Katsomusopetus ja indoktrinaatio

Tutkin omassa pro gradu -tutkielmassani Suomen tämänhetkistä katsomusopetusmallia peruskoulussa suhteessa ehdotettuihin yhteisen katsomusopetuksen vaihtoehtoihin.

Suomen tämänhetkinen katsomusperusopetus on uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta. Tämänhetkisessä mallissa oppilaat erotetaan eri katsomusaineisiin sen mukaan, mikä heidän tai perheensä katsomus on. Tämä tarkoittaa sitä, että on erillisiä katsomusoppiaineita, kuten evankelis-luterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto, islam ja elämänkatsomustieto tai ET. Tämän opetusmallin rinnalle on ehdotettu periaatteessa kolmea vaihtoehtoa.

Kaikkein lievin muutos nykymalliin olisi ET-opetuksen vapauttaminen kaikille. Tällä hetkellä ET-opetus ei ole vaihtoehto oppilaille, jotka kuuluvat luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon tilanteessa, jossa näiden uskontojen opetusta järjestetään.

Ehkä tunnetuin esitys nykyopetusmallin syrjäyttämiseksi on yhteisen katsomusopetuksen malli, jossa kaikkia nykykatsomusoppiaineita opetettaisiin samassa tilassa ja samaan aikaan kaikille oppilaille heidän taustaansa katsomatta. Tästä yhteisen uskontotiedon mallista tehtiin kansalaisaloite vuonna 2015, joka ei edennyt eduskuntakäsittelyyn.

Kolmanneksi, monen sekulaarin ajattelijan ja ET-opettajan suosima vaihtoehto olisi tehdä nykyisestä elämänkatsomustiedon oppiaineesta kaikille yhteinen ja pakollinen katsomusoppiaine. Elämänkatsomustiedossa käsitellään uskontoja, mutta vähemmässä määrin kuin uskontojen oppiaineissa.

Näistä kolmesta vaihtoehdosta pohdin graussani kahta jälkimmäistä, sillä ne olisivat merkittävämpiä muutoksia nykymalliin.

Katsomusopetusta ja suomalaista katsomusopetusta on tutkittu jonkin verran. Sitä on tutkittu ja voi tutkia niin tieteellisestä kuin filosofisesta näkökulmasta. Tutkielmassani otin filosofisen näkökulman asiaan.

Filosofisesti tai tarkemmin kasvatusfilosofisesti katsomusopetusta voi tutkia monikulttuurisuusteorioiden, yhteiskunnan moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tällaista tutkimusta on aiemmin tehtykin.

Itse valitsin kasvatusfilosofiseksi näkökannaksi tutkielmaani indoktrinaation eli ”ujuttamisen” tai ”piilovaikuttamisen” käsitteen. Tästä näkökulmasta ainakaan suomalaista katsomusopetusta ei olla aiemmin tutkittu.

Indoktrinaatio tarkoittaa itsessään epäeettistä opettamista. Se on myös teoreettinen viitekehys, jonka kautta voi pohtia opetuksen eettisyyttä yleensä.

Opetus voi olla indoktrinaatiota sen sisällön, menetelmien, seurausten sekä siihen liittyvien aikomusten ja vallankäytön suhteen. Pohdin näistä jokaista tutkielmassani erikseen samalla niitä nykyaikaistaen ja muokkaamalla niitä soveliaaksi katsomusopetuksen ruotimiseen.

Tutkimustehtävänäni minulla oli verrata mainittuja kolmea katsomusopetusmallia viiden eri indoktrinaation kriteerin näkökulmasta. Koin, että aihetta on tärkeä tutkia sen ajankohtaisuuden sekä aiemman vastaavan tutkimuksen puutteen takia.

Tutkimustuloksenani on, että yhteinen katsomusaine – joko uskontotiedon tai elämänkatsomustiedon oppiaine – olisi vähemmän indoktrinoivaa kuin nykyinen, eriytetty uskonnon ja elämänkatsomustiedon katsomusopetus. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että indoktrinaation näkökulmasta olisi eettistä siirtyä jompaankumpaan ehdotettuun yhteisen katsomusaineen malliin.

Tutkimustulokseni on luonnollisesti ehdollinen, koska a) on epäselvää, millaiseksi yhteinen katsomusaine lopulta muodostuisi, b) indoktrinaation käsite ei ole yksiselitteinen kasvatusfilosofiassa sekä c) kasvatusfilosofiassa on muitakin näkökulmia, joilla tarkastella opetuksen etiikkaa.

Tutkimuksestani voi kuitenkin olla apua sen selvittämiseen, tarvitsisiko nykyistä katsomusperusopetusmalliamme jollain tavalla muuttaa ja jos, niin miten. Tutkimukseni avaa samalla, indoktrinaation käsitteen kautta, uuden polun tutkia opetuksen etiikkaa yleensä ja katsomusopetuksen oikeutusta erityisesti.

Tutkimukseni ei välttämättä itsessään paranna maailmaa, mutta koska lapset ovat tulevaisuus ja katsomusopetus vaikuttaa lasten katsomusten kehittymiseen, on tärkeää tutkia, mikä katsomusopetusmalli olisi optimaalinen lasten katsomusten kehittymisen osalta. Indoktrinaation ja katsomusopetuksen yhteys vaatisi jatkotutkimusta.

Jos haluatte kysyä tai kommentoida graduuni tai sen aiheeseen liittyen, kommentoikaa tähän blogiin tai ottakaa yhteyttä: tomas.blomqvist@helsinki.fi.

P. S. Järjestän huhtikuussa alan eksperttien paneelikeskustelun katsomusopetuksesta, sen nykytilasta, haasteista ja tulevaisuudesta.

Yst. terv. Tomas Blomqvist

Pro gradun nimi on ”Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisen katsomusaineen vertailu indoktrinaation käsitteen kautta”.

Johtamisella ja etätyöllä hyvinvointia vai pahoinvointia?  

 

Kohti yhtä unelmaani…

Päätin tavoitella monen vuoden takaista kasvatustieteen maisterin unelmaani jääden opintovapaalle 35-vuotiaana. Kahden vuoden tiivis opiskelutahti kulminoitui kesän lopussa aloittamaani graduun. Kokeneet tutkijat, graduohjaajani, tarjosivat minulle mahdollisuuden tutkia tilastollisesti työhyvinvointikyselyä vuodelta 2011, joka vastasi kiinnostuksenkohteitani – johtamista ja työhyvinvointia. Aihe kiehtoo opintojeni lisäksi myös siksi, että minulla on monen vuoden kokemus lähiesimiehen tehtävistä pankkialalla. Vastaajia tutkimuksessa oli yli 1400, eli kyseessä oli melko iso tutkimus. Otin haasteen ilolla ja jännityksellä vastaan.

Tutkimusaiheeni

Gradussani tutkin palvelevaa johtamista, etätyötä ja siihen liittyvää työajan leviämistä, työyhteisön monikulttuurisuushaasteita sekä työntekijöiden työriippuvuutta ja pystyvyyden tunnetta. Palveleva johtaminen on autoritäärisen johtamisen vastainen johtamistyyli, jossa johtaja mahdollistaa työntekijöiden kasvun ja kehityksen keskittymällä yksilöllisiin tarpeisiin. Palveleva johtaja on nöyrä, voimaannuttava, suuntaanäyttävä ja vastuuta antava.  Etätyöllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään säännöllisesti muuallakin kuin päätyöpisteessä – etätyö mahdollistaa työajan leviämisen, eli työskentelyn esimerkiksi iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomalla. Monikulttuurisuus tuo työyhteisöön sekä hyötyjä että haasteita, mutta tässä tutkimuksessa tutkittiin monikulttuurisuudesta aiheutuvia häiriöitä mm. kielimuurista johtuen.

Työriippuvuus on työpahoinvoinnin ilmiö, jossa työskentely on pakonomaista ja jatkuvaa johtaen jopa uupumukseen. Pystyvyyden tunne on tietynlainen itsevarmuuden olotila työssä, eli työntekijän usko siihen, miten hän selviää haastavista ja yllättävistä työtilanteista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka palveleva johtaminen, etätyö, työajan leviäminen ja monikulttuurisuushaasteet vaikuttavat työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen. Voidaanko siis johtamisella estää työriippuvuutta tai vahvistaa työntekijöiden pystyvyyden tunnetta? Onko etätyö työhyvinvoinnin uhka vai mahdollisuus?

Tutkimustulokset pähkinänkuoressa

Tutkimukseni tarjosi sekä odotettuja että yllättäviä tuloksia. Palveleva johtaminen vahvisti työntekijöiden pystyvyyden tunnetta, mitä odotinkin työkokemukseni perusteella. Palveleva johtaminen ei kuitenkaan estänyt työriippuvuutta – päinvastoin, tutkimukseni mukaan se voi jopa lisätä työriippuvuuden oireita! Pohdin, mistä tämä voisi johtua, ja spekulaationi liittyy palvelevalle johtajalle ominaiseen työntekijöiden vastuuttamiseen. Vastuun antaminen on pääsääntöisesti järkevää, mutta mistä tiedetään, millainen vastuu on työntekijälle liikaa? Voiko liika vastuu aiheuttaa kohtuutonta ponnistelua odotusten täyttämiseksi? Tätä tulisi tutkia tulevaisuudessa tarkemmin.

Etätyöllä ei sinänsä ollut vaikutusta työriippuvuuteen eikä pystyvyyden tunteeseen. Sen sijaan mitä enemmän työaika hallitsemattomasti levisi, sitä enemmän työriippuvuuden oireita esiintyi, mikä onkin ihan järkeenkäypää. Monikulttuurisuushaasteet heikensivät pystyvyyden tunnetta ja lisäsivät työriippuvuuden oireita. Siihen, mistä tämä johtuu, ei tutkimukseni anna vastausta.

Tulokset antavat uutta tieteellistä tietoa palvelevasta johtamisesta, jolla positiivisen vaikutuksen lisäksi saattaa olla myös varjopuolensa. Tällaista ei ole aiemmin tutkittu, joten tulos on kiinnostava. Lisäksi tutkimukseni vahvistaa käsitystä siitä, että etätyö ei ainoastaan tuo joustavuutta arkeen, vaan saattaa myös kuormittaa – se mikä luo hyvinvointia yhdelle, luo pahoinvointia toiselle. Ajasta ja paikasta riippumattomassa työssä etätyön ja johtamisen työhyvinvointivaikutuksia kannattaisi aktiivisesti selvittää, esimerkiksi työajan leviämiseen tulisi puuttua. Työhyvinvointi auttaa organisaatioita menestymään ja ihmisiä voimaan hyvin myös vapaa-ajalla.

Relaterad bild

Vain tekemällä tulee valmiiksi

Gradun tekeminen oli hyvin haastavaa mutta opettavaista. Tein tutkimukseni 3,5 kuukauden aikana, ja tuntuikin että gradu oli enemmän kumppanini kuin oma mieheni – ajattelin työtäni viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Olen hyvin tyytyväinen lopputuotokseen huolimatta lukuisista epätoivon hetkistä. Ja mottoni toimi tässäkin: kaikki on vain väliaikaista, ja vain tekemällä saa valmista. Nyt luen lauleskellen vihoviimeiseen tenttiin ja jään joululomalle käytännössä valmistuneena kasvatustieteen maisterina. Jes!

Suurkiitos graduohjaajilleni, Katja Upadyayalle ja Katariina Salmela-Arolle, sekä koko graduryhmälleni kannustuksesta! Hyvää loppuvuotta kaikille ja tutkimuksen iloa!

 

Eeva-Maria Ryhänen

Pro gradu: Palvelevan johtajuuden ja työelämän uusien haasteiden yhteys työntekijöiden työriippuvuuteen ja pystyvyyden tunteeseen