Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Tutkimuksen lähtökohdat

Väitöskirjatutkijat kohtaavat opintojensa aikana monenlaisia hyvinvointia edistäviä- tai sitä heikentäviä kokemuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa lähes puolet väitöskirjatutkijoista harkitsee opintojensa keskeyttämistä ja kokee opintojensa varrella hyvinvointia heikentäviä tekijöitä kuten stressiä ja uupumusta. Hyvinvointia lisääviin tekijöihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta vaativan väitöskirjaprojektin parissa työskentelevät voisivat paremmin ja opinnot etenisivät suunnitellusti. On monia eri keinoja lisätä hyvinvointia. Esimerkiksi yhteisöllisyyteen panostaminen ja myönteisten tunteiden lisääminen voivat edistää hyvinvointia väitöskirjatutkijoilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiset kokemukset rakentavat ja lisäävät lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia. Toiseksi tarkoituksena oli tarkastella hyvinvointia lisäävän sosiaalisen tuen muotojen yhteyttä hyvinvoinnin lisäämisessä. Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia on tutkittu melko runsaasti, mutta aiempi tutkimus on painottunut pahoinvoinnin tutkimukseen. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on hyvinvointia lisäävät tekijät.

Tutkimuksen toteutus

Hyödynsin tutkimuksessa väitöskirjatutkijoita koskevaa aineistoa, josta tähän tutkimukseen rajautuivat lääketieteen väitöskirjatutkijoiden vastaukset. Avointen vastausten kautta tarkastelin merkittäviä myönteisiä kokemuksia heidän tohtoripolullaan. Aineiston analyysissä hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin tukena toimi PERMA- hyvinvointimalli, jonka pohjalta muodostin hyvinvointia lisäävät kategoriat. Tarkastelin lisäksi, millaiset sosiaalisen tuen muodot ovat yhteydessä lisääntyneeseen hyvinvointiin.

Tulokset ja johtopäätökset

Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden avoimista vastauksista selvisi, että hyvinvointia rakentavat aikaansaaminen, positiiviset tunteet, merkityksellisyys ja sitoutuminen. Tulokset osoittivat, että merkittävin hyvinvointia lisäävä avainkokemus liittyi aikaansaamiseen. Vajaa puolet merkittävistä kokemuksista liittyi aikaansaamiseen ja erityisen tärkeänä koettiin jonkin etapin saavuttaminen ponnistelujen jälkeen. Myönteiset tunteet edistivät väitöskirjatutkijan hyvinvointia lisäämällä positiivisen kierteen muodostumista, jolloin sekä omien saavutusten että vertaisten kautta saatiin vahvistusta pätevyyden tunteelle. Merkityksellisyys korostui erityisesti siinä, että väitöskirjatutkija koki henkilökohtaista kiinnostusta tutkittavaa aihetta kohtaan ja koki tutkimuksen tulosten edistävän lääketieteen alan kehitystä. Aiempien tutkimusten valossa, on henkilökohtainen kiinnostus tärkeää opintoihin kiinnittymisen kannalta. Kiinnittyminen tutkimustyöhön ja työskentelyyn uppoutuminen edistää väitöskirjaprosessin etenemistä ja lisää myönteisiä tunnekokemuksia. Väitöskirjatutkijoiden vastauksissa näyttäytyivät sosiaalisen tuen muodoista emotionaalinen, instrumentaalinen sekä tiedollinen tuki, jotka kaikki toimivat tärkeinä tuen muotoina hyvinvoinnin lisäämisessä. Yhteisö ja ohjaaja voivat tukea väitöskirjatutkijaa luottamuksen ja kannustavan palautteen avulla (emotionaalinen). Tärkeää on myös käytännön neuvojen antaminen sekä erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen liittyvä tuki (tiedollinen). Instrumentaalinen tuki liittyy opiskelun resursseihin ja esimerkiksi ajan käytöllisiin asioihin, jotka edistävät väitöskirjatutkijan tutkimusprosessia.

Tulevaisuudessa olisi tärkeää tukea erilaisia yhteisöllisiä opiskelun muotoja, koska kuten tuloksista selvisi, on yhteisöön aktiivisesti kuuluminen, vertaistuki, arvostuksen saaminen ja osallisuus tärkeitä hyvinvointia lisääviä tekijöitä.

Roosa Laurila
Lääketieteen väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia rakentavat kokemukset ja sosiaalinen tuki

Taustaa

Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen mallimaana, jonka 2000-luvun alun loistokas PISA-menestys herätti aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota. Tämän ”PISA-ihmeen” seurauksena monet koulutusalan toimijat ympäri maailmaa kiinnostuivat suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen menestyksen salaisuuksista. Suomalaiseen kouluun kohdistunutta kasvavaa kiinnostusta on sittemmin Suomen valtionhallinnon toimesta pyritty aktiivisesti hyödyntämään. Koulutusviennistä, eli koulutuksen ulkomaankaupasta, on jo useiden vuosien ajan pyritty valjastamaan uutta merkittävää vientituotetta Suomelle. Koulutusvientiala onkin kasvanut nopeasti, ja lähivuosina alalle tavoitellaan yhä merkittävämpää kasvua.

Suomalaisen koulutuksen vientivalttina on perinteisesti toiminut erinomainen PISA-maine. Suomen PISA-sijoitukset ovat kuitenkin olleet laskusuunnassa jo vuodesta 2006, ja suomalaisten oppilaiden osaamistulosten on nähty laskeneen selvästi huippuvuosista. Tästä syystä liiallinen ”PISA-ihmeeseen” nojaaminen voidaan nykytilassa nähdä ongelmallisena. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millainen on 2020-luvun suomalainen koulutusbrändi, ja millaisiin vetovoimatekijöihin ja perusteluihin koulutusvientiyritykset koulutuksensa markkinoinnissa nojaavat.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin 11 suomalaisen peruskouluasteen koulutusvientiä toteuttavan yrityksen verkkosivuilta. Lisäaineistona käytettiin Opetushallituksen koordinoiman, suomalaista koulutusvientiä edistämään perustetun Education Finland -ohjelman verkkosivuja. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja analyysi toteutettiin kahdessa osassa. Menetelminä toimivat teema- ja diskurssianalyysi.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulokseni osoittivat, että nykyhetken suomalainen koulutusbrändi rakentuu hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden, luovan ajattelun ja asiantuntijuuden ympärille. Suomalainen koulutusosaaminen esitettiin maailman huippuna, ja 2000-luvun alun ”PISA-ihme” toistui yritysten kuvauksissa vahvasti edelleen. Toisaalta myös suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvät periaatteet, kuten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden edistäminen, vaikuttivat nousseen keskeisiksi suomalaisen koulutusbrändin osiksi. Suomalaisen koulun erityispiirteenä korostettiin sitä, että koulu on onnistunut yhdistämään hyvinvointia korostavan pedagogiikan ja korkeat oppimistulokset. Koulun kuvattiin myös toteuttavan luovaa, oppiainerajat ylittävää pedagogiikkaa, jonka keinoin sen kerrottiin tuottavan tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittavaa laaja-alaista osaamista. Lisäksi yritykset painottivat koulutuksen vahvaa tiedeperustaa: tätä perusteltiin muun muassa korkeasti koulutetuilla opettajilla, sekä vahvasti tutkimukselliseen tietoon perustuvalla suomalaispedagogiikalla.

Koulutusvientiyritykset perustelivat suomalaisten koulutuspalvelujen tarvetta vedoten siihen, että suomalaisella koulutusosaamisella on potentiaalisesti useita positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Suomalaisen koulutusosaamisen kerrottiin toimivan välineenä yhteiskunnalliseen kehittämiseen, osaamisen tason nostamiseen, sekä nykyisiin ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamiseen. Suomalaisen yhteiskunnan kerrottiin itse kohonneen köyhyydestä vauraaksi ja kehittyneeksi maaksi varsin nopeasti, ja saavuttaneen sittemmin erinomaisia tuloksia monella yhteiskunnallisella osa-alueella. Tässä valossa Suomi valtuutettiin näyttämään oikeaa suuntaa muille. Suomea kuvattiin myös koulutuksellisena edelläkävijänä, joka korkealaatuisella osaamisellaan kykenee vastaamaan aikamme globaaleihin haasteisiin. Koulutuksellisen erinomaisuuden väitettä perusteltiin vedoten Suomen todettuihin koulutuksellisiin saavutuksiin, kuten PISA-menestykseen, sekä suomalaisen koulun vahvaan tiedeperustaan.

Tulokseni osoittavat, että PISA ja sitä kautta saavutettu erinomainen koulutusmaine olivat ennakko-odotusteni mukaisesti edelleen suomalaisten koulutusvientiyritysten markkinointiviestinnän ytimessä. On kuitenkin huomattava, että koulutusvienti on Suomen kontekstissa vielä verrattain uusi toimiala, joten sen voidaan nähdä yhä muotoutuvan. Alalle on myös ennustettu merkittävää kasvua lähivuosina, ja suomalaisen koulutusviennin myyntivaltit saattavat alan kasvun ja kehityksen myötä uudistua ja monipuolistua nopeastikin. Tämän kehityksen suunta voi olla kiinnostava tarkastelun kohde myöhempiä tutkimuksia ajatellen. Oman tutkielmani tulokset tarjoavat kuitenkin hyvän yleiskuvan siitä, mitkä suomalaisen koulutusvientialan keskeiset vetovoimatekijät olivat aineistonkeruuhetkinä vuosina 2022–2023.

Erika Musturi

Koulutusvienti PISA-ihmeen jälkeen — suomalaisen koulun vetovoimatekijät 2020-luvulla

Tutkimuksen tausta

Herra Hakkaraisen kuvakirjojen laaja suosio sekä Suomessa että maailmalla osoittaa näiden teosten merkittävän roolin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tutkimuksen kontekstissa. Kuvakirjojen kuvallinen sisältö nousee esiin voimakkaana yhteiskunnallisena kommentaattorina, tuoden esiin monipuolista kulttuurista tietoa. Yksittäiseen kuvitteelliseen hahmoon liittyvän vallankäytön tarkastelu avaa oven syvemmälle ymmärrykseen kuvakirjojen välittämistä viesteistä ja niiden vaikutuksesta lastenkirjallisuuden kasvatukselliseen merkitykseen. Hahmojen väliset valtasuhteet paljastavat monimutkaisia hierarkioita, konflikteja ja sosiaalisia dynamiikkoja, jotka rikastuttavat tarinoiden tulkintaa.

Miten tutkittiin?

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kuvaa ja tekstiä sekä niiden yhteyttä että erillisinä elementteinä. Analyysin päätavoitteena on syventyä ja yksityiskohtaisesti arvioida monipuolista tietoa, joka ilmenee kuvakirjoista. Tekstin ja kuvan synnyttämät piilomerkitykset paljastuvat vasta huolellisen ja edestakaisen lukemisen seurauksena. Tutkimuskohde herättää erilaisia kysymyksiä, kuten voiko valta synnyttää tunteita, ovatko tunteet vallankäytön välineitä, ja voiko valtaa olla ilman tunteiden tuomia merkityksiä?

Mitä tuloksia saatiin?

Tutkimuksen tulokset valottavat herra Hakkaraisen kuvakirjojen monipuolisia kuvauksia vallan suhteista ja tunteiden vaikutuksesta yhteiskunnallisessa kontekstissa. Erityisesti herra Hakkaraisen huumoripitoinen lähestymistapa yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiseen nousee esiin keskeisenä elementtinä. Yksilön vapauden diskurssissa tarkastellaan herra Hakkaraisen suhdetta itsenäisyyteen, joka kohtaa ympäristön asettamat rajoitukset. Toistuvuuden ja yllättävyyden diskurssi herättää pohdintaa yksilöllisen vapauden mahdollisuuksista toistuvissa rakenteissa. Huumorin rooli korostuu, kun herra Hakkarainen haastaa vallitsevia valtarakenteita ja luo vastakkainasetteluja yhteiskunnan normeja vastaan. Tunteiden ja vallan vuorovaikutus nousee keskiöön, kun herra Hakkarainen yhdistää yksilöllisen vapauden ja yhteisön normien kyseenalaistamisen.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on?

Herra Hakkaraisen seikkailut innostavat pohtimaan yksilöllisen vapauden merkitystä yhteiskunnassa. Tutkimus avaa uusia näkökulmia kuvakirjallisuuden roolista lasten maailmankuvan ja tunteiden ymmärtämisen muovaajana. Tutkimus osoittaa kuvakirjallisuuden merkittävän roolin yhteiskunnallisena viestijänä ja tunnekasvattajana, korostaen samalla kriittisen ajattelun merkitystä tunnekasvatuksessa ja valta-asetelmien ymmärtämisessä yhteiskunnallisissa teksteissä. Hahmojen välisen vallankäytön tutkiminen paljastaa myös kuvakirjojen kulttuurisia ja sukupuolittuneita normeja. Tiettyjen hahmojen hallitseva tai alistettu asema voi heijastella stereotyyppisiä sukupuoli- tai etnisiä roolimalleja. Näiden normien tiedostaminen voi edistää monimuotoisuutta ja tasa-arvoa lastenkirjoissa. Kuvakirjat välittävät olennaisia arvoja, normeja ja käyttäytymismalleja lapsille, ja vallankäytön tapojen tarkastelu voi valaista, millaisia viestejä kirjat välittävät lapsille vallasta, oikeudenmukaisuudesta ja empatiasta.

 

Akseli Hakkarainen

Uneliaan auktoriteetin matkassa – herra Hakkarainen vallankäyttäjänä

Tutkimuksen idea

Tutkimusaiheeni valintaa ohjasi vahvasti halu tutkia varhaiskasvatuksen opettajan työssä kannattelevia ja positiivisia pitovoimaa edistäviä tekijöitä. Työtä kuormittavat tekijät ylittävät herkästi keskustelukynnyksen. Haasteisiin pureutumisen lisäksi on merkityksellistä tunnistaa myös työssä innostavat ja yhä uudelleen työhön motivoivat tekijät ja erilaiset mahdollisuudet. Rajasinkin tutkimusaiheeni tarkastelemaan työhyvinvointia edistäviä tekijöitä tutkimalla varhaiskasvatuksen opettajien työn imua (work engagement). Lisäksi halusin tutkia niitä tekijöitä ja mahdollisuuksia, joihin varhaiskasvatuksen opettaja voi vaikuttaa omaa työtään tuunaamalla (job crafting). Tarkempi rajaus haki tovin muotoaan, kunnes tutkimuskysymykset lopulta jäsentyivät tarkastelemaan varhaiskasvatuksen opettajien työn imun edistäviä tekijöitä ja työn tuunaamisen tapoja.

Aineisto ja sen analysointi

Pro gradussani laadukkaan varhaiskasvatuksen yhtenä keskeisenä kulmakivenä nähdään työstään innostuneet ja hyvinvoivat varhaiskasvatuksen opettajat, jotka kokevat voivansa vaikuttaa omaan työhönsä. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto koostuu kolmesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä yhdeksän varhaiskasvatuksen opettajaa. Aineisto kerättiin osana Osaava varhaiskasvatus -hanketta. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto sisälsi sekä työtä kuormittavia tekijöitä, että työn muokkaamista ja vaikutusmahdollisuuksia rajoittavia tekijöitä. Tässä tutkimuksessa aineistoa tutkittiin kuitenkin tutkimuskysymysten ohjaamana, jolloin huomio kiinnittyi työn myönteisiin tekijöihin. Työn imua edistävät tekijät ja työn tuunaamisen tavat jakaantuivat molemmat ylä- ja alaluokkiin, jotka sijoittuivat toistensa kanssa osittain limittäin.

Löydökset

Tutkimuksen tulokset muodostivat kolme pääkategoriaa, jotka kuvasivat varhaiskasvatuksen opettajien työn imua edistäviä tekijöitä, työn tuunaamisen tapoja sekä työn imua edistäviä tuunaamisen tapoja. Tutkimus vahvisti aiempaa käsitystä siitä, että varhaiskasvatuksen opettajan työssä on useita työn imua edistäviä tekijöitä työn haastavien ja kuormittavien tekijöiden lisäksi. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien työn imua edistävät työn käytännöt, työn omakohtaiset tekijät ja lapset. Varhaiskasvatuksen opettajat tuunasivat työtään erilaisin keinoin sekä itsenäisesti, että yhdessä kollegoidensa kanssa. He tuunasivat omaa työtään tuunaamalla työn perustaa, tuunaamalla vuorovaikutteisesti ja tuunaamalla tavoitteellisesti. Lisäksi aineistolähtöisen analyysin myötä syntyi kolmas kategoria työn imua edistävät tuunaamisen tavat, jossa varhaiskasvatuksen opettajat kuvasivat puheessaan samanaikaisesti molempia tutkimuskysymyksiä. Näissä työn imua edistävissä tuunaamisen tavoissa yhdistyi aktiivinen ja myönteinen ote työssä. Kutsuisinkin näitä molempia tutkimuskysymyksiä samanaikaisesti tarkastelevia tekijöitä leikillisesti tämän tutkimuksen ’supereiksi’. Työn imua edistävät tuunaamisen tavat kuvasit suurelta osin yhteisöllistä työn tekemistä ja osaamisen vahvistamista.

Pohdittavaa ja jatkotutkimuksen aiheita

Jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia, miten juuri näitä ’supereita’ eli työn imua edistäviä työn tuunaamisen tapoja voisi hyödyntää varhaiskasvatuksen opettajien pitovoimaa ja työhyvinvointia edistettäessä sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Vaikka tämä tutkimus rajasi varhaiskasvatuksen opettajan työn tarkastelun nimenomaan niihin tekijöihin, jotka lisäävät työn mielekkyyttä, on tulevaisuudessa yhä merkityksellistä tutkia niitä tekijöitä ja rakenteita, jotka kuormittavat varhaiskasvatuksen opettajia työn voimavaroja vähentämällä tai rajoittavat mahdollisuuksia muokata omaa työtään mielekkäämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi.

 

Hanna Ahonen

Varhaiskasvatuksen opettajien työn imu ja työn tuunaaminen

I dagens samhälle finns information om sex och sexualitet lätt tillgänglig på sociala medier och internet. Trots att detta kan vara en positiv och bra sak, skapar detta även nya problem. Barn och unga kan komma i kontakt med sexuellt explicit material via sina telefoner och även komma i kontakt med människor som vill dem illa. På sociala medier ser vi även dagligen editerade bilder på orealistiska ideal på hur vi ska se ut.

Allt detta bidrar till att barn och unga behöver få information om säkerhet, kropp, sexualitet och sex. Därför är sexualundervisningen i skolan så otroligt viktig. Trots att sexualundervisningen har en avgörande roll finns det fortfarande brister i finländska skolor, vilket kan resultera i att många unga känner sig osäkra och saknar tillräcklig kunskap.

Forskning har visat att flickor kommer in i puberteten i genomsnitt vid 9,86 års ålder, en tidpunkt som är ungefär ett år tidigare än för 30 år sedan Åldern för pojkars pubertet är svårare att mäta men forskning indikerar att den även är tidigare än för 30 år sedan. Att inte ha tillräckligt kunskap om de förändringar som sker under puberteten kan vara skrämmande och skadlig för barn, både emotionellt och kognitivt, vilket understryker behovet av tillräcklig sexualundervisning.

Trots dess betydelse har ämnet nästan helt ignorerats under min studietid och mina egna erfarenheter från grundskolan gjorde mig lite orolig över hur sexualundervisningen handskas idag. Därför valde jag att göra min pro gradu avhandling om klasslärares tankar och sexualundervisningen. Min förhoppning med detta tema var även att förbättra min egen kunskap och ge mig en stadig grund för sexualundervisning i framtiden. Jag anser att detta personliga mål har uppnåtts väl med detta arbete.

Syftet med studien är att beskriva, analysera och tolka klasslärares tankar om sexualundervisningen i lågstadiet. Studien gjordes som en kvalitativ intervjustudie med tematisk analysmetod. Mina forskningsfrågor var följande:
Vad anser klasslärare att ska behandlas inom sexualundervisningen i lågstadiet?
Vilka utmaningar upplever lärarna att det finns i sexualundervisningen i lågstadiet?
Vilka kunskaper och färdigheter är nödvändiga för lärare för att genomföra sexualundervisning?

Resultaten av min undersökning visar på en brist på kunskap om ämnet bland lärarna, vilket skapar en känsla av obekvämlighet och resulterar i mindre mängd sexualundervisning i lågstadiet. För att förändra detta behövs stöd inom skolorna, fortbildning och mer utbildning för lärarna. Lärarna känner även en viss rädsla för att använda fel termer och att inte ha tillräcklig ämneskunskap vid undervisningssituationer.

Trots att resultatet visar på att lärare behöver stöd och utbildning, har även vissa lärare ett intresse för ämnet och har därför även satsat på undervisningen i sina klassrum. I och med att ämnet hela tiden blir mera diskuterat och mindre tabubelagt kommer säkert även sexualundervisningen i skolan att bli bättre och motsvara samhällets behov och krav. Den stora frågan är; händer det tillräckligt snabbt utan extra insatser för att försnabba processen?

Emilia Lindberg

Sexualundervisning i lågstadiet

Taustaa

Lastenkirjojen pariin houkuttelua pidetään tärkeänä, sillä lapsen lukijuus muodostuu vauvaikäisestä alkaen ja lastenkirjoilla onkin merkitystä muun muassa lapsen kielen kehityksen, vuorovaikutustaitojen tai kouluvalmiuksien parissa. Tästä syystä lapsen tulisi saada vauvaiästä alkaen lukemisen kokemuksia ja kuvallisen kielen tarkastelua. Alle 3-vuotiaiden kirjat ovat usein aika yksinkertaisia – niissä ei ole ollenkaan tekstiä tai teksti käsittelee kuvia lyhyin lausein. Kirjoissa on usein myös lelumaisia piirteitä luukkujen, aukkojen ja muiden elementtien kautta. Lasten kehitys ensimmäisinä elinvuosinaan on huimaa, ja ensikirjojen genren sisältä löytyykin erilaisia painotuksia näitä tarpeita tukien. Alle 3-vuotiaiden kirjallisuutta on kuitenkin tutkittu vähän. Pro gradu-tutkielmassani tarkoituksena oli havainnoida sitä, miten kuva, teksti ja erilaiset elementit pyrkivät tekemään lastenkirjasta kiinnostavan ja kuinka se näkyy alle 3-vuotiaiden kirjallisuudessa.

Tutkielman toteutus

Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa analyysitapana käytettiin diskurssianalyysia. Tutkimuksen aineistona oli tammikuu 2021-elokuu 2023 välillä ilmestyneet kotimaiset alle 3-vuotiaiden kirjat, joita oli 24 kappaletta. Diskurssien muodostamisessa on käytetty lastenkirjojen kaikkia tekijöitä: kuvitusta, tekstiä ja muita elementtejä lastenkirjoissa. Tutkimuksen diskurssit liitettiin aikaisempaan tutkimustietoon sekä lapsen maailmankuvaan, joka heijastuu lastenkirjoissa.

Tutkielman tulokset

Tutkimustulokset jakaantuivat leikillisyyden, lapsen kehityksen ja kokemuksen sekä toiminnallisuuden diskurssiin. Leikillisyys houkuttelee lapsia kirjojen pariin hassuttelun ja hauskanpidon kautta – kirjojen lukeminen ei ole niin vakavaa lapsen silmin. Lapsen kehitys ja kokemusmaailma on punainen lanka monen kirjan tarinassa, kuvituksen valinnoissa ja näiden yhdistelmässä. Toiminnallisuus sitoo lapsen kirjan lukemiseen tekemisen ja yllätysten avulla.

Johtopäätöksissä osoitetaan, että missään kirjassa ei käytetty vain yhtä houkuttelevuutta tuovaa tekijää, vaan niitä oli käytetty moninaisesti eri kirjojen elementeissä; kuvassa, tekstissä ja muissa elementeissä, kuten luukuissa tai aukoissa. Myös vuorovaikutus aikuisen kanssa linkittyy lukemisen houkuttelevuuteen vahvasti – jokaisessa diskurssissa aikuisen vuorovaikutuksella oli merkitystä kirjan tulkinnan kannalta. Johtopäätöksissä todetaan myös, että kotimaisten pienten lasten kirjojen ilmestyvyys on lisääntynyt ja kirjasarjojen osuus julkaistuissa kirjoissa on suuri.

Sara Palonen

Lukemaan houkuttelevat pienten lasten kuvakirjat

Taustaa

Luokanopettajan tuki ADHD-oppilaille on todella suuressa roolissa inklusiivisen koulun myötä. ADHD eli Attention deficit hyperactivity disorder on tarkkaavaisuushäiriö ja se ilmenee opetuksessa monin eri tavoin. Luokanopettajan tehtävänä on tarjota tukea kaikille sitä tarvitseville ja ADHD-oppilaat ovat usein tukea tarvitsevia. Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten ADHD ilmenee koulun kontekstissa sekä sitä, miten luokanopettajat tukevat opetuksessaan ADHD-oppijoita. Syy tutkielman kirjoittamiselle lähtikin halusta selvittää, miten näitä oppilaita voidaan tukea.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto koostui kuudesta eri haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun haastattelun menetelmin. Haastateltavat olivat opettajia, joista jokaisella oli kertynyt vähintään viisi vuotta opetuskokemusta. Runsas opetuskokemus oli tutkielman aineiston kriteerinä siksi, koska haastateltavilla opettajilla oli kertynyt kokemusta paljon. Toinen kriteeri haastateltavien valintaan oli se, että haastateltavilla oli kokemusta ADHD-oppilaiden opettamisesta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Tulokset

Tutkielman tulokset osoittivat, että ADHD-oppilailla on usein erilaisia haasteita koulussa ja/tai oppimisessa. Tukikeinoja ADHD-oppilaille ovat esimerkiksi rutiinit ja struktuuri, toiminnallisuus, eriyttäminen, tauottaminen, vaiheittainen ohjeistus, paikan sijoittaminen luokassa ja palautteenanto. Yleisimpiä haasteita ADHD-oppilailla on keskittymättömyys ja toiminnanohjauksen haasteet.

Keskittymisvaikeudet koulussa näkyvät erityisesti silloin, kun oppilaan täytyy ohjata omaa toimintaansa, jolloin ulkopuolisen antama struktuuri ei ole niin vahva. Lisäksi impulsiivisuus ja levottomuus vaikuttavat paitsi ADHD-oppilaan opetukseen ja oppimiseen usein muuhunkin ryhmään.

Tutkielman keskeisenä oivalluksena oli se, että luokanopettajat tarvitsevat tietoa ADHD:stä, jotta he osaavat tukea oppilaitaan. Tietämys ADHD:stä on ikään kuin ensiaskel kohti oikeanlaista tukea. Luokanopettajakoulutuksen vähäinen opiskeltava sisältö ADHD-oppilaiden tukemiseen voi johtaa siihen, että luokanopettajat eivät tiedä, kenellä luokassa voi olla ADHD hänen oireidensa perusteella tai miten tukea ADHD:n haasteiden kanssa. Luokanopettajalle voi olla haastavaa havaita esimerkiksi varhaisia merkkejä ADHD:stä ilman, että tuntee ja tietää tästä neuropsykiatrisesta häiriöstä enempää.

Luokanopettajan tuen merkitys korostuu ADHD-oireisten oppilaiden kohdalla. Kun opettaja tunnistaa ADHD:n oireita, niin opettajan on myös helpompi suunnitella opetuksensa siten, että se tukee ADHD-oppilaita. Tukikeinoista on löydettävä ne keinot, jotka auttavat kutakin yksilöä. Täytyy siis muistaa, että ADHD-diagnoosin saaneet oppilaat voivat olla hyvin erilaisia keskenään. Huolimatta siitä, että diagnoosi olisi sama, diagnoosin alle mahtuu liuta hyvin erilaisia yksilöitä, joista jokaisella on henkilökohtaiset tarpeet huomioitavana. Usein ADHD-oppilaita tukevat opetusmenetelmät, kuten parityöskentely, ovat eduksi myös muulle ryhmälle. Yhteenvetona on tärkeää ymmärtää, että ADHD ei ole este oppimiselle tai menestykselle koulussa tai elämässä yleisesti, vaan monet ADHD-oppilaista tarvitsevat enemmän tukea heidän tavoitteidensa saavuttamisessa.

 

Sari Oubaija

”Luokanopettajien näkökulmia ADHD-oppilaiden haasteisiin ja tukemiseen”

I dagens samhälle står pedagogik och undervisning inför ständig förändring och utveckling. Med nya insikter och forskningsrön om hur barn lär och utvecklas, måste lärarna anpassa undervisningen för att möta de växande behoven och förväntningarna. En central aspekt av detta är valet av meningsfulla arbetssätt som stöder eleverna i deras lärande. I den rådande läroplanen är lek ett av de arbetssätt som lärarna ska använda för att förstärka och lära eleverna varierande färdigheter. Tidigare forskning har visat att lek inte endast är ett tidsfördriv som ger deltagarna glädje utan även en grundsten för utvecklande av barns socio-emotionella färdigheter, kognitiva färdigheter och kreativitet.

Syftet med studien var att undersöka hur och i vilka syften lärare använder lek i undervisningen i grundskolans årskurser 1–6. Likaså kartlades de utmaningar lärare upplevde av att använda lek i undervisning. Avhandling har utförts som en kvalitativ intervjustudie. Materialet samlades in genom halvstrukturerade intervjuer med tre privata personer som jobbar som svenskspråkiga grundskolelärare för årskurs 1–6 i Finland. Intervjuerna transkriberades och analyserades med en tematisk analys.

Lärarna menade att de använde lek i varierande ändamål. Lek användes i olika läroämnen för att lära ämneskunskap och nå mål från den rådande läroplanen. Lek upplevdes som en rolig, aktiverande och engagerande metod för att undervisa ämnesinnehåll. Likaså användes lek i syfte att stöda utvecklingen av socio-emotionella färdigheter samt främja bildande av sociala relationer och skapande av en god klassanda. Lek användes även som en metod för att aktivera och motivera eleverna till fortsatt arbete.

Lärarna upplevde också utmaningar i användning av lek i undervisning. Lärarna upplevde att arbetsbelastningen och tidsbegränsningar påverkade deras val att använda lek i undervisning. Lek kräver mera planering och förberedelse än traditionella undervisningsmetoder. Det finns inte färdigt lekmaterial som lärarna skulle kunna använda i sin undervisning och om det finns följer det inte nödvändigtvis läroplanen. Lärarna upplevde att andra arbetsuppgifter var av högre prioritet än att planera enastående lektioner. Brist på utrymme och otillräcklig möblering begränsade även möjligheten till lek i undervisning. Speciellt menade lärarna att trånga klassrum inte tillät mångsidiga arbetssätt. Lärarna poängterade även att stora elevgrupper försvårade ytterligare möjligheterna till att använda lek i undervisningen på ett meningsfullt sätt. Lärarna menade även att varje elevgrupp är unik och tillför unika utmaningar i undervisningen. Det är svårt att planera lekar som beaktar de enskilda elevernas behov, personligheter och utmaningar.

Genom att fortsätta utforska och utveckla användningen av lek som ett pedagogiskt verktyg kan vi skapa en mer varierande, motiverande, engagerande och givande undervisning för våra elever. Lek är inte bara en källa till glädje, den är också en grundsten till livslångt lärande och deras personliga utveckling.

Vivi Dahlberg
Lekens många möjligheter – En analys av klasslärares upplevelser av lekens roll i grundskolan

Tutkielman taustaa

Tunteet ja niiden ilmaisu ovat osa oppilaiden identiteettiä ja ne vaikuttavat merkittävästi oppilaiden yleiseen hyvinvointiin. Kouluympäristössä tunteiden esiintyminen ei liity puhtaasti ainoastaan opetustilanteisiin, sillä luonnollisesti tunnetilat voivat olla seurausta myös oppilaiden sosiaalisista suhteista sekä henkilökohtaisen elämän tapahtumista. Oppilaiden tunteet voivat vaikuttaa merkittävästi oppimiseen. Siksi opettajan kyky ymmärtää, miten oppilaat ilmaisevat tunteitaan, on tärkeää. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että opettajien tulkinnat oppilaiden ilmaisemista tunteista voivat poiketa huomattavasti siitä, miten oppilaat itse kokevat tunteidensa ilmaisemisen.

Kielitietoisuus ja monikielisyys ovat ajankohtaisia aiheita suomalaisessa koulumaailmassa. Kielellisesti ja kulttuurillisesti monimuotoisissa kouluympäristöissä kielitietoisen pedagogiikan merkitys korostuu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja muiden suurten suomalaisten kaupunkien kouluissa on luokkia, joissa merkittävä osa oppilaista opiskelee suomea toisena kielenä tai joissa luokat ovat muuten monikielisiä. Tämän lisäksi monikielisyys on enenevissä määrin globalisoituvassa maailmassa tärkeä tulevaisuuden taito. Siksi pedagogiset lähestymistavat, jotka ottavat huomioon kielen monimuotoisuuden, ovat hyödyllisiä kaikille oppilaille.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tämän tutkimuksen päämääränä on selvittää, miten kielellisesti monimuotoiset 5. luokan oppilaat tuottavat ja ilmaisevat affektisuutta työskennellessään pienryhmissä suomalaisiin taidekuviin liittyvän kielitietoisesti suunnitellun sarjakuvaprojektin parissa. Affekti viittaa tässä yhteydessä pidempiaikaiseen tai hetkelliseen tunnetilaan, joka ilmenee vuorovaikutuksessa erilaisten tunnetiloja ilmentävien toimintojen kautta.
Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen ja se on luonteeltaan keskusteluanalyyttinen, hyödyntäen samalla narratiivisen etnografian otetta. Aineistona tutkimuksessa käytettiin videomateriaalia, joka kerättiin erään itähelsinkiläisen alakoulun 5. luokan kuvataidetunnilla. Näin tarkoituksena on syventää ymmärrystä affektin keskeisestä roolista erityisesti monikielisten lasten ja nuorten kielenkäytössä koulun ja luokkahuoneen kontekstissa.
Tulokset ja johtopäätökset

Tulokset jäsenneltiin neljään pääluokkaan. Nämä luokat olivat seuraavat: monimuotoinen kiusoittelu, kaveritulkkaus solidaarisuustekona, slangin käyttö affektin ilmaisuna ja huumorisävytteinen valitus ja itsen vähättely affektin ilmauksena. Kiusoittelu ilmeni monimuotoisena, ja sen vakavuusaste vaihteli eri tilanteissa. Oppilaat käyttivät kiusoittelua strategiana pitääkseen yllä ystävyyssuhteita sekä huvitellessaan. Samalla se oli myös tapa ilmaista epätyytyväisyyttä koulutehtäviin ja toisiin oppilaisiin. Kaveritulkkauksen ja slangin käyttö puolestaan toimivat välineinä ilmaista solidaarisuutta vertaisille, tuoda esiin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia sekä rakentaa omaa identiteettiä ja vakuuttavuutta. Huumorin sävyttämää valittamista ja itsensä vähättelyä käytettiin osoittaakseen turhautumista, epätyytyväisyyttä ja samalla empatiaa.

Affekti tutkimuksenkohteena osoittautui olevan erittäin laaja ja tuloksiltaan runsas sekä moniulotteinen. Affekti monikielisen luokkahuoneen sekä koulun konteksteissa on ehdottomasti aihe, jota tulee tutkia lisää.

Aminta Jobe
Viidesluokkalaiset kuvista keskustelemassa –
Affektin ilmaisu kielellisesti moninaisen luokan kuvataidetunnilla

Kotityöt ovat aina ajankohtainen tutkimusaihe tai mahdollinen keskustelun aihe. Kotityöt koskettavat lähes jokaisen arkea. Yksin asuessa vastuu niiden tekemisestä on ihmisellä itsellään, ellei hän teetä niitä kodin ulkopuolisen tekijän toimesta. Kumppanin löydyttyä kotitöistä ja niiden tekemisestä luultavasti käydään keskustelua, tai tiettyyn työnjakoon vain ajaudutaan. Muuttuvatko käytännöt ja näkemykset kotitöiden tekemisestä, kun kotona on myös lapsia? Tutkielmani tarkastelee äitien kokemuksia ja näkemyksiä kotityökasvatuksesta. Tavoitteena on selvittää äitien kotityökasvatuksen käytäntöjä ja kasvatuksellisia periaatteita sekä päämääriä, joihin äidit pyrkivät antamallaan kotityökasvatuksella. Tutkielmalla on uutuusarvoa, sillä kotitöihin kasvattamista on tutkittu vain vähän. Aiemmat tieteelliset julkaisut kuitenkin viittaavat, että kotitöihin liittyy kasvatuksellinen ulottuvuus. Aihetta oli tärkeä tutkia, jotta tieto ja ymmärrys kotitöihin kasvattamisesta lisääntyisi. Lisäksi tutkielman tarkoituksena on herättää keskustelua lasten tekemästä kotityöstä.

Tutkimuksen toteutus

Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella, joka oli avoinna ÄiTyLIt-nimisessä Facebook-ryhmässä maaliskuussa 2023. Lähes kokonaan avokysymyksistä muodostuva verkkokyselylomake oli suunnattu vanhemmille, joilla on alle 12-vuotiaita lapsia. Tutkimusaineisto sisältää 214 äidin vastaukset. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin, ja sen analysoimisessa on käytetty apuna Atlas.ti-ohjelmaa.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset

Äitien kotityökasvatuksen käytännöt ja kasvatukselliset periaatteet olivat monipuolisia. Ne voidaan jaotella lapsilähtöisiin, toiminnallisiin, verbaalisiin, ajallisiin ja palkitsemiseen liittyviin käytäntöihin ja periaatteisiin. Lisäksi osa äideistä kertoi käyttävänsä kotityölistaa tai palkintotaulua välineenä kotityökasvatuksessa. Moni äiti kertoi ottavansa huomioon lapsen ikä- ja taitotason sekä lapsen oman halun, innostuksen tai persoonan kasvattaessaan lasta kotitöiden tekemiseen. Huomattava osa tutkimukseen osallistuneista äideistä teki kotitöitä yhdessä lasten kanssa tai lapset tekivät kotitöitä yhdessä sisaruksen tai muun sukulaisen kanssa. Kotitöitä tehtiin usein rutinoituneesti, ja pyrkimyksenä oli tasapuolinen työnjako. Moni äiti kehui, kannusti ja kiitti lapsiaan kotitöiden tekemisestä.

Kotityökasvatuksen tavoitteet kohdistuivat pääasiassa sekä lapsen omaan elämään että yhteiseen kotitalouteen. Erityisesti äidit halusivat opettaa lapsille itsenäistymistä tukevia taitoja, vastuuntuntoa, omatoimisuutta ja oman osuuden tekemistä. Äidit halusivat opettaa kotitöiden tekemistä sekä viestiä lapsille, että kotityöt kuuluvat arkeen ja kaikille kotitalouteen kuuluville.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että äidit haluavat edistää kotityökasvatuksella sekä lapsen että kotitalouden hyvinvointia, mikä voi vaikuttaa myönteisesti myös yhteiskunnalliseen toimintaan, kuten työelämään.

Tutkielma on lisännyt tietoa lasten kasvattamisesta kotitöihin; miten ja miksi äidit kasvattavat lapsia kohti kotitöiden tekemistä. Tutkimustulokset voivat olla hyödyllisiä erityisesti lasten kanssa työtä tekeville ja kotitalousopettajille, mutta myös kaikille aiheesta kiinnostuneille. Jatkotutkimuksessa olisi erityisen mielenkiintoista tarkastella isien kokemuksia ja näkemyksiä kotityökasvatuksesta. Uusimpien tilastojen mukaan ainakin Suomessa miesten ja naisten kotitöihin käyttämä aika on samankaltaistunut huomattavasti.

Tea Tarvainen

Äitien kokemuksia ja näkemyksiä lasten kotityökasvatuksesta