Taustaa
Digitalisaatio on vahvasti osana koulumaailmaa ja erityisesti viime vuosina sen merkitys on kasvanut yhä suuremmaksi. Perusopetuksen opetussuunnitelmasta (POPS 2014) löytyy monia digivälineiden käyttöön liittyviä tavoitteita. Digivälineiden käyttäminen onkin herättänyt paljon keskustelua ja aihe jakaa mielipiteitä. Opettajat ovat niitä, jotka koulussa opetusta ja opetussuunnitelman tavoitteita toteuttavat, joten ei ole yhdentekevää, mitä he digivälineiden käytöstä ajattelevat. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu esimerkiksi, että digivälineiden käyttämiseen saattoi liittyä erilaisia epävarmuuden tunteita, lisäksi laitteisiin liittyvät tekniset hankaluudet ja resurssiongelmat saattoivat tuntua opettajista kuormittavilta. Toisaalta digivälineiden nähtiin olevan hyödyllisiä välineitä, joiden avulla opetusta oli mahdollista toteuttaa monipuolisemmin ja helpommin. Valitsin juuri tämän aiheen, sillä tulevana opettajana minua kiinnostaa, mitä erilaisia näkemyksiä digivälineiden käytöstä on ja millaisia taustoja tällaisille näkemyksille mahdollisesti löytyy. Samalla pääsin syventämään omia ajatuksiani digivälineistä ja pohtimaan, mitä todella ajattelen niiden käyttämisestä opetuksessa.
Tutkimustehtävä ja aineisto
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella retorisen diskurssianalyysin keinoin opettajien näkemyksiä digivälineiden käytöstä opetuksessa. Tutkimusaineistona käytettiin yhteensä 16 Helsingin Sanomien digilehden mielipidekirjoitusta, jotka olivat opettajien kirjoittamia. Analyysi toteutettiin retorisen diskurssianalyysin keinoin. Kirjoituksista pyrittiin löytämään niissä esiintyvät diskurssit, sekä tulkitsemaan niiden tukena käytettyjä retorisia keinoja.
Tulokset
Kirjoituksista paikantui lopulta yhteensä neljä diskurssia: syrjäytysdiskurssi, vääjäämättömyysdiskurssi, haittadiskurssi sekä hyötydiskurssi. Syrjäytysdiskurssissa näkyi kriittinen puhe digivälineitä kohtaan ja niiden katsottiin syrjäyttävän perinteiset opetusmenetelmät. Vääjäämättömyysdiskurssissa korostui näkemys, jonka mukaan digivälineiden käyttäminen antaa hyödyllisisä taitoja tulevaisuuteen. Haittadiskurssissa ilmaisitiin digivälineiden tuomia haittoja kolmella osa-alueella, jotka olivat opettajan työ, oppimistulokset sekä rahaan liittyvät resurssit. Hyötydiskurssissa näkyi puolestaan digivälineiden käyttöön liittyvä hyötypuhe kahdella osa-alueella, jotka olivat opettajan työhön liittyvät hyödyt sekä opetussisältöihin ja -tekniikoihin liittyvät hyödyt. Diskurssien tukena käytettiin useita retorisia keinoja, joista eniten korostuivat ääri-ilmaisut, kategorisointi sekä vasta-argumenttiin varautuminen.
Johtopäätökset
Tulokset antavat viitteitä opettajien näkökulmista digivälineiden käyttämisestä opetuksessa ja niihin liittyvistä mahdollisista vahvuuksista ja heikkouksista. Saaduista tuloksista voi olla hyötyä tämänhetkisen koulun digitalisaation tilanteen hahmottamiseen, sekä tulosten kautta on mahdollista saada tärkeää tietoa toimivista ja kehitettävistä kohdista.
Mielestäni keskeistä on hyvä medialukutaito niin lapsilla kuin aikuisillakin. Mediassa on valtavasti erilaista materiaalia, joiden luotettavuudesta ei ole takuita. Vaikka toisin voisi luulla, niin myös esimerkiksi opetusalan ammattilaisten tuottamat mediasisällöt eivät myöskään aina ole totuudenmukaisia. Lisäksi keskeistä on yhteistyö kollegoiden välillä, sillä koulumaailma tarvitsee yhteistyötä, jotta se olisi jokaiselle paras mahdollinen ympäristö oppia ja opettaa. Muita keskeisiä asioita mielestäni ovat omien digivälineiden käyttöön liittyvien ajatusten reflektointi, ja digivälineiden käyttöön liittyvät lisäkoulutukset sekä paremmat resurssit.
Anni Mokkila
Opettajien näkemykset digivälineiden käytöstä opetuksessa
– Retorinen diskurssianalyysi Helsingin Sanomien digilehden mielipidekirjoituksista