Tutkimuksen taustat ja tavoitteet
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia, näkyykö moninaisuus koulujen ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa, ja jos näkyy, millä tavoin. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten opettajat puhuvat moninaisuuden näkymisestä opetustiloissaan. Moninaisuudella tarkoitetaan tutkielmassa sitä, miten erilaiset oppijat on otettu huomioon sekä miten ihmisten moninaisuus näkyy tiloihin valitussa kuvituksessa. Haluan, että tämä pro gradu -tutkielma osallistuu keskusteluun syrjintää ja rasismia vastaan ja haastaa valkoisen heteromiehen etuoikeutettua tapaa nähdä maailma.
Seuraavassa katkelmassa Adrienne Rich tiivistää tämän tutkielman teeman: sillä on väliä, mitä kasvattaja tekee näkyväksi ja mitä näkymättömäksi:
”Kun ne, joilla on valta nimetä ja rakentaa sosiaalisesti todellisuutta, päättävät olla näkemättä tai kuulematta sinua, olitpa tummaihoinen, vanha, vammainen, nainen tai puhut eri aksentilla tai murteella kuin he, kun joku, jolla on opettajan auktoriteetti esimerkiksi kuvailee maailmaa etkä sinä ole siinä, syntyy psyykkisen epätasapainon hetki, ikään kuin katsoisit peiliin etkä näe mitään. Kuitenkin tiedät, että olet olemassa ja muita kaltaisiasi on olemassa, että tämä on peileillä käyty peli.” (Adrienne Rich, 1984, Invisibility in Academe, s. 199, oma suomennos).
Tutkimuksen toteutus
Tämän tutkielman kohteena oli moninaisuus, joka rajattiin opetustiloissa näkyvään moninaisuuteen. Tutkimuksen aineiston keräsin valokuvaamalla kolme varhaiskasvatuksen ja neljä koulun opetustilaa. Valokuvien tueksi haastattelin jokaisen opetustilan opettajan. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2022.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa löydettiin kolme pääteemaa, joista ensimmäinen oli pedagogiset tukivälineet (esim. Istumaratkaisut, opetuskuvat). Seuraava pääteema muodostui, kun opetustiloissa oli paljon kuvitusta, joissa esiintyi jokin ihmishahmo. Luokittelin tämän kuvituksen käyttäen moninaisuuden käsitteitä: seksuaalisuus, sukupuolet, näkemisen ja liikkumisen apuväline sekä etnisyys ja rodullisuus. Moninaisuus näkyi kuvituksen hahmoissa vain vähän. Kuvituksessa dominoi kuvasto, joka ylläpiti valkoisen ei-vammaisen heteron valtapositiota. Kolmanneksi opetustiloissa oli näkyvillä kielten ja kirjallisuuden pääteema. Kielten moninaisuuden näkyminen oli vähäistä, ja eniten näkyvillä oli suomen kieltä ja jonkin verran englantia. Muut lasten kotikielet, joita oli lukuisia, olivat lähes näkymättömiä. Opettajat perustelivat moninaisuuden näkymättömyyttä lähinnä ryhmänsä lasten kautta: ei ole tarvetta, kun ryhmässä ei ole esimerkiksi sateenkaariperheen lasta.
Tämän tutkimuksen tulokset antavat ajankohtaista tietoa moninaisuuden huomioimisesta opetuskentällä. On tärkeää tutkia päiväkotien ja koulujen moninaisuuden näkymistä, sillä jokaisella lapsella on oikeus rakentaa omaa identiteettiään sekä kokea itsensä turvalliseksi arjessaan. On tärkeää, että kasvattaja itse tiedostaa yhteiskunnassa olevia ongelmia. Näin hän voi ohjata lapsia suhtautumaan normeihin ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin kriittisesti ja tarkastelemaan niitä monesta eri näkökulmasta.
Olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimusta useammissa opetustiloissa sekä ottaa myös lapset mukaan kertomaan omista näkyväksi tulemisen sekä peilauspinnan kokemuksistaan. Palaan lopuksi vielä tutkielman aloitussitaattiin, jossa Adrienne Rich (1984) upeasti sanoitti monen kokemuksen näkymättömyydestä. Kasvattajalla on suuri valta ja vastuu siinä, kenet hän tekee näkyväksi ja kenet näkymättömäksi. Kasvattajalla on auktoriteettiasema, josta käsin hän rakentaa opetustilansa ja toimintansa kautta todellisuutta: todellisuutta, joka on yhdenvertaista tai syrjivää, näkyväksi tekevää tai näkymättömyyttä. Todellisuuden rakentamisen tavat voivat olla hyvin tiedostamattomia, kuten tässäkin tutkimuksessa on todettu. Opettajat vain ”posottavat menemään” arjessa eikä heitä ole haastettu pohtimaan omaa ”normaaliuttaan” ja ”tavallisuuttaan”. Nämä ajatusmaailmat siirtyvät lapsille. Nyt on aika puhua ja tehdä moninaisuus näkyväksi. Nyt on aika tavoitella jokaiselle mahdollisuus nähdä itsensä ja rakentaa itsestään sellainen, että hänen on hyvä olla, oppia ja elää.
Susanna Pitkänen
Moninaisuuden näkyminen koulun ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa (2022)