Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Työkokemuksieni innoittamana halusin tutkia autismikirjolla olevien opiskelijoiden tukemiseen liittyvää puhetta yliopistoissa. Vaikka yliopistot ja korkeakoulutuksen kenttä laajemminkin korostavat diversiteetin ja yhdenvertaisuuden periaatteita, ovat tutkimusten mukaan elämän tärkeät siirtymät korkeakoulutukseen ja sieltä työelämään yhä haastavia erityisesti autismikirjolla oleville opiskelijoille. Minua siis kiinnosti, kuinka opiskelijoiden tukea merkityksellistettiin yliopistossa työskentelevien henkilöiden sekä autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden puheissa. Halusin myös tarkastella, millaisiin positioihin nämä diskurssit asettivat työhön siirtyviä autismikirjoon kuuluvia opiskelijoita.
Tutkimusaineistona oli kuusi haastattelua, joissa haastateltiin kahta urapalveluiden työntekijää, kahta yliopiston opettajaa sekä nykyistä että valmistunutta autismikirjoon kuuluvaa opiskelijaa. Haastattelut olivat osa Improving Employability of Autistic Graduates in Europe (IMAGE) -hanketta
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Diskurssinanalyysia käyttäen hahmotin aineistosta kolme diskurssia, jotka nimesin samanlaistamisdiskurssiksi, yksilöllistämisdiskurssiksi sekä individualistiseksi diskurssiksi. Kaikkein voimakkaimmin aineistoista ilmeni puhumisen tavat, joiden tavoitteena oli kohdella kaikkia tuen kohteita samalla tapaa. Tässä tavassa merkityksellistää aihetta näkyy tuen neutraalius ja puolueettomuus. Opiskelijan taustatekijöillä ei tässä tapauksessa ole siis merkitystä. Tälle vastakkaisena diskurssina hahmotin yksilöllistämisdiskurssin, joka on sensitiivinen opiskelijoiden erilaisuudelle ja monimuotoisille taustoille. Tämä puhetapa oli kuitenkin huomattavasti heikompi ja jäi usein samanlaistamisdiskurssin jalkoihin. Individualistinen diskurssi merkityksellisti etenkin tuen kohteiden toimijuutta. Yliopisto-opiskelijoita kuvattiin useasti itseohjautuviksi ja aktiivisiksi.
Työhön siirtymistä ajatellen siinä missä yleisemmin yliopisto-opiskelijoita kuvattiin aktiivisina ja itseohjautuvina, autismikirjolla olevat opiskelijat asemoituivat koulutuksen tuoman osaamisen kautta. Haastateltavien puheessa yliopiston tuki rakentuikin paljon opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan. Tuen passiivisuutta perusteltiin myös työnantajien odotuksilla itseohjautuvista työntekijöistä. Tuloksista voidaan tulkita, että tässä mielessä autismikirjolla olevat opiskelijat asetettiin useasti sekä tuen että työnantajien odotusten ulkopuolelle.
Aineistossa ilmenevät selonteot mukautuvat hyvin myös laajemmin koulutuskeskusteluissa vallalla olevaan uusliberalistiseen puhetapaan aktiivisuudesta ja omien valintojen vastuusta. Aineistossa esiintyvät puheenvuorot nojasivat enemmänkin yliopiston tuen muodolliseen versioon yhdenvertaisuudesta, kuin erilaiset lähtökohdat huomioon ottavaan todelliseen yhdenvertaisuuteen.
Jaakko Porvari
Kohti työelämää – Puhetta yliopiston tuesta autismikirjoon kuuluville opiskelijoille