Miltä osallisuus näyttää yhdenvertaisuuden näkökulmasta? – Tutkielmablogi

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Osallisuuden suhde yhdenvertaisuuteen korostuu kasvatuksen ja koulutuksen muuttuessa yhä monimuotoisemmaksi. Osallisuus on nostettu yhdeksi eriarvoisuuden torjumisen vastavoimaksi ja vaatii toteutuakseen vahvaa tietopohjaa yhdenvertaisuudesta. Osallisuus ei kuitenkaan tutkimusten mukaan aina toteudu tällä hetkellä yhdenvertaisesti ja lapsilla on paikoin hyvin eriarvoisia mahdollisuuksia kuulua ja liittyä osaksi ryhmää. Tutkimuksessani tarkastelen osallisuutta suhteessa eriarvoisuuden kysymyksiin.

Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä ja löytää osallisuudelle annettuja merkityksiä, kuvauksia ja ratkaisuja yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä tarkastella niiden rakentumista diskurssianalyysin keinoin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimukseni aineistona oli viisitoista Helsingin sanomien mielipidekirjoitusta vuosilta 2011–2021. Tutkimusaineistossani osallisuus kuvattiin kolmen (3) diskurssin kautta: osallisuus vahvistavana, rajoitettu osallisuus sekä osallisuus velvollisuuksina ja kirjauksina. Ratkaisuja rakennettiin viiden (5) diskurssin kautta: yksilöllisyys, kuuleminen, kuuluminen, vastuu sekä investointi. Kirjoittajina erottuivat erityisesti vanhemmat ja asiantuntijat. Analysoin aineistoa diskurssianalyyttisessä viitekehyksessä tarkastellen ratkaisujen rakentumista myös retoristen keinojen kautta.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella osallisuus tunnistetaan vahvistavana voimana, oppimisen edellytyksenä sekä porttina yhdenvertaisuuteen. Osallisuus ei kuitenkaan käytännössä toteudu yhdenvertaisesti. Resurssien eriarvoisuus ja eksistentiaalinen eriarvoisuus ovat tunnistettavia eriarvoisuuden muotoja mielipidekirjoitusten osallisuuskuvauksissa. Kirjoituksissa esiintyy lasten kuulumattomuuden kokemuksia, jotka palautuvat erivertaiseen asemaan yhteiskunnassa. Käsittelemissäni mielipidekirjoituksissa ulkopuolisuuden kokemukset liittyvät esimerkiksi tuen tarpeeseen, erilaisuuteen tai lapsen taloudelliseen ja sitä kautta sosiaaliseen asemaan. Tutkimukseni tuloksista erottuvat äänet peräänkuuluttavat osallisuuden merkityksen olevan tärkein juuri heille, jotka ovat heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa.

Ratkaisuja rakentavat diskurssit liittyvät vahvasti arvokysymyksiin. Yksi mielenkiintoisista tutkimukseni havainnoista on se, kuinka mielipidekirjoitukset muodostavat kuvaa siitä, miten lasten kuuleminen rajoittuu tietyn joukon etuoikeudeksi. Ratkaisuna esiintyy vaade lasten ja nuorten kanssa työskenteleville opettajille, ohjaajille ja aikuisille jatkuvasta itsensä kehittämisestä sekä eriarvoisuutta ylläpitävien käytäntöjen purkamisesta. Tietämättömyys näyttäytyy myös yhteisenä ongelmana, jolloin ymmärryksen lisäämistä kaikkien kesken on kasvatettava. Taloudelliset investoinnit esitetään poliittisina arvovalintoina, joita joko ollaan tai ei olla valmiita tekemään.

On ensiarvoisen tärkeää, että osallisuuden ulottuvuudet ja lasten erilaiset mahdollisuudet saada osallisuuden kokemuksia tunnistetaan ja tehdään näkyväksi. Tutkimukseni tuo osaltaan äänen keskusteluun, jossa osallisuuden yhdenvertaisuuden mahdollistumiseksi tarvitsemme myös yksilöiden erojen ja eriarvoisuuksien tunnistamista ja tunnustamista. Tutkimukseni voi antaa varhaiskasvatusyksiköille tai kouluille tietoa ja taustatukea osallisuuden yhdenvertaisuutta koskevaan arvokeskusteluun.

Satu Himanen

Osallisuusdiskurssit lasten eriarvoisuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa

Vastaa Peruuta vastaus