijoiden oikeutta saada oppimisen tukea. Tutkimuksessa selvitettiin, mistä ammatillisen oppilaitoksen opettajien antama oppimisen tuki koostuu, mitkä tekijät vaikuttavat opettajien kykyyn antaa oppimisen tukea sekä miten opettajat kehittävät omaa osaamistaan opiskelijoiden tuen tarpeeseen vastaamisessa.

Miten opettajat tukevat opiskelijoitaan?

Tulosteni mukaan opettajien antama oppimisen tuki muodostui kolmesta ulottuvuudesta: sosiaalisesta tuesta, oppimisen tuesta ja yhteisön tuesta. Sosiaalinen tuki muodostui tukiverkostosta opinnoissa ja arjen kohtaamisesta. Opettajat pyrkivät luomaan opiskelijoille turvallisen ilmapiirin ja luottamuksen opettajaan sekä kohtaamaan heidät arjessa keskustelevan ja tilanteita huomioivan opetuksen kautta. Oppimisen tuen keinoina opettajat hyödynsivät vaihtoehtoisia suoritustapoja ja monipuolisia työskentelymenetelmiä opiskelijan tarpeisiin suunnattuna. Oppimista tukeva oppimisympäristö ja nyt erityisesti poikkeusaikana korostunut lähiopetuksen merkitys olivat osa opettajien antamaa oppimisen tukea. Myös yhteisön merkitys henkilökunnan vuorovaikutuksen, tiedonjakamisen sekä henkilökunnan yhteistyön, kuten yhteisopettajuuden merkeissä oli osa opiskelijan tukemista opinnoissaan.

Mitkä tekijät vaikuttavat opettajien kykyyn tukea opiskelijoitaan?

Opettajien kokemusten mukaan kykyä edistäviä tekijöitä olivat työyhteisön voimavarat. Työyhteisön positiivisen ilmapiirin ja työyhteisön kokoonpanon koettiin edistävän opettajien kykyä vastata opiskelijoiden tuen tarpeisiin. Puolestaan auttamatta liian suuret ryhmäkoot ja ajankäytön rajallisuus heikensivät opettajien kykyä kohdata opiskelijat yksilöinä ja keskittyä heidän tarvitsemaansa oppimisen tukeen. Lisäksi työyhteisön kokoonpanoon olisi toivottu lisää erityisopettajia: nykyisellä kokoonpanolla erityisopetukseen ei voitu juuri panostaa opetustasolla, vaan resurssit suuntautuivat muihin erityisopettajan työtehtäviin. Koronaviruspandemian aiheuttama poikkeustilanne myös heikensi opettajien kykyä tukea opiskelijoita opinnoissaan, sillä etäopetus aiheutti kohtaamisen puutteita, jos kurssi järjestettiin kokonaan etänä. Opettajat kokivat myös oman osaamisensa puutteen heikentävän kykyä tukea opiskelijoita heidän tarvitsemallaan tavalla. Myös kysymykset opiskelijoiden monialaisista haasteista ja opettajan ammatin rajoista tukemiseen liittyen hämmensivät ja tekivät opettajien olosta voimattoman.

Miten opettajat kehittävät osaamistaan, jotta opiskelijoiden oikeus riittävästä tuen tarpeesta toteutuu?

Opettajan oman osaamisen kehittäminen onkin tärkeä osa opettajan professiota ja siinä vaadittavaa kehittymistä. Tulosten perusteella opettajat kehittävät omaa osaamistaan tuen tarpeisiin vastaajana muun muassa kokemusten ja kontekstiin liittyvien koulutusten avulla. Ammatilliseen kehittymiseen vaikuttavat kehitystä tukeva työympäristö, jossa kehittyminen nähdään yhteisenä päämääränä. Lisäksi yhteisön merkitys kokemusten ja vinkkien jaossa koettiin tärkeäksi. Opettajat kokivat omien kokemusten kautta karttuneen tiedon oleellisena osana oman ammattitaidon kehittymistä, mutta konkreettisia koulutuksia ja keinoja toivottiin olevan enemmän.

Tutkimustulosten pohjalta on mahdollista ymmärtää kokonaiskuva opettajien antamiin tukitoimiin ja niihin vaikuttaviin tekijöihin liittyen. Kokonaiskuvan avulla voidaan tarkastella opettajien antamaa oppimisen tukea kattavasti ja kehittää tukitoimiin tarvittavia resursseja paremmiksi. Opettajien jakamat kokemukset opiskelijan tukeen liittyen edustavat tärkeää tietoa oppilaitosten ja opettajankoulutuksen tilasta, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä entistä parempaa jatkokoulutusta liittyen opiskelijoiden oppimisen tukemiseen. Ammatillisen kehittymisen ymmärtäminen voi myös edesauttaa koulutusten järjestämistä parempaan suuntaan sekä toivottavasti ohjaa oppilaitoksia, koulutuksenjärjestäjiä sekä opettajia edistämään toimintaansa kohti parempaa oman osaamisen kehittämistä.

Sara Jokinen

Bakgrund och syfte 

Undervisningen i skolan utgår från läroplanen och värdegrunden är grunden för hela läroplanen. Läroplanen uppdateras och skrivs om med ca 10 års mellanrum, arbetet börjar med den nationella läroplanen för att sedan gå vidare till de kommunala läroplanerna som skrivs utgående från den nationella läroplanen. Tidigare forskning visar att Finland gör ett gediget läroplansarbete med flera olika arbetsgrupper med en bredd av olika människor i flera olika yrkesroller, men även vårdnadshavare och elever får påverka. Genom att många lärare är med och skriver läroplanen är den redan bekant och lättare att ta i bruk för lärarna när den är färdig.  

Begreppet mångfald är aktuellt och omtalat för tillfället, vilket gjorde att jag ville undersöka hur mycket begreppet mångfald finns med i läroplanen. Olika läroplansideologier har i olika omfattning genomsyrat läroplanen och jag valde att undersöka hur fyra olika ideologier (Schiro, 2013) framkommer i läroplanens kapitel två: Den grundläggande utbildningen som grund för allmänbildning och kapitel fyra: Verksamhetskulturen i en enhetlig grundläggande utbildning. De fyra ideologierna är: Ideologi som utgår från kunskapens akademiska karaktär, Ideologi som förespråkar social effektivitet, Elevcentrerad ideologi och Ideologi som betonar social återuppbyggnad.  

Genomförande och resultat 

Forskningen har utgått från den nationella läroplanen, Helsingfors´, Esbos och Kyrkslätts läroplaner. Forskningen genomfördes med en kvalitativ innehållsanalys genom att söka begreppet mångfald i först hela läroplanen och sedan skilt i läroplanens kapitel två: Den grundläggande utbildningen som grund för allmänbildning och kapitel fyra: Verksamhetskulturen i en enhetlig grundläggande utbildning samt en tolkning hur de fyra olika ideologierna framkommer i samma kapitel.  

Begreppet mångfald fanns med på en bred front i alla de undersökta läroplanerna, men varierande mycket i kapitel två och fyra. De fyra ideologierna syns alla på ett eller annat sätt i alla fyra läroplaner, men främst syns den genom den elevcentrerade ideologin. 

 Referens

Schiro, M. (2013). Curriculum theory : conflicting visions and enduring concerns (2nd ed.). SAGE Publications. 

 

Annica Aspelin 

Värdegrund, mångfald och läroplansideologier i grundskolans nationella och kommunala läroplaner 

Johdanto

Matematiikka jakaa mielipiteitä, mutta siitä huolimatta se koetaan tärkeäksi aineeksi koulussa. Monet nuoret uskovat tarvitsevansa matematiikkaa myöhemmin opinnoissaan sekä työelämässä. Matematiikan arvostus sekä hyödylliseksi kokeminen kannustaa oppijaa näkemään vaivaa sen eteen. Vaivan näkeminen, kiinnostus sekä positiivinen asenne edesauttavat matematiikassa menestymistä. Kiinnostus tehostaa keskittymistä ja luo yksilön mielessä asialle arvoa sekä vaikuttavuutta. Kiinnostuksella on todettu olevan yhteyttä oppimiseen sekä saavutustuloksiin. Stressi puolestaan voi aiheuttaa yksilölle ylikuormitusta ja altistaa hyvinvoinnin ongelmille sekä uupumukselle.

Tutkielmassa tarkasteltiin matematiikkaan liittyvää kiinnostusta ja stressiä tavoiteorientaatioiden pohjalta. Tavoiteorientaatioilla viitataan oppijan yksilöllisiin taipumuksiin toimia tietyllä tavalla oppimistilanteissa. Oppijat voivat tavoitella omien intressiensä kautta esimerkiksi oppimista ja asioiden ymmärtämistä tai mahdollisimman vähäistä työtä oppimistilanteissa. Sosiaalisen vertailun kautta tavoite voi olla, että menestyy paremmin kuin muut. Aiemmin saadut kokemukset, koetut tilanteet sekä arvio omista kyvyistä ohjaavat yksilön tavoiteorientaatiota. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka oppija motivoituu ja säätelee omaa toimintaansa. Oppimistilanteet koetaan omien näkemysten ja orientaatioiden pohjalta, jolloin samasta oppimistilanteesta voi muodostua erilainen kokemus eri yksilöille.

Tavoitteet

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia tavoiteorientaatioita voidaan tunnistaa peruskoulun seitsemäsluokkalaisilla matematiikan opiskelussa. Vastaajat jaettiin tavoiteorientaatioryhmiin ja selvitettiin kuinka ryhmät eroavat toisistaan sukupuolijakauman, kiinnostuksen, stressin ja matematiikan arvosanan suhteen. Tutkielmassa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta näkökulmaa, jossa keskeistä ovat erilaisten yhtenäisten ryhmien tunnistaminen ja niiden välisten erojen tarkastelu.

Menetelmät

Aineisto (N=874) on kerätty syksyllä 2019 osana Growing Mind and Bridging the Gaps -hanketta, jossa mitattiin lasten ja nuorten oppimista, motivaatiota sekä hyvinvointia. Kyselyllä mitattiin oppilaiden tavoiteorientaatioita matematiikan opiskelussa ja kiinnostusta sekä stressiä matematiikkaa kohtaan. Oppilaat jaettiin tavoiteorientaatioprofiileiden perusteella ryhmiin hyödyntäen K-keskiarvo ryhmittelyanalyysia. Tavoiteorientaatioryhmien eroja sukupuolijakauman osalta mitattiin ristiintaulukoinnilla ja Khii-neliötestillä. Matematiikan opiskeluun liittyvän kiinnostuksen ja stressin sekä matematiikan arvosanojen eroja mitattiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistosta tunnistettiin neljä tavoiteorientaatioryhmää: oppimisorientoituneet, menestysorientoituneet, sitoutumattomat sekä välttämisorientoituneet. Tulokset osoittivat, että ryhmät eivät eronneet toisistaan sukupuolijakauman suhteen. Oppimisorientoituneet kokivat eniten kiinnostusta ja vähiten stressiä matematiikan opiskelussa. Menestysorientoituneita kiinnosti matematiikka toiseksi eniten ja sitoutumattomia seuraavaksi eniten. Välttämisorientoituneita kiinnosti matematiikan opiskelu vähiten. Sitoutumattomat kokivat eniten stressiä, seuraavaksi eniten välttämisorientoituneet sekä menestysorientoituneet. Menestysorientoituneilla oli parhaimmat arvosanat matematiikasta ja oppimisorientoituneilla seuraavaksi parhaat, kun taas välttämisorientoituneilla sekä välinpitämättömillä oli aavistuksen alhaisemmat arvosanat kuin menestys- sekä oppimisorientoituneilla.

Aihetta oli tärkeä tutkia, sillä matematiikan rooli peruskoulussa on vahva. Matematiikalla on mahdollisesti vaikutusta oppijoiden tulevien valintakokeiden ja opintojen parissa. Tavoiteorientaatiotutkimuksen avulla voidaan ymmärtää mitä oppija haluaa saavuttaa ja pyrkiä ymmärtämään yksilön syyt sitoutua tai olla sitoutumatta koulutyöhön. Jatkotutkimusta voisi tehdä tarkemmin ja laajemmin matematiikkaa kohtaan koetun stressin osalta. Lisäksi olisi mielenkiintoista tietää millaisia vaikutuksia matematiikan etäopiskelulla on ollut eri tavoiteorientaatioryhmiin kiinnostuksen ja stressin näkökulmasta.

Kaisa Huhti

Peruskoulun seitsemäsluokkalaisten tavoiteorientaatioryhmät matematiikan opiskelussa