Kuukausi: syyskuu 2021

Tausta

Tutustuin kansanpukuihin, kun valmistin itselleni feresin keväällä 2020. Puvun valmistaminen oli osa kandidaatin tutkielmaani, jolloin pääsin raapaisemaan pintaa kansanpukujen maailmasta. Kansanpukuja on näkyvillä Suomessa harvakseltaan, vaikka monin paikoin niitä vielä käytetään paljonkin. Kansanpuvun käyttäminen on pukeutumisessa täysin oma maailmansa. Kansanpukujen moninainen maailma vei minut mennessään ja halusin päästä tutustumaan niihin syvemmin. Päädyin syventämään omaa tietämystäni kansanpukuun liittyen ja toteutin asiasta pro gradu -tutkielman.

Tavoitteet ja toteutus

Vaatteiden käyttäminen eli pukeutuminen kuuluu ihmisten jokapäiväiseen elämään ja se liitetään vahvasti osaksi jokaisen henkilön omaa identiteettiä. Kansanpuku on ollut aiemmin vaate, joka on ollut laajasti käytössä rahvaan keskuudessa. Kansanpuvut on valmistettu käsityönä, vaikkakin osittain ostokankaista. Monessa pitäjässä on ollut omanlainen puku ja eri alueiden asukkaat on erotettu pukeutumisen avulla. Aiemmin kansanpukuun pukeutuminen on ollut enemmän säännöillä rajattua.

Kansanpuvuista on saatavilla paljon kuvallista materiaalia ja moni aiempi tutkimus perehtyy yksityiskohtaisesti eri alueiden kansanpuvun sisältöön eli minkälaisia osia jonkun tietyn alueen pukuun kuuluu. Tässä tutkimuksessani halusin tutkia erilaisten kansanpukujen käyttämistä ja valmistamista sekä kansanpukuihin liitettäviä merkityksiä Suomessa. Tutkijana halusin selvittää yksittäisten henkilöiden mielipiteitä ja omia tuntemuksia kansanpukuun liittyen.

Tutkimuksessa toteutettiin kaksi teema haastattelua henkilöille, jotka työskentelevät kansanpukujen parissa aktiivisesti. Haastattelujen perusteella valmistin kyselylomakkeen, jonka jaoin henkilöille, jotka kokevat käyttävänsä kansanpukua aktiivisesti. Sain yllätyksekseni 78 vastausta kyselylomakkeelle, joka ylitti kaikki odotukset.

Kyselylomakkeelle oli määritelty paljon kysymyksiä, joihin vastaaja pystyi avoimesti kertomaan oman kokemuksen kansanpukuun liittyen. Analysoin kyselylomakkeen vastuksia laadullisesti ja määrällisesti pyrkien etsimään kansanpukuun tärkeimmiksi liitettävät merkitykset.

Johtopäätös ja tutkimustulokset

Tutkimuksen perusteella kansanpuvut ovat hyvin merkityksellisiä niiden käyttäjille. Tutkimukseen vastanneilla henkilöillä monella on oma puku tai he käyttävät jonkun läheisen kansanpukua aktiivisesti. Jokainen vastaaja osoitti mielenkiintonsa kansanpukua kohtaan ja kaikilla oli oma mielipiteensä kansanpuvun valmistamisesta sekä käyttämisestä. Kansanpuvulle löytyy mahdollisesti yhtä monta erilaista merkitystä kuin on kansanpuvun käyttäjiäkin. Nykyaikana kansanpukuun ei liitetä voimakkaita sääntöjä sen käyttämiseen tai ulkonäköön vaan kuka tahansa voi pukeutua minkä tahansa alueen kansanpukuun niin halutessaan.

Kansanpuvun käyttäjät kantavat omaa pukuaan ylpeydellä ja monet vastaajat viittaavat siihen, että heidän merkityksensä puvun käyttämiseen löytyy omista sukujuurista. Muutamat vastaajat toivat esille, että ovat olleet kiinnostuneita oman asuinpaikkansa historiasta ja ovat tämän vuoksi hankkineet jonkun tietyn kansanpuvun. Karjalassa asuva tai Karjalasta lähtöisin oleva kansa käyttää edelleen vastausten perusteella aktiivisimmin kansanpukua. Monelle kansanpuku on jäänyt vain juhliin tai tilaisuuksiin laitettavaksi vaatteeksi. Osa vastaajista kuitenkin kertoi käyttävänsä kansanpukua aktiivisesti omassa arjessaan ja toivat esille, että sen käyttäminen liittyy vahvasti heidän pukeutumisen identiteettiinsä.

Selvitin tutkimuksessa vastaajien käsityöllisyyttä ja käsitöiden harrastamista. Vain kolme vastaajaa ilmoitti, ettei harrasta käsitöitä, mutta yksi näistä vastaajista kertoi silti neulovansa säännöllisesti. Aiemmin kansanpuvut valmistettiin aina käsityönä kotona ja käsityöllisyys siirtyi perheessä vanhemmilta lapsille. Moni vastaajista koki, että käsityöllisyys liittyy vahvasti kansanpuvun valmistamiseen ja useat olivat sitä mieltä, etteivät peruskäsityötaidot välttämättä riitä kansanpuvun kokonaisuuden valmistamiseen. Tästä oli mielipiteitä puolesta ja vastaan. Yllätyksekseni vain reilu puolet vastaajista olivat itse valmistaneet itsellensä oman kansanpuvun. Suurin osa vastaajista kuitenkin harrasti jotain käsitöitä. Tutkimuksen perusteella muutamat vastaajat olivat valmistaneet useita kansanpukuja itsellensä tai muille läheisille eivätkä kokeneet kansanpuvun valmistamista vaikeaksi. Käsityöllisyys ja sen taidon omaaminen voidaan katsoa hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Selkeästi voi nostaa esille, että kaikki vastaajat kokivat käsityöllisyyden yhteisesti omaksi voimaksi jaksaa arjen pyörityksessä.

Kansanpuvut ja tietämys niistä ovat katoavaa kansanperinnettä. Kansanpukuja on aiemmin käytetty ja valmistettu laajasti Suomessa, mutta nyt niitä käytetään ja valmistetaan harvemmin. Tieto kansanpuvuista siirtyy perimätietona pienelle osalle suomalaisia. Käsityöllisyys on ollut isona osana kansanpuvun valmistusta ennen, mutta nykyään käsityöntaito ei siirry enää niin usein perimätietona vanhemmilta lapsille. Koulukäsityö on ainoa, joka vie käsityön sanomaa eteenpäin lapsille ja nuorille. Toivottavasti kansanpuku ei koskaan katoa kokonaan näkyvistä.

Wiivi Ilomäki

Kansanpuvun jäljillä – tutkimus kansanpuvun erilaisista merkityksistä

Lukiokoulutukseen on kohdistunut useita uudistuksia viime vuosien aikana. Samaan aikaan lukiolaisten opiskelu-uupumus on kouluterveyskyselyjen (2017, 2019) mukaan lisääntynyt huolestuttavalla tavalla. Uuden lukiolain (714/2018) ja LOPS:n (2019) painottaessa entistä enemmän lukiolaisten hyvinvoinnin ja oppimisen tukea, on korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen herättänyt kritiikkiä sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista jo valmiiksi uupuneiden lukiolaisten jaksamiseen.

Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena oli keventää lukiolaisten abi-kevään taakkaa ja nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä siten, että valtaosa korkeakoulupaikoista jaetaan todistusvalinnalla. Tämän pelätään kuitenkin asettavan vain lisää paineita lukiolaisille. Koska ylioppilaskirjoitukset toimivat nyt ikään kuin korkeakoulujen pääsykokeina, valmistaudutaan korkeakouluhakuun käytännössä abi-kevään sijaan koko lukion ajan. Tämä tarkoittaa myös, että nuorten on tiedettävä melko pian peruskoulun jälkeen, mitä haluavat tehdä isoina. Uskon, että tällaiset paineet voivat ajaa osaa lukiolaisista perfektionismiin. Tutkinkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä.

Perfektionismi ja opiskelu-uupumus

Perfektionismi on persoonallisuuden taipumus, jolle on tyypillistä täydellisyyden tavoittelu. Perfektionismin voi jakaa kahteen pääulottuvuuteen: perfektionistisiin pyrkimyksiin ja perfektionistisiin huoliin. Perfektionistiset pyrkimykset merkitsevät esimerkiksi erittäin korkeiden tavoitteiden ja vaatimusten asettamista itselle ja omille suorituksille. Perfektionistiset huolet taas käsittävät esimerkiksi kokemuksen siitä, etteivät omat suoritukset juuri koskaan yllä näihin korkeisiin vaatimuksiin.

Opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, mikä kehittyy jatkuvan opiskeluun liittyvän stressin tuloksena. Se muodostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä sekä riittämättömyydestä. Uupumusasteinen väsymys on voimakasta opiskeluun liittyvää emotionaalista väsymystä, joka ei mene nukkumalla ohi. Kyynisyys merkitsee opiskelun merkityksen aliarvioimista sekä opiskelun mielekkyyden katoamista. Riittämättömyys on puolestaan tehottomuuden kokemusta sekä opiskeluun liittyvän itsetunnon alentumista. Nämä tekijät seuraavat yleensä toinen toistaan opiskelu-uupumuksen kehittyessä ja laskevat opiskelusuoriutumista.

Tutkimustehtävät ja –menetelmät

Tutkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä. Tutkin myös eri taustatekijöiden yhteyttä lukiolaisten perfektionismiin ja opiskelu-uupumukseen. Lisäksi selvitin, miten lukiolaisten perfektionismi ja opiskelu-uupumus selittivät ja ennustivat toisiaan eri taustatekijät huomioiden. Selvitin myös, millaisia eroja lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni suhteessa eri taustatekijöihin. Keräsin tutkimusaineistoni e-kyselylomakkeen avulla kahdesta uusimaalaisesta lukiosta, joista yhteensä 111 lukiolaista osallistui tutkimukseeni. Analysoin aineistoni määrällisten tutkimusmenetelmien avulla SPSS Statistics 27.0 –ohjelmistolla.

Tulokset

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen välillä oli selkeä positiivinen yhteys, mutta se oli paljon voimakkaampi perfektionistisilla huolilla kuin perfektionistisilla pyrkimyksillä. Tutkimistani taustatekijöistä sukupuoli, huoltajien korkeakoulutustausta, erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokeminen sekä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo olivat yhteydessä lukiolaisten perfektionismiin ja/tai opiskelu-uupumukseen. Sen sijaan lukuvuosi, korkeakoulu jatko-opintosuunnitelmana tai erityisopetuksen saaminen eivät olleet niihin yhteydessä.

Perfektionistisia huolia selittivät ja ennustivat voimakkaimmin riittämättömyys ja uupumusasteinen väsymys, kun taas perfektionistisia pyrkimyksiä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo sekä uupumusasteinen väsymys. Esimerkiksi riittämättömyyttä selittivät ja ennustivat vahvinten perfektionistiset huolet sekä naispuolisuus, ja kokonaisopiskelu-uupumusta (uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys) puolestaan perfektionistiset huolet.

Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni merkitseviä eroja suhteessa heidän sukupuoleensa, huoltajiensa korkeakoulutustaustaan sekä erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokemukseensa. Esimerkiksi nuoret, jotka olivat kokeneet tarvetta erityisopetukselle tai muulle opiskelun tuelle raportoivat enemmän perfektionistisia huolia ja opiskelu-uupumusta kuin ne, jotka eivät olleet kokeneet tätä tarvetta. Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ei ilmennyt eroja suhteessa heidän lukuvuoteensa, jatko-opintosuunnitelmiinsa eikä erityisopetustaustaansa.

Pohdintaa

Opiskelu-uupumus on vakava uhka sekä yksilön hyvinvoinnille että koko yhteiskunnalle, ja siksi sen lisääntyminen lukiolaisten keskuudessa on saatava pysähtymään. Mielestäni opiskelu-uupumusta voisikin seuloa lukioissa, jotta siihen voitaisiin puuttua. Opiskelu-uupuneita tai sen riskin alla olevia lukiolaisia tukiessa olisi tutkimukseni perusteella hyvä huomioida heidän perfektionistiset taipumuksensa. Olisi hyvä arvioida yhdessä nuorten kanssa heidän tavoitteitaan ja keskustella siitä, miten he suhtautuvat omiin suorituksiinsa. Nuoria olisikin hyvä opettaa säätelemään omaa perfektionismiaan. Nuorille voisi viestiä, ettei korkeissa tavoitteissa, eli toisin sanoen perfektionistisissa pyrkimyksissä ole itsessään välttämättä mitään haittaa, kunhan ei ole jatkuvasti pettynyt omiin suorituksiinsa, eli koe liikaa perfektionistisia huolia. Yksi keino tähän voisi mielestäni olla itsemyötätunnon harjoitteleminen.

Vaikka tutkimukseni perusteella ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikutuksista lukiolaisten perfektionismiin tai opiskelu-uupumukseen, olisi opiskelijavalintamenettelyjä mielestäni hyvä arvioida uudelleen. Lukiolaisilla on nimittäin oltava tarpeeksi tilaa, aikaa ja psyykkistä energiaa ratkaista ikävaiheeseensa liittyviä tärkeitä kehitystehtäviä. Liian kovat suorituspaineet, stressi ja opiskelu-uupumus tekevät tästä kuitenkin haasteellista. Opiskelijavalintojen uudistamisen arvioimisessa olisikin tärkeää huomioida myös sen vaikutukset lukiolaisten hyvinvoinnille. Vaikka uudistamisen tavoitteet toteutuisivatkin, se ei saa tapahtua lukiolaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

 

Noora-Sofia Hermansson

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteys

Tausta

Moninaisuus ja sen kohtaaminen ovat viime vuosien aika olleet yhä enemmän tapetilla. Moninaisuus nähdään myös yhä laajemmin ja siihen sisältyy maahanmuuttajien lisäksi esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Moninaisuus näkyy myös koululuokissa, mikä tekee moninaisuuteen liittyvästä osaamisesta opettajalle olennaisen taidon. Kulttuurienvälinen osaaminen ei voi kuitenkaan jäädä vain opettajan yksin opiskeltavaksi asiaksi, vaan sen kehittäminen on huomioitava opettajien koulutuksessa.

Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat näkevät kulttuurienvälisen osaamisen. Opiskelijat ovat tulevia luokanopettajia, joita moninaisuuden kohtaaminen tulee koskettamaan mahdollisesti heidän koko työuransa ajan. Lisäksi Helsingin yliopiston opiskelijat tulevat mitä luultavimmin työskentelemään pääkaupunkiseudulla, jossa moninaistuminen on erityisen nopeaa. Koin näiden syiden vuoksi tärkeänä kuulla ajatuksia tästä ajankohtaisesta aiheesta juuri opiskelijoilta. Koska myös opettajien koulutuksessa on tärkeää huomioida työelämässä vaadittavat taidot, halusin selvittää, miten opiskelijoiden mielestä heidän opintonsa ovat sisältäneet moninaisuuteen liittyvän osaamisen.

Menetelmät

Tämän laadullisen tutkimuksen aineistona oli kuusi haastattelua ja 23 kyselyvastausta. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston luokanopettajaopintojen kahdelta pakolliselta kurssilta syksyllä 2020. Aineiston koostui 13 ensimmäisen vuoden ja 10 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijasta. Analyysimenetelmänä käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.

Tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat pitivät kulttuurienvälistä osaamista hyvin tärkeänä. Opiskelijat näkivät osaamisen tärkeyden tulevan esiin useissa eri tilanteissa. Tällaisia tilanteita olivat vanhempien kanssa toimiminen, opetuksen toteuttaminen sekä se, miten opettaja välittää arvoja oppilaillensa. Lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamista oppilaiden välisissä haasteellisissa tilanteissa. Maisterivaiheen opiskelijat taas toivat esille, että osaamista tarvitaan pohdittaessa ja kehittäessä omia arvoja ja asenteita.

Luokanopettajan opinnot sisältävät tämän tutkimuksen perusteella liian vähän moninaisuuteen liittyvää opetussisältöä. Koska tämä tuli esille jokaisen maisterivaiheen opiskelijan vastauksissa, koen tutkimuksen isoimman hyödyn olevan opintojen kehittämistyössä. Olisi tärkeää selvittää, mitä ovat ne puolet kulttuurienvälistä osaamista, joista opiskelijat ovat kaivanneet lisää opetusta. Aiheen käsittelyyn toivottiin esimerkiksi lisää konkretiaa. Lisäksi olisi tärkeää selvittää laajemmin sitä, mitkä ovat ne hyödyt, joita opiskelijat kokevat saavansa monikulttuurisuuskasvatuksen valinnaisista opinnoista. Tässä tutkimuksessa näistä nousi esiin erityisesti opettajuuden yhteiskunnallisuuden käsittely.

Lara Yildirim

Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä kulttuurienvälisestä osaamisesta ja sen näkymisestä heidän opinnoissaan

 

Bakgrund och syfte

Tidigare studier har visat att lärares arbetstillfredsställelse har minskat under de senaste åren och att lärare i början av sin karriär löper stor risk för att lämna yrket i ett tidigt skede. Tillfredsställelse med arbetet och karriären har visat en rad positiva följder bland annat på lärares välmående, vilja att stanna i yrket och arbetsengagemang. Syftet med min pro gradu-avhandling var därför att undersöka hur nöjda finländska klasslärare är med sina karriärer fem år in i arbetslivet och att identifiera deras karriärframgångskriterier. Syftet är även att undersöka huruvida klasslärarna upplevde att deras utbildning varit ändamålsenlig och ifall den har förberett dem för arbetslivet, samt att undersöka vad en klasslärare förtjänar. Sambandet mellan karriärtillfredsställelse, utbildningens ändamålsenlighet och lön granskas. Forskningsproblemen undersöks med avseende på kön, tilläggsutbildning och anställningsförhållande.

Genomförande och resultat.

I studien deltog 137 alumner från Helsingfors universitets klasslärarutbildning som utexaminerats mellan åren 2012 och 2015. Informanterna svarade elektroniskt på Aarresaaris nationella karriäruppföljningsenkät. Forskningsdesignen för studien var triangulering med syftet att analysera kvantitativa och kvalitativa data parallellt. Materialet analyserades kvantitativt med statistikprogrammet SPSS medan de öppna svaren analyserades med tematisk innehållsanalys.

I resultaten framkom det att klasslärarna var tämligen tillfredsställda med sina karriärer och de upplevde att klasslärarutbildningen varit ändamålsenlig och att den försett dem med de nödvändiga färdigheterna för arbetet. Viktiga karriärframgångskriterier som lyftes fram var typen av anställningsförhållande, karriäravancemang, professionell agent, arbetets natur, skolan och sociala relationer. Trots att de kvantitativa resultaten visade att klasslärarna upplevde att utbildningen varit ändamålsenlig, så avslöjade den tematiska innehållsanalysen att det fanns en rad brister i utbildningen inklusive elevkontakt, samarbete, samt lärarens roll, uppgifter och välmående. Korrelationstesten visade att karriärtillfredsställelse hade svaga men positiva samband med lön och utbildningens ändamålsenlighet. Klasslärare förtjänar i medeltal 3002 euro i månaden och män tjänar mer än kvinnor.

Slutsatser

Nyblivna klasslärares karriärframgångskriterier och kvalitativ klasslärarutbildning borde ses som viktiga tillgångar för främjandet av karriärtillfredsställelse och för att hålla klasslärare kvar i yrket. Därtill borde klasslärarutbildningen vara lyhörd för förändringar i samhället samtidig som nya klasslärare behöver erbjudas lämpligt stöd för att lära sig att hantera arbetets utmaningar. Framtida forskning borde fokusera på att undersöka karriärtillfredsställelsen bland ett större sampel klasslärare i olika skeden av sina karriärer.

Polly Anderson

”Finländska klasslärares tillfredsställelse med sina karriärer och utbildning: en blandad metodstudie”

Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä

Tyttöjen ja poikien matematiikan osaamisessa ei Suomessa ole juurikaan eroa. Tyttöjen ja poikien samantasoisesta osaamisesta huolimatta aiempien tutkimusten mukaan opettajien uskomukset oppilaiden matemaattisista kyvyistä ovat jossain määrin sukupuolittuneita.  Sukupuolten erot matematiikassa nousevat osaamisen sijaan esille asenteissa, suhtautumisessa ja kiinnostuksessa matematiikkaa kohtaan.

Kiinnostuin opettajien uskomuksista liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan törmätessäni 2000-luvun alussa julkaistuun väitöskirjaan, jossa oli tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia tytöistä, pojista ja matematiikasta. Tutkimuksen opettajat kuvailivat poikia älykkäinä ja luovina. Tyttöjen menestyksen opettajat kuittasivat ahkeruudella. Tulokset saivat minut pohtimaan, olivatko opettajien uskomukset muuttuneet vajaan 20 vuoden aikana yhteiskunnan ja yleisen asenneilmapiirin mukana. Tutkin matematiikan aineenopettajien uskomuksia liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon.  Tutkimuslomakkeeseen vastasi noin 70 matematiikan aineenopettajaa ympäri Suomea. Tein aineistolla tilastollista sekä laadullista analyysiä.

Tulokset

Opettajien uskomukset olivat tietysti muuttuneet 20 vuodessa, mutta suurin ero oli uskomusten voimakkuudessa ja esimerkiksi stereotyyppiset näkemykset olivat lieventyneet. Pääsääntöisesti tytöt nähtiin älynkäytön välttelijöinä ja ahkerina puurtajina kun taas pojilla nähtiin olevan enemmän kyvykkyyttä ja suuremmat odotukset menestymisestään matematiikassa. Suurin osa opettajista ei nähnyt eroja tyttöjen ja poikien välillä ja vastauksissa toistui aiemmista tutkimuksista tuttu lausahdus, että opettajat kertoivat kohtaavansa ja näkevänsä oppilaansa yksilöinä eivätkä tietyn sukupuolen edustajina. Tästä huolimatta esimerkiksi poikien nähtiin tyttöjä useammin alisuoriutuvan laiskuuden takia ja tyttöjen olevan poikia useammin valmiita tekemään töitä oppimisen eteen.  Tyttöihin liitettiin työntekoon liittyviä ominaisuuksia ja poikiin liitettiin ajatteluun ja oivaltamiseen liittyviä ominaisuuksia, mikä oli yhteneväistä aiempien tutkimustulosten kanssa.  Opettajista muodostui kaksi ryhmää, joista toisen suhtautuminen tasa-arvoon oli sukupuolineutraalia ja toisen sukupuolitietoista lähestyvää, vaikka opetussuunnitelma velvoittaa sukupuolitietoiseen opetukseen. Tästä tuloksesta voisi päätellä, että tasa-arvoon liittyvästä täydennyskoulutuksesta ei olisi varmasti ainakaan haittaa matematiikan aineenopettajille.

Pohdintaa

Suomessa ei tietääkseni ole tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia samanlaisella ajallisesti vertailevalla lähestymistavalla, mikä jo itsessään tekee tutkimuksesta mielenkiintoisen. Jäin erityisesti pohtimaan, olivatko opettajat siinä uskossa, että on nimenomaan tasa-arvoista jättää sukupuoli kokonaan huomioimatta, kuten sukupuolineutraalin ryhmän opettajat kertoivat tekevänsä. Ehkä osa opettajista vastasi niin, koska ajatteli sen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä tapa vastata tai aidosti uskoi sukupuolineutraalin suhtautumisen olevan nimenomaan tasa-arvoista. Mielestäni olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin ja samalla laajemmin opettajien uskomuksia sukupuolten tasa-arvosta ja sen ilmenemisestä koulussa. Uskomuksilla on kuitenkin vaikutuksensa opettajan toimintaan.

Milla Olin

”Kohtelen kaikkia tasa-arvoisesti enkä tee eroa sukupuolten välillä”
Opettajien uskomukset sukupuolesta ja tasa-arvosta koulumatematiikassa

Pro Gradu- tutkimukseni aiheena oli suomalaisten kotien ryijyt. Tutkimuksessa keskityttiin ryijyihin osana sisustusta sekä siihen, mitä ryijyt merkitsevät omistajalleen. Ryijy on totuttu näkemään mummolan seinällä, mutta viime vuosien aikana ryijyt näyttäisivät nousseen osaksi nykyaikaista kotia. Ryijyjä on nostettu esille muun muassa aikakausilehdissä ja sisustusblogeissa ja puhutaan jopa ryijybuumista. Ryijy mielletään vahvasti suomalaisena tekstiilinä, jolla on paikkansa myös taideteollisuudessa. Ryijy käsityötieteen tutkimuskohteena on tärkeä, sillä ryijykudonnan taito on osa kansamme historiaa ja tekstiiliperinnettä. On mielenkiintoista selvittää, miksi ryijy kiinnostaa juuri nyt.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaineisto kerättiin Facebookin kautta kyselylomakkeella. Kysely julkaistiin Ryijy-Suomalainen perinnetekstiili -ryhmässä, jossa jäsenenä on ryijyistä kiinnostuneita henkilöitä. Kyselyn suosio yllätti ja vuorokaudessa kyselyyn oli vastannut jo 366 henkilöä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, aineistolähtöisesti.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimuksen tuloksista kävi esille, että ryijyt kiinnostavat suomalaisia nyt. Ryijy nähdään trendikkäänä sisustuselementtinä, joka sopii monenlaiseen kotiin ja tilaan. Tutkimustulosten perusteella sisustusryijyn valintaan vaikuttavat erityisesti värit ja ryijymallit. Ryijyn tulee sopia muuhun sisustukseen. Myös käytännöllisiä ominaisuuksia, kuten lämmittävyyttä ja akustisia ominaisuuksia arvostetaan. Sisustuksessa ryijy näyttäisi edelleen pysyvän seinällä, vaikka ryijyn käyttö esimerkiksi mattona on lisääntynyt. Ryijy kiinnostaa suomalaisia sisustustekstiilinä, mutta myös suomalaisena perinnetekstiilinä ja taidonnäytteenä. Ryijyn arvostusta lisää tieto siitä, että sen valmistus on vaatinut aikaa ja taitoa tekijältään.
Ryijy yhdistää sukupolvia ja toimii muistona omista läheisistä. Suurin osa vastaajista oli saanut ryijyn perintönä ja ryijyihin liittyi paljon muistoarvoa ja tunnelatausta. Tärkeimmiksi ryijyiksi osoittautuivat sellaiset ryijyt, jotka muistuttivat läheisistä ja tärkeistä elämäntapahtumista. Myös itse valmistetut ryijyt koetaan erityisen tärkeinä. Itse valmistettuun ryijyyn syntyy erityinen suhde ja valmiiksi saatu suuritöinen tekstiili koetaan ylpeyden aiheena.

Lopuksi

Tutkimukseni perusteella näyttäisi siltä, että suomalainen ryijy ei ole kadonnut mihinkään, vaan se säilyy sisustuksessa. Perinteinen seinällä oleva ryijy on pitänyt suosionsa, mutta rinnalle on tullut eri kokoisia ja muotoisia ryijyjä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää, mihin eri tarkoituksiin ryijytekniikkaa voidaan soveltaa.

Anu-Mirjami Jeskanen
Ryijyn merkitys ja paikka suomalaisten kodeissa

Studiens syfte och genomförande

Finländska lärares arbetsbelastning har länge varit stor, i och med covid-19 pandemin har arbetsbelastningen ökat ytterligare. Därmed är detta ett problem som måste åtgärdas både för lärarnas välmåendes skull, men även för att säkra en god undervisning som tillgodoser alla elevers behov. Tidigare studier har visat att samundervisning, d.v.s. att två eller flera lärare ansvarar för undervisningen av en heterogen elevgrupp, kan ha en positiv inverkan på arbetsbelastningen. Därmed var syftet med min pro gradu-avhandling att skapa förståelse för lärares upplevelser av samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Pro gradu- avhandlingen är en kvalitativ studie, materialinsamlingen utfördes med hjälp av kvalitativa enkäter och data analyserades med hjälp av tematisk innehållsanalys. I studien deltog 24 lärare inom den grundläggande utbildningen i svenskspråkiga skolor i Finland.

Studiens resultat

Studiens resultat visar att samundervisning kan minska på lärares arbetsbelastning genom att erbjuda ett större socialt stöd, delat ansvar, olika kompletterande styrkor och en bättre möjlighet till inkludering och differentiering. Samundervisning kan dock även öka på lärares arbetsbelastning i vissa bristfälliga förhållanden. Sådana bristfälliga förhållanden är då det råder resursbrist, en konfliktfylld, kritisk relation och ojämn arbetsfördelning samundervisande lärare emellan. Därtill framkom det att ledningens tillgodoseende av resurser, ett gott samarbete samundervisande lärare emellan och positiva attityder främjar användandet av samundervisning. Därmed innebär det att användandet av samundervisning förhindras vid bristfälliga resurser, dåligt samarbete och negativa attityder. Trots det framkom det även att vissa lärare upplever att det inte finns hinder för samundervisning.

Studiens betydelse och fortsatt forskning

Studiens resultat visar därmed att samundervisning som arbetsmetod kan minska på finländska lärares arbetsbelastning inom den grundläggande utbildningen förutsatt att den utförs korrekt under gynnsamma förhållanden. På så vis kan skolledningen i Finland ha fördel av denna avhandling vid implementeringen av samundervisning. Som en följd härav kan de finländska lärarnas arbetsbelastning minska till en viss mån och eleverna kan få mera stöd i undervisningen. De resultat som framkom i studien kan vara till nytta i fortsatt forskning. Studiens resultat visar att det behövs djupare och bredare forskning gällande lärares upplevelser om användandet av samundervisning och samundervisningens inverkan på arbetsbelastningen. Härmed kunde man skapa en djupare förståelse för hur man kan främja användandet av samundervisning i de finländska skolorna och därmed minska på lärares arbetsbelastning.

Kaisa Laitinen

Samundervisning och dess inverkan på arbetsbelastningen: En kvalitativ studie om lärares upplevelser inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen

Kumppanuusvanhemmuus on tullut suurelle yleisölle tutummaksi vuonna 2019, kun televisiokanava Nelonen haki osallistujia realitysarjaan nimeltä ”Lapsi tuntemattoman kanssa”. Osallistujat etsivät ohjelmassa itselleen kumppanuusvanhempaa, jonka kanssa perustaa perhe. Nelosen tv-ohjelman nimi antaa tosin hieman harhaanjohtavan kuvan, sillä perhettä suunnitellessa tulevat vanhemmat tutustuvat toisiinsa ja keskustelevat monipuolisesti arvoistaan ammattilaisten samalla tukiessa prosessia.

Kumppanuusvanhemmuus kuvaa sellaisten perheiden vanhempien välistä suhdetta, jossa lapsen biologiset vanhemmat ja heidän mahdolliset parisuhdekumppaninsa jakavat vanhemmuutta suunnitellusti alusta asti useamman kodin välillä, ilman intiimistä tai romanttista suhdetta kumppanuusvanhempaan. Kumppanuusvanhemmuuteen perustuvia perheitä kutsuin tutkimuksessani kumppanuusvanhemmuusperheiksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentumista vanhempien välisenä neuvotteluna. Toivon myös tutkimukseni tuovan näkyväksi erilaisen tavan toteuttaa perhettä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla ja haastattelin sellaisia kumppanuusvanhempia, jotka ovat jo perustaneet perheen. Haastattelin kolmea kumppanuusvanhempaa, joista kaksi määritteli itsensä äidiksi ja yksi isäksi. Olin rajannut haastattelun sisältöä koskettamaan tiettyjä  teemoja, mutta muuten haastateltavat saivat kertoa omista kokemuksistaan aika vapaasti. Osan kysymyksistä esitinkin haastateltavan kertoman pohjalta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

 

Kumppanuusvanhempien neuvottelut ja teot arjessa

Tutkimuksen mukaan kumppanuusvanhemmuusperhe perustettiin vanhempien toiveiden ja arvojen samanlaisuuteen perustuen. Vanhemmat valmistautuivat mahdollisiin ongelmiin. Vanhemmat eliminoivat mahdollisia ongelmia ennakkoon tai he muuttivat toimintaansa ongelman ilmestyessä. Riidattomuus koettiin positiivisena asiana ja se koettiin viittaavan sujuvaan kumppanuusvanhemmuuteen. Tutkimuksen mukaan biologisen vanhemman sidettä lapseen pidetään erityisenä. Perheiden biologisen äidin kodissa on eniten päätäntävaltaa ja hänen roolinsa on vähiten neuvoteltavissa. Neuvottelut ovat yhteydessä yhteistyön rakentumiseen kumppanuusvanhempien välillä.

 

Perhemuoto kaipaa tunnistamista ja tukea yhteiskunnalta

Tutkimus osoittaa kumppanuusvanhempien rakentavan tietoisesti yhteistyötään ensimmäisestä tapaamisesta lähtien ja perheen perustaminen on harkittua. Tämä on kuitenkin vaatinut kumppanuusvanhemmilta suurta vaivannäköä ja perehtymistä myös perheitä koskevaan lainsäädäntöön. Lisäksi yhden vanhemman elämänmuutokset vaikuttavat myös muiden kumppanuusvanhempien arjen järjestelyihin ja vanhemmuusrooleihin. Kaikilla kumppanuusvanhemmuutta suunnittelevilla ja perheellistyneillä kumppanuusvanhemmilla ei välttämättä ole riittäviä resursseja. Perheille tulisi olla mahdollisuus lakineuvontaan varallisuuteen katsomatta. Kumppanuusvanhemmuusperheiden tunnistamisen avulla yhteiskunnalta saatava tuki osattaisiin kohdentaa oikein ja oikea-aikaisesti. Aiemmissa tutkimuksissa vanhempien sujuva yhteistyö on todettu olevan yhteydessä lasten hyvinvointiin. Kumppanuusvanhemmille tulisikin olla tarjolla sellaista tukea, joka huomioi perheen erityispiirteet ilman että vanhemmat joutuvat kokemaan epämukavuutta oman perhemuotonsa vuoksi.

 

Kumppanuusvanhemmuusperhe lapsen kokemana?

Mielenkiintoista olisi selvittää lasten kokemuksia kumppanuusvanhemmuusperheessä elämisestä tai selvittää vanhemmaksi määrittely lapsen kokemana. Erityisesti niissä perheissä, joissa lapsen biologisella vanhemmalla on puoliso, oli kyse sitten sosiaalisesta vanhemmasta tai ei. Kumppanuusvanhemmuudessa on vielä paljon tutkittavaa, niin kuin erilaisten perhemuotojen näkyväksi tekemisessä yleensäkin.

Sari Pihlajamäki

Pro gradu: Kumppanuusvanhempien yhteistyön rakentuminen neuvotteluina ja tekoina perhearjessa