Sekä tuttua ja turvallista että uutta ja outoa – söpöys vallankäytöllisenä ilmiönä

Söpöyteen törmää jatkuvasti eri konteksteissa. Se on universaalia, puoleensa vetävää, ärsyttävää ja viehättävää, mutta samalla niin jokapäiväinen ja itsestään selvä ilmiö, ettei sitä välttämättä pysähdytä tarkemmin pohtimaan. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on lisätä ymmärrystä söpöydestä vallankäytöllisenä ilmiönä sekä osallistua keskusteluun söpöyden käsitteen merkityksistä. Tutkimuksessa kysytään, millaisia vallankäytöllisiä ulottuvuuksia söpöyteen liittyy lastenkulttuurin konteksteissa. Söpöyden akateeminen tutkimus on verrattain tuoretta, eikä aihetta ole tarkasteltu laajasti kasvatustieteen näkökulmista. Aiheella onkin merkitystä varhaiskasvatuksen arjessa, jossa söpöys on läsnä niin lasten ja aikuisten välisissä suhteissa kuin visuaalisissa ja materiaalisissa kulttuurintuotteissa.

Toteutuksesta ja tuloksista

Söpöyttä lähestytään tutkielmassa monitieteellisesti materiaalisena, affektiivisena, semioottisena ja kulttuurisena ilmiönä. Lapsenomaisissa ruumiillisissa piirteissä on affektiivista vetovoimaa, joka herättää tyypillisesti myönteisen lähestymisorientaation. Tämä motivoi sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja hoivaan. Söpöyden kielelliset merkitykset ovat kehittyneet sittemmin kulttuurievoluutiossa tavalla, jossa söpöyden käsite on alkanut identifioitua feminiiniseen. Samalla käsite on saanut myös kielteisiä – esimerkiksi heikkouteen tai manipulatiivisuuteen liittyviä – merkityksiä. Söpöt kulttuurintuotteet rakentuvatkin usein monimerkityksellisinä hybrideinä.

Diskursiivis-dekonstruktiivista luentaa soveltavassa analyysissa pyrittiin paikantamaan hierarkkisia valtasuhteita ja tunnistamaan millä tavalla söpöys toimii näissä konteksteissa. Aineistoon valittiin Tatu ja Patu – Kovaa menoa kiskoilla -kirja sekä Molang – Juhlat -animaatio. Söpöyden vallankäytöllisiä ulottuvuuksia paikannettiin näissä teoksissa käytäntöihin, jotka koskevat lapsuutta ja aikuisuutta, tunnetta ja järkeä, outoa ja normaalia, naista ja miestä, feminiinistä ja maskuliinista, rakastettavaa ja inhottavaa, eläintä ja ihmistä sekä moraalitonta ja moraalista toimijaa. Tulokset osoittivat, kuinka söpöys kytkeytyy erilaisiin konteksteihin ottaen osaa valtasuhteisiin. Söpöydessä todettiin olevan potentiaalia sekä toista objektivoivaan vallankäyttöön että vastarintaan. Pienenä ja triviaalina pidetyn söpöyden havaittiin koskevan suuria eettisiä kysymyksiä.

Johtopäätelmiä

Merkityksiltään ristiriitaiseksi ilmiöksi jäävän söpöyden kohtaamisen pohdittiin edellyttävän kriittistä ajattelua ja eettistä pohdintaa. Esimerkiksi söpöyden kulttuurisiin representaatioihin voi olla syytä suhtautua epäilevästi erityisesti silloin, kun ne on tuotettu kaupallisen hyödykkeen muotoon. Toisaalta söpöyden vahvuuden katsottiin olevan sen kyvyssä haastaa valtasuhteita vastavuoroisesti ja rakastettavan leikillisesti. Tutkielma voikin tarjota eväitä reflektoida totuttuja käsityksiä siitä, mihin söpöydellä viittaamme. Se myös avaa varhaiskasvatuksen kontekstissa uuden näkökulman vuorovaikutus- ja valtasuhteita koskevaan pohdintaan. Suhteisiin keskittyvä postkvalitatiivinen tutkimus voisi tarjota uusia avauksia söpöystutkimukseen. Päiväkotia voitaisiin pyrkiä ymmärtämään kompleksisena monilajisen elon, valtasuhteiden ja hoivakäytäntöjen paikkana, jossa myös söpöydellä on osansa asetelmassa.

 

Minna Saarela

Söpöyden vallankäytölliset ulottuvuudet lastenkulttuurin konteksteissa

Lukemisen minäpystyvyyttä tukemalla PISA-tulokset nousuun

Heikolla lukutaidolla on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön tulevaisuudelle. Heikko lukutaito vaikuttaa moniin arkisiin toimiin kuten kaupassakäyntiin tai virastoissa asiointiin.
Koska viimeisimmät PISA- ja PRILS-tutkimukset ovat osoittaneet lukutaitoon suhtautumisen olevan suomalaisilla nuorilla heikkoa, tahdoin selvittää, miten oppilaiden minäpystyvyys on mahdollisesti yhteydessä heidän tekstin ymmärtämiseensä. Tahdoin syventyä minäpystyvyyteen yhtenä lukumotivaation osa-alueena ja siihen, miten se mahdollisesti on yhteydessä tekstin ymmärtämisen tasoon koulutuspolun alussa olevilla oppilailla. Tutkimusryhmäksi valikoitui kolmasluokkalaiset, koska tutkitun tiedon mukaan toisen luokan loppuun mennessä saavutettu lukutaito on kriittinen yksilön lukutaidolle.

Tutkimustehtävä

Tutkin minäpystyvyyden yhteyttä tekstin ymmärtämiseen kolmannen luokan oppilailla. Tutkielman tavoitteena oli myös löytää erilaisia ryhmiä kolmannen luokan oppilaiden minäpystyvyyden ja tekstin ymmärtämisen muuttujien vaihtelun perusteella. Lopuksi tarkastelin vielä, miten ryhmät eroavat sukupuolen, S2-opetuksen, tukiopetuksen ja tehostetun tuen muuttujien osalta. Tutkielman aineiston sain Lukuseula-arviointityökalun toimitusjohtajalta, Lauri Ståhlbergiltä. Aineiston otannassa oli mukana yhteensä 748 vastaajaa, joista 48 % oli poikia ja 52 % tyttöjä. Vastaajista 13 % oli vastausajankohtana 8-vuotiaita ja 87 % 9-vuotiaita. Aineiston vastaukset oli kerätty sähköiseen Lukuseulaan syksyllä 2022 useista suomalaisista peruskouluista. Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena hyödyntäen korrelaatiotarkastelua, regressioanalyysiä, kaksi vaiheista klusterianalyysia ja ristiintaulukointia.

Tutkimustulokset

Tutkielman tulokset osoittivat, että oppilaiden minäpystyvyyden ja tekstin ymmärtämisen osaamisen välillä on yhteys jo kolmannen luokan alussa. Pojilla minäpystyvyyden yhteys oli sekä otsikkotehtävän että koherenssitehtävän tulosten suhteen tilastollisesti merkitsevä. Tytöillä yhteys löytyi vain koherenssitehtävän ja minäpystyvyyden välillä. Tekstin ymmärtämisen tehtävien tulosten ja minäpystyvyyden välille voitiin muodostaa yhteensä neljä ryhmää: ”Hyvät minäpystyvät lukijat” (39 % oppilaista), ”Heikot lukijat ja keskiverrot minäpystyjät” (32 % oppilaista), ”Heikot minäpystymättömät lukijat” (16 % oppilaista) ja ”Nuoret minäpystyvät ja keskiverrot lukijat” (13 % oppilaista). Ryhmät erosivat toisistaan tehostetun tuen muuttujan osalta tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Sukupuoli, S2-opetus tai tukiopetus eivät saaneet tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ryhmien välille. Tulokset korostavat opettajien ja kasvatusalan ammattilaisten tarvetta keskittyä lukemisen minäpystyvyyden tukemiseen jo varhaisessa vaiheessa koulutuspolkua. Huomiota tulee erityisesti kiinnittää tehostetun tuen oppilaille suunnatulla minäpystyvyyden tuella. Lisäksi on tärkeää tiedottaa minäpystyvyyden merkityksestä ja sen erilaisista muodoista kasvatusalan ammattilaisille.

Johtopäätökset

Minäpystyvyys on yhteydessä tekstin ymmärtämiseen jo 3. luokan oppilailla, joten siihen kannattaa panostaa koulutuksessa varhain. Oppilaat ovat eriytyneet tekstin ymmärtämisen osaamisen ja lukemisen minäpystyvyyden tasoilla jo kolmannen luokan alussa, joten lukutaidon polarisaatioon puuttuminen tulee alkaa varhain. On tärkeää myös huomioida, kohdistuuko lukemisen minäpystyvyys oppilailla tekstin ymmärtämiseen vai johonkin muuhun lukemisen tai koulutuksen osa-alueeseen. On tarpeen kohdistaa minäpystyvyyden vahvistamista varsinkin tehostetun tuen piiriin kuuluvien oppilaiden keskuudessa. Minäpystyvyyttä tukemalla voimme tukea lasten ja nuorten tekstin ymmärtämisen taidon kehittymistä ja vähentää lukutaidon heikkenemistä ja polarisaatiota. Lukemisen minäpystyvyyteen kohdistetulla varhaisella vaikuttamisella voi siis olla kauaskantoisia vaikutuksia sekä merkitystä lasten ja nuorten koko tulevaisuudelle.

Emmi Kölhi

Kolmasluokkalaisten minäpystyvyyden ja Lukuseula-testin tekstin ymmärtämisen välisistä yhteyksistä

”Miten se vauva mullistaakin koko elämän” Tuoreiden vanhempien kokemuksia hyvinvoinnista vauva-arjessa

Ensimmäisen lapsen syntymän myötä tuoreen vanhemman arki muuttuu ja kotiin tulee monia uusia toimintoja, kuten nukuttamista, vaipan vaihtoa, syöttämistä tai itkun rauhoittelua. Myös perheen dynamiikka muuttuu ja siirtymässä haetaan puolison kanssa yhteisiä käytäntöjä. Mielikuvissa elää haaveet vastasyntyneen nuuhkimisesta tai toisaalta pelot koliikista. Se, mitä arki todellisuudessa on, voi yllättää monella tavalla. Tutkimuksessa tuotiin esille tuoreiden vanhempien näkemyksiä uudenlaisen arkielämän sujuvuudesta ja hallinnoimisesta sekä uusista arjen toiminnoista ja rytmeistä. Näen, että muutostilanne on herkkä ja ainutlaatuinen, ja on tärkeää, että vanhemmat tulevat isossa muutostilanteessa kuulluiksi. Samalla voidaan löytää keinoja tukea vanhempien hyvinvointia ja lisätä tasa-arvon tunnetta vanhemmuuteen.

Tutkimuksen toteutus

Toteutin tutkimuksen laadullisella tutkimusotteella. Keräsin aineiston haastattelemalla seitsemää vanhempainvapaalla olevaa esikoisen vanhempaa. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluita, sillä tutkimukseni lähtökohtana oli subjektiiviset arjen hyvinvoinnin kokemukset. Toteutin haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluina ja hyödynsin analyysissä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoja.

Tutkimuksen tulokset ja pohdinta

Tutkimukseni tuloksissa korostuivat monet eri tavat, jotka sekä lisäsivät vanhempien tyytyväisyyttä että saattoivat aiheuttaa ristiriitoja ja haastavia kokemuksia arjen hyvinvoinnissa. Muutos aiempaan nähtiin isona. Monissa toiminnoissa, kuten vauvan syöttämisessä tai hoitamisessa korostui läheisyys ja yhteyden tunne vauvaan. Eniten iloa vanhemmille toi vauvan kasvun ja kehityksen seuraaminen sekä yhteiset ihanat hetket vauvan kanssa. Oma aika nähtiin muuttuneena ja sen merkitys korostui vanhempien henkisessä hyvinvoinnissa.

Aiemmassa tutkimuksessa on tuotu esille vanhemmuuden epätasa-arvon kokemuksia ja siitä seuraavaa tyytymättömyyttä (Pietiläinen & Attila, 2018, s. 102: Lammi-Taskula & Salmi, 2009, s. 56; Raijas, 2014, s. 120). Myös tässä tutkimuksessa havaitsin yhteyden parisuhteen hyvinvoinnin ja tasa-arvon kokemusten välillä. Tasa-arvoa kokeneet vanhemmat toivat esille tyytyväisyyttä perustarpeiden toteutumiseen, arvostetuksi tulemisen tunteeseen, altruismiin ja yhteiseen tiimityöskentelyyn. Epätasa-arvoa kokeneet toivat esille monia haasteita, kuten lisääntyneen kotityömäärän, eriävät standardit, empatian puutteen sekä haasteet kommunikaatiossa. Väsymys ja haasteet vauvan nukkumisessa haastoivat monin tavoin arjen sujuvuuden ja perheen yhteisen hyvinvoinnin kokemuksia.

Tärkeänä jatkotutkimusaiheena nousee vanhemmuuden odotusten ja paineiden tarkasteleminen, johon liittyen näen, että erityisesti esikoisen vanhemmat tarvitsisivat enemmän armollisuutta ja ymmärrystä. Lisäksi tärkeää olisi tutkia perhevapaauudistuksen myötä tulleita kokemuksia tasapuolisesta vanhemmuudesta ja sen vaikutuksista vauva-arjen hyvinvointiin. Tutkimus tuo monitieteellisesti sekä erityisesti kotitaloustieteellisen tutkimuksen kentälle paljon syventävää teoreettista tietoa perheen eri vaiheista. Tuloksia voidaan hyödyntää myös monin tavoin vauva-arjen kontekstissa ja niiden erityisenä ansiona on tarjota samaistumispintaa, empatiaa ja ymmärrystä.

Lähteet:

Lammi-Taskula, J. & Salmi, M. (2009). Työnjako ja tyytyväisyys parisuhteeseen pikkulapsiperheissä. Teoksessa J. Lammi-Taskula, S. Karvonen & S. Ahlström (toim.), Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, 50–60.

Pietiläinen, M. & Attila, H. (2018). Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen perheiden työnjaossa ja päätöksenteossa. Teoksessa H. Attila, M. Pietiläinen, M. Keski-Petäjä, P. Hokka & M. Nieminen (toim.), Tasa-arvobarometri 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 96–114.

Raijas, A. (2014). Rahan ja ajan käytön muutokset nuoren lapsiperheen arjen hyvinvoinnin toteutumisen näkökulmasta. Teoksessa P. Korvela & T. Tuomi-Gröhn (toim.), Arjen rakentuminen ja rytmit perhe-elämän käännekohdissa. Kuluttajatutkimuksen kirjoja 9, 104–125.
Adalmiina Halmetniemi

”Miten se vauva mullistaakin koko elämän” Tuoreiden vanhempien kokemuksia hyvinvoinnista vauva-arjessa

Adalmiina Halmetniemi

Sosiaalinen media ja nuorten myönteisen kehonkuvan tukeminen

Tutkimuksen taustaa

Suurin osa nuorista käyttää sosiaalisen median palveluita päivittäin useamman tunnin ajan. Sosiaalisen median palveluiden käyttö vaikuttaa merkittävästi nuorten käsitykseen omasta kehosta, sillä sosiaalisen median julkaisut ovat täynnä ulkoisia piirteitä ja kauneusihanteita korostavaa sisältöä. Nuoret altistuvat tahtomattaan epärealistisille ulkonäköihanteille, mikä voi johtaa ulkonäkönormien sisäistämiseen ja muun muassa kehotyytymättömyyteen.

On tärkeää tiedostaa sosiaalisen median vaikutukset nuorten kehonkuvaan, sillä kehonkuvan ongelmat vaikuttavat nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, esimerkiksi heikentäen nuorten mielenterveyttä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet pitkälti sosiaalisen median ja kehonkuvan negatiivisiin vaikutuksiin. Tämä tutkielma kiinnittää huomion sosiaalisen median tuomiin mahdollisuuksiin myönteisen kehonkuvan tukemisessa.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nuorten kehonkuvaa tuetaan sosiaalisen median palvelu Instagramissa. Tutkimuksessani halusin löytää vastauksia siihen, miten nuorten käyttämiä sovelluksia voi hyödyntää myönteisen kehonkuvan tukemisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisilta Instagram-tileiltä, jotka keskittyivät nuorten kehonkuvan tukemiseen. Tutkimukseen sopivia Instagram-tilejä löytyi yhteensä neljä, joiden sisältövirrasta aineisto kerättiin. Aineisto kerättiin toukokuun 2021 ja toukokuun 2023 välisenä aikana julkaistuista sisällöistä.

 

Tulokset ja johtopäätökset

Myönteistä kehonkuvaa tukevissa julkaisuissa korostettiin ensisijaisesti tarvetta tunnistaa ja kyseenalaistaa haitallinen ulkonäkönormeja ihannoiva kulttuuri. Instagram-julkaisuissa pyrittiin tekemään näkyväksi haitallisen kulttuurin ilmiöitä ja niiden laajuus. Haitallisen kulttuurin tiedostamisen lisäksi julkaisut pyrkivät keskittämään huomion oman ajattelun tiedostamiseen ja haastamiseen. Myönteisen kehonkuvan kehittymisen kannalta on olennaista tiedostaa sisäistetyt ulkonäkönormit ja niiden vaikutus omaan toimintaan. Oman ajattelun ja toiminnan ymmärtäminen oli aineiston perusteella tärkeää myös siksi, että voi ymmärtää oman toiminnan vaikutuksen nuorten kehonkuvaan. Aineiston julkaisut pyrkivät edistämään nuorten myönteistä kehonkuvaa lisäämällä tietoisuutta kehoihin liittyvistä normeista ja tarjoamalla työkaluja nuorten kanssa toimiville aikuisille nuorten kehonkuvan tukemiseen.

Tutkielma antaa konkreettisen esimerkin siitä, miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää nuorten myönteisen kehonkuvan edistämisessä. Nuorille suunnattua myönteistä kehonkuvaa vahvistavaa sisältöä tulisi luoda ja kehittää. Nuoret eivät välttämättä etsi aktiivisesti kehonkuvaa edistävää sisältöä sosiaalisesta mediasta, joten nuorten kanssa toimivien aikuisten tarjoama tietoisuus aiheesta ja ohjaus on tärkeää nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.

 

Veera Ojajärvi

Sosiaalinen media nuorten kehonkuvan tukemisen välineenä – Instagram-tilien myönteistä kehonkuvaa tukevat julkaisut

Lapsen kouluvalmiudesta koulun valmiuteen – kohti inklusiivista koulua

Taustaa

Lapsen siirtymä esiopetuksesta kouluun on tärkeä käännekohta lapsen elämässä. Siirtymä on herättänyt pohdintaa siitä, tulisiko koulunsa aloittavan lapsen omata riittävät sosiaaliset- ja akateemiset taidot suoriutuakseen huoletta koulun tarjoamista uusista kokemuksista. Kuitenkin 2000-luvulta eteenpäin keskustelut kouluvalmiudesta ovat painottuneet lapsen kouluvalmiuden sijaan koulun valmiuteen, eli opetuksen järjestelyyn oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Mikäli koulu mukautuu kaikkien oppilaiden tarpeisiin toteuttamalla opetusta lasten kehitystason mukaisesti, ajatellaan kaikkien lasten olevan valmiita siirtymään kouluun.

Koulun valmiudesta voidaan puhua myös nimellä inklusiivinen koulu. Inklusiivisella koululla viitataan sellaiseen kouluun, joka vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat lasten taidoista tai taustoista riippumatta. Inklusiivisessa koulussa kaikki oppilaat ovat tarpeistaan huolimatta vertaistensa kanssa samassa luokassa ja jokainen oppilas hyväksytään luokkaan osana muuta yhteisöä. Inkluusion taustalla on ajatus, jossa kaikki oppilaat kuuluvat osaksi samaa oppimisympäristöä. Koska koulun aloittaminen on yksi ihmisen merkittävimmistä tapahtumista, on siirtymä esiopetuksesta perusopetukseen toteutettava inklusiivisen ajatustavan mukaisesti myönteisenä tapahtumana jokaiselle lapselle.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alkuopetuksessa työskentelevien luokanopettajien näkemyksiä koulun valmiudesta vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat kouluun. Tarkastelin, millaisia valmiuksia koululla on oltava vastaanottaakseen kaikki koulunsa aloittavat lapset, sekä miten koulut huolehtivat inkluusion toteutumisesta koulunsa aloittavien lasten osalta. Aiheen tutkiminen on merkityksellistä koulutuksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

Toteutin tutkimukseni käyttäen laadullisia tutkimusmenetelmiä. Keräsin aineistoni haastattelemalla kuutta alkuopetuksessa työskentelevää luokanopettajaa. Haastattelutapana käytin teemahaastattelua. Analysoin aineistoni käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jonka tukena käytin teemoittelua. Teemoittelua tehdessä syvennyin tarkastelemaan niitä piirteitä, jotka nousivat esiin usealta haastateltavalta. Tämän jälkeen jaoin aineistoni seuraaviin seitsemään teemaan erilaisten aiheiden mukaan: resurssit, osaava opettaja, johtaminen, yhteistyö esiopettajien kanssa, yhteenkuuluvuus, resurssit ja eriyttäminen.

Tutkimustulokset

Kaikista merkittävämpänä tekijänä sekä koulun valmiuden rakentumisessa, että inkluusion toteutumisessa alkuopettajat pitivät resursseja. Resursseilla alkuopettajat tarkoittivat moniammatillista tukea ja moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksia. Resurssien mainittiin vaikuttavan myös käytettävissä oleviin oppimisympäristöihin sekä luokkajärjestelyihin, kuten luokkakokoihin. Koska alkuopettajien koulujen resurssit olivat riittämättömiä, eivät haastateltavat kokeneet koulujensa olevan valmiita vastaamaan kaikkien koulunsa aloittavien oppilaiden tarpeisiin. Täten olisi tarpeellista tarkastella uudelleen resurssien kohdentamista, joka edellyttää kaupunkien ja kuntien tekemää priorisointia, jotta koulutukseen on varattu riittävästi rahoitusta. Koulun rehtorilta sen sijaan tämä muutos vaatii resurssien suuntaamista alkuopetukseen, jotta alkuopetuksen tarpeisiin voidaan vastata.

Tärkeä havainto oli myös se, että muutama haastateltava ajatteli kyseessä olevan ennemmin opettajan valmius, kuin koulun valmius. Opettajan valmiudella haastateltavat tarkoittivat muun muassa opettajan myönteistä asennetta ja halukkuutta. Tämän havainnon valossa olisikin mielenkiintoista tutkia, millä tavoin alkuopettajien asenteet inkluusiota kohtaan vaikuttavat heidän toimintaansa ja opetukseensa luokkahuoneessa.

Yleisesti ottaen viidellä kuudesta alkuopettajasta oli myönteinen suhtautuminen inkluusioon ja koulun valmiuteen vastaanottaa kaikki erilaiset oppijat.

Tutkimukseni antaa arvokasta tietoa erityisesti alkuopettajille, mutta myös rehtoreille, jotka ovat kiinnostuneita inkluusiosta ja inklusiivisen opetuksen toteuttamisesta. Tämän tutkimuksen antaman tiedon valossa alkuopettajat voivat käyttää esiin nousseita havaintoja oman työnsä kehittämisessä ja reflektoida itseään ja omaa toimintaansa inklusiivisen koulun edistäjänä. Rehtoreille tämä tutkimus tarjoaa laajemmasta näkökulmasta tietoa, millä tavoin rehtorit pystyvät vaikuttamaan koulun valmiuteen. Tutkimuksen tarjoama tieto vahvistaa rehtoreiden ajatusta ymmärtämään, miten heidän valintansa voivat vaikuttaa koulun valmiuteen vastata erilaisten oppilaiden tarpeisiin.

 

Nea Schildt

Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen

Juuri se oma kirja – Kotimainen nuortenkirjallisuus osana identiteetin muotoutumisen liikehdintää

Tutkielmani lähtökohta

Tutkin nuorten identiteetin muotoutumisen kuvausta nuortenkirjallisuudessa. Identiteetillä tarkoitetaan tutkielmassani kokemusta pysyvästä minästä, joka hahmottuu sosiaalisten roolien, arvojen ja uskomusten kehittymisen myötä. Nuoruusikä on kehityspsykologisesta näkökulmasta identiteetin muotoutumisen aikaa, jolloin nuori määrittää itseään sosiaalisessa ympäristössä suhteessa muihin. Identiteetti rakentuu muun muassa kielellisesti, jolloin henkilö luo sisäisen narratiivin eli minäkertomuksen itsestään, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään paremmin itseään suhteessa muihin. Nuori tarvitsee usein tukea ja ohjausta identiteetin muotoutumisessa ja koulun tehtävänä onkin tukea nuorta siinä. Kirjallisuus voi toimia oivana alustana identiteetin tarkastelulle, sillä identiteetin muotoutuminen ja sen tarkastelu on nuortenkirjallisuuden keskeinen teema.

Tutkielmani toteutus

Lukuinnon lisäämisen ja identiteetin muotoutumisen tukemisen kannalta on tärkeää, että kirjallinen teos on lukijalle mieleinen, joten halusin valita tarkasteluuni nuorten suosimia teoksia. Valitsin tutkimukseni aineistoksi yläkoulun Nuori Aleksis -projektin nuorten valitsemat voittajateokset Auringon pimeä puoli, Rikki revityt ja Mistä valo pääsee sisään. Nuori Aleksis on tarkoitettu nuorille, jotka ovat innostuneita lukijoita. Projektiin osallistujista valitaan raati, joka lopulta päättää voittajateoksen. Toteutin tutkielmani sisällönanalyysin keinoin: Tarkastelin teoksia Eriksonin kehityspsykologisen egoidentiteettiteorian valossa, jotta pystyin tulkitsemaan teoksista identiteetin kuvausta nuorten henkilöhahmojen identiteetin muotoutumisesta käsin, sillä egoidentiteettiteoria kuvaa juuri mielensisäisiä identiteetin kehityksen vaiheita. Lisäksi tulkintani tukena käytin kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä, jotka auttoivat minua hahmottamaan teosten kaunokirjallista luonnetta ja niiden kerronnallista tyyliä.

Tutkielmani tulokset

Aineistoni teosten tulkinnasta selvisi, että teoksia yhdistää niiden kasvutarinallinen muoto, jossa päähenkilö muuttuu aktiiviseksi toimijaksi identiteetin muotoutumisen myötä. Henkilöhahmojen identiteetin muotoutumisen kuvaus alkaa elämää ja ajattelua mullistavien tapahtumien myötä. Lukijan näkökulmasta lukukokemuksen keinoin identiteetin muotoutumista tukee teoksissa niiden moniulotteinen ajan ilmaus, mikä opettajan tulisi myös ottaa huomioon, kun hän suosittelee innostavaa luettavaa oppilailleen. Siispä teoksissa esitetään lukijalle tapahtumia henkilöhahmojen menneisyydestä sekä hahmojen tulevaisuuden suunnitelmia ja unimaailmaa. Tämä moniulotteinen ajan ilmaus tekee teosten henkilöhahmoista uskottavampia, mikä tukee lukijan samaistumista hahmoihin ja siten myös mahdollistaa identiteetin muotoutumisen, jolloin lukija tarkastelee teoksen hahmoja ja tapahtumia omasta näkökulmastaan ja kokemuksistaan käsin. Teokset kuvaavat identiteetin muotoutumiseen liittyviä moraalikysymyksiä ja sosiaalisisia merkityksiä. Niissä esiintyvät, identiteetin muotoutumisen kannalta keskeiset aiheet olivat suhteen ulkopuolinen ihastus ja romanttiset suhteet, yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde, tappaminen sekä vanhempien merkitys. Opetuksen suunnittelun ja järjestämisen näkökulmasta teokset tarjoavat väylän moninäkökulmaiseen moraalieettiseen ja yhteiskunnalliseen pohdintaan opetuskeskustelussa.

Lähteet:

Aineisto

Aalto, Anne-Maija. (2021). Mistä valo pääsee sisään. Helsinki: Otava.
Nieminen, E. (2020). Rikki revityt. Espoo: Myllylahti Oy.
Rasi-Koskinen, Marisha. (2019). Auringon pimeä puoli. Helsinki: WSOY.

Venla Haikonen

Juuri se oma kirja – Kotimainen nuortenkirjallisuus osana identiteetin muotoutumisen liikehdintää

”Joka tunti pyrin tekemään jotain fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Pienikin kävely ja pepun nosto penkistä on osana jokaista tuntia” – Oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisen keinot, hyödyt ja haasteet alakoulussa

Lasten ja nuorten liikkumissuosituksen toteutuvat yhä heikommin. Vuonna 2022 vain kolmasosa (33 %) lapsista ja nuorista saavutti ikäistensä liikkumissuosituksen. Alakouluikäisistä alle puolet liikkuu liikkumissuosituksen mukaisesti. Liikkumissuosituksen saavuttaneiden lasten ja nuorten osuus pienenee nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Lisäksi lähes puolet alakoululaisten päivittäisestä paikallaanolosta tapahtuu koulupäivän aikana. Koulun rooli fyysisen aktiivisuuden mahdollistajana on merkittävä, koska lähes kaikki lapset suorittavat oppivelvollisuutensa ja viettävät arkipäivinä vuorokaudesta lähes kolmasosan koulussa. Koululiikunta ei pysty kuitenkaan yksin vastaamaan oppilaiden riittävään päivittäisen fyysisen aktiivisuuden määrään, joten tarvitaan muutakin koulupäivän aikana tapahtuvaa liikkumista.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää ja kuvata keinoja, joiden avulla luokanopettajat lisäävät oppituntien aikaista fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi tutkielmani tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemia hyötyjä ja haasteita oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen liittyen alakoulussa. Toteutin tutkielmani laadullisena tutkimuksena. Keräsin tutkimusaineiston pääosin avoimia kysymyksiä sisältävän kyselylomakkeen avulla. Tutkimusaineiston muodostivat 38:n Kymenlaakson alueella alakouluissa luokanopettajina toimivien vastaukset. Analysoin tutkimusaineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulokset

Tutkimukseni tulosten mukaan luokanopettajat voivat lisätä oppitunnin aikaista fyysistä aktiivisuutta hyvin monipuolisesti erilaisten keinojen avulla. Opettajien mukaan oppitunnilla voidaan järjestää taukojumppaa, hyödyntää toiminnallista oppimista, käyttää monipuolisia työskentelyasentoja ja sopia luokkahuoneen yhteisistä oppitunnin aikaista fyysistä aktiivisuutta lisäävistä käytännöistä. Myös luokkahuoneen tilan tehokas käyttäminen, koulun ympäristön monipuolinen hyödyntäminen, kehon käyttö oppimisessa sekä digimateriaalit, teknologia ja oppilaita osallistava oppituntien suunnitteleminen ovat opettajien mukaan toimivia keinoja oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi.

Opettajat kokivat oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä monipuolisesti erilaisia hyötyjä. Opettajien mukaan oppitunnin aikainen liikkumisen lisääminen vaikuttaa myönteisesti terveyteen- ja hyvinvointiin sekä oppimiseen ja koulumenestykseen. Opettajien mukaan se tukee myös luokan työrauhan ja myönteisen ilmapiirin kehittymistä sekä koulupäivän rakenteen selkeyttä ja monipuolisuutta. Opettajat kokivat oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä kuitenkin myös useita erilaisia haasteita. Opettajien mukaan oppilaiden levottomuus, toimintojen väliset siirtymätilanteet, opettajan hyvinvointi ja aikataulut, luokkahuoneen tilan rajallisuus ja suuret luokkakoot sekä oppilaiden levottomuus aiheuttavat haasteita oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.

Tutkimustuloksien hyödyntäminen ja jatkotutkimusaiheet

Tutkimustulokseni voivat tarjota kouluille ja opettajille toimivia keinoja oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, ja innostaa toteuttamaan sekä kokeilemaan niitä oman luokkansa kanssa. Lisäksi tutkimustulokseni voivat tarjota koulun johdolle tietoa opettajien kokemuksista oppitunnin aikaisen liikkumisen lisäämiseen liittyen.

Jatkotutkimusaiheena olisi merkittävää selvittää luokanopettajakoulutuksen antamia valmiuksia oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle. Olisi myös tärkeää saada oppilaiden ääni kuuluville ja selvittää heidän kokemuksia ja näkemyksiä oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä. Lisäksi merkittävänä jatkotutkimusaiheena olisi keinojen selvittäminen opettajien oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä kokemien haasteiden ratkaisemiseksi. Olisi myös tärkeää ja opettajienkin kannalta merkityksellistä tuottaa säännöllisin väliajoin oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisen keinoja tarkastelevia tutkimuksia.

Vilhelmiina Uutela

”Kunpa fyysisen aktiivisuuden lisääminen oppitunneille ymmärrettäisiin paremmin” – Oppilaiden oppitunnin aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisääminen alakoulussa

Lisätunnit konsultatiivisen työotteen kehittäjinä

Pro gradu –tutkielmassani tutkin kotkalaisten erityisopettajien kokemuksia opetuksen ulkopuoliseen työhön varatuista kirjaustunneista. Kirjaustunnit ovat ylitunteja, jotka Kotkassa on erityisopettajille varattu konsultaatioon ja muuhun opetustyön ulkopuoliseen työhön. Nykyisessä laajuudessaan käytänne alkoi syksyllä 2023 ja kirjaustunteja on kolme tuntia viikossa. Tarkoituksena tutkielmassani oli kartoittaa sitä, mikä tuntien sisältö on ja millaisena niiden merkitys koetaan. Valitsin aiheen, sillä erityisopettajan työhön kuuluva konsultaatio alkoi kiinnostamaan minua maisteriharjoittelussani ja koin, että tutkielmastani voisin ammentaa tulevaan työhöni laaja-alaisena erityisopettajana. Tutkielmani aihe oli hyvin käytännönläheinen ja tässä blogipostauksessa kerron tutkimustuloksista sekä siitä, kuinka saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää käytännössä.

Tutkimustuloksista

Kirjaustuntiresurssilla työnantaja pyrkii arvottamaan viran hoitoon liittyvää muutakin kuin opetustyötä ja mahdollistaa erityisopettajan konsultatiivinen rooli arjen koulutyössä. Tutkielmani mukaan erityisopettajat näkivät kirjaustuntien sisällön vaihtelevan tarpeen ja lukuvuoden eri vaiheiden mukaan. Lähtökohtaisesti kirjaustunnit pitivät sisällään 1) kirjaamista 2) yhteistyötä ja 3) muuta työtä.  Yleisesti erityisopettajat käyttivät kirjaustunteja kaikkeen siihen opetustyön ulkopuoliseen työhön, joka erityisopettajille kuuluu erityisesti kolmiportaiseen tukeen liittyen. Vastauksista oli nähtävissä se, että kirjaustunnit ja ys-aika kuluu pääosin samoihin tehtäviin ja lisätunnit ovat mahdollistaneet työajan riittävyyden.

Yleisesti kirjaustunnit koettiin hyvänä ja tarpeellisena osana työtä. Tarve kirjaustunneille  on noussut kirjausten lisääntymisestä 3-portaiseen tukeen siirryttäessä. Tunnit koettiin opetuksen ulkopuolisen työn arvostamisena, työajan riittävyyden mahdollistajana sekä oppilaan välillisen tuen vahvistajana. Lisäksi kirjaustunnit nähtiin toimintakulttuuria uudistavana asiana ja haastatellut myös toivat ilmi kehitysajatuksia käytänteeseen liittyen.

Kirjaustunnit sisälsivät haastateltavien puheessa paljolti konsultaatiota ja yhteistyötä, sekä näiden edellyttämää tausta- ja selvitystyötä, joka tukee konsultatiivista työotetta. Pääsääntöisesti erityisopettajat kokivat kirjaustuntien määrän olevan sopiva konsultatiivisen työn toteuttamiseen, mutta suuri osa haastateltavista painotti, että tarve vaihtelee kuukausittain. Konsultatiivisen työotteen näkökulmasta haasteena oli työtuntien kategorisointi opetustyöhön ja muuhun työhön, sekä kirjaustuntien käyttäminen juuri viikkotasolla. Tähän tarvittaisiin joustavuutta niin, että joinain viikkoina muuhun työhön voisi käyttää enemmän aikaa. Moni vastaajista toikin ilmi, että konsultatiivisen ja kirjaamiseen liittyvän työn määrä vaihtelee. parhaimmillaan erityisopettaja voisi itse määritellä viikkokohtaisesti työaikansa käytön opetuksen ja muun työn välillä. Tällöin olisi mahdollista toteuttaa konsultatiivisempaa työotetta. Kuitenkin erityisopettajat painottivat haastatteluissa, että varsinaisesta opetuksesta ei tulisi tinkiä, vaan erityisopettajan antamalla opetuksella on tärkeä paikkansa, jota konsultaatiolla ei voida tämän tutkielman mukaan korvata.

Tutkimustulokset ja johtopäätökset käytännön näkökulmasta

Tutkielman perusteella näyttäisi siltä, että jos konsultatiivista työotetta pyritään kehittämään eteen päin, tulisi aikaa konsultaatiokeskusteluille varata lukujärjestykseen niin, että myös luokanopettajilla olisi tuntiresurssi varattu tähän. Tämä voisi mahdollistaa myös opetuksen laajemman suunnittelun luokanopettajien kanssa, jota erityisopettajat kaipasivat työhönsä lisää ja joka voisi edistää oppilaiden tukea. Toisaalta tärkeänä tutkielmassa nähtiin erityisopettajan joustavuus kirjaustuntien pitämiseen silloin, kun tarvetta on. Haasteena nähtiin ohjeistus siitä, että kirjaustuntien resurssia ei voi tehdä niin sanotusti varastoon, vaan resurssi oli viikkokohtainen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kirjaustunnit ovat mahdollistaneet konsultatiivisemman työotteen toteuttamista, mutta toimintamallit ovat olleet vaihtelevia ja sidoksissa siihen toimintaympäristöön, jossa erityisopettaja työskenteli. Koska nykyisessä laajuudessa kirjaustunnit ovat nuori käytänne, niin ne osittain vielä hakevat paikkaansa. Kotkalaiset erityisopettajat näkevät kirjaustunneissa potentiaalia ja toivoisivat, että aikaa kirjauksista riittäisi enemmän yksittäistä oppilasta laajempaan pedagogiseen keskusteluun koulun aikuisten kesken. Tälle ei nykyisellään näyttäisi riittävän työaikaa, vaikka muuten lisätty työaika on vastannut työn vaatimuksiin.

Tutkielman tulokset ja johtopäätökset ovat käytäntöön vietäviä. Kunnilla ja kaupungeilla on mahdollisuus vaikuttaa opettajien työaikaan ja sen käyttöön. Tutkielmani nostaa erityisopettajien näkökulmaa esiin. Erityisopettajien oma näkemys työstään vaikuttaa alalla pysymiseen ja muiden opettajaryhmien työnkuviin koulussa sekä oppilaiden tukeen. Erityisopettajien tuoreet kokemukset tulisi ottaa huomioon jatkossa työaikaa ja työn kohdentamista suunniteltaessa eteen päin.

 

Erityisopettajien konsultatiivinen työ – Kokemuksia kirjaustuntien sisällöstä ja merkityksestä

Anni Udd

Kurituksen psykologiaa; opettajan kiintymyssuhdemallin uniikki vaikutus opettaja-oppilassuhteisiin, kurinpitoon ja opetustyöhön

Opettajien toiminnan ja persoonan psykologinen tarkastelu on vielä hyvin kartoittamaton alue kasvatustieteellisessä kentässä. Tällainen näkökulma on kuitenkin tärkeä, kun otetaan huomioon millainen merkitys opettajalla on oppilaiden elämässä. Opetustyön ohella opettajat ovat oppilailleen roolimalleja ja turvaperusta lapsille koulupäivän ajan. Lapset usein kiintyvätkin omaan opettajaansa, mutta kiintymys ei ole vain yksipuolista, sillä myös opettajat usein kiintyvät oppilaisiinsa.

Kiintymyssuhteita voivat kuitenkin varjostaa aiemmat ihmissuhdevaikeudet tai jopa traumat. Tällöin puhutaan turvattomasta kiintymyssuhteesta tai kiintymyssuhdemallista. Tässä tutkimuksessa syvennyin opettaja-oppilassuhteeseen John Bowlbyn (1969) kehittämän kiintymyssuhdeteorian avulla ja selvitin, miten opettajan kiintymyssuhdemalli vaikuttaa opettajan ja oppilaan väliseen suhteeseen.

Kuritus ja kiintymyssuhteet, psykopatologiaa?

Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty opettajan käyttämien kurinpitomenetelmien johtuvan joissain tilanteissa turvattoman kiintymyssuhdemallin aiheuttamasta ahdistuksesta. Turvattomasti kiintyneiden opettajien tarve oppilaiden hyväksyntään ja läheiseen yhteyteen voi tuottaa ahdistusta näiden asioiden menettämisestä, etenkin konfliktitilanteissa. Säilyttääkseen kontrollin, opettaja saattaa turvautua kurinpitomenetelmiin hallitsemattomasti, tutkimuksissa esitetään. Tätä tutkimusta ohjasi kaksi kysymystä: Miten opettajan turvaton kiintymyssuhdemalli vaikuttaa opettaja-oppilassuhteisiin ja vaikuttaako turvaton kiintymyssuhdemalli tietynlaisten kurinpitomenetelmien käyttöön?

AAA: Arkaluonteisen aineiston analyysi

Tutkimus toteutettiin määrällisesti. Koko tutkimuksen onnistuminen riippui siitä, uskaltaisivatko opettajat vastata näin sensitiiviseen aiheeseen. Anonymiteetin painotus ja määrällisyys osaltaan myös helpottivat arkaluonteisen aiheen aineiston keräämisessä ja datan käsittelyssä. Lopulta verkkolomakkeeseen vastasi yhteensä 134 opettajaa. Lomakkeessa käytettiin kolmea mittaria — kiintymyssuhdemallimittaria (ECR-R), opettaja-oppilassuhdemittaria (STRS) ja kurinpitomittaria. Kurinpitomittari luotiin tutkimuskirjallisuuden pohjalta ja siinä käsiteltiin viittä kurinpidon muotoa, joita olivat vihaisesti huutaminen, sarkasmi, oppilaan nöyryyttäminen, luokan kollektiivinen rangaistus ja oppilaan luokasta poistaminen.

Vastaajat jakautuivat kiintymyssuhdemalleiltaan siten, että turvallisesti kiintyneitä opettajia oli 101 ja turvattomasti kiintyneitä 33 — joista välttävästi kiintyneitä oli 12, ristiriitaisesti 10 ja pelokkaasti 11. Suurin osa vastaajista oli naisia (94 %), minkä todettiin vastaavan luokanopettajapopulaatiota riittävän luotettavasti. Lopullista aineistoa analysoitiin varianssianalyysillä ja korrelaatiotesteillä tilasto-ohjelmassa.

Kiintymyssuhdemallin monimuotoiset vaikutukset

Tutkimuksessa selvisi, että opettajien turvallisella ja kolmella turvattomalla kiintymyssuhdemallilla (välttävä, ristiriitainen ja pelokas) on tilastollisesti merkitsevä ero keskenään opettaja-oppilassuhteen läheisyydessä, konflikteissa ja riippuvuudessa. Tuloksissa korostuivat erityisesti ristiriitaisesti kiintyneet opettajat, jotka raportoivat kaikkein eniten konflikteja ja riippuvuutta opettaja-oppilassuhteissaan siitä huolimatta, että suhde oppilaisiin oli näillä opettajilla kaikkein läheisin. Huomiota herätti myös turvallisesti kiintyneet opettajat, jotka raportoivat suhteensa oppilaisiin kaikkein etäisimmäksi. Välttävästi kiintyneet opettajat taas raportoivat kaikkein vähiten konflikteja oppilassuhteissaan.

Kurinpitomenetelmissä havaittiin myös selvä ero kiintymyssuhdemallien välillä. Turvattomasti kiintyneet opettajat käyttivät tehokeinona pääasiassa huutamista ja kollektiivista rangaistusta, kun taas turvallisesti kiintyneet opettajat käyttivät kaikkia kurinpitomenetelmiä monipuolisemmin. Turvallisesti kiintyneillä korostui poikkeuksellisen vahvasti myös oppilaiden nöyryyttäminen, mikä on huolestuttava havainto. Ristiriitaisesti kiintyneiden opettajien korostunut konfliktien määrä, huutaminen ja kollektiivisten rangaistusten käyttö on myös jokseenkin huolestuttavaa. On mahdollista, että opettajan ristiriitainen kiintymyssuhdemalli on eräässä mielessä jopa riskitekijä hallitsemattomien kurituskeinojen käytölle.

Kiintymyssuhteet osaksi kasvatustieteellistä tutkimusta

Kasvatustieteellisen tiedeyhteisön tutkimusintressit eivät integroi riittävästi psykologisia näkökulmia opetustyön, opettajuuden ja koulutuksen tutkimuksiin. Nykykoulun tilanne huomioiden uutta tietoa ja tuoretta perspektiiviä kasvatustieteeseen tarvitaan. Tämän tutkimuksen valossa on perusteltua ehdottaa kiintymyssuhteiden merkityksen olevan yksi osa-alue, joka tulisi ottaa paremmin huomioon kasvatustieteellisissä tutkimuksissa. Tutkimus osoittaa, että kiintymyssuhteiden vaikutus opettajan toimintaan ja opettaja-oppilassuhteen laatuun on merkittävää. Kiintymyssuhdemallien ja niihin liittyvien tunnetilojen reflektio olisi opettajille tärkeää, jotta omat emotionaaliset vahvuudet ja heikkoudet, sekä haitalliset käytösmallit voidaan paremmin tunnistaa. Parhaimmillaan tällainen edistää opettaja-oppilassuhteita, luokan ilmapiiriä ja myös opettajan työhyvinvointia.

Matias Krohn

Opettaja-oppilassuhde ja kurinpito — Kiintymyssuhdeteoreettinen näkökulma

Småbarnspedagogers upplevelser kring etiska dilemman och moralisk stress

Bakgrund
Diskussionen kring småbarnspedagogernas välmående har varit på tapeten de senaste åren. Det har talats mycket om resursbrist, för stora barngrupper och ökade krav på planering och dokumentering. Dessutom är det många småbarnspedagoger som väljer att byta bransch på grund av den låga uppskattningen, dåliga lönen och den fysiska och psykiska belastningen. En orsak bakom personalens utmattning och tankar om branschbyte har setts vara etiska dilemman och moralisk stress.

Vad är etiska dilemman och moralisk stress?
Etiska dilemman kan uppstå i situationer där en person inte vet hur hen borde handla eller i situationer då personen vet hur hen borde handla men på grund av olika hinder går handlingen inte att förverkliga. Etiska dilemman kan leda till moralisk stress som uppstår till exempel för att personen tolkar att det finns ett ”rätt” eller ett ”fel” sätt att handla och kanske känner sig tvungen att handla mot egna värderingar, regler eller normer.

Syfte och genomförande
Syfte med denna studie var att ta reda på ifall personalen inom småbarnspedagogiken upplever etiska dilemman och moralisk stress och i hurdana situationer etiska dilemman och moralisk stress uppkommer. Jag var också intresserad av att få veta hur personalen handlar i dessa situationer och vad de upplever kunde förebygga att moralisk stress uppkommer. Denna studie var en kvalitativ intervjustudie där nio lärare- och barnskötare inom småbarnspedagogik som jobbar med barn i 1–5-årsåldern intervjuades för att skapa en bättre förståelse kring deras upplevelser av etiska dilemman och moralisk stress i arbetet. Intervjuerna transkriberades och analyserades med hjälp av en fenomenografisk analys.

Resultat
Resultaten visade att personal inom småbarnspedagogik upplever etiska dilemman och moralisk stress i sitt arbete men i varierande grad. En del upplevde etiska dilemman nästan veckovis medan andra kanske bara några gånger i året eller aldrig. Mest upplevdes etiska dilemman kopplade till situationer där personalen visste vad de borde göra men på grund av olika hinder kunde inte handlingen förverkligas. Orsakerna bakom etiska dilemman kunde vara personalbrist och skev personaldimensionering, tidsbrist, olika syn på barnets bästa, olika syn med kollegor eller vårdnadshavare, press högre uppifrån eller hög arbetsmoral. Dessa dilemmasituationer hanterades ofta med hjälp av öppen kommunikation, samarbete, lösningsinriktat tänkande och egen förberedelse. Att kunna dra gräns mellan arbete och fritid samt att ibland kunna släppa kraven på sig själv sågs också som viktiga redskap. Som förslag på förebyggande åtgärder gavs mera personal till daghemmen, öppen kommunikation och stöd inom arbetsgemenskapen eller från en utomstående instans.

Slutsatser
Denna studie bekräftar de tidigare studierna om att etiska dilemman och moralisk stress är något som pedagogerna inom småbarnspedagogik upplever i sin vardag. Hur etiska dilemman kunde förebyggas och minskas är något som ännu kräver vidare forskning. Kunskap om etiska dilemman och moralisk stress är viktigt med tanke på personalens och barnens välmående. För att kunna behålla den personal som nu jobbar på fältet och för att kunna se till att flera söker sig dit behöver vi se till att omständigheterna på fältet förbättras.

Charlotta Salomaa
Etiska dilemman och moralisk stress inom småbarnspedagogiken