Sisältövaroitus: seksuaalinen väkivalta
Taustaa
Tilastokeskuksen selvityksen mukaan 43 % suomalaisista 16–74—vuotiaista naisista on kokenut elämänsä aikana seksuaalista väkivaltaa. Väkivallan kokemukset ovat yleisiä ja sukupuolittuneita myös nuorten seurustelusuhteissa. 1.1.2023 astui voimaan uusi seksuaalirikoksia koskeva laki, jolla pyritään vahvistamaan jokaisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta määrittelemällä raiskaus vapaaehtoisuuden ja suostumuksen puutteen kautta. Uudessa laissa määritellään, että suostumus täytyy ilmaista sanallisesti, käytöksellä tai muulla tavalla.
Tutkimusten mukaan suostumusta harvoin ilmaistaan suoraan tai sanallisesti vaan usein epäsuorasti ja hienovaraisesti sanattoman käyttäytymisen ja kehonkielen kautta. Yksilöt luottavat seksuaalisissa tilanteissa jaettuun ymmärrykseen ja omaan kykyyn tulkita sanattomia viestejä ja kokevat siksi, ettei suostumusta tarvitse ilmaista suoraan ja sanallisesti. Tutkimusten mukaan myöskään nuoret eivät neuvottele suostumuksesta selkeästi vaan keskittyvät aistimaan ja tulkitsemaan toisen antamia sanattomia viestejä. Tämä jättää paljon tilaa erehdykselle, ja moni väkivallaton ja lailliseksi tulkittu tilanne voi kokemuksena tuntua pahalta.
Aiemman suostumusta koskevan tutkimuksen perusteella on myös selvää, että seksuaalisissa tilanteissa suostumuksen neuvotteluun vaikuttavat sukupuoleen liittyvät odotukset ja sosiaaliset käsikirjoitukset. Kieltäytymiseen ja suostumukseen liittyy vahva sukupuolittunut ja heteronormatiivinen roolijako: pojan tehtävä on tehdä aloite, jonka tyttö joko hyväksyy tai hylkää. Nuorten seksuaalisista kulttuureista tiedetään, että sosiaalisen median ja pornon myötä “rajun seksin” harrastaminen on normalisoitunut, kun taas “tavallista vanilijaseksiä” pidetään tylsänä. Dominoivaa käytöstä odotetaan erityisesti pojilta. Tällaiset trendit sekä nuoruuden kokemattomuus ja sosiaaliset paineet altistavat nuoret ei-halutuille seksuaalisille kokemuksille.
Seksuaalisesta väkivallasta aiheutuvaa psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista haittaa voidaan ehkäistä varhain aloitetulla ja laadukkaalla seksuaalikasvatuksella. Seksuaalikasvatus tukee yksilön kokonaispersoonallisuuden kehittymistä, parantaa yhteiskunnan kokonaisvaltaista seksuaalista hyvinvointia ja edistää sukupuolten ja yksilöiden tasa-arvoa. Suostumuksen käsittelyllä on myös tärkeä rooli seksuaalisen väkivallan ehkäisyssä ja suostumuksen ymmärtäminen edesauttaa väkivaltatilanteiden tunnistamista ja nopeuttaa avun hakemista.
Tutkimustehtävät ja tutkimuksen toteutus
Tutkielmani tavoitteena oli selvittää miten terveystiedon opettajat lähestyvät seksuaalisen suostumuksen aihetta yläkoulun seksuaalikasvatuksessa ja miten he perustelevat pedagogisia päätöksiään. Lisäksi olin kiinnostunut opettajien kokemista suostumuksen opettamiseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, johon haastateltiin neljää terveystiedon opettajaa. Haastatteluissa käytettiin virikkeenä useissa suostumusta koskevissa tutkimuksissakin käytettyä Tea and Consent -videota. Opettajien vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin hyödyntäen myös aineiston kvantifiointia.
Tulokset ja pohdintaa
Opettajat pitivät tärkeinä opettaa seksuaaliseen suostumukseen liittyviä tietoja, taitoja ja arvoja. Vastausksissa painottui suostumukseen liittyvä lakitietous. Opettajat kertoivat etsivänsä Internetistä valmiita opetusmateriaaleja, kuten videoita. Opetuksessa käytettiin niin keskustelevia ja osallistavia työtapoja kuin opettajajohtoisia menetelmiä. Suostumuksen opetukseen liittyvät haasteet koskivat oppilaiden erilaisia perhetaustoja, kokemuksia ja käyttäytymistä sekä näiden tekijöiden sensitiivistä huomioimista opetuksessa. Pedagogisia päätöksiä opettajat perustelivat useimmiten käytännön havaintojen ja opetussuunnitelman kautta. Opettajat mainitsivat monta kertaa, että kaikille oppilaille opetetaan samat opetussuunnitelman mukaiset sisällöt.
Kukaan haastateltavista ei maininnut käsittelevänsä suostumuksen opetuksen yhteydessä seksuaalisiin tilanteisiin liittyviä sukupuolirooleja tai sosiaalisia käsikirjoituksia. Aiemmassa suostumuksen opetukseen liittyvässä tutkimuksessa on osoitettu, että sukupuoliroolien ja – odotusten sekä sosiaalisten käsikirjoitusten tulisi olla suostumusopetuksen keskiössä, sillä se edistää suostumuksen syvällistä ymmärrystä. Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisy vaatii sukupuoleen liittyvien odotusten ja normien rohkeaa tarkastelua.
Koulun seksuaalikasvatuksella on tärkeä rooli niin tietojen kuin arvojen välittäjänä. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että sukupuoleen liittyvien roolien ja odotusten tulisi olla entistä suuremmassa on osassa suomalaista seksuaali- kasvatusta. Suostumuskulttuurin vahvistamiseksi tarvitaan lisää tietoa nuorten seksuaalisiin ihmissuhteisiin liittyvistä kulttuureista ja erilaisten arvomaailmoiden huomioimisesta suomalaisen perusopetuksen seksuaalikasvatuksessa.
Riikka Salmela
Terveystiedon opettajien pedagoginen ajattelu seksuaalisen suostumuksen käsittelyssä osana seksuaalikasvatusta