Tavoitteena kestävämpi elämäntapa

Nykyinen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn. Kulutuksen tulisi muuttua kestävämpään suuntaan, jotta myös tulevaisuudessa olisi käytössä puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa kaikille. Tutkimukset osoittavat toiminnan esteenä olevan erilaisia haasteita. Näitä ovat muun muassa tiedon puute, resurssit ja ulkoiset tekijät, kuten mahdollisuudet käyttää julkista liikennettä. Moni on kuitenkin tiedostanut ongelmat ja lähtenyt muuttamaan omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan. Tutkimusten perusteella tarvitaan laajempia toimia kestävämmän tulevaisuuden takaamiseksi, mutta yksilöidenkin vaikutusmahdollisuudet tunnustetaan. Sosiaalisen median avulla voidaan jakaa tietoa ja tapoja toteuttaa kestävää elämäntapaa.

Monet nuoret käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin ja ottavat sieltä vaikutteita. Kestävä kehitys on tärkeä osa myös perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja esimerkiksi kotitalousopetuksessa kestävän kuluttajuuden osa-alueita käsitellään eri näkökulmista. Blogitekstien käyttöä voisi hyödyntää myös opetuksessa. Niissä on paljon hyviä ja ajankohtaisia aiheita, joista keskustelemalla voidaan oppia lisää kestävämmästä kulutuksesta ja jätteettömämmän elämäntavan toteuttamisesta.

 

Blogitekstit tutkimuksen kohteena

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kestävämpää ja jätteettömämpää elämäntapaa toteutetaan käytännössä. Aihe on ajankohtainen kulutuksen ylittäessä maapallon kestokyvyn. Selvittämällä, miten kestävämpää elämäntapaa toteutetaan, voidaan saada tietoa siitä, miten tätä voidaan myös tukea ja edistää erilaisin ratkaisuin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin blogitekstejä, joissa toteutettiin kestävämpiä ja jätteettömämpiä elämäntapoja. Tutkimusaineisto koostui viiden eri kirjoittajan blogiteksteistä. Yksi blogiteksti oli kirjoitettu englanniksi. Analyysissä ohjaavana ajatuksena oli etsiä käytännön tapoja, joilla voidaan vähentää jätteen määrää arjessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena, aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.

 

Kulutuksen vähentäminen arkisilla valinnoilla

Tutkimuksessa selvisi, että toimintatapoja jätteettömämmän elämän toteuttamiselle on lukuisia. Toteutus vaatii kuitenkin suunnittelua, ennakointia sekä aktiivista toimintaa ja asioiden selvittämistä. On oltava tietoa, jotta voidaan valita kestävin vaihtoehto. Joskus kestävimmän valinnan tekeminen ei ole yksinkertaista, sillä siinä on monta huomioitavaa näkökulmaa.

Aineiston perusteella blogitekstien kirjoittajat pyrkivät välttämään turhaa kulutusta ja materiaaleja. Monia tuotteita valmistettiin itse, tuotteita lainattiin, kierrätettiin ja korjattiin. Omien tavaroiden ja muiden tuotteiden kantaminen mukana ja niiden käyttäminen oli olennaista jätteen ehkäisyssä.  Ennakoimalla pystyttiin välttymään turhalta materiaalien kulutukselta, ottamalla esimerkiksi oma kauppakassi mukaan tai omat ruokailuvälineet piknikille. Esimerkiksi ruokaa pyrittiin ostamaan ilman pakkauksia omiin astioihin.

Tutkimuksen avulla saatiin selville, mitä erilaisia tapoja on toteuttaa jätteettömämpää elämäntapaa käytännössä. Toteutustapoja oli monia ja kuten aineiston perusteella voidaan todeta, pienten askelten myötä voi aloittaa matkan kestävämpää elämää kohti. Tiedon avulla voidaan suunnata katse niihin toimintoihin ja tarpeisiin, joita jätteettömämpi elämäntapa vaatii.

 

Karoliina Moisas

Pro gradu: Kohti jätteetöntä elämäntapaa – kestävän kulutuksen kuvauksia blogiteksteissä

Fysisk aktivitet som en del av undervisning

Skolelever i Finland rör på sig alltför lite

De tre senaste LIITU-undersökningarna (fi. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) där barn och ungas fysiska aktivitet undersöktes under åren 2014, 2016 och 2018 är entydigt överens om en sak: barn och unga i Finland rör på sig alltför lite.

Samtidigt finns det rikligt med forskning som talar om positiva effekter av att inkludera fysisk aktivitet som en del av undervisningen, inte minst direkt i anknytning till lärandet. Vore det inte därmed vettigt att i skolan aktivera eleverna fysiskt som en del av undervisningen om det dessutom gynnar lärandet?

Skolan i rörelse är en åtgärd för att fysiskt aktivera eleverna under skoldagen. Programmet startade som ett pilotprojekt år 2010 och i dagens läge är 91 % av grundskolorna registrerade med i programmet.

 

Skolan i rörelse och undersökningens metod

Skolan i rörelse förutsätter i många avseenden en elevstyrd syn på lärande och i denna undersökning ville man närmare förstå huruvida klasslärares syn på lärande korrelerade till erfarenheterna av fysiskt aktiverande undervisning som en del av lektionsundervisningen. I en enkät som klasslärarna skulle fylla i kartlades såväl deras syn på lärande (elevstyrd vs. lärarstyrd) samt hurdana erfarenheter de hade av Skolan i rörelse.

 

Resultat

I denna undersökning kunde konstateras att de lärare som själv i högre grad förverkligade fysiskt aktiverande lektionsundervisning och upplevde det som en viktig del av sin undervisning, de upplevde även större nytta av Skolan i rörelse.

Vidare kunde konstateras att de lärare som hade en mer lärarstyrd syn på lärande även i högre grad upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete. De lärare som i sin tur upplevde Skolan i rörelse som en extra belastning i sitt arbete upplevde även mindre nytta av programmet och mindre tilltro till att fysiskt aktiverande undervisning främjar elevernas lärande.

I detta sampel kunde man även hitta ett vagt samband i att yngre lärare mer sannolikt ansåg att fysiskt aktiverande undervisning ökar elevernas delaktighet. Kunde det ligga något i att elevers delaktighet fått mer fokus i lärarutbildningen först under senare år och att äldre lärare därför har en annan inställning?

 

Patrik Ansa
Pro Gradu: Fysisk aktivitet som en del av undervisningen – En kartläggning av klasslärares syn på lärande och erfarenheter av Skolan i rörelse
Juli 2020

Abiturienttien koulutussiirtymä kilpailukyvyn eetoksessa

Vuonna 2020 tuli voimaan Juha Sipilän hallituksen toimeenpanema korkeakoulu-uudistus. Uudistuksen tarkoitus oli muun muassa aikaistaa korkeakouluopintojen aloitusta sekä poistaa tarve osallistua valmennuskursseille. Uudistuksen taustalla vaikuttivat kilpailukyky-yhteiskunnan ideaalit sujuvista siirtymistä ja yrittäjämäisen ideaalin mukaisesta toiminnasta. Valmennuskurssien arvellaan kuitenkin siirtyvän vain alemmas ja aiheuttavan lisäpaineita yhä nuoremmille opiskelijoille.

Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella siirtymävaiheessa olevia abiturientteja, jotka hakivat korkeakouluun uudistuneessa korkeakouluhaussa. Tarkoitus oli selvittää, miten kilpailukyvyn eetos vaikutti nuorten siirtymään, ja miten abiturientit perustelivat maksullinen lisäopetuksen tarvetta siirtymässä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu tällaisella tutkimusasetelmalla, mutta samankaltaisia tutkimuksia on tehty valmennuskursseille osallistuvista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että maksullinen lisäopetus mielletään luonnollisena osana onnistunutta siirtymää toiselta asteelta korkeakouluun, ja onnistunut siirtymä vaikuttaisi edellyttävän yrittäjämäisiä ominaisuuksia.

 Tutkimusaineiston keruu toteutettiin talvella 2020 yksilöhaastatteluina, jotka olivat teemahaastatteluja. Tutkimukseen haastateltiin viittä abiturienttia, jotka osallistuivat Helsingin seudun kesäyliopiston abikursseille. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysin keinoin.

Tulosten mukaan kilpailukyvyn eetos vaikutti vahvasti abiturienttien siirtymässä. Vaikutus ilmeni yrittäjämäisen ideaalin mukaisena toimintana sekä koulutuksen välinearvon korostamisena. Maksullinen lisäopetus miellettiin luonnolliseksi osaksi siirtymää, ja sen nähtiin tarjoavan esimerkiksi tärkeää lisätukea korkeakouluhaussa. Tulosten valossa näyttääkin siltä, että valmennus siirtyy korkeakoulu-uudistuksen myötä alemmas, ja uudistus vaatii opiskelijoilta yrittäjämäisen ideaalin mukaista toimimista onnistuneen siirtymän varmistamiseksi.

 

Emma Raessalo

Pro Gradu: Abiturienttien koulutussiirtymä kilpailukyvyn eetoksessa

Erityisopetus ja oppimisen tuki lukiossa

Viime vuosina lukiokoulutus on käynyt läpi laajoja uudistuksia. Uudistusten myötä lukiolakia, valtioneuvoston asetusta lukiokoulutuksesta sekä ylioppilastutkinnon säädöksiä on muutettu ja näiden pohjalta luotiin uudet lukion opetussuunnitelmanperusteet. Uusi lukiolaki astui voimaan 1.8.2019, jonka myötä erityisopetusta on tarjottava kaikissa lukiossa viimeistään vuodesta 2021 alkaen. Erityisopetuksen kannalta lukiokoulutuksen uudistus on merkittävä, sillä aikaisemmin erityisopetusta ei ollut kirjattu lukiolakiin (ks. lukiolaki 629/1998; lukiolaki 714/2018), jonka myötä kunnat ovat ennen itse saaneet päättää tarjotaanko koulussa erityisopettajan tukea. Muutoksen kynnyksellä herääkin kysymys, siitä millaista erityisopetus on tällä hetkellä lukioissa ja mitä lukion erityisopettajan työtehtäviin kuuluu? 

Tutkimustehtävä ja toteutus 

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukion erityisopettajien kokemuksia heidän omasta työstään lukiossa sekä siihen liittyvistä haasteista. Erityisesti olin kiinnostunut siitä, mistä työtehtävistä erityisopettajat itse kuvasivat oman työnsä rakentuvan. Tämän myötä halusin myös selvittää, minkälaisia haasteita he kokevat arjessa omassa työssäänTarkoituksenani oli tutkimustulosten perusteella rakentaa selkeä kokonaiskuva siitä, mistä erityisopettajan työ lukiossa koostuu. 

Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla, jotka analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Kohderyhmänä toimi kuusi lukion päätoimista laaja-alaista erityisopettajaa, jotka työskentelivät kolmessa eri kunnassa. 

 Tutkimuksen tulokset 

Tutkimuksen tulosten perusteella erityisopettajien työnkuva muodostui kolmesta laajemmasta osa-alueesta, jotka olivat yhteistyö, opiskelijoiden tukeminen ja kirjallinen työ. Näiden kolmen osa-alueen alle lukeutui liuta erilaisia työtehtäviä, jotka kuuluivat lukion erityisopettajan arkipäivään. Lukion erityisopettajan työnkuvassa korostui työllistävimpinä työtehtävinä lukivaikeuksien tukemiseen liittyvät asiat, lukilausuntojen tekeminen sekä oppimisen tuen suunnitelmien kirjaaminen. Tämän lisäksi työtehtäviin kuuluivat muun muassa monialainen yhteistyö, opiskeluvalmiuksien tukeminen, oppiaineiden ohjaus sekä viestintä. 

Lukion erityisopettajien kokemien haasteiden pohjalta muodostui neljä suurempaa ulottuvuutta; resurssit ja ajanpuute, työnkuvan epäselvyys, yhteistyö sekä oma osaaminen. Haasteellisimpina asioina lukion erityisopettajat kokivat työssään resurssien ja ajan puutteen sekä oman työnkuvan epäselvyyden. Ajan ja resurssien riittämättömyys näkyi päällekkäisinä haasteina lukion arjessa. Resurssien puutteen takia opettajat kokivat, ettei heillä ole riittävästi aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen ja tukemiseen sekä yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen muiden opettajien kanssa. Erityisopettajan työnkuva lukiossa hakee vielä muotoaan, jonka takia työnkuvan epäselvyys tuli ilmi esimerkiksi epätietoisuutena itselle kuuluvista työtehtävistä. 

Tutkimuksen tulokset olivat pitkälti linjassa aikaisempien tutkimuksien kanssa lukion erityisopettajan työnkuvasta (ks. Greus ym., 2019; Sinkkonen ym., 2016; Mehtäläinen 2005). Tutkimuseni toi esille niitä haasteita, joita lukion erityisopettajat kokevat työssään. Jatkossa olisi hyvä pohtia, miten näihin erilaisiin haasteisiin voitaisiin puuttua, jotta lukion erityisopetus ja oppimisen tuki lukiossa kehittyvät tulevaisuudessa oikeaan suuntaan.  

Nämä tulokset osoittavat, että tämän hetkiset resurssit eivät erityisopettajien mukaan riitä jatkuvan ja riittävän tuen tarjoamiseen lukiossa. Lukion erityisopetuksen järjestämiseksi tarvittaisiin myös selkeämmät raamit, jotta tuen tarjoaminen olisi yhtenäisempää ja yhdenvertaisempaa jokaisessa lukiossa ympäri Suomen. 

Kirsi Ikonen

Pro gradu: Lukion erityisopettajien työnkuva ja heidän siinä kokemansa haasteet

”Tää video on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä…”

Nykyistä nuorta sukupolvea pidetään eniten medioituneena, sillä he käyttävät jotain mediaa lähes jatkuvasti. 2010- luvulla lapsuuttaan elävät ovat käytännössä syntyneet älypuhelimet käsissään ja erilaisten medioiden monipuolinen käyttö on heille arkipäivää. Yhden klikkauksen takana on loputon määrä informaatiota, joka vaatii ajoittain kriittistä tulkitsijaa.

YouTube on noussut viime vuosina lasten ja nuorten toisiksi suosituimmaksi sovellukseksi ja sen supersuosio on nostanut pinnalle erilaisia seurauksia. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin YouTube on tarjonnut mahdollisuuden työllistää henkilöitä niin, että he ovat kyenneet luomaan itsestään yleisöönsä vaikuttavia vaikuttajia. YouTuben viihteellisestä sisällöstä on osittain muodostunut uusi markkinoinnin väylä ja kaupalliset yhteistyöt ovat vallanneet katsojien ruudut.

Tämän tutkimuksen oli tarkoitus selvittää lasten näkemyksiä YouTuben kaupallisista yhteistöistä ja tarkastella niitä kriittisen mediakasvatuksen näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin myös koulun roolia lasten mediakasvattajana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseen osallistui ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita pääkaupunkiseudulta. Aineisto kerättiin pienryhmissä tapahtuneissa teemahaastatteluilla, joissa isoina teemoina olivat YouTuben käyttö, kaupalliset yhteistyöt, kriittisyys ja koulun rooli.  Haastatteluryhmiä tuli yhteensä seitsemän. Aineisto luokiteltiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, tarkemmin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa kävi ilmi, että painavimmat syyt YouTuben suosioon lasten silmissä olivat sovelluksen monipuolisuus ja viihteellisyys. Sovelluksen parissa vietettiin päivittäin 0–4 tuntia ja suurin osa oli käyttänyt palvelua useamman vuoden ajan. YouTuben käyttäjinä suurin osa oli passiivisia katsojia, mutta haastateltavien joukosta löytyi kaksi lasta, jotka tekivät myös itse sisältöä sovellukseen.

Toinen merkittävä tutkimustulos oli, että lapset tunnistavat kaupalliset yhteistyöt videoilta ja törmäävät niihin usein, mutta se mitä ne tarkoittavat käytännössä, olivat suurimmalle osalle täysin epäselvää. Kriittisyyttä vaikuttajamarkkinointiin ei ollut havaittavissa, vaan päinvastoin lasten suosikkitubettajansa herättivät heissä suurta luottamusta ja ihailua.

Kenenkään tutkimukseen osallistuneista lapsista luokassa ei ollut puhuttu YouTubeen liittyvistä asioista säännöistä tai kriittisen tarkastelun tarpeesta. Yhden haastateltavan puheenvuorossa nousi esille mielestäni huolestuttava kommentti ”miks me puhuttais open kanssa YouTubesta?” Tämä on nähdäkseni heikko lähtökohta mediakasvatuksen kannalta.

Lopuksi

Tämän tutkimuksen ja muiden kriittiseen mediakasvatukseen liittyvien tutkimusten perusteella olisi tarpeellista tutkia tulevaisuudessa nykyistä enemmän mediakasvatuksen sisältöjä ja niiden mahdollisia muutostarpeita. Mediakasvatus tuntuu laahaavan aina vähän myöhässä ja sisällöt eivät kohtaa lasten ja nuorten tarpeiden kanssa. Kiinnostavaa olisikin tutkia tarkemmin sitä, millaista opetusta lapset itse kokevat tarvitsevansa.

Viivi Åhlgren

Pro gradu: ”Tää video on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä…” Lasten näkemykset YouTuben kaupallisista yhteistöistä ja kriittisen mediakasvatuksen näkökulmasta

Koulun ja ankkurin yhteistyö nuorten rikoskäyttäytymisen ehkäisemisessä

Tutkielman tarkoitus

Nuorten riski syrjäytyä on aihe, joka herättää paljon keskustelua. Syrjäytymisriskiä pyritään vähentämään niin pidentämällä oppivelvollisuutta kuin tarjoamalla yhteiskunnallisten toimijoiden kautta apua nuorille heidän haastaviin tilanteisiinsa. Rikoskäyttäytymisen tiedetään olevan yksi väylä syrjäytymiseen. Nuorten rikoskäyttäytymistä ennaltaehkäisemään on rakennettu ankkuritoiminta, jonka tulee tehdä tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta nuorille voidaan tarjota paras mahdollinen apu ja tuki.

Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään tapauskohtaisesti koulun ja henkilökunnan kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ehkäisemiseksi. Lisäksi haluttiin selvittää niitä tekijöitä, joiden koetaan ohjaavan tätä yhteistyötä. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kyseisten yhteistyötahojen moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ennaltaehkäisijänä ja tätä kautta nuoren syrjäytymisen kierteeseen ajautumisen estäjänä.

 

Tutkielman tulokset

Tutkielmaa varten kerättiin kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä kolmelta koulun henkilökunnan edustajalta ja kolmelta ankkuritiimin työntekijältä. Sekä ankkuritiimi että noin 500:n oppilaan koulu sijaitsevat molemmat eteläisessä Suomessa. Haastattelujen avulla saadun tiedon perusteella niin koulun kuin ankkurin työntekijät kokevat yhteistyön myönteisenä sekä hyvin tarpeellisena. Tämän tutkielman mukaan ankkurin ja koulun välistä moniammatillista yhteistyötä tehdään niinä hetkinä, kun sille ilmenee tarvetta. Yhteistyötä toteutetaan paljon niin, että koulun henkilökunta konsultoi ankkurin työntekijöitä koululla ilmeneviin haastaviin tilanteisiin liittyen. Sitä kuitenkin tehdään myös konkreettisesti, jolloin koulun ja ankkurin työntekijät tapaavat nuorten haasteellisiin tilanteisiin liittyen voidakseen auttaa heitä. Haastateltavat kokivat, että heidän työtään ohjaa nuoren asemaan, vuorovaikutukseen ja arvoihin liittyvät periaatteet. Tämän lisäksi työtä koettiin ohjaavan myös sen seurauksiin liittyvät vaikutusmahdollisuudet. Sekä koulun että ankkuritiimin henkilökunta oli havainnut yhteistyöllä positiivisia vaikutuksia nuorten elämään.

 

Johtopäätökset

Tutkielman avulla saadun tiedon perusteella tällaiselle yhteistyölle on selkeästi tarvetta. Lisäksi sen on nähty vaikuttavan myönteisesti nuorten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Aiempaan tutkimustietoon nojaten, kyseinen koulun ja ankkurin yhteistyö rakentuu sellaisten käytännön toimien varaan, joilla on nähty olevan positiivisia vaikutuksia nuorten elämään. Myös haastateltavat olivat havainneet yhteistyöstä seuranneita positiivisia vaikutuksia omien nuortensa kohdalla. Tärkeää olisi kuitenkin saada tietää, miten nuoret itse kokevat koulun ja ankkurin yhteistyön vaikutukset elämässään.

 

Eeva-Kaarina Ikonen

Pro gradu: Koulun ja ankkuritiimin henkilöstön kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä nuorten rikoskäyttäytymisen ehkäisemiseksi

Helsinkiläiset viidesluokkalaiset näkevät metsässä muutakin kuin puita

Sanotaan, että kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen suhde metsään. Metsällä nähdään olevan erityinen paikka suomalaisten sydämissä – onhan Suomi metsäisin maa Euroopassa ja muutenkin metsät nähdään keskeisenä osana suomalaisuutta ja Suomen historiaa. Metsä on ollut merkittävä elinympäristö, elinkeino ja olemisen paikka. Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, onko suomalaisten suhde metsän muuttunut. Keskustelua mahdollisesta muutoksesta herättävät esimerkiksi muuttuvat yhteiskunnan rakenteet ja maahanmuutto. Keskustelua on vauhdittanut muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön linjaus metsäsuhteen vahvistamisesta Kansallisessa metsästrategiassa 2025 ja metsäsuhteen asettaminen Unescon elävän perinnön luetteloon.

Mutta miten lapset suhtautuvat metsään? Viime vuosina on esitetty huolta lasten luontosuhteen etääntymisestä. Huolta on herättänyt esimerkiksi se, että nuoret harvoin kertovat viettävänsä aikaa luonnossa. Puhutaan yleensäkin lasten ja nuorten vapaa-ajan muutoksesta – vapaa-aika tuntuu olevan entistä enemmän sisätiloissa ja aikuisen organisoimaa. Lasten ja nuorten luontotietotaidoista ollaan huolissaan, sillä kasvilajien tunnistaminen on puutteellista ja  jotkut lapset eivät ymmärrä luonnon merkitystä ihmiselämän kannalta.

 

Toteutus

Tämä tutkimus antaa tietoa lasten metsäsuhteesta. Päivitettyä tietoa tarvitaan ympäristökasvatuksen kehittämisessä vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Aineistona toimii helsinkiläisten viidesluokkalaisten kirjoitelmat ja piirrokset heille mieleen painuneesta metsähetkestään. Tutkimukseen osallistui 13 oppilasta. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta ja heidän huoltajiltaan pyydettiin kirjallinen lupa tutkimuksen osallistumiseen. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysia mukaillen. Aineiston analyysia ohjasi kolmijako metäsuhteen ulottuvuuksista. Tarkastelin, mitä havaittua tietoa metsästä välitettiin, miten metsää kuvataan koettuna ympäristönä ja millaisia jaettuja merkityksiä metsään liitetään.

 

Tulokset

Tutkimustulokset osoittavat, että lasten metsäsuhde on moniulotteinen. Helsinkiläisten viidesluokkalaisten kertomuksissa korostuvat metsän koetut (subjektiiviset) ja jaetut (yhteiskunnalliset ja kulttuuriset) merkitykset. Havaitun (tieteellisen) tiedon osoittaminen korostui vain joissain kertomuksissa. Metsähetket ovat usein aikuisten mahdollistamia, mutta metsässä haetaan myös itsenäistä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Metsää kuvaillaan ja arvotetaan henkilökohtaisten merkitysten kautta. Metsää käytetään vapaa-ajan viettoon ja yhdessäoloon.

 

Johtopäätökset

Ympäristökasvatuksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ympäristöä koskevan tiedon ja ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Kaikkien oppilaiden metsähetkistä ei välity ympäristökasvatuksessa tavoiteltu tietävä, läheinen ja huolehtiva suhde metsään. Lisäksi tutkimus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, onko helsinkiläisillä lapsilla mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen metsässä tai hakeutuvatko he metsään itse. Toisekseen herää kysymys, miten oppilaita saataisiin innostettua kiinnostumaan metsän lajeista ja niiden tunnistamisesta.  Kolmanneksi kysymykseksi voidaan nostaa pohdinta siitä, miten oppilaiden kynnystä metsään pääsyyn voitaisiin madaltaa. Tarvitaan lisää päivitettyä tietoa siitä, mistä ympäristökasvatuksessa tulisi tänä päivänä lähteä liikkeelle.

 

Pro Gradu: Metsä on muutakin kuin puita – Tarkastelussa viidesluokkalaisten metsäsuhde

Mira Pulkkinen

Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki uudistuvassa lukiossa

Tutkielmani on tehty suomalaisen lukion kannalta mielenkiintoisessa muutoksen ajassa. Uuden Lukiolain ja Lukion opetussuunnitelman perusteiden myötä lukioilla on elokuusta 2021 lähtien velvollisuus tarjota oppimisen tukea ja erityisopetusta opiskelijoilleen, mikä on harppaus kohti yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa lukiokoulutusta. Tästä lähti kiinnostukseni lukion tukijärjestelmää kohtaan: millainen kokonaisuus oppimisen ja hyvinvoinnin tuesta muodostuu lukiossa nyt vielä ennen uudistuksen voimaanastumista? Miten tuen kokonaisuutta voisi kehittää, jotta jokainen lukiolainen saisi tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti?  Tutkielma toimii tilannekuvana yhden Uudella maalla sijaitsevan lukion ja sen työntekijöiden näkökulmasta.

 

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata lukion oppimisen ja hyvinvoinnin tuen järjestelmää. Tutkimustehtävänä oli tutkia lukion tuesta muodostuvaa kokonaisuutta ja sitä, millaisena tukijärjestelmä näyttäytyy lukion eri ammattiryhmien näkökulmasta. Millaisia tukemisen keinoja he käyttävät työssään, ja mitkä tekijät mahdollistavat tuen toteutumista? Halusin myös selvittää, mitkä tekijät haastavat tuen toteutumista lukiossa ja miten. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida eri ammattiryhmien näkemyksiä lukion erityisopettajan työnkuvasta. Millaisia toiveita he asettavat erityisopettajalle, ja mitä haasteita he näkevät erityisopettajan työlle?

Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena, ja kontekstina toimii yksi Uudellamaalla sijaitseva lukio. Haastattelin tutkimukseen lukion eri ammattiryhmiä, johon kuului aineenopettajia eri aineryhmistä, rehtori, opinto-ohjaaja, psykologi, kuraattori sekä terveydenhoitaja.

 

Tutkimuksen tulokset

Lukion tukijärjestelmä näyttäytyi rakentuvan kerroksellisena kokonaisuutena. Rakenteellisia tasoja oli kolme: yksilöllinen tuki, tuki ryhmässä sekä tuki lukion rakenteissa. Yksilöllinen tuki jaettiin vielä kahteen osaan, jossa sisempi kerros nimettiin rajapinnaksi. Siina tukea toteuttavat ammattiryhmät toimivat osana opiskelijoiden jokapäiväistä arkea ja olivat merkityksellisessä asemassa opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisessa ja eteenpäin ohjauksessa. Rakenteiden tasolla tuki oli suunnittelu- ja kehittämistyötä, joka konkretisoitui tuen alemmilla tasoilla.

Tukemisen keinot eivät jakaudu tukijärjestelmän kerroksissa tasaisesti. Opiskeluhuollon yksilötyössä oli selvästi monipuolisin tuen keinovalikoima, kun taas opetuksessa yksilöllisen tuen toteuttamiseen keinoja oli vähän. Tukemisen keinot painottuivat opetuksessa ryhmässä annettavaan tukeen, kuten eriyttämiseen. Lukiossa tukemista mahdollistavia tekijöitä löytyi aineistosta neljä: työntekijöiden osaaminen, hyvä työilmapiiri, pienet ja pysyvät opetusryhmät sekä opiskeluhuollon näkyvyys yhteisössä.

Tukemista haastavat tekijät voidaan jaotella kolmeen ryhmään: lukion tukijärjestelmää haastaviin ulkoisiin tekijöihin, opetusta haastaviin tekijöihin sekä opiskeluhuoltoa haastaviin tekijöihin. Lukion ulkopuolisia haasteita olivat resurssit ja ylioppilaskirjoitukset, jotka haastoivat lakien ja normien velvollisuuksien toteutumista. Opetuksessa suurin tukemista haastava tekijä oli se, ettei opettaja tunne opiskelijoita. Tämä vaikutti siihen, ettei tuen tarvetta välttämättä osata tunnistaa eikä siihen myöskään osata vastata. Opiskeluhuollossa tukemista haastoi liian pieni aikaresurssi ja siitä johtuva työntekijöiden kiire. Liian kova kiire vaikutti siihen, että opiskeluhuollon henkilöstön työaika kuluu yksilötyössä, eikä yhteisölliselle opiskeluhuoltotyölle riitä aikaa.

Näkemykset erityisopettajan työnkuvan rakentumisesta voidaan jaotella kahteen osaan: opetukseen ja yhteisölliseen työhön. Opetustyöhön liittyivät toiveet samanaikaisopetuksesta, opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisesta ja siihen vastaamisesta sekä opiskelutaitojen opetuksesta. Yhteisölliseen työhön liittyviä toiveita erityisopettajalle olivat tukijärjestelmän koordinointi, työyhteisön koulutus sekä konsultointi.

Tutkielmani tarkoituksena oli  jäsentää lukion tukijärjestelmän kokonaisuutta. Toiveenani on, että tutkielma voisi toimia erityisesti tapauksena toimivan lukion, mutta myös muiden oppilaitosten tuen kehittämistyön välineenä. Suomalaisissa lukioissa on pohdittava sitä, mihin tukijärjestelmän kerroksiin ja niiden välisiin suhteisiin täytyy kiinnittää huomiota, jotta opiskelijoiden tarvitsema tuki todella toteutuu. Haluan tutkielmani osalta olla mukana valtakunnallisessa lukion tuen muutosprosessissa ja tuoda esiin oppimisen ja hyvinvoinnin tuen yhteiskunnallisen merkityksen myös toisella asteella, sillä lukio-opiskelijat ansaitsevat laadukasta tukea.

 

Nora Taipale

Pro gradu: Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki lukiossa – Tapaustutkimus lukion tukijärjestelmän rakentumisesta

Virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden erot murtolukujen oppimisessa

Tutkimuksen tausta

Murtolukujen hallitseminen on tärkeä taito arkipäiväisten asioiden kuten ruuanlaiton sekä henkilökohtaisen talouden hoitamisen kannalta. Murtolukuja opetellessa lapset ovat ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa heidän tulee huomata, ettei kokonaislukuihin pätevät säännöt päde kaikkiin lukuihin. Murtolukujen hallitseminen vaatii lapselta myöskin useamman numeron tarkastelemista samanaikaisesti. Näin ollen murtolukujen opetteleminen tuottaa monille lapsille haasteita. Murtolukujen osaamisen on kuitenkin todettu ennustavan voimakkaasti myöhempää matemaattista suoriutumista peruskoulussa. Siten murtolukutaitojen hallinta on tärkeä osa matemaattista osaamista.

Tutkimuksissa on todettu, että virtuaaliset sekä konkreettiset apuvälineet ovat hyödyllisiä välineitä murtolukujen oppimisen tukemisessa. Aiemmat tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, mitkä apuvälineet ovat hyödyllisimpiä. Lisäksi aiempiin tutkimuksiin on liittynyt merkittäviä rajoituksia, jotka ovat voineet vaikuttaa tuloksiin.

Tutkimuksen toteutus

Tämän kvasi-eksperimentaalisen alku- ja loppumittausta tarkastelevan tutkimuksen tarkoituksena oli verrata virtuaalisten ja konkreettisten apuvälineiden käytön vaikutuksia lasten murtolukutaitoihin murtolukuintervention avulla. Murtolukutaitojen lisäksi tutkimuksessa mitattiin lasten aritmeettista sujuvuutta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin interventio-ohjelman toteuttamisen täsmällisyyttä, apuvälineiden aikatehokkuutta sekä lasten ja opettajien mielipiteitä toteutetusta interventiosta sekä apuvälineistä.

Etelä-Suomalaiset neljäs- ja viidesluokkalaiset lapset (N = 115) jaettiin virtuaaliseen ja konkreettiseen interventioryhmään. Tutkimusta varten kehitettiin avaruusmatkailun teemaan kietoutuva interventio, jota toteutettiin kuuden 45:n minuutin oppitunnin ajan kahden viikon aikana. Interventiotuntien sisältö oli samanlainen molemmille ryhmille lukuun ottamatta käytettyä apuvälinettä. Konkreettinen interventioryhmä käytti apuvälineenään muovisia murtokakkuja ja virtuaalinen ryhmä virtuaalista versiota murtokakuista. Interventiota pilotoitiin samalla asetelmalla ennen varsinaisen tutkimuksen aloittamista.

Tulosten analysointi

Tuloksia analysoitiin 2 (aika) x 2 (ryhmä) kovarianssianalyysin avulla, jossa kovariaattina käytettin lasten aritmeettisia perustaitoja. Lisäksi ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin alku- ja loppumittauksessa yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Molempien interventioryhmien osaaminen kasvoi merkittävästi intervention aikana. Tulokset kuitenkin osoittavat, että konkreettinen interventioryhmä hyötyi murtolukuosaamisen perusteella interventiostaan virtuaalista interventioryhmää enemmän. Vaikka virtuaalinen apuväline osoittautui aikatehokkaammaksi, vaikutukset oppimisen kannalta eivät olleet yhtä hyvät kuin konkreettisella välineellä. Näin ollen tulokset viittaavat siihen, että konkreettisia apuvälineitä tulisi suosia murtolukuinterventioissa.

Terhi Vessonen

Pro gradu: Differential Effects of Virtual and Concrete Manipulatives in a Fraction Intervention on Fourth and Fifth Grade Students’ Fraction Skills (submitted for publication)

Valinnanvapautta ja rajauksia – Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettava kirjallisuus

Useat tutkimukset osoittavat, että suomalaisnuoret lukevat vapaa-ajallaan entistä vähemmän. Kirjojen lukeminen on luonnollisesti yhteydessä yksilön lukutaitoon, mutta lukeminen tarjoaa myös kokemuksia, joita ei ole muulla tavoin mahdollista saavuttaa – kaunokirjallisuutta lukiessa ihminen pääsee uppoutumaan moniin erilaisiin maailmoihin. Koska lukeminen on osa jokapäiväistä arkeamme ja ilman lukutaitoa olisi mahdotonta selviytyä arjesta, olisi tärkeää, että myös nuoret innostuisivat lukemaan nykyistä enemmän.

Tutkimuksen tarkoitus

Koska vapaa-ajalla lukeminen on vähentynyt, voidaan koulun merkitystä lukemiseen innostamiselle pitää entistä tärkeämpänä. Lukemiseen innostamisen kannalta tärkeänä voidaan pitää sitä, että koulussa luettavat kirjat ovat oppilaille mielekkäitä. Tärkeää on kuitenkin myös se, että luettavat kirjat valitaan mahdollisimman monipuolisia ja innostavia kirjan valintatapoja käyttäen.  Itse selvitin tutkimuksessani, millaisia erilaisia valintatapoja yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajat käyttävät viimeisintä luettavaa kirjaa valittaessa. Lisäksi selvitin, miten opettajat perustelivat käyttämäänsä kirjan valintatapaa. Tutkimukseni on osa yläkoulun Lukuklaani-hanketta. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on lasten ja nuorten kirjallisuusharrastuksen tukeminen ja innostaminen lukemista kohtaan.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista oli käyttänyt viimeisimmän luettavan kirjan valinnassa sellaista valintatapaa, jossa oppilaalla oli mahdollisuus vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Huomionarvoista kuitenkin on, että opettajista jopa noin neljäsosa ei ollut antanut oppilaalle mahdollisuutta vaikuttaa luettavaan, vaan opettaja oli määrännyt viimeksi luettavan kirjan oppilaille.

Kaikkein eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas sai valita luettavan kirjan nimetyistä kirjavaihtoehdoista, pääasiassa opettajan laatimalta kirjalistalta. Pieni osa opettajista oli hyödyntänyt kirjavinkkausta tai lukudiplomilistaa. Toiseksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilaat saivat valita kirjan ilman nimettyjä kirjavaihtoehtoja: suurin osa oli antanut oppilaiden valita kirjan täysin vapaasti ja osa jonkin rajauksen, esimerkiksi genren, perusteella. Kolmanneksi eniten opettajat olivat käyttäneet valintatapaa, jossa oppilas ei saanut vaikuttaa luettavan kirjan valintaan. Suurin osa oli määrännyt koko luokalle luettavaksi saman kirjan, jotkut olivat sen sijaan valinneet kirjan yksilöille tai ryhmille.

Jokaisen valintatavan käyttöä oli perusteltu monella eri tavalla, mutta toisaalta eri valintatapoja oli perusteltu osin myös samoin perustein. Näin ollen jokin tietty perustelu ei automaattisesti viitannut vain yhteen, tiettyyn valintatapaan. Opettajien yleisimmät perustelut käytetyille valintatavoille olivat seuraavat: kirjan käsittelytapa, lukemiseen liittyvät syyt, luettavan mielekkyys, resursseihin liittyvät syyt sekä halu rajata luettavia kirjoja jollain tavalla. Eniten käytetyistä perusteluista selkeästi oppilaan innostamiseen viittavia perusteluja oli vain noin kolmasosa.

Johtopäätökset

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että opettajien olisi mahdollisesti syytä pohtia entistä tarkemmin kirjan valintatavan käyttöä oppilaan innostamisen näkökulmasta. Tutkimustulokset ovat näin ollen ennen kaikkea hyödyksi ja avuksi kaikille kirjallisuutta opettaville opettajille. Toivon tutkimuksen herättävän opettajia reflektoimaan käyttämiään kirjan valintatapoja, jotta kirjat valittaisiin mahdollisimman innostavilla tavoilla, jolloin kenties yhä useampi nuori innostuisi lukemaan. Tutkimuksen pohjalta heräsi kiinnostus myös siihen, millaiset kirjan valintatavat oppilaat kokevat kaikkein mielekkäimpinä. Tämä olisikin mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe.

 

Nelli Emmes

Pro gradu: Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettavien kirjojen valinta