Kuukausi: elokuu 2021

Julkaistu

Toimiva kodin ja koulun yhteistyö – 1. ja 4. luokan oppilaiden huoltajien kokemana

Tutkimuksen taustaa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensimmäisen ja neljännen luokan oppilaiden huoltajien käsityksiä toimivasta kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja vertailla, muuttuvatko käsitykset, tarpeet ja ajatukset yhteistyön toimivuudesta oppilaan kouluvuosien myötä. Toimivan yhteistyön katsotaan edistävän lapsen turvallista ja tervettä kasvua (POPS 2014). Lisäksi tutkimusten mukaan tehtävällä yhteistyöllä on positiivinen vaikutus oppilaan opintomenestykseen koulussa (Lämsä 2013).

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Keräsin aineiston avoimista kysymyksistä koostuvan verkkokyselyn avulla kahdesta Facebookin eri kaupunginosaryhmästä. Tällä tavoin uskon saavuttaneeni eri koulujen oppilaiden huoltajia, jolloin kokemukset toimivasta yhteistyöstä eivät rajoitu vain yhteen kouluun ja tiettyihin opettajiin.  Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmetodina käytettiin fenomenografiaa, joka ohjasi myös aineiston analyysia.

Tämän tutkimuksen perusteella toimivan yhteistyön kulmakiviksi muodostuivat aktiivinen ja säännöllinen yhteydenpito, avoin ja välitön vuorovaikutus, osapuolten välinen kunnioitus ja luottamus sekä yhteistyön positiivinen ja yhteisiä tavoitteita omaava ote. Sekä ensimmäisen että neljännen luokan oppilaiden huoltajat olivat tästä yhtä mieltä, eikä eroavaisuuksia tämän tutkimuksen perusteella ollut nähtävissä. Tutkimustulokset toimivan yhteistyön edellytyksistä ovat hyvinkin linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa.

Huoltajat kokivat, että yhteistyön tärkeimpiä tavoitteita olivat oppilaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimaan oppimisen tukeminen sekä tiedonkulku kodin ja koulun välillä. Suurinta tarvetta yhteistyölle koettiin erityisesti silloin, kun oppilaan oppimisessa tai sosiaalisissa suhteissa ilmenee ongelmia. Kodin ja koulun yhteistyössä osapuolien roolit koettiin yhtä tärkeiksi ja tasa-arvoisiksi, vaikkakin roolit näyttäytyivät erilaisina kotona ja koulussa. Päämäärä, eli lapsen paras oli kuitenkin yhteinen. Viestinnässä Wilma nousi suosituimmaksi yhteistyön muodoksi. Valinta perustetiin Wilman käytön helppoudella ja nopeudella.

Kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä löytyy jo paljon tutkimustietoa, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä kannattaisi edelleen tutkia. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä, joka väistämättä heijastaa myös koulun ja perheen arkeen. Jatkuva tiedon ja yhteistyön tarpeiden päivittäminen on nyt ja tulee vastaisuudessakin olemaan tärkeää toimivan yhteistyön takaamiseksi, se mikä toimi vuosia sitten, ei välttämättä toimi nyt.

Lähteet

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS). Helsinki: Opetushallitus.

Lämsä, A.-L. (2013). Mistä kasvatuskumppanuudessa on kyse?. Teoksessa A.-L. Lämsä (toim.), Verkosto vahvaksi. Toimiva vuorovaikutus perheiden kanssa (s. 29-31). Opetus 2000. PS-kustannus. E-kirja.

Elisa Leikas

Toimiva kodin ja koulun yhteistyö – 1. ja 4. luokan oppilaiden huoltajien kokemana

 

Julkaistu

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä yhteisen kielen puuttuessa

Suomessa asuvat maahanmuuttajataustaiset oppilaat saavat heikompia oppimistuloksia kantaväestöön verrattuna (Harju-Luukkainen ym., 2014, s. 25). Kodin ja koulun yhteistyöllä sekä vanhempien osallisuudella on todettu olevan merkittävä vaikutus lasten koulusuoriutumiseen. Tästä syystä tämä tutkimus on kiinnostunut selvittämään, millaisia kokemuksia vieraskielisillä vanhemmilla on koulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä, miten yhteistyö vieraskielisten vanhempien ja koulun välillä toteutuu sekä minkälaisia kehitysehdotuksia vanhemmilla on yhteistyön parantamiseksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Hornbyn (2000) malli vanhempien osallisuudesta, joka havainnollistaa vanhempien osallisuuden muodot sekä tuen tarpeet.  

Tutkimusta varten haastateltiin kuutta pääkaupunkiseudulla asuvaa vanhempaa, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Haastattelut toteutettiin vanhempien omalla äidinkielellä, jotta he saisivat mahdollisuuden ilmaista itseään mahdollisimman hyvin.

 

Sähköinen viestintä ja kielimuuri

Kodin ja koulun yhteistyön laatu kärsii paljon, jos yhteistä kieltä ei ole. Sähköisessä viestinnässä ilmeet, eleet ja äänensävyt jäävät pois, jolloin tulkittavaksi jää pelkkä teksti. Kielimuurin vuoksi tulkintavirheitä voi tulla vielä enemmän. Erityisesti koronapandemian aikana virukseen liittyvä viestintä kouluista on tuntunut haastavalta. Kun viestistä ymmärtää vain sanat ”karanteeni” ja ”korona” huoli herää nopeasti, eikä tiedä onko oma lapsi sairastunut ja kuka joutuu karanteeniin.

Yleisesti ottaen sähköinen viestintä koettiin haasteeksi kielimuurin vuoksi ja moni toivoi Wilma-viestinnän sijasta kasvokkaisia tapaamisia tai puheluita kodin ja koulun kommunikaation pääväyläksi. Haastateltavat kokivat, että kasvokkaisissa tapaamisissa elekieli ja muu auttoivat heitä ymmärtämään opettajia paremmin. Kuitenkin kasvokkaisia tapaamisia oli lähinnä kerran vuodessa pidettävien arviointikeskustelujen merkeissä. Muutamat haastateltavat toivoivatkin systemaattisempaa yhteistyötä koulun kanssa siten, että tavoitteita lapsen oppimiselle asetetaan yhdessä ja tarkastellaan ainakin kolme kertaa lukuvuoden aikana: alussa, lukuvuoden puolivälissä sekä lukuvuoden päätteeksi.

 

Vanhemmat tukena toisilleen

Tutkimuksessa tuli esille myös monia olemassa olevia hyviä käytänteitä. Eräs haastateltavista kertoi, että hänen lapsensa koululla on järjestetty tapaamisia maahanmuuttajataustaisille vanhemmille, jossa he voivat toimia tukena toinen toisillensa. Tapaamisissa keskusteltiin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä sekä lasten kasvattamisesta itselle uudessa kulttuurissa ja ympäristössä. Tämänkaltainen verkostoituminen auttaa vieraskielisiä vanhempia pääsemään mukaan koulun kulttuuriin, saamaan tukea omaan kasvatustehtäväänsä sekä työkaluja lastensa koulunkäynnin tukemiseen.

Vanhempien verkostoituminen keskenään avaa myös ovia kodin ja koulun yhteistyölle. Pari haastateltavista tunsi hyvin lapsensa luokkatovereiden muut vanhemmat, ja he järjestivätkin yhdessä lukupiirejä lapsille ennen kokeita. Vanhempien tuntiessaan toisensa, voivat he toimia paitsi toistensa tukena myös lastensa koulunkäynnin tukena.

 

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa ilmeni yhteisen kielen ja kulttuurin merkitys kodin ja koulun yhteistyössä. Mikäli koti ja koulu eivät ymmärrä toisiaan niin kielen kuin kulttuurin näkökulmasta, yhteistyön laatu ei tavoita täyttä potentiaaliaan. Kielimuurin vuoksi kodin osallisuuden muodot jäävät ohuiksi. Koulun huomioidessa vieraskielisten vanhempien tarpeet, voidaan kehittää yhteistyön laatua ja osallistaa vanhempia lastensa koulunkäyntiin entistä enemmän. Pieni vaiva kodin ja koulun hyvän yhteistyösuhteen luomiseksi kantaa hedelmää pitkälle lapsen koulupolun aikana.

 

Lähteet

Harju-Luukkainen, H., Nissinen, K., Sulkunen, S., Suni, M., & Vettenranta, J. (2014). Avaimet osaamiseen ja tulevaisuuteen: Selvitys maahanmuuttajataustaisten nuorten osaamisesta ja siihen liittyvistä taustatekijöistä PISA 2012 – tutkimuksessa. Jyväskylän yliopistopaino: Jyväskylä.  

Hornby, G. (2000). Improving parental involvement. Cassell: New York and London

 

Mina Khan

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä yhteisen kielen puuttuessa

Julkaistu

Laulut kielenoppimisen tukena perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmassani selvitettiin, miten laulut voivat opettajien kokemusten mukaan tukea kielenoppimista perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Kielenoppimisen tukeminen tässä yhteydessä on hyvin tärkeää, sillä perusopetukseen valmistavan opetuksen tarkoituksena on antaa vastasaapuneille esiopetus- ja oppivelvollisuusikäisille lapsille ja nuorille tarvittavat valmiudet esi- tai perusopetukseen siirtymistä varten. Kielenoppiminen on yhteydessä myöhempään koulumenestykseen, kotoutumiseen sekä mahdollisuuksiin vaikuttaa ja olla osallisena yhteiskunnassa. Tämän vuoksi on välttämätöntä pyrkiä löytämään erilaisia keinoja, joilla kielenoppimista voidaan sen alkuvaiheessa helpottaa. Aiemman tutkimuksen perusteella musiikki voi vaikuttaa myönteisesti kielenoppimiseen. Tässä työssä selvitettiin perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien tapoja hyödyntää lauluja uuden kielen oppimisen tukena sekä heidän perustelujaan laulujen hyödyntämiselle opetuksessa.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Haastattelin tutkimusta varten kahdeksaa opettajaa, joilla oli kokemusta laulujen hyödyntämisestä peruskouluikäisten lasten ja nuorten perusopetukseen valmistavassa opetuksessa. Haastattelut toteutettiin etäyhteyksien avulla tammikuussa 2021. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen.

Tulosten perusteella valmistavan opetuksen opettajat hyödynsivät lauluja opetuksessaan monin eri tavoin, mutta yleisin tapa oli tutustuttaa oppilaita uusiin sanoihin laulujen kautta tai kerrata opiskeltavaan teemaan liittyviä sanoja ja fraaseja laulujen avulla. Lisäksi lauluja liitettiin usein osaksi arjen rutiineja ja siirtymätilanteita. Toisaalta lauluja voitiin sisällyttää opetukseen myös erilaisilla spontaaneillakin tilannekohtaisiin tarpeisiin vastaavilla tavoilla tai osana pidempiä oppilaslähtöisiä projekteja. Nuorempien oppilaiden kanssa toimiessa korostuivat laululeikit ja vanhempien oppilaiden kanssa lauluista keskusteleminen sekä oppilaiden oman tekijyyden tukeminen.

Opettajien perustelut laulujen opetuskäytölle liittyivät usein laulujen parissa saatuihin hyviin kokemuksiin. Laulujen hyödyntämistä perusteltiin esimerkiksi sanojen muistamisen helpottumisella ja ääntämisen harjoittelemisella. Lisäksi laulujen koettiin monissa tapauksissa lisäävän oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä motivaatiota kielenoppimista kohtaan. Osa opettajista korosti nimenomaan musisoimisen yhteisöllisyyttä ja osallisuutta vahvistavaa merkitystä. Laulamisen ja musiikin koettiin liittyvän myös koulussa viihtymiseen, oppimistilanteen rentouttamiseen, tunteiden käsittelemiseen sekä itsetunnon vahvistamiseen.

Opettajat tarkastelivat uuden kielen oppimista kiinteänä osana kaikkea koulussa tapahtuvaa arkista toimintaa. Esimerkiksi tunteet ja oppilaiden erilaiset taustat ja elämäntapahtumat kulkevat koulussa mukana ja vaikuttavat siten myös kykyyn sekä valmiuteen oppia ja käyttää uutta kieltä. Tämä ajatus tuli esille myös opettajien perusteluissa hyödyntää laulamista valmistavassa opetuksessa. Opettajien kokemusten mukaan lauluvalinnassa tuli ottaa huomioon oppilaiden taitotaso ja kiinnostuksen kohteet, sillä lauluvalinnalla oli merkitystä sekä oppimisen että opetustilanteen ilmapiirin kannalta. Sopivien laulujen koettiin edistävän kielenoppimista, mutta epäkiinnostavat laulut saattoivat vähentää motivaatiota.

Tämänkaltaisen tutkimuksen avulla voidaan pyrkiä lisäämään tietoisuutta  vastasaapuneiden kielenoppimisen tukemiseen soveltuvista keinoista perusopetuksessa. Tulokset antoivat tietoa opettajien näkemyksistä koskien niitä valmistavan opetuksen erityispiirteitä, joilla laulujen sisällyttämistä opetukseen voidaan perustella. Näitä olivat esimerkiksi yhteisen kielen mahdollinen puuttuminen, muodostuneen ryhmän moninaiset taustat sekä äskettäin koettu suuri elämänmuutos. Lisäksi saatiin tietoa asioista, jotka opettajien mukaan voisivat helpottaa laulujen opetuskäyttöä. Näitä olivat esimerkiksi laulujen liittäminen osaksi opetettavaa teemaa sekä yhteissuunnittelu ja -opetus mahdollisuuksien mukaan. Toiston ja laulumallin matkimisen sekä lauluihin yhdistettyjen liikkeiden ja kuvien koettiin edistävän laulujen oppimista. Oppilaille itselleen tärkeää musiikkia kannattaisi opettajien mukaan hyödyntää, ja oppilaat voivat harjoitella laulujen tekemistä myös itse. S2-opetukseen sopivia valmiita lauluja ja niihin liittyvää muuta materiaalia kaivattaisiin enemmän erityisesti vanhemmille oppilaille.

Annika Hovinen

Laulut uuden kielen oppimisen tukena – Opettajien käytänteitä ja kokemuksia perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Julkaistu

Ammattikorkeakouluopettajien työstressi ja palautuminen

Tässä pro gradu-tutkimuksessa selvitän ammattikorkeakouluopettajien työstressikokemuksia ja stressistä palautumista. Haastatellut ammattikorkeakouluopettajat kuvaavat työnsä stressaaviksi elementeiksi mm. suuren työmäärän ja epätasaisen kuormituksen ja työstressin vaikuttavan heihin ennen kaikkea psyykkisesti. Fyysisistä vaikutuksista varsinkin uneen liittyvät haasteet vaikuttavat opettajien kokemuksiin palautumisesta.

https://youtu.be/_cvtnjsSNsU

Riikka Tuominen

”Tää työ ei niinku lopu ikinä” – ammattikorkeakouluopettajien stressikokemukset ja työstä palautuminen

Julkaistu

Luovaa oppimista alkuopetuksen teknologiakasvatuksessa teknologiaulottuvuuksien jäsentämänä

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Luovuus oppimisen välineenä ja teknologian ymmärtäminen ovat nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisten tulevaisuuden taitojen tärkeimpiä sisältöjä (Opetushallitus, 2014). Luovuuden ja teknologian korostuminen on seurausta teknologian monimuotoisesta yleistymisestä, jonka  myötä teknologiaa esiintyy arjessa varhaisesta iästä alkaen. Tukeaksemme kestävää tulevaisuutta, tulee teknologiaa opettaa oppia ymmärtämään sekä soveltamaan omassa toiminnassa luovuuden ja innovatiivisuuden työkaluna. Suomen perusopetuksessa luovaa teknologian hyödyntämistä opetetaan teknologiakasvatuksen avulla.

Ensimmäisillä vuosiluokilla aloitetun luovan teknologiakasvatuksen on todettu edesauttavan luovaa toimintaa ja teknologian luovaa hyödyntämistä myös aikuisuudessa. Teknologian luovaa hyödyntämistä on kuitenkin tutkittu vasta vähän pienillä oppilailla. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää alkuopetuksen luovan teknologiakasvatuksen luonnetta  ja luovuuden merkitystä pienten oppilaiden teknologiakasvatuksessa. Luovan teknologiakasvatuksen jäsentämiseen hyödynnettiin luovan oppimisen teknologiaulottuvuuksia.  Luovan teknologiakasvatuksen näyttäytymistä ja teknologiaulottuvuuksien ilmenemistä tarkasteltiin monialaisen Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektin avulla. Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojekti on Teknologiateollisuuden (2020) kehittämä luova teknologiakasvatuskokonaisuus ensimmäisille vuosiluokille.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen kohteena oli keskisuuren kaupungin keskisuuren koulun yksi ensimmäinen luokka, jonka oppilaat ja opettajat osallistuivat Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektiin. Teknologiakasvatusprojekti toteutettiin oppilaiden käsityötuntien aikana, kerran viikossa yhdeksän viikon ajan. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin Tämä Toimii! –kokonaisuuden aikana hyödyntämällä videointia ja tutkijan suoraa havainnointia, sekä tuettiin opettajan muistiinpanoilla. Kerätty aineisto analysoitiin kokonaisuudessaan hyödyntämällä sähköistä Atlas.ti laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysiohjelmaa, joka on tarkoitettu testi-, video-, ääni- ja kuva –aineiston analyysiin. Tutkimuksen videoaineisto avattiin räsymattoanalyysin ja monitasoisen videoanalyysin avulla.

Tutkimustulokset

Tutkimustuloksista ilmenee luovan Tämä Toimii! –teknologiakasvatusprojektin näyttäytyminen tutkimukseen osallistuneen oppilasryhmän kohdalla, sekä teknologiaulottuvuuksien esiintyminen kokonaisuuden aikana.  Tämä toimii! -kokonaisuuden aikana ensimmäisen luokan oppilaat pääsivät tutkimaan tiedettä, materiaaleja ja rakenteita, valmistusprosessin ja tuotteiden taustoja, luomaan luovaa suunnittelua ja tekemistä, sekä toteuttamaan ongelmanratkaisua eri teemojen kautta. Tämä toimii! -kokonaisuus piti sisällään laajasti erilaista luovaa teknologista toimintaa ja teknologista tietoutta opettavaa ja kehittävää toimintaa, mutta myös opetti kasvamaan ihmisenä ja ryhmän jäsenenä. Oppilaiden luovuuden ja mielikuvituksen tukeminen edisti oppilaiden persoonallisuuden kehittymistä ja edesauttoi oppimista. Teknologiaulottuvuudet olivat vahvasti läsnä kokonaisuuden aikana. Tuloksien perusteella voidaan todeta luovan oppimisen ja teknologiakasvatuksen yhdessä tukeneen kokonaisvaltaisesti alkuopetuksen oppimiselle asetettuja tavoitteita.

 

Annmari Holopainen

Luova teknologiakasvatus ensimmäisellä luokalla -Tämä toimii! oppimiskokonaisuus ja sen teknologiaulottuvuudet

Lähteet:

Opetushallitus (2014) Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki.

Teknologiateollisuus (2020) Tämä toimii! -teknologiakasvatusprojekti ekaluokkalaisille. Helsinki.

 

 

 

 

 

Julkaistu

Avoimen opintotarjonnan laajentaminen – puolesta vai vastaan?

Taustaa ja tutkimuksen tavoite

Käynnissä on  jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista. Tarve syntyy muun muassa työelämän muutoksista. Vuoteen 2035 mennessä Suomen työvoimasta arvioidaan poistuvan noin miljoona henkilöä, kun taas työssäkäyvien määrä lisääntyy vain noin 100 000 hengellä. Työpaikkoja syntyy korkean osaamisen aloille ja katoaa matalan osaamisen aloilta. Väestörakenteen muutos aiheuttaa sen, että on kehitettävä jo työmarkkinoilla olevien osaamista. Kouluttautumisen tarve kohdistuu erityisesti matalasti  koulutettuihin sekä kasvualoille syntyviin työpaikkoihin.

Hallitusohjelman tavoitteena on kehittää korkeakoulujärjestelmää siten, että sekä tutkinto-opiskelijat että opiskelupaikkaa vailla olevat oppijat voisivat suorittaa opintoja kaikkien Suomen korkeakoulujen tarjonnasta. Hallitusohjelma kannustaa avaamaan koulutustarjontaa mahdollisimman laajasti muillekin kuin tutkinto-opiskelijoilleen sekä järjestämään opetusta yhteistyössä muiden korkeakoulujen kesken. Helsingin yliopisto vastaa kansalliseen jatkuvan oppimisen haasteeseen vuonna 2019 käynnistyneellä projektilla jatkuvan oppimisen kehittämiseksi. Projektin keskeisenä tavoitteena on laajentaa yliopiston jatkuvan oppimisen tarjontaa.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Helsingin yliopiston tiedekunnissa perustellaan avoimen opintotarjonnan laajentamista tai rajoittamista. Taustalla on teoria jatkuvasta oppimisesta, johon perehdyin muun muassa elinikäisen oppimisen käsitteen avulla.

Menetelmät

Tutkimukseen osallistui kaksi opetusvaradekaania ja yksi opintoasianpäällikkö Helsingin yliopiston tiedekunnista. Tutkittavat tiedekunnat olivat kasvatustieteellinen, oikeustieteellinen sekä matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja analysoitiin argumentaatioanalyysilla noudattaen Stephen Toulminin argumentaatiomallia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella opintotarjontaa voidaan monissa tapauksissa avata. Keskeisiä kohderyhmiä, joille opintoja voidaan avata, olivat nuoret ja opiskelemaan hakevat sekä työikäiset. Perusteita avoimen opintotarjonnan laajentamiselle olivat muun muassa taloudelliset resurssit, avoin ilmapiiri ja aktiiviset opettajat sekä toimiva yhteistyö avoimen yliopiston kanssa. Opintotarjonnan rajoittamista perusteltiin sillä, että tiedekuntien koulutusohjelmissa on opintoja, jotka eivät voisi olla kaikille avoimia esimerkiksi kelpoisuuden tuottamisen takia. Esille nousi myös opettajien kuormittuneisuus sekä kurssien huono skaalautuminen suurille joukoille. Opettajat eivät myöskään välttämättä ajattele jatkuvan oppimisen toimintaa koulutusohjelman toimintana. Jatkuvan oppimisen toimintaa pyritään kehittämään matemaattis-luonnontieteellisessä sekä kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Tutkimukseni toi esiin tärkeää tietoa siitä, mitä esteitä tiedekunnissa on opintotarjonnan laajentamiselle. Kun esteet ovat tiedossa, on niihin mahdollista vaikuttaa. Havaitsin tutkielmaa tehdessäni myös, että tiedekunnilla on suunnitteilla monia hyviä ratkaisuja, jotka edistäisivät opintotarjonnan laajentamista. Näistä olisi hyvä käydä keskustelua myös tiedekuntien välillä. Tulevaisuudessa aiheeseen liittyvää tutkimusta voisi laajentaa  muihin korkeakouluihin Suomessa. Toinen näkökulma olisi tutkia jatkuvan oppimisen uudistuksen toteutumista työelämän näkökulmasta käsin esimerkiksi tutkimalla yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

Oona Väänänen

Avoimen opintotarjonnan laajentaminen tai rajoittaminen Helsingin yliopiston tiedekunnissa

Julkaistu

3–4-vuotiaiden lasten kielellisten ja matemaattisten taitojen yhteys

Tutkimuksen tausta

Lapsen kielelliset taidot yhdistyvät lähes kaikkiin varhaisiin matemaattisiin taitoihin. Pieni lapsi tarvitsee kielellisiä taitoja mm. lukujonon luettelemiseen ja matemaattisten suhteiden hallitsemiseen. Matemaattisiin suhdetaitoihin kuuluvat vertailu, luokittelu ja sarjoittaminen. Kun lapsi tekee vertailuja, hän tarvitsee kielellisiä taitoja ymmärtääkseen, mitä esimerkiksi ”enemmän” ja ”vähemmän” tarkoittavat. Kielelliset taidot mahdollistavat myös esineiden ja asioiden luokittelun vaikkapa värin, koon ja muodon mukaan. Sarjoittaminen sen sijaan voi olla esineiden laittamista suuruusjärjestykseen.

Kielen on tutkitusti todettu olevan vahva ennakoiva tekijä matemaattisissa taidoissa, mutta aiempia 3–4-vuotiaita suomenkielisiä lapsia koskevia tutkimuksia on olemassa vielä vähän tai yhteyttä ei ole tutkittu näin tarkasti osa-alueittain. Tämän tutkimuksen avulla pyrittiin saamaan tietoa, voiko yhteyttä käyttää tulevaisuudessa matemaattisilta taidoiltaan heikkojen lasten tunnistamiseen, mikä on hyödyllistä tukitoimien varhaisessa ja oikeassa kohdentamisessa.

 

Tutkimuksen toteutus ja analysointi

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on 3-vuotiaan lapsen kielen ymmärtämisen yhteys matemaattisiin suhdetaitoihin ja kuinka paljon 4-vuotiaan lapsen kielen ymmärtäminen ja lukivalmiudet selittävät lapsen matemaattisia suhdetaitoja ja lukujonotaitoja. Tutkimuksessa käytettiin Toimi ja opi –tutkimusaineiston 3 ja 4-vuotiaiden lasten (N = 345) kielen ymmärtämisestä, matemaattisista taidoista ja lukivalmiuksista saatuja tuloksia. Näiden taitojen yhteyttä etsittiin tilastollisin menetelmin korrelaatioiden ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset osoittivat voimakkaan tai melko voimakkaan yhteyden kaikissa tapauksissa 3–4-vuotiaiden lasten kielen ymmärtämisen ja matemaattisten taitojen välillä. Voimakkain ja selkein yhteys havaittiin kuitenkin 4-vuotiaiden lasten kielen ymmärtämisen ja matemaattisten suhdetaitojen välillä. Tulos viittaa siihen, että lapsen saattaa olla vaikeaa oppia matemaattisia suhdetaitoja, jos hänellä on vaikeuksia ymmärtää kieltä. Toinen voimakas yhteys havaittiin 4-vuotiaan lapsen lukivalmiuksien ja lukujonotaitojen välillä. Tämä tulos voi tarkoittaa sitä, että jos lapsella on 4-vuotiaana vaikeuksia lukivalmiuksissa esimerkiksi kirjainten nimeämisessä, saattaa hänellä olla myös haasteita lukujonotaidoissa.

Näiden tutkimustulosten valossa voi olla järkevää, että huomatessaan haasteita lapsen kielen ymmärtämisessä, varhaiskasvatuksen henkilöstön tulisi kiinnittää myös huomiota lapsen varhaisiin matemaattisiin taitoihin ja arvioida niiden kehittymistä. Lapsen lukujonon luettelemisen taito on esimerkiksi perustana usean muun matemaattisen taidon oppimiselle. Kun lapsen tuen tarve näissä matemaattisissa taidoissa huomataan tarpeeksi varhain, pystytään kohdentamaan tuki oikein ja ehkäisemään matemaattisia oppimisvaikeuksia myöhemmin.

Minna Tetri

Pro gradu: Varhaisten kielellisten ja matemaattisten taitojen yhteys 3–4-vuotiailla lapsilla

 

Julkaistu

Luokanopettajien näkökulma alakoulun oppilashuoltoon

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkielmani aiheena oli moniammatillisen oppilashuollon toteutuminen alakoulussa. Halusin tutkia aihetta luokanopettajien näkökulmasta ja selvittää, mitkä asiat heidän mielestään edistävät tai estävät moniammatillisen oppilashuollon toteutumista. Asuinalueiden eriytyessä ja lasten ja nuorten elinolojen polarisoituessa, oppilaiden hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on hyvin tärkeää. Oppilashuollon tavoite on luoda mahdollisimman terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö sekä suojata oppilaiden mielenterveyttä, ehkäistä syrjäytymistä ja edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia. Oppilashuollon toimilla pyritään myös edistämään oppimista ja tunnistamaan sekä ehkäisemään oppimisvaikeuksia ja koulunkäyntiin liittyviä ongelmia. Myös opettajien uupumus on ollut paljon esillä ja varsinkin nuoret opettajat ylikuormittuvat työtaakan ja vastuun alle. Oppilashuolto ja siihen kuuluvat ammattilaiset eivät olekaan edistämässä ainoastaan oppilaiden hyvinvointia, vaan heidän olisi tarkoitus ottaa osaa myös luokanopettajien vastuuseen. Oppilaiden tulisi olla koulun henkilökunnan yhteinen vastuu, joiden hyvinvoinnin eteen kaikki tekevät yhdessä töitä.

Tutkimuksen toteutus ja tutkimustulokset

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka kohteena oli yhtenäiskoulu Helsingistä. Haastattelin viittä eri opettajaa eri luokka-asteilta, heistä neljä oli luokanopettajia ja yksi erityisluokanopettaja. Osa opettajista oli ollut kyseisessä koulussa ja työelämässä jo yli vuosikymmenen, osa vasta pari vuotta. Tulokset analysoitiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia käyttäen.

Tuloksista ilmeni, että koulun oppilashuollossa työskenteli todella ammattitaitoista henkilökuntaa ja mahdollisuudet oppilashuollon toteutukseen olivat erinomaiset – teoriassa. Käytännössä opettajat kuitenkin kokivat kuitenkin oppilashuollon ammattilaiset todella kaukaisiksi omasta ja oppilaidensa arjesta. Tuloksista ilmeni myös, että oppilaat eivät ole tietoisia kaikista palveluista, joihin he ovat oikeutettuja eivätkä tunne oppilashuollon henkilöitä.  Oppilashuolto ei ota osaa oppilaiden arkeen eikä jalkaudu luokkiin tai käytäville tarpeeksi. He auttavat opettajia tarvittaessa pedagogisten asiakirjojen ja oppilaspalavereiden kanssa, mutta eivät tule luokkiin tutustumaan oppilaisiin tai vietä heidän kanssaan riittävästi aikaa. Vastuu oppilaista jää pääosin opettajalle itselleen. Opettajat toivoivat, että oppilashuollon jäsenet tekisivät itsensä näkyviksi. Näin oppilaatkin tietäisivät kenen puoleen tarvittaessa kääntyä ja kokisivat heidät tuttuina ja turvallisina aikuisina.

Oppilashuollon palvelut olivat ruuhkautuneet. Vaikka koululla on läsnä kuraattori ja psykologi joka päivä, on oppilasmäärä ja oppilaiden tuen tarve niin suuri, ettei heillä ole kaikkeen tarvittavaan aikaa. Opettajista tuntui, että se yhteistyö mitä esimerkiksi psykologin tai kuraattorin kanssa on tehty, on ollut hyvää. Vakituisten hoitosuhteiden käynnistäminen tai aina edes yksittäisten tapaamisten saaminen ei ollut helppo prosessi. Esimerkiksi psykologilta oli vaikeaa saada henkilökohtaisia tapaamisaikoja eikä hänellä ollut aikaa tulla luokkaan seuraamaan oppilaan työskentelyä.

Oppilashuollon toteutumisella oli siis valitettavasti enemmän estäviä, kuin edistäviä tekijöitä. Koululla oli muutamia toimivia yhteisöllisiä käytänteitä, kuten KiVa Koulu ja Pro Koulu. Kuitenkin resurssipula, oppilashuollon ruuhkautuneisuus, konsultaatioaikojen puute sekä liian vähäinen yhteistyö laaja-alaisen erityisopettajan kanssa olivat todella estävässä roolissa asianmukaiselle oppilashuollon toteutumiselle. Opettajat kuitenkin nostivat haastattelun teemojen ulkopuolelta esiin edistäviksi tekijöiksi kollegiaalisen tuen ja yhdessä tekemisen meiningin. Vaikka ne eivät ole moniammatillisia, eivätkä kuulu oppilashuoltoon, ne nähtiin omaa arkea kannattelevana ja jaksamista edistävinä tekijöinä, jotka edistävät myös oppilaista huolehtimista.

Anna Mäkelä,

Moniammatillisen oppilashuollon toteutuminen alakoulussa

Julkaistu

Kosmetiikkapakkaukset osana arjen estetiikkaa

Kosmetiikka liitetään mediassa ja markkinoilla usein ylellisiin kokemuksiin. Visuaalisesti miellyttävän näköiset ja väriset kosmetiikkapakkaukset herättävät kuluttajan mielenkiinnon kaupassa, ja pakkauksen ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat kuluttajan mielikuviin tuotteesta sekä itse pakkauksesta. Materiaalien ja värien perusteella kuluttajat tekevät päätelmiä esimerkiksi tuotteen laadusta ja hinnasta. Tänä päivänä kosmetiikkamarkkinoilla ylellisyyden rinnalla ovat vahvistuneet ekologiset arvot, mikä on suunnannut sekä kuluttajien että tutkimuksen kiinnostusta kohti ympäristöystävällistä kosmetiikkaa ja pakkauksia.

Kosmetiikkaa käytetään päivittäin ja sen käyttö painottuu kotiin. Tutkimustehtävänäni olikin tarkastella, mitä kosmetiikkapakkausten visuaalisuus, värit ja materiaalit merkitsevät kuluttajille kodin piirissä ja arjen estetiikan ja ekologisuuden näkökulmista. Arjen estetiikka on keskeinen osa ihmisen arkea, vaikka sen merkityksiä ei aina tunnisteta, ja aihe on myös jäänyt vähäiseksi kotitaloustieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimus lisää ymmärrystä kosmetiikkapakkausten estetiikkaan ja ekologisuuteen liitetyistä mielikuvista ja merkityksistä kuluttajien kotona.  Arjen estetiikan ja kestävän elämäntavan tukeminen ovat kotitaloustieteen keskeisiä teemoja, joiden kautta voidaan tukea ihmisten hyvinvointia ja hyvää arkea.

Tutkimusote oli laadullinen ja tutkimusaineisto kerättiin parihaastatteluina.  Haastateltavia oli 12 ja he olivat iältään 26–67-vuotiaita. Haastatteluissa hyödynnettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä virikemateriaalina biohajoavia kosmetiikkapakkauksia. Virikemateriaalin kautta keskusteltiin erityisesti pakkausväreistä, pakkauksen muotoilusta ja biohajoavuudesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Mielihyvän kokemuksia ja kodin estetiikkaa

Tulosten mukaan kosmetiikkapakkaukset tarjoavat kuluttajille mielihyvän ja nautinnon kokemuksia. Kuluttajat halusivat pakkausten ja värien miellyttävän itseä ja toivat esiin esteettisesti miellyttävän pakkauksen aikaan saamia luksuskokemuksia. Vaikka pakkausta ei katsoisi kotona kukaan muu, pakkausten estetiikka miellettiin tärkeänä henkilökohtaisena kokemuksena.

Pakkausten visuaalisuus ja värit osoittautuivat merkitykselliseksi myös kodin sisustuksessa, jolloin kokijoina ovat yksittäisen kuluttajan lisäksi myös muita kodissa asuvia tai vierailevia henkilöitä. Esimerkiksi käsisaippuan haluttiin miellyttävän silmää ja sopivan sisustukseen. Kosmetiikkapakkausten yhteneväinen värimaailma nähtiin tärkeänä ja pakkauksia myös sommitellaan kotona väreittäin. Kauniita kosmetiikkapakkauksia kerrottiin käytettävän myös kodin koriste-esineinä ja säilytysastioina, kun taas rumat pakkaukset piilotettiin.

Pakkaukset luovat mielikuvia

Pakkauksen ulkonäön ja värien perusteella tehtiin päätelmiä pakkauksen sopivuudesta itselle. Kuluttajat hankkivat kosmetiikkapakkauksia, joiden he kokevat sopivan omaan elämäntyyliinsä ja identiteettiinsä. Kuluttajat tekivät myös eroa pakkauksen värien, materiaalin, muotoilun ja fontin perusteella ylellisen ja laadukkaan, tavallisen ja arkisen sekä ekologisen pakkauksen ja kosmetiikan välillä. Esimerkiksi väreistä musta ja kulta viestivät kuluttajalle ylellisyydestä, kun taas valkoisuus arkisesta ja halvasta. Materiaaleista taas lasi miellettiin ylellisenä ja muovi arkisena. Ekologiseen pakkaukseen liitettiin maanläheisiä ja luontoon yhdistettäviä värejä, kuten ruskea ja vihreä sekä värin epätasaisuus, ja materiaaleista pahvi ja kartonki. Ekologisen pakkauksen tunnistaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Pakkausten säilytysratkaisujen avulla kuluttajat voivat välittää näitä kokemuksiaan muille, ja tehdä näin omaa arvomaailmaansa ja elämäntyyliänsä sosiaaliselle yhteisölle näkyväksi.

Tulevaisuuden uudenlainen estetiikka

Pakkausten estetiikkaan liittyviä kokemukset herättävät kiinnostuksen kohti uudenlaista, vihreää estetiikkaa. Yhtäältä kuluttajat hakevat kosmetiikkapakkauksista luksuskokemuksia ja ylellisiä materiaaleja ja värejä, toisaalta he ovat huolissaan pakkausten ympäristövaikutuksista. Pakkaussuunnittelua tulisi kehittää kohti ympäristöystävällisiä ja esteettisiä ratkaisuja. Kiinnostavaksi tulevaisuuden tavoitteeksi nousee ympäristöystävällisten pakkausten ja houkuttelevan kuluttajaestetiikan kohtaaminen kuluttajien arjessa, jossa pakkaukset osallistuvat paitsi kuluttajien arjen estetiikan luomiin kokemuksiin myös omien arvojen ilmaisemiseen muille.

 

Josefiina Iivanainen

Kuluttajien näkemyksiä kosmetiikkapakkausten estetiikasta, materiaaleista ja väreistä

Julkaistu

Ymmärretäänkö veganismi varhaiskasvatuksessa?

Tutkimuksen taustaa

Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka ei perustu pelkästään ruokavalioon vaan eettiseen vakaumukseen. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatuksen perusteiden mukaisesti eettiset vakaumukset tulisi huomioida myös varhaiskasvatuksessa. Vegaaniruuan saatavuus monessa kuntien ja yksityisten päiväkodeissa onkin lisääntynyt viime vuosina, mutta veganismin huomioiminen kokonaisvaltaisena elämänkatsomuksena on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle.

 

Tutkielman tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, otetaanko veganismi huomioon varhaiskasvatuksessa kokonaisena elämäntapana, sekä minkälaisia henkilökohtaisia näkemyksiä varhaiskasvattajilla on veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta. Myös, miten vegaanivanhemmat kokevat oman elämäntapansa huomioitavan varhaiskasvatuksessa ja minkälaisia kokemuksia heillä on varhaiskasvatuksesta.

 

Menetelmät

Tutkielman aineisto on kerätty kahdella e-lomakkeella. Lomakkeet ovat erilliset sekä vegaanivanhemmille että varhaiskasvattajille. Kyselylomakkeita on jaettu keväällä 2019 sosiaalisen median kautta. Lomakkeella oli sekä strukturoituja, puolistrukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten vastauksia on analysoitu laadullisesti ja strukturoitujen määrällisesti.

 

Tulokset

Tuloksien perusteella veganismia elämäntapana ei nähdä tarpeeksi laajasti varhaiskasvatuksessa. Veganismi ulottuu ruokavalion lisäksi myös muihin elämän osa-alueisiin mitkä varhaiskasvatuksessa voivat tarkoittaa retkikohteita, askarteluja, lauluja ja leikkejä, sekä vaatetusta. Vaikka ruokavalio huomioitiin ja sen merkitys ymmärrettiin, niin veganismin muut osa-alueet jäivät vähemmälle huomiolle.

Varhaiskasvattajien henkilökohtaiset mielipiteet veganismista ja lapsen vegaanisesta ruokavaliosta olivat vaihtelevia, mutta suurimmaksi osaksi positiivisia. Tietämys veganismin muista osa-alueista oli kuitenkin suppeaa, jonka takia veganismi kokonaisena elämäntapana jää varmasti huomioimatta.

Vegaanivanhemmat pitivät tärkeimpänä, että lapsi saa varhaiskasvatuksessa vegaanisen ruuan, vaikka toivatkin esiin veganismin muita osa-alueita ja varhaiskasvattajien koulutustarpeen koskien erilaisia elämänkatsomuksia. Myös varhaiskasvattajat toivoivat, että aiheesta olisi enemmän koulutusta tai tietoutta saatavilla. Vegaanivanhemmat toivoivat ruokavalioon myös samankaltaisuutta sekaruuan kanssa, ettei lapsi erottuisi ruokavalionsa takia muusta ryhmästä.

 

Tutkimuksen merkitys

Koska varhaiskasvatuksessa tulisi huomioida jokaisen lapsen uskonnollinen ja vakaumuksellinen tausta, tulisi myös veganismi huomioida kokonaisena elämänkatsomuksena. Veganismi on yleistyvä elämäntapa, joka tulisi sen kaikilla osa-alueilla huomioida eettisin vakaumuksiin pohjautuen. Tutkimus tuo tietoutta siitä miten veganismi voidaan ottaa huomioon varhaiskasvatuksessa. Vegaanivanhemmille heidän elämäntapansa huomioiminen on tärkeää ja myös varhaiskasvatuksen perusteet velvoittavat ottamaan jokaisen lapsen kulttuurisen taustan huomioon.

 

Jenni Hildén

Veganismi varhaiskasvatuksessa-varhaiskasvattajien ja vegaanivanhempien näkemyksiä