Kuukausi: heinäkuu 2021

Tutkimuksen tausta

Suomessa vankilahenkilökunnan työnantajana toimii Rikosseuraamuslaitos, joka vastaa vankeusrangaistusten ja yhteiskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta. Risellä työskentelee 2600 ihmistä ja vankilahenkilökuntaa toimii kahdessakymmenessäkuudessa vankilassa muun muassa vartijoina, valvojina, ohjaajina ja sosiaalityöntekijöinä. Rikosseuraamuslaitoksen yhteiskunnallisten tehtävien lisäksi se asettaa työnantajana tavoitteekseen “mielekäs työ, motivoitunut ja hyvinvoiva henkilöstö”. Tämä tavoite saavutetaan esimerkiksi tarjoamalla työntekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittää sitä. Oman työnsä kehittäminen työyhteisössä heijastaa kehittämistoimijuutta, eli kyvykkyyttä ja tapaa uudistaa, muovata ja muokata omaa työtänsä.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli kuvata, millaista suomalaisen vankilahenkilökunnan kehittämistoimijuus oli muutospajaprosessin aikana, erityisesti ensimmäisissä ja viidensissä pajoissa. Tämä tutkimus tehtiin toimeksiantona Työterveyslaitokselle osana ARTO-hanketta (2018–2020). ARTO-hankkeen tarkoituksena oli tutkia, kuinka kokeilujen osallistavalla arvioinnilla uudistetaan toimintaa ja synnytetään kehittämistoimijuutta.

Menetelmät

Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston sain valmiina Työterveyslaitokselta. Työterveyslaitos ja Rikosseuraamuslaitos toteuttivat vuosina 2013–2016 Toimivat lähityökäytännöt -hankkeen, jossa kolmen eri suomalaisen vankilan työntekijät pääsivät kehittämään omia lähityökäytänteittään muutospajamenetelmässä. Aineisto koostui näiden vankiloiden ensimmäisien ja viidensien pajojen keskusteluista, jotka nauhoitettiin pajojen aikana. Aineiston analyysissa käytin sisällönanalyysia ja analyysin apuna käytin Atlas.ti -ohjelmaa.

Tulokset ja pohdinta

Tutkimus lisäsi tietoa kehittämistoimijuuden muodoista ja niiden ilmentymisestä muutospajamenetelmässä. Tutkimus osoitti, että muutospajamenetelmä on toimiva työn kehittämisinterventio, sillä pajoissa ilmeni monia eri kehittämistoimijuuden muotoja. Vankilahenkilökunta ilmensi puhetavoissaan seitsemää erilaista kehittämistoimijuuden muotoa: vastustavaa, kritisoivaa, selvittävää, tekoihin sitoutuvaa, toimia toteuttavaa ja ongelmaan pureutuvaa. Näistä kuusi ensimmäistä olivat aikaisemmasta tutkimuksesta tunnistetut muodot, mutta ongelmaan pureutuva oli oma löydökseni. Ongelmaan pureutuvaa kehittämistoimijuutta ei aikaisemmista tutkimuksista ole tunnistettu, mutta se osoittautui vankiloiden muutospajaprosesseissa olevan tärkeä muoto. Ongelmaan pureutuva kehittämistoimijuus osoittautui lähityökäytäntöjen kehittämisprosesseissa välttämättömäksi, sillä se nosti esille konkretian kautta, miksi muutoksia tarvitaan. Tulevaisuuden tutkimuksissa tulisi lähteä tutkimaan kehittämistoimijuutta aineistolähtöisesti, sillä kehittämistoimijuuden muotoja voi olla olemassa lisää.

Kaikki kehittämistoimijuuden muodot esiintyivät viidensissä pajoissa, mutta tekoihin sitoutuvaa ja toimia toteuttavaa ei esiintynyt ensimmäisissä pajoissa. Eniten vankilahenkilökunta ilmensi kritisoivaa kehittämistoimijuutta, ja vähiten toimia toteuttavaa.

Tulokset näyttävät, miten kehittämistoimijuus ilmenee muutospajaprosessien alussa ja lopussa. Kehittävässä työntutkimuksessa voidaan tässä tutkimuksessa saatuja tuloksia käyttää vertailukohtana tai evidenssinä kehittämistoimijuuden muotojen esiintymisestä ja ilmentymisestä muutospajaprosessin alku- ja loppuvaiheissa. Tuloksia tarkastellessa on huomioitava kuitenkin se, että tarkastelussa olivat muutospajaprosessien analyysi- ja arviointivaihe eli alku ja loppu, eivätkä tulokset kerro koko muutospajaprosessista. Jos samasta aiheesta ja aineistosta halutaan tehdä jatkotutkimuksia, tulisi tutkimus rajata kokeilu- ja suunnitteluvaiheeseen eli toisiin, kolmansiin ja neljänsiin lähityöpajoihin, jolloin kehittämistoimijuuden ilmenemisestä vankilahenkilökunnan muutospajaprosessin eri vaiheissa saisi rikkaamman kuvan.

Miila Vesio

Vankilahenkilökunnan kehittämistoimijuus  kehittämisinterventiossa – Kehittämistoimijuuden muodot ja niiden ilmentyminen muutospajamenetelmässä

Taustaa

Työelämä ja työnteon tavat ovat kehittyneet yhdessä tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä. Työ ei ole enää sidottu aikaan ja paikkaan vaan työtä voidaan organisoida eri tavoin ajan ja paikan joustaessa. Mobiili työ on viestintäteknologian mahdollistamaa työtä, jossa työtä tehdään eri paikoissa työnantajan tarjoaman pääasiallisen työpaikan ulkopuolella. Suomi on mobiilin työn kärkimaita ja työtä pääasiallisen työpaikan ulkopuolella tekee edes silloin tällöin jo yli puolet palkansaajista.

Mobiiliin työhön on aiemmissa tutkimuksissa pystytty liittää tietyt vaatimukset ja voimavarat. Työn vaatimuksilla tarkoitetaan työn fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai organisatorisia puolia, jotka vaativat työn tekijältä ponnisteluja suoriutua työstään. Työn voimavaroilla taas tarkoitetaan niitä työn puolia, jotka auttavat suoriutumaan työstä. Työn vaatimuksilla ja voimavaroilla on yhteys työn imuun ja työuupumukseen. Työuupumus voidaan nähdä tietynlaisena vastakohtana työn imulle, jossa työntekijän voidaan kuvata olevan positiivisesti sitoutunut omaan työtehtäväänsä. Työn imu kuvaa myös sellaista työntekijän tilaa, jota voidaan luonnehtia sanoilla tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Työn imu ei siis ole pelkkä hetkellinen kokemus, vaan laajalle levinnyt pysyvämpi tila.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tämä case-tutkimus pyrkii nostamaan esille työn vaatimuksia ja voimavaroja sekä työn imun mahdollistumista mobiilissa työssä terveysteknologia-alalla. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena terveysteknologia-alalla. Tutkimuksen haastateltavat olivat kaikki saman terveysteknologia-alan yrityksen työntekijöitä, jotka tekevät mobiilia työtä. Kaikilla haastateltavilla oli mobiilista työstä useamman vuoden kokemus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla ja yhteensä haastatteluja suoritettiin kahdeksan kappaletta.

Tutkimuksen mukaan mobiiliin työhön terveysteknologia-alalla liittyy vaatimuksia ja voimavaroja, jotka ovat samassa linjassa aiempien mobiilin työn tutkimuksien kanssa sekä alalle spesifejä tekijöitä. Tämän tutkimuksen mukaan terveysteknologia-alalla työn merkityksellisyys, hyvät asiakassuhteet, luottamus, selkeät tavoitteet sekä työn autonomia korostuivat työn voimavaroina. Työn vaatimuksia olivat huonot työskentelyolosuhteet, työajan joustaminen, työn yksinäisyys, vähäinen palaute, asiakastiloissa koettu sosiaalinen paine, matkustaminen, välittynyt viestintä, työn vaihtelevuus sekä työssä vaadittu kielitaito.  Osa työn vaatimuksista, kuten työn ja työaikojen vaihtelevuus, koettiin myös työn voimavarana.  Työn imu mahdollistui tutkimuksen mukaan fyysisesti parhaiten asiakastiloissa ja asiakkaan luona koettiin erityistä tarmokkuutta ja työhön uppoutumista. Työ terveydenhoitoalalla koettiin merkitykselliseksi ja siitä oltiin myös ylpeitä.

 

Ada Halsas

Mobiili työ terveysteknologia-alalla

Case-tutkimus mobiilin työn vaatimuksista, voimavaroista ja työn imusta

 

Johdanto

Yksilöllinen ihanteellinen elämänkulku näyttäytyi vielä jonkin aikaa sitten hyvinkin lineaarisena. Lapsuudessa siirryttiin ensimmäistä kertaa muodolliseen koulutukseen, tämän jälkeen työelämään ja lopulta eläkkeelle – myös oppimisen nähtiin keskittyvän vain formaalin koulutuksen sisältöihin. Nykyään oppimista toivotaan kuitenkin esiintyvän pitkin yksilön elämänkaarta, epävirallisissa sekä virallisissa konteksteissa. Elämä näyttäytyykin nykyään kulkevan useita rinnakkaisia polkuja, jotka voivat olla sävyltään hyvinkin katkonaisia. Myöskään ennakointi tulevaisuudesta ei ole enää yhtä yksinkertaista vaan näyttäytyy yhä epävarmemmalta. Tällaisessa jatkuvassa muutoksessa mukana pysyminen edellyttää Euroopan unionin mukaisesti jatkuvasti uuden oppimista.

Tutkimuksen toteutus ja kuvaus

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli kuvata, minkälaisiin teemoihin elinikäisellä oppimisella pyritään vastaamaan Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa. Lisäksi keskityttiin siihen, miten elinikäinen oppiminen tuottaa käsitystä ’’normaalista’’ poliittisten diskurssien kautta. Millaista ihannetta tai normaaliutta se rakentaa ja miten elinikäinen oppiminen yksilöä subjektivoi? Lopuksi tutkimuksessa tuotiin esille elinikäiseen oppimiseen liittyviä oletuksia sekä niitä hiljaisuuksia, jotka jätetään Euroopan unionin elinikäisen oppimisen poliittisissa teksteissä problematisoimatta tai kyseenalaistamatta.

Tutkimusaineisto kerättiin Euroopan unionin oikeudellisten asiakirjojen virallisesta tietokannasta, EUR-lex:sta. Aineisto koostui kuudesta merkittävästä Euroopan unionin elinikäistä oppimista koskevasta asiakirjasta vuosilta 2005-2020. Aineistoa analysoitiin Carol Bacchin ‘’What’s problem represented to be’’, lyhyemmin WPR-menetelmän avulla. WPR-menetelmän mukaisesti tietynlaisen politiikan painottaminen sisältää aina samalla sisäänrakennetun oletuksen ongelmasta, johon kyseisellä politiikalla nähdään olevan löydettävissä ratkaisu. Nojauduin tässä tutkimuksessa lisäksi poststrukturalistiseen diskurssiteoreettiseen ajatteluun sekä Michel Foucaultin hallinnalisuuden käsityksiin elinikäisen oppimisen kontekstissa.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tulosten perusteella pystyttiin todeta, että elinikäisen oppimisen lähtökohdat ovat yhä enenevissä määrin talouden, kilpailukyvyn sekä kasvun diskursseissa. Elinikäinen oppiminen nähtiin ratkaisuna erityisesti kilpailukyvyn ja kasvun, yhteiskunnan jatkuvaan muutoksen sekä sosiaalisen osallisuuden kysymyksiin. Ihanteellista elinikäistä oppijaa taas rakennettiin erityisesti avaintaitopuheella yrittäjämäiseksi ja vastuu oppimisesta oli tutkimuksen mukaan yhä enemmän yksilöllä itsellään. Näiden tulosten lisäksi voitiin todeta, että elinikäisen oppimisen politiikka pikemminkin sulkee ulkopuolelle kuin huomioi inklusiivisesti eri taustoista tulevat yksilöt.

Essi Mäkelä

Elinikäisen oppimisen representaatiot, hiljaisuudet ja subjektit Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa

Tutkimuksen tausta

Matematiikan oppitunneilla on usein haasteena saada oppilaiden matemaattinen ajattelu näkyväksi ja kuuluvaksi. Tyypillisesti oppilaiden matematiikan tehtävän ratkaisut sisältävät laskulausekkeen, laskutoimituksen ja tuloksen. Tällainen ratkaisutapa on niukka, yksikäsitteinen ja persoonaton.  Tällöin opettajan saattaa olla hankalaa päästä sisälle oppilaan ajattelumalliin ja siten ratkaisussa eteenpäin auttaminen voi olla haastavaa. Oppilaan ajattelu ei pääse myöskään kuulluksi tai näkyväksi tavanomaisesti laskettaessa, päässälaskuissa, välinetyöskentelyssä tai ongelmanratkaisupohdinnoissa, ellei oppilaalle anneta mahdollisuutta ilmaista ajatteluaan suullisesti, kirjallisesti tai piirtämällä ratkaisuvaiheita.  Näiden seikkojen takia matematiikan kielentäminen ja siihen ohjaaminen on olennaista matematiikan opetuksessa.

Matematiikan kielentämisellä tarkoitetaan matemaattisen ajattelun ilmaisemista,  yleensä joko suullisesti tai kirjallisesti. Olen käyttänyt tutkielmani teoriataustana Joutsenlahden ja Rättyän (2015) matematiikan neljän kielen mallia, jonka mukaan oppilas voi ilmaista matemaattista ajatteluaan luonnollisella kielellä, symbolikielellä, kuviokielellä tai taktiilisella toiminnan kielellä. Matematiikan kielten monipuolinen käyttö rikastuttaa oppilaan matemaattista ajattelua ja samalla auttaa tuomaan ajattelua muille näkyväksi.

Tutkielmani tarjoituksena olikin selvittää, mitä matematiikan kieliä opettajat painottavat matematiikan opetuksessaan ja miten he ohjaavat oppilaita kielentämään matematiikan oppitunneilla. Lisäksi selvitin, mitä kieliä oppikirjat ohjasivat oppilaita käyttämään ja miten oppikirjat tukivat opettajaa oppilaiden kielentämiseen ohjaamisessa. Aihetta oli tärkeää tutkia siksi, että tiedämme jatkossa miten oppilaiden matemaattisen ajattelun kehittymistä voidaan tukea.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Tutkielmani lähestymistapa oli laadullinen sisältäen määrällistä analyysia, kvantifiointia. Tutkielmani aineistona oli kahdeksan videoitua kuudennen luokan matematiikan oppituntia. Lisäksi tarkastelin kyseisillä oppitunneilla käytettyjä matematiikan oppikirjoja. Aineistoa on analysoitu käyttäen sosiosemiotiikan analyysia sekä kvantifiointia.

Analyysini osoitti, että matematiikan oppitunnit olivat melko opettajajohtoisia. Opettajat olivat luokan edessä ja ohjasivat opetusta suullisesti, esittäen oppilaille yksinkertaisia kysymyksiä, joihin oppilaat vastasivat yksiselitteisesti ja täsmällisesti. Pääasiassa kysymykset ohjasivat oppilaita käyttämään luonnollista kieltä tai liikkumaan symbolikielestä luonnolliseen kieleen. Opettajat käyttivät opetuksessaan luonnollista kieltä eniten, mutta melko monipuolisesti liikkuivat myös muiden kielten välillä. Tunneilla käsiteltävä matematiikan aihe kuitenkin vaikutti siihen, mitä kieliä opettajat ohjasivat oppilaita käyttämään sekä mitä kieliä he itse käyttivät. Luokassa opetus tapahtui suurimmaksi osin yhteisenä keskusteluna, mutta lähes kaikki opettajat käyttivät myös pari- ja ryhmäkeskustelua kielentämiseen ohjaamisen työtapana.

Jokaisella oppitunnilla oppilaat tekivät kirjan tehtäviä. Oppikirjojen tehtävien tekstin tulkinnan osuudet sisälsivät luonnollista kieltä, symbolikieltä ja kuviokieltä. Kuviokieltä kuitenkin esiintyä vähemmän ja lähinnä geometrian sisältöjen yhteydessä. Tekstin tuottamisen osuuksia eli niitä osuuksia, joissa oppilas tuottaa matemaattista tekstiä, hallitsi symbolikieli yhtä lukua lukuunottamatta. Suurin osa oppikirjojen tehtävistä ohjasi oppilaita käyttämään pelkästään symbolikieltä tehtävien ratkaisuissa.  Opettaja ohjasi suullista kielentämistä ja oppikirja kirjallista kielentämistä. Käytännössä opettajat ja oppikirjat ohjasivat oppilaita  käyttämään vain luonnollista kieltä tai symbolikieltä.  Kuitenkin käsiteltävä aihe vaikutti siihen, mitä kieliä sekä opettaja että oppikirja ohjasivat oppilaita käyttämään.

Tutkielmani tulosten mukaan oppilaita voitaisiin ohjata kielentämään matematiikkaa monipuolisemmin. Tulosteni avulla voidaankin löytää niitä aukkoja opetuksessa, joita voitaisiin vielä kehittää niin, että opettajat ja oppikirjat pystyisivät tukemaan paremmin oppilaan matemaattisen ajattelun kehittymistä. Jatkossa olisi mielenkiintoista esimerkiksi tutkia sähköisten materiaalien ja digitaalisten sovellusten vaikutusta oppilaiden matematiikan kielentämiseen.

Enni Halonen

”Eli jos haluat tänne nimittäjäksi kakskymmentä, millä kerrot?” – Opettaja ja matematiikan oppikirja ohjaamassa oppilaan matematiikan kielentämistä