Tekijä: graduparaati

Tutkimuksen lähtökohdat

Kaikki lapset omaavat synnynnäisen kyvyn tunnistaa pieniä lukumääriä. Jo 2-vuotiaiden lasten on havaittu kykenevän tunnistamaan pieniä lukumääriä merkittävän tarkasti. Tämä synnynnäinen luvuntunnistustaito, subitisaatio, toimii pohjana kaikelle matemaattiselle oppimiselle. Synnynnäisestä kyvystä huolimatta luvuntunnistus vaatii kuitenkin tarkoituksellisten laskuprosessien aktivoitumisen. Spontaani huomion kiinnittäminen lukumääriin (SFON) viittaa siihen, missä määrin lapsi kiinnittää spontaanisti huomiota ympäristössään esiintyviin lukumääriin, tunnistaa niitä ja käyttää omassa toiminnassaan. Joillain lapsilla on siis taipumus huomata nimenomaan lukumäärä aspekteja havainnoidessaan ympäröivää maailmaa ilman, että heitä ohjataan siihen. Tämä johtaa siihen, että lapset, joilla on voimakkaampi SFON taipumus, harjoittavat jatkuvasti matemaattisia taitojaan jokapäiväisissä arjen toiminnoissaan. Samaan aikaan lapset, joilla ei ole samanlaista spontaania taipumusta, eivät saa läheskään yhtä paljon harjoitusta juuri niinä kriittisinä ensimmäisinä taidonkehityksen vuosina, kun luodaan pohja myöhemmille matemaattisille tiedoille ja taidoille. Vaikka SFON taipumuksen on havaittu olevan hyvin yksilöllinen taipumus, voidaan sitä kuitenkin opettaa. Tarjoamalla mahdollisuuksia spontaaneihin jokapäiväisiin matikka aktiviteetteihin ja auttamalla lapsia huomaamaan ympäristössään loputtomasti esiintyvää matikkaa, voidaan kompensoida heikon SFON taipumuksen vaikutuksia matemaattiselle kehitykselle.

Katseenseurannan käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana varsinkin kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Matikan oppimisessa katseenseurantatutkijoita on kiinnostanut erityisesti yhteisöllinen ongelmanratkaisu sekä opettajan ja oppilaiden välinen vuorovaikutus oppitunnilla. Yllättävää kyllä, katseenseurantaa ei ole kuitenkaan vielä koskaan aiemmin käytetty tutkittaessa lasten spontaaneja matemaattisia toimintoja. Tässä tutkimuksessa olinkin erityisen kiinnostunut selvittämään, miten lasten SFON taipumus tulee esille katsekäyttäytymisessä. Havainnoivatko lapset ympäristöään eri tavalla riippuen siitä, kiinnittävätkö he huomiota lukumäärin vai eivät?

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli siis selvittää, miten lasten SFON taipumus vaikuttaa heidän katsekäyttäytymiseensä kuvatehtävän aikana: katsovatko lapset kuvia eri tavalla riippuen siitä, kuinka paljon he kiinnittävät huomiota lukumääriin. Tutkimuksessa 5–6 -vuotiaat lapset pääsivät leikkimään salapoliisileikkiä, jossa heille näytettiin kuvia katseenseurantalaitteen näytöltä. Kuva oli näkyvissä viisi sekuntia, jonka aikana lapsi tutki kuvaa salapoliisina. Tehtävänä oli, että kuvan hävittyä, salapoliisin tuli raportoida asiakkaalleen, mitä oli kuvaa tutkiessaan nähnyt. Näitä kuvauksia sitten verrattiin siihen, miten lapset olivat katsoneet kuvia. Tulosten perusteella ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että SFON taipumus olisi erityisesti vaikuttanut siihen, kuinka monta kertaa tai kuinka kauan lapsi katsoi tiettyjä asioita kuvassa. Lapset kyllä katsoivat enemmän niitä esineitä, jotka myös nimesivät raportoidessaan tutkimuksistaan. Kuitenkaan sillä, numeroitiinko nimetty esine, ei ollut juurikaan vaikutusta katsekäyttäytymiseen.

 

Pohdintaa

Vaikka tulokset viittaavat siihen, ettei SFON taipumuksella tässä kontektissa ole yhteyttä katsekäyttäytymiseen, havainnot antoivat kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että hieman erilaisella lähestymistavalla voitaisiin saavuttaa hyvinkin erilaisia tuloksia. Tutkituilla lapsilla ilmeni yllättävän vähäistä SFON taipumusta, minkä takia myös numerointia oli aineistossa hyvin vähän, mikä saattaa selittää sitä, ettei merkittäviä tuloksia löydetty. Lisäksi kvantitatiivinen analyysi ei täysin riittänyt tuomaan esille SFON taipumuksen osaprosesseja. Niinpä jatkossa tarvitaan myös kvalitatiivisia metodeja, jotta voidaan saavuttaa syvällisempi ymmärrys SFON taipumuksen ja visuaalisen tarkkaavaisuuden yhteyksistä. Tämä tieto auttaisi myös kehittämään entistä tehokkaampia tapoja ohjata lasten spontaaneja matemaattisia aktiviteetteja, ja siten tukea varhaisten numeeristen taitojen kehitystä.

Satu Rajalakso

The relation between spontaneous focusing on numerosity and gaze behaviour in five-year-old children during a picture description task

Tutkimuksen taustaa

Opettajien lakko keväällä 2022 herätti laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja toi esiin monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia opettajuudesta sekä opettajien työstä. Tutkimuksessani tarkastelin opettajapuheen tuottamia opettajakuvia osana tätä keskustelua. Tutkimukseni pohjaa siihen, että kieltä ei nähdä pelkästään todellisuuden heijastajana, mutta myös todellisuutta rakentavana voimana. Kieli muokkaa ja luo merkityksiä, jotka vaikuttavat yhteiskunnallisiin asenteisiin ja arvoihin. Tästä näkökulmasta katsoen on tärkeää tarkastella, millaisia kuvia opettajista tuotetaan puheessa ja miten nämä kuvat vaikuttavat käsityksiimme opettajuudesta ja koulutuksesta.

Tutkielman tavoitteet ja toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli tuoda esiin opettajapuheen tuottamia opettajakuvia osana yhteiskunnallista keskustelua vuoden 2022 opettajien lakon aikana. Analysoin Helsingin Sanomien lakkouutisointien lukijakommenteista löytyvien diskurssien esiin tuomia opettajarepresentaatioita. Pohdin lisäksi millaisiin yhteiskunnallisiin diskursseihin kriisin ajan tuottamat opettajarepresentaatiot liittyvät. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien lakon aikaisten uutisartikkeleiden kommenttikentistä. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa aineiston tarkasteluun käytin diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi mahdollisti löytää kielen käyttöön liittyviä syvempiä merkityksiä sekä niiden tulkitsemisen. Diskurssianalyysin välineenä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimukseni kohdistui opettajakuvaan yhteiskunnallisessa kehyksessä. Tarkastelin opettajuutta yhteiskunnallisten ja sosiaalisten näkökulmien kautta, joka toi esiin millaisia arvoja ja asenteita opettajiin ja opettajan työhön liitettiin suhteessa lakkotoimiin. Aineiston analyysissa diskurssit tuottivat viisi eri representaatiota opettajasta, jotka on nimetty teemaa kuvaavasti. Viidestä representaatiosta muodostui Aliarvostettu asiantuntija, Yhteiskunnallinen vaikuttaja, Ylityöllistetty opettaja, Voimaton toimija sekä Kohtuuton vaatija. Diskursseissa tunnustettiin yleisesti opettajien tärkeä vaikutus yhteiskunnan hyvinvointiin. Lakon varjo tuotti kuitenkin myös negatiivista diskurssia opettajista ja opettajan työstä. Toisaalta keskustelussa ymmärrettiin lakon tarkoitus, mutta toisaalta opettaja nähtiin hyväosaisena kansalaisena, jolla on kutsumustehtävä. Diskursseja tarkastellessa nousi esiin mediassa opettajiin liittyvä jatkuva negatiivinen julkisuus ja sen vaikutus yleiseen opettajakuvaan. Esimerkiksi opettajan ammatin vetovoima on jo nyt laskusuunnassa, eikä ammatin varjopuolien tuominen esiin jatkuvassa huonossa valossa käännä sitä nousuun. Negatiivisella opettajapuheella on myös vaikutus yhteiskunnan yleiseen opettajakuvaan. Opettajakuvalla on merkitys opettajien statukseen, työssä kohtaamiin odotuksiin, arvostukseen ja ammatilliseen identiteettiin. Opettajien moninaisuuden ja ammatillisen osaamisen tunnustaminen julkisuudessa auttaa edistämään opettajien arvostusta ja tukemaan heitä työssään.

Vaikka sanomalehtien kommenttipalstat eivät ole luotettava kasvatuskeskustelun areena, se on kuitenkin taho, jonka kautta voi tutkia yhteiskunnan yleistä mielipidettä ja arkipuhetta opettajuudesta. On syytä huomioida, että yhteiskunnan yleinen opettajakuva voi olla monimuotoinen ja vaihdella eri yhteiskunnallisissa konteksteissa sekä ilmapiireissä. Analyysini on vain yksi siivu yleisestä opettajapuheesta, mutta tuo esiin opettajien lakon aikaista diskurssia, joka on valitettavan negatiivista. Opettajan ammatti itsessään on luonteeltaan kehittyvä vastatessaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin, jonka myötä opettajiin suhtautuminen ei ole vakaata tai pysyvää. On tärkeää tunnistaa, että opettajapuhe luo omalta osaltaan opettajuutta ja vaikuttaa pidemmällä aikavälillä esimerkiksi koulutuspolitiikkaan.

Annemaria Soininvaara
”Kun niillä on niin pitkät lomatkin.” – Opettajarepresentaatiot Helsingin Sanomien uutisartikkelien lukijakommenteissa vuoden 2022 opettajalakon aikana

Tutkimuksen taustaa

Toimijuudessa on kyse mahdollisuuksista toimia: olla aktiivinen, tehdä aloitteita, kokea osallisuutta ja hallintaa, tehdä valintoja, vaikuttaa ja ottaa kantaa. Ammatillisesta toimijuudesta puhuttaessa ollaan sellaisen toimijuuden äärellä, joka ilmenee töissä ja tällöin edellä mainittu toiminta koskee omaa työtä tai ammatillista identiteettiä. Tutkimuksessani mielenkiinnon kohteena on luokanopettajat ja heidän kokemuksensa ammatillisesta toimijuudesta. Opettajien toimijuutta on erityisen kiinnostavaa ja tärkeää tutkia siksi, että toimijuudella on valtava vaikutus opettajien työhön ja opettajuuteen. Sillä on yhteyksiä mm. oppimiseen, kehittymiseen, työn mielekkyyteen, ja jopa oppilaiden oppimiseen. Lisäksi opettajien työ on hyvin monipuolista ja opettajien toimijuus saakin erilaisen ympäristön luokkahuoneessa kuin työyhteisössä. Opettajan työtä määritellään ylemmiltä tahoilta ja lisäksi koulu fyysisenä työympäristönä luo omat puitteet opettajan toimijuuden mahdollisuuksille. Opettajan toimijuus muotoutuu siis vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kaiken tämän lisäksi jokainen opettaja on persoonallinen opetusalan ammattilainen, omine kokemuksineen, ajatuksineen, tavoitteineen, uskomuksineen ja osaamisineen. Vaikka toimijuus rakentuu aina tilanteen ehdoilla, vaikuttavat siihen niin menneet kokemukset kuin myös tulevaisuus, sillä toimijuus tähtää aina johonkin. Tämän perusteella voikin sanoa, että opettajan toimijuus on jokaisella opettajalla erilainen ja jatkuvasti muuttuva.

 

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni tavoitteena oli saada ymmärrystä siitä, mitkä tekijät opettajien kokemuksen mukaan ovat vaikuttaneet heidän ammatilliseen toimijuuteensa sitä vahvistaen tai rajoittaen. Laadullisella tutkimuksella pyrin opettajien toimijuuden kokemusten kuvaamiseen, ymmärtämiseen ja tulkintaan jokaisen opettajan kokemukseen syventyen. Tutkimuksessani haastattelin opettajia, joilla oli jo useampi työvuosi takana, jotta pystyin tarkastelemaan toimijuuden kokemuksen muutosta. Haastattelun osana opettajat piirsivät tarinaviivan kuvaamaan toimijuuden kokemuksen muutosta ensimmäisistä opettajavuosista tähän päivään saakka.

 

Tuloksia ja johtopäätöksiä

Luokanopettajien toimijuuteen vaikuttavia tekijöitä luokiteltiin tässä tutkimuksessa ulkoisiin ja henkilökohtaisiin tekijöihin. Ulkoisia, eli opettajan ympäristöstä tulevia toimijuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat opettajan työn luonne, fyysiset tekijät, yhteistyö kollegoiden kanssa, työkulttuuri ja yhteiskunta. Henkilökohtaisia eli opettajaan itseensä liittyviä tekijöitä olivat työkokemus, osaaminen, ammatillinen identiteetti ja reflektointi. Nämä tutkimustulokset vahvistavat aiempien ammatillista toimijuutta ja opettajan toimijuutta tutkineiden tutkimusten näkemyksiä siitä, millaisilla tekijöillä on vaikutusta toimijuuden saavuttamiseen. Kuitenkin vaikka opettajien kokemuksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä, painottuivat opettajien uralla hyvinkin erilaiset tekijät ja jokaisen toimijuuden kokemus ja sen muutos uran aikana oli ainutlaatuinen. Näillä opettajilla toimijuuteen heidän urallaan olivat selkeimmin vaikuttaneet vuorovaikutus oppilaiden kanssa, reflektointi, opetussuunnitelmat, yhteiskunnan uudistukset, oma näkemykset, yhteistyö ja oppiminen. Osa opettajista toi esiin laajemman tason vaikuttajia, kuten yhteiskunta ja opetussuunnitelma, osalla toimijuuteen olivat vaikuttaneet enemmän pienemmän tason tekijät, kuten avun saaminen tai vuorovaikutuksen laatu. Useat tekijät saattoivat joko vahvistaa tai heikentää toimijuutta tilanteen mukaan, ja tällaiset tekijät olivat useimmiten ulkoisia tekijöitä. Tekijät, joilla oli yksinomaan toimijuutta kasvattava vaikutus, olivat henkilökohtaisia tekijöitä. Toisaalta henkilökohtaiset tekijät saattoivat myös olla esteenä toimijuudelle, jos esimerkiksi opettajan ammatillisessa identiteetissä oli työstettävää. Tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että koska opettajan toimijuus muotoutuu ympäristöstä tulevien ulkoisten tekijöiden ja opettajan henkilökohtaisten tekijöiden alituisessa vuorovaikutuksessa, on tärkeää, että opettaja kehittää ja hyödyntää henkilökohtaisia lähtökohtiaan työssään, jotta hänellä on paremmat mahdollisuudet kohdata ulkopuolelta tulevia tekijöitä ja saavuttaa omasta näkökulmastaan mahdollisimman hyvä toimijuus. Ulkoisten tekijöiden tiedostaminen on omalta osaltaan tärkeää, koska siten näitä voidaan kehittää ja sitä kautta luoda opettajille paremmat mahdollisuudet toimijuudelle.

Elisa Hyvärinen

Luokanopettajien ammatilliseen toimijuuteen vaikuttavat moninaiset tekijät – Opettajien kokemuksia ammatillisesta toimijuudesta

Tutkimuksen taustaa

Motivaatio, kouluun sitoutuminen sekä oppimisasenteet eivät ole merkityksellisiä ainoastaan kouluvuosien aikana, vaan tärkeässä roolissa myös lapsen myöhemmän elämänkulun sekä -laadun kannalta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet motivaation laskevan koko koulupolun ajan, ja tämän laskun on raportoitu alkavan jo ennen peruskoulun loppumista. Opiskelumotivaation laskusuhdanteeseen olisikin voitava puuttua tunnistamalla ne tekijät, jotka sytyttävät koulumotivaation ja korostamalla niitä aiempaa enemmän, ja vastaavasti tuntemalla ne tekijät, joilla on kielteinen yhteys motivaatioon. Tätä kautta oppijan motivaatiosta juontuvat haasteet voidaan tunnistaa paremmin, ja siten pyrkiä ratkomaan niitä aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. Tässä tutkielmassa näitä motivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä tutkittiin oppimisympäristövälitteisesti tavoiteorientaatioiden kautta.

Tutkimuksen tavoite ja toteutus

Tavoiteorientaatiolla tarkoitettiin tässä tutkielmassa yksilön melko pysyvää taipumusta tietynlaisten tavoitteiden sekä päämäärien suosimiseen oppimis- ja suoriutumistilanteissa, oppimisympäristöllä koulun oppilaalle tarjoamia fyysisiä sekä sosiaalisia toimintaympäristöjä, ja kouluun sitoutumista tarkastellaan oppilaan emotionaalisena sitoutumisena koulunkäyntiin.

Aiemman tutkimuksen perusteella oppilaat, joilla on erilainen motivaatiotausta, saattavat toimia ja suoriutua suoritustilanteissa eri tavoin. Tämän lisäksi on todettu, että oppilaiden tavoiteorientaatio on yhteydessä heidän kokemukseensa luokkahuoneen ympäristöstä ja että kokemus oppimisympäristöstä sekä oppilaan kokema kouluun sitoutuminen kulkevat jossain määrin käsi kädessä. Tavoiteorientaatiotutkimusta alaluokilla on tehty vielä kohtalaisen vähän, eikä tavoiteorientaatiotutkimukseen ole merkittävissä määrin vielä yhdistetty fyysisen oppimisympäristön näkökulmaa. Niinpä tämän tutkielman tarkoituksena oli edistää tätä tutkimuslinjaa tarkastelemalla, minkälaisia tavoiteorientaatioprofiileita 5. luokkalaisilta oppilailta kerätystä aineistosta voidaan löytää, ovatko profiilit yhteydessä oppilaiden arvioihin fyysisestä ja sosiaalisesta oppimisympäristöstään ja ennustavatko tavoiteorientaatioprofiilit tai arvioitu oppimisympäristö oppilaiden kouluun sitoutumista.

Tutkielma on toteutettu itsenäisenä osana Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen (HEA:n) toteuttamaa Kainuun Opiopi -hanketta. Tutkielman aineisto kerättiin joulukuussa 2023 toteutetulla verkkokyselylomakkeella Sotkamon ja Suomussalmen kunnissa 5. ja 8. luokkalaisilta oppilailta, joista tässä tutkielmassa hyödynnettiin ainoastaan 5. luokkalaisten vastauksia (N=122).

Tutkimus toteutettiin muuttujasuuntautuneiden monimuuttuja-analyysien lisäksi hyödyntäen henkilösuuntautunutta lähestymistapaa, jonka avulla yksilöiden tavoitteita voitiin ryhmitellä samankaltaisiin ryhmiin ja ryhmien motivaationaalisia eroja tarkastella kokonaisvaltaisemmin yksittäisten muuttujien välisten suhteiden sijaan. Oppilaat jaettiin tavoiteorientaatioryhmiin Two Step -klusterianalyysin avulla, ryhmien eroavaisuuksia oppimisympäristön arvioissa tutkittiin varianssianalyysilla ja askeltavalla regressioanalyysilla selvitettiin, ennustivatko tavoiteorientaatiot tai oppimisympäristön arviot oppilaan kouluun sitoutumista.

Tutkimuksen tuloksista johtopäätöksiin

Tämän tutkielman aineistosta tunnistettiin neljä erilaista tavoiteorientaatioryhmää, jotka olivat oppimis-, saavutus- ja välttämisorientoituneet sekä sitoutumattomat. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että oppimis- ja saavutusorientoituneiden arviot olivat myönteisesti yhteydessä arvioituja oppimisympäristön tekijöitä kohtaan ja vastaavasti välttämisorientoituneiden vastaukset olivat yhteydessä alhaisempiin arvioihin oppimisympäristön kohtaan. Oppimisorientaatio myös ennusti myönteisesti kouluun sitoutumista, kun taas välttämisorientaation vaikutus ennustavuuteen oli kielteinen. Myönteisempi suhtautuminen oppimisympäristöä kohtaan ennusti kouluun sitoutumista. Tutkielmassa saadut tulokset olivat pääosin linjassa aiemman tavoiteorientaatiotutkimuksen kanssa.

Tutkimuksen aihe oli tärkeä, sillä ymmärtämällä tavoiteorientaatioiden, oppimisympäristöjen ja kouluun sitoutumisen vuorovaikutussuhteita paremmin, voidaan oppilaiden motivaatiota, koulumenestystä ja hyvinvointia tukea kokonaisvaltaisemmin. Se, miten oppimisesta saataisiin tarjottua koulussa tavoiteltavan arvoista, sisäisesti motivoivaa sekä kouluun sitoutumisen aikaansaavaa, on kuitenkin haastava kysymys. Tavoitteet, motivaatio ja sitoutuminen eivät kuitenkaan synny tyhjiössä, vaan niihin voidaan vaikuttaa monin tavoin. Kenties nämä osatekijät paremmin ymmärtämällä voimme tarjota tulevaisuudessa kohdennetumpia ratkaisuja eri tavoin motivoituneille oppijoille.

Sonja Järvinen

Oppimisympäristön arviointia motivationaalisten linssien läpi – tavoiteorientaatiot, oppimisympäristö ja kouluun sitoutuminen 5. luokkalaisilla Kainuun Opiopi -hankkeessa

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Tutkimukseni keskiössä on suomalaisen perusopetuksen ajankohtaiset arvot ja asenteet vuonna 2024. Tavoitteenani oli kartoittaa ja analysoida, millaisia keskusteluaiheita valtio, opetusalan yritykset ja opetusvaikuttajat tuottavat, ja millaisen tilannekuvan nämä keskusteluaiheet luovat perusopetuksesta. Tutkimuksen tärkeys korostuu erityisesti muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa koulutuksen merkitys ja rooli ovat jatkuvassa tarkastelussa.

Tutkimuksen tulokset

Tuloksista nousi esiin viisi keskeistä aihetta:

1. Erityispedagogiikan ja tuen saatavuuden korostaminen: Tämän aiheen mukaan opettajien erityispedagogiset taidot ja yksilöllinen tuki ovat keskeisiä tekijöitä oppilaiden onnistumisen kannalta. Oppimisen tuen saatavuutta halutaan parantaa ja koko oppimisen tuen järjestelmä uusia. Opetusvaikuttajat nostavat tärkeäksi asiaksi opettajien erityispedagogiset taidot, joiden omaksuminen ja kehittäminen nähdään itsestäänselvyytenä.

1. Oppimistulosten kriisi: Huoli oppimistulosten heikkenemisestä ja tarve parantaa koulutuksen laatua. Korkea osaamistaso yhdistetään yhteiskunnan hyvinvointiin ja taloudelliseen kilpailukykyyn, ja vuodesta 2006 alkaen laskeneet PISA-tulokset nähdään uhkaavan yhteiskuntaa ja sen taloudellista kantokykyä. Huoli oppimistuloksista esiintyi erityisesti valtion tuottamissa asiakirjoissa.
2. Oppilaiden hyvinvoinnin vaaliminen: Oppilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkitys korostuu, ja koulun rooli hyvinvoinnin edistäjänä nähdään tärkeänä. Oppilaiden hyvinvointi koetaan tärkeäksi myös oppimisesta irrallaan.
3. Huoli opettajien työhyvinvoinnista: Opettajien jaksaminen ja työhyvinvointi ovat nousseet tärkeäksi keskustelunaiheeksi. Opettajat itse puhuvat heikosta työhyvinvoinnista tai sen heikentymisen uhasta paljon, ja jakavat vinkkejä kollegoiden kesken tavoista parantaa työhyvinvointia.
4. Perusopetuksen ja yksityisen sektorin yhteenkietoutuminen: Perusopetus kaupallistuu, kun perusopetukseen syntyy riippuvuus yksityisten opetusalan yritysten tarjoamiin tuotteisiin ja palveluihin. Opetusalan yritykset kietoutuvat kiinteäksi osaksi perusopetuksen toimintaa. Yritykset näkevät roolinsa perusopetuksessa välttämättömänä ja kertovat, ettei perusopetus ja opettajat pärjää ilman heidän läsnäoloaan. Myös opettajat hyötyvät tästä ilmiöstä toimimalla opetusvaikuttajina ja saamalla kaupallisista yhteistöistä taloudellista hyötyä.

 

 

Johtopäätökset ja merkitys

Tutkimukseni osoittaa, että perusopetuksen kaupallistuminen on vahvasti läsnä suomalaisessa perusopetuksessa. Toisaalta sosiaalipoliittiset arvot ja asenteet, jotka tukevat perusopetusta, ovat edelleen vahvoja, kuten ne olivat 1970-luvulla perusopetusta perustettaessa. Tulokset auttavat ymmärtämään paremmin perusopetuksen kenttää ja siinä vallitsevia puheenaiheita. Tämä tieto voi olla hyödyllistä päättäjille, opettajille ja tutkijoille, jotka pyrkivät kehittämään ja parantamaan koulutusjärjestelmää.

Jatkokehityksen mahdollisuudet

Tutkimukseni herättää kysymyksiä perusopetuksen tulevaisuudesta: miten voimme parantaa opettajien ja oppilaiden hyvinvointia, ja kuinka voimme tasapainottaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoimintaa koulutuksessa? Näiden kysymysten pohtiminen ja niihin vastaaminen on olennaista perusopetuksen jatkuvassa kehityksessä.

Tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa perusopetuksen nykytilasta ja auttaa hahmottamaan tulevaisuuden suuntaviivoja, jotta voimme kehittää perusopetusjärjestelmää entistä paremmaksi.

Elena Kantinkoski

Perusopetus 2024: Ajankohtaiset ilmiöt, arvot ja asenteet

Valtion, opetusalan yritysten ja opetusvaikuttajien tuottamat diskurssit moniaineistoisen tulkitsevan diskurssianalyysin kohteena

Luokanopettajaopiskelijat ja valmistuneet luokanopettavat eivät kokemukseni eivätkä tutkimustulosten mukaan juurikaan halua opettaa musiikkia. Tutkielmassani halusin selvittää, millaisia näkemyksiä eri suomalaisten yliopistojen luokanopettajakoulutuksen musiikin opettajilla on luokanopettajien pakollisesta musiikin kurssista ja tulevien luokanopettajien musiikillisesta kompetenssista.

Kerron maisterintutkielmastani lisää esittelyvideolla, tässä linkki:

https://youtu.be/IXNR2CvZmBE

Otso Saano

Yliopistojen opettajankoulutuksen musiikin opettajien näkemyksiä luokanopettajiksi opiskelevien pakollisesta musiikin kurssista ja tulevien luokanopettajien musiikillisesta kompetenssista

I berättelser finns stor social och samhällelig makt. Genom dem produceras och reproduceras rådande normer och maktförhållanden, vilket skapar möjligheter för en del och hinder för andra. De som har rätt och rum att berätta berättar medan resten förblir tysta, och därmed också maktlösa. En dominerande berättelse i skolan idag är den om inklusion. Det finns mycket potential i inklusion och den är en del av både allmän- och specialpedagogikens framtid. Samtidigt behöver begreppet och hur det tillämpas i skolor kritiskt ses över då de elever som borde gynnas av inklusion i stället riskerar blir ytterligare utsatta. I sista hand är det eleven som behöver stå i centrum, inte politik eller ideologi. Det innebär att elevers perspektiv behöver föras fram bättre och de omgivande strukturerna synliggöras. Det finns stora förväntningar på att elever i skolan ska få utvecklas till självständiga, aktiva samhällsmedlemmar som kan tänka både kritiskt och kreativt, samtidigt som man kan fråga sig ifall elever tillåts tillräckligt med utrymme i skolan för att öva på de färdigheter som behövs för att kunna möta förväntningarna.

Målet med avhandlingen var att i en finländsk kontext synliggöra elevers handlingsutrymme och reflektera kring deras möjligheter att uppnå läroplanens målsättningar. Det gjordes genom en kombination av tematisk litteraturanalys av läroplanen samt tematisk och narrativ analys av klassrumsobservationer. I läroplanen synliggjordes elevers subjektiva utrymme, och i observationerna elevers handlingsutrymme i praktiken. I början av arbetsprocessen var meningen att inte endast se på lärarens roll, men det blev snabbt klart att det inte var möjligt, och den narrativa analysen fokuserade därför starkt på lärarens roll som protagonist eller antagonist samt vilka resultat det förde med sig för eleven och hens möjligheter att utvecklas till en ur samhällets perspektiv produktiv medlem. Det narrativa förhållningssättet hjälpte att synliggöra maktpositionerna mellan elev, lärare och samhället i materialet.

Resultaten visade att läroplanen (2014) ser eleverna individuella värde, men det är oftast i koppling till produktivitet ur ett samhälleligt perspektiv eller som en mottagare av specialpedagogiska åtgärder. I klassrummet hade eleverna nog handlingsutrymme, men det definierades av läraren som har makten i klassen. Lärarens bemötande av eleverna och deras reaktioner till elevers handlingar har stor betydelse för elevers upplevelser i klassen, vilket i sin tur formar deras möjligheter att möta läroplanens målsättningar. Inklusion kunde vara ett bra sätt att vidga det handlingsutrymme elever har, men det kräver att lärare har tillräckligt med kunskap om vad inklusion är och hur det tillämpas, samt en vilja att göra de ändringar som behövs.

Den syn på individualism i skolan som målas fram i avhandlingen baseras på individen som ansvarstagare, samtidigt som individens utrymme att göra beslut är begränsad. Inklusion som jag ser den skulle innebära att ansvaret tvärtemot skulle bäras av kollektivet med läraren i spetsen, och handlingsutrymmet för individen skulle öka. Det kunde ge bättre förutsättningar för elever med olika utgångslägen att uppnå skolans förväntningar, öka förståelsen för olika behov och utveckla självständigt tänkande. Därtill tänker jag också att elevers mående betydligt kunde främjas genom en sådan skiftning. De ramar som skolan formar kunde möjliggöra detta, även med relativt små förändringar. Det finns utrymme för en hälsosam mängd vardagsanarkism i klassen bara vi skapar det!

Laura Winter – Hur ser elevens handlingsutrymme ut i en finländsk skolkontext?

Kotitalousopetus on totuttu järjestämään kotitalousluokassa. Kuitenkin maailma ympärillämme muuttuu ja esimerkiksi käyttämämme teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Emme enää osaa hämmästellä mukanamme kulkevan älypuhelimen erinomaisuutta tai etäluentojen sujuvuutta. Tieto- ja viestintäteknologia antaa myös uusia mahdollisuuksia kotitalousopetukselle. Kuitenkaan meille tutut ja itsestään selvät asiat eivät ole globaalisti itsestään selviä, oli kyse sitten koulutusjärjestelmästä, saatavilla olevasta Internet-yhteydestä tai tavastamme toimia.

Haastava ja antoisa kansainvälinen tutkimushanke

Maisterintutkielmani on tehty osana kansainvälistä tutkimushanketta, mikä avasi minulle mahdollisuuksia tutustua tutkimuksen maailmaan ja oppia niin kotitalousopetuksesta kuin ghanalaisesta yhteiskunnasta. Maisteritutkielma on itsessään valtava oppimisprosessi, mutta sen tekeminen osana tutkimushanketta, sijoittuen itselle vieraaseen ympäristöön ja kulttuuriin entisestään laajentaa oppimismahdollisuuksia.

Maisteritutkielmassani käytetty aineisto on kerätty tutkimushankkeessa ja se koostui ghanalaisten opettajaopiskelijoiden kohderyhmähaastatteluista, joista aineistokseni rajautuivat kotitalousopettajaopiskelijoiden kohderyhmähaastattelut. Tyypillisesti maisterintutkielmassa ensin valitaan aihe ja tutustutaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen. Kun järjestys muuttuu ja lähtökohtana onkin aineisto, tutkimusprosessi muuttaa melko perustavanlaatuisesti ja tutkimustehtävän kirkastaminen vastaamaan olemassa olevan aineiston mahdollisuuksia haastoi tottumatonta tutkijaa. Kiinnostukseni ghanalaisten opettajaopiskelijoiden omista näkemyksistä sekä kulttuurin ja toimintaympäristön vaikutuksesta hybridiopetukseen muovautui tutkimuksen tavoitteeksi tutkimustehtävänä tarkastella ghanalaisten opettajaopiskelijoiden näkemyksiä hybridiopetuksen mahdollisuuksista Ghanassa yleisesti, mutta erityisesti kotitalousoppiaineessa.

Etäopetuksen mahdollisuuksia vaihtelevilla resursseilla.

Ghanan koulutusjärjestelmä on hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Suurimpana erona on, että järjestelmä on hyvin keskitetty, ja opettajat ja koulut kautta Ghanan toteuttavat opetuksessa samoja yksityiskohtaisia opetussuunnitelmia ja olemassa olevia koulutuspoliittisia ohjeita, joista koulujen resurssien ohella vastaa hallinto. Tieto- ja viestintäteknologian merkitys on jo tunnistettu koulutukseen liittyvien poliittisten uudistusten tasolla, kuitenkin Ghanassa hybridiopetus ja teknologian käyttöopetuksessa ovat vielä harvinaisia ja esimerkiksi luokkahuoneopetuksessa projektorien ja tietokoneiden käyttö on harvinaista vähäisten resurssien vuoksi. COVID-19 pandemia edisti myös Ghanassa etäopetusta sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttöä opetuksen. Vaikka ghanalaisissa luokissa tieto- ja viestintäteknologia ei ole käytössä, ovat älypuhelimet laajasti käytössä yksityiselämässä.

Hybridiopetuksen ja tieto- ja viestintäteknologia käytön lisäämisen haasteina Ghanassa ovat koulujen niukat resurssit, heikko Internet-yhteys sekä puutteelliset taidot. Myös keskitetty hallinto haastaa näiden käyttöönottoa, koska nykyiset opetussuunnitelmat on suunniteltu luokkahuonehuoneopetukseen. Ensisijaisesti on tärkeää vahvistaa tieto- ja viestintäteknologian käyttöä luokkahuoneopetuksessa taitojen karttumisen ja resurssien lisäämisen kautta. Ghanalaisen kulttuurin elementtejä nousi esille kohderyhmähaastattelussa, muun muassa korostui kasvokkain tapahtuvan viestinnän ja opetuksen tärkeys sekä sosiaalisten suhteiden merkitys. Lisäksi Ghanan alueelliset ja perheiden tulotasojen väliset erot haastavat hybridiopetuksen mahdollisuuksia.

Kotitalousopetuksessa ghanalaisten opettajaopiskelijoiden näkemykset hybridiopetuksen ja tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksista ovat yhtenevät olemassa olevan tutkimuksen kanssa, eli mahdollisuuksia nähdään erityisesti luokkahuoneopetuksen kehittämisessä visuaalisilla elementeissä sekä mahdollisuuksilla kehittää opettamista ja oppimista sulautuvan opetuksen (blended learning) keinoin hyödyntäen käänteistä opetusta (flipped learning).

Maisteritutkielmani hyödyt

Maisterintutkielmani tulokset auttavat ymmärtämään ghanalaisen yhteiskunnan asettamia vaatimuksia hybridiopetuksen ja tieto- ja viestintäteknologia käytön lisäämiselle ja ennen kaikkea tarpeelle arvioida menetelmien sopivuutta ja tarpeellisuutta paikallisesti.

Henkilökohtaisesti maisterintutkielmani on ollut ainutlaatuinen matka ghanalaiseen yhteiskuntaan ja tutkimuksen maailmaan.

Laura Pimiä

Exploring Hybrid Education in Ghana, Perspectives of Home Economics Teacher Students

Tutkimuksessa ”Mitä sateenkaarinuorille kuuluu?” (Alanko, 2014) todetaan, että tiedonkeruujärjestelmät luokittelevat nuoret yleensä yhdeksi yhtenäiseksi sukupolviryhmäksi, eivätkä ne näin erittele heidän toisistaan eroavia kokemuksiaan. Nuorten moninaisuus jää tällöin hahmottumatta ja heteronormatiivisista näkemyksistä poikkeavat näkemykset huomioimatta. Tällä tarkoitetaan erityisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimattomuutta. (Alanko, 2014) Seksuaalikasvatus puolestaan on alati tutkittu aihe ainakin 2000-luvulla, ja tässä tutkielmassa sitä kuvattiin nuorten moninaisten ryhmän ajatuksia kuunnellen.

 

Tutkimustehtävät ja tutkimuksen toteutus

Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää sateenkaarinuorten ja heteronormiin kuuluvien nuorten ajatuksia ja kokemuksia koulun seksuaalikasvatuksesta. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, minkälaisia sisältöjä ja miten ja missä oppiaineissa seksuaalikasvatusta käsiteltiin. Lisäksi kiinnostuksen kohteena olivat sisällöt ja opetustavat, joita olisi toivottu opetukseen ja kehitysehdotukset seksuaalikasvatukseen kouluissa. Tutkielman aineistona ovat kuuden sateenkaarinuoren ja neljän heteronormiin kuuluvan nuoren haastattelut.

Aineisto kerättiin kahdessa erässä: ensimmäisellä kierroksella haastateltiin viittä sateenkaarinuorta keväällä 2021 ja keväällä 2024 neljää heteronormiin kuuluvaa nuorta ja yhtä sateenkaarinuorta, Etelä-Suomen alueelta.

Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysin keinoin, hyödyntäen myös pienimuotoista kvantitatiivista analyysiä. Aineiston muodostumisen jälkeen aineisto litteroitiin mahdollisimman pian ja tarkasti. Aineistoa luettiin läpi moneen kertaan ennen varsinaista analyysiä selkeän kokonaiskuvan ja alustavien havaintojen muodostamiseksi. Tässä vaiheessa myös vertailtiin alustavasti kahden haastatteluryhmän tuottamia haastatteluaineistoja, etsien niistä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Aineiston varsinaisessa analyysivaiheessa aineistoa alettiin yksinkertaistamaan luokittelemalla aineistoa. Jokaisesta haastattelutekstistä muokattiin versio, jossa puhekielisistä vastauksista muodostettiin yksinkertaistettuja ja tiivistettyjä muotoja ja muodostettiin näistä taulukoita. Tällä tavoin pyrittiin selvittämään, mitä haastateltavat todella sanovat ja tarkoittavat. Tämän jälkeen nämä taulukot yhdistettiin kaikki samaan taulukkoon, jossa vastaukset järjestettiin erilaisten teemojen alle. Taulukkoon merkattiin, ketkä haastateltavista mainitsivat asiat ja samalla toteutettiin pienimuotoista määrällistä analyysiä laskemalla, kuinka monta kertaa jokainen teema esiintyy aineistossa.

Tulokset ja pohdintaa

Tuloksissa nostettiin esille seksuaalikasvatuksen sisällöt haastateltavien mukaan, oppiaineet, joissa haastateltavien mukaan koulussa käsiteltiin seksuaalikasvatusta, mistä he saivat tietoa seksuaalikasvatukseen liittyen, sekä oppiaineet ja sisällöt, joita olisi voitu käsitellä seksuaalikasvatuksessa ja seksuaalikasvatuksen kehitysehdotuksia.

Tuloksissa ryhmien yhteisiä mainintoja käsitellyistä sisällöistä saivat lisääntyminen, ehkäisy, anatomia ja seksitaudit, seksuaali- ja/tai sukupuoli-identiteetti ja kuukautiset. Eroavaisuuksiin kuuluivat heteronormiin kuuluvien nuorten mainitsemat varoitukset raskaaksi tulemisesta ja seksuaalirikoksen uhriksi joutumisesta. Sateenkaarinuorilta puolestaan tuli mainintoja oletuksesta, että kaikki haluavat harrastaa seksiä jossain vaiheessa. Heteronormiin kuuluvilla nuorilla korostuivat tiedonlähteinä kaverit ja vertaiset sekä TV-sarjat, sateenkaarinuorilla puolestaan erilaiset sosiaalisen median lähteet, kuten Tumblr-blogipalvelu. Sisältötoiveina kaikilla haastateltavilla oli seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus. Kehitysehdotuksia olivat turvallisen tilan ja hyvän ilmapiirin luominen, omien oikeuksien ja rajojen opettaminen ja opetuksen varoittavasta sävystä siirtyminen neutraalimpaan tapaan suhtautua asioihin. Seksuaalikasvatus on tutkittavien kokemusten mukaan ollut heteronormatiivista ja aiheuttanut ihmetystä ja ulkopuolisuuden tunteita molemmissa ryhmissä. Seksuaalikasvatukseen kaivataan turvallista ja neutraalia suhtautumistapaa opetukseen sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimista sisällöissä.

Elisa Tikka

Koulun seksuaalikasvatus sateenkaarinuorten ja heteronormiin kuuluvien nuorten näkökulmasta

 

Tutkielmassani tarkastelin suomalaisten suhdetta puuhun osana suomalaista kulttuuria, taloudellista hyvinvointia sekä ekosysteemipalveluiden tuottajana. Tutkimuksen aiheen sain Pirita Hakkaraiselta, joka toimi tutkielman ohjaajana yhdessä Jaana Kärnä-Behmin kanssa. Hakkaraista taas herätteli aiheen pariin puutaiteilija Ilona Rista, jolla oli herännyt huoli puualan tulevaisuudesta sekä puukäsityötaidon heikkenemisestä. Hänen “Suomalaisia kukkia” -paviljonkinsa Helsingin Töölönlahdella syyskesällä 2022 toimi alustana tätä tutkimusta varten tehdyille haastatteluille. Tutkimukseni nimi sai sinettinsä Töölönlahdella kesällä 2022, kun haastattelemani nuori nainen esitti, etten voi tehdä gradua tästä aiheesta, jos en tunne tätä kyseistä Vesa-Matti Loirin biisiä “Hyvää puuta”. Tutkimuksen aihe kiinnosti, koska opintojeni myötä olen innostunut puusta käsityön materiaalina. Lisäksi olen toiselta ammatiltani ympäristönsuunnittelija, minkä vuoksi tarkastelen puuta myös toisesta näkökulmasta, kasvina ja osana maisemaa.

Haastatteluissa pyrin selvittämään, millaisia merkityksiä ihmiset liittävät puuhun luonnossa, miten he kokevat puun materiaalina sekä mikä merkitys puukäsityöllä on heidän elämässään. Lisäksi tarkastelin, mitä merkityksiä ihmiset antavat puulle tulevaisuudessa. Tutkielmani pyrki löytämään puhetapoja, joilla ihmiset puhuvat suhteestaan puuhun erilaisista merkitysnäkökulmista käsin. Aineistoksi keräsin 15 kpl puolistrukturoituja haastatteluja, jotka litteroin kesällä 2022. Viimeistelin tutkielmani Kilpisjärven biologisella tutkimusasemalla toukokuussa 2024 Gradut valmiiksi! -stipendin mahdollistamana. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa käytin sisällönanalyysiin tukeutuvaa diskurssianalyysia.

 

Puu on osa suomalaisen identiteettiä

Suomalaiselle puu on luonnollinen, jokaisen elämään jollain tavalla liittyvä asia. Sanan “puu” voidaan ajatella tarkoittavan puuta kasvina tai puuta materiaalina. Monikossa puut muodostavat metsän. Puu on materiaalina monipuolinen ja mielenkiintoinen, koska sen voidaan ajatella olevan vielä materiaaliksi käytettynäkin samanaikaisesti sekä kulttuurin että luonnon osa. Suomessa puu ja metsä ovat perinteisesti olleet keskeisiä elementtejä identiteetin rakennusaineena, hyvinvoinnin tuottajana sekä taloudellisesti että virkistysnäkökulmasta. Perinteinen näkemys puusta resurssina on viime aikoina saanut rinnalleen uusia merkityksiä, kuten puun ja metsän merkityksen ilmastolle sekä materiaalina korvaamassa epäekologisia materiaaleja. Tämä tutkimus on tarpeellinen, koska se tuottaa uutta tietoa suomalaisten puusuhteesta tilanteessa, jossa erilaiset tarpeet saattavat aiheuttaa ristiriitoja siinä, mihin ja miten puuta tulisi käyttää.

 

Puu luo tasa-arvoa, minäpystyvyyttä, hyvinvointia ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen

Tutkielman aineistossa puu näyttäytyi arvokkaana materiaalina, jonka käytöllä ajateltiin olevan miltei rajattomasti mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Esiin nousi vahvasti myös puun miellyttävyys elävänä luonnonmateriaalina, jopa ihmiseen vertautuvana oliona. Metsä ja puut koettiin suojelemisen arvoisena, elvyttävinä, puu jopa ystävänä. Myös puukäsityön merkitys tasa-arvon edistäjänä koulukontekstissa sekä erilaisten perheiden, että sukupuolten välillä nähtiin tärkeänä. Puukäsityötaidon nähtiin myös parantavan minäpystyvyyden kokemusta ja sitä kautta vaikuttavan identiteetin muodostumiseen.

Diskurssianalyysin avulla tunnistin viisi erilaista puhetapaa puusta puhuttaessa; puu suomalaisuuden rakentajana, puu kasvattajana, puu tasa-arvon edistäjänä, puu hyvinvoinnin tuottajana sekä puu arvostettuna materiaalina.

Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että puu on edelleen tärkeä osa suomalaisuutta, sekä arjessa että identiteetin kannalta. Tämä tutkimus voi tarjota arvokasta tietoa metsän ja puun roolista suomalaisessa yhteiskunnassa sekä olla tukena päätöksille, joita tehdään esimerkiksi koulukäsityöhön, metsänhoitoon tai kaupunkisuunnitteluun liittyen. Jatkossa minua kiinnostaisi tutkia, miten puhetavat vaihtelevat erilaisissa konteksteissa, kuten maantieteellisesti eri alueilla Suomessa, erilaisista ammateista tai harrastusryhmistä käsin tai eri ikäryhmien välillä. Omassa aineistossani suuri osa haastatelluista oli pääkaupunkiseudulla asuvia, eläkeikäisiä ihmisiä. Minua myös kiinnostaa se, miten suomalaisten puusuhde otetaan huomioon päätöksenteossa.

Itselleni jäi päällimmäiseksi mielikuva, että puu on enemmän kuin materiaali. Niin hyvää puuta se on.

Riitta Varis