Graduparaati – Graduparaden

TAUSTAA

Tietokoneet ovat yleistyneet peruskoulussa merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana ja tietokoneella kirjoittaminen on kouluarjessa tullut käsin kirjoittamisen rinnalle. Tietokoneiden hyödyllisyydestä oppimisessa on paljon osittain keskenään ristiriitaistakin tutkimusta. Kirjoitin kandin käsin ja tietokoneella kirjoittamisen eroista oppimisessa ja halusin jatkaa aiheesta tekemällä oman pienoistutkimuksen. On olemassa lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan ainakin kielten opiskelussa käsin kirjoittamisesta on selvää hyötyä erityisesti muistamisessa tietokoneella kirjoittamiseen verrattuna.

Omassa tutkimuksessani halusinkin selvittää, oliko kirjoitustavalla vastaavaa vaikutusta muistamiseen ympäristöopin sisällöillä. Muistaminen on toki vain yksi oppimisen osa-alue, mutta eri osa-alueita erikseen tutkimalla voidaan pala kerrallaan hahmottaa niinkin isoa kokonaisuutta kuin oppiminen.

MENETELMÄT

Tutkimus tehtiin kokeellisena interventiotutkimuksena, jossa tutkittavat harjoittelivat suomalaisten kasvi- ja eläinlajien muistamista. Tutkimukseen osallistui 42 helsinkiläisen alakoulun yleisopetuksen kolmasluokkalaista. Tutkittavat jaettiin kunkin luokan sisällä satunnaisesti käsin kirjoittajien ja tietokoneella kirjoittajien ryhmään. Oppilaat tekivät kaikki harjoitukset ja osaamista mittaavat testit kyseisen kirjoitustavan mukaisesti.

Alussa oli alkutasotesti, jossa selvitettiin, kuinka monta lajia 30:sta tutkittavat osasivat entuudestaan. Alkutasotestin jälkeen tutkittavat tekivät neljä 15 minuutin harjoittelutuokiota, joissa he kirjoittivat harjoituslomakkeella olevien kuvien alle kunkin lajin suomenkielisen nimen viisi kertaa. Harjoittelussa oppilaat saivat katsoa apulapusta lajien nimiä. Harjoittelutuokioiden jälkeen muistamista mitattiin samojen lajien lopputestillä, jossa ei saanut käyttää apulappua. Myös harjoittelumäärät tallennettiin.

Aineisto analysoitiin kahdella erillisellä kovarianssianalyysillä, joissa molemmissa kovariaattina oli harjoittelumäärä. Kun harjoitusmäärät oli otettu huomioon, kummankaan kovarianssianalyysin mukaan kirjoitustavalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta muistamiseen. Sen sijaan harjoittelumäärä ja lähtötaso vaikuttivat muistamiseen tilastollisesti merkitsevästi, mikä ei ollut kovin yllättävää.

TULOKSET

Tutkimus tuotti uutta tietoa kirjoitustavan vaikutuksesta ympäristöopin sisältöjen muistamisessa. Tulosten mukaan kirjoitustavalla ei ole vaikutusta muistamiseen ympäristöoppia opiskeltaessa. Tutkimuksen rajoitukset huomioon ottaen tulosten perusteella ei voida tehdä vahvoja suosituksia kirjoitustapojen eduista tai hyödyistä ympäristöopin sisältöjen muistamisessa. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, jotta kouluissa käytettäville tietokoneille tai niiden käyttämättömyydelle olisi vankempi tieteellinen perusta. Jatkossa voisi esimerkiksi tutkia sitä, vaikuttaako oppilaiden erilaiset oppimisvalmiudet tai taustat siihen, miten hyvin tietyllä kirjoitustavalla oppii. Tärkeää nimittäin on, että jokaiselle oppilaalle löytyisi juuri hänelle paras tapa oppia.

 

Tuukka Aavatuuli

”Käsin ja koneella kirjoittamisen vaikutus muistamiseen”

TAUSTAA

Inklusiivinen opetus on ollut viime aikoina pinnalla ja herättänyt keskustelua ympäri maailmaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella inklusiivisen opetuksen toteuttamista ja sen vaikutuksia matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden oppimiseen. Suomen perustuslain mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus saada opetusta kykyjensä ja erityistarpeidensa mukaisesti. Inklusiivisessa opetuksessa keskitytään usein erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin, jolloin lahjakkaiden oppilaiden tarpeet jäävät helposti huomioimatta. Inkluusiolla tarkoitetaan oppilaiden sijoittamista yleisopetuksen luokkiin, kaikista merkittävistä haasteista riippumatta. Tällä pyritään vahvistamaan oppilaiden tasa-arvoa sekä edistämään jokaisen oppilaan ryhmään kuulumisen tunnetta. Näillä katsotaan olevan yhteys positiivisen minäkuvan kehittymiseen.

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTUS

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä inklusiivisesta opetuksesta sekä auttaa kehittämään matemaattista lahjakkuutta tukevaa opetusta. Uskon tutkimukseni tulosten hyödyttävän niin opettajia, kuin oppilaita sekä heidän vanhempiaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, haastattelemalla kuutta luokanopettajaa puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytin fenomenografista analyysiä, sillä tarkoituksena oli tutkia opettajien näkemyksiä ja niissä ilmeneviä eroja aihetta kohtaan.

TULOKSET JA POHDINTAA

Tutkimustulokset osoittavat, että inklusiivinen opetus on monimutkainen prosessi, joka vaatii huomattavia resursseja ja aikaa. Matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden tarpeiden huomioiminen inklusiivisessa opetuksessa on tärkeää, mutta haastavaa. Pienryhmäopetus ja erityisopettajan käyttö nähdään ratkaisuina tähän haasteeseen. Tutkimusta inkluusion hyödyistä ja haitoista tulee kehittää myös jatkossa, jotta jokaisen oppilaan yksilöllinen oppiminen on taattua ja tehokasta.

Tutkimustulokset osoittavat, että opettajien asenteet inkluusiota kohtaan vaihtelevat. Tuloksista on havaittavissa, että inklusiivinen opetus voi olla hyvin kuormittavaa opettajille, erityisesti jos heillä ei ole tarpeeksi resursseja sen toteuttamiseen. Sopivien materiaalien ja opetusmenetelmien löytäminen vastaamaan jokaisen oppilaan yksilöllisiä tarpeita tuottaa myös lisähaastetta. Tutkimustulosteni mukaan inklusiivisen opetuksen taustalla oleva ideologia tasa-arvon edistämiseksi nähdään tärkeänä, mutta näillä olemassa olevilla resursseilla lähes mahdottomaksi tehtäväksi.

 

Kaisu Kossila

Miten inklusiivinen matematiikanopetus toteutuu lahjakkaiden oppilaiden eduksi?
-Opettajien näkemyksiä inkluusioon

Tutkimuksen taustaa

Talousosaaminen on tärkeä taito, jota ihmiset tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Sitä tarvitaan muun muassa oman talouden suunnitteluun, rahan hallintaan ja säästämiseen. Nuoret oppivat taloustaitoja peruskoulussa sekä kotona. Vanhemmat ovat suuressa roolissa lastensa taloudellisen osaamisen, kyvykkyyden, asenteiden ja itseluottamuksen myönteisessä kehittymisessä. Kotitalouksissa tapahtuu jatkuvasti talouskasvatusta ja lapset havainnoivat vanhempiensa talouskäyttäytymistä. Samalla he oppivat vanhemmilta tulleita malleja ja käyttäytymistapoja. Vanhempien kautta tuleva talouskasvatus voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perheissä tapahtuvaa talouskasvatusta ja sen ylisukupolvisuutta. Tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja vanhemmilla on talouskasvatukseen sekä millaista talouskasvatusta he ovat saaneet lapsuudenperheessään. Talouskasvatusta ja sen ylisukupolvisuutta on tärkeä tutkia, jotta pystytään havaitsemaan mahdollisia talouskasvatuksen kehityskohteita. Lisäksi se auttaa hahmottamaan mihin perheiden talouskasvatus keskittyy ja näin ollen mihin peruskoulun talouskasvatuksen tulisi keskittyä. Ne voivat täydentää toinen toisiaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena muistitietotutkimuksena. Tutkimukseen osallistujat muistelivat lapsuudessaan tapahtuvaa talouskasvatusta. Aineisto kerättiin puhelinhaastatteluina yhdeksältä vanhemmalta. Haastateltavat olivat korkeasti koulutettuja ja heillä asui kotona alle 18-vuotias lapsi. Iältään tutkimukseen osallistuneet olivat 33–54-vuotiaita. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä Albert Banduran sosiaalisen oppimisen teoriaa (social cognitive theory) apuna käyttäen.

Tulokset ja johtopäätöksiä

Vanhempien käyttämä talouskasvatus sisältää neljä eri teemaa, jotka ovat rahan ansaitsemisen, rahan säästämisen, rahapuhumisen ja kulutuskäyttäytymisen mallintamisen teemat. Tutkimuksen päätuloksena on, että talouskasvatuksessa esiintyy voimakkaasti ylisukupolvisuutta, mutta poikkeavuuksiakin on. Rahan ansaitseminen ja säästäminen esiintyivät eniten talouskasvatuksessa ja ne olivat myös voimakkaimmin ylisukupolviset teemat. Rahapuhe ei esiintynyt ylisukupolvisena, vaan se on koettu lapsuudenperheessä puhumattomana aihealueena. Vanhemmat keskustelevat nykyään enemmän lasten kanssa rahasta ja talousasioista. Tutkimus osoittaa, että talouskasvatus ja näin ollen myös talousosaaminen voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Vanhemmilla tulisi olla tarvittavat tiedot ja taidot opettaa lapsilleen talousaiheita. Nykypäivänä digitalisaation myötä talouskasvatus voi olla haastavaa ja taloussovellusten perässä voi olla vaikea pysyä mukana. Vanhemmille voisi antaa tukea talouskasvatukseen esimerkiksi valmiiden materiaalien avulla ja samalla koti ja koulu voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä nuorten talousosaamisen edistämiseksi.

 

Pihla Pohjankyrö

Ylisukupolvinen talouskasvatus

Erityisherkkyys, introversio ja koulukäsityöt

Erityisherkät ovat erityisen syvästi ja herkästi tuntevia ja kokevia henkilöitä, joiden neljä pääpiirrettä ovat emotionaalinen reaktiivisuus, vivahteiden vaistoaminen, ärsykkeiden kokeminen liiallisena sekä asioiden syvällinen käsittely. Vaikka erityisherkkyyttä on tutkittu jo jonkin verran, en löytänyt aiheesta yhtään tutkimusta käsitöihin liittyen. Käsityön oppiaineen toiminnallinen luonne sekä oppiaineessa käytettävät koneet ja laitteet synnyttävät usein meteliä ja runsasta ärsykkeiden tulvaa, jotka voivat tuntua erityisherkästä epämukavalta. Toisaalta käsityö on toiminnallisuutensa ja luovuutensa vuoksi erilainen oppiaine lukuaineisiin verrattuna ja siksi käsityön tunnit voivat olla erityisherkälle myös miellyttävä hetki koulupäivässä. Jotta erityisherkkiä voitaisiin huomioida käsityönopetuksessa paremmin, on tärkeää tutkia kokevatko he koulukäsitöihin liittyvät kokemuksensa yleensä positiivisena vai negatiivisena. Noin 70 prosenttia erityisherkistä on introvertteja eli sosiaalisesti sisäänpäin suuntautuneita. Sekä introvertit että erityisherkät ovat usein monelta osin väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja. Siksi koin tarpeelliseksi tutkia kokemuksia koulukäsitöistä erityisesti introverttien erityisherkkien näkökulmasta. Käytin kandidaatin tutkielmassani syntynyttä jäsennystä introvertin erityisherkän piirteistä osana tämän tutkimuksen teoriataustaa.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa introverttien erityisherkkien kokemuksista koulukäsitöissä sekä kokeilla kokemusperäisesti aiempaa kirjallisuuden pohjalta tekemääni  jäsennystä introvertin erityisherkän piirteistä. Ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui ”Millaiset koulukäsityön erityispiirteet korostuvat introverttien erityisherkkien kokemuksissa positiivisina tai negatiivisina?” ja toiseksi ”Millaisia introvertin erityisherkän piirteitä tutkimushenkilöillä ilmenee”.

Aineisto koostui kahden introvertin erityisherkän kirjoitelmista, jossa he apukysymysten avulla kertoivat koulukäsityökokemuksistaan. .Aineistoa kertyi yhteensä noin 6 sivua. Aineiston analyysimenetelmänä käytin sekä teorialähtöistä – että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöistä analyysiä käytin introverttien erityisherkkien piirteiden tunnistamiseen ja aineistolähtöistä analyysiä introverttien erityisherkkien koulukäsityökokemusten tulkitsemiseen.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella koulukäsitöiden itsenäisen ja vapaan tekemisen, mukavan tunnelman ja innostavan tekemisen sekä ongelmanratkaisun piirteet vaikuttivat korostuvan introverttien erityisherkkien koulukäsityökokemuksissa positiivisina. Mitään negatiivisena koettua koulukäsityön piirrettä ei noussut esiin.

Introvertin erityisherkän piirteistä liiallisista ärsykkeistä kuormittuminen, voimakas reagointi ympäristön aistiärsykkeisiin, asioiden syvällinen käsitteleminen, ylivirittyneisyys sekä asioiden ja vivahteiden herkkä huomaaminen ilmenivät molemmilla tutkimushenkilöillä ja niistä löytyi myös keskimäärin enemmän mainintoja aineistossa kuin muista introvertin erityisherkän piirteistä, jotka ilmenivät vain jommalla kummalla tutkimushenkilöistä.Tämän tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta aiemman jäsennykseni olevan samansuuntainen introverttien erityisherkkien kokemusten kanssa sekä koulukäsitöiden erityispiirteiden korostuvan introverteilla erityisherkillä pääosin positiivisena.

Lopuksi

Tämä tutkimus toi arvokasta tietoa introverteista erityisherkistä yleisesti opettajille ja erityisesti käsityönopettajille. Merkille pantavaa on sekin, että yksi tämän tutkimuksen tutkimushenkilöistä koki erityisherkkyyden piirteiden vaikuttaneen negatiivisesti lukuaineissa menestymiseen. Siksi introverttien erityisherkkien kokemuksia eri kouluaineissa olisi syytä tutkia laajemminkin.

 

Matilda Westerberg

 

”Kun saa toteuttaa itseään omalla tavalla, se poistaa paineen tehdä tietyn kaavan mukaan.” Introverttien erityisherkkien kokemuksia koulukäsityöstä.

Pro gradu -tutkielmassa käytetty menetelmä

Tein pro gradu -tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena lukivaikeuden vaikutuksesta lukumotivaatioon. Rajasin tutkimuksen koskemaan 12-16-vuotiaita nuoria. Valitsin aiheen oman henkilökohtaisen kiinnostuksen vuoksi, sekä siksi, että koen aiheen olevan hyvin tärkeä, lukivaikeuden yleisyyden takia. Tutkimusongelmani oli: Millainen yhteys lukivaikeudella on lukumotivaatioon 12-16-vuotiailla nuorilla? Pro gradu tutkielmaani valikoituneet artikkelit pitivät yhtenäistä linjaa aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa oli tutkittu lukutaidon vaikutusta lukumotivaatioon. Kyseisissä tutkimuksissa kohderyhmää ei oltu rajattu pelkästään lapsiin, joilla on lukivaikeus.

Saadut tulokset

Tutkimuksessa käytetyissä artikkeleissa havaittiin yhteys lukivaikeuden ja lukumotivaation välillä. Tutkimuksissa havaittiin, että lukivaikeus vaikuttaa negatiivisesti oppilaan innostukseen lukea vapaa-ajallaan vapaaehtoisesti. Lukivaikeus myös lisää todennäköisyyttä kokea enemmän negatiivisia tunteita lukutehtävien aikana. Tutkimukset löysivät positiivisen korrelaation lukumotivaation ja parantuneen lukutaidon välillä. Nämä havainnot tehtiin interventio tutkimuksissa, jossa oppilaille annettiin lukuopetusta, ja heidän lukutaitonsa eri osa-alueita arvioitiin ja lukuopetuksen avulla niissä huomattiin kehitystä. Toisessa interventio tutkimuksessa havaittiin, motivaation lasku tutkimuksen aikana niiden oppilaiden kohdalla, joilla oli lukivaikeus, samaa motivaation laskemista ei havaittu niiden oppilaiden kohdalla, joilla lukivaikeutta ei ollut. Vain yhdessä tutkimuksessa ei tilastollisesti merkitsevää tulosta löydetty, lukivaikeuden ja lukumotivaation yhteydestä, tai lukutaidon parantumisen ja lukumotivaation parantumisen yhteydestä. Tutkimukset ovat linjassa keskenään ja niistä voidaan saada viitteitä siihen, että lukivaikeudella on negatiivinen vaikutus lukumotivaatioon, sekä siihen, että parantunut lukutaito on yhteydessä parantuneeseen lukumotivaatioon.

Jatkotutkimus aiheet

Tutkimusta tehdessä havaitsin, että aihetta on tutkittu vielä hyvin vähän, siksi koen aiheen olevan tulevaisuudessa hyvin tarpeellinen lisätutkimuksen kohde. Tutkimusta olisi tärkeää tehdä niin, että kontrolliryhmänä toimisi oppilaat, joilla ei lukivaikeutta ole. Näin voisi tutkia lukivaikeuden vaikutusta lukumotivaatioon sekä opiskelumotivaatioon. Koulunkäynti vaatii hyvin paljon tekstin lukemista eri kirjojen muodossa, joten mielestäni olisi tärkeää selvittää miten voimakas vaikutus lukivaikeudella on koulussa menestymiseen. Tulosten avulla voidaan painottaa päättäjille lukivaikeuden tukemisen tarvetta kouluissa ja siihen vaadittavia resursseja. Lukivaikeuden vaikutusten laajuuden ymmärtämällä, voisi painottaa tuen saamisen merkitystä lapsen koulutiellä, sekä jatko-opintoihin ja työelämään siirtyessä.

Lukivaikeuden yhteys lukumotivaatioon,

Jonna Kettukangas

Henkilöstökoulutuksesta puhutaan paljon organisaatioiden kahvihuoneessa, toimistojen käytävillä, työn ohessa ja lounastauoilla. Monia paikan päällä järjestettäviä koulutuksia, joissa joku ulkopolinen kouluttaja esittelee uusia toimintamalleja ja -tapoja, odotetaan henkilöstön keskuudessa kovasti. Nämä työnantajan tarjoamat koulutukset herättävät keskustelua henkilöstön keskuudessa puolesta ja vastaan. On myös puhtaasti subjektiivinen kokemus, minkä verran koulutuksista jää konkreettista hyötyä työntekijän omaan ydintyöskentelyyn ja millainen koulutuksen vaikuttavuus todellisuudessa on. Kaikki henkilöstökoulutuksen muodot eivät jokaista työntekijää innosta ja toisaalta joihinkin koulutuksiin osallistutaan täynnä intoa uuden oppimisen edessä. Vaikuttaa siltä, että modernissa työelämässä henkilöstökoulutusta pidetään yhtenä organisaation elinehtona, jolla varmistetaan kilpailukyvyn säilyminen ja alati muuttuvan työelämän vaatimusten mukana pysyminen. Osaava, omaa ammatillista osaamistaan jatkuvasti kehittävä henkilöstö on organisaation toiminnan tae. Henkilöstökoulutus on Suomessa yksi suurimmista aikuiskoulutuksen muodoista.

Mitä ja miksi?

Tämän henkilöstökoulutuksen vahvan merkityksen tuntien olen ollut kiinnostunut siihen linkittyviin elementteihin siitä saakka, kun olen pikkuhiljaa siirtynyt kohti työelämää. Minua on kiinnostanut erityisesti työntekijöiden subjektiiviset kokemukset ja tapa, jolla nämä merkityksellistävät ympäröivää sosiaalista todellisuutta. Tämä kiinnostukseni kuljetti minut tilanteeseen, jossa pääsin tekemään aiheesta pro gradu -tutkielmaa henkilöstöpalvelualalla. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä henkilöstökoulutuksella on työntekijöille ja miten työntekijät sanoittavat koulutuksen pariin hakeutumista. Tässä keskeistä on se, millaisia omakohtaisia kokemuksia työntekijöillä on henkilöstökoulutuksesta ja mikä kannustaa heitä osallistumaan henkilöstökoulutukseen ja toisaalta, mitkä tekijät hidastavat heitä koulutukseen osallistumisessa. Tutkimukseen osallistuneet haastateltavat työskentelevät kaikki henkilöstöpalvelualan yrityksessä. Tutkielma toteutettiin diskurssianalyysina.

Mitä selvisi?

Tutkielmassa selvisi, että haastateltavat ovat elämässään sitoutuneet jatkuvaan oppimiseen ja elinikäisen oppimiseen ja jatkuva kehittyminen on itsestäänselvyys. Haastateltavat sanoittavat näkemystään 70/20/10 -mallin avulla, jossa 70% oppimisesta tapahtuu käytännön työssä, 20% sosiaalisen oppimisen kautta ja 10% muodollisen henkilöstökoulutuksen kautta. Henkilöstökoulutukseen osallistumiseen kannustavat uusi tieto ja itsensä kehittäminen sekä kollektiviisuus. Hidasteina osallistumisessa puolestaan näyttäytyivät verkkovälitteisyys, aikatauluhaasteet sekä koulutusten sisällöllinen relevanttius ja toteutustavat. Uusien toimintamallien omaksuminen, joka helpottaa omaa perustehtävän toteuttamista katsottiin koulutuksen tärkeäksi anniksi. Kasvokkain tapahtuva, interpersoonallinen koulutus ja ihmisten kohtaaminen kannustaa myös työntekijöitä osallistumaan henkilöstökoulutukseen. Modernille työelämälle tyypillinen verkkovälitteisyys eli verkossa tapahtuva koulutus ei innostanut monia haastateltavia ja sen vaikuttavuus katsottiin heikoksi. Myös kiireinen työ hidastaa osallistumista koulutuksiin ja lyhyellä varoajalla tulleita koulutuskutsuja ei välttämättä saada mahtumaan kalenteriin. Oman perustehtävän kannalta epärelevantti koulutus priorisoidaan myös herkästi muiden kiireiden alle. Pitkät, luentomaiset täsmäkoulutukset myös puuduttavat monia.

Miten tästä hyödytään?

Vaikuttaa siltä, että tutkimus osoitti henkilöstöpalvelualan työntekijöiden tarkastelevan itseään ja organisaatiotaan proaktiivisina toimijoina, jotka ovat molemmat vastuussa ammatillisen osaamisen kehittämisestä. Työntekijät suhtautuvat omaan asiantuntijuuteensa vakavasti ja näkevät jatkuvan oppimisen itsestäänselvyytenä ja tärkeänä osana työelämää. Työntekijöitä kiinnostaa erityisesti kollektiivisesti toteutettu, oman työn kannalta relevantti koulutus, josta kerrotaan organisaation toimesta hyvissä ajoin ja jota ei toteuteta verkkovälitteisesti. Uskon, että tutkimukseni tuloksista on apua erityisesti organisaatioiden koulutussuunnittelussa. On tärkeää hahmottaa, mistä työntekijät ovat kiinnostuneita, millaista koulutusta he toivovat ja mitkä elementit ovat sellaisia, jotka eivät kannusta osallistumaan henkilöstökoulutukseen. Kun tiedetään osaavan henkilöstön merkitys organisaatioiden kilpailukyvylle sekä henkilöstökoulutuksen vaikuttavuus tässä, nämä elementit tulevat jatkuvasti tärkeämmäksi. Katsonkin, että nyt ja tulevaisuudessa organisaatioiden tulee oman toimintakykynsä varmistamiseksi panostaa henkilöstökoulutukseen ja kuunnella tarkalla korvalla omaa henkilöstöään siinä, millaisesta koulutuksesta he pitävät ja millaisia merkityksiä sillä heille on heidän oman ammatillisen osaamisensa näkökulmasta.

 

Rose Heinonen

 

Henkilöstökoulutus – osallistuminen ja moninaiset merkitykset, kokemuksia henkilöstöpalvelualalta

Eriyttäminen on tapa tukea niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita. Se ei itsessään ole opetusmenetelmä, vaan opetuksen lähestymistapa, jossa huomioidaan oppilaan yksilöllisyys, erilaiset oppimisprofiilit sekä erityistarpeet. Arkikielessä eriyttäminen jaetaan yleensä alaspäin ja ylöspäin eriyttämiseen.

Suomalaisten kolmasluokkalaisten matematiikan taitoja on arvioitu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ja viime vuosien tulokset ovat osoittaneet matemaattisten taitojen hajonnan kasvaneen. Kolmannella luokalla oppilaiden matemaattiset taidot voivat olla hyvinkin vaihtelevia ja suomalaisten koululaisten heikentyneet matematiikan taidot ovat puhuttaneet myös mediassa jo useampana vuonna. Matematiikka on suomalaisen koulujärjestelmän yksi merkittävimpiä oppiaineita, mutta silti sitä opettavien opettajien matemaattiset taidot saattavat olla heikot. Siksi on tärkeää, että matematiikan oppimateriaalit tukevat opettajia opetuksen eriyttämisessä, jotta kaikille oppilaille voidaan tarjota heidän taitotasolleen sopivia ja tarpeeksi motivoivia tehtäviä. Nykyään alaspäin eriyttävät materiaalit ovat lähes oletuksena osa matematiikan sarjoja, mutta olisi tärkeä muistaa myös lahjakkaiden oppilaiden osaamisen tukeminen, johon pelkkä tehtävämäärän kasvattaminen ilman oppimisen tukea ei riitä.

Tällä tutkimuksella tavoitteenani oli kuvata eriyttämistä alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa sekä tarkastella materiaalien tarjoamaa eriyttämisen tukea vertailemalla suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevia kolmannen luokan matematiikan oppimateriaalisarjoja keskenään. Oppimateriaalitutkimus Suomessa on hyvin opinnäytetyöpainotteista ja oppimateriaalien systemaattinen tarkastelu puuttuu lähes kokonaan tutkimuksista. Koska aiempaa tutkimusta on saatavilla hyvin vähän niin oppimateriaaleista ylipäätään kuin niiden eriyttämisratkaisuista, on perusteltua tarkastella eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineistonani oli kuusi tällä hetkellä suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevaa kolmannen luokan matematiikan sarjaa neljältä eri kustantajalta. Valitsin aineistoon syksyn materiaalit, sillä eriyttämisratkaisut olivat samankaltaisia koko vuoden materiaaleissa ja siten riitti tarkastella vain syksyä. Oppimateriaaleihin sisältyi kaikki printattu oppimateriaali ja digilisenssit.

Toteutin tutkimuksen laadullisena sisällönanalyysinä ja hyödynsin aineiston luokittelua, jotta aineiston sarjoja pystyi vertailemaan keskenään. Koska suomalainen oppimateriaalitutkimus on melko vähäistä, eikä eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa ole tarkasteltu juuri ollenkaan, ei aiemmasta tutkimuksesta ole noussut suoraa teoreettista viitekehystä, jota olisin voinut hyödyntää tutkimuksessani. Siksi analyysi olikin teoriasidonnainen, eli aiemmat teoriat ja käsitteet toimivat tulkinnan kehyksenä, mutta analyysi ei suoraan seuraa yksittäistä mallia. Aineisto jakautui tutkimuskysymysten mukaisesti oppilaalle ja opettajalle tarkoitettuun materiaaliin ja aineistosta tarkasteltiin sarjojen eriyttämisratkaisuja sekä sarjan tarjoamaa opettajan tukea eriyttämisessä.

Tulokset

Tutkimustulosten perusteella eriyttäminen on lähtökohtaisesti opettajan vastuulla ja oppilailla on vähäiset mahdollisuudet valita omalle taitotasolleen sopivia tehtäviä. Matematiikan sarjoissa alaspäin eriyttäminen oli systemaattisempaa ja lähes jokainen aineiston sarja sisälsikin erillisen alaspäin eriyttävän tehtäväkirjan. Ylöspäin eriyttämisessä oli enemmän sarjakohtaista vaihtelua, mutta yleisin ylöspäin eriyttävä tehtävämuoto oli ongelmanratkaisutehtävät. Opettajan tukena oli ensisijaisesti opettajan opas, jossa eriyttämisen tuki keskittyi lähinnä tuntikohtaisiin vinkkeihin sekä erilaisiin monisteisiin ja lisätehtäviin.

 

Janna Rintamaa

Eriyttäminen alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa

Vägledning är ett brett begrepp som kan ha flera olika betydelser. Det finns flera olika former av vägledning som människor oavsett ålder och livsskede kan ta del av och under den senaste tiden har det dessutom visat sig att människors behov av vägledning har vuxit. Orsaker till detta är bland annat dagens turbulenta arbetsmarknad och COVID-19 pandemin som lett till en snabb förändring och digitalisering av arbeten. Dessutom studerar människor allt längre och det finns ett konstant behov av kompetensutveckling i samhället. Med hjälp av effektiv karriärvägledning kan människor oavsett ålder och bakgrund få hjälp med att nå sin potential och klara av de förändringar som de ovannämnda orsakerna ger upphov till. Det har dock visat sig att vägledningen är bristfällig i allt för många länder och att de som har det största behovet av vägledning ofta är de som blir utan det. Tidigare studier har visat att högskole- och universitetsstudenter upplever behov av vägledning under studietiden och att kvalitativ vägledning bland annat kan öka studenters välmående och stöda dem vid övergången mellan studier och arbetsliv.

Forskningsuppgift

Med denna studie ville jag ta reda på om studenter inom den svenskspråkiga studieinriktningen för allmän- och vuxenpedagogik vid Helsingfors universitet upplever behov av vägledning under studietiden och hur detta behov i så fall ser ut. Med studien ville jag också ta reda på hur studenterna upplevt pedagogikstudierna och varför de valt att söka sig till just denna utbildning. Eftersom COVID-19 pandemin präglat världen och samhället under de senaste åren ville jag dessutom undersöka ifall distansstudierna har påverkat studenternas behov av vägledning.

I studien deltog sju studenter vid studieinriktningen för allmän- och vuxenpedagogik vid Helsingfors universitet. Forskningsmaterialet samlades in via intervjuer som sedan analyserades med hjälp av en tematisk analys. Intervjuerna ägde rum under hösten 2022.

Studiens resultat

Resultatet av studien visade att studenterna har varit nöjda med sin utbildning och sökt sig till utbildningen på grund av varierande orsaker. Resultatet visade även att studenterna har upplevt behov av vägledning, både studie- och karriärvägledning, under studietiden men att distansstudierna inte påverkat deras vägledningsbehov nämnvärt. De valfria studiernas andel inom examen visade sig vara en stor orsak till behov av vägledning men även andra anledningar till vägledningsbehovet framkom så som behov av att diskutera karriärmöjligheter efter examen, praktiska aspekter angående studierna samt behov av att bli sedd och bekräftad av vägledaren. Resultatet av studien stöder tidigare forskning kring ämnet och lyfter fram vikten av vägledning under studietiden. Kvalitativ vägledning som utgår från studentens eget behov där vägledaren ställer utmanande frågor var viktiga kriterier för vägledning som studenterna lyfte fram. Även obligatorisk vägledning under studietiden är något som studenterna tog upp och som kunde vara värt att vidareutveckla.

Ella Rönnberg

Vikten av vägledning för studenter under studietiden. En kvalitativ studie om universitetsstudenters upplevelser av sitt behov av karriär- och studievägledning

Graduni tutkimustehtävänä oli laajentaa käsitystä sijoituksen kokeneiden lasten ja nuorten koulunkäynnistä ja koulunkäyntiin saadusta tuesta. Pidän aihetta tärkeänä, sillä sijoituksen kokeneet lapset ja nuoret ovat monella tavalla vertaisia heikommassa asemassa. Koulutus on suuri syrjäytymiseltä suojaava tekijä aikuisuudessa, joten koulutukseen ja koulunkäynnin tukeen on mielestäni syytä panostaa. Aloitin aiheen tutkimisen jo kandidaatintutkielmassa. Silloin tein systemaattisen kirjallisuuskatsauksen sijoituksen kokeneiden nuorten koulunkäynnin tuesta. Gradussani halusin päästä syvemmällä aiheeseen, mistä syystä päätin tuottaa aineiston itse.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto tuotettiin teemahaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin viestipalvelu Discordissa viestimuotoisilla livekeskusteluilla. Discord on anonyymi viestintäpalvelu, mikä uskoakseni mahdollisti nuorten avoimuuden sensitiiviseen aiheeseen liittyen. Tämänkaltaisia aineistonkeruutapoja ei olla vielä paljoa hyödynnetty, vaikka näkisin, että tämänlainen anonymiteetti voisi tuottaa rikkaampaa aineistoa monenlaisissa tutkimusaiheissa. Tutkimukseen haastateltiin kuutta sijoituksen kokenutta nuorta, jotka kertoivat kokemuksistaan liittyen koulunkäynnin ja koulunkäynnin tuen teemoihin. Haastateltavat olivat kokeneet eri pituiset sijoitukset ja heillä oli kokemusta yleisopetuksen luokasta, erityisluokasta, sairaalakoulusta ja erityiskoulusta, joten haastattelut antoivat laajasti tietoa tuen muotojen variaatioista. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulokset olivat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Sijoituksen kokeneitten nuorteen koulunkäyntiin olivat vaikuttaneet pitkäaikaisetkin mielenterveyden haasteet, joissa koulu oli osannut tukea melko huonosti. Myös näitten haasteiden varhainen tunnistaminen oli heikkoa. Toinen tutkimuksessa vahvasti esiin noussut tekijä oli sijoituksen kokeneiden nuorten koulukiusatuksi tuleminen. Kiusatuksi tuleminen heikensi koulun vaihdoksien ja poissaolojen kanssa nuorten kouluun kiinnittymistä. Tuen muodoista opettajan tai koulun aikuisen antama tuki nousi esiin sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Aikuisen välittämistä pidettiin tärkeänä, ja toisaalta aidon välittämisen puute nostettiin haastatteluissa esiin.

Tutkimustulokset antavat tietoa sijoitettujen nuorten kaipaamista tukitoimista. Moniin sijoituksen kokeneiden nuorten koulunkäynnin haasteisiin pystyttäisiin ainakin osittain vastaamaan koko koulun tasoisilla toimilla. Tutkimustulokset osoittivat, että lasten ja nuorten kohtaamiseksi tarvitaan resursseja. Tutkimustulokset peräänkuuluttivat traumasensitiivistä kohtaamista. Nykyään tuen tarvitsevien oppilaiden lisääntyminen yleisopetuksen luokassa nosti esiin ajatuksen, olisiko luokanopettajan koulutuksessa enemmän tarvetta erityispedagogiselle osaamiselle.

 

Ella Alakomi

Sijoituksen kokeneiden nuorten kokemuksia koulusta ja koulunkäynnin tuesta

Taito on käsite, jonka määritelmä vaikuttaa olevan toistuvasti tieteellisen tarkastelun alla. Suomen kielessä sanaa taito käytetään kevyin perustein kuvaamaan sekä synnynnäisiä että opittuja kykyjä. Tällainen lavea määritelmä piilottaa alleen sen, että taito tosiasiassa on harjoittelun seurauksena saavutettua käytännön osaamista, toimintaa, tekemistä ja valmista. Varsinkin käsityötaitojen osalta on harmillista, että taidon tutkimus on perinteisesti kohdistunut suorittamiseen ja itse taito ja sen kehittymisen taustalla olevat seikat ovat jääneet vähälle huomiolle. Yksi näistä taustalle jääneistä seikoista on tekniikkakohtaiset toimintamallit ja ohjeet, jotka muodostavat taidon tiedollisen perustan. Nykyisin käsityöohjeita voi toteuttaa erilaisilla medioilla kuten piirros- ja valokuvilla sekä videoilla itsenäisen opiskelun tarpeisiin. Toteutusmediasta huolimatta tutustuminen käsityötaidon periaatteisiin edellyttää ohjeiden havainnointia. Ohjemateriaalien havainnoinnista ja merkityksestä taidon oppimiseen on kuitenkin tehty vain vähän tutkimusta.

Tutukimustehtävä

Tutkimukseni tavoitteena oli ymmärtää syvemmin havaintojen ja käsityötaidon oppimisen välistä yhteyttä ja selvittää, millaiset ohjeet tai ohjeiden yhdistelmät edistävät itsenäistä taidon oppimista verkko-oppimisympäristössä. Kiinnostukseni kohdistui erityisesti ohjemateriaalien havainnointiin ja niitä seuraaviin tiedollisiin toimintoihin. Tutkimusaiheen käsittely alkoi jo keväällä 2021, kun kehitimme ryhmätyönä Lankataitoja-verkko-oppimateriaalin palvelemaan erilaisia oppijoita neulomisen, virkkaamisen ja koukkuamisen perusteiden oppimisessa Opettaja työnsä tutkijana -kurssilla. Taidon oppimiseen tarkoitetut ohjeet toteutettiin monimediaisesti (piirrokset, valokuvat, videot), jotta niiden avulla on mahdollista tukea erilaisia oppijoita taidon oppimisessa. Omassa tutkimuksessani hyödynsin vain koukkuamisen oppimisaihiota, koska se on neulontaa ja virkkausta vähemmän tunnettu käsityötekniikka.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena, koska tarkoituksenani ei ollut tavoitella tutkimustuloksen yleistettävyyttä vaan muodostaa kuvaa siitä, mitä ja millaisia havaintoja koehenkilöt tekevät ohjeista oppiakseen motorisen taidon itsenäisesti. Tavoitteenani oli myös ymmärtää tarkemmin mielen sisäisiä prosesseja, joiden avulla ohjeista tehdyt havainnot välittyvät koehenkilön käytännön toiminnaksi, osaamiseksi ja lopulta taidoksi. Käytin tutkimuksessa induktiivisen päättelyn logiikkaa, koska omat kokemukseni koukkuamisen perustaitojen oppimisessa antoivat aiheeseen esiymmärrystä ja lähtökohtia käsitteenmuodostukselle. Aineistonkeruun menetelmäksi valitsin ääneenajattelun saadakseni esille kognitiiviset prosessit, joita ohjeiden havainnoinnin ja aistitietoresurssien rotaation välillä tapahtuu.

Tutkimukseeni osallistui neljä koehenkilöä, jotka opiskelevat Helsingin yliopistossa Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa käsityönopettajaksi. He tuottivat aineistoksi videotallenteita, jotka sisälsivät ääneenajattelun lisäksi näytön videoinnin. Jotta aineiston tuottaminen tapahtui mahdollisimman autenttisissa itseopiskelutilanteissa, koehenkilöt saivat itse päättää ajan ja paikan koukkuamisen opettelulle verkko-oppimisympäristössä. Aineiston analysoinnissa hyödynsin protokolla-analyysia, joka soveltuu älyllisten toimintojen tutkimukseen.

Tulokset

Tutkimustulosten perusteella motorisen taidon oppiminen perustuu niihin havaintoihin, joita tehdään oppimisprosessissa, mutta havaintojen ohella kokeilu ja harjoittelu edistävät taidon oppimista. Tutkimus myös osoitti, että verkko-oppimateriaalien toteuttaminen monimediaisesti palvelee erilaisia oppijoita taidon oppimisessa, vaikka video-ohjeet vaativat vähemmän kognitiivista ponnistelua. Tulokset myös haastavat kehittämään joustavampia verkko-oppimisalustoja.

 

Tiina Torvinen

Havainnot ja kognitio itsenäisessä käsityötaidon oppimisessa verkko-oppimisympäristössä