Taustaa
Motivaatio on jokaiselle tuttu ilmiö, ja on tärkeä toiminnan ja oppimisen käynnistäjä erityisesti koulukontekstissa. Astuin tutkimuksessani viidesluokkalaisten luokkahuoneeseen tekemään havaintoja motivaatiosta. Halusin selvittää, miten opettajat pyrkivät todellisessa koululuokassa vaikuttamaan oppilaiden motivaatioon, ja miten oppilaiden koulumotivaatio käytännössä näkyy. Tutkimuksen keskeisenä teoriana toimii Decin ja Ryanin itsemääräämisteoria, jonka mukaan motivaatio jakautuu sisäiseen eli omasta kiinnostuksesta kumpuavaan motivaatioon sekä ulkoiseen eli erilaisten rangaistusten ja palkintojen ohjaamaan motivaatioon.
Toteutus
Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, käyttäen tutkimusmenetelmänä etnografista havainnointia. Halusin tarkastella niin sanallista kuin sanatontakin viestintää luokkahuoneessa, ja havainnointi tarjosi mahdollisuuden kurkistaa aitoihin opetustilanteisiin. Sain mahdollisuuden havainnoida kymmenen päivän ajan neljää (N=4) eri opettajaa, kahta (N=2) opetusharjoittelijaa sekä seitsemäätoista (N=17) oppilasta. Havainnoituja oppitunteja kertyi yhteensä 37.
Analyysi
Analysoin aineistoni laadullisen sisällönanalyysin avulla, teoriaohjaavana. Analyysi muodostui siis teorian ja aineiston yhteistyössä. Aineisto on jaettu analyysissä sisäistä motivaatiota tukeviin keinoihin, ulkoista motivaatiota tukeviin keinoihin sekä motivaation näkymiseen oppilaiden toiminnassa. Näistä muodostuivat yläkategoriat, joiden alle tarkentui erilaisia alakategorioita.
Tulokset
Opettajilla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden sisäiseen koulumotivaatioon korostamalla itsemääräämisteorian mukaan oppilaiden pätevyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Pätevyyden korostamiseen opettajien keinona oli erityisesti positiivisen palautteen antaminen, mutta lisäksi selvät odotukset, oppilaisiin kohdistuvat odotukset ja uskomukset, sopivat haasteet ja eriyttäminen sekä riittävä tuki. Autonomiaa korostavista keinoista opettajilla painottui monipuolisten työtapojen käyttö, minkä lisäksi näkyvissä olivat myös oppilaiden aktivoiminen, valinnanmahdollisuuksien tarjoaminen sekä aiheiden yhdistäminen oppilaiden kiinnostuksen kohteisiin ja elämäntilanteisiin. Oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta opettajat paransivat huumorin keinoin, minkä lisäksi käytössä oli muitakin nonverbaalisen ja verbaalisen välittömyyden keinoja, kuten katsekontakteja, ilmeitä, vartalon asentoja, fyysistä läheisyyttä, kehuja, oppilaiden kohtaamista, kysymysten kysymistä sekä opettajan kertomuksia itsestään. Kaikkiin yllä mainittuihin kategorioihin liittyy analyysissä vielä tarkempia alakategorioita, ja tutkielmassa on esitetty niistä runsaasti konkreettisia esimerkkejä.
Oppilaiden ulkoiseen koulumotivaatioon opettajat vaikuttivat toimimalla auktoriteettina, korostamalla tehtävän tärkeyttä sekä palkitsemalla ja rankaisemalla. Eniten luokassa näistä keinoista korostui auktoriteettina toimiminen, johon liittyi ryhmänhallintaa, tekemiseen johdattelua, pakkoa, käskyjä ja pyyntöjä sekä valta-asemaan vetoamista. Tehtävän tärkeyttä opettajat korostivat vetoamalla aiheen, tehtävän tai taidon tärkeyteen. Palkitsemiseen liittyi niin materiaalisia palkintoja kuin kannustuksia ja mielekästä tekemistäkin. Rankaiseminen oli harvoin suoraa, vaan sen sijaan opettajan toiminta tai sanat sisälsivät jonkinlaisen rangaistuksen mahdollisuuden tai uhan.
Oppilaiden koulumotivaatio näkyi sekä sanojen että tekojen kautta. Autonomiaan liittyen he ilmaisivat kiinnostusta ja halua panostaa sekä pohtivat toiminnan tarkoitusta. Pätevyyden osalta oppilaat ilmaisivat turhautumista, halua pärjätä sekä haasteen kaipaamista. Yhteenkuuluvuuden merkitys näkyi kavereiden kanssa jakamisena sekä kiinnostuksena yhteisöllisyyttä kohtaan. Tekojen kautta motivaatio näkyi siinä, työskentelivätkö oppilaat omaehtoisesti, välttelivätkö he toimintaa, olivatko he tuntiaktiivisia, millaista heidän työnsä laatu oli sekä miten he osoittivat turhautumista tai motivaation puutetta.
Tutkimustulokset auttavat opettajia saamaan konkreettisen kuvan siitä, miten oppilaiden koulumotivaatio näkyy ja miten opettaja voi siihen käytännössä eri tavoilla vaikuttaa. Motivointi ei siis ole esimerkiksi vain jälki-istunnolla uhkailua, tarrojen tarjoamista ja videoiden katsomista, vaan siihen liittyy paljon muutakin, ja eri motivointikeinoilla on erilaisia vaikutuksia oppilaiden motivaatioon. Jatkossa voisi olla mielekästä selvittää, mitkä keinot ovat kaikkein otollisimpia oppilaiden koulumotivaation kannalta.
Aino Kemppi
”Onks pakko?” Etnografisia havaintoja oppilaiden koulumotivaatiosta ja opettajien vaikuttamistavoista luokkahuoneessa