Tutkielman tausta
Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti 1990-luvulta lähtien ja ennusteiden mukaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden määrä pääkaupunkiseudulla kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä. Jo pelkästään tämän takia tämä on mielenkiintoinen väestöryhmä tutkimuskohteeksi, sillä koulun ja opettajien näkökulmasta tämä tietää ennen näkemättömän suurta määrää vieraskielisiä lapsia kouluun. Onko opettajilla osaamista ja valmiuksia vastata heidän tarpeisiin? Millaisena opettajat näkevät maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisen nykykoulussa? Tämän ja oman maahanmuuttajataustani takia lähdin tutkimaan opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä selvittämään, mitä kasvun ajattelutavan pedagogiikalle ominaisia piirteitä opettajien vastauksista ilmenee.
Teoreettiseksi lähestymistavaksi valikoitui Carol Dweckin teoria kahdesta ajattelutavasta, joita ovat kasvun ajattelutapa sekä muuttumaton ajattelutapa. Kasvun ajattelutapa edustaa uskoa ihmisen kykyyn oppia uutta, kehittää omaa älykkyyttään ja persoonallisuuttaan, kun taas muuttumattomassa ajattelutavassa korostuu usko siihen, että jokainen ihminen on syntyessään saanut jonkin tietyn, pysyvän määrän esimerkiksi älykkyyttä tai lahjakkuutta, eikä siihen pysty vaikuttamaan. Kasvun ajattelutavan pedagogiikasta voidaan puolestaan puhua silloin, kun kasvun ajattelutapaa sovelletaan opetukseen.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja siinä haastateltiin kuutta alakoulun opettajaa, joista viisi oli luokanopettajia ja yksi erityisluokanopettaja. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla keväällä 2021 ja sen analyysissä hyödynnettiin induktiivista sekä deduktiivista sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset ja jatkotutkimusideat
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajien näkemykset maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta ovat pääosin myönteisiä ja he pitävät näiden oppilaiden oppimisen kannalta tärkeinä suomen kielen oppimiseen, opetuksen eriyttämiseen, kodin vaikutukseen sekä koulun resursseihin liittyviä sisältöjä. Suuri hyöty nähtiin suomi toisena kielenä opettajan tuesta, jota ei koettu olevan tarjolla tarpeeksi. Lisäksi kasvun ajattelutavan pedagogiikan ominaisuuksia ilmeni opettajien haastatteluista runsaasti. Opettajien haastatteluista nousi vahvasti esiin kasvun ajattelutavan pedagogiikkaanliittyen eriyttäminen, haasteiden ja virheiden merkityksen opettaminen sekä ajatus siitä, ettei opettaja luovuta oppilaidensa oppimisen suhteen.
Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia ilmeneekö kasvun ajattelutavan pedagogiikka opettajien opetuksessa, vai jääkö postiiviset lauseet vain puheen tasolle. Olisi myös tärkeä tutkia sitä, miten opettajankoulutuslaitos pystyy vastaamaan lisääntyvään vieraskielisten lasten määrään ja valmistamaan opettajia heidän opetukseen.
Nina Zlobina
Opettajien näkemyksiä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisesta sekä niihin liittyvät kasvun ajattelutavan piirteet – Tapaustutkimus helsinkiläisestä alakoulusta