Käsityöt edistämässä ikäihmisten hyvinvointia ja ylläpitämässä sosiaalisia suhteita

Tausta

Hyvinvointi on yksi mielenkiinnon kohteistani ja koen sen ylläpitämisen tärkeäksi. Hyvinvointi koostuu monista eri tekijöistä ja sitä pystytään säätelemään useiden eri keinojen avulla. Jokaisella on eri tapoja ylläpitää ja kehittää omaa hyvinvointia. Käsityö voi olla yksi tapa jolla voidaan vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja sen eri osa-alueisiin. Käsityöt voivat olla esimerkiksi terapeuttista toimintaa, ajanvietettä tai yhdessä tekemistä. Ikäihmiset kaipaavat usein sosiaalista kanssakäymistä ja aktiviteettejä. Seniorikeskuksen kulttuuritoiminta mahdollistaa ikäihmisille erilaisia aktiviteettejä sekä sosiaalista toimintaa. Kulttuuritoiminnassa järjestetään esimerkiksi erilaisia käsityöryhmiä, joissa jokainen pääsee tekemään käsillä, oppimaan uutta sekä keskustelemaan muiden kanssa.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää käsityön tuomia positiivisia hyvinvointi vaikutuksia ikäihmisillä seniorikeskuksen kulttuuritoiminnassa. Hyvinvoinnin osa-alueista keskityttiin käsityön tuomista vaikutuksista psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä motorisiin taitoihin. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää kulttuuritoiminnan käsityöryhmien osallistujien kokemuksia yhteisöllisestä ryhmästä. Tutkimuksen avulla selvitettiin myös millaisia käsitöitä kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä on tarjolla.

Tutkimus toteutettiin Kustaankartanon seniorikeskuksen kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelujen sekä havainnoinnin avulla. Ryhmähaastattelut olivat avointa keskustelua, jossa haastatteluja oli tukemassa teemat ja apukysymykset. Aineiston analysoinnissa käytin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä käsitöiden tekemisellä olevan vaikutusta ikäihmisten hyvnivointiin positiivisesti. Käsitöiden koetaan tuottavan iloa ja ne saavat aikaan positiivisen mielen. Uuden oppiminen ja onnistumisen tunteet kohensivat omaa pystyvyyden tunnetta. Käsityöt koettiin rentouttavaksi tekemiseksi sekä hyväksi ajanvietteeksi. Käsityöt ovat osa jokaisen ryhmäläisen arkipäivää ja niiden puuttuminen on koettu vaikuttavan negatiivisesti omaan hyvinvointiin. Kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä käyminen mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen ja sosiaalisten taitojen ylläpitämisen mikä on koettu tärkeäksi. Erityisesti yksinasuvat korostivat ryhmän tärkeyttä sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Kulttuuritoiminnan käsityöryhmät tarjoavat monipuolista käsityötoimintaa ja siellä pääsee työskentelemään vapaasti oman mielen mukaan. Ryhmillä voi myös olla valmiiksi suunniteltuja aiheita tai muilta osastoilta tulleita toiveita tuotteista joita valmistetaan. Käsitöillä ja kulttuuritoiminnan käsityöryhmillä on tärkeä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Tutkimuksen avulla käsityöt ja niiden tärkeys sekä yhteys hyvinvoinnille saivat lisää näkyvyyttä. Myös seniorikeskuksen kulttuuritoiminta saa tärkeää tietoa tutkimuksen avulla käsityöryhmän osallistujien kokemuksista sekä sen tuomista monipuolisesta hyödyistä eri tahoilla. Jatkotutkimusta voisi tehdä miesten näkökulmasta, sillä suurin osa käsityön ja hyvinvoinnin tutkimuksiin osallistuneita on naisia. Myös teknisentyön tuomia vaikutuksia hyvinvointiin olisi mielenkiintoista tutkia, sillä usein käsityöt näissä tutkimuksissa ovat tekstiilityötä.

Elisa Erwe

Käsityön vaikutukset hyvinvointiin ikäihmisillä – Käsityöt kulttuuritoiminnan käsityöryhmissä

Työn intohimo ja psykologinen joustavuus resursseina rehtorin työssä

Intohimon kahdet kasvot

Rehtorit ovat koulumaailman avainhenkilöitä, ja heidän hyvinvointinsa vaikuttaa merkittävästi sekä kouluyhteisöön että laajemmin koko yhteiskuntaan. Samalla rehtorin työ vaatii kuitenkin yhä enemmän aikaa, työperäinen stressi on lisääntynyt, ja rehtorit kaipaavat sekä sosiaalista tukea että uusia selviytymiskeinoja jaksaakseen lisääntyneen työtaakan alla. Mikä sitten saa rehtorin syttymään työhönsä yhä uudestaan ja jaksamaan siinä vuodesta toiseen? Yksi tällainen tekijä on intohimo työhön. Intohimo on kuin moottori, joka saa meidät tavoittelemaan unelmiamme ja ylittämään esteitä, mutta toisaalta intohimo voi olla myös kuin kuluttava tuli, joka saattaa ajaa uupumukseen. Maisterintutkielmassani tutkin suomalaisten rehtoreiden työn intohimoa ja psykologista joustavuutta. Tarkastelin näitä tekijöitä rehtoreiden henkilökohtaisina resursseina, jotka tukevat heidän jaksamistaan työssä.

Mitä tutkittiin ja miksi?

Tutkimukseni yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia työn intohimon profiileja suomalaisten rehtoreiden joukosta voidaan tunnistaa. Tarkastelin intohimon kaksia kasvoja intohimon dualistisen mallin avulla. Mallissa intohimo jaetaan harmoniseen (tasapainoinen suhde työhön) ja pakonomaiseen (työ hallitsee elämää) ulottuvuuteen. Harmonisen intohimon on havaittu tukevan hyvinvointia ja ruokkivan motivaatiota sekä työhön sitoutumista. Pakonomainen intohimo voi puolestaan johtaa pakonomaiseen suorittamiseen, negatiivisiin tunteisiin ja joustamattomaan sinnikkyyteen.

Toiseksi halusin selvittää psykologisen joustavuuden yhteyksiä tunnistettuihin työn intohimon profiileihin. Psykologisella joustavuudella tarkoitetaan kykyä keskittyä nykyhetkeen, tunnistaa omia sisäisiä kokemuksia sekä toimia omien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti, vaikka kohtaisi sisäisiä pelkoja tai epäilyksiä. Psykologinen joustavuus lisää yleistä hyvinvointia sekä työtyytyväisyyttä ja -suoritusta.

Miten tutkimus toteutettiin?

Tutkimuksessa käytetty aineisto oli kerätty osana vuoden 2022 suomalaisten rehtoreiden työhyvinvointia tarkastelevaa rehtoribarometria. Verkkokyselyyn vastasi 666 rehtoria.

Työn intohimon profiilien tunnistamiseen käytettiin latenttia profiilianalyysia, jonka avulla oli mahdollista saada tietoa harmonisen ja pakonomaisen intohimon yksilöllisestä vaihtelusta vastaajien parissa.

Psykologisen joustavuuden ja sukupuolen yhteyksiä tiettyyn profiiliin kuulumiseen tarkasteltiin puolestaan R3STEP-menetelmällä. Tämä työkalu auttaa ymmärtämään, miten piilevät ryhmät liittyvät muihin tekijöihin, kuten psykologiseen joustavuuteen ja sukupuoleen.

Millaisia tuloksia saatiin?

Aineistosta tunnistettiin kolme työn intohimon profiilia:
1. Harmoniset (65 %): rehtorit, joilla oli tasapainoinen suhde työhönsä.
2. Harmonis-painotteiset (25 %): rehtorit, jotka kokivat pääasiallisesti harmonista mutta myös kohtalaisissa määrin pakonomaista työn intohimoa.
3. Harmonis-obsessiiviset (10 %): rehtorit, jotka kokivat yhtä suurta harmonista ja pakonomaista työn intohimoa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että mitä psykologisesti joustavampia rehtorit olivat, sitä todennäköisemmin he sijoittuvat harmonisten kuin harmonis-painotteisten profiiliin. Lisäksi sukupuoli oli yhteydessä profiilijäsenyyteen: naisrehtorit kuuluivat miehiä todennäköisemmin harmonis-obsessiivisten kuin harmonisten profiiliin.

Miksi tämä on tärkeää?

Meillä kaikilla on kokemusta siitä, kuinka asioilla on taipumusta kasaantua. Usein ajatuksella on negatiivinen sävy. Mutta myös hyvillä asioilla on taipumusta kasaantua, kuten resursseilla tässä tutkimuksessa. Tulokset osoittivat, että psykologinen joustavuus tukee rehtoreiden harmonisen intohimon kokemuksia työssä. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi rehtoreiden työhyvinvointia parantavia interventioita suunniteltaessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvien interventioiden on todettu lisäävän psykologista joustavuutta työssä ja vähentävän samalla stressiä, masennusta ja työuupumusta.

Tutkimustulokset korostavat, että työhyvinvoinnin tukemisessa on keskeistä vahvistaa sellaisia henkilökohtaisia resursseja (esim. psykologinen joustavuus), jotka edistävät harmonista työn intohimoa, sillä ne voivat tukea rehtoreita työelämän lisääntyvien haasteiden keskellä.

Sanna-Mari Muta

Suomalaisten rehtoreiden työn intohimon profiilit ja yhteydet psykologiseen joustavuuteen

Mikä tekijät sitouttavat luokanopettajia ja millaisia muutostoiveita heillä oli luokanopettajan ammattiin?

Luokanopettajien sitouttaminen alalle on työnkuvan tulevaisuuden kannalta tärkeää. Luokanopettajan työnkuvan kehittämisen avulla voimme ennakoida luokanopettajien työllisyystilanteen tulevia muutoksia ja tukea opetusalan laajempaa työllisyystilannetta. Näin ollen myös luokanopettajien jakamilla muutostoiveilla tulisi olla painoarvoa työnkuvaa ja sen toimintamalleja kehitettäessä.

Opettajan sitouttavista tekijöistä aiempaa suomalaista tutkimusta ei oikein löydy muutamia maisteritutkielmia lukuunottamatta. Esimerkiksi suoraan sitouttavista tekijöistä olevia hankeraportteja tai muita laajempia selvityksiä ei Suomessa ole oikeastaan tehty. Tutkimusta on tehty lähinnä työhyvinvoinnin, varsinkin voimavaratekijöiden, näkökulmasta. Tämä on sinällään ymmärrettävää, koska opettajan ammatti on pitkään ollut arvostettu ja haluttu eikä tarvetta selvityksille ole ollut. Nyt kuitenkin tarvetta ennakoinnille olisi, jotta pystymme pitämään jatkossakin luokanopettajan ammatin houkuttelevana.

Monet alanvaihtoaikeisiin johtaneet syyt kuten työyhteisön ongelmat, tuen vähäisyys ja heikot vaikutusmahdollisuudet ovat myös opettajien työuupumukseen monesti johtaneita syitä. Sitouttavien tekijöiden ja työuupumukseen aiheuttavien syiden eroja on vaikea suoraan selvittää niiden osittaisen päällekkäisyyden takia. Voidaan kuitenkin pohtia, voisiko niillä olla keskenään eroja vai ovatko tekijät vastakohtia toisilleen. Tästä voidaan päätellä, että työhyvinvointia parantamalla lisättäisiin myös luokanopettajan ammatin houkuttelevuutta.

Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata, analysoida ja tulkita luokanopettajan ammatin sitouttavia tekijöitä sekä kuvata luokanopettajien mahdollisia muutostoiveita. Haastattelin alalla kauan toimineita luokanopettajia ja selvitin mitkä tekijät ovat sitouttaneet heitä luokanopettajan ammattiin ja minkälaisia käsityksiä heillä oli luokanopettajan ammatin muutostoiveista.

Mikä luokanopettajia sitouttaa?

Haastattelemillani luokanopettajilla oli sitouttavista käsityksistä hyvin laajoja ja kattavia näkemyksiä. Osa sitouttavista tekijöistä kohdistui opettajuuteen ja suuri osa niistä olivat kouluun tai opetusalaan liittyviä tekijöitä. Opettajia alalle sitouttivat erilaiset koulun johtoon ja toimintamalleihin liittyvät tekijät, kuten henkilöjohtamista painottava rehtori, hyvä työyhteisö tai toimiva koulun toimintakulttuuri. Opettajuuteen sitouttivat eniten luokanopettajien sisäinen palo opettamiselle. Opettajan työnkuvassa sitouttavina tekijöinä toimivat muun muassa työkaverit, lapsiin koetut merkitykselliset suhteet sekä opettajan autonomia. Opetusalaan liittyvät sitouttavat tekijät käsittivät opetusalan imagon, palkan ja viran merkityksen sekä tuetun uran aloituksen.

Mitkä olivat luokanopettajien esille tuomat muutostoiveet?

Kouluun liittyvissä muutostoiveissa luokanopettajat toivoivat kehittämiselle raameja samalla, kun kouluarkea ja sen tehokkuuden tahtia laskettaisiin. Opettajan työnkuvaan liittyvissä muutostoiveissa esillä olivat luokanopettajan työnkuvan rajaaminen sekä perustyöhön panostaminen. Opetusalaan laajemmin liittyvissä muutostoiveissa käsitykset opetussuunnitelman muuttamisesta, resurssien lisäämisestä, luokkakoon rajaamisesta sekä kolmiportaisen tuen uudistuksesta olivat esillä.

Eri opettajakuntien työnkuvien muutoksista 2020-luvulle tultaessa sekä koulun muuttuneesta roolista yhteiskunnassa tulisi saada lisää tietoa. Kummatkin näistä näkökulmista antavat hyödyllisen lähtökohdan opetusalan kehittämiselle. Yhdistämällä syitä mitkä, ovat alalta lähteneiden sekä sinne sitoutuneiden opettajien päätösten taustalla, voidaan saada arvokasta tietoa koko alan kehittämisen kannalta.

Paula Simola
”Luokanopettajan työhön sitouttavat tekijät ja työnkuvan muutostoiveet”

Föräldrars och hobbyers inflytande på ungdomars framtidsplaner

Jag skrev min gradu avhandling om hur ungdomars fritidsintressen och föräldrars yrken påverkar ungdomarnas framtidstankar. Avhandlingen är skriven inom projektet INSPECT där Anna Slotte har huvudansvaret i Finland. Projektet utförs också i de andra nordiska länderna och har i sig ingenting att göra med det som jag har valt att analysera. Jag var intresserad av detta ämne eftersom det känns som viktiga faktorer som påverkar ungdomar när de kommer till vad de själva tror är möjligt gällande framtiden. Det är viktigt att lyfta fram och jobba emot vikten av härkomst, speciellt de som kommer från hem som har en lägre socioekonomisk status eftersom ungdomarna kan tro att de inte har samma möjligheter som ungdomar som lever i familjer med hög socioekonomisk status.
Forskningsmaterialet för avhandlingen var 10 stycken semistrukturerade intervjuer där 5 respondenter intervjuades under årskurs 7 och årskurs 8. Som forskningsmetod användes innehållsanalys och avhandlingen är en kvalitativ undersökning. Som forskare hade jag en mindre roll när jag fick ett färdig transkriberat material och således har jag inte gått igenom processen av att söka forskningslov eller skriva en dataskyddsblankett. Under analysen har jag färgkodat varje respondent och inom varje färg har det funnits 4 olika nyanser som har symboliserat ett visst specifikt tema. Det mest utmanade och det viktigaste beslutet jag måste ta var att preservera anonymiteten. För mig var det väsentligt att se till att ungdomarna inte kunde igenkännas. Dessutom valde jag att använda mycket citat i resultatdelen. Under skrivprocessen lärde jag mig mycket. Att skriva en avhandling känns som en stor sak att uppnå och en process som kräver uthållighet och målmedvetenhet.
Min avhandling är viktig för speciellt högstadie- och gymnasielärare, men också för utbildningsstyrelsen. Det är viktigt att veta vad som påverkar ungdomars utbildningsaspirationer för att kunna ge de stöd och hjälpmedel som behövs för att ge alla elever möjligheten att nå sin fulla potential. Min avhandling hade tre forskningsfrågor som besvarades. Det huvudsakliga resultatet är att föräldrars inflytande spelar en roll i ungdomars tankar om framtiden. De ungdomar som har akademiskt utbildade föräldrar funderade också i liknande banor. När det kommer till att ha sitt fritidsintressen som ett yrke hade ungdomarna varierande åsikter. Majoriteten av respondenterna såg inte detta som en möjlighet, medan någon annan hade höga ambitioner för att bli proffs inom sin gren. Det som resultaten också lyfte fram är att det sker mycket förändringar i ungdomars liv under högstadiet. Överlag hade tankarna om fortsatta studier, yrkesambitioner och hobbyer ändrats rätt så mycket under ett halvår. Det som var överraskande med resultatet var ungdomarnas tankar om pengar. Det var en viktig faktor och alla lyfte upp ekonomi som en väsentlig del av sin framtid. Det har utförts mycket forskning om ungdomars framtidstankar och det är fortfarande viktigt att genomföra studier inom detta eftersom ungdomars tankar kan variera mycket.

Greta Wirén

Föräldrars och hobbyers inflytande på ungdomars framtidsplaner

”Sä oot niinku lähtökohtaisesti aika hyvä tyyppi – kiva kaveri” – Jalkapallovalmentajien näkemyksiä alakouluikäisten lasten psyykkisestä valmennuksesta ja urheiluharrastuksen vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen

Lasten jalkapallovalmentaminen on monimutkainen prosessi, jonka yksi osa-alue on lasten psyykkinen (henkinen) valmennus ja valmennustyön ohessa tapahtuva kasvatustyö. Psyykkistä valmennusta on tutkittu vielä vähän ja sen rooli tuntuu arjen valmennustyössä olevan suhteellisen vähäinen. Teoriataustan perusteella psyykkisen valmennuksen tärkein tehtävä on vahvistaa lapsen sisäistä motivaatiota ja tätä tukee parhaiten itsemääräämisteorian toteutuminen lapsen harrastuksessa.

Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten psyykkistä valmennusta toteutetaan lasten jalkapallojoukkueissa ja miten urheiluharrastus vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin, sosiaaliseen suhteisiin ja tulevaisuuteen.

Tutkimuskysymykseni ovat:

  1. Millä tavoin psyykkistä valmennusta toteutetaan tutkimukseen osallistuvien valmentajien alakouluikäisten poikajoukkueissa?
  2. Miten valmentajat näkevät psyykkisen valmennuksen vaikutuksen lapsen kehitykseen?
  3. Miten harrastustoimintaan osallistuminen vaikuttaa alakouluikäisen lapsen koulunkäyntiin ja tulevaisuuteen?

Tutkimusmenetelmät

Maisterintutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa haastattelin neljää alakouluikäisiä poikien joukkuetta valmentavaa jalkapallovalmentajaa selvittääkseni heidän näkemyksiänsä ja kokemuksia psyykkisestä valmennuksesta sekä näkemyksiä harrastustoiminnan vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen. Haastatelluilla on runsaasti valmennuskokemusta ja he ovat valmentaneet eri-ikäisiä lapsia, niin poikia kuin tyttöjä.  Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin, jossa haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sekä analysoitiin teoreettisen sisällönanalyysin keinoin ja tutkielman tulokset perustuvat teoriaosassa esiteltyihin teemoihin.

Tulokset

Valmentajat osasivat määritellä hyvin psyykkisen valmennuksen käsitteen ja keinoja, joilla he toteuttavat psyykkistä valmennusta arjen valmennustyössään. Keinot eivät kuitenkaan olleet keskenään yhtenäisiä eikä selkeitä malleja tai suunnitelmia psyykkisen valmennuksen toteutukseen juuri löytynyt.  Valmentajat tarvitsevat lisää työkaluja hyvän psyykkisen valmennuksen suunnitteluun ja toteutukseen osana valmennusprosessiaan. Tutkimushenkilöt uskovat urheiluharrastuksen tuottavan kansanterveydellisten hyötyjen lisäksi myös hyötyjä yksilön koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin sekä tulevaisuuteen.

Johtopäätökset ja jatkotutkimusideoita

Harrastustoiminta toimii usein koulujen ja kotien ohella kasvatustoiminnan ns. kolmantena sektorina ja harrastustoiminnan roolia kasvatuksellisesta näkökulmasta tulisi vahvistaa. Psyykkinen valmennus kehittää lapsen psyykkisiä valmiuksia myös harrastustoiminnan ulkopuolella, ja urheiluharrastuksessa mukana olevat lapset pärjäävät koulussa ja sosiaalisissa suhteissa sekä yleisesti elämässä usein paremmin. Jatkotutkimuksena voisi olla mielenkiintoista selvittää, miten nämä valmentajien listaamat positiiviset puolet saataisiin konkreettisesti ja aina samalla tavalla lasten ja heidän huoltajiensa käyttöön.

 

Tim Ronimus

”Sä oot niinku lähtökohtaisesti aika hyvä tyyppi – kiva kaveri” – Jalkapallovalmentajien näkemyksiä alakouluikäisten lasten psyykkisestä valmennuksesta ja urheiluharrastuksen vaikutuksesta lasten tulevaisuuteen

Matemaattisen sanallisen ongelmanratkaisutaidon arviointi

Viime aikoina ongelmaratkaisutaidot ovat nousseet keskiöön. Ongelmanratkaisutaitoja pidetään keskeisinä tulevaisuustaitoina nopeasti teknologian mukana kehittyvässä yhteiskunnassamme. Sosiokonstrutivistinen oppimiskäsitys korostaa oppijan aktiivista roolia, vuorovaikutusta ja nostaa ongelmanratkaisun keskeiseksi osaksi oppimista. Oppimiskäsityksen muututtua myös opetus on kehittynyt. Nykyään ongelmanratkaisu keskeisiä lähtökohtia oppimiseen ovat esimerkiksi ongelmaperustainen oppiminen (engl. Problem-Based Learning) sekä tutkiva oppiminen, joilla on saatu hyviä oppimistuloksia. Ongelmanratkaisutaidoilla on myös keskeinen rooli opetussuunnitelmissa, etenkin matematiikan ja luonnontieteiden oppiaineissa. Kuitenkin ongelmanratkaisun opettamista pidetään vaikeana ja opetuskäytössä olevia arviointivälineitä on vain vähän. Arviointivälineillä saadaan arvokasta tietoa, jonka perusteella voidaan kehittää opetusta. Arjessa, opinnoissa ja töissä kohtaamamme ongelmat esitetään usein sanallisessa muodossa. Tutkimuksissa on havaittu matemaattisen sanallisen ongelmanratkaisun olevan oppilaille haastavaa ja monilla taidot jäävät vajavaisiksi. Täten tutkielmassani ongelmanratkaisun tarkastelu rajautui matemaattiseen sanalliseen ongelmanratkaisuun arviointivälineen kehityksen näkökulmasta.

Tutkielma toteutettiin osana Tulevaisuuden Ongelmanratkaisijat! -projektia. Tutkimusaineisto kerättiin 3-6-luokkalaisilta oppilailta vastauksen suhteen suljetuilla matemaattisen sanallisen ongelmanratkaisun tehtävillä syksyn 2023 aikana digitaalisella ViLLE-oppimisalustalla. Aineiston keruussa käytetyt 104 sanallisen ongelmanratkaisun tehtävää luokiteltiin niiden matemaattisen sisältöalueen ja vaikeuden mukaan. Tehtävät jakautuivat matemaattisen sisältöalueen perusteella aritmeettisiin, geometrisiin, algebrallisiin sekä ongelmatehtäviin. Tutkielman tarkoituksena oli edistää digitaalisen sanallisen ongelmanratkaisun arviointivälineen kehitystä. Tutkielmassa havaittiin, että matemaattisen sanallisen ongelmanratkaisuntehtävät vievät verrattain paljon aikaa. Näin ollen arviointivälinettä kehittäessä tulee rajata, kuinka laajasti eri matemaattisia sisältöalueita halutaan tarkastella. Tässä päädyttiin tarkastelemaan erityisesti aritmeettisia tehtäviä, jotka luokiteltiin vielä tehtävänannon perustella skeemateorian mukaisiin kategorioihin, jotka ovat muutos, eroavaisuus ja yhteensä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu eroavaisuus tehtävien olevan haastavampia kuin muutos tai yhteensä tehtävät. Tätä tietoa hyödynnettiin arviointivälineeseen sopivien tehtävien valinnassa. Aineistosta löydettiin datan perusteella aritmeettisen sanallisen ongelmanratkaisun arviointiin sopivia tehtäviä 30 kappaletta, jotka on jaettu 3-4- ja 5-6-luokkalaisille erikseen, sillä odotetusti luokka-asteiden välillä havaittiin osaamiseroja. Jatkotutkimuksissa voisi pilotoida tutkielmassa löydettyjä tehtäviä sekä kehittää avoimien ongelmanratkaisutehtävien arviointia digitaalisesti.

Heli Nurminen
Matemaattinen sanallinen ongelmanratkaisu – arviointivälineen kehittäminen

Vankilaopetuksessa toimivien TUVA-opettajien kokemukset eriyttämisestä

Tutkimustehtävä

Tutkimuksessa tutkittiin vankilaopetuksessa toimivien TUVA-opettajien käsityksiä ja kokemuksia vankien yksilöllisistä tarpeista ja eriyttämisestä. Tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta (TUVA) on nivelvaiheen koulutus, jota tarjotaan myös vankilaopetuksessa. Valmentavan koulutuksen päämäärien voidaan nähdä olevan osa kuntoutuspainoitteisen kriminaalipolitiikan tavoitetta, jossa koulutuksen nähdään ehkäisevän syrjäytymistä ja rikollisuutta. Tutkimus keskittyi selvittämään, mitä eriyttämisen keinoja TUVA-opettajat käyttävät, miten he perustelevat eriyttämistään ja mitä haasteita he kohtaavat eriyttäessä. Koska TUVA-koulutusta on tarjottu vasta vuodesta 2022 asti, tutkimustietoa aiheen osalta on vähäisesti. Lisäksi tutkimuksen tekemisen mielenkiintoa lisäsi se, että vankilaopetusta koskevaa tutkimusta ei ole juurikaan. Tutkimuksella ei pyritty yleistettävyyteen, vaan kuvaamaan rajatun opettajakunnan käsityksiä ja kokemuksia eriyttämisestä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen laadullinen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla seitsemältä vankilaopetuksessa toimivalta TUVA-opettajalta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Teoriaohjaavassa sisällönanalyyisissä hyödynnettiin Roihan ja Polson Viiden O:n eriyttämisen mallia aineiston analysoimiseen.

Tulokset

Kokonaisuudessaan vankilaopetuksen TUVAssa opiskelevien tarpeet nähtiin moninaisina. Erityisesti kouluhistoriaan, koulumotivaatioon ja elämänmuutoksiin liittyvät tarpeet nostettiin esille, kun huomioitiin yksilöllisiä tarpeita. Kaikki Roihan ja Polson Viiden O:n eriyttämisen ulottuvuudet näyttäytyivät aineistossa. Eniten korostettiin psykososiaalisen ympäristön merkitystä eriyttämisessä ja myös opetusmenetelmiä kuvattiin runsaasti osana eriyttämistä. TUVA-opettajat huomioivat opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita tukemalla minäpystyvyyttä ja eriyttämällä monipuolisesti eri keinoilla. Eriyttämisen haasteita olivat muun muassa työparin puuttuminen, valmiin eriyttämisen materiaalin vähäisyys, opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet ja päivien hetkisyys.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että TUVA-opettajat toteuttavat eriyttämistä kokonaisvaltaisesti ja vahvuusperustaisesti huomioiden opiskelijoiden yksilölliset tarpeet. Tutkimus tuotti lisää tietoa vähän tutkitusta aiheesta. Tulevaisuudessa vankilaopetusta tulisikin tutkia enemmän sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta, ja TUVA-koulutusta tarkemmin esimerkiksi TUVAn eri sisältöjen näkökulmasta.

Mielenkiintoista oli, että TUVA-koulutuksen eriyttämisen resurssit koettiin pääsääntöisesti riittäviksi. Eriyttämisen mahdollisti muun muassa vankila-arjen joustavuus ja pieni ryhmän koko. Huolenaiheena on viime aikoina nostettu esille leikkaukset, jotka kohdistuvat järjestöihin ja tukiin ja siten rikosseuraamusasiakkaiden hyvinvointiin. Lisäksi vankimäärät kasvavat ja Rikosseuraamuslaitoksella on yhä vähemmän resursseja tarjota opiskelua. (RETS 2024.) Voidaan ajatella, että TUVA-opettajat toimivat eriyttäessään niiden resurssien puitteissa, mitä ympäristö pystyy tarjoamaan. Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että TUVA-opettajilla on riittävät resurssit ja mahdollisuudet huomioida opiskelijoiden yksilölliset tarpeet yhtä vahvuusperustaisesti kuin ennenkin.

Erika Chibani

Vankilaopetuksessa toimivien TUVA-opettajien kokemukset eriyttämisestä

Lähteet:

RETS. (2024). Vapautuvien vankien tilanne on huolestuttava. Saatavilla: https://rets.fi/2024/04/vapautuvien-vankien-tilanne-on-huolestuttava/

Autismikirjon nuorten kokemuksia peruskoulun liikuntatunneilta

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutus

Tarkastelin tutkimuksessani autismikirjon nuorten kokemuksia peruskoulun liikuntatunneilta. Olin kiinnostunut tutkimaan tekijöitä, mitkä he kokivat merkitykselliseksi myönteisten ja kielteisten kokemusten muodostumisen kannalta. Aiempi tutkimustieto autismikirjon henkilöiden kokemuksista liikunnanopetuksesta on vähäistä, jonka takia koin tärkeäksi tuoda esiin nimenomaan autismikirjon nuorten oman näkökulman. Lisäksi tarkoituksenani oli tuoda näkyviin oppimisympäristöön ja opettamisen tapoihin liittyviä tekijöitä, joilla voidaan tukea autismikirjon lapsia ja nuoria liikunnanopetuksessa. Tutkimukseni pyrki korostamaan yhdenvertaisuuden ideologiaa, johon myös inklusiivinen kasvatus perustuu.

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena. Tutkimusotteeksi valitsin fenomenografian, sillä se sopi tarkoitukseeni tutkia kokemuksia. Aineiston keräsin teemahaastattelujen avulla, joihin osallistui neljä autismikirjoon kuuluvaa nuorta eri puolilta Suomea. Analysoin aineiston fenomenografisella analyysilla, jonka myötä muodostui seuraavat neljä kuvauskategoriaa: sosiaaliset tilanteet ja vuorovaikutus, oppimisympäristö ja opettamisen tavat, tuntemukset sekä motivaatio.

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa havaittiin, että autismikirjon nuoret kokivat liikuntatunnit pääosin kuormittavina ja epämiellyttävinä tilanteina. Haastatteluissa tuli esiin, että kielteisten kokemusten kannalta merkitykselliseksi koettiin erityisesti runsaasti sosiaalisia tilanteita sisältävät liikuntamuodot, kuten pallopelit sekä haasteet vertaisten kanssa. Haastateltavat myös kokivat, ettei opettaja ymmärrä heidän erityispiirteitään, jonka vuoksi niitä ei myöskään otettu riittävästi huomioon liikunnanopetuksessa ja opettajalta saatu tuki jäi vähäiseksi. Lisäksi suuret opetusryhmät sekä kuormittava aistiympäristö nähtiin merkityksellisinä tekijöinä kielteisten kokemusten taustalla. Haastateltavat kuvasivat myös liikuntatunteihin liittyviä vahvoja psyykkisiä ja fyysisiä tuntemuksia. Koetut tuntemukset liittyivät lähinnä kielteisiin kokemuksiin ja ilmenivät muun muassa psyykkisenä ahdistuksena ja väsymyksenä. Haastatteluissa tuli esiin myös kokemuksia ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä sekä sosiaalisesta turvattomuudesta huonon ilmapiirin takia.

Myönteisten kokemusten muodostumisen kannalta merkityksellistä puolestaan oli liikuntamuodot, joita pystyi harjoittamaan yksin- tai pienessä ryhmässä. Lisäksi tärkeänä koettiin selkeät ohjeenannot sekä pienryhmässä toimiminen, joka mahdollisti vähemmän aistiärsykkeitä sekä erityispiirteiden huomioimisen paremmin. Motivaatioon liittyviä merkityksellisiä tekijöitä olivat liikunnan mielekkyys ja hyödyllisyys, itseluottamus ja koettu pätevyys, uskomukset omista oppimismahdollisuuksista ja koettu autonomia. Motivaatio liikkumiseen heijastui vahvasti myös liikunta-aktiivisuuteen, johon peruskoulun liikuntatuntien koettiin vaikuttaneen kielteisesti – myös peruskoulun jälkeen.

Lopuksi

Koululiikunta on merkittävässä asemassa liikkumistottumusten muodostumisessa, joten koin tärkeäksi pohtia keinoja, joilla koululiikunta voidaan paremmin saada vastaamaan autismikirjon lasten ja nuorten tarpeisiin. Samansuuntaisesti tämän tutkimuksen kanssa, myös muiden tutkimusten mukaan autismikirjon nuoret toivovat opettajilta enemmän tietoisuutta ja ymmärrystä autismikirjon erityispiirteitä kohtaan. Inkluusion myötä yhä useampi opettaja opettaa autismikirjoon kuuluvia oppilaita, joten toivonkin tutkimukseni antavan autismikirjon henkilöiden parissa työskenteleville ja toimiville tietoa autismikirjon erityispiirteistä ja keinoista tukea niitä. Lisäksi toivon sen tarjoavan välineitä autismikirjon henkilöiden liikuntatuokioiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Aiempi tutkimustieto osoittaa, että opettajat kokevat valmiutensa toteuttaa inklusiivista kasvatusta heikoksi, jonka takia olisikin mielenkiintoista tutkia opettajan valmiuksia opettaa autismikirjon nuoria liikuntatunnilla tai verrata liikuntaa opettavien luokanopettajien, ja liikuntaan erikoistuneiden opettajien kokemuksia autismikirjon nuorten opettamisesta.

Jenna Seppälä
Peruskoulun liikuntatunnit osana autismikirjon nuorten koulukokemuksia

Lasten metsäsuhteen ja ympäristöherkkyyden Kehittyminen: metsäpainotteisen esiopetuksen voima

Nykymaailmassa lapset viettävät entistä enemmän aikaa sisätiloissa, vaikka luonnonympäristöissä oleminen, erityisesti metsäkokemukset, edistävät hyvinvointia monin tavoin. Varhaislapsuudessa muodostunut luonto- ja metsäsuhde vaikuttaa merkittävästi ihmisen identiteetin kehittymiseen ja asenteisiin ympäristöä kohtaan myöhemmin elämässä. Maisterintutkielmassani tarkastelin, miten metsäpainotteinen esiopetus vaikuttaa lasten metsäsuhteisiin ja ympäristöherkkyyteen heidän omien kokemustensa kautta.

Tutkimukseni kohteena olivat esiopetusikäiset lapset, jotka osallistuivat metsäpainotteiseen esi-opetukseen, joka toteutettiin päiväkodin lähimetsässä kahtena aamupäivänä viikossa. Tutkimukseen osallistui kahdesta ryhmästä, yhteensä 28 lasta, jotka piirsivät metsäaiheisia piirustuksia ennen metsätoiminnan alkamista ja kolme kuukautta metsätoiminnan toteuttamisen jälkeen. Piirustusten lisäksi lapset kertoivat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan metsästä.

Tutkimusprosessi oli abduktiivinen, mikä tarkoittaa, että teoria ohjasi aineiston analyysiä. Hyödynsin viittä keskeistä teoriaa, liittyen ympäristöherkkyyteen sekä luonto- ja metsäsuhteisiin, joiden avulla muodostin analyysissa käytetyt merkitysulottuvuudet: aistiulottuvuus, tunneulottuvuus, sosiaalinen ulottuvuus, toiminnallinen ulottuvuus ja arvoulottuvuus. Tulokset osoittivat, että metsäpainotteisella esiopetuksella oli vaikutusta lasten metsäsuhteisiin ja ympäristöherkkyyteen.

Metsän tarjoamat mahdollisuudet

Metsä tarjoaa lapsille rikkaan ja monipuolisen oppimisympäristön. Metsätoiminnan jälkeen lasten piirustuksissa näkyi elollisen ja elottoman ympäristön kuvaamisen lisääntyminen, mikä viittaa aistiulottuvuuden laajenemiseen. Lapset havainnoivat ympäristöään aktiivisemmin, mikä näkyi monipuolisemmissa kuvauksissa myös muusta kuin metsäympäristöstä, kuten rakennetusta ympäristöstä.

Yhteisöllisyys ja sosiaalinen ulottuvuus

Metsätoiminta lisäsi lasten sosiaalisia kontakteja ja vahvisti ystävyyssuhteita, kun metsäkokemuksista tuli yhteisiä. Metsätoiminta mahdollistaa tasa-arvoisemman kasvatuksen, jossa kaikilla lapsilla oli yhtäläiset mahdollisuudet kokea ja oppia luonnosta.

Arvo- ja tunneulottuvuus

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lasten arvostus metsää kohtaan kasvoi ja heidän halunsa toimia metsän hyväksi vahvistui metsäpainotteisen esiopetuksen myötä. Vaikka muutama lapsista koki metsässä toimimisen haasteellisena, heränneiden tylsyyden tunteiden tai ystävyyssuhteiden haasteiden vuoksi, se ei vähentänyt heidän ajatuksiaan metsän tärkeydestä.

Metsäsuhteen syventyminen

Metsä koettiin positiivisesti jo ennen esiopetusta. Merkittävin muutos tapahtui paikkakiintymyksessä: lapset alkoivat kokea erityistä kiintymystä esiopetuksen käyttämiin metsäpaikkoihin ja puihin. Toiminnallisuus näkyi lasten monipuolisissa kuvauksissa oppimisesta metsässä.

Tutkimuksen merkitys

Tutkimukseni osoittaa, että metsäpainotteinen esiopetus tukee lasten metsäsuhteen ja ympäristö-herkkyyden kehittymistä. Luonto ja metsä ovat merkityksellisiä sekä lasten että aikuisten hyvin-voinnille, ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia tulisi hyödyntää enemmän kasvatuksessa ja opetuksessa. Metsä tarjoaa paikan, jossa voimme rentoutua ja toimia ilman ulkopuolisia odotuksia osana luonnon kokonaisuutta.

Kiitän tutkimukseen osallistuneita perheitä ja erityisesti mahtavia esikoululaisia, jotka avoimesti halusivat kulkea kanssani yhteistä matkaa tutkimuksen poluilla. Tämä kokemus vahvisti uskoani luonnon merkityksellisyyteen ja sen positiivisiin vaikutuksiin lasten kehityksessä. Metsäpainot-teinen esiopetus on arvokas tapa lisätä lasten metsäkokemuksia ja tukea heidän ympäristöherkkyytensä kehittymistä.

Heli Uitto
”Lasten metsäsuhteiden ja ympäristöherkkyyden muodostuminen metsäpainotteisessa esiopetuksessa”

Hyvinvoinnin tukeminen positiivisen pedagogiikan avulla

Kuluva vuosikymmen on tuonut mukanaan monia haasteita hyvinvoinnille. COVID-19-pandemia ja Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa ovat olleet merkittäviä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet ihmisten jaksamiseen ja mielenterveyteen. Myös Suomessa mielenterveyspalvelut ovat olleet kriisissä, ja erityisesti nuorten ahdistuneisuus ja koulukiusaaminen ovat lisääntyneet, kuten viimeisimmät kouluterveyskyselyt ovat osoittaneet. Tällaisessa tilanteessa on entistä tärkeämpää tukea lasten ja nuorten hyvinvointitaitoja.

Positiivinen psykologia ja pedagogiikka tarjoavat menetelmiä, joiden avulla lasten hyvinvointia voidaan tukea tehokkaasti. Jos lapset oppivat hyvinvointitaitoja jo varhaislapsuudessa ja nuoruudessa, he voivat hyödyntää näitä taitoja läpi elämänsä. Opettajien rooli tässä prosessissa on keskeinen, sillä heidän on osattava itse nämä taidot, jotta he voivat opettaa niitä eteenpäin.

TUTKIELMAN TAVOITE JA KESKEISET TULOKSET

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat kokevat positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen vuoden mittaisen täydennyskoulutusohjelman vaikutukset itseensä ja ammatilliseen kehittymiseensä. Opettajan ammatti vaatii jatkuvaa oman osaamisen päivittämistä, ja työnantajien on tuettava tätä prosessia. Tutkimalla täydennyskoulutuksia voimme arvioida niiden vaikutuksia ja kehittää niitä entistä paremmiksi.

Tutkimukseni keskeiset tulokset osoittivat, että täydennyskoulutus vaikutti merkittävästi opettajien toimintaan, ajatteluun, vuorovaikutukseen ja itsetuntemukseen. Erityisesti henkilökohtainen kasvu ja itsetuntemus korostuivat. Lisäksi ammatillinen kasvu ja tietoisuus lisääntyivät, mikä näkyi vuorovaikutuksessa, toiminnassa ja ajattelussa. Kaikki nämä osa-alueet olivat keskinäisessä yhteydessä toisiinsa: esimerkiksi muutos itsessä saattoi johtaa ajattelun muutokseen, joka puolestaan vaikutti toimintaan ja vuorovaikutukseen.

TÄYDENNYSKOULUTUKSEN MERKITYS

Koulutuksiin investoidaan merkittäviä summia rahaa sekä yksilöiden, yritysten että julkisen sektorin toimesta. On tärkeää tutkia, tuottavatko nämä investoinnit haluttuja tuloksia, kuten ammatillista kehittymistä ja pedagogisen toiminnan laadun parantumista. Täydennyskoulutusten vaikutukset voivat ulottua yksilöistä organisaatioiden kautta koko yhteiskuntaan.

Tutkimukseni tulosten perusteella voidaan todeta, että positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen täydennyskoulutus voi lisätä opettajien itsetuntemusta ja henkilökohtaista kasvua. Tämä voi tuoda hyvinvointitaitoja sovellettavaksi omaan elämään sekä uutta osaamista, joka edistää ammatillista kehittymistä. Opettajat voivat täydennyskoulutuksen avulla kehittää taitojaan ja parantaa ammatillista vuorovaikutustaan ja toimintaansa, mikä voi lisätä heidän itsevarmuuttaan ja ammatillista identiteettiään.

KÄYTÄNNÖN VAIKUTUKSET
Täydennyskoulutuksen aikana opitut asiat voidaan soveltaa käytännön opetustyössä. Tämä voi näkyä esimerkiksi uusien opetusmenetelmien käyttöönotossa, jotka keskittyvät lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja sosioemotionaalisten taitojen tukemiseen. Lisäksi opettajat voivat kehittää taitojaan kommunikoida myönteisemmin ja empaattisemmin lasten, vanhempien ja kollegoiden kanssa, mikä edistää positiivista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä varhaiskasvatuksen ympäristössä. Jatkotutkimukset voisivat selvittää, voitaisiinko samankaltaisiin tuloksiin päästä pelkästään itsenäisen positiivisen pedagogiikan ammattikirjallisuuden lukemisen avulla.

Positiivinen pedagogiikka ja hyvinvointiopetus ovat avainasemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Investoimalla opettajien täydennyskoulutukseen voimme luoda perustan tulevaisuuden hyvinvoivalle yhteiskunnalle.

Anna Heinonen
Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen täydennyskoulutuksen vaikutuksista