Tutkimuksen lähtökohtia
Toisen kotimaisen kielen ruotsin oppimistulokset ja opiskeluinto ovat perusopetuksessa tutkimusten perusteella heikentyneet. Erilaisia kehityssuosituksia osaamistason ja opiskeluinnon parantamiseksi on ehdotettu kieltenopetuksen arjen käytännöistä lähtien aina kansallisen tason ohjaukseen saakka.
Tänä päivänä kielten oppimista tapahtuu yhä laajemmin erinäisissä ympäristöissä, mikä on väistämättä vaikuttanut myös kieltenopetuksen luonteeseen, tavoitteisiin ja tarpeisiin. Kieltenopetusta voidaan tarkastella sen nykypainotusten suuntaisesti muun muassa toiminnallisten ja vuorovaikutuksellisten opetusmenetelmien näkökulmasta. Vaikka ruotsin kielen opetuksessa onkin todettu hyödynnettävän yhä enenevissä määrin oppilaskeskeisiä ja kommunikatiivisia opetusmenetelmiä, eivät ne välttämättä kuitenkaan ole vakiintuneet osaksi kouluarkea.
Draama toiminnallisen opetuksen lähestymistapana on kirjattu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallitus, 2014) yhdeksi toisen kotimaisen kielen opetuksen työtavaksi. Koulukontekstissa draaman voidaan ajatella ilmenevän ryhmäkeskeisenä, vuorovaikutuksellisena, toiminnallisena sekä kokemuksellisena toimintana, jossa erilaiset draaman keinot, kuten kuviteltu paikka ja roolit, ovat opetuksen keskiössä. Mutta millaisena draama näyttäytyy kieltenopetuksen kontekstissa ja millaisia muotoja ja merkityksiä se saa opettajan ja oppilaiden käsitysten ja kokemusten pohjalta? Näiden pohdintojen siivittämänä tarkastelin maisterintutkielmassa draamaa ruotsin kielen opetuksen kontekstissa. Pyrkimyksenä oli tutkimuksen myötä kartoittaa draaman mahdollisuuksia perusopetuksen kieltenopetuksessa.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä tapaustutkimukseen valitun alakoululuokan kieltenopettajalla ja oppilailla on draaman hyödyntämisestä ruotsin kielen opetuksessa. Tutkimuksessa pyrin tarkemmin selvittämään, millaisia käsityksiä kieltenopettajalla ja oppilailla on draaman toimintatavoista ruotsin kielen opetuksessa. Tämän lisäksi tavoitteenani oli selvittää, millainen yhteys ruotsin kielen oppimiseen mainituilla draaman toimintatavoilla käsitetään olevan.
Toteutin tutkimuksen kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhtä ruotsin kielen opettajaa sekä 14:ää 5. luokkalaista oppilasta, jotka opiskelivat ruotsin kieltä valinnaisena A2-kielenä kolmatta vuotta. Tutkimusaineisto koostuu yhdestä kieltenopettajan sekä viidestä oppilaiden ryhmähaastattelusta. Haastatteluiden rinnalla aineisto koostuu yhden ruotsin kielen oppitunnin havainnoista ja sen pohjalta kirjoitetuista muistiinpanoista.
Aineiston analyysi toteutettiin fenomenografista tutkimusotetta soveltaen, sillä tutkimusotteen voidaan katsoa sopivan käsitysten ja kokemusten tutkimiseen. Analyysin pohjalta opettajan ja oppilaiden käsitykset draaman toimintatavoista sekä toimintatapojen yhteydestä ruotsin kielen oppimiseen voitiin ryhmitellä erilaisiin kategorioihin.
Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset
Tutkimustulosten mukaan draama näyttäytyi ruotsin kielen opetuksessa kokemuksellisina sekä esitykseen tähtäävinä toimintatapoina. Kokemukselliset toimintatavat sisälsivät käsityksiä draaman toiminnallisuudesta, autenttisuudesta, leikillisyydestä, vuorovaikutuksellisuudesta sekä itseilmaisusta draamassa. Esitykseen tähtäävät toimintatavat puolestaan sisälsivät käsityksiä tekstien dramatisoinnista, esityksen valmistelusta, roolityöskentelystä ja esiintymisestä.
Tutkimustulokset osoittivat, että opettajan ja oppilaiden käsitykset draamasta ruotsin kielen opetuksessa olivat pääosin myönteisiä. Toimintatapojen käsitettiin olevan yhteydessä ruotsin kielen oppimiseen etenkin suullisen kielitaidon ja sanaston oppimisen osalta. Draaman toimintatapojen koettiin niin ikään vaikuttavan myönteisesti esimerkiksi keskittymiseen, motivaatioon ja kokemuksiin kielen oppimisen hyödyllisyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Draama näyttäytyi tutkimustulosten perusteella luontevana väylänä tuottaa ruotsin kieltä autenttisen kaltaisissa kielenkäyttötilanteissa, mikä osaltaan voisi antaa aihetta tarkastella draamaa opetussuunnitelmassa (2014) yhtenä kieltenopetuksen autenttisena kieliympäristönä tieto- ja viestintäteknologian rinnalla.
Käsityksissä esiintyi kokemuksia siitä, että draamassa kieltenopetuksessa ollaan usein usean jännittävän toiminnan äärellä; yhtäaikaisesti uskaltaudutaan tuottamaan vierasta kieltä, toimimaan roolihahmossa sekä esiintymään muiden edessä. Tutkimustulokset antavat näin ollen aihetta kartoittaa laajemmin niitä draaman toimintatapojen variaatioita, joita kieltenopetuksessa olisi suotavaa painottaa. Toisaalta opettajan ja oppilaiden käsitysten perusteella ryhmän turvallisella ilmapiirillä voitiin vaikuttaa myönteisesti kokemuksiin draamasta kieltenopetuksessa. Lisäksi valinnan mahdollisuus esiintymiseen liittyvien toimintatapojen osalta koettiin vaikuttavan kokemuksiin myönteisesti.
Tutkimustapauksen kontekstissa draaman tavoitteet ruotsin kielen opetuksessa linkittyivät etenkin kielen suulliseen tuottamiseen sekä kielen käyttöön rohkaisemiseen. Tämän myötä olen tutkimusprosessin aikana pohtinut draaman mahdollisuuksia kieltenopetuksessa etenkin kommunikointiin kannustamisen sekä kommunikointiin uskaltamisen näkökulmista. Jatkotutkimuksia ajatellen voisikin olla kiinnostavaa tutkia kielten opiskelua ja oppimista rooleissa toimimisen taikka draaman potentiaaliin kuuluvan keskeneräisyyden näkökulmista. Näin ollen huomion voisi suunnata tarkemmin esimerkiksi siihen, kuinka roolisuojaa voitaisiin hyödyntää puhumisen pelon selättämiseen tai millä tavoin keskeneräisyyden tiedostaminen voisi mahdollisesti tukea sen sietämistä ja kannustaa kokeilemaan ja heittäytymään kielen käyttöön yhä rohkeammin.
Fanny Sillman
Tapaustutkimus draamasta ruotsin kielen opetuksessa ja opiskelussa alakoulussa