Kuukausi: marraskuu 2022

Julkaistu

Kasvatusta peleillä? – kehittämistutkimus pelikasvattajan koulutusmateriaalista

Taustaa

Pelikasvatus on suhteellisen tuore ja toistaiseksi vakiintumaton kasvatuksen ala. Pelikasvatuksella viitataan yleensä melko laveasti jonkinlaiseen pelaamiseen liittyvään kasvatustoimintaan. Pelikasvatusta tekevät mm. nuorisotalot ja -toimet sekä kirkko, mutta pelaamisen yleistyessä myös tarve pelikasvatukselle yleistyy. Vaikka pelaamista on monenlaista ja erilaisilla alustoilla, keskityin tutkielmassani nimenomaan digitaaliseen pelaamiseen liittyvään kasvatukseen.

Tutkielmani tavoitteena oli kehittää ammattimaisen pelikasvattajan koulutusmateriaali. Toteutin tutkielmani tilaustyönä School of Gaming -nimiselle pelikasvatusyritykselle. School of Gamingin pelikasvatustoiminta on lapsille ja nuorille suunnatut etä- ja lähipeliharrastusryhmät. Tutkielmani tuotos, pelikasvattajan koulutusmateriaali tuli School of Gamingin pelikasvattajien käyttöön. Materiaalin tavoitteena on opastaa pelaamisen kasvatukselliseen näkökulmaan sekä myös tarjota konkreettiset kasvatukselliset työkalut pelikasvattajan uran aloittamiselle School of Gamingilla.

Metodi

Toteutin tutkielmani kehittämistutkimuksena. Kehittämistutkimus on suhteellisen tuore tutkimusmuoto kasvatustieteissä, mutta nykyään sitä on jo käytetty laajalti. Menetelmänä kehittämistutkimuksen vahvuudet ovat konkreettinen yhteys tutkittavaan aiheeseen käytännössä sekä syklisen ja iteratiivisen toteutuksen mahdollistama tarkkuus. Tutkielmassani oli kaksi nk. kehittämissykliä, joissa molemmissa tarkasteltiin koulutusmateriaalin kehittämistarpeita sekä toteutettiin ja raportoitiin varsinainen kehittämisvaihe.

Kehittämistutkimuksen syklejä ohjaa nk. teoreettinen ja empiirinen ongelma-analyysi (kutsutaan myös tarveanalyyseiksi). Sovelsin teoreettiseen ongelma-analyysiin aiempaa tutkimusta lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan ohjaamisen laadusta tehdystä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta, sillä ammattimaisesta pelikasvatuksesta ei löytynyt tutkielmaani sovellettavaa tutkimusta. Keskeisimmät havainnot olivat tutkimukset ohjaajan tavoista vaikuttaa ohjaaja-nuori-suhteeseen nuorisotoiminnassa sekä Don Hellisonin alunperin liikuntapedagogiikkaan luoma nuoren vastuullisuuden kehittymisen ja kehittämisen malli.

Tutkimuksen tärkeimmät nostot

Jones & Deutch (2011) ovat nimenneet tutkimustensa perusteella kolme strategiaa joilla nuoriso-ohjaaja voi edistää nuorten positiivisen kehittymisen mahdollisuuksia. 1. Ohjaajan ja nuorten välisten ihmissuhde-etäisyyksien minimointi, eli ohjaajan ammattimainen ja aktiivinen toiminta joka lähentää ohjaaja-nuori-suhdetta. 2. Aktiivinen inkluusio, eli ohjaajan kyky järjestää nuorille tilanteita ja toimintaa jossa nuoret ovat keskenään tekemisissä positiivisessa hengessä. 3. Nuorten lähipiirin huomioiminen, eli ohjaajan tapa osoittaa mielenkiintoa myös nuoren lähipiiriin kuuluviin ihmisiin ja mahdollisuuksien mukaan heidän sisällyttäminen toimintaan jollain tasolla. Nämä kolme strategiaa on sovellettavissa hyvin myös School of Gamingin pelikasvatustoimintaan.

Don Hellisonin (2011) Teaching for Personal and Social Responsibility -malli on alunperin luotu harrastusliikunnan kontekstiin. Mallin keskeinen osa on Hellisonin määrittelemä viisiportainen vastuullisuuden kehittymisen jatkumo. 1. vaihe on toisten oikeuksien ja tunteiden kunnioittaminen, jossa itsehillinnän taidot ovat kehittymässä. 2. vaihe on ponnistelu ja yhteistyö, jossa tullaan jo toimeen muiden kanssa ja kyetään yhteityöhön. 3. vaihe on itseohjautuvuus, jossa työskentely muuttuu tavoitteellisemmaksi ja myös vertaisten asettamien paineiden sietokyky kasvaa. 4. vaihe on toisten auttaminen ja johtajuus, jossa yksilön havainnontikyky ja herkkyys sosiaalisille tilanteille sekä myötätunto on jo kehittynyt ja on halu auttaa muita. 5. vaihe on Hellisonin mukaan tärkein vaihe eli vastuullisuuden siirtyminen elämän muille osa-alueille. Tässä vaiheessa harjoitteluympäristössä opitut vastuullisuuden taidot voidaan ottaa käyttöön myös muualla.

Hellisonin TPSR-malli tarjoaa myös monenlaisia strategioita ja tapoja vastuullisuuden kehittämiseen ja seuraamiseen. Sitä on jo hyödynnetty myös liikunnan ulkopuolella mm. kouluissa sekä nuorisotoiminnassa ja malli on mielestäni erittäin hyvin sovellettavissa pelikasvatuksen kontekstiin. Videopelit ovat monin tavoin rakenteeltaan yhtäläisiä urheilupelien kanssa ja sosiaalisessa pelaamisessa vastuullisuuden taidot tulevat väistämättäkin käyttöön.

Tutkielmani empiirisenä ongelma-analyysinä tein haastattelututkimuksen School of Gamingin pelikasvattajille. Haastattelututkimuksen tarkoituksena oli selvittää koulutusmateriaalin käytännöllisiä tarpeita, sen ensimmäisen version toimivuutta sekä mahdollisia toiveita materiaalin laajentamiselle.

Tuotos

Kehittämistutkimuksen tuotoksena pelikasvattajan koulutusmateriaali on nyt käynyt “tieteellisen suurennuslasin” alla ja on nyt huomattavasti aiempaa selkeämpi ja monipuolisempi sekä tarkoituksenmukaisempi kokonaisuus. Koska koulutusmateriaali on School of Gamingin tilaus, ei itse materiaali ole valitettavasti julkinen.

Konstamikko Korhonen

Ammattimaisen pelikasvattajan koulutus – Pelikasvattajan koulutusmateriaalin teoreettiset ja käytännölliset vaatimukset

Julkaistu

”Rödpennan har jag lagt undan”

Studiens bakgrund

Läs- och skrivkunskaper är en viktig grund för lärandet i skolan. Ansvaret att utveckla dessa kunskaper hos eleverna ligger främst på läroämnet svenska och litteratur. En av skolans viktigaste uppgifter är att lära barn skriva.
I en rapport av Utbildningsradion (UR) i programmet Skrivglappet framkommer att tolv procent av cheferna i Sverige flera gånger valt bort unga arbetssökande för att de haft dåliga skrivkunskaper. Därtill uppger 35 procent av cheferna att de någongång har valt bort en ung arbetssökande av samma orsak. I en annan studie, där man tillfrågat 503 lärare vid universitet och högskolor, uppger nästan hälften att deras studenter skriver för dåligt.
Att lära sig skriva är fantastiskt, men det är även utmanande och en mycket komplex uppgift. Det är viktigt att skrivundervisningen fokuserar på att eleverna ska uppleva skrivande som lustfyllt och motiverande samtidigt som de gör framsteg i sitt skrivande. En annan viktig aspekt för skrivundervisningen är att läraren har kunskap för om, när och hur undervisa om rättstavningskonventioner på rättnivå för att på bästa sätt stöda elevernas utveckling av kunskaper i rättstavning.

Studiens mål

Syftet med min pro gradu-avhandling är att 1) beskriva, analysera och tolka hur undervisning som strävar till att förstärka elevernas rättstavningsförmåga planeras och förverkligas i de lägre årskurserna där eleverna fortfarande är i början av sin skrivutveckling, samt att 2) ta reda på hurdan bedömning och återkoppling eleverna erbjuds när det gäller deras rättstavning. Studien har begränsats till att gälla eleverna inom årskurserna 1 – 4 och till undervisningsämnet svenska och litteratur.
Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen (2014) nämner rättstavning mest i förbifarten medan rättstavningsförmågan kan komma att påverka elevernas upplevelse av sig själva, sin skolframgång och kommande studie- och yrkesmöjligheter. Därför är det angeläget att utforska hur klasslärarna valt att arbeta för att förstärka elevernas rättstavningsförmåga.

Metod
Den empiriska undersökningen baserar sig på intervjuer med sju klasslärare som undervisar inom årskurserna 1–4. Studien utfördes utgående från ett realistiskt perspektiv för att så neutralt och objektivt som möjligt studera undervisningen som strävar till att förstärka elevernas rättstavningsförmåga. Som stöd för intervjuerna skapades en intervjuguide. Vid analysen strävade jag efter att hitta likheter, skillnader och teman som upprepades. Utgående från det insamlade materialet och en noggrann innehållsanalys skapades åtta teman för resultatdelen. Dessa åtta temana som kunde identifieras var: Syn på rättstavning, elevers rättstavning, planering av stavningsförstärkande undervisning, undervisning som strävar till att förstärka elevers rättstavningsförmåga, diktamen, utmaningar i undervisningen, glädje, lust och motivation, bedömning, återkoppling, feedback och textrespons.

Resultat och slutsatser
De intervjuade lärarna upplevde att eleverna utvecklar sin rättstavning som en naturlig del i allt textarbete, både i undervisningsämnet svenska och litteratur och ämnesövergripande undervisning. Lärarna ansåg att elevernas motivation att skriva är viktigare än rättstavningen. Det framkom tydligt att eleverna erbjuds lite eller ingen alls bedömning och återkoppling på sin rättstavning, med undantag för diktamen.
Resultatet visade att i de intervjuade klasslärarnas klassrum är diktamen den enda rättstavningsundervisningen. De texter klassarna väljer för diktamen innehåller oftast ett tema kopplat till rättstavning, så som dubbelbeteckning eller något visst ljud. Klasslärarna i den här undersökningen upplevde användning av diktamen i undervisningen problematiskt. Ett stort ansvar för att öva inför diktamen låg på eleverna och vårdnadshavarna, vilket klasslärarna upplevde att skapar olika förutsättningar för eleverna.

Heidi Grönqvist

”Rödpennan har jag lagt undan”
En kvalitativ studie om undervisning som strävar till att förstärka elevernas rättstavningsförmåga.

Julkaistu

Shalom Schwartz värdetypers förekomst och förenlighet i två läroplaner

Studiens bakgrund och mål
Schwartz värdegrundsteori är en globalt använd och erkänd teori som också används inom finländsk forskning. Teorin innefattar 10 värden som kan anses vara globalt förekommande. Teorin delas in i fyra överkategorier: bevarande, självöverskridande, självförstärkande, öppenhet för förändring. Därtill delas bakomliggande motivation för de olika värdena in i individuella-, kollektiva- och blandade intressen.
Undersökningen går ut på att analysera vilka av Schwartz värden som förekommer i Ggl 1994 och Glgu 2014 och se på förändringar i värden mellan år 1994 och 2014. Det verkar finnas behov av att undersöka värdegrunden i läroplanen för att förstå vilka värden som utgör grunden för det stora tolkningsutrymme som i läroplanen ges åt skola och lärare. Tidigare forskning visar på att bevarande och självöverskridande värden varit starkt förekommande inom den grundläggande utbildningen.

Metod
Undersökningens forskningsdata bestod av värdegrundskapitlen i Ggl 1994 och Glgu 2014. Som teoretisk referensram och senare analysverktyg användes Schwartz värdegrundsteori och värdegrundsenkät SVS. Undersökningen utfördes enligt blandade metoder, där en kvalitativt tolkande deduktiv textanalys utgjorde den huvudsakliga forskningsmetoden, med en kvantitativt mätande deduktiv textanalys som kompletterande analysmetod.

Resultat
Undersökningen visade i resultatdelen på universalism som det klart mest förekommande värdet i läroplanerna. Stora förändringar som hittades var att värdet traditions stora förekomst i Ggl 1994 hade ersatts av makt i Glgu 2014. Självriktning visade på en stor förekomst, och förenligheten mellan universalism och självriktning kan ses som stark och i linje med läroplanerna. Värdeuttrycken visade på en stor förändring mellan år 1994 och 2014 beskrivet av att mångfald och flerspråkighet som värdeuttryck förekom starkt i Glgu 2014. Självöverskridande värden och värden med öppenhet för förändring var mest förekommande i Glgu 2014, med individuella och blandade intressen som bakomliggande motivation. Resultatet tyder på att kollektiva intressen och värden som är bevarande och självförstärkande inte är välrepresenterade i Glgu 2014, och eventuellt behöver beaktas.

Jonatan Gauffin

Shalom Schwartz värdetypers förekomst och förenlighet i Grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen 2014 och Grunderna för grundskolans läroplan 1994

Julkaistu

Läheisensä alakouluiässä menettäneiden nuorten aikuisten kokemuksia koulun merkityksestä surevalle lapselle

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet
Kuolema on väistämätön osa ihmiselämää ja koskettaa myös lapsia. Siksi kouluissa on jatkuvasti huomattava määrä oppilaita, jotka surevat vanhemman, sisaruksen, ystävän, isovanhemman tai muun sukulaisen tai läheisen kuolemaa. Koulu on lapselle merkittävä toimintaympäristö, jossa tuttu opettaja voi toimia turvallisena aikuisena, kohdata ja tukea surevaa lasta.

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella alakouluiässä läheisensä menettäneiden nuorten aikuisten kokemuksia alakoulusta. Tavoitteena oli kasvattaa ymmärrystä siitä, miten haastatellut kokevat koulun tarjonneen heille tukea läheisen kuoleman jälkeen sekä siitä, miten haastateltujen suru vaikutti heidän koulunkäyntiinsä. Surua aiheena on tutkittu monitieteisesti ja kansainvälisesti paljon. Aiempien tutkimusten mukaan tiedostetut tai tiedostamattomat surukäsitykset vaikuttavat siihen, kuinka sureva kohdataan. Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että koululla on paljon mahdollisuuksia tukea läheisen kuolemaa surevaa lasta. Suomalaista tutkimusta aiheesta ei juuri ole saatavilla.

Tutkimuksen toteutus
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka taustafilosofiana toimi fenomenologis-hermeneuttinen tutkimustraditio. Aineisto koostui viiden 18–29-vuotiaan nuoren aikuisen teemahaastatteluista ja sisälsi kokemuksiin perustuvaa muistitietoa. Aineisto analysoitiin mukaillen Smithin ym. (2009) esittelemää tulkitsevan fenomenologisen analyysin kuusivaiheista mallia.

Tulokset ja johtopäätökset
Analyysin perusteella tutkimushenkilöiden kokemukset koulusta saadusta tuesta jaettiin viiteen teemaan: koulu arjen ylläpitäjänä, oppilashuollon tarjoama tuki, oman opettajan merkitys ja tuki, surun huomioiminen koulun arjessa ja käytännöissä sekä toivomisen varaa koulun toiminnassa. Myös surun vaikutukset koulunkäyntiin jaettiin viiteen teemaan: surukodin tilanteesta johtuvat tarpeet ja vaikutukset koulunkäyntiin, koulutyöskentely läheisen kuoleman jälkeen, surun ilmaisu ja surureaktioita koulussa, hetkiä, joissa suru nousi pintaan sekä luokkayhteisön ja kavereiden merkitys. Vaikka tulokset jaettiin analyysissa teemoihin, ne olivat monilta kohdin osittain päällekkäisiä.

Tutkimushenkilöt hahmottivat koulun tuen jakautuvan arjen jatkuvuuteen liittyvään tukeen, joka koettiin pääasiallisena ja toimivana koulusta saatuna tukena, sekä surun ja tunteiden käsittelyn tukeen, jota kaivattiin enemmän kuin mitä koulusta oli kokemusten mukaan saatu. Tästä syystä johtopäätöksinä pohditaan oppilashuollon toimivuutta ja tavoittavuutta sekä koulukohtaisten toimintaohjeiden laatimisen tarvetta läheisen kuolemaa surevan oppilaan kohtaamisen tueksi.

Iina Salminen
”Koulu kyl autto silleen, et suru ei ollu koko mun elämä” Läheisensä alakouluiässä menettäneiden nuorten aikuisten kokemuksia koulun merkityksestä surevalle lapselle

Julkaistu

Oman äidinkielen opettajien näkökulmia kielen opettamiseen

Tutkimuksen taustat ja tavoitteet

Tutkielmani tavoitteena oli kartoittaa oman äidinkielen opetuksen tilaa 2020-luvun alussa. Tarkastelin oman äidinkielen opetusta opettajien näkökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, millaisilla tavoilla oman äidinkielen opettajat opettavat kieltä ja minkälaiset asiat näyttäytyvät opettajille tärkeinä oman äidinkielen opetuksessa. Yhteiskunnan monikielistyessä myös oman äidinkielen opetuksen tarve ja kysyntä ovat kasvaneet. Myös Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) painottavat monikielisyyttä, kielitietoisuutta sekä oman äidinkielen merkitystä. Tutkimusta oman äidinkielen opetuksesta on kuitenkin melko vähän saatavilla. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet oman äidinkielen merkityksen niin identiteetin kuin muun oppimisen kannalta. Toisaalta lukiessa tutkimuksia oman äidinkielen opetuksesta, ei voi olla törmäämättä siihen liittyviin haasteisiin. Esiin nousevat toistuvasti esimerkiksi opetuksen järjestämisen käytännöt sekä oman äidinkielen opettajan ammatin heikko asema. Kiinnostuin siitä syystä itse selvittämään, miltä oman äidinkielen opetus 2020-luvun alussa näyttää.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla yhdeksää oman äidinkielen opettajaa. Haastattelut järjestettiin joko läsnä tai etänä marras-joulukuussa 2021. Haastatteluihin osallistui kuuden eri kielen oman äidinkielen opettajia, joista kahdeksan opettaa Suomessa ja yksi ulkomailla. Aineiston analyysin tein sisällönanalyysin menetelmällä. Haastattelut litteroitiin ja litteroitu aineisto koodattiin. Koodauksen tuloksena löysin neljä oman äidinkielen opetukseen liittyvää teemaa sekä viisi teemaa, jotka näyttäytyivät oman äidinkielen opettajille tärkeinä.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimustulokset osoittivat, että oman äidinkielen opettajien tapoihin opettaa kieltä vaikuttavat erityisesti opetussuunnitelma, oppimateriaalit, opetussisällöt ja tunnin rakenne sekä arviointi. Oman äidinkielen opettajat pyrkivät noudattamaan opetuksessaan opetussuunnitelmaa ja se nähdään tärkeänä työkaluna. Usea opettaja kuitenkin mainitsi, että saman opetussuunnitelman soveltaminen kaikkiin kieliin on toisinaan haastavaa. Opetukseen vaikuttaa vahvasti myös se, millaista oppimateriaalia on saatavilla. Tässä asiassa kielikohtaiset erot näyttävät olevan suuria. Opettajat valmistavat suuren osan materiaalista itse ja se onkin usein päämateriaali. Oppisisältöinä priorisoidaan erityisesti luku- ja kirjoitustaitoa sekä kielen kirjainjärjestelmää. Opiskelussa painottuu itsenäinen työskentely, sillä opetusryhmät ovat ikä- ja taitotasoltaan heterogeenisia. Opettajat kertoivat toiminnallisten menetelmien soveltuvan hyvin tällaisille ryhmille. Arviointi mainittiin yhdeksi oman äidinkielen opetuksen haastavimmista asioista ja arviointikriteerit kaipaavatkin selkeytystä.

Tutkimustulokset paljastivat myös oman äidinkielen opettajille tärkeinä näyttäytyviä asioita opetuksessa. Haastateltujen opettajien vastauksissa korostuivat erityisesti kulttuurin ja identiteetin merkitys, oman äidinkielen osaamisen hyöty, perheen tuki opiskelussa sekä oman työn merkitys ja arvostus. Merkittäväksi tutkimustulokseksi osoittautui se, että opettajat kokevat oppilaiden monikielisyyden ja identiteetin rakentumisen vähintään yhtä tärkeäksi kuin itse kielen opiskelun. Oman äidinkielen opettajat painottivat oman äidinkielen oppituntien olevan tärkeä kohtaamispaikka. Oppitunneilla oppilas pääsee tutustumaan omaan taustaan ja äidinkieleen sekä muihin kieliyhteisön jäseniin. Oppitunnit saattavat olla oppilaalle ainoa paikka, missä hänellä on mahdollisuus ilmaista itseään omalla äidinkielellä.

Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset osoittivat, että oman äidinkielen opetuksen tila 2020-luvulla kaipaa tukea. Tämän tutkimuksen varsinaisena tarkoituksena ei ollut selvittää oman äidinkielen opetukseen liittyviä haasteita. Niitä kuitenkin nousi tässäkin tutkimuksessa runsaasti esiin. Oman äidinkielen opettajat korostivat sitä, että pitävät itse työtään merkityksellisenä, mutta ammatin asema kaipaa tukea ja arvostusta. Jotta oman äidinkielen opetusta voidaan tarjota laadukkaasti, tarvitaan esimerkiksi lisää resursseja, moniammatillista yhteistyötä sekä kouluttautumismahdollisuuksia. Erityisen tärkeää olisi myös kehittää opettajien kelpoisuusvaatimuksia ja oman äidinkielen opetussuunnitelmaa. Tukemalla oppilaiden omia äidinkieliä edistetään yhdenvertaista opetusta, yksilön identiteetin rakentumista, kokonaisvaltaista oppimista sekä kulttuuriperinnön jakamista ja säilymistä. Tämä on asia, johon meidän olisi syytä panostaa.

Nelli Koivusalo

Oman äidinkielen opettajien näkökulmia kielen opettamiseen (2022)

Julkaistu

Kenet opettaja tekee opetustilassaan näkyväksi ja kenet näkymättömäksi?

Tutkimuksen taustat ja tavoitteet
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia, näkyykö moninaisuus koulujen ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa, ja jos näkyy, millä tavoin. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten opettajat puhuvat moninaisuuden näkymisestä opetustiloissaan. Moninaisuudella tarkoitetaan tutkielmassa sitä, miten erilaiset oppijat on otettu huomioon sekä miten ihmisten moninaisuus näkyy tiloihin valitussa kuvituksessa. Haluan, että tämä pro gradu -tutkielma osallistuu keskusteluun syrjintää ja rasismia vastaan ja haastaa valkoisen heteromiehen etuoikeutettua tapaa nähdä maailma.

Seuraavassa katkelmassa Adrienne Rich tiivistää tämän tutkielman teeman: sillä on väliä, mitä kasvattaja tekee näkyväksi ja mitä näkymättömäksi:

”Kun ne, joilla on valta nimetä ja rakentaa sosiaalisesti todellisuutta, päättävät olla näkemättä tai kuulematta sinua, olitpa tummaihoinen, vanha, vammainen, nainen tai puhut eri aksentilla tai murteella kuin he, kun joku, jolla on opettajan auktoriteetti esimerkiksi kuvailee maailmaa etkä sinä ole siinä, syntyy psyykkisen epätasapainon hetki, ikään kuin katsoisit peiliin etkä näe mitään. Kuitenkin tiedät, että olet olemassa ja muita kaltaisiasi on olemassa, että tämä on peileillä käyty peli.” (Adrienne Rich, 1984, Invisibility in Academe, s. 199, oma suomennos).

Tutkimuksen toteutus
Tämän tutkielman kohteena oli moninaisuus, joka rajattiin opetustiloissa näkyvään moninaisuuteen. Tutkimuksen aineiston keräsin valokuvaamalla kolme varhaiskasvatuksen ja neljä koulun opetustilaa. Valokuvien tueksi haastattelin jokaisen opetustilan opettajan. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2022.

Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa löydettiin kolme pääteemaa, joista ensimmäinen oli pedagogiset tukivälineet (esim. Istumaratkaisut, opetuskuvat). Seuraava pääteema muodostui, kun opetustiloissa oli paljon kuvitusta, joissa esiintyi jokin ihmishahmo. Luokittelin tämän kuvituksen käyttäen moninaisuuden käsitteitä: seksuaalisuus, sukupuolet, näkemisen ja liikkumisen apuväline sekä etnisyys ja rodullisuus. Moninaisuus näkyi kuvituksen hahmoissa vain vähän. Kuvituksessa dominoi kuvasto, joka ylläpiti valkoisen ei-vammaisen heteron valtapositiota. Kolmanneksi opetustiloissa oli näkyvillä kielten ja kirjallisuuden pääteema. Kielten moninaisuuden näkyminen oli vähäistä, ja eniten näkyvillä oli suomen kieltä ja jonkin verran englantia. Muut lasten kotikielet, joita oli lukuisia, olivat lähes näkymättömiä. Opettajat perustelivat moninaisuuden näkymättömyyttä lähinnä ryhmänsä lasten kautta: ei ole tarvetta, kun ryhmässä ei ole esimerkiksi sateenkaariperheen lasta.

Tämän tutkimuksen tulokset antavat ajankohtaista tietoa moninaisuuden huomioimisesta opetuskentällä. On tärkeää tutkia päiväkotien ja koulujen moninaisuuden näkymistä, sillä jokaisella lapsella on oikeus rakentaa omaa identiteettiään sekä kokea itsensä turvalliseksi arjessaan. On tärkeää, että kasvattaja itse tiedostaa yhteiskunnassa olevia ongelmia. Näin hän voi ohjata lapsia suhtautumaan normeihin ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin kriittisesti ja tarkastelemaan niitä monesta eri näkökulmasta.

Olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimusta useammissa opetustiloissa sekä ottaa myös lapset mukaan kertomaan omista näkyväksi tulemisen sekä peilauspinnan kokemuksistaan. Palaan lopuksi vielä tutkielman aloitussitaattiin, jossa Adrienne Rich (1984) upeasti sanoitti monen kokemuksen näkymättömyydestä. Kasvattajalla on suuri valta ja vastuu siinä, kenet hän tekee näkyväksi ja kenet näkymättömäksi. Kasvattajalla on auktoriteettiasema, josta käsin hän rakentaa opetustilansa ja toimintansa kautta todellisuutta: todellisuutta, joka on yhdenvertaista tai syrjivää, näkyväksi tekevää tai näkymättömyyttä. Todellisuuden rakentamisen tavat voivat olla hyvin tiedostamattomia, kuten tässäkin tutkimuksessa on todettu. Opettajat vain ”posottavat menemään” arjessa eikä heitä ole haastettu pohtimaan omaa ”normaaliuttaan” ja ”tavallisuuttaan”. Nämä ajatusmaailmat siirtyvät lapsille. Nyt on aika puhua ja tehdä moninaisuus näkyväksi. Nyt on aika tavoitella jokaiselle mahdollisuus nähdä itsensä ja rakentaa itsestään sellainen, että hänen on hyvä olla, oppia ja elää.

Susanna Pitkänen
Moninaisuuden näkyminen koulun ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa (2022)

Julkaistu

Asiantuntijuuden jakaminen hajautetussa tiimissä

Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Tutkin maisterintutkielmassani jaettua asiantuntijuutta hajautetussa HR-tiimissä koronapandemian aikaan. Kiinnostukseni hajautettuun työhön heräsi jo kandidaatintutkielmaa tehdessäni vuonna 2019, jolloin en osannut edes kuvitella, kuinka ajankohtaiseksi aihe vielä tulisi seuraavien vuosien aikana. Koronapandemian myötä viimeistään monissa organisaatioissa siirryttiin hajautettuun työskentelyyn, kun toimistolla tehtävä lähityö ei ollut enää mahdollista. Koin aiheen tutkimisen tärkeäksi vielä syvemmällä tasolla, joten päätin jatkaa aiheen tutkimista myös gradussa.

Hajautettu työ tutkimuskohteena on mielenkiintoinen, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet sen haastavuuden organisaatioiden ja tiimien viestinnälle ja yhteistyölle. Hajautetussa työssä tiimityötä tehdään maantieteellisesti hajautettuna pääosin viestintäteknologian välityksellä. Samalla kuitenkin työelämässä korostuu asiantuntijoiden välinen yhteistyö ratkaistaessa monisyisiä ongelmia sekä ideoidessa ja kehittäessä asioita yhdessä. Kiinnostavaa onkin, miten asiantuntijoiden yhteistyö toimii hajautettuna?

Tarkastelin tutkimuksessa hajautettua työtä jaetun asiantuntijuuden näkökulmasta, joka korostaa asiantuntijoiden välistä vuorovaikutusta, yhdessä ajattelemista sekä tiedon jakamista. Tutkimuksessa selvitin, millä tavoin koronapandemia on vaikuttanut asiantuntijoiden kokemuksiin työskentelystä hajautetussa tiimissä ja mitkä tekijät tukevat jaettua asiantuntijuutta hajautetussa tiimissä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessa keskityttiin asiantuntijoiden kokemuksiin ilmiöstä. Tutkielman aineisto kerättiin kuuden asiantuntijan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavat työskentelivät ison konsernin HR-tiimissä, joka on toiminut hajautettuna sen alusta alkaen jo ennen koronapandemiaa. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tulokset

Tutkielman tulokset osoittivat, että koronapandemia on vaikuttanut jo ennestään hajautetun tiimin työskentelyyn. Sen myötä työstä tuli entistä hajautuneempaa, minkä koettiin lisäävän työn teon tehokkuutta, tehtäväkeskeisyyttä ja itsenäisyyttä. Hajautetussa työssä viestintäteknologian monipuolinen hyödyntäminen tuki tiimin yhteistyötä ja vähensi kokemuksia fyysisen etäisyyden tuomista haasteista. Jaetut roolit ja niihin perustuva osaaminen sekä yhteisesti jaetut toimintatavat ja viestintäkäytännöt lisäsivät vuorovaikutusta ja yhteistyötä hajautetussa tiimissä sekä edistivät jaettua asiantuntijuutta. Haastavana hajautetussa tiimissä koettiin kuitenkin spontaani ideointi, asioiden pallottelu sekä hiljaisen tiedon jakaminen työpäivän lomassa, joten sille on järjestettävä riittävästi aikaa. Hajautetussa tiimissä työn onnistumisen ja jaetun asiantuntijuuden kannalta tärkeinä tekijöinä nousivat myös hyvä tiimihenki sekä luottamus.

Koronapandemian aika on ollut muutosten aikaa organisaatioissa. Sen seurauksena on otettu uusia käyttöön uusia toiminta- ja työskentelytapoja, jotka tulevat varmasti jäädäkseen pidemmälläkin aikavälillä. Tutkimusten mukaan työskentely esimerkiksi kotona on koettu toimivaksi paremman keskittymisrauhan, tehokkuuden ja ajansäästön vuoksi, joten sille halutaan antaa mahdollisuus myös jatkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että hajautetun työskentelyn piirteet tulevat jäämään myös tiimeihin, jotka siirtyivät väliaikaisesti niihin pandemian seurauksena. Hajautettu työ tulee lisääntymään entisestään, mikä lisää tarvetta jatkotutkimukselle sen monellakin osa-alueella.

Kamilla Nurminen

Jaettu asiantuntijuus hajautetussa HR-tiimissä

Julkaistu

Opiskelijoiden haasteet koronapandemian aikana

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

Koronapandemian alussa suuri osa korkeakoulujen opetuksesta siirtyi etäopetukseen, mikä vaikutti monella tapaa opiskelijoiden elämään herättäen myös huolta opiskelijoiden hyvinvoinnista. Tutkimusten mukaan opiskelijat kokivat muun muassa yksinäisyyttä, uupumusta, stressiä ja ahdistusta pandemian aikana. Poikkeuksellisen tilanteen vaikutukset opiskelijoiden hyvinvointiin voivat olla pitkäaikaisia, joten on tärkeää tutkia opiskelijoiden kokemuksia koronapandemian aikana. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia haasteita yliopisto-opiskelijat kokivat opinnoissaan koronapandemian ja etäopiskelun aikana syksyllä 2020 sekä millä tavoin koetut haasteet olivat yhteydessä sukupuoleen ja opintojen aloitusajankohtaan.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa syvällisempi käsitys siitä, millaisia haasteita, eli vaatimuksia koronapandemia aiheutti opiskelijoille ja vaatimusten perusteella tarkastella, millaisia voimavaroja, eli esimerkiksi erilaisia tukikeinoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin opiskelun vaatimukset ja voimavarat –mallia. Vaatimukset ja voimavarat -mallissa ajatuksena on, että opiskeluympäristössä ilmenee erilaisia tekijöitä, jotka voivat joko haitata tai auttaa suoriutumista opinnoista. Pitkään jatkuneet liian suuret opiskelun vaatimukset voivat lopulta johtaa uupumukseen. Opiskelun voimavarat puolestaan auttavat tavoitteiden saavuttamisessa, mikä puolestaan johtaa opiskeluinnon kokemiseen. Opiskelijoilla tulisi siis olla riittävästi voimavaroja selviytyäkseen opintojen aiheuttamista vaatimuksista.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella osana Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan kasvatuspsykologian tutkimusyksikön tutkimusta. Kyselyaineisto koostui eri opintoalojen kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoista (n=1264) pääasiassa Helsingin yliopistosta. Tutkimus oli monimenetelmällinen ja sen analyysit perustuivat avoimeen kysymykseen koskien opinnoissa koettuja haasteita. Aineistoa analysoitiin luokittelemalla laadullisin menetelmin vastauksissa esiintyviä haasteita. Koettujen haasteiden yhteyttä sukupuoleen sekä opintojen aloitusajankohtaan tarkasteltiin määrällisillä menetelmillä.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistosta tunnistettiin erilaisia fyysisiä, sosiaalisia, emotionaalisia sekä kognitiivisia haasteita. Opiskelijoiden yleisimmät haasteet liittyivät työmäärään, ajanhallintaan ja organisointiin sekä sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen. Tulosten avulla tarkasteltiin, millaisia voimavaroja, kuten esimerkiksi erilaisia tuen muotoja opiskelijat tarvitsisivat opintojen ja hyvinvoinnin tueksi.
Etäopiskelu vaatii opiskelijoilta enemmän itsenäistä työtä ja organisointikykyä lähiopintoihin nähden, joten on mahdollista, että opiskelijoiden kokemus kasvaneesta työmäärästä liittyi puutteisiin ajanhallinta- ja organisointitaidoissa. Näin ollen yksi mahdollinen keino yliopistoille tukea opiskelijoiden etäopiskelua olisi järjestää neuvontaa ja koulutusta siihen, miten erilaisia ajanhallinnan keinoja sekä organisointitaitoja voidaan kehittää. Syksyllä 2020 yhteiskunnassa oli monenlaisia koronarajoituksia, mikä mahdollisesti vaikutti tutkittavien kokemuksiin sosiaalisista haasteista. Nyt vuonna 2022 edelleenkin osa yliopisto-opinnoista toteutetaan etäopintoina, vaikka opiskelijaelämään muuten kuuluvia sosiaalisia tapahtumia ja juhlia järjestetään taas normaaliin tapaan. Yliopistojen olisikin syytä pohtia, miten opiskelijoita voidaan tukea paremmin opiskelijayhteisöön kiinnittymisessä etäopinnoista huolimatta.

Tutkimuksen tulosten perusteella koetuissa haasteissa löytyi myös eroja opintojen aloitusajankohdan mukaan. Opinnot myöhemmin aloittaneiden yleisimmät haasteet liittyivät aiemmin aloittaneita useammin sosiaalisen kanssakäymisen puutteeseen ja yksinäisyyteen sekä ajanhallintaan ja organisointiin. Jatkossa tulisikin kiinnittää huomiota myös siihen, millaista tukea opiskelijat kaipaavat opintojensa eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella erityisesti opintojen alkupuolella olevat tarvitsisivat tukea ajanhallinta- ja organisointitaitojen kehittämiseen sekä sosiaalisen kuuluvuuden muodostamiseen. Sosiaalinen integraatio opintojen alussa olisi erityisen tärkeää, sillä tutkimusten mukaan sosiaalinen kuuluvuuden tunne vaikuttaa myös opiskelijoiden motivaatioon. Yliopisto-opiskelussa ei kaiken kaikkiaan ole monelle opiskelijalle kyse pelkästään opintojen suorittamisesta, vaan myös opiskelijayhteisöön kuuluminen on olennaisessa osassa opiskelukokemuksen merkityksellisyyden rakentumisessa.

Elisa Murto

Yliopisto-opiskelijoiden kokemat haasteet opinnoissa koronapandemian ja etäopiskelun aikana

Julkaistu

Mielenterveystaitojen harjoittelun yhteys peruskoululaisten hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin

Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Mielenterveydenhäiriöt ja päihteidenkäyttö ovat yhä kasvavia kansanterveydellisiä ongelmia Suomessa. Peruskouluissa tehtävä mielenterveystyö on olennaisessa osassa lasten ja nuorten mielenterveyden edistämistä sekä mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyä- ja hoitoa. Mielenterveystaidot koostuvat sosioemotionaalisista taidoista, selviytymistaidoista, itsetunnosta, vahvuuksien tunnistamisesta ja käytöstä sekä arjen hyvinvointitaidoista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että mielenterveyttä edistävillä ohjelmilla voidaan parantaa oppilaiden hyvinvointia sekä vähentämään masennus- ja ahdistusoireilua. Joissain aiemmissa tutkimuksissa on myös todettu, että näillä mielenterveysohjelmilla ei aina saavuteta positiivisia tuloksia suhteessa oppilaiden hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin.

Tutkimuksen toteutus

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten mielenterveystaitojen harjoittelu vaikuttaa oppilaiden koettuun hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin. Hyvän mielen taitomerkki on kaikille avoin sähköinen mielenterveystaitojen oppi- ja opetusaineisto. Aineiston on kehittänyt MIELI Suomen Mielenterveys ry yhdessä Hämeenlinnan Iittalan yhtenäiskoulun kanssa osana Opetushallituksen rahoittamaa #paraskoulu -hanketta. Tämän tutkielman aineisto koostui yhdessä Uusimaalaisessa peruskoulussa lukuvuonna 2021–2022 toteutettujen kyselyjen tuloksista. Koulun oppilaat harjoittelivat mielenterveystaitoja Hyvän mielen taitomerkki -opetusmateriaaleilla yhden lukuvuoden ajan. Oppilaat arvioivat omaa hyvinvointiaan ja mielenterveystaitojaan lukuvuoden alussa (N=229) sekä lopussa (N=203) suoritetuilla kyselyillä. Oppilaiden alku- ja loppumittausten välisiä eroja tutkittiin kahden riippuvan otoksen t-testillä sekä vastausten hajontoja vertailemalla.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkielman tulokset osoittivat, että mielenterveystaitojen harjoittelulla yhden lukuvuoden ajan ei ollut vaikutusta oppilaiden hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin. Tutkielman tulokset osoittavat, että hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin vaikuttaminen on perusopetuksen haastava tehtävä. Näistä tuloksista voidaan myös päätellä, että tulevaisuuden suomalaisessa perusopetuksessa tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävien taitojen systemaattiseen opetukseen. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että uuden opetus- ja oppimateriaalikokonaisuuden käyttöönotossa tulee kiinnittää erityistä huomiota sen täydelliseen implementaatioon.

Juulia Riuttanen
“Hyvän mielen taitomerkki” -oppi- ja opetusmateriaali – mielenterveystaitojen opettamisen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin ja mielenterveystaitoihin

Julkaistu

Luokanopettajien näkemyksiä avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä

Tutkimuksen taustaa ja tavoitteet
Koulurakennukset ovat muuttuneet viime vuosina Suomessa. Monet koulut pitävät sisällään entistä avoimempia tiloja ja perinteiset luokkahuoneet ovat muuttuneet avoimiksi fyysisiksi oppimisympäristöiksi. Avoimella fyysisellä oppimisympäristöllä tarkoitetaan laajaa tilaa, jossa useampi opettaja opettaa useampaa oppilasryhmää. Tutkimustieto avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä on vähäistä, vaikka niihin on siirrytty monissa kouluissa Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää luokanopettajien näkemyksiä avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä. Erityisesti tutkimus pyrkii selvittämään kuinka avoimet fyysiset oppimisympäristöt vaikuttavat oppimiseen luokanopettajien näkemyksissä.

Tämä tutkimus on jatkoa kandidaatin tutkielmalleni “Avoimet fyysiset oppimisympäristöt mediateksteissä”, jonka tarkoituksena oli selvittää mediateksteissä esiin tulleita näkemyksiä avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä. Kandidaatin tutkielma nosti esiin tarpeen selvittää tarkemmin luokanopettajien näkemyksiä aiheesta. Tutkimuksen lähtökohtana toimii oma mielenkiinto koskien avoimia fyysisiä oppimisympäristöjä erityisesti alakoulun opetuksessa. Olen itse opettanut avoimissa fyysisissä oppimisympäristöissä toimiessani luokanopettajan ja aineenopettajan sijaisena. Samalla olen huomannut kokemusten kautta, että aiheesta on erilaisia näkemyksiä koko koulun henkilökunnalla. Aihe on myös vahvasti ollut esillä mediassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tutkimukseen pohjautuvat perustelut siirtymisestä avoimiin fyysisiin oppimisympäristöihin tuntuvat olevan kateissa. Toivon tämän tutkimuksen tuovan esille erityisesti opettajien näkökulmaa aiheeseen.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimus suoritettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimukseen osallistui seitsemän luokanopettajaa samasta eteläsuomalaisesta koulusta. Haastattelut toteutettiin marraskuun 2021 ja helmikuun 2022 välisenä aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen tulokset ja pohdinta
Tutkimuksen perusteella avoimissa fyysisissä oppimisympäristöissä on oppimista tukevia ja hankaloittavia tekijöitä. Tulokset olivat samankaltaisia aiempien tutkimusten kanssa. Opettajien vastauksissa oppimista hankaloittavina tekijöinä nähtiin avointen fyysisten oppimisympäristöjen ärsykeympäristön ongelmat. Ärsykkeitä syntyi erityisesti koulun arjen suunnitteluun liittyvissä asioissa. Eri oppiaineiden samanaikainen opetus tilassa ja oppilasryhmien läpikulku tiloissa nousivat erityisesti esille. Lisäksi avoimia fyysisiä oppimisympäristöjä ei nähty soveltuvana kaikille oppilailla. Erityisen huolissaan opettajat olivat erityisoppilaista. Toisaalta opettajien mielestä avoimen fyysisen oppimisympäristön etuna oli sen tarjoamat mahdollisuudet monipuoliseen ja yksilölliseen työskentelyyn. Mahdollisuus toteuttaa yhteisopettajuutta nähtiin tilan etuna. Avoimia fyysisiä oppimisympäristöjä suunniteltaessa tulisi huomioida erilaiset oppijat. Lisäksi uusien koulujen olisi tärkeää tietää mahdolliset ongelmat, joita avoimissa fyysisissä oppimisympäristöissä saatetaan kohdata. Näin voitaisiin toteuttaa kivuton siirtymä uudenlaisiin avoimiin fyysisiin oppimisympäristöihin.

Jatkotutkimusaiheena opas siirtymiselle avoimiin fyysisiin oppimisympäristöihin olisi hyödyllinen koulun hallinnolle, opettajille sekä vanhemmille. Hallintoporras voisi oppaan avulla välttää esimerkiksi läpikulkuun ja tilojen vaihtuvuuteen liittyviä ongelmia. Kokeneet ja vain perinteisissä luokkahuoneissa opettaneet opettajat voisivat oppaan avulla saada tukea siirtyessään opettamaan avoimiin fyysisiin oppimisympäristöihin. Oppilaiden vanhempien olisi hyödyllistä saada yksinkertainen opas avoimista fyysisistä oppimisympäristöistä siihen liittyvistä käytänteistä.

Kai Somervuori