Tutkimuksen tausta ja tavoitteet
Kuolema on väistämätön osa ihmiselämää ja koskettaa myös lapsia. Siksi kouluissa on jatkuvasti huomattava määrä oppilaita, jotka surevat vanhemman, sisaruksen, ystävän, isovanhemman tai muun sukulaisen tai läheisen kuolemaa. Koulu on lapselle merkittävä toimintaympäristö, jossa tuttu opettaja voi toimia turvallisena aikuisena, kohdata ja tukea surevaa lasta.
Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella alakouluiässä läheisensä menettäneiden nuorten aikuisten kokemuksia alakoulusta. Tavoitteena oli kasvattaa ymmärrystä siitä, miten haastatellut kokevat koulun tarjonneen heille tukea läheisen kuoleman jälkeen sekä siitä, miten haastateltujen suru vaikutti heidän koulunkäyntiinsä. Surua aiheena on tutkittu monitieteisesti ja kansainvälisesti paljon. Aiempien tutkimusten mukaan tiedostetut tai tiedostamattomat surukäsitykset vaikuttavat siihen, kuinka sureva kohdataan. Ulkomaisissa tutkimuksissa on havaittu, että koululla on paljon mahdollisuuksia tukea läheisen kuolemaa surevaa lasta. Suomalaista tutkimusta aiheesta ei juuri ole saatavilla.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka taustafilosofiana toimi fenomenologis-hermeneuttinen tutkimustraditio. Aineisto koostui viiden 18–29-vuotiaan nuoren aikuisen teemahaastatteluista ja sisälsi kokemuksiin perustuvaa muistitietoa. Aineisto analysoitiin mukaillen Smithin ym. (2009) esittelemää tulkitsevan fenomenologisen analyysin kuusivaiheista mallia.
Tulokset ja johtopäätökset
Analyysin perusteella tutkimushenkilöiden kokemukset koulusta saadusta tuesta jaettiin viiteen teemaan: koulu arjen ylläpitäjänä, oppilashuollon tarjoama tuki, oman opettajan merkitys ja tuki, surun huomioiminen koulun arjessa ja käytännöissä sekä toivomisen varaa koulun toiminnassa. Myös surun vaikutukset koulunkäyntiin jaettiin viiteen teemaan: surukodin tilanteesta johtuvat tarpeet ja vaikutukset koulunkäyntiin, koulutyöskentely läheisen kuoleman jälkeen, surun ilmaisu ja surureaktioita koulussa, hetkiä, joissa suru nousi pintaan sekä luokkayhteisön ja kavereiden merkitys. Vaikka tulokset jaettiin analyysissa teemoihin, ne olivat monilta kohdin osittain päällekkäisiä.
Tutkimushenkilöt hahmottivat koulun tuen jakautuvan arjen jatkuvuuteen liittyvään tukeen, joka koettiin pääasiallisena ja toimivana koulusta saatuna tukena, sekä surun ja tunteiden käsittelyn tukeen, jota kaivattiin enemmän kuin mitä koulusta oli kokemusten mukaan saatu. Tästä syystä johtopäätöksinä pohditaan oppilashuollon toimivuutta ja tavoittavuutta sekä koulukohtaisten toimintaohjeiden laatimisen tarvetta läheisen kuolemaa surevan oppilaan kohtaamisen tueksi.
Iina Salminen
”Koulu kyl autto silleen, et suru ei ollu koko mun elämä” Läheisensä alakouluiässä menettäneiden nuorten aikuisten kokemuksia koulun merkityksestä surevalle lapselle