Perfektionistiset lukiolaiset opiskelu-uupuneita uudistuvassa lukiossa?

Lukiokoulutukseen on kohdistunut useita uudistuksia viime vuosien aikana. Samaan aikaan lukiolaisten opiskelu-uupumus on kouluterveyskyselyjen (2017, 2019) mukaan lisääntynyt huolestuttavalla tavalla. Uuden lukiolain (714/2018) ja LOPS:n (2019) painottaessa entistä enemmän lukiolaisten hyvinvoinnin ja oppimisen tukea, on korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen herättänyt kritiikkiä sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista jo valmiiksi uupuneiden lukiolaisten jaksamiseen.

Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena oli keventää lukiolaisten abi-kevään taakkaa ja nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä siten, että valtaosa korkeakoulupaikoista jaetaan todistusvalinnalla. Tämän pelätään kuitenkin asettavan vain lisää paineita lukiolaisille. Koska ylioppilaskirjoitukset toimivat nyt ikään kuin korkeakoulujen pääsykokeina, valmistaudutaan korkeakouluhakuun käytännössä abi-kevään sijaan koko lukion ajan. Tämä tarkoittaa myös, että nuorten on tiedettävä melko pian peruskoulun jälkeen, mitä haluavat tehdä isoina. Uskon, että tällaiset paineet voivat ajaa osaa lukiolaisista perfektionismiin. Tutkinkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä.

Perfektionismi ja opiskelu-uupumus

Perfektionismi on persoonallisuuden taipumus, jolle on tyypillistä täydellisyyden tavoittelu. Perfektionismin voi jakaa kahteen pääulottuvuuteen: perfektionistisiin pyrkimyksiin ja perfektionistisiin huoliin. Perfektionistiset pyrkimykset merkitsevät esimerkiksi erittäin korkeiden tavoitteiden ja vaatimusten asettamista itselle ja omille suorituksille. Perfektionistiset huolet taas käsittävät esimerkiksi kokemuksen siitä, etteivät omat suoritukset juuri koskaan yllä näihin korkeisiin vaatimuksiin.

Opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, mikä kehittyy jatkuvan opiskeluun liittyvän stressin tuloksena. Se muodostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä sekä riittämättömyydestä. Uupumusasteinen väsymys on voimakasta opiskeluun liittyvää emotionaalista väsymystä, joka ei mene nukkumalla ohi. Kyynisyys merkitsee opiskelun merkityksen aliarvioimista sekä opiskelun mielekkyyden katoamista. Riittämättömyys on puolestaan tehottomuuden kokemusta sekä opiskeluun liittyvän itsetunnon alentumista. Nämä tekijät seuraavat yleensä toinen toistaan opiskelu-uupumuksen kehittyessä ja laskevat opiskelusuoriutumista.

Tutkimustehtävät ja –menetelmät

Tutkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä. Tutkin myös eri taustatekijöiden yhteyttä lukiolaisten perfektionismiin ja opiskelu-uupumukseen. Lisäksi selvitin, miten lukiolaisten perfektionismi ja opiskelu-uupumus selittivät ja ennustivat toisiaan eri taustatekijät huomioiden. Selvitin myös, millaisia eroja lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni suhteessa eri taustatekijöihin. Keräsin tutkimusaineistoni e-kyselylomakkeen avulla kahdesta uusimaalaisesta lukiosta, joista yhteensä 111 lukiolaista osallistui tutkimukseeni. Analysoin aineistoni määrällisten tutkimusmenetelmien avulla SPSS Statistics 27.0 –ohjelmistolla.

Tulokset

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen välillä oli selkeä positiivinen yhteys, mutta se oli paljon voimakkaampi perfektionistisilla huolilla kuin perfektionistisilla pyrkimyksillä. Tutkimistani taustatekijöistä sukupuoli, huoltajien korkeakoulutustausta, erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokeminen sekä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo olivat yhteydessä lukiolaisten perfektionismiin ja/tai opiskelu-uupumukseen. Sen sijaan lukuvuosi, korkeakoulu jatko-opintosuunnitelmana tai erityisopetuksen saaminen eivät olleet niihin yhteydessä.

Perfektionistisia huolia selittivät ja ennustivat voimakkaimmin riittämättömyys ja uupumusasteinen väsymys, kun taas perfektionistisia pyrkimyksiä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo sekä uupumusasteinen väsymys. Esimerkiksi riittämättömyyttä selittivät ja ennustivat vahvinten perfektionistiset huolet sekä naispuolisuus, ja kokonaisopiskelu-uupumusta (uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys) puolestaan perfektionistiset huolet.

Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni merkitseviä eroja suhteessa heidän sukupuoleensa, huoltajiensa korkeakoulutustaustaan sekä erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokemukseensa. Esimerkiksi nuoret, jotka olivat kokeneet tarvetta erityisopetukselle tai muulle opiskelun tuelle raportoivat enemmän perfektionistisia huolia ja opiskelu-uupumusta kuin ne, jotka eivät olleet kokeneet tätä tarvetta. Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ei ilmennyt eroja suhteessa heidän lukuvuoteensa, jatko-opintosuunnitelmiinsa eikä erityisopetustaustaansa.

Pohdintaa

Opiskelu-uupumus on vakava uhka sekä yksilön hyvinvoinnille että koko yhteiskunnalle, ja siksi sen lisääntyminen lukiolaisten keskuudessa on saatava pysähtymään. Mielestäni opiskelu-uupumusta voisikin seuloa lukioissa, jotta siihen voitaisiin puuttua. Opiskelu-uupuneita tai sen riskin alla olevia lukiolaisia tukiessa olisi tutkimukseni perusteella hyvä huomioida heidän perfektionistiset taipumuksensa. Olisi hyvä arvioida yhdessä nuorten kanssa heidän tavoitteitaan ja keskustella siitä, miten he suhtautuvat omiin suorituksiinsa. Nuoria olisikin hyvä opettaa säätelemään omaa perfektionismiaan. Nuorille voisi viestiä, ettei korkeissa tavoitteissa, eli toisin sanoen perfektionistisissa pyrkimyksissä ole itsessään välttämättä mitään haittaa, kunhan ei ole jatkuvasti pettynyt omiin suorituksiinsa, eli koe liikaa perfektionistisia huolia. Yksi keino tähän voisi mielestäni olla itsemyötätunnon harjoitteleminen.

Vaikka tutkimukseni perusteella ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikutuksista lukiolaisten perfektionismiin tai opiskelu-uupumukseen, olisi opiskelijavalintamenettelyjä mielestäni hyvä arvioida uudelleen. Lukiolaisilla on nimittäin oltava tarpeeksi tilaa, aikaa ja psyykkistä energiaa ratkaista ikävaiheeseensa liittyviä tärkeitä kehitystehtäviä. Liian kovat suorituspaineet, stressi ja opiskelu-uupumus tekevät tästä kuitenkin haasteellista. Opiskelijavalintojen uudistamisen arvioimisessa olisikin tärkeää huomioida myös sen vaikutukset lukiolaisten hyvinvoinnille. Vaikka uudistamisen tavoitteet toteutuisivatkin, se ei saa tapahtua lukiolaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

 

Noora-Sofia Hermansson

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteys

Kulttuurienvälinen osaaminen luokanopettajan opintojen sisällöissä: opiskelijoiden näkemyksiä

Tausta

Moninaisuus ja sen kohtaaminen ovat viime vuosien aika olleet yhä enemmän tapetilla. Moninaisuus nähdään myös yhä laajemmin ja siihen sisältyy maahanmuuttajien lisäksi esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Moninaisuus näkyy myös koululuokissa, mikä tekee moninaisuuteen liittyvästä osaamisesta opettajalle olennaisen taidon. Kulttuurienvälinen osaaminen ei voi kuitenkaan jäädä vain opettajan yksin opiskeltavaksi asiaksi, vaan sen kehittäminen on huomioitava opettajien koulutuksessa.

Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat näkevät kulttuurienvälisen osaamisen. Opiskelijat ovat tulevia luokanopettajia, joita moninaisuuden kohtaaminen tulee koskettamaan mahdollisesti heidän koko työuransa ajan. Lisäksi Helsingin yliopiston opiskelijat tulevat mitä luultavimmin työskentelemään pääkaupunkiseudulla, jossa moninaistuminen on erityisen nopeaa. Koin näiden syiden vuoksi tärkeänä kuulla ajatuksia tästä ajankohtaisesta aiheesta juuri opiskelijoilta. Koska myös opettajien koulutuksessa on tärkeää huomioida työelämässä vaadittavat taidot, halusin selvittää, miten opiskelijoiden mielestä heidän opintonsa ovat sisältäneet moninaisuuteen liittyvän osaamisen.

Menetelmät

Tämän laadullisen tutkimuksen aineistona oli kuusi haastattelua ja 23 kyselyvastausta. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston luokanopettajaopintojen kahdelta pakolliselta kurssilta syksyllä 2020. Aineiston koostui 13 ensimmäisen vuoden ja 10 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijasta. Analyysimenetelmänä käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.

Tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat pitivät kulttuurienvälistä osaamista hyvin tärkeänä. Opiskelijat näkivät osaamisen tärkeyden tulevan esiin useissa eri tilanteissa. Tällaisia tilanteita olivat vanhempien kanssa toimiminen, opetuksen toteuttaminen sekä se, miten opettaja välittää arvoja oppilaillensa. Lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamista oppilaiden välisissä haasteellisissa tilanteissa. Maisterivaiheen opiskelijat taas toivat esille, että osaamista tarvitaan pohdittaessa ja kehittäessä omia arvoja ja asenteita.

Luokanopettajan opinnot sisältävät tämän tutkimuksen perusteella liian vähän moninaisuuteen liittyvää opetussisältöä. Koska tämä tuli esille jokaisen maisterivaiheen opiskelijan vastauksissa, koen tutkimuksen isoimman hyödyn olevan opintojen kehittämistyössä. Olisi tärkeää selvittää, mitä ovat ne puolet kulttuurienvälistä osaamista, joista opiskelijat ovat kaivanneet lisää opetusta. Aiheen käsittelyyn toivottiin esimerkiksi lisää konkretiaa. Lisäksi olisi tärkeää selvittää laajemmin sitä, mitkä ovat ne hyödyt, joita opiskelijat kokevat saavansa monikulttuurisuuskasvatuksen valinnaisista opinnoista. Tässä tutkimuksessa näistä nousi esiin erityisesti opettajuuden yhteiskunnallisuuden käsittely.

Lara Yildirim

Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä kulttuurienvälisestä osaamisesta ja sen näkymisestä heidän opinnoissaan

 

Finländska klasslärares tillfredsställelse med sina karriärer och utbildning: en blandad metodstudie

Bakgrund och syfte

Tidigare studier har visat att lärares arbetstillfredsställelse har minskat under de senaste åren och att lärare i början av sin karriär löper stor risk för att lämna yrket i ett tidigt skede. Tillfredsställelse med arbetet och karriären har visat en rad positiva följder bland annat på lärares välmående, vilja att stanna i yrket och arbetsengagemang. Syftet med min pro gradu-avhandling var därför att undersöka hur nöjda finländska klasslärare är med sina karriärer fem år in i arbetslivet och att identifiera deras karriärframgångskriterier. Syftet är även att undersöka huruvida klasslärarna upplevde att deras utbildning varit ändamålsenlig och ifall den har förberett dem för arbetslivet, samt att undersöka vad en klasslärare förtjänar. Sambandet mellan karriärtillfredsställelse, utbildningens ändamålsenlighet och lön granskas. Forskningsproblemen undersöks med avseende på kön, tilläggsutbildning och anställningsförhållande.

Genomförande och resultat.

I studien deltog 137 alumner från Helsingfors universitets klasslärarutbildning som utexaminerats mellan åren 2012 och 2015. Informanterna svarade elektroniskt på Aarresaaris nationella karriäruppföljningsenkät. Forskningsdesignen för studien var triangulering med syftet att analysera kvantitativa och kvalitativa data parallellt. Materialet analyserades kvantitativt med statistikprogrammet SPSS medan de öppna svaren analyserades med tematisk innehållsanalys.

I resultaten framkom det att klasslärarna var tämligen tillfredsställda med sina karriärer och de upplevde att klasslärarutbildningen varit ändamålsenlig och att den försett dem med de nödvändiga färdigheterna för arbetet. Viktiga karriärframgångskriterier som lyftes fram var typen av anställningsförhållande, karriäravancemang, professionell agent, arbetets natur, skolan och sociala relationer. Trots att de kvantitativa resultaten visade att klasslärarna upplevde att utbildningen varit ändamålsenlig, så avslöjade den tematiska innehållsanalysen att det fanns en rad brister i utbildningen inklusive elevkontakt, samarbete, samt lärarens roll, uppgifter och välmående. Korrelationstesten visade att karriärtillfredsställelse hade svaga men positiva samband med lön och utbildningens ändamålsenlighet. Klasslärare förtjänar i medeltal 3002 euro i månaden och män tjänar mer än kvinnor.

Slutsatser

Nyblivna klasslärares karriärframgångskriterier och kvalitativ klasslärarutbildning borde ses som viktiga tillgångar för främjandet av karriärtillfredsställelse och för att hålla klasslärare kvar i yrket. Därtill borde klasslärarutbildningen vara lyhörd för förändringar i samhället samtidig som nya klasslärare behöver erbjudas lämpligt stöd för att lära sig att hantera arbetets utmaningar. Framtida forskning borde fokusera på att undersöka karriärtillfredsställelsen bland ett större sampel klasslärare i olika skeden av sina karriärer.

Polly Anderson

”Finländska klasslärares tillfredsställelse med sina karriärer och utbildning: en blandad metodstudie”

Moninaisuuden tavanomaisuus – lasten kuvakirjat uudistavat käsityksiä ihmisyydestä

Tutkimuksen tausta

Lastenkirjallisuus on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arkea. Sen arvo tunnustetaan niin kasvatuksellisena ja opetuksellisena työkaluna kuin taiteellisena elämyksenäkin. Joskus lapset vain kuluttavat aikaa kirjojen parissa. Myös lepohetkiin kuuluu kiinteästi kirjojen lukeminen. Lastenkirjallisuuden monipuolista käyttöä edellyttävät varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoittavat asiakirjat Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet (2018) sekä Esiopetuksen suunnitelman perusteet (2014). Kuitenkaan lastenkirjojen välittämä ihmiskuva ei aina vastaa niiden lukijoiden moninaisuutta ja sitä todellisuutta, jossa nykypäivän lapset ja perheet elävät. Miten lapsi voi tuntea olevansa osa ryhmää tai yhteiskuntaa, jos hän ei näe kuvaansa ja saa samaistumisen kokemuksia lastenkulttuurista? Kirjallisuuden voima on valtava. Kirjojen voi sanoa avaavan uusia maailmoja, opettavan, kasvattavan, viihdyttävän ja jopa voimaannuttavan. Millaista kuvaa ihmisyydestä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana julkaistuissa lasten kuvakirjoissa siis on tarjolla? Kuvataanko moninaisuutta tavallisena osana lasten elämää vai kenties vain eroavaisuuksien kautta, etnosentrisesti ja vastakkainasetteluja vahvistaen?

Tutkimustehtävä ja -menetelmät

Tutkimustehtävänäni oli kuvata ja selittää kymmenen 2012–2021 julkaistun lasten kuvakirjan tarjoamaa kuvaa moninaisuudesta. Aineistoon kuuluivat teokset Hurja Maija (Hulkko, J. & Nygård, M. 2019), Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Kanto, A. & Katto, N. 2012), Kielo loikoilee (Katajavuori, R. & Ruohonen, H. 2020), Prinsessa Pikkiriikki (Lampela, H. & Reittu, N. 2016), Tuikku ja pimeän mörkö (Lestelä, J. 2020), Veikko ja Veikko (Nuotio, A., Nuotio, E. & Louhi, K. 2012), Onni-poika saa uuden ystävän (Pelliccioni, S. 2012), Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako (Salmi, V. & Warsta, E. 2020), Sulon ja Elsin uudet naapurit (Silvander-Rosti, S. & Sarell, N. 2021) sekä Poika ja hame (Toivola, J. & Obele, S.2020). Tarkastelin aineistoa poststrukturalistisen feministisen diskurssianalyysin keinoin ja tutkin erityisesti toimijuutta ja valta-asetelmia. Käsitin moninaisuuden eri kategoriat, kuten ”rodun”, kansalaisuuden, sukupuolen, terveydentilan, vammaisuuden ja vammattomuuden sosiaalisesti rakentuvina ilmiöinä ja tutkin niitä intersektionaalisesti, eli syrjintää tuottavien erojen niveltyneisyyden huomioon ottaen. Tätä taustaa vasten pohdin, miten moninaisuutta esitettiin, miten totuttuja käsityksiä kategorioista myötäiltiin ja miten niitä haastettiin.

Tutkimustulokset

Tutkituissa lasten kuvakirjoissa moninaisuutta esitettiin pääasiassa hyvin tavanomaisena ilmiönä. Kirjan aihe saattoi olla mikä tahansa, jolloin moninaisuus jäi katsojan/lukijan tulkittavaksi, eikä sitä erityisesti alleviivattu. Osassa kirjoista keskiöön oli nostettu yleensä marginaaliin asetettu henkilö, kuten ruskea, queer tai vammainen lapsi. Myös vanhus esitettiin yhden kirjan toisena päähenkilönä. Tällaisissa teoksissa teoksen olemassaolon voi nähdä aktivismina. Yhdessä tutkitussa teoksessa käsitys sukupuolesta oli tulkittavissa moderniksi, jopa queeriksi, mutta toisaalta myös päinvastainen tulkinta oli mahdollinen, sillä teoksessa käytettiin tehokeinona satiiria ja voimakasta kärjistystä. Kaiken kaikkiaan teoksista erottui erityisesti kolme diskurssia, jotka olivat 1) lapset totuttujen käsitysten haastajina, 2) moninaisuus tavanomaisena yhteiskunnan tilana sekä 3) tasa-arvovaatimus: jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Teoksista erottuneet kolme diskurssia vahvistavat käsitystä moninaisuudesta tavanomaisena yhteiskunnan ilmiönä, mutta myös tavoiteltavana yhteiskunnan tilana. Näin ollen tutkimustulokset ovat linjassa myös aiempien lastenkirjojen moninaisuuden tutkimusten tulosten kanssa.

Lopuksi

Tasa-arvon vaatimus on läsnä kaikissa varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavissa laeissa ja asiakirjoissa. Representaatioiden ja diskurssien tutkiminen on tärkeää, sillä vain tutkimalla kulttuurin piileviä merkityksiä, valta-asetelmia ja rooleja voidaan tehdä eriarvoistavia rakenteita tai käytäntöjä näkyviksi. Kriittisellä diskurssintutkimuksella voidaan myös saada aikaan muutosta. Lastenkulttuuri onkin aitiopaikalla tekemässä maailmasta tasa-arvoisempaa paikkaa. Tutkimuksestani voi olla hyötyä niin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöille kuin muille lasten parissa työskenteleville sekä lasten perheille. Täyttämällä päiväkodin tai kodin kirjahylly monenlaisilla kuvauksilla ihmisyydestä voidaan edesauttaa yhä useampaa lasta tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa – omana itsenään.

 

Jenny Lilja

”Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja
PISTE.” Moninaisuus moderneissa lasten kuvakirjoissa.

Matematiikan opettajien uskomukset sukupuolesta ja tasa-arvosta koulumatematiikassa

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Tyttöjen ja poikien matematiikan osaamisessa ei Suomessa ole juurikaan eroa. Tyttöjen ja poikien samantasoisesta osaamisesta huolimatta aiempien tutkimusten mukaan opettajien uskomukset oppilaiden matemaattisista kyvyistä ovat jossain määrin sukupuolittuneita.  Sukupuolten erot matematiikassa nousevat osaamisen sijaan esille asenteissa, suhtautumisessa ja kiinnostuksessa matematiikkaa kohtaan.

Kiinnostuin opettajien uskomuksista liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan törmätessäni 2000-luvun alussa julkaistuun väitöskirjaan, jossa oli tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia tytöistä, pojista ja matematiikasta. Tutkimuksen opettajat kuvailivat poikia älykkäinä ja luovina. Tyttöjen menestyksen opettajat kuittasivat ahkeruudella. Tulokset saivat minut pohtimaan, olivatko opettajien uskomukset muuttuneet vajaan 20 vuoden aikana yhteiskunnan ja yleisen asenneilmapiirin mukana. Tutkin matematiikan aineenopettajien uskomuksia liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon.  Tutkimuslomakkeeseen vastasi noin 70 matematiikan aineenopettajaa ympäri Suomea. Tein aineistolla tilastollista sekä laadullista analyysiä.

Tulokset

Opettajien uskomukset olivat tietysti muuttuneet 20 vuodessa, mutta suurin ero oli uskomusten voimakkuudessa ja esimerkiksi stereotyyppiset näkemykset olivat lieventyneet. Pääsääntöisesti tytöt nähtiin älynkäytön välttelijöinä ja ahkerina puurtajina kun taas pojilla nähtiin olevan enemmän kyvykkyyttä ja suuremmat odotukset menestymisestään matematiikassa. Suurin osa opettajista ei nähnyt eroja tyttöjen ja poikien välillä ja vastauksissa toistui aiemmista tutkimuksista tuttu lausahdus, että opettajat kertoivat kohtaavansa ja näkevänsä oppilaansa yksilöinä eivätkä tietyn sukupuolen edustajina. Tästä huolimatta esimerkiksi poikien nähtiin tyttöjä useammin alisuoriutuvan laiskuuden takia ja tyttöjen olevan poikia useammin valmiita tekemään töitä oppimisen eteen.  Tyttöihin liitettiin työntekoon liittyviä ominaisuuksia ja poikiin liitettiin ajatteluun ja oivaltamiseen liittyviä ominaisuuksia, mikä oli yhteneväistä aiempien tutkimustulosten kanssa.  Opettajista muodostui kaksi ryhmää, joista toisen suhtautuminen tasa-arvoon oli sukupuolineutraalia ja toisen sukupuolitietoista lähestyvää, vaikka opetussuunnitelma velvoittaa sukupuolitietoiseen opetukseen. Tästä tuloksesta voisi päätellä, että tasa-arvoon liittyvästä täydennyskoulutuksesta ei olisi varmasti ainakaan haittaa matematiikan aineenopettajille.

Pohdintaa

Suomessa ei tietääkseni ole tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia samanlaisella ajallisesti vertailevalla lähestymistavalla, mikä jo itsessään tekee tutkimuksesta mielenkiintoisen. Jäin erityisesti pohtimaan, olivatko opettajat siinä uskossa, että on nimenomaan tasa-arvoista jättää sukupuoli kokonaan huomioimatta, kuten sukupuolineutraalin ryhmän opettajat kertoivat tekevänsä. Ehkä osa opettajista vastasi niin, koska ajatteli sen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä tapa vastata tai aidosti uskoi sukupuolineutraalin suhtautumisen olevan nimenomaan tasa-arvoista. Mielestäni olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin ja samalla laajemmin opettajien uskomuksia sukupuolten tasa-arvosta ja sen ilmenemisestä koulussa. Uskomuksilla on kuitenkin vaikutuksensa opettajan toimintaan.

Milla Olin

”Kohtelen kaikkia tasa-arvoisesti enkä tee eroa sukupuolten välillä”
Opettajien uskomukset sukupuolesta ja tasa-arvosta koulumatematiikassa

Ryijy suomalaisten kotien sisustuksessa

Pro Gradu- tutkimukseni aiheena oli suomalaisten kotien ryijyt. Tutkimuksessa keskityttiin ryijyihin osana sisustusta sekä siihen, mitä ryijyt merkitsevät omistajalleen. Ryijy on totuttu näkemään mummolan seinällä, mutta viime vuosien aikana ryijyt näyttäisivät nousseen osaksi nykyaikaista kotia. Ryijyjä on nostettu esille muun muassa aikakausilehdissä ja sisustusblogeissa ja puhutaan jopa ryijybuumista. Ryijy mielletään vahvasti suomalaisena tekstiilinä, jolla on paikkansa myös taideteollisuudessa. Ryijy käsityötieteen tutkimuskohteena on tärkeä, sillä ryijykudonnan taito on osa kansamme historiaa ja tekstiiliperinnettä. On mielenkiintoista selvittää, miksi ryijy kiinnostaa juuri nyt.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto kerättiin Facebookin kautta kyselylomakkeella. Kysely julkaistiin Ryijy-Suomalainen perinnetekstiili -ryhmässä, jossa jäsenenä on ryijyistä kiinnostuneita henkilöitä. Kyselyn suosio yllätti ja vuorokaudessa kyselyyn oli vastannut jo 366 henkilöä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, aineistolähtöisesti.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista kävi esille, että ryijyt kiinnostavat suomalaisia nyt. Ryijy nähdään trendikkäänä sisustuselementtinä, joka sopii monenlaiseen kotiin ja tilaan. Tutkimustulosten perusteella sisustusryijyn valintaan vaikuttavat erityisesti värit ja ryijymallit. Ryijyn tulee sopia muuhun sisustukseen. Myös käytännöllisiä ominaisuuksia, kuten lämmittävyyttä ja akustisia ominaisuuksia arvostetaan. Sisustuksessa ryijy näyttäisi edelleen pysyvän seinällä, vaikka ryijyn käyttö esimerkiksi mattona on lisääntynyt. Ryijy kiinnostaa suomalaisia sisustustekstiilinä, mutta myös suomalaisena perinnetekstiilinä ja taidonnäytteenä. Ryijyn arvostusta lisää tieto siitä, että sen valmistus on vaatinut aikaa ja taitoa tekijältään.
Ryijy yhdistää sukupolvia ja toimii muistona omista läheisistä. Suurin osa vastaajista oli saanut ryijyn perintönä ja ryijyihin liittyi paljon muistoarvoa ja tunnelatausta. Tärkeimmiksi ryijyiksi osoittautuivat sellaiset ryijyt, jotka muistuttivat läheisistä ja tärkeistä elämäntapahtumista. Myös itse valmistetut ryijyt koetaan erityisen tärkeinä. Itse valmistettuun ryijyyn syntyy erityinen suhde ja valmiiksi saatu suuritöinen tekstiili koetaan ylpeyden aiheena.

Lopuksi

Tutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että suomalainen ryijy ei ole kadonnut mihinkään, vaan se säilyy sisustuksessa. Perinteinen seinällä oleva ryijy on pitänyt suosionsa, mutta rinnalle on tullut eri kokoisia ja muotoisia ryijyjä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, mihin eri tarkoituksiin ryijytekniikkaa voidaan soveltaa.

Anu-Mirjami Jeskanen
Ryijyn merkitys ja paikka suomalaisten kodeissa

Samundervisning som ett svar på lärarnas höga arbetsbelastning inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen

Studiens syfte och genomförande

Finländska lärares arbetsbelastning har länge varit stor, i och med covid-19 pandemin har arbetsbelastningen ökat ytterligare. Därmed är detta ett problem som måste åtgärdas både för lärarnas välmåendes skull, men även för att säkra en god undervisning som tillgodoser alla elevers behov. Tidigare studier har visat att samundervisning, d.v.s. att två eller flera lärare ansvarar för undervisningen av en heterogen elevgrupp, kan ha en positiv inverkan på arbetsbelastningen. Därmed var syftet med min pro gradu-avhandling att skapa förståelse för lärares upplevelser av samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Pro gradu- avhandlingen är en kvalitativ studie, materialinsamlingen utfördes med hjälp av kvalitativa enkäter och data analyserades med hjälp av tematisk innehållsanalys. I studien deltog 24 lärare inom den grundläggande utbildningen i svenskspråkiga skolor i Finland.

Studiens resultat

Studiens resultat visar att samundervisning kan minska på lärares arbetsbelastning genom att erbjuda ett större socialt stöd, delat ansvar, olika kompletterande styrkor och en bättre möjlighet till inkludering och differentiering. Samundervisning kan dock även öka på lärares arbetsbelastning i vissa bristfälliga förhållanden. Sådana bristfälliga förhållanden är då det råder resursbrist, en konfliktfylld, kritisk relation och ojämn arbetsfördelning samundervisande lärare emellan. Därtill framkom det att ledningens tillgodoseende av resurser, ett gott samarbete samundervisande lärare emellan och positiva attityder främjar användandet av samundervisning. Därmed innebär det att användandet av samundervisning förhindras vid bristfälliga resurser, dåligt samarbete och negativa attityder. Trots det framkom det även att vissa lärare upplever att det inte finns hinder för samundervisning.

Studiens betydelse och fortsatt forskning

Studiens resultat visar därmed att samundervisning som arbetsmetod kan minska på finländska lärares arbetsbelastning inom den grundläggande utbildningen förutsatt att den utförs korrekt under gynnsamma förhållanden. På så vis kan skolledningen i Finland ha fördel av denna avhandling vid implementeringen av samundervisning. Som en följd härav kan de finländska lärarnas arbetsbelastning minska till en viss mån och eleverna kan få mera stöd i undervisningen. De resultat som framkom i studien kan vara till nytta i fortsatt forskning. Studiens resultat visar att det behövs djupare och bredare forskning gällande lärares upplevelser om användandet av samundervisning och samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Härmed kunde man skapa en djupare förståelse för hur man kan främja användandet av samundervisning i de finländska skolorna och därmed minska på lärares arbetsbelastning.

Kaisa Laitinen

Samundervisning och dess inverkan på arbetsbelastningen: En kvalitativ studie om lärares upplevelser inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen

Kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentuminen neuvotteluina ja tekoina perhearjessa

Kumppanuusvanhemmuus on tullut suurelle yleisölle tutummaksi vuonna 2019, kun televisiokanava Nelonen haki osallistujia realitysarjaan nimeltä ”Lapsi tuntemattoman kanssa”. Osallistujat etsivät ohjelmassa itselleen kumppanuusvanhempaa, jonka kanssa perustaa perhe. Nelosen tv-ohjelman nimi antaa tosin hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä perhettä suunnitellessa tulevat vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja keskustelevat monipuolisesti arvoistaan ammattilaisten samalla tukiessa prosessia.

Kumppanuusvanhemmuus kuvaa sellaisten perheiden vanhempien välistä suhdetta, jossa lapsen biologiset vanhemmat ja heidän mahdolliset parisuhdekumppaninsa jakavat vanhemmuutta suunnitellusti alusta asti useamman kodin välillä, ilman intiimistä tai romanttista suhdetta kumppanuusvanhempaan. Kumppanuusvanhemmuuteen perustuvia perheitä kutsuin tutkimuksessani kumppanuusvanhemmuusperheiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentumista vanhempien välisenä neuvotteluna. Toivon myös tutkimukseni tuovan näkyväksi erilaisen tavan toteuttaa perhettä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla ja haastattelin sellaisia kumppanuusvanhempia, jotka ovat jo perustaneet perheen. Haastattelin kolmea kumppanuusvanhempaa, joista kaksi määritteli itsensä äidiksi ja yksi isäksi. Olin rajannut haastattelun sisältöä koskettamaan tiettyjä  teemoja, mutta muuten haastateltavat saivat kertoa omista kokemuksistaan aika vapaasti. Osan kysymyksistä esitinkin haastateltavan kertoman pohjalta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

 

Kumppanuusvanhempien neuvottelut ja teot arjessa

Tutkimuksen mukaan kumppanuusvanhemmuusperhe perustettiin vanhempien toiveiden ja arvojen samanlaisuuteen perustuen. Vanhemmat valmistautuivat mahdollisiin ongelmiin. Vanhemmat eliminoivat mahdollisia ongelmia ennakkoon tai he muuttivat toimintaansa ongelman ilmestyessä. Riidattomuus koettiin positiivisena asiana ja se koettiin viittaavan sujuvaan kumppanuusvanhemmuuteen. Tutkimuksen mukaan biologisen vanhemman sidettä lapseen pidetään erityisenä. Perheiden biologisen äidin kodissa on eniten päätäntävaltaa ja hänen roolinsa on vähiten neuvoteltavissa. Neuvottelut ovat yhteydessä yhteistyön rakentumiseen kumppanuusvanhempien välillä.

 

Perhemuoto kaipaa tunnistamista ja tukea yhteiskunnalta

Tutkimus osoittaa kumppanuusvanhempien rakentavan tietoisesti yhteistyötään ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ja perheen perustaminen on harkittua. Tämä on kuitenkin vaatinut kumppanuusvanhemmilta suurta vaivannäköä ja perehtymistä myös perheitä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi yhden vanhemman elämänmuutokset vaikuttavat myös muiden kumppanuusvanhempien arjen järjestelyihin ja vanhemmuusrooleihin. Kaikilla kumppanuusvanhemmuutta suunnittelevilla ja perheellistyneillä kumppanuusvanhemmilla ei välttämättä ole riittäviä resursseja. Perheille tulisi olla mahdollisuus lakineuvontaan varallisuuteen katsomatta. Kumppanuusvanhemmuusperheiden tunnistamisen avulla yhteiskunnalta saatava tuki osattaisiin kohdentaa oikein ja oikea-aikaisesti. Aiemmissa tutkimuksissa vanhempien sujuva yhteistyö on todettu olevan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Kumppanuusvanhemmille tulisikin olla tarjolla sellaista tukea, joka huomioi perheen erityispiirteet ilman että vanhemmat joutuvat kokemaan epämukavuutta oman perhemuotonsa vuoksi.

 

Kumppanuusvanhemmuusperhe lapsen kokemana?

Mielenkiintoista olisi selvittää lasten kokemuksia kumppanuusvanhemmuusperheessä elämisestä tai selvittää vanhemmaksi määrittely lapsen kokemana. Erityisesti niissä perheissä, joissa lapsen biologisella vanhemmalla on puoliso, oli kyse sitten sosiaalisesta vanhemmasta tai ei. Kumppanuusvanhemmuudessa on vielä paljon tutkittavaa, niin kuin erilaisten perhemuotojen näkyväksi tekemisessä yleensäkin.

Sari Pihlajamäki

Pro gradu: Kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentuminen neuvotteluina ja tekoina perhearjessa

Kunskap i religion kan vara en viktig färdighet för att motverka rasism, fördomar och stereotyper

Inledning

Det religiösa landskapet i Finland och Europa befinner sig i snabb förändring. Å ena sidan, på grund av bland annat sekulariseringen har intresset för religion länge minskat och religion har ansetts tillhöra historien och vara irrelevant för det ”moderna”, ”sekulära” samhället. Detta syns i den offentliga debatten samt i grundskolan genom att antalet elever som väljer livsåskådningskunskap framom religion har ökat.

Å andra sidan har religion samtidigt fått förnyad relevans och den religiösa mångfalden i Europa växer. Detta har att göra med bland annat globaliseringen och den ökade invandringen till Europa som pågått under 2000-talet. Med den religiösa mångfalden växer även behovet av religiös läskunnighet, det vill säga allmän kunskap i religion. Globaliseringen har också gett upphov till utbildningsperspektivet global fostran, vilket innebär utbildning för framtiden och för en mer rättvis, jämlik och hållbar värld.

Trots att religion onekligen har ett enormt inflytande på vår värld och dess befolkning, tas religion eller religiös läskunnighet inte i beaktande inom global fostran. Min pro gradu avhandling bidrar därför med en inblick i hur religionslärare uppfattar religiös läskunnighet och och hur det tar sig uttryck på högstadiet, där detta enligt läroplanen är ett kunskapskrav, samt hur de upplever att religiös läskunnighet är relaterat till global fostran och världsmedborgarskap (ett mål inom global fostran).

Material till studien samlades in med hjälp av Zoom-intervjuer med sju lärare som undervisar i religion på årskurserna 7 – 9. Intervjuerna transkriberades och analyserades sedan med hjälp av tematisk analys.

Resultat

Resultaten visade att religionslärarna hade en bred uppfattning av religiös läskunnighet vilken inkluderade både teoretiska kunskaper och praktiska färdigheter – med betoning på det praktiska. Att vara religiöst läskunnig innebar för lärarna bl.a. att visa respekt för personer med annan religiös bakgrund än ens egen och att uppfatta religion som relevant och legitimt.

Utvecklingen av religiös läskunnighet beskrevs av lärarna som en lång och komplex process som ofta inte slutförs i grundskolan, trots att detta är ett kunskapskrav för slutet av årskurs 9. Lärarna betonade vikten av sociala möten med personer med annan religiös bakgrund – något som ofta är bristvara i ”den finlandssvenska bubblan”.

Relationen mellan religiös läskunnighet och global fostran uppfattades av lärarna så att religiös läskunnighet kan främja arbetet med global fostran och hållbar utveckling, eftersom en religiöst läskunnig person har bättre förutsättningar att utföra detta arbete. De menade att en religiöst läskunnig person bland annat har förmåga att ta andras perspektiv, förstår kulturer och mänskligt beteende, känner igen och kan motsätta sig stereotyper, fördomar och rasism samt är mindre benägen att hamna i ”kulturkrockar”.

Lärarna framhävde också relevansen av religiös läskunnighet i framtiden och pekade på många potentiella konsekvenser av religiös analfabetism (avsaknad av religiös läskunnighet). En slutsats av studien är att inkluderandet av religiös läskunnighet inom ramarna för global fostran, kunde bidra till att stärka den allmänna religiösa läskunnigheten, vilket i sin tur kunde främja konfliktförebyggande och fredsbyggande arbete.

 

Matilda Sundqvist

Religiös läskunnighet nu och i framtiden – Religionslärares uppfattningar av religiös läskunnighet, dess uttrycksformer på högstadiet och dess relation till global fostran. 

Osittain integroitu katsomusopetus – Miksi siihen on siirrytty?

Tutkimuksen taustaa

Pro gradu -tutkimukseni tehtävänä oli tutkia rehtorien käsityksiä siitä, mistä syystä jossain pääkaupunkiseudun kouluissa on siirrytty osittaiseen integroituun katsomusaineiden opetukseen ja millä tavalla osittain integroitu opetus on eri kouluissa toteutettu. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten koulujen opetuksen suunnittelutyö on toteutettu, millä tavalla osittain integroitu opetus otettiin vastaan opettajien, oppilaiden ja huoltajien keskuudessa, minkälaiseksi osittain integroitu opetus on koettu ja minkälaisia tulevaisuuden näkymiä rehtoreilla on katsomusaineiden opetuksesta. Osittain integroitua katsomusaineiden opetusta on tärkeää tutkia, sillä viime vuosikymmenen aikana opetusta on yhdistetty eri puolilla Suomea. Integroidulla katsomusaineiden opetuksella tarkoitetaan sitä, että uskonnon- sekä elämänkatsomustiedon oppiaineen opetusta on yhdistetty jollain tasolla. Tämä tutkimus tarjoaa rehtorien näkökulman ajankohtaiseen aiheeseen. Aihe on tutkimuksen kannalta tärkeä, sillä se antaa ajankohtaista tietoa pitkään keskustelussa olleeseen keskusteluun katsomusaineiden opetuksen järjestämisestä. Aihetta onkin aikaisemmin tutkittu, mutta tutkimusta niistä syistä ja tekijöistä, jotka ovat opetuksen siirtymiseen johtaneet ei ole tutkittu. rehtorit ovat tässä keskustelussa avain asemassa. Katsomusaineiden opetusta on lähdetty uudistamaan yhteisen katsomusaineen merkeissä muissa pohjoismaissa sekä uusimpana tulokkaana siihen on siirtymässä Ahvenanmaa syksyllä 2021, joten keskustelu Suomen katsomusaineiden opetuksesta on tärkeää.

Tutkimusmenetelmät ja tutkimustulokset

Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena sisällön analyysinä ja siihen haastateltiin kuutta rehtoria eri pääkaupunkiseudun kouluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotka toteutettiin etänä vallitsevan Covid-19 pandemian takia.

Tutkimukseni tulosten perusteella osittain integroitua katsomusaineiden opetusta toteutetaan kolmella eri tavalla 1 vuosiluokalle, 2–4 vuosiluokalle tai koko peruskoulun ajan. Yhdessäkään koulussa osittain integroitua opetusta ei kuitenkaan toteutettu täysin toista vastaavalla tavalla. Siirtymän tekijöiksi muodostin viisi kategoriaa, joiden takia integroituun malliin kouluissa siirryttiin. Kategorioiksi muodostuivat 1. ideologiset ja katsomusaineiden olemukseen liittyvät tekijät 2. kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvät tekijät, 3. mahdollisuus rakentaa opetus uudella tavalla, 4. taloudelliset tekijät ja 5. opetuksen organisointiin liittyvät tekijät. Tulosten perusteella opetus on otettu kouluissa hyvin vastaan niin opettajilta, oppilailta ja huoltajien suunnalta. Rehtorit pitivät osittain integroitua opetusta onnistuneena tapana toteuttaa katsomusaineiden opetusta. Rehtoreiden mukaan opetuksessa on tullut ilmi myös haasteita muun muassa huoltaja palautteet, materiaalit, suuren työmäärän ja materiaalit, jotka ovat kuitenkin helpottuneet vuosien aikana. Aineistossa tuli esille toiveita laajemmista mahdollisuuksia koulutasolla toteuttaa opetusta eri tavoin sekä toiveita siitä, että Suomessakin siirryttäisiin yhteiseen katsomusaineen opetukseen.

Tutkimuksen merkitys

Tämän tutkimuksen tulokset antavat tietoa, millä tavalla osittain integroitua on eri puolilla pääkaupunkiseutua toteutettu ja minkälaiseksi se on koettu. Tutkimuksen tulokset herättivät myös jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista lähestyä samanlaisella tutkimusasetelmalla katsomusaineiden opettajia, jotka voisivat antaa erilaisen näkökulman opetuksen suunnitteluprosessista sekä kokemuksia integroidusta opetuksesta. Tutkimuksen prosessissa tuli myös ilmi kouluja, jotka eivät osallistuneet tutkimukseen, jotka ovat siirtyneet takaisin vanhaan järjestelmään osittain integroidun opetuksen kokeilemisen jälkeen. Olisi tutkimuksen kannalta mielenkiintoista selvittää, miksi osa kouluista ovat näin toimineet, vaikka tämän tutkimuksen tuloksissa osittain integroitu opetus koettiin onnistuneeksi tavaksi toteuttaa opetusta.

Miklas Machreich

”Oppiaine joka jaottelee tiettyjen katsomusten perusteella oppilaita eri ryhmiin niin ei se oo kyllä nykyaikaa” Osittain integroidun katsomusaineiden toteutus pääkaupunkiseudulla ja rehtorien näkemykset siihen siirtymiseen johtaneista tekijöistä