Kuukausi: marraskuu 2021

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Olen pitkään toiminut erilaisten ryhmien parissa, ja minua on jo pidemmän aikaan kiinnostanut se, miten yhteenkuuluvuuden tunnetta koetaan. Kandini lähestyi yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä heikentävistä ja vahvistavista kulmista ja nyt gradussani halusin tutkia enemmän opettajien kokemuksia. Oma kokemukseni on vahvasti ollut siinä, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen panostetaan paljon ensimmäisenä kouluvuotena ja sen jälkeen se hiipuu paljon pois.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia luokanopettajien kokemuksia yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksestä̈, sen rakentumisesta sekä̈ yhteenkuuluvuutta heikentävistä̈ tekijöistä̈. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää̈, minkälaiseksi luokanopettajat kokivat oman roolinsa yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että̈ yhteenkuuluvuuden tunteella on keskeinen rooli hyvinvoinnille ja oppimiselle. Aikaisempien tutkimusten mukaan aikuisella on keskeinen rooli yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumiselle.

Tutkimuksen menetelmät

Vastausta tutkimusongelmiin haettiin haastattelemalla seitsemää luokanopettajaa, jotka olivat toimineet opettajina viimeisten vuosien aikana. Jännä asia oli se, että suurin osa näistä opettajista toimi luokanopettajana alkuopetuksesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja kaikki haastattelut toteutettiin zoom videopalvelussa, joka toi lisämausteen haastatteluiden pitämiseen. Tutkimusaineistona käytettiin litteroituja haastatteluita. Tässä Pro- Gradu tutkielmassa yhteenkuuluvuutta opettajien kokemana ilmiönä kuvattiin tapaustutkimuksen keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset olivat aika yhteneviä omien ennakko ajatusten kanssa sekä niiden kandin tulosten kanssa. Tutkimustulokset paljastivat sen, että aikuisen rooli on hyvin merkittävä yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Lisäksi kaikki luokanopettajat kokivat yhteenkuuluvuuden olevan tärkeä osa oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Myös opettajilla oli keskeisenä asiana rakentaa yhteenkuuluvuudentunnetta pelien, leikin ja yhdessä tekemisen keinoin. Aikuisen aktiivinen rooli näytti tukevan yhteenkuuluvuudentunnetta luokassa. Yhteenkuuluvuutta heikentäviä tekijöitä tutkimuksessa löydettiin vain vähän, niistä keskeinen oli vertaisryhmästä poikkeava käytös.

 

Jatkoa ajatellen

 Koen, että tämä aihe on ollut todella tärkeä ja sitä tulisi tutkia entistä enemmän. Aihe on aika tuore vielä, mutta hyvin ajankohtainen juuri vallitsevan korona pandemian takia. Oppilaita jää paljon ryhmien ulkopuolelle, eivätkä he koe kuuluvansa mihinkään. Aikuisten ja kasvattajien tulee ottaa suuri vastuu tästä ja panostaa oppilaiden ja ryhmiensä yhteenkuuluvuuden tunteen muodostumiseen. 

 

Patrick O’Shaughnessy

 

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Olen pitkään toiminut erilaisten ryhmien parissa, ja minua on jo pidemmän aikaan kiinnostanut se, miten yhteenkuuluvuuden tunnetta koetaan. Kandini lähestyi yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä heikentävistä ja vahvistavista kulmista ja nyt gradussani halusin tutkia enemmän opettajien kokemuksia. Oma kokemukseni on vahvasti ollut siinä, että yhteenkuuluvuuden tunteeseen panostetaan paljon ensimmäisenä kouluvuotena ja sen jälkeen se hiipuu paljon pois.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia luokanopettajien kokemuksia yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksestä̈, sen rakentumisesta sekä̈ yhteenkuuluvuutta heikentävistä̈ tekijöistä̈. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli selvittää̈, minkälaiseksi luokanopettajat kokivat oman roolinsa yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että̈ yhteenkuuluvuuden tunteella on keskeinen rooli hyvinvoinnille ja oppimiselle. Aikaisempien tutkimusten mukaan aikuisella on keskeinen rooli yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumiselle.

Tutkimuksen menetelmät

Vastausta tutkimusongelmiin haettiin haastattelemalla seitsemää luokanopettajaa, jotka olivat toimineet opettajina viimeisten vuosien aikana. Jännä asia oli se, että suurin osa näistä opettajista toimi luokanopettajana alkuopetuksesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja kaikki haastattelut toteutettiin zoom videopalvelussa, joka toi lisämausteen haastatteluiden pitämiseen. Tutkimusaineistona käytettiin litteroituja haastatteluita. Tässä Pro- Gradu tutkielmassa yhteenkuuluvuutta opettajien kokemana ilmiönä kuvattiin tapaustutkimuksen keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset olivat aika yhteneviä omien ennakko ajatusten kanssa sekä niiden kandin tulosten kanssa. Tutkimustulokset paljastivat sen, että aikuisen rooli on hyvin merkittävä yhteenkuuluvuuden tunteen rakentumisessa. Lisäksi kaikki luokanopettajat kokivat yhteenkuuluvuuden olevan tärkeä osa oppilaiden hyvinvointia ja oppimista. Myös opettajilla oli keskeisenä asiana rakentaa yhteenkuuluvuudentunnetta pelien, leikin ja yhdessä tekemisen keinoin. Aikuisen aktiivinen rooli näytti tukevan yhteenkuuluvuudentunnetta luokassa. Yhteenkuuluvuutta heikentäviä tekijöitä tutkimuksessa löydettiin vain vähän, niistä keskeinen oli vertaisryhmästä poikkeava käytös.

 

Jatkoa ajatellen

 Koen, että tämä aihe on ollut todella tärkeä ja sitä tulisi tutkia entistä enemmän. Aihe on aika tuore vielä, mutta hyvin ajankohtainen juuri vallitsevan korona pandemian takia. Oppilaita jää paljon ryhmien ulkopuolelle, eivätkä he koe kuuluvansa mihinkään. Aikuisten ja kasvattajien tulee ottaa suuri vastuu tästä ja panostaa oppilaiden ja ryhmiensä yhteenkuuluvuuden tunteen muodostumiseen. 

 

Patrick O’Shaughnessy

 

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Työkokemuksieni innoittamana halusin tutkia autismikirjolla olevien opiskelijoiden tukemiseen liittyvää puhetta yliopistoissa. Vaikka yliopistot ja korkeakoulutuksen kenttä laajemminkin korostavat diversiteetin ja yhdenvertaisuuden periaatteita, ovat tutkimusten mukaan elämän tärkeät siirtymät korkeakoulutukseen ja sieltä työelämään yhä haastavia erityisesti autismikirjolla oleville opiskelijoille. Minua siis kiinnosti, kuinka opiskelijoiden tukea merkityksellistettiin yliopistossa työskentelevien henkilöiden sekä autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden puheissa. Halusin myös tarkastella, millaisiin positioihin nämä diskurssit asettivat työhön siirtyviä autismikirjoon kuuluvia opiskelijoita.

Tutkimusaineistona oli kuusi haastattelua, joissa haastateltiin kahta urapalveluiden työntekijää, kahta yliopiston opettajaa sekä nykyistä että valmistunutta autismikirjoon kuuluvaa opiskelijaa. Haastattelut olivat osa Improving Employability of Autistic Graduates in Europe (IMAGE) -hanketta

 

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Diskurssinanalyysia käyttäen hahmotin aineistosta kolme diskurssia, jotka nimesin samanlaistamisdiskurssiksi, yksilöllistämisdiskurssiksi sekä individualistiseksi diskurssiksi. Kaikkein voimakkaimmin aineistoista ilmeni puhumisen tavat, joiden tavoitteena oli kohdella kaikkia tuen kohteita samalla tapaa. Tässä tavassa merkityksellistää aihetta näkyy tuen neutraalius ja puolueettomuus. Opiskelijan taustatekijöillä ei tässä tapauksessa ole siis merkitystä. Tälle vastakkaisena diskurssina hahmotin yksilöllistämisdiskurssin, joka on sensitiivinen opiskelijoiden erilaisuudelle ja monimuotoisille taustoille. Tämä puhetapa oli kuitenkin huomattavasti heikompi ja jäi usein samanlaistamisdiskurssin jalkoihin. Individualistinen diskurssi merkityksellisti etenkin tuen kohteiden toimijuutta. Yliopisto-opiskelijoita kuvattiin useasti itseohjautuviksi ja aktiivisiksi.

Työhön siirtymistä ajatellen siinä missä yleisemmin yliopisto-opiskelijoita kuvattiin aktiivisina ja itseohjautuvina, autismikirjolla olevat opiskelijat asemoituivat koulutuksen tuoman osaamisen kautta. Haastateltavien puheessa yliopiston tuki rakentuikin paljon opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan. Tuen passiivisuutta perusteltiin myös työnantajien odotuksilla itseohjautuvista työntekijöistä. Tuloksista voidaan tulkita, että tässä mielessä autismikirjolla olevat opiskelijat asetettiin useasti sekä tuen että työnantajien odotusten ulkopuolelle.

Aineistossa ilmenevät selonteot mukautuvat hyvin myös laajemmin koulutuskeskusteluissa vallalla olevaan uusliberalistiseen puhetapaan aktiivisuudesta ja omien valintojen vastuusta. Aineistossa esiintyvät puheenvuorot nojasivat enemmänkin yliopiston tuen muodolliseen versioon yhdenvertaisuudesta, kuin erilaiset lähtökohdat huomioon ottavaan todelliseen yhdenvertaisuuteen.

Jaakko Porvari

Kohti työelämää – Puhetta yliopiston tuesta autismikirjoon kuuluville opiskelijoille

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Osallisuuden suhde yhdenvertaisuuteen korostuu kasvatuksen ja koulutuksen muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi. Osallisuus on nostettu yhdeksi eriarvoisuuden torjumisen vastavoimaksi ja vaatii toteutuakseen vahvaa tietopohjaa yhdenvertaisuudesta. Osallisuus ei kuitenkaan tutkimusten mukaan aina toteudu tällä hetkellä yhdenvertaisesti ja lapsilla on paikoin hyvin eriarvoisia mahdollisuuksia kuulua ja liittyä osaksi ryhmää. Tutkimuksessani tarkastelen osallisuutta suhteessa eriarvoisuuden kysymyksiin.

Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä ja löytää osallisuudelle annettuja merkityksiä, kuvauksia ja ratkaisuja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä tarkastella niiden rakentumista diskurssianalyysin keinoin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineistona oli viisitoista Helsingin sanomien mielipidekirjoitusta vuosilta 2011–2021. Tutkimusaineistossani osallisuus kuvattiin kolmen (3) diskurssin kautta: osallisuus vahvistavana, rajoitettu osallisuus sekä osallisuus velvollisuuksina ja kirjauksina. Ratkaisuja rakennettiin viiden (5) diskurssin kautta: yksilöllisyys, kuuleminen, kuuluminen, vastuu sekä investointi. Kirjoittajina erottuivat erityisesti vanhemmat ja asiantuntijat. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä tarkastellen ratkaisujen rakentumista myös retoristen keinojen kautta.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella osallisuus tunnistetaan vahvistavana voimana, oppimisen edellytyksenä sekä porttina yhdenvertaisuuteen. Osallisuus ei kuitenkaan käytännössä toteudu yhdenvertaisesti. Resurssien eriarvoisuus ja eksistentiaalinen eriarvoisuus ovat tunnistettavia eriarvoisuuden muotoja mielipidekirjoitusten osallisuuskuvauksissa. Kirjoituksissa esiintyy lasten kuulumattomuuden kokemuksia, jotka palautuvat erivertaiseen asemaan yhteiskunnassa. Käsittelemissäni mielipidekirjoituksissa ulkopuolisuuden kokemukset liittyvät esimerkiksi tuen tarpeeseen, erilaisuuteen tai lapsen taloudelliseen ja sitä kautta sosiaaliseen asemaan. Tutkimukseni tuloksista erottuvat äänet peräänkuuluttavat osallisuuden merkityksen olevan tärkein juuri heille, jotka ovat heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa.

Ratkaisuja rakentavat diskurssit liittyvät vahvasti arvokysymyksiin. Yksi mielenkiintoisista tutkimukseni havainnoista on se, kuinka mielipidekirjoitukset muodostavat kuvaa siitä, miten lasten kuuleminen rajoittuu tietyn joukon etuoikeudeksi. Ratkaisuna esiintyy vaade lasten ja nuorten kanssa työskenteleville opettajille, ohjaajille ja aikuisille jatkuvasta itsensä kehittämisestä sekä eriarvoisuutta ylläpitävien käytäntöjen purkamisesta. Tietämättömyys näyttäytyy myös yhteisenä ongelmana, jolloin ymmärryksen lisäämistä kaikkien kesken on kasvatettava. Taloudelliset investoinnit esitetään poliittisina arvovalintoina, joita joko ollaan tai ei olla valmiita tekemään.

On ensiarvoisen tärkeää, että osallisuuden ulottuvuudet ja lasten erilaiset mahdollisuudet saada osallisuuden kokemuksia tunnistetaan ja tehdään näkyväksi. Tutkimukseni tuo osaltaan äänen keskusteluun, jossa osallisuuden yhdenvertaisuuden mahdollistumiseksi tarvitsemme myös yksilöiden erojen ja eriarvoisuuksien tunnistamista ja tunnustamista. Tutkimukseni voi antaa varhaiskasvatusyksiköille tai kouluille tietoa ja taustatukea osallisuuden yhdenvertaisuutta koskevaan arvokeskusteluun.

Satu Himanen

Osallisuusdiskurssit lasten eriarvoisuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Ulkonäkövaatimukset työelämässä ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet. Haluttu työruumis on hyväkuntoinen ja hoikka. Työruumiille asetetut ulkonäkövaatimukset eivät ole uusi asia, palvelualoilla on pitkään suosittu hyvännäköisiä työntekijöitä herättämään ihmisissä positiivisia mielikuvia ja ostohaluja. Nykyään tämä kehitys on siirtynyt palvelualoilta myös asiantuntijoiden työhön, esimerkiksi konsulttiyrityksissä tietyn ulkonäön omaavat konsultit voivat olla osa yrityksen brändiä. Melkein kaikissa lukemissani työruumista käsittelevissä tutkimuksissa tuodaan esille se, että ylipaino ei ole millään tavalla toivottu ominaisuus. Tämä sai minut kiinnostumaan siitä, että minkälaista on olla työelämässä, jossa oma työruumis ei ole normien mukainen?

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälainen rooli lihavalla työruumiilla on lihavien naisten työelämätarinoissa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavien naisten asema työmarkkinoilla on heikompi kuin normaalipainoisilla tai hoikilla kanssasisarillaan. Hyväkuntoinen ja hoikka työruumis on noussut viime aikoina yhä merkittävämmäksi osaksi työelämässä menestymistä. Lihaviin työruumiisiin taas liittyy painolastia, sillä lihavuus koetaan moraalisesti alempana. Lisäksi lihavan ruumiin ajatellaan edustavan todistusta ihmisen henkisistä kyvyistä. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan nimenomaan naisia, sillä useissa tutkimuksissa on todettu nimenomaan naisten kärsivän lihavuuden vaikutuksista työelämässä enemmän kuin miesten.

Toteutus ja tulokset

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelematta kuutta naista. Tutkimuksen haasteltavat löydettiin Facebookin kautta ilmoituksella Kehomyytinmurtajat ryhmässä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin käyttämällä temaattista narratiivista analyysia, jossa aineistosta muodostettiin kolme tyyppitarinaa. Tutkimuksen päätuloksena muodostui kolme tyyppitarinaa. Ensimmäisessä tarinassa lihavatyöruumis oli nähty olevan eri paria kuin oma hyvä ammatillinen osaaminen. Lihavuus oli hidastanut uralla etenemistä, koska rekrytoinnissa oli kohdattu ulkonäköön liittyvää syrjintää. Toisessa tyyppitarinassa lihavan työruumiin hyväksyminen osaksi omaa ammattimaisuutta oli vaatinut paljon identiteettityötä. Kolmannessa tyyppitarinassa lihavan työruumiin ei ollut nähty haittaavan kuvaa omasta ammatillisuudesta.

Tyyppitarinoissa tulee esille se, kuinka naiset miettivät ovatko he oikeanlaisia ja miten muut mahdollisesti suhtautuvat heihin. Yhdistän tämän ajatuskaavan sisäistettyyn läskivihaan. Meidät on opetettu vahtimaan omia vartaloitamme ja olemaan huolissamme siitä täytämmekö ulkopuolelta tulevat tavoitteet. Tutkimukseni on varmasti tarjonnut mietittävää siitä, miten ajatellemme omasta ruumistamme ja siitä, miten se täyttää työelämän ulkonäkövaatimukset. Varsinkin lihava työruumis vaatii paljon identiteettityötä.

Aino Laurila
”Työllähän tässä on merkitystä” – Narratiivinen analyysi lihavien naisten työelämätarinoista

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Uusliberalismilla on ollut vaikutusta varhaiskasvatuksen markkinoitumiseen. Uusliberalismin on voinut nähdä tuovan mukanaan tavoitteita liittyen kilpailuun, tehokkuuteen ja valinnanvapauteen. Aiemmat tutkimukset ovat tuoneet esille varhaiskasvatuksen markkinoitumisen ulottavan vaikutuksensa lapsen, perheen, opettajien, johtamisen ja oppimisen tasolle. Varhaiskasvatuksen yksityistyminen on osa markkinoitumiskehitystä, ja tämä tutkimus keskittyy varhaiskasvatuksen yksityistymisen kontekstiin. Myös yksityistyminen on tuonut mukanaan vaikutuksia esimerkiksi lapsen eriarvoisen aseman näkökulmasta, sillä Suomessa tehtyjen selvitysten mukanaan tuen toteuttaminen on ollut vaihtelevaa. Lisäksi yksityisen varhaiskasvatuksen laadussa on näkynyt vaihtelua.

Suomessa varhaiskasvatuksen yksityistymisen on todettu olevan kasvussa. Kuitenkin varhaiskasvatuksen markkinoitumista ja yksityistymistä on tutkittu vasta melko vähän ja tämän tutkimuksen tavoitteena onkin hieman paikata tätä tutkimusaukkoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuutta ja lapsen asemaa yksityisen Touhula-päiväkotiyrityksen yrityssaneeraukseen liittyvissä uutisoinneissa.

Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat 1) Millä tavoin yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuutta määritellään Touhulan yrityssaneeraukseen liittyvissä uutisoinneissa?  ja 2) Millä tavoin uutisoinneissa määrittyy lapsen asema yksityisen varhaiskasvatuksen kontekstissa?

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineisto koostui 80:stä median uutisoinnista Touhulan yrityssaneeraukseen liittyen. Keräsin tutkimuksen aineiston touko-kesäkuun 2020 ajalta eri medioista. Tänä ajankohtana mediassa uutisoitiin Touhulan yrityssaneerauksesta, yt-neuvotteluista ja päiväkotien sulkemisista.

Tutkimuksen aineiston analyysissa käytin kriittistä diskurssianalyysia ja diskursiivis-dekonstruktiivista lukutapaa. Lisäksi hyödynsin analyysin apuvälineenä ATLAS-ti-ohjelmaa.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimuksen tulokset toivat ilmi diskurssien moninaisuuden yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden ja lapsen aseman määrittelyissä. Diskurssit ilmenivät samanaikaisesti, rinnakkain ja päällekkäin. Ajoittain diskurssit olivat keskenään ristiriidassa.

Sekä yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden että lapsen aseman diskursseissa talouden näkökulma ilmeni vahvana. Tämä ilmeni esimerkiksi markkinalogiikan sanastona, mittaamiseen ja määrällisyyteen pohjautuvina määrittelyinä. Diskurssit toivat esille kunnan vastuun varhaiskasvatuksen järjestämisestä, mutta myös yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuus kunnan näkökulmasta oli esillä. Yhtenä diskurssina nousi myös esille epävarman tulevaisuuden diskurssi. Lapsen asema määrittyi passiiviseksi toimijuudeltaan ja hiljennetyksi. Kuitenkin myös lapsen oikeus varhaiskasvatukseen nousi esille diskursseissa.

Tutkimuksen tulokset kuvaavat kielen merkitystä todellisuuden rakentajana ja median, etenkin suurempien mediakonsernien, valtaa tämän todellisuuden rakentamisessa. Tutkimuksen tuloksia voi tarkastella omana rajattuna kuvanaan varhaiskasvatuksen yksityistymisestä Suomessa. Kuitenkin lisää tutkimusta varhaiskasvatuksen markkinoitumisesta ja yksityistymisestä kaivataan sekä Suomesta että kansainvälisesti.

Taru Jormanainen

Yksityisen varhaiskasvatuksen kannattavuuden ja lapsen aseman diskurssit Touhulan yrityssaneerauksen uutisointien valossa

Tausta ja tarkoitus

Avoimet opetustilat ovat mielenkiintoinen ja uusi uutisoinnin aihe, ja tahdoinkin tarkastella niiden näkyvyyttä uutisissa. Koulussa tapahtuvat muutokset käsitetään usein omien kokemusten kautta ja uutisoinnilla on suuri merkitys siinä, millaisen kuvan luomme uusista asioista. Avoimet opetustilat kouluissa romuttavat ajatusta perinteisestä luokkahuoneesta, joten ne tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sitä, miten uutiset esittelevät meille koulussa tapahtuvaa muutosta.

Tulokset

Tutkimusaineistosta nousivat esiin kolme pääteemaa: terveys, opetuksen muutos ja tilat. Terveys avasi näkökulmia oppilaiden oireilusta, tunneilla keskittymisen haasteista ja lisääntyneestä liikkumisesta sekä työergonomiasta. Opetuksen muutos esitteli siirtymää kohti uudenlaisia opetusmenetelmiä, pohti oppilaiden saamaa tukea oppimisessa ja pohti avoimuuden tuomaa muutosta opettamisen luonteeseen. Tilat käsittelivät millaista arki on näissä uusissa tiloissa, sekä miten tilat jakautuvat eri käyttötarkoituksiin ja tarpeisiin, millaisia kalusteita luokkahuoneissa nykyisin on, ja uudenlaisten koulujen rakentamiseen liittyviä aiheita, kuten talous ja rakennustekniikka.

Uutisointi oli tasapuolista ja esitteli niin hyviä että huonoja puolia, tarjoten uutisten lukijalle laajan kuvan tapahtuvasta muutoksesta, sekä sen monimutkaisuudesta. Uutisista löytyneet teemat eivät olleet yllättäviä aikaisempien tutkimusten valossa, ja noudattivat pääosin samaa kaavaa kuin muuallakin maailmalla. Eroavaisuutta löytyi kuitenkin siinä, että suomalaiset uutiset eivät olleet yhtä negatiivisia kuin muualla. Tästä voi kieliä esimerkiksi suomalaisten opettajien ja koululaitoksen nauttima arvostus yhteiskunnassamme.

Loppupohdinta

Julkinen keskustelu koulusta saa harvemmin käsittelyynsä täysin uudenlaisia muutoksia. Avoimet opetustilat romuttavat käsitystämme koulusta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta, joten on tärkeää, että tutkimme, miten nämä uudet asiat meille esitetään. Tällä on merkitystä sille, kokevatko ihmiset uudet ideat ja muutokset onnistuneiksi vai epäonnistuneiksi kokeiluiksi.

Uutisten kyky tarjota kansalaisille puolueetonta ja paikkansapitävää tietoa vaatii toimittajilta kykyä kysyä oikeita kysymyksiä, esittää kritiikkiä ja etsiä aiheeseen liittyvää tietoa. Tutkimalla millaisia uutisia meille kerrotaan, voimme huomata aiheet mistä ehkä vaietaan ja mitä taas vastaavasti tuodaan esille. Tämä on tärkeää, sillä jos emme tiedä eri aiheista tarpeeksi, emme voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

 

Sonja Kyyhkynen

Mitä meille kerrotaan? Avoimet opetustilat Ylen verkkouutisissa

Tausta ja tarkoitus

Päädyin tutkimaan kilpailukykyä sen ollessa esillä tutkimusartikkeleissa, valtamediassa ja eri keskustelufoorumeilla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Talouden vahva rooli koulutuspoliittisessa diskurssissa ja koulutuspolitiikassa näkyvät linjaukset, joita toteutettiin äkillisesti, sai minut pohtimaan, mihin suuntaan nämä kehitykset vievät peruskoulua.

Tutkimuksessani tarkastelin kilpailukyvyn piirteiden esiintymistä alakouluopettajien ryhmäkeskusteluissa. Ryhmäkeskusteluihin osallistui opettajia kahdesta alakoulusta Uudellamaalla  keväällä 2019 ja tutkimuksen analyysi perustui teemoitteluun.

Tulokset

Tutkimusaineistostani esille nousivat havaintoina suorituskeskeisyys, yksilöllistäminen ja kehittäminen. Suorituskeskeisyyden teemaan sisällytin tutkimuksessani mittaamisen ja arvioinnin.

Kilpailukyky ei sanana tai käsitteenä tullut esille alakoulunopettajien ryhmäkeskusteluissa. Opettajat yhdistivät arvioinnin ja mittaamisen oppilaan oppimisen tason seuraamiseen ja arvioimiseen. Tulosteni mukaan ryhmäkeskusteluissa esille nousivat mittaamisen yleinen käyttö peruskoulussa, kiinnostus erilaisten mittareiden hyödyntämiseen koulupolun nivelvaiheissa sekä tarve valtakunnallisille testeille. Ryhmäkeskusteluun osallistuneet opettajat toivoivat arvioinnin osalta, että luotaisiin ymmärrettävämpi ja selkeämpi valtakunnallinen arviointikriteeristö. He kannattivat paluuta numeroarviointijärjestelmään. Arvioinnin voi kuitenkin nähdä koulumaailmaan yleisesti kuuluvana osana.

Opettajat toivoivat tämän lisäksi oppilaiden oppimispolkujen yksilöllistämistä. Opetussuunnitelmassakin käsitelty uusliberalistinen yksilöllistämisen tematiikka on tarttunut opettajiin ja se nähtiin tavoiteltavana suuntana perusopetuksessa.

Kilpailukyvyn keskeiset ideat ovat kehittäminen ja parantaminen.  Kehittämisen teeman alle muodostui seuraavia alateemoja: opetussuunnitelma ohjauksellisena artefaktina, tiedon kulku, uudistukset opettajien näkökulmista ja luokkakoko. Havaintojeni mukaan keskustelu opetussuunnitelmasta oli monitahoista. Opetussuunnitelma antoi opettajille enemmän autonomiaa, mutta se koettiin epäselväksi ja vaativaksi. Arviot kohdistuivat ilmiöoppimiseen ja laaja-alaiseen opetukseen. Tämän lisäksi opetussuunnitelman tulisi olla rajatumpi ja yksinkertaisempi. Opetussuunnitelma nähtiin suunta-antavana ja omaa opetusta tukevana asiakirjana, mitä ei voi seurata perusteellisesti koulun arjessa.

Tiedon kulku kouluasteiden ja vuosiluokkien välillä koettiin haasteelliseksi. Koulujen välistä yhteistyötä tulisi parantaa ja verkostoja vahvistaa.  Sosiaali- ja nuorisopalveluiden sisällyttämistä kouluarkeen tulisi olla sujuvoittaa. Uudistukset kouluissa nostattivat esille kiinnostavia näkökulmia ja niihin otettiin kantaa useassa puheenvuorossa. Uudistukset koetiin työläinä ja hankalina toteuttaa. Tämän lisäksi opettajat kyseenalaistivat, mitä taitoja pidetään tärkeänä peruskoulussa ja mistä syystä.

Opettajat kritisoivat myös koulutuspolitiikan nopeita ratkaisuja. Taustalla on käsitys siitä, että peruskoulun kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista. Luokkakokojen kasvaessa opettajat toivoivat henkilöstömäärän lisäämistä kouluissa.

Loppupohdinta

Kilpailukyvyn tutkiminen ilmiönä on koulutuksen kentällä ajankohtaista. Koulutuspolitiikassa tapahtuvia äkillisiä linjauksia ja erilaisia kehityssuuntauksia tulee tarkastella tulevaisuudessakin enemmän.  Mihin suuntaan poliittiset toimet vievät peruskoulua? Entä, mihin suuntaan kehittäminen vie peruskoulua? Kysymykset ovat laajoja, mutta tärkeitä. Johtopäätösteni mukaan koulumaailma muuttuu verkkaisesti ja opettajien rooli uudistusten ja muutosten sisällyttämisessä koulunarkeen on kuitenkin merkittävä.

 

Anna-Riikka Penttinen

Kilpailukyky peruskoulussa – aineistona alakouluopettajien ryhmäkeskustelut

 

Tausta

Kiinnostus virtuaalitodellisuuden (VR) käyttöön opetuksessa on kasvanut VR-laitteiden hintojen laskiessa. Virtuaalitodellisuuden uskotaan mullistavan opiskelun, sillä se antaa mahdollisuuden kokea ja harjoitella tilanteita, joita tavallisessa opetuksessa ei pystytä järjestämään. Virtuaalinen maailma myös kiinnittää käyttäjänsä huomion paremmin, ja sen uskotaan innostavan ja motivoivan opiskeluun, ja parantavan oppimistuloksia. Virtuaalitodellisuuden mielletään tuottavan yksilökeskeisiä kokemuksia, sillä monet laitteet ja sovellukset eivät vielä tue monen käyttäjän samanaikaista toimintaa virtuaaliympäristössä. Omassa tutkimuksessani olin kuitenkin kiinnostunut erityisesti yhdessä oppimisesta virtuaalitodellisuutta hyödynnettäessä, sillä yhteistoiminnallisella oppimisella (eng. cooperative learning) ja yhteenkuuluvuuden tunteella (eng. relatedness) on todettu olevan positiivinen vaikutus muun muassa opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Työn tavoitteena oli tutkia, miten virtuaalitodellisuus tukee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteistoiminnallisen oppimisen osa-alueita. Tutkimuksen osallistujat olivat metsäalan opiskelijoita ammattikoulusta ja ammattikorkeakoulusta. Tutkimuksessa vertailtiin kahta erilaista oppitunnin toteutusta: toisella oppitunnilla opiskeltiin tavanomaiseen tapaan oikean metsäkoneen äärellä, kun taas toisella oppitunnilla opiskeltiin virtuaalitodellisuuteen tehdyn metsäkoneen avulla virtuaalitodellisuudessa olevan opastuksen mukaan. VR-oppitunnilla yhdellä opiskelijalla oli virtuaalilasit käytössään muiden opiskelijoiden ja opettajan seuratessa virtuaalimaailmaa näytöltä. Kaikki opiskelijat pääsivät kokeilemaan virtuaalilaseja oppitunnin aikana. Oikean metsäkoneen kanssa laitteeseen tutustuttiin yhdessä ja opiskelijat tekivät erilaisia huoltotoimenpiteitä vuorotellen. Tavoitteena oli, että oppitunnit olisivat mahdollisimman samansisältöiset riippumatta käytetyistä laitteista.

Jokaisen oppitunnin päättyessä opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta mitattiin kyselylomakkeella. Yhteistoiminnallisen oppimisen kokemuksia tutkittiin pari- ja ryhmähaastatteluilla, joissa opiskelijoita pyydettiin vertailemaan kokemuksiaan eri oppitunneilta. Aineiston analyysissa oli tavoitteena tunnistaa yhteenkuuluvuuden tunteen muutokset eri oppimistilanteiden välillä. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla ja kvantitatiivinen kyselyaineisto analysoitiin Wilcoxonin merkkitestillä.

Tulokset

Tutkimuksessa havaittiin, että virtuaalitodellisuutta hyödyntävä oppitunti ei tukenut yhteistoiminnallista oppimista yhtä hyvin kuin tavallinen työpajatunti. Osa opiskelijoista koki, että virtuaaliympäristössä tehdyt tehtävät kannustivat yksilötyöhön ja että virtuaalilasien käyttäminen haittasi kommunikointia muiden opiskelijoiden kanssa, sillä heitä ei pystynyt näkemään. Tämä vaikutti kielteisesti positiiviseen keskinäiseen riippuvuuteen ja vuorovaikutteiseen viestintään, jotka ovat yhteistoiminnallisen oppimisen keskeisiä piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yhteenkuuluvuuden tunne vaikutti hieman vahvistuvan VR-oppitunnilta siirryttäessä työpajatunnille, ja heikkenevän työpajatunnilta siirryttäessä VR-oppitunnille. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä tässä aineistossa.

Tutkimustulosten perusteella virtuaalitodellisuutta hyödyntävässä opetuksessa opiskelijoiden positiivista keskinäistä riippuvuutta kannattaisi vahvistaa esimerkiksi jakamalla opiskelijoille erilaisia rooleja, jotka tekevät tehtävistä yhteisesti jaettuja ja tukevat niiden suorittamista. Selkeät roolit voisivat tukea myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmässä. Positiivinen keskinäinen riippuvuus vahvistaa myös vuorovaikutteista viestintää ja sosiaalisten taitojen harjoittelemista, jotka auttavat tehostamaan ryhmätyöskentelyä.

Jutta Lahtinen

Virtual reality supporting cooperative learning and relatedness – Students’ experiences in two learning settings

Tutkimuksen tavoitteet

Ilmiöoppiminen on uusi käsite kasvatustieteellisellä tutkimuskentällä, joka tuli kouluihin uusimman perusopetuksen opetussuunnitelman myötä. Ilmiöoppimisessa tavoitteena on oppia tietoja ja taitoja oppiainerajoja ylittäen yhdessä muiden kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia odotuksia ja arvostuksia 7.-luokkalaisilla on ilmiöoppimista sekä kolmea eri oppiainetta kohtaan. Tarkasteltavat oppiaineet olivat matematiikka, fysiikka ja suomen kieli.

Odotusarvoteoria on Ecclesin ja muiden (1983) kehittelemä motivaatioteoria, jonka mukaan eri oppiaineisiin liittyvät odotukset, arvostukset, minäkäsitys ja koetut kustannukset vaikuttavat oppilaiden suoriutumiseen sekä valintoihin, joita he tekevät kouluun liittyen. Arvostukset jaetaan kiinnostusarvoon, hyötyarvoon ja tärkeysarvoon. Kustannusten osalta tässä tutkimuksessa keskityttiin emotionaalisiin kustannuksiin. Odotusarvoteorian pohjalta odotuksia ja arvostuksia on tarkasteltu paljon eri oppiaineiden valossa, mutta ilmiöoppiminen on uusi näkökulma aiheeseen. Tästä syystä oli erityisen kiinnostavaa ottaa tarkasteluun mukaan myös ilmiöoppiminen.

Tässä tutkimuksessa vastasin kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka olivat seuraavat: 1) Millaisia motivaatioprofiileja voidaan tunnistaa ilmiöoppimiseen, matematiikkaan, fysiikkaan ja suomen kieleen liittyen odotusten ja arvostusten mukaisesti? 2) Miten sukupuoli on jakautunut saaduissa profiiliryhmissä? 3) Eroavatko saadut profiiliryhmät kouluarvosanojen keskiarvojen suhteen?

Tutkimusmenetelmät

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Aineisto kerättiin sähköisesti, kyselylomakkeeseen vastasi 1013 7.-luokkalaista oppilasta Helsingin kouluista. Ensimmäistä tutkimuskysymystä varten tehtiin latentti profiilianalyysi RStudio-ohjelmalla, jonka avulla määriteltiin motivaatioprofiiliryhmät. Toista ja kolmatta kysymystä varten profiiliryhmät siirrettiin IBM SPSS –ohjelmaan, jonka avulla tehtiin ristiintaulukointi ja yksisuuntainen varianssianalyysi.

Tutkimustulokset

Latentin profiilianalyysin avulla vastaajista tunnistettiin viisi motivaatioprofiiliryhmää, jotka nimettiin seuraavasti: ilmiöorientoituneet (23%), motivoituneet hyvinvoivat (24%), heikosti motivoituneet (15%), motivoituneet kuormittuneet (16%) ja luonnontiedeorientoituneet (26%). Nimensä mukaisesti ilmiöorientoituneet olivat kiinnostuneempia ilmiöoppimisesta kuin perinteisistä oppiaineista, he kuitenkin pitivät myös oppiainejakoista opetusta tärkeänä. Luonnontiedeorientoituneet olivat kiinnostuneita fysiikasta ja matematiikasta, mutta ilmiöoppimisesta he eivät olleet kiinnostuneet. Motivoituneet hyvinvoivat arvostivat kaikkia aineita ja kokivat olevansa myös hyviä koulussa, eikä koulunkäyntiä koettu kuormittavana. Motivoituneet kuormittuneet erosivat tästä ryhmästä siten, että kiinnostuksesta ja koetusta osaamisesta huolimatta he kokivat opiskelun kuormittavana. Heikosti motivoituneet eivät arvostaneet eri oppiaineita ja opiskelu myös koettiin sekä haastavaksi että kuormittavaksi.

Tyttöjä oli tasaisesti kaikissa profiiliryhmissä, mutta poikien osalta eroa oli erityisesti ilmiöorientoituneiden ryhmässä, jossa poikia oli prosentuaalisesti selkeästi tyttöjä vähemmän. Kaikkien oppiaineiden arvosanojen keskiarvo poikkesi tilastollisesti vain heikosti motivoituneiden suhteen, joilla arvosanojen keskiarvo oli heikompi kuin muilla ryhmillä.

Tulokset eri oppiaineiden arvostuksesta olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, mutta uutena profiiliryhmänä tunnistettiin ilmiöorientoituneiden ryhmä. Ilmiöoppimisesta puhutaan paljon, joten oli kiinnostavaa saada selville, mitä mieltä oppilaat ovat kyseisestä opetusmenetelmästä. Oppilaita jakautui tasaisesti sekä luonnontiedeorientoituneihin että ilmiöorientoituneihin, joten tulosten mukaan vaihtelevat opetusmenetelmät ovat tervetulleita kouluihin perinteisen opetuksen rinnalle. Jatkotutkimuksessa olisi kiinnostavaa tarkastella sitä, miten erityisesti heikkoa motivaatiota voitaisiin tukea.

Inka Ronkainen

Henkilösuuntautunut lähestymistapa yläkoululaisten ilmiöoppimiseen ja eri oppiaineisiin liittyviin odotuksiin ja arvostuksiin