Miksi koulussa pitäisi leikkiä?

Lapset ovat sisäisesti motivoituneita leikkimään ja leikki on olennainen osa lapsen monipuolista kehitystä. Leikin lomassa lapsi oppii esimerkiksi sosiaalisia taitoja, itsesäätelyä sekä motorisia ja kognitiivisia taitoja. Taitoja, joita opetellaan ja vahvistetaan myös peruskoulussa. Tämän vuoksi leikin näkyminen peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa on perusteltua – leikkiä kehotetaan hyödyntämään yhtenä opetusmenetelmänä muiden joukossa. Opetussuunnitelmassa 3.-6. -luokkalaisten tavoitteissa leikin merkitys vähenee, vaikka sen ikäiset ovat edelleen leikkiviä lapsia.

Tutkielmassani jalkauduin kentälle seuraamaan leikkiä koulun arjessa. Tavoitteenani oli selvittää, miten leikki näyttäytyy koulussa 4.-6. -luokkalaisten oppilaiden toiminnassa ja puheissa, miten leikki näyttäytyy suhteessa oppimiseen ja motivaatioon, ja millä tavalla leikki näyttäytyy uuden ryhmän yhteisöllisyyden tunteen muodostumisessa.  Kohdekoulussa viettämänäni aikana nousi esiin mielenkiintoisia havaintoja leikistä kouluarjessa ja opettajan roolista suhteessa leikin tavoitteisiin.

Kaikkiaan lapset kokivat leikin keskellä kouluarkea erittäin positiiviseksi asiaksi. Havaitsin oppilaiden leikkivän kaikkialla; oppitunneilla, välitunneilla ja odottelutilanteissa. Leikit olivat monipuolisia niin opettajajohtoisina kuin lasten vapaissa leikeissä; sääntöleikkejä, kilpaleikkejä, mielikuvitusleikkejä, loruttelua ja karnevalistisia hassutteluleikkejä. Lapset innostuivat ja puhuivat mielellään leikeistä. Opiskeltavat ympäristöopin asiat muuttuivat oppilaiden silmissä kivaksi tekemiseksi, joka tuntui opiskelun sijasta virkistävältä tauolta verrattuna tavanomaiseen kirja- ja vihkotyöskentelyyn. Oppilaiden kokeman kivan tunteen tulkitsin heidän sisäiseksi motivaatioksi, jota he hyödynsivät oppitunneilla leikittyjen leikkien aikana. Haastatteluiden perusteella oppilaat olivat oppineet leikin lomassa sekä ympäristöopin sisältöjä että laaja-alaisia taitoja, joihin kuuluu muun muassa vuorovaikutustaidot. Oppimiseen vaikutti opettajan pedagoginen ote, jolloin hän johdatteli alkukeskustelulla oppilaat kohti leikkiä ja kokosi leikin jälkeen oppimistavoitteet purkukeskustelussa. Erilaiset oppijat vaikuttivat myös hyötyvän leikistä. Tavanomaisen kirja- ja vihkotyöskentelyn vastakohtana leikin muodossa tapahtunut toiminnallinen opiskelu tuntui helpottavan keskittymiskykyä.

Luokan keskinäinen yhteisöllisyyden tunne vaikutti kasvavan havainnointijaksoni aikana, sillä oppilaat rohkaistuivat ottamaan leikeissä kontaktia myös sellaisiin lapsiin, joiden kanssa eivät alkukyselyn mukaan olleet ystäviä. Lisäksi oppilaat mainitsivat jakson alussa luokkakavereita, joihin toivoisivat tutustuvansa ja loppukyselyssä useat heistä olivat onnistuneet tutustumaan uusiin luokkakavereihinsa.

Opettajan rooli luokan yhteishengen rakentajana oli merkittävä. Mikäli oppilaat saivat vapaasti valita leikkiparinsa, päätyivät he todennäköisimmin valmiiksi tutun luokkakaverin seuraan. Oppilaat olivat kuitenkin kaikki tyytyväisiä myös opettajan päättämiin leikkipareihin ja -ryhmiin, mikä edesauttoi vastakkaisen sukupuolen ja eri luokka-asteiden tutustumista toisiinsa.  Leikit auttoivat nopeuttamaan yhteisöllisyyden tunteen muodostumista, koska niiden vuoksi oppilaat ohjattiin tavanomaisempia koulutehtäviä useammin olemaan tekemisissä toistensa kanssa ja sitä kautta tutustumaan toisiinsa.

Seuraamani luokka oli täynnä lapsia, jotka janosivat leikkiä. Heidän silmänsä syttyivät aina, kun luvassa oli uusi leikki keskellä oppitunteja. Leikeissä oltiin mukana koko olemuksella, jopa silloin kuin oli itse tippunut jo leikistä pois. Oppilaat seurasivat leikin etenemistä kiinnostuneina ja innostuneina, ja oppivat huomaamattaan eri maanosien valtioita ja niiden kulttuureja. Lisäksi he harjoittelivat sosiaalisia, emotionaalisia ja vuorovaikutustaitoja. Ryhmä ei ollut kokonaisuudessaan entuudestaan tuttu toisilleen, joten jokainen oppilas tutustui leikkien lomassa uusiin ihmisiin neuvotellen, käyttäen huumoria, sietäen pettymyksiä ja kannustaen toisiaan voittoon.

Tutkimukseen osallistuneet oppilaat kiteyttivät leikin tärkeyden hyvin:

Koulussa pitäisi leikkiä, koska se on kivaa ja koulussa pitää olla kivaa.”

”Leikkiminen on tärkeää ja kivaa!”

Sonja Haverinen

”Oli niin kivaa, voidaanko olla uudestaan?” – Etnografinen tutkimus leikin käytöstä 4.-6. luokan ympäristöopin opetuskokonaisuudessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *