Arbetstagares arbetstillfredsställelse och dess stödjande vid distansarbete under Covid-19-pandemin

På grund av Covid-19-pandemin blev distansarbete en vanligare arbetsform än någonsin tidigare. Distansarbete kommer att finnas kvar som en alternativ arbetsform för många även efter pandemin, och därför är det viktigt att kunna stödja arbetstagares arbetstillfredsställelse även vid den arbetsformen. Efter övergången till distansarbete förändrades bland annat arbetsomgivningen för många, och tidigare forskning visar att förändring i arbetsomgivningen kan också ha inverkan på arbetstillfredsställelse. Denna forskning klargör ledningens uppfattningar av arbetstagares arbetstillfredsställelse vid distansarbete under Covid-19-pandemin, samt hur arbetstillfredsställelse har stödjats.

Genomförande
Forskningen är kvalitativ, där datan insamlades med semi-strukturerade intervjuer, som sedan analyserades tematiskt. Samplet bestod av fyra respondenter som tillhörde ledningen i små och medelstora försäljningsorganisationer. Dessa organisationer hade tagit del i arbetsvälbefinnandeenkäter, och man kunde utgå ifrån att respondenternas förhandskunskaper om arbetstagares arbetstillfredsställelse var samma. Alla respondenterna hade arbetat i sin position både före och under Covid-19-pandemin, och därmed hade värdefulla insikter om möjliga skillnaderna i arbetstillfredsställelsen, samt om de stödjande åtgärderna under pandemin.

Resultat
Det visar sig att arbetstillfredsställelsen hade inte försämrats under Covid-19-pandemin då stödjande åtgärderna var flera och sinsemellan olika. Kommunikation var i nyckelroll och stödjande av kommunikation så att den liknade kommunikationen före Covid-19-pandemins distansarbete, förekom i fall där arbetstillfredsställelsen inte hade försämrats. Denna slags kommunikation förekom bland annat i form av gemensamma luncher och kaffepauser på distans, samt sommar- och julfester på distans. Även regelbundenhet och snabba möten med låg tröskel för kommunikation förekom i fall där arbetstillfredsställelsen inte hade försämrats.

Framtiden
Distansarbete kommer att stanna kvar som en alternativ arbetsform även efter Covid-19-pandemin, och i denna forskning uttryckte alla respondenterna att de tänker hålla kvar distansarbete som en alternativ arbetsform för arbetstagare. Det kom fram att det är utmanande att tolka arbetstagares välmående, och även då man direkt frågar hur arbetstagaren mår, upplevs det svårt att få ärliga svar. Forskning i detta behövs för att bättre kunna förstå arbetstagares välmående och förebygga eventuella utmaningar.

Camilla Eriksson
Arbetstagares arbetstillfredsställelse och dess stödjande vid distansarbete under Covid-19-pandemin

Reflektiivistä neuvottelua ammattilaisten kesken – Che Guevaran Moottoripyöräpäiväkirja kokemuksellisen oppimisen simulaationa historian opetuksessa

Tutkimuksessa kehitetään päiväkirja-aineiston sekä kokemuksellisuuden pohjalta opetussimulaatio historian perusopetukseen yhteisopettajuuden viitekehyksessä. Oppimisteoreettisena taustafilosofiana on John Deweyn kokonaisvaltaisen oppimisen lähestymistapa (1957). Deweyn kasvatusfilosofia (1957) painottaa tiedon ja toiminnan yhteyttä, kokemuksellista ja reflektiivistä tapaa oppia. Kokemuksen, elämyksen ja empatian merkitys korostuu myös  perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 määriteltyyn oppi- miskäsitykseen, jonka pohjalta perusopetuksen tehtävänä on kasvattaa oppilaista itsevarmoja ja aktiivisia toimijoita. Tämä on ensiarvoisen tärkeää ajatellen heidän tulevaisuuttaan osana globaalia ja kompleksista maailmaa, jossa on vielä tehtävää keskinäisen ymmärryksen ja inhimillisyyden saralla.

Tutkimuksessa kehitetyn opetussimulaation perustana ovat kolmen eri taustan omaavan luokanopettajan kesken käydyt sessiot eli keskustelutilaisuudet. Näiden sessioiden taustalla vaikuttaa keskeisesti Che Guevaran nuoruusvuosien matkapäiväkirja, jonka lukukokemuksen herättämiä ajatuksia peilataan omiin sekä samalla toisten kokemuksiin. Saavutettua vuorovaikutuksellisuutta ja etenkin yhteisymmärrystä, joka on toimivan opetussimulaation edellytys, tutkitaan laadullista sisällönanalyysia ja keskusteluanalyysia hyödyntäen. Tutkimuksessa luotavan opetussimulaation tarkoituksena on laajentaa ja moninaistaa niin oppilaan kuin opettajan näkökulmia ympäröivään maailmaan ja siinä vaikuttaviin ilmiöihin. Opetussimulaatio tukee perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014 kirjattua ajattelun ja oppimisen taitojen kehittämistä, joka kumpuaa intuitiivisesti omista kokemuksista, ei pelkästään päättelemällä.

Kokoavasti tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin niitä mahdollisuuksia, mitä päiväkirja historian opetuksen välineenä tarjoaa kokemusten käsittelyyn sekä konkreettisimmillaan luoda ilmiöoppimista tukeva opetussimulaatio ajattelun kehittämiseen yhteisopettajuuden kontekstissa. Vaikka tutkielmassa tuodaan esiin kokemuksellisuutta abstraktilla tasolla, tarkoituksena on pyrkiä pragmaattisuuteen laadullisen design-perustaisen tutkimuksen myötä. Tämä on kasvatustieteellisestä näkökulmasta erityisen kiinnostavaa, koska näin toteutetaan tutkimuspainotteisessa opettajankoulutuksessa vakiintunutta tutkivan opettajuuden ideaa. Tutkivan opettajuuden ohella myös yhteisopettajuuden teema on kiinnostava. Opetussimulaation suunnittelu tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tätäkin ilmiötä. Opetussimulaation pohjalta on mahdollista pitää oppitunti, jonka avulla on mahdollista aiempaa herkemmin asettua toisen ihmisen asemaan ja tarkastella omia näkökantojaan uudestaan. Emme voi ymmärtää ympäröivää maailmaa, ellemme ymmärrä itseämme ensin. 

Ruj Jovanovic Hyvärinen

Reflektiivistä neuvottelua ammattilaisten kesken – Che Guevaran Moottoripyöräpäiväkirja kokemuksellisen oppimisen simulaationa historian opetuksessa

 

Voimisteluvalmentajan persoonallisuuden yhteys voimistelijoiden itsetuntoon

Viime aikoina mediassa on keskusteltu paljon huippu-urheilun sekä valmentajien käyttämien valmennusmetodien vaikutuksista urheilijoiden hyvinvointiin ja itsetuntoon. Esimerkiksi Ylen huippu-urheilijoiden henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä mittavaan tutkimuksen mukaan, jopa 68 % kyselyyn vastanneista on kokenut uransa aikana henkisen hyvinvoinnin vaikeuksia. Yli kolmannes vastaajista koki, että mielenterveyden häiriöt johtuvat muun muassa itsetunto-ongelmista, paineista menestyä tai ongelmista ihmissuhteissa. Esimerkiksi tunteet riittämättömyydestä tai jatkuva vertailu kilpakumppaneihin ovat aiheuttaneet Ylen tutkimuksen mukaan joillekin urheilijoille haasteita itsetunnon kanssa.

Tavoitteet

Tutkielmani tavoitteena olikin selvittää, ovatko voimisteluvalmentajan persoonallisuuden piirteet yhteydessä voimistelijoiden itsetuntoon, ja ovatko jotkut persoonallisuuden piirteistä voimistelijoiden itsetuntoa tukevia tai itsetuntoa heikentäviä. Tutkielman tavoitteena oli myös selvittää voimistelijoiden itsetunnon tasoa yleisesti. Valmentajan persoonallisuutta tarkastelemalla voidaan saada käsitystä esimerkiksi siitä, millaisia toimintatapoja ja valmennusmetodeja valmentaja todennäköisesti suosii harjoituksissaan.

Toteutus

Tutkielmassa käytettävä aineisto on kerätty kahdella eri sähköisellä kyselylomakkeella, joita jaettiin Suomen eri voimisteluseurojen valmentajille ja voimistelijoille. Kyselyihin vastasi yhteensä 22 valmentajaa viidestä eri voimisteluseurasta ja 105 iältään 10–21-vuotiasta voimistelijaa neljästä eri voimisteluseurasta Espoosta, Tampereelta ja Turusta.

Tulokset

Tutkielmassa selvisi, että voimistelijoilla oli keskimäärin erittäin hyvä itsetunto ja mitä vanhempi voimistelija oli kyseessä, sitä heikompi itsetunnon taso hänellä todennäköisesti oli. Voimisteluvalmentajan ulospäin suuntautuneisuus näyttäisi olevan persoonallisuuden piirre, joka tukee voimistelijoiden itsetuntoa. Näin ollen, tutkielman tulokset antavat viitteitä siitä, että voimistelijoiden itsetuntoa ja tätä kautta myös heidän hyvinvointiansa tukevat valmentajan persoonallisuuden ulospäin suuntautuneisuuteen liittyvät piirteet, kuten esimerkiksi sosiaalisuus, seurallisuus ja lämpö.

Merkitys ja jatkotutkimus

Tutkielman tavoitteena oli tuoda osaltaan lisää tietoa niistä asioista, jotka tukevat urheilijoiden itsetuntoa sekä heidän hyvinvointiansa. Mielenkiintoisena jatkotutkimuksen mahdollisuutena olisi tutkia laajemmin voimistelijoiden itsetuntoon vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi voimisteluvalmentajan toiminnan ja valmennusmetodien, sekä voimisteluryhmän dynamiikan että voimistelijoiden keskinäisten suhteiden vaikutuksia itsetuntoon, olisi erittäin mielenkiintoista tutkia laajemmin tulevaisuudessa. Mielenkiintoista olisi myös tutkia löytyisikö itsetunnon tasossa eroja yksilö ja joukkueurheilijoiden välillä.

Makten i historieberättandet

Bakgrund

I historieberättandet utövas ett maktförhållande; makt om att skapa mening genom att lyfta fram vad som varit viktigt förr och vad som anses vara viktigt att lära sig än idag. Avhandlingen söker svar på vems berättelse berättas i läroböckerna i historia. Det är av betydelse att granska från vems synpunkt världen granskas, är det genom turistens, genom kolonialistens eller utgående från minoriteter. Tidigare forskning har visat att läroböckerna i Finland stärker en eurocentrisk världsbild. 

En eurocentrisk världsbild styr innehållet i läroböckerna

I avhandlingen analyserar svenskspråkiga läroböcker i historia utgående från ett postkolonialt perspektiv men innehållet betraktas även utifrån normpedagogiska teorier. I analysen framkommer hur läroböckerna använder sig av uttal och ordspråk som stärker en eurocentrisk världsbild samt presenteras människor och folk ojämlikt beroende på kultur eller bakgrund. Männen porträtteras fortsättningsvis som mer överlägsna än kvinnor, fattigdom beskrivs enbart på en västerländsk skala samt syftar religion på Kristendomen i läroböckerna. Denna problematik lyfts fram i avhandlingen och alternativa lösningar diskuterar utgående från normkritisk pedagogik.  

 Historieundervisningen nu och i framtiden

Även om ingenting kan anses vara neutralt beskrivet är det fullt möjligt att undvika att stärka eller att bekräfta västerländsk hegemoni. I stället för att läroböckerna skulle fokusera på ett föråldrat berättarsätt där motsatspar skapas, som t.ex. goda mot det onda, rika mot de fattiga osv. skulle fokus kunna riktas mot att bli medveten om orättfärdigheter genom att lyssna på röster och versioner som befinner sig i situationerna som beskrivs i historieböckerna både förr och nu. Ett av elevens viktigaste redskap i finländska grundskolan är kritiskt tänkande och därav behöver eleverna erbjudas ett bredare perspektiv att analysera och ifrågasätta ifrån samtidigt som de behöver få verktyg att motarbeta de orättvisor de stöter på genom historieböckerna. Perspektivbyte står i centrum för att kunna bryta de mönster och avbildningar som skapats hos läsaren via läroböckerna. Det är skäl att diskutera vidare vilken kunskap eleverna gagnas av i historieundervisningen och hur undervisningen bör främja jämlikhet och bryta ner mönster som sätter människor i ojämlika positioner. 

Koronaviruspandemia rehtoreiden johtamisen haasteena syksyllä 2020

Koronaviruspandemia on mullistanut ihmisten elämää ympäri maailman. Myös opettajat ja koulun johto ovat joutuneet tasapainoilemaan etäopetuksen vaatimien digitaitojen opettelun ja jatkuvaan muutokseen valmistautumisen keskellä. Etäopetukseen päädyttiin nopeasti, joten muutosten johtamisen tavanomaiset prosessit jouduttiin typistämään. Taistelu koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi oli kriisi, jossa koulun johto joutui kovaan paikkaan. Kriisissä tarvitaan kapteenia, joka näyttää selkeästi, mihin suuntaan laivaa ohjataan. On kuitenkin pystyttävä näkemään vallitsevien olosuhteiden yli, jotta pystyisimme toimimaan myös kriisin jälkeen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvän johtamisen osa-alueet pysyvät yleensä samoina, mutta poikkeusaikana joitain osa-alueita on painotettava enemmän kuin normaalitilanteessa.

Tutkielman toteutus

Tutkielmani aineistona oli Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen (HEA), Tampereen yliopiston Koulutuksen, arvioinnin ja oppimisen tutkimusryhmän (REAL) ja Tampereen yliopiston Lasten ja nuorten terveyden edistämisen tutkimusryhmän (NEDIS) yhteistyössä toteuttaman tutkimushankkeen Koulunkäynti, opetus ja hyvinvointi kouluyhteisössä koronaepidemian aikana -hankkeeseen liittyvän kyselyn vastauksia. Hankkeen tavoitteena oli koostaa kokonaiskuva poikkeusolojen vaikutuksista koulunkäyntiin, sekä kerätä tietoa seuraavaan lukuvuoteen varautumista varten. Kysely lähetettiin kaikkien suomalaisten peruskoulujen johdolle marraskuussa 2020. Tutkielmassani käsittelen kyselyn kahden avoimen kysymyksen vastauksia, jotka keskittyvät rehtoreiden käsityksiin kevään 2020 etäopetuskokemusten aiheuttamista muutoksista ja syyslukukauden painopisteistä. Kyselyyn vastasi yhteensä 880 rehtoria.

Selvitin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin kyselyyn vastanneiden rehtoreiden käsityksiä koulun johtajuudesta pandemian alkaessa. Tarkastelin aineistosta eroja ja yhtäläisyyksiä johtajuuden painopisteistä, joita vastaajat raportoivat. Tarkastelin lisäksi analyysini tuloksia Drysdalen ja Gurrin (2020) haastavien aikojen johtamisen (leadership in challenging times) viitekehyksen avulla. Tutkielmassani käytin mallista nimeä poikkeusajan johtamisen malli. Käytin analyysini apuna Atlas.ti -ohjelmaa, joka auttoi selkiyttämään havaintojani. Analyysiohjelman avulla pystyin helpommin testaamaan saamiani tuloksia, ja saamaan perusteita tulkintani tueksi.

Tulokset

Valtaosa rehtoreista korosti syyslukukauden johtamisessaan adaptiivisuuden osa-alueeseen liittyviä tekijöitä, kuten digitaalisuuteen, koronarajoituksiin ja muutoksiin valmistautumiseen liittyviä asioita. Kaikki kolme asiaa liittyvät etäopetuksen kontekstiin ja toimenpiteisiin käytännön tasolla. Nämä asiat ovat vaatineet paneutumista ja nopeaa reagointia. Myös turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin liittyvät asiat koettiin tärkeiksi. Harva rehtori mainitsi syyslukukauden johtamisen painopisteiksi muita kuin poikkeusoloihin liittyviä asioita. Tällaisia olivat esimerkiksi koulun kehittäminen, viestintä ja erilaisia pehmeitä arvoja.

Poikkeusajan johtamisen osa-alueista suunnan näyttäminen, kontekstin ymmärtäminen ja henkilöstön kehittäminen korostuivat tässä aineistossa eniten. Seitsemästä osa-alueesta vain itsensä johtamisen osa-alue jäi lähes huomiotta rehtoreiden vastauksissa.

Suomalaiset rehtorit vaikuttivat jumiutuvan usein koronaviruspandemian aiheuttamiin olosuhteiden muutoksiin. Vain pieni osa vastaajista vaikutti pystyvän ajattelemaan poikkeusaikaa pidemmälle, ja huomioimaan sen tuomat hyvät asiat vallitsevien olosuhteiden yläpuolella. Saattaa olla, että nämä rehtorit pystyvät paremmin pitämään suuntansa ja toiminnan elinvoimaisena visioiden tavoitteiden mukaisesti. On vaikea kuitenkin arvioida, etteikö rehtorit, jotka tämän kyselyn kohdalla korostivat olosuhteiden haastavuutta, pystyisi samaan. Kuitenkin aiemman tutkimuksen perusteella voisi melko suurella varmuudella todeta, että rehtorit, jotka huomioivat hyvinvointiasiat vastauksissaan pystyvät paremmin vahvistamaan henkilöstön kriisinkestävyyttä.

Tutkielmassani rehtoreiden vastauksista saa Drysdalen ja Gurrin mallista poiketen käsityksen siitä, että suomalaisille rehtoreille on olennaista perusturvallisuuden uhkien minimoiminen ennen opetukseen liittyviä tavoitteita. Toisin sanoen Maswell ennen Bloomia. Analyysini perusteella suomalaisten rehtorien mukaan turvallisuuden ja oppimisen varmistaminen kulkevat kuitenkin rinnakkain.

Tutkielmani tarjoaa eväitä suomalaisten rehtoreiden poikkeusajan johtamisen onnistumisen pohtimiseen. Aineistossa vallalla olleen suunnan näyttämisen, kontekstin ymmärtämisen ja ihmisten kehittämisen osa-alueiden lisäksi voisi olla hyödyllistä pohtia, voisiko myös muita poikkeusajan johtamisen osa-alueita painottamalla kehittää johtamista parempaan suuntaan. Etenkin itsensä johtamisen osa-alueen korostumisella voisi kenties olla vaikutusta rehtoreiden jaksamisen parantumiseen. Pohtimalla poikkeusajan johtamisen osa-alueita, rehtorit voisivat saada työkaluja johtamisen kehittämiseen, jotta tuleviin kriiseihin voidaan valmistautua paremmin.

Eeva Särkkä

Rehtoreiden käsityksiä poikkeusajan johtamisesta syksyllä 2020

Varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointi koronapandemian aikana työn vaatimusten ja voimavarojen kautta

Tutkimuksen taustaa

Varhaiskasvatuksen johtajien työnkuva on ollut murroksessa jo pidemmän aikaa. Viime vuosien aikana kuntien talouspaineet ovat työntäneet varhaiskasvatuksen johtajille lisää vastuuta. Johtajien vastuulla onkin nykyään yhä useampia ja suurempia yksiköitä. Lisäksi vastuut erilaisista varhaiskasvatuspalveluista, kuten avoimesta varhaiskasvatuksesta, palveluohjauksesta ja perhepäivähoidosta ovat langenneet johtajien harteille. Myös tutkijat tätä gradua ennen ovat olleet huolestuneita varhaiskasvatuksen johtajien työnkuvan laajenemisesta ja sen vaikutuksesta työhyvinvointiin.

Työhyvinvointi on ollut varhaiskasvatusalan ajankohtaisin puheenaihe jo hyvän tovin, mutta keskustelu on keskittynyt vahvasti varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin päiväkodeissa. Varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia on tutkittu aiemmin lähinnä heidän työnkuvansa kautta. Varhaiskasvatuksen johtajien laajentuneen työnkuvan ja sen aiheuttaman kuormituksen lisäksi nyt jo kahden vuoden ajan työlle haasteita on tuonut koko yhteiskuntaa ravisuttanut COVID-19 koronaviruspandemia. Koronaviruspandemia vaikutti olennaisesti yhteiskunnan toimintatapoihin sekä varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Varhaiskasvatuksen johtajien työn painopisteet vaihtuivatkin odottamattomasti pandemian ja etätyön aiheuttamiin muutoksiin. Näin ollen varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointi, kuten myös yleisesti pandemian vaikutukset näyttäytyivät keskeisiltä ja ajankohtaisilta tutkimusaiheilta.

Graduni tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvoinnin tilaa heidän omien kokemustensa kautta. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia vaatimuksia ja voimavaroja johtajat nimesivät työssään olleen COVID-19 koronaviruspandemian aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui kuvaamalla työhyvinvoinnin ulottuvuuksia, varhaiskasvatuksen johtajuutta sekä koronaviruspandemian etenemistä ja sen vaikutuksia varhaiskasvatukseen.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvoinnin kokemuksia tutkittiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineistona käytettiin opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Korona tuli kylään –hankkeen teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui 23 johtajaa kolmesta eri kunnasta, Helsingistä, Vantaalta ja Tampereelta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin hyödyntämällä Demeroutin ym. (2001) työn vaatimukset ja voimavarat –mallia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessani varhaiskasvatuksen johtajat nimesivät työssään koronaviruspandemian aikana olevan enemmän työn vaatimuksiin luokiteltavia asioita kuin voimavaroja. Vaatimuksiksi nousivat koronaviruspandemian aiheuttaman tilanteen vuoksi erityisesti muuttunut työnkuva, lisääntynyt työmäärä ja työajan riittävyys. Myös tuen puute, emotionaaliset vaatimukset, ristiriitaiset ohjeistukset ja etätyöhön siirtyminen nähtiin vaatimuksina, eikä saatuja palautumisen kokemuksia koettu riittävinä. Toisaalta johtajat nimesivät työnsä voimavaroiksi osittain samoja asioita. Moni johtajien työhyvinvointiin vaikuttava tekijä voidaankin näin ollen nähdä onnistuessaan voimavarana, mutta epäonnistuessaan vaatimuksena. Erityisesti erilaiset tukirakenteet työssä sekä kollegoilta ja varajohtajalta saatu tuki nähtiin tärkeinä voimavaroina koronaviruspandemian aikana. Myös palautuminen ja koronan aiheuttama rauhoittuminen vapaa-ajalla sekä mahdollisuus etätyöhön nähtiin vaikuttavan työhyvinvointiin myönteisesti. Johtajien mukaan saadut ohjeistukset sekä pitkä kokemus johtajan työstä tukivat kannattelevasti pandemian aikana.

Tutkimus on tärkeä varhaiskasvatuksen johtajuustutkimuksen kannalta, sillä se jäsentää johtajien työnkuvaa ja työhyvinvoinnin tilaa sekä näihin vaikuttavia seikkoja niin koronaviruspandemian ajalta kuin yleisestikin. Gradun pohdintaosiossa aihepiiriä tarkastellaan myös esimerkiksi keskijohdon aseman ja resilienssikäsitteen kautta. Kiinnostavana jatkotutkimuksen kannalta näyttäytyy lopulta se, millainen on varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvoinnin tulevaisuuden kuva ja kuinka siihen voidaan tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa.

Maiju Teräväinen

Varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointi koronapandemian aikana työn vaatimusten ja voimavarojen kautta

Kasvatusalan ammattilaisten kokemuksia positiivisen diskriminaation projekteista

Positiivinen diskriminaatio eli myönteinen erityiskohtelu tarkoittaa jonkun tietyn ryhmän aseman ja olosuhteiden parantamista tarpeen vaatimalla tavalla. Positiivisen diskriminaation tarkoituksena on edistää ryhmän tosiasiallisen tasa-arvon toteutumista. Positiivinen diskriminaatio pohjautuu näin ollen yhdenvertaisuuden periaatteisiin ja syrjintäkieltoihin. Tyypillisesti positiiviseen diskriminaatioon liittyy kasvatuksessa ja koulutuksessa projektimaista työskentelyä, johon myös oma tutkimukseni kiinnittyi. Gradussani olin kiinnostunut siitä, miten kolmessa eri positiivisen diskriminaation projektissa työskentelevät kasvatusalan ammattilaiset näkivät projektien tarkoitukset ja niiden toimintamahdollisuudet. Aihetta voidaan pitää tärkeänä ja ajankohtaisena, sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka erilaisten projektien määrä on noussut viime vuosikymmeninä, kysymykset eriarvoisuudesta eivät ole vähentyneet.

Tutkimuksen tarkoitus

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää projekteissa työskentelevien kasvatusalan ammattilaisten käsityksiä koulutuksellisesta tasa-arvosta ja eriarvoisuudesta. Lisäksi halusin selvittää, minkälaisena toimintaympäristönä projekti näyttäytyy työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa halusin nimenomaan kuulla työntekijöiden omia näkemyksiä, joita heille on noussut projekteissa työskentelyn aikana.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen haastattelemalla neljää eri projekteissa työskentelevää opettajaa ja ohjaajaa yksilöhaastattelulla.  Haastattelemani henkilöt työskentelivät päiväkodeissa ja kouluissa, joissa oli havaittu nykyisten tukien ja palveluiden vaihtelusta johtuvaa eriarvoistumista lasten sosioekonomisen taustan, sukupuolen ja maahan muuttaneiden lasten oppimistuloksissa ja myöhempään koulutukseen osallistumisessa. Haastatteluaineisto analysointiin diskursiivisella lukutavalla. Tutkimusmenetelmän avulla toin näkyväksi erilaisia merkityksiä, joita koulutuksellinen tasa-arvo sai projekteissa. Menetelmätapa mahdollisti myös projektin tavoitteiden ja toiminnan tarkastelun näiden merkitysten kautta.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimustuloksissa tuli näkyväksi, että koulutuksellinen tasa-arvo ja eriarvoisuus saivat erilaisia merkityksiä projekteissa. Osassa merkityksiä korostuivat enemmän yksilön ominaisuudet ja taidot, kun osa taas korosti enemmän rakenteellisten tekijöiden merkitystä koulutuksellisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden taustalla. Haastatteluissa nousi esille esimerkiksi se, että erilaiset palvelut eivät ole kaikille perheille samalla tapaa löydettävissä ja ne saattavat rakentua ajatukseen suomen kielen taidosta. Lisäksi haastateltavat toivat esille sitä, että varhaiskasvatukseen nähdään itsessään liittyvän ajatus koulutuksellisen tasa-arvon edistämisestä, vaikka tarve yhteiselle tavoitteiden asettamiselle ja määrittelylle sekä lisäkouluttautumiselle nähtiin ilmeisenä.  Projekti hahmottui haastatteluiden perusteella osittain väliaikaiseksi ratkaisuksi, jota leimasivat epävarmuus jatkosta ja kehitettyjen ratkaisuiden kiinnittyminen näihin tiettyihin projekteihin ja niissä työskenteleviin henkilöihin.

Annina Kokljuschkin

Kasvatusalan ammattilaisten kokemuksia positiivisen diskriminaation projekteista varhaiskasvatuksessa

Opettajien ajatuksia kasvattamisesta

Opettajien ajatuksia kasvattamisesta

Tämän pro-gradu tutkielman yhteydessä tehdyn opettajien haastatteluja aineistonaan käyttävän tutkimuksen tarkoitus oli havaita, miten opettajat näkevät itsensä kasvattajana. Kiinnostukseni ulottui myös kasvatuskäytänteiden taustalla vaikuttaviin kasvatusnäkemyksiin. Aineiston näkökulmaksi valikoitui opettajien lausumat, joita hankin haastattelemalla heitä. Mielenkiintoni kohteena oli myös, eroaako opettajien näkemykset omasta kasvatustyöstään aikaisempien tutkijoiden tekemistä luokkahuonehavainnoista, eli miten erilaista informaatiota eri lailla tuotettu aineisto mahdollisesti tarjoaa. Aikaisempien muun muassa etnografisten tutkimusten pohjalta opettajien toimintatavat ovat aika ajoin herättäneet tutkijoissa runsaasti kysymyksiä tai jopa opettajien toimintatapojen kyseenalaistuksia.

Tutkimustehtävät

Ensisijainen tutkimustehtäväni oli havainnoida ja analysoida opettajien näkemyksiä itsestään, oppilaista ja opettajien tämänhetkisistä kasvatuskäytänteistä. Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä oli kuvata, analysoida ja tulkita opettajien haastatteluvastauksia liittyen opettajuuteen, heidän omiin kasvatuskäytänteisiinsä ja myös oppilaan paikkaan tässä kokonaisuudessa. Toissijainen kiinnostukseni kohdistui näin opettajia haastattelemalla tuotetun aineiston arvoon. Pohdin siis myös, miten erilaista tai samanlaista informaatiota samasta aihepiiristä eri tavoin tuotetut aineistot voivat tuottaa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka puitteissa haastattelin hiljattain valmistuneita luokanopettajia. Tutkimukseen osallistui neljä nuorta opettajaa, jotka olivat hiljattain valmistuneet kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta. Haastattelut tapahtuivat verkon välityksellä koronapandemian aikana. Analysoitavaa haastatteluaineistoa kertyi suhteellisen paljon, joten kertyneestä aineistosta analyysin kohteeksi valitsin opettajien kertomasta ne asiat, jotka mielestäni parhaiten tarjosivat materiaalia tutkimuskysymyksiini vastaamaan. Opettajien erilaisten puhetapojen ja kielikuvien käyttö ja näiden puhetapojen tiedostetut tai tiedostamattomat tarkoitusperät olivat analyysini keskiössä. Osana työtäni puntaroin myös tutkimusmenetelmääni ja sen vaikutuksia esille tuleviin asioihin ja tutkimustuloksiin.

Tutkimuksen tuloksia

Haastattelukysymykseni ohjasivat monin paikoin opettajien vastausten kulkua. Näin ollen opettajat myös keskittyivät vastaamaan enemmän mikrotasolla jättäen laajemmat yhteiskunnalliset pohdinnat vähemmälle. Jokaisen haastattelemani opettajan tavat tuottaa vastauksia haastattelukysymyksiin vaihtelivat erittäin persoonallisista ilmauksista aina lähelle institutionaalista sävyä, riippuen siitä kuinka virallisen lausunnon he otaksuivat tai tulkitsivat olevan tarpeen kyseessä olevan asian kertomiseksi. Opettajat olivat vastauksissaan monipuolisia puhetapojen suhteen, he vaihtoivat kielikuvia ja puhetapoja tulkitsemansa tarpeen mukaan.

Näin tehdyn tutkimuksen tulokset olivat odotetusti jossain määrin erilaisia kuin joidenkin aikaisempien saman aihepiirin etnografisten tutkimusten havainnot. Opettajien näkökulma moniin luokkahuoneen tilanteisiin on erilainen kuin ulkopuolisen havainnoitsijan, he voivat nostaa esiin jotain mitä ei tutkija olisi muuten tullut ajatelleeksi. Haastattelututkimuksella en päässyt etnografisen tutkimuksen tavoin käsiksi opettajien puheen ja toiminnan väliseen jännitteeseen, ja haastateltavat eivät luonnollisesti voineet kertoa sellaisesta käyttäytymisestään ja toiminnastaan, mitä he eivät itse tiedosta. Yhtäläistä sekä etnografisessa tutkimuksessa että omassa haastattelututkimuksessani on tulkinnallisuus, tutkijan rooli on suuri, tutkija määrittää mihin havaintonsa kohdistaa ja mitä niistä päättelee.

Lopuksi

Tutkielmani voi ohjata pohtimaan, miksi maailma tai ainakin jotkut asiat näyttävät erilaisilta eri näkökulmasta katsottuna. Tutkimukseni ei kumonnut, eikä yrittänyt kumota aikaisempien tutkimusten tulkintoja opettajien joskus kyseenalaisistakin kasvatuskäytänteistä, se pystyi ainoastaan havainnollistamaan, että haastattelemalla opettajia on haastavaa päästä käsiksi samoihin ongelmiin.

Yritin kohdistaa huomioni siihen, miltä hyvien arvojen käytännön toteutus koulussa näyttää sisältä päin katsottuna, opettajien näkökulmasta. Jos koulun ja opettajien kasvatuskäytänteistä opettajien toimesta itse annettu informaatio poikkeaa paljon ulkopuolisen havainnoitsijan tuottamasta informaatiosta, on syy tälle poikkeamalle luultavasti myös itsessään tutkimisen arvoinen asia tai mahdollinen seuraava tutkimusongelma.

Mona Mattila

Nuorten opettajien kasvatuskäsityksiä ja -käytänteitä          Haastatteluaineiston diskursiivista tarkastelua

Tunnetaidot opetussuunnitelmassa

Tunnetaidot ja niiden opettaminen on ollut vahvasti esillä kasvatusta koskevassa keskustelussa viime vuosina. Monet peruskoulun arjessa näkyvät hyvinvoinnin ongelmat näyttävät liittyvän haasteisiin tunteiden käsittelyssä. Tunnetaidot ovat myös osa valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita, jotka ohjaavat opettajan työtä suomalaisessa peruskoulussa. Tunnetaitoja ympäröivästä keskustelusta huolimatta ei kuitenkaan ole ollut täysin selvää millaisista taidoista oikeastaan on kyse, kun puhutaan tunnetaidoista.

Tämä opinnäytetyö käsittelee tunnetaitojen teoreettista perustaa suhteessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Määrittelen tunnetaidot tunneälyä käsitteellistävän kykymallin avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä on löydettävissä kykymallin sekä perusopetuksen opetussuuunnitelman perusteiden laaja-alaisten sekä oppiainekohtaisten tavoitteiden välillä. Perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteet ohjaavat tunnetaitojen kehittämistä koulukontekstissa. Näin ollen tutkimuksessa pohditaan myös millaisia seurauksia tutkimuksen tuloksilla sekä tunnetaitojen laajemmalla teoreettisella viitekehyksellä saattaa olla tunnetaitojen opettamisen kannalta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, jonka pohjana toimi kykymallin mukainen jaottelu tunnetaidoista. Tutkimuksen aineiston muodostivat vuosiluokille 1-6 ja 7-9 suunnatut laaja-alaisen ja oppiainekohtaisen osaamisen tavoitteet, joita analysoitiin hermeneuttisella tutkimusotteella aineistoa tulkitsemalla. Tutkimuksen analyysia ohjaava kykymalli jakaa tunnetaidot neljään, hierarkkisesti muodostuvaan ulottuvuuteen, joissa tunnetaidot nähdään tunteiden havainnointiin ja ilmaisuun, ymmärtämiseen ja analysointiin, ajattelun tukemiseen sekä tunteiden säätelyyn liittyvinä kykyinä.

Tutkimuksen tulokset

Voimassa olevassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostuu laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, joihin tunnetaitoja koskevat tavoitteet ensisijaisesti sisältyvät. Tutkimus kuitenkin osoitti, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tunnetaitoja käsittelevä sisältö oli kykymallin määritelmään nojaten melko suppea. Tavoitteissa korostuivat tunteiden ilmaisua ja säätelyä kuvaavat taidot, kun taas tunteiden ymmärtämiseen ja ajattelun tukemiseen liittyvät taidot jäivät vähemmälle huomiolle. Tutkimustulosten perusteella opetussuunnitelman laaja-alaisen ja oppiainekohtaisen osaamisen tavoitteista ja kykymallin väliltä on kuitenkin löydettävissä kohtalaisia yhtäläisyyksiä. Tulosten perusteella ei voida kuitenkaan sanoa, toimiiko juuri kykymalli opetussuunnitelman tunnetaitoja koskevan sisällön pohjana, sillä tunnetaitoja selittävä laajempi teoreettinen viitekehys on varsin kirjava ja monitulkintainen. Tutkielmani pohdintaosuudessa argumentoinkin, että tunnetaitojen opettamisen tueksi tarvitaan entistä tarkempia ja ennen kaikkea tieteellisen tutkimukseen perustuvia määritelmiä tunnetaidoista.

Juuso Salo

Tunnetaidot opetussuunnitelmassa – Tunneälyn kykymallin yhteys perusopetuksen laaja-alaisen ja oppiainekohtaisen osaamisen tavoitteisiin.

Innokas-verkoston blogi – Ikkuna verkostomaiseen koulun kehittämistyöhön

Gradussani tutkin suomalaisen ruohonjuuritason koulun kehittämisverkosto Innokkaan toimintaa, joka on saanut alkunsa 2000-luvun alussa aktiivisinten opettajien toimesta sekä tarpeesta kehittää koulujen teknologisia ja digipedagogisia valmiuksia sekä tapoja opettaa 2000-luvun taitoja. Verkosto koostuu koulun toimijoista, tutkijoista sekä julkisen että yksityisen sektorin yhteistyökumppaneista. Verkoston toiminta tavoittaa tätä nykyä noin 750 koulua ympäri Suomen. Verkoston laajuus ja sen tekemä tutkimukseen perustuva kehittämistoiminta koulujen parissa näyttäytyi kiinnostavalta ja tärkeältä tutkimuksen kohteelta.

Yhteiskunnan digitalisaatio luo muutostarpeita koulun käytäntöihin

Yhteiskunnan kiihtyvä teknologisoituminen ja digitalisoituminen on johtanut yhteiskunnalliseen murrokseen ja synnyttänyt koulujen toimintatapoihin kehittämistarpeita, joihin on Suomessa pyritty vastaamaan kansallista opetussuunnitelmaa päivittämällä. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa olivat mukana tavoitteet laaja-alaisista taidoista, joiden yhtenä osaamisalueena on digitaalisen teknologian monipuolinen hyödyntäminen. Teknologian käytön osalta koulun todellisuus ja toimintatavat voivat kuitenkin erota paljonkin muusta yhteiskunnasta ja oppijoiden arjesta ja tämä voikin tehdä koulunkäynnistä irrallisen tuntuista. On myös tärkeää, että koulun turvaa yhdenvertaiset mahdollisuudet monipuoliselle digitaalisten taitojen oppimiselle, sillä tutkimus on osittanut, että pelkkä vapaa-ajan digitaalinen osallistuminen ei varmista digitaalisen teknologian monipuolista tai luovaa käyttöä.

Verkostoitunut kehittämistoimina koulun muutoksen tukemisessa

Suurten muutosten toteuttaminen koulutusjärjestelmässä ei ole helppoa. Haasteeksi voivat nousta esimerkiksi laitteiden tai vaadittavan osaamisen puute. Koulut ja yksittäiset opettajat tarvitsevat tukea muutosten toteuttamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Monimutkaisessa koulutusjärjestelmässä voidaan kuitenkin saada aikaa kestäviä muutoksia, kun kehitys- ja muutostoiminta tapahtuu kaikilla toiminnan eri tasoilla vuorovaikutteisesti ja verkostomaisesti. Toisin sanoen uutta tietoa, osaamista ja käytännön kokemuksia tulisi jakaa koulujen sisällä sekä koulujen välillä. Innokas-verkoston toiminta mukailee tätä periaatetta ja sen tavoitteena on yhdistää koulutuksen eri toimijat eri tasoilta työskentelemään 2000-luvun taitojen ja teknologian luovan käytön edistämiseksi suomalaisissa kouluissa.

Verkostoituneen kehittämistoiminnan tutkiminen Innokas-verkoston yhteisöblogista

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin Innokas-verkoston kehittämistoimintaa sen yhteisöblogin kirjoitusten valossa. Aineistona käytin yhteensä 401 blogikirjoitusta 8 lukuvuoden ajalta blogin perustamisvuodesta 2011 vuoteen 2019. Näistä teksteistä tutkin sitä, minkälaista teknologiaa Innokas-verkoston toiminnassa on käytetty vuosina 2011– 2019 ja miten teknologian käyttö̈ blogeissa esiintyy eri ajankohtina. Lisäksi tutkin sitä, minkälaisia toimintaympäristöjä̈ verkoston blogissa kuvataan ja ketkä̈ toimijat osallistuivat blogien kuvamaan verkoston toimintaan sekä̈ miten teknologiat, toimijat ja toimintaympäristöä määrittävät pedagogiset viitekehykset esiintyvät toiminnan eri sosiaalisissa viitekehyksissä.

Innokas-verkoston kehittämistoiminnan teknologiat, toimintaympäristöt ja toimijat

Blogikirjoituksissa oli mainittu yhteensä 275 eri teknologiaa, jotka olivat joko laitteita tai ohjelmistoja ja sovelluksia. Teknologiat jakautuivat yhteensä kolmeenkymmeneen alakategoriaan. Eniten blogeissa esiintyivät ohjelmoitavat robotit, toisiksi eniten kerrottiin ohjelmoitavista mikropiireistä ja kolmanneksi ohjelmointialustoista. Eniten mainitut teknologiat painottuivat vahvasti ohjelmoinnin opetukseen. Ohjelmoitavat robotit olivat toiminnassa mukana jokaisena tarkastelujakson lukuvuonna melko tasaisesti, kun taas ohjelmoitavat mikropiirit olivat näkyvässä roolissa kahtena viimeisenä tarkastelujakson lukuvuotena.

Innokas-verkoston toimintaympäristöjä tarkasteltiin pedagogisten ja sosiaalisten viitekehysten avulla. Pedagoginen viitekehys on kehittämistoimintaa määrittäviä oppimistilanne ja sosiaalinen viitekehys puolestaan kuvaa toimintaympäristön laajuutta. Innokas-verkoston toiminnan tyypillisin pedagoginen viitekehys oli oppitunti. Muita yleisiä pedagogisia viitekehyksiä olivat koulutus, kerhotoiminta sekä työpajat. Verkoston toimintaa kuvailtiin viidessä eri sosiaalisissa viitekehyksissä, jotka olivat mikroyhteisö, kouluyhteisö, paikallisyhteisö, valtakunnallinen ja kansainvälinen. Eniten toiminnan kuvauksia oli mikroyhteisöjen tasolta ja toiseksi eniten paikallisyhteisön tasolta. Innokas-verkoston toimintaan osallistui monenlaisia toimijoita, yhteensä 24 erilaista toimijaa. Toimijoista tyypillisin oli oppilas ja toiseksi yleisin oli opettaja. Oppilaat olivat toimijoina noin kahdessa kolmasosassa ja opettajat noin kolmasosassa kaikista blogiteksteistä.

Tämä tutkimus auttaa hahmottamaan verkostomaisen kehittämistyön mahdollisuuksia koulutuksen kehittämisen osalta. Tutkimus osoittaa, että osallistumalla kehittämisverkoston toimintaan osallistujilla on mahdollisuus ottaa osaa monenlaisiin tapahtumiin ja kehittämistoimintaan niin oman koulun sisällä kuin kansallisesti ja kansainvälisestikin. Lisäksi tutkimus antaa kiinnostavan esimerkin blogiaineiston hyödyntämisestä tutkimustarkoituksessa.

 

Sofia Lipponen

Toimijoita, toimintaympäristöjä ja teknologioita jäljittämässä: Laadullinen analyysi Innokas -verkoston verkostoblogin sisällöistä