Mahis-projekteilla hyvinvointia nuorille

Tutkielman tausta

Nuorten syrjäytyminen on edelleen, vuonna 2021 yksi Suomen suurimmista ongelmista. Suuri osa nuorista voi hyvin, mutta pieni joukko voi entistä huonommin. Mielenterveyden ongelmat, kiusaaminen, vaikeudet oppimisessa, perhetausta ja alueelliset erot luovat nuorten välille eriarvoisuutta.  Nuorten eriarvoisuus näkyy myös vapaa-ajalla: kaikilla ei ole varaa esimerkiksi haluamiinsa harrastuksiin. Vapaa-aika onkin nuorille erityisen merkityksellistä aikaa, jota tavallisesti leimaavat itsenäistyminen, omaehtoinen tekeminen, oman identiteetin etsiminen ja ystävyyssuhteiden tärkeys.

Nuorten Akatemia tarjoaa haavoittuvassa elämäntilanteessa oleville, 13-17 -vuotiaille nuorille mahdollisuuden mielekkääseen vapaa-ajan ryhmätoimintaan Mahis-hankkeen avulla. Mahis-tukea voi hakea mikä tahansa nuorten ryhmä Mahis-ohjaajan avustuksella. Mahis-toiminta on nuorten omaehtoista toimintaa, jossa ohjaaja toimii nuorten tukena. Toiminnan tavoitteina on nuorten osallisuuden sekä elämänhallintataitojen vahvistaminen.

Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani toimi Allardtin (1976) hyvinvointiteoria. Lisäksi lähestyin osallisuuden käsitettä sosiaalipedagogisesta näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikassa kohtaavat sosiaalinen ja kasvatuksellinen käytännön työ. Mahis-toimintaa arvioitiin myös sosiokulttuurisen innostamisen välineenä, mikä on yksi sosiaalipedagogisista työmuodoista.

Tutkielman toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena dokumenttianalyysinä. Aineistonani käytin Nuorten Akatemialta saamiani Mahis-projektien loppuraportteja. Raportit on kerätty vuosina 2017-2020 toteutuneista Mahis-projekteista ja niitä oli yhteensä 165 kappaletta. Raporteissa ohjaajilta kysyttiin muun muassa, millaisia muutoksia he näkivät nuorissa ja heidän elämissään Mahis-projektin myötä. Tämän kysymyksen vastaukset muodostivat tutkielmani aineiston.

Tutkielman tulokset ja johtopäätökset

Tutkielmani tuloksina ohjaajat havaitsivat nuorissa muutoksia neljällä eri osa-alueella. Osa-alueet olivat yksilön kasvu, sosiaaliset suhteet, tulevaisuuden suunnitelmat sekä koulunkäyntiin liittyvät muutokset. Eniten muutoksia havaittiin itsenäistymisessä, itsetunnon kasvussa sekä uusien ystävyyssuhteiden syntymisessä. Myös nuorten tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät: osa löysi toiminnan myötä esimerkiksi ensimmäiset kesätyöpaikkansa. Myös koulutyössä nähtiin muutoksia esimerkiksi koulupoissaolojen vähentymisenä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että Mahis-toiminnalla pystytään tukemaan nuorten hyvinvointia sekä vahvistaa heidän osallisuuttaan. Hyvinvoinnin osa-alueet, itsensä toteuttaminen ja sosiaaliset suhteet, tulivat esille ohjaajien kuvailuissa. Osallisuuden tukeminen tapahtui paitsi tarjoamalla nuorille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä, myös Mahis-projektin kautta tarjoutuvan yhteisön ja sen jäsenyyden kautta.

Mahis-projektien luonnetta verrattiin myös sosiokulttuurisen innostamisen eri ulottuvuuksiin. Sosiokulttuurisen innostamisen ulottuvuudet ovat kasvatuksellinen, kulttuurinen sekä sosiaalinen ulottuvuus. Nämä kaikki ulottuvuudet toteutuivat myös Mahis-toiminnassa.

 

Nina Lehtonen

Vapaa-ajan ryhmätoiminnan mahdollisuudet nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin tukemisessa – Ohjaajien näkemyksiä Nuorten Akatemian Mahis-toiminnasta

Suomalaisena lapsena maailmalla: kokemuksia kieli-identiteetistä ja Suomi-koulusta

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Ulkosuomalaisten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja Suomi-koulujen ansioista tuhannet lapset kymmenissä maissa saavat täydentävää opetusta suomen kielessä ja suomalaisessa kulttuurissa. Suomi-kouluja on kuitenkin tutkittu vähän, erityisesti suomikoululaisten näkökulmasta, vaikka ne ovatkin varsin merkittävä ulkosuomalaisten yhteisöjen verkosto ja vakiintunut ulkosuomalaisten palvelu. Olisi siis korkea aika saada myös lasten ääni kuuluviin – ovathan Suomi-koulut olemassa juuri lapsia varten. Suomi-koulujen olisi myös tarkoitus tukea oppilaiden monikielistä identiteettiä, mutta ulkosuomalaisten lasten kieli-identiteettiä ei ole pahemmin tutkittu. Niinpä tartuin näihin aiheisiin ja lähdin kartoittamaan, mitä kokemuksia ulkosuomalaisilla lapsilla on Suomi-kouluista ja millaiseksi he kokevat kieli-identiteettinsä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää 6—11-vuotiasta ulkosuomalaista lasta. Haastattelut pyrittiin pitämään mahdollisimman avoimina ja keskustelunomaisina, mutta käytännössä haastattelut lähentelivät enemmän puolistrukturoituja haastatteluja. Litteroitua haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tarkoituksena oli kartoittaa, mitä asioita haastatteluissa nousee esille, ei luoda kattavaa kuvausta Suomi-kouluista tai ulkosuomalaisista lapsista.

Tulokset ja johtopäätökset

Vaikka suomen kieli koettiin usein vaikeaksi tai heikoksi, lapsilla yleensä ilmeni olevan selkeä kuva itsestään suomen kielen puhujina muiden puhumiensa kielten ohella. Eri kielillä oli usein hyvin selkeät roolit lasten elämässä, ja kieliin suhtauduttiinkin usein hyvin konkreettisella ja käytännön läheisellä tavalla. Lapset ilmaisivat käyttävänsä aktiivisesti niin suomea kuin mahdollista toista kotikieltään sekä asuinmaansa kieltä, ja osoittivat vahvaa monikielistä kieli-identiteettiä, jossa myös suomella oli vankka asema.

Suomi-kouluista nostettiin esiin enimmäkseen positiivisia asioita. Yleisesti ottaen lapset kokivat, että Suomi-koulua on kiva käydä, ja että siellä oppii tai että siitä on heille hyötyä. Erityisen paljon lapset ilmaisivat pitävänsä toiminnallisesta ja monipuolisesta tekemisestä, sekä Suomi-koulukavereista.  Tuloksista voidaan tulkita, että Suomi-koulu tarjoaa usein myönteisen suomenkielisen tilan ja yhteisön, mikä voi vahvistaa ulkosuomalaisten lasten kokemusta itsestään suomen kielen puhujina ja näin ollen tukea suomen kielen osuutta heidän kieli-identiteetissään. Tämä on ilman muuta positiivista, mutta jatkotutkimukselle olisi edelleen tarvetta. Tämänkin tutkimuksen aineistosta nousee esiin joitakin jatkotutkimusaiheita, kuten esimerkiksi toiminnallisen ja monipuolisen opetuksen toteutuminen Suomi-kouluissa sekä Suomi-koulujen etätoiminta verrattuna paikan päällä tapahtuvaan toimintaan. Ulkosuomalaisiin lapsiin on syytä suhtautua mahdollisena voimavarana Suomelle, ja heidän tukemisensa vaatii edelleen parempaa ymmärrystä heidän kokemuksistaan ja tarpeistaan.

 

Emmi Hagelberg

Ulkosuomalaisten lasten kokemuksia Suomi-koulusta ja kieli-identiteetistään

Esiopetuksessa käytetyt menetelmät oppimisvaikeuksien tukemisessa

Tutkimuksen tausta

Varhaiskasvatuslain mukaan esiopetus on tavoitteellista toimintaa, jonka keskeisenä tavoitteena on parantaa lasten oppimisedellytyksiä, vaikkakaan lasten osaamistasolle ei aseteta tavoitteita. Esiopetuksessa olennaista on seurata ja havainnoida lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja samalla ennaltaehkäistä mahdollisia myöhäisempiä vaikeuksia. Esiopetusta toteutetaan pitkälti inkluusioperiaatteen mukaisesti, mikä edellyttää esiopetuksessa toimivilta opettajilta tavoitteellista oppimisen seurantaa ja tukemista.

Useat tutkimukset puolestaan osoittavat, että varhaiskasvatuksella ja erityisesti esiopetuksella on keskeinen merkitys oppimisvaikeuksien tukemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Yleinen käytäntö kuitenkin on, että lapsi saa mahdollisen oppimisvaikeus diagnoosin vasta kouluikäisenä. Myöhäiseen diagnosointiin vaikuttaa oppimisvaikeuksien moninaisuus, yksilöllisyys ja päällekkäisyys muiden kehityksellisten haasteiden kanssa. Jotta lapsia voidaan tukea ennaltaehkäisevästi jo esiopetuksessa, on tärkeää, että varhaiskasvatuksen opettajat, jotka työskentelevät esiopetuksessa tunnistava lapset, joilla on mahdollinen riski oppimisvaikeuksiin. Samalla heidän tulee tuntea myös oppimisvaikeuksiin liittyvät ilmenemismuodot ja tehokkaat menetelmät, joilla voidaan tukea ja ennaltaehkäistä mahdollisia vaikeuksia koulussa.

Näihin edellä mainittuihin faktoihin perustuen tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetuksessa käytettyjä menetelmiä lukemaan oppimisen ja matemaattisten taitojen tukemisessa ja mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi tarkoitus oli selvittää miten tietoisesti ja millä perusteilla esikoulunopettajat valitsevat erilaisia menetelmiä opetuksen tueksi. Tämän tutkimuksen keskiössä oli menetelmät liittyen lukemaan oppimiseen ja matemaattisten taitojen oppimiseen ja mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyyn.

Tutkimuksen toteutus

 Tutkimukseni oli laadullinen haastattelututkimus, jossa haastattelin viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät sillä hetkellä esiopetusryhmässä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analyysissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysi menetelmää. Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusasetelmaa.

 Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella opettajat pitivät yleisesti tärkeänä oppimisvaikeuksien tukemista ja ennaltaehkäisyä jo esiopetuksessa. He kokivat omaavansa riittävästi valmiuksia ja tietoa liittyen oppimisvaikeuksiin ja tunnistavansa ne lapset ryhmästä, jotka mahdollisesti tarvitsevat tukea oppimiseen.

Opettajat käyttivät pääsääntöisesti esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti yleisiä pedagogisia menetelmiä lasten oppimisen tukena. Lukemaan oppimisen sekä matemaattisten taitojen tukemisessa opettajat painottivat eniten liikunnallisuutta, toiminnallisuutta ja integrointia muihin oppimissisältöihin.

Tietoisuus erilaisista menetelmistä liittyen oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn oli kuitenkin selkeästi vähäistä ja puutteellista. Myöskään erilaisten valmiiden materiaalien ja menetelmien käyttö ei ollut selkeästi perusteltua liittyen mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyyn. Haastateltavat opettajat valitsivat käytetyt menetelmät pääsääntöisesti oman tottumuksen ja sen pohjalta, mitä materiaalia oli tarjolla kyseissä päiväkodissa.

Tämän tutkimuksen perusteella esiopettajien tietoisuus yleisesti oppimisvaikeuksista ja niiden ilmenemismuodoista sekä ennaltaehkäisevistä tekijöistä ja menetelmistä vaikutti olevan vähäistä ja puutteellista.

 Pohdintaa

Oppimisvaikeuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia ja ne voivat aiheuttaa monia vaikeuksia myöhemmässä iässä kuten syrjäytymistä, masennusta, mielenterveysongelmia ja jopa työttömyyttä. Vaikka oppimisvaikeudet yleisesti liitetään ainoastaan koulumaailmaan, vaikuttavat ne lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Lukemaan oppimisen vaikeudet sekä matemaattiset vaikeudet ilmenevät lapsen elämässä hyvin monella eri osa-alueella ja aiheuttavat haasteita kokonaisvaltaisesti lapsen elämässä ja ne voivat heijastua myös koko perheen hyvinvointiin.

Lapsen näkökulmasta oppimisvaikeudet ovat suhteellisen näkymättömiä, mutta todellisia haasteita, mitkä voivat kuormittaa lapsen elämää monella eri osa-alueella. Tutkimukset osoittavat, että lapsen kannalta on ensisijaisen tärkeää oppimisvaikeuksien mahdollisimman aikainen tunnistaminen ja tukeminen, jotta voidaan ennaltaehkäistä kauaskantoisia, negatiivisia vaikutuksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Oppimisvaikeuksien tunnistamiseen, tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan kuitenkin ammattihenkilöstön tietotaitoa niiden ilmenemismuodoista, haasteiden luonteesta ja menetelmistä, millä lasta voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Oma käsitykseni oppimisvaikeuksiin liittyvästä tietoisuudesta vahaiskasvatuksen kentällä vahvistui tämän tutkimuksen myötä. Varhaiskasvatuksen opettajilla on vain vähäistä tietoa oppimisvaikeuksien ilmenemisestä ja vaikutuksista lapsen elämään, mikä on ristiriidassa myös käytettävien menetelmien suhteen. Miten esiopettajat pystyvät valitsemaan ja käyttämään tarkoituksenmukaisia menetelmiä oppimisvaikeuksien suhteen, jos he eivät tiedä mitä taitoja heidän erityisesti tulisi vahvistaa ja miksi?

 

Elina Valosaari

Auta minua ymmärtämään! Esiopetuksessa käytetyt menetelmät oppimisvaikeuksien tukemisessa

 

Millaista mediakasvatusta lapsille suunnatuissa uutisvideoissa tuotetaan?

Tutkimuksen tausta

Uutisilla on suuri merkitys, sille miten maailman hahmotamme. Myös lapset ovat kiinnostuneita uutisista ja maailman tapahtumista, mutta kokevat usein, ettei uutisia ole suunnattu heille. Lisäksi jo alakouluikäiset lapset käyttävät runsaasti internettiä ja sosiaalista mediaa, mutta heidän medialukutaitonsa ovat puutteellisia. Lapset voiva myös internettiä ja sosiaalista mediaa käyttäessään altistua useille erilaisille riskeille. Kuitenkin sosiaalisen median kasvattaessa enenevissä määrin merkitystään myös lasten elämässä on tärkeää, että myös heille on suunnattu luotettavaa tietoa niissä kanavissa, joita he käyttävät. Yleisradion tuottama uutispalvelu Yle Mix pyrkiikin vastaamaan tähän tarpeeseen tarjoamalla lapsille ikätasoisesti tuotettua laadukasta uutisjournalismia ajankohtaisista asioista ja lasten maailman aiheista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessani tarkastelin kolmea Yle Mixin uutisvideota, joiden aiheet liittyivät mediakasvatukseen. Analyysiin valitsemani uutisvideot olivat vapaasti internetissä saatavilla. Tarkastelin uutisvideoita multisemioottisina teksteinä, joissa teksti, kuva ja ääni muodostavat uutisvideon kokonaismerkityksen. Analysoin tutkimuksessa Yle Mixiä uutisgenrenä sekä sitä, millaisia mediakasvatuksen diskursseja uutisvideoilla tuotettiin. Toteutin tutkimukseni diskurssianalyysiä käyttäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksessa tarkastelemani Yle Mixin uutisvideot poikkesivat tyyliltään ja rakenteeltaan perinteisistä televisiouutista, mutta niissä esiintyi myös useita televisiouutisten genrelle tyypillisiä piireteitä. Uutisvideoilla tuotettiin erilaisia mediakasvatuksen diskursseja, joista keskeisimmiksi muodostuivat lasten mediankäyttöön liittyvien riskien diskurssi, mediataitojen opetuksen diskurssi sekä lasten mediankäyttöä normalisoiva diskurssi. Lasten mediakasvatusta tuotettiin uutisvideoilla riskien kautta, mutta tätä diskurssia myös haastettiin. Diskurssit rakentuivat uutisvideoilla hierarkkisesti siten, että riskidiskurssit ja opetukselliset diskurssit muodostuivat vallitseviksi, kun taas lasten median käyttöä ja toimijuutta korostavat diskurssit näyttäytyivät näille alisteisina.

Jatkokehittäminen

Tutkittaessa Yle Mixin tuottamaa mediakasvatusta jatkossa, olisi tärkeää analysoida myös muita aiheeseen liittyviä Yle Mixin uutismateriaaleja. Lisäksi uutissisältöjen ja niiden välittämien diskurssien tarkastelun lisäksi tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, millaisina kouluikäiset lapset Yle Mixin uutisvideot kokevat, sillä juuri heille Yle Mixiä tuotetaan. Tämä olisi oleellista myös lasten toimijuuden sekä heille suunnattujen uutissisältöjen kehittämisen kannalta, sillä lapsille suunnatut uutiset ovat tärkeitä lasten yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta. Jatkossa olisi myös tärkeää tutkia Yle Mixin lapsille suunnattujen uutisten representaatioita sekä sitä, millaista maailmankuvaa nämä uutisvideot ylipäätänsä välittävät. Tämä on erityisen perusteltua muun muassa siksi, että Ylen toimintaa rahoitetaan verovaroin.

Kaisa Kartano

Kriittinen medialukutaito ja mediakasvatus lapsille suunnatuissa uutisvideoissa – Diskurssianalyysi Yle Mixin uutisista

Lastenkirjallisuus ympäristötunteiden käsittelyn tukena

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tulevana kasvattajana ja ympäristöasioista kiinnostuneena henkilönä halusin tutkia sitä, miten erilaisia ympäristöongelmia ja niihin liittyviä ympäristötunteita kuvataan suomalaisessa lastenkirjallisuudessa. Tulen itse toimimaan kasvattajana nyt elettävän ekokriisin aikana ja pohdin tulevaan työhöni liittyen sitä, miten voisin ottaa ympäristöön liittyviä teemoja puheeksi oppilaideni kanssa.

Ympäristötunteet koskettavat kaikkia, mutta erityisesti lapset ovat alttiita luontoon ja ympäristöön liittyville huolille tai ahdistukselle, sillä heidän tunteidenkäsittelytaitonsa eivät ole vielä täysin kehittyneet. Olisi tärkeää, että lapsen tunnetaitoja pyrittäisiin vahvistamaan ja lapsi saisi keinoja omien tunteiden ja ajatusten esiin tuomiseen. Tarvitsen itse työkaluja lapsen luontoon liittyvien tunteiden käsittelyn avuksi ja ajattelen, että niistä voisivat hyötyä muutkin.

Ympäristötunteita käsiteltäessä olisi rakennettava riittävän turvallinen ympäristö, jossa suunnataan ajatuksia kohti toivoa. Lastenkirjallisuus on yksi helposti tavoitettava väline tunteiden käsittelyn avuksi. Lapset saavat kirjallisuuden avulla samaistumispintaa omille tunteilleen ja pystyvät käymään läpi ikäviäkin asioita. Erityisesti satujen rakenne sopii vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Ne alkavat usein siitä, että päähenkilöllä on jokin hankalalta tuntuva ongelma, joka kuitenkin lopussa ratkeaa onnellisesti.

Tutkimukseni tehtävänä on edelliseen liittyen tutkia luontoon liittyvien tunteiden kuvauksia ja erilaisten ympäristöongelmien ratkaisukeinoja 2020-luvun alun suomalaisessa, ympäristöongelmia käsittelevässä lastenkirjallisuudessa. Taustalla on kiinnostus siitä, miten lastenkirjallisuus taipuu ympäristökasvatuksen ja ympäristöön liittyvien tunteiden käsittelyn työkaluksi.

Tutkimuksen menetelmät

Tutkielmani on ekokriittistä näkökulmaa hyödyntävä laadullinen tutkimus, jonka aineistona käytän kuutta suomalaista lastenkirjaa. Käyn tutkielmassani sisällönanalyysin keinoin läpi näissä teoksissa esiintyvää ympäristötunnepuhetta ja keinoja, joilla teosten ympäristöongelmia yritetään ratkaista kertomusten edetessä.

Ekokritiikki siis lähestyy kaunokirjallisia teoksia luontokeskeisestä näkökulmasta. Kiinnostus on siinä, mitä merkityksiä luonnolle annetaan ja miten nämä merkitykset vaikuttavat ihmisen luontokäsitykseen. Yksi keskeinen kysymys on se, millä tavoin ekologiset ongelmat näkyvät nykykirjallisuudessa. Tartuin myös itse tutkielmassani tähän kysymykseen.

Tulokset ja johtopäätökset

Erilaisia ilon ja surun tunteita oli kuvattu teoksissa eniten. Surua oli eri muodoissaan viidessä aineiston kuudesta teoksesta. Ilon kuvauksia puolestaan löytyi kaikista kuudesta teoksesta. Tämä vahvistaa ajatusta lastenkirjoista yhtenä ympäristötunteiden käsittelyn työkaluna, sillä kaikki aineiston teokset päättyivät alussa koettujen huolen, pelon tai surun tunteiden lievittymiseen ja erilaisiin ilon tunteisiin.

Ilon tunteisiin päästiin, kun alun hankalia tunteita oli käsitelty tarpeeksi, tai ympäristöongelmia oli saatu helpotettua. Huolta ja muita hankalia tunteita kokeneet henkilöt käsittelivät tunteitaan eri tahojen kanssa niin, että heille tarjottiin tietoa huolta aiheuttavasta ilmiöstä ja keinoja, joilla he voisivat vaikuttaa ympäristöasioihin. Teoksista löytyi kuvauksia myös syyllisyydestä, innosta, tarmokkuudesta, toivosta ja suuttumuksesta.

Ympäristöongelmista kuvattiin ilmastonmuutosta, hiilidioksidipäästöjä, lajikatoa, haitallisia vieraslajeja, vesistöihin päätyviä lannoitteita ja jätevesiä, metsiin ja meriin päätyviä roskia, kuluttamista ja harvenevia metsiä. Ratkaisuehdotuksiksi oli esitetty arjen pieniä tekoja, joita lähes jokainen voi toteuttaa omassa elämässään. Näitä olivat esimerkiksi veden käyttäminen säästeliäästi, pyöräily, kävely ja julkisen liikenteen käyttö autoilun sijaan, turhien sähkölaitteiden ja valojen sammuttaminen, ilmastolakko, roskien kerääminen ja lajitteleminen, omien kulutustottumuksien muuttaminen, kirpputorit, lähiruoan ja kotimaisten tuotteiden suosiminen, ruokahävikin vähentäminen ja muovin korvaaminen toisilla vaihtoehdoilla, sekä omien kasvien ja yrttien kasvattaminen.

Teoksissa kuvattiin myös laajempia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Näitä olivat erilaiset lainsäädännön muutokset ja säädökset sekä niiden noudattamisen valvonta, kunnostustyöt saastuneille vesistöille, puiden istuttaminen, kierrätysastioiden rakentaminen, uhanalaisten lajien suojeleminen ja niiden pesinnän turvaaminen.

Jatkoa ajatellen

Tässä tutkimuksessa keskityin ympäristöteemoihin lastenkirjallisuuden näkökulmasta. Olisi kuitenkin sekä kiinnostavaa että tärkeää tutkia ympäristötunteiden kuvauksia ja erilaisia ympäristöongelmia myös esimerkiksi nuortenkirjallisuuden kentältä. Ympäristötunteet koskettavat jokaista jollakin tavalla, joten niiden tutkiminen eri ikäisille suunnatusta kirjallisuudesta olisi kaiken kaikkeaan perusteltua ja kiinnostavaa. Nuorille tai aikuisille suunnatussa kirjallisuudessa ongelmia ja tunteita kuvataan varmasti eri tavoin, kuin mitä oman tutkimukseni aineistona toimineissa lastenkirjoissa.

 

Tiia Pussinen

’’Mutta enää kilpikonnat eivät hymyile. Ne itkevät paljon.’’ Ympäristötunteita suomalaisessa lastenkirjallisuudessa

Hur upplever klasslärare positiv pedagogik?

 

Bakgrund

Positiv pedagogik är en relativt ny pedagogisk metod som på sistone har blivit populär. Positiv pedagogik härstammar från positiv psykologin. Idén med positiv psykologi-och pedagogik är att lägga fokus vid människans styrkor och positiva egenskaper. I min studie ville jag veta hurdana upplevelser klasslärare har om att använda positiv pedagogik.

 

Studiens genomförande

Studien genomfördes via en elektronisk blankett med öppna frågor. Klasslärarna fick dela med sig om vad de upplever att positiv pedagogik är och hurdana positiva effekter samt utmaningar det finns med att använda positiv pedagogik.

 

Resultat och diskussion

Klasslärarna upplevde att användningen av positiv pedagogik var mestadels en positiv upplevelse. De berättade att det finns många positiva effekter med att använda positiv pedagogik. Klasslärarna upplevde att stämningen i klassrummet hade blivit bättre och att eleverna hade bättre relationer både sinsemellan och med klassläraren. Klasslärarna upplevde också att eleverna hade fler positiva upplevelser inom skoldagen och att deras välmående ökade. Klasslärarna upplevde också att eleverna hade mindre utmanande beteende i klassen och att det var bättre arbetsro.

Klasslärarna berättade också om utmaningar, där en överraskande för mig var de negativa attityder gentemot positiv pedagogik som vissa hade. Några av klasslärarna berättade att deras kollegor inte gillade att de använde positiv pedagogik. En annan utmaning enligt klasslärarna var den negativa spiral som skapas då en elev ofta uppvisar utmanande beteende och det är svårt att hitta på något positivt att säga till dem. Då blir man lätt fast i en negativ spiral där man måste tillrättavisa eleven och man får inte tillräckligt med chanser att ge positiv respons.

Jag upplever att det skulle vara viktigt redan i lärarnas utbildning att utbilda kring positiv pedagogik. Då man läser läroplanens värdegrund märker man att den överensstämmer med principer från positiv pedagogik. Genom att utbilda klasslärare om metoden kunde man också öka förståelsen för positiv pedagogik och se till att alla elever får den uppskattning de förtjänar.

 

Maria Hämäläinen

Klasslärares upplevelser av att använda positiv pedagogik i klassrummet

 

Mitä alakoulun seksuaalikasvatukseen tarvitaan?

Tutkimuksen tausta

Seksuaalisuus on moniulotteinen hyvinvointiin vaikuttava inhimillinen kokonaisuus. Se on osa ihmistä syntymästä kuolemaan eikä sitä voi valita. Seksuaalisuuteen vaikuttavat niin biologiset, kulttuuriset, eettiset kuin psyykkiset tekijät. Seksuaalikasvatus on osa ihmisoikeuksia ja näin jokainen on oikeutettu seksuaalikasvatukseen. Kouluilla on tärkeä rooli seksuaalikasvatuksessa ja jokainen opettaja on väistämättä seksuaalikasvattaja. Kiinnostuin tutkimaan aihetta, koska koin seksuaalikasvatuksen merkittäväksi. Toisaalta taas koin, etten ollut saanut opinnoissani riittävästi tietoja ja taitoja seksuaalikasvatukseen, joten tahdoin kehittää itseäni tämän tutkimuksen kautta. Tahdoin myös saada tietoa opettajien seksuaalikasvatuskokemuksista, ja sitä kautta kehittää seksuaalikasvatusta.  Tutkimus toteutettiin yhteistyössä seksuaalikasvatusyritys Tasaseksin kanssa.

Seksuaalikasvatus on kouluissa tapahtuvaa toimintaa, joka kattaa niin neuvonnan, ohjauksen kuin opetuksen. Lasten kohdalla seksuaalikasvatus on ensisijaisesti kehoitsetunnon kehittämistä, kehon haltuunottoa ja tunteiden tunnistamista sekä säätelyä. Tämän lisäksi seksuaalikasvatukseen kuuluvat myös turvataidot. Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten tasapainoista kasvua ja kehitystä tarjoamalla riittäviä tietoja ja taitoja. Nuoret ovat kuitenkin kokeneet seksuaalikasvatuksen riittämättömäksi ja kiusaannuttavaksi. Nuorten kokemusten mukaan seksuaalisuudesta puhutaan myös liian myöhään. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia ja kehittää seksuaalikasvatusta siihen suuntaan, että asioista puhuttaisiin ennakoivasti ja riittävästi.

 

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena. Haastattelin neljää opettajaa, jotka kukin kertoivat kokemuksiaan seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta, haasteista ja tavoitteista. Opettajat arvioivat myös käyttämiään tietolähteitä ja materiaaleja. Tämän lisäksi opettajat toivat esille näkemyksiään siitä, millaista materiaalia seksuaalikasvatukseen tarvitaan. Tutkimukseen valikoituneet opettajat osallistuivat haastatteluun oletuksella, että heillä on osaamista ja kykyä kertoa seksuaalikasvatuksesta.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Koulussa seksuaalikasvatus on sidoksissa arjen tilanteisiin, mikä tekee opettajasta jatkuvasti seksuaalikasvattajan. Seksuaalisuus määriteltiin ihmisen toiminnan, persoonan ja kulttuurin kautta. Koulussa se on esillä muun muassa ihastumisissa, oppilaiden kysymyksissä ja keskusteluissa. Seksuaalikasvatuksen haasteet liittyvät resursseihin, koulujen seksuaalikasvatuskulttuuriin ja oppilaiden toimintaan. Tämän lisäksi opettajat kokevat epävarmuutta omista tiedoistaan ja taidoistaan. Oppilaan osalta seksuaalikasvatuksen tulee tarjota riittävät tiedot ja taidot seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Sen tulee tarjota oppilaille välineitä myös haastaviin tilanteisiin, jotta oppilaat tietävät, mistä asioista, ja kenelle niistä tulisi kertoa. Opetuksen osalta seksuaalikasvatuksen tulisi olla kokonaisvaltainen ja luonnollinen osa koulun arkea.

Opetussuunnitelma ei kuitenkaan tarjoa konkretiaa eikä erikseen velvoita seksuaalikasvatukseen. Myös tarjolla olevat materiaalit ja tieto on usein hajanaista tai puutteellista. Seksuaalikasvatuksen tueksi tarvitaan toiminnallista ja ikätasoista materiaalia. Materiaalin tulisi olla valmistettu suoraan lapsille, jotta opettajan ei tarvitse sitä erikseen opetella, ja sitä kautta soveltaa omassa opetuksessaan.

 

Jatkokehittäminen

Tutkimukseni pohjalta kehitetään materiaalia alakoulun seksuaalikasvatuksen tueksi. Materiaalin tarkoitus on innostaa opettajia ja madaltaa kynnystä seksuaalikasvattamiselle. Tämän lisäksi materiaalin tavoitteena on tarjota konkreettisia välineitä niin oppilaille kuin opettajillekin, sekä tarjota valmiita tuntisuunnitelmaideoita. Materiaalia testataan, ja sitä kehitetään palautteen pohjalta vastamaan opettajien ja oppilaiden tarpeita.

 

Iida Tarkamo

”Opettaja on sillein tavallaan jatkuvasti seksuaalikasvattaja” -Tapaustutkimus alakoulun seksuaalikasvatuksesta

Miksi Suomessa syödään paljon lohta?

Tutkimuksen lähtökohta

Kalaa on syöty Suomessa jo muinaisista ajoista lähtien ja se on ollut tuolloin metsästämällä pyydettyä saalista todennäköisempi ravinnonlähde. Vielä ennen toista maailmasotaa suuri osa suomalaisista asui maaseudulla ja kotitarvekalastus oli yleinen tapa hankkia lisäravintoa ruokapöytään. Nyt Suomessa syödään kalaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kalaa suositellaankin syötäväksi 2–3 kertaa viikossa. Suomen tuhansissa järvissä ja Itämeressä on yhteensä 71 vakiintunutta kalalajia, jotka kaikki ovat ihmisravinnoksi kelpaavia. Tästä runsaasta kalakannasta huolimatta suomalaiset syövät paljon ulkomailta tuotua kasvatettua kalaa, kuten norjalaista lohta.

Miten norjalainen lohi on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytiin ja miksi kotimaisen kalan kulutus on samalla laskenut? Silakka, vielä 1980-luvulla tärkein kauppakala, on menettänyt asemansa suomalaisten arkiruokana ja järvet ovat samanaikaisesti täynnä vesistöä rehevöittäviä särkikalakantoja, joilla ei ole kaupallista arvoa. Ympäristön hyvinvoinnin kannalta, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta, nykyinen tilanne ei ole kestävän kehityksen arvojen mukaista. Suomalaisten olisi järkevää hyödyntää villikalakantoja huomattavasti nykyistä tehokkaammin ravinnoksi.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielmani on laadullinen historiatutkimus ja tutkimusaineistona käytin Kotiliesi-lehdessä julkaistuja kala-aiheisia artikkeleja sekä kalaruokaohjeita, joita analysoin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa käytettiin lehtiä neljältä eri vuosikymmeneltä, yhtä vuosikertaa kultakin ajanjaksolta: 1936, 1958, 1976 ja 2004. Tarkastelemalla ruokaohjeita 1930-luvulta lähtien aina 2000-luvulle sain muodostettua viisi yläteemaa eli kattokäsitettä, jotka kuvaavat hyvin kalankäytössä tapahtuneita muutoksia: kalaohjeiden muuttunut rakenne, muutokset kalalajeissa ja käsittelyasteessa, kaupungistuminen ja ostettu kala, elintason nousu ja vaurastuminen, sekä kansainvälistyminen.

Tutkimustulokset

Kotiliedessä julkaistut kalaohjeet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana nykyaikaiseen, teolliseen muotoon ja niitä voidaan tulkita ilman aikaisempaa ruoanvalmistuskokemusta. Ohjeissa esiintyneet kalalajit ovat muuttuneet siten, että silakka ja järvikalat ovat vaihtuneet pakastekalaan ja loheen. Samalla kalan käsittelyaste on muuttunut kokonaisesta fileeksi. Kaupungistumisen seurauksena kala ostettiin kaupasta kotitarvekalastuksen sijaan. Elintason nousu ja vaurastuminen mahdollistivat tuoreen ja pakastetun kalan säilyttämisen, jolloin suolakalaa ei enää käytetty. Kansainvälistyneillä markkinoilla norjalainen lohifilee on edullinen valinta kalaostoksilla ja ohjeita sen helppoon valmistamiseen on paljon saatavilla.

Tutkimuksen merkitys

Kalankäytössä, kuten kalalajeissa ja ohjeiden kalan käsittelyasteessa tapahtuneiden muutoksen tutkiminen vahvaa historianäkökulmaa hyödyntäen oli mielenkiintoista. Tutkimukseni vahvisti käsitystä siitä, että Suomessa tällä hetkellä vallitsevan kalankulutuksen taustalla vaikuttaa monia tekijöitä, joista osalla on jo kauaskantoiset juuret ulottuen aina 1930-luvulle asti. Lähitulevaisuudessa suomalaista lähikalaa on toivottavasti enemmän tarjolla kuluttajille esimerkiksi helppokäyttöisten kalajalosteiden muodossa. Näin myös ympäristö kiittää kalakaupoilla.

 

Johannes Lokka

”Kallis lohi, halvempi silakka” ­– Kalankäytön muutos Kotiliesi-lehden ruokaohjeissa 1936–2004

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimiseen vaikuttavia tekijöitä opettajien näkökulmasta

Tutkielman tausta

Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta lähtien ja ennusteiden mukaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrä pääkaupunkiseudulla kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä. Jo pelkästään tämän takia tämä on mielenkiintoinen väestöryhmä tutkimuskohteeksi, sillä koulun ja opettajien näkökulmasta tämä tietää ennen näkemättömän suurta määrää vieraskielisiä lapsia kouluun. Onko opettajilla osaamista ja valmiuksia vastata heidän tarpeisiin? Millaisena opettajat näkevät maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisen nykykoulussa? Tämän ja oman maahanmuuttajataustani takia lähdin tutkimaan opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä selvittämään, mitä kasvun ajattelutavan pedagogiikalle ominaisia piirteitä opettajien vastauksista ilmenee.

Teoreettiseksi lähestymistavaksi valikoitui Carol Dweckin teoria kahdesta ajattelutavasta, joita ovat kasvun ajattelutapa sekä muuttumaton ajattelutapa. Kasvun ajattelutapa edustaa uskoa ihmisen kykyyn oppia uutta, kehittää omaa älykkyyttään ja persoonallisuuttaan, kun taas muuttumattomassa ajattelutavassa korostuu usko siihen, että jokainen ihminen on syntyessään saanut jonkin tietyn, pysyvän määrän esimerkiksi älykkyyttä tai lahjakkuutta, eikä siihen pysty vaikuttamaan. Kasvun ajattelutavan pedagogiikasta voidaan puolestaan puhua silloin, kun kasvun ajattelutapaa sovelletaan opetukseen.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja siinä haastateltiin kuutta alakoulun opettajaa, joista viisi oli luokanopettajia ja yksi erityisluokanopettaja. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla keväällä 2021 ja sen analyysissä hyödynnettiin induktiivista sekä deduktiivista sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset ja jatkotutkimusideat  

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien näkemykset maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta ovat pääosin myönteisiä ja he pitävät näiden oppilaiden oppimisen kannalta tärkeinä suomen kielen oppimiseen, opetuksen eriyttämiseen, kodin vaikutukseen sekä koulun resursseihin liittyviä sisältöjä. Suuri hyöty nähtiin suomi toisena kielenä opettajan tuesta, jota ei koettu olevan tarjolla tarpeeksi. Lisäksi kasvun ajattelutavan pedagogiikan ominaisuuksia ilmeni opettajien haastatteluista runsaasti. Opettajien haastatteluista nousi vahvasti esiin kasvun ajattelutavan pedagogiikkaanliittyen eriyttäminen, haasteiden ja virheiden merkityksen opettaminen sekä ajatus siitä, ettei opettaja luovuta oppilaidensa oppimisen suhteen.

Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia ilmeneekö kasvun ajattelutavan pedagogiikka opettajien opetuksessa, vai jääkö postiiviset lauseet vain puheen tasolle. Olisi myös tärkeä tutkia sitä, miten opettajankoulutuslaitos pystyy vastaamaan lisääntyvään vieraskielisten lasten määrään ja valmistamaan opettajia heidän opetukseen.

Nina Zlobina

Opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä niihin liittyvät kasvun ajattelutavan piirteet – Tapaustutkimus helsinkiläisestä alakoulusta

Koulukiusaamista selittäviä tekijöitä PISA-tutkimuksen (2018) valossa

Tutkimuksen taustaa:

Kiusatuksi joutuminen on moniulotteinen ilmiö, joka voi aiheuttaa yksilölle vakavaa ja pitkäaikaista haittaa. Kiusatuksi joutumisen taustalla on todettu olevan useita eri riskitekijöitä. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi erilaisuus, kuten poikkeava fyysinen tai henkinen ominaisuus tai maahanmuuttajatausta voivat lisätä riskiä joutua kiusatuksi koulussa. Myös koulun ilmapiirillä ja vertaissuhteilla on todettu olevan yhteys kiusatuksi joutumiseen koulussa. Erityisesti yläkouluiässä nuoret ovat haavoittuvaisia ja alttiita erilaisille vertaissuhteiden välisille konflikteille, mikä voi lisätä kiusatuksi joutumisen riskiä koulussa.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus:

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kiusatuksi joutumisen yleisyyttä yläkoulussa sekä mahdollisia selittäjiä kiusatuksi joutumisen taustalla. Tarkemmin ottaen tutkimuksessa selvitettiin, miten kuuluvuuden tunne koulussa, maahanmuuttajatausta, sosioekonominen tausta sekä sukupuoli ovat yhteydessä kiusatuksi joutumiseen koulussa. Lisäksi tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskiarvojen eroja kiusatuksi joutumisessa koulussa.

Tutkimuskysymykset olivat:

1. Minkälaista kiusaamista oppilaat kokevat PISA-tutkimuksen (2018) oppilaskyselyn valossa eniten? Entä eroavatko tyttöjen ja poikien kokemukset kiusatuksi joutumisessa koulussa?

2. Miten kuuluvuuden tunne koulussa, maahanmuuttajatausta, sosioekonominen tausta sekä sukupuoli selittävät kiusatuksi joutumista koulussa

3. Eroavatko maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulussa kiusatuksi joutumisen keskiarvot toisistaan?

Toteutin tutkimukseni kvantitatiivisesti ja käytin aineistona vuoden 2018 PISA-tutkimuksen oppilaskyselyn vastauksia. PISA (2018) -tutkimukseen osallistui yhteensä 5649 oppilasta, jotka olivat tutkimuksen toteutuksen hetkellä pääasiassa 15–16-vuotiaita. Analyysimenetelminä käytin lineaarista regressioanalyysiä sekä riippumattomien otosten t-testiä.

Tulokset ja johtopäätökset:

Tulosten mukaan oppilaat kokivat eniten verbaalista ja sosiaalista kiusaamista, kuten pilkkaamista ja ulkopuolelle jäämistä. Pojat kokivat tyttöjä enemmän fyysistä kiusaamista ja tytöt poikia enemmän sosiaalista kiusaamista. Lineaarisen regressioanalyysin perusteella kuuluvuuden tunne koulussa selitti tilastollisesti merkitsevästi ja muuttujista voimakkaimmin kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa. Myös maahanmuuttajatausta ja sosioekonominen tausta selittivät kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa tilastollisesti merkitsevästi, mutta kyseisten muuttujien selitysvoima jäi hyvin pieneksi. Yhteensä muuttujat selittivät kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa n. 13 %.

T-testin mukaan maahanmuuttajataustaisten ja ei-maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskiarvot koulussa kiusatuksi joutumisen suhteen erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi, mutta efektikoko jäi varsin pieneksi. Tämä kertoo siitä, että eron voimakkuus ei ole kovin suurta.  

Koulun henkilökunnan olisi tärkeä tiedostaa, mitkä tekijät voivat mahdollisesti selittää kiusatuksi joutumista koulussa. Tämä tutkimus tarjoaa yhden näkökulman kiusatuksi joutumisen taustalla olevista tekijöistä. Koska kuuluvuuden tunne koulussa selitti voimakkaimmin kiusatuksi joutumisen vaihtelua koulussa, tulisi kouluissa kiinnittää erityistä huomiota ilmapiiriin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Positiiviset vertaissuhteet vähentävät kiusatuksi joutumisen riskiä koulussa, joten vertaissuhteiden tarkkaileminen luokka- ja koulutasolla olisi tärkeää. Kiusaamista ehkäisevissä toimenpiteissä olisi lisäksi hyvä huomioida kiusaamisen eri muodot. Erityisesti verbaaliseen ja sosiaaliseen kiusaamiseen voi olla vaikeampi puuttua, koska niitä ei välttämättä havaita yhtä helposti kuin fyysistä kiusaamista.

Mira Dey

Koulukiusaamista selittävät tekijät vuoden 2018 PISA-tutkimuksen oppilaskyselyn valossa