Tausta
Kiinnostus virtuaalitodellisuuden (VR) käyttöön opetuksessa on kasvanut VR-laitteiden hintojen laskiessa. Virtuaalitodellisuuden uskotaan mullistavan opiskelun, sillä se antaa mahdollisuuden kokea ja harjoitella tilanteita, joita tavallisessa opetuksessa ei pystytä järjestämään. Virtuaalinen maailma myös kiinnittää käyttäjänsä huomion paremmin, ja sen uskotaan innostavan ja motivoivan opiskeluun, ja parantavan oppimistuloksia. Virtuaalitodellisuuden mielletään tuottavan yksilökeskeisiä kokemuksia, sillä monet laitteet ja sovellukset eivät vielä tue monen käyttäjän samanaikaista toimintaa virtuaaliympäristössä. Omassa tutkimuksessani olin kuitenkin kiinnostunut erityisesti yhdessä oppimisesta virtuaalitodellisuutta hyödynnettäessä, sillä yhteistoiminnallisella oppimisella (eng. cooperative learning) ja yhteenkuuluvuuden tunteella (eng. relatedness) on todettu olevan positiivinen vaikutus muun muassa opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Työn tavoitteena oli tutkia, miten virtuaalitodellisuus tukee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteistoiminnallisen oppimisen osa-alueita. Tutkimuksen osallistujat olivat metsäalan opiskelijoita ammattikoulusta ja ammattikorkeakoulusta. Tutkimuksessa vertailtiin kahta erilaista oppitunnin toteutusta: toisella oppitunnilla opiskeltiin tavanomaiseen tapaan oikean metsäkoneen äärellä, kun taas toisella oppitunnilla opiskeltiin virtuaalitodellisuuteen tehdyn metsäkoneen avulla virtuaalitodellisuudessa olevan opastuksen mukaan. VR-oppitunnilla yhdellä opiskelijalla oli virtuaalilasit käytössään muiden opiskelijoiden ja opettajan seuratessa virtuaalimaailmaa näytöltä. Kaikki opiskelijat pääsivät kokeilemaan virtuaalilaseja oppitunnin aikana. Oikean metsäkoneen kanssa laitteeseen tutustuttiin yhdessä ja opiskelijat tekivät erilaisia huoltotoimenpiteitä vuorotellen. Tavoitteena oli, että oppitunnit olisivat mahdollisimman samansisältöiset riippumatta käytetyistä laitteista.
Jokaisen oppitunnin päättyessä opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta mitattiin kyselylomakkeella. Yhteistoiminnallisen oppimisen kokemuksia tutkittiin pari- ja ryhmähaastatteluilla, joissa opiskelijoita pyydettiin vertailemaan kokemuksiaan eri oppitunneilta. Aineiston analyysissa oli tavoitteena tunnistaa yhteenkuuluvuuden tunteen muutokset eri oppimistilanteiden välillä. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla ja kvantitatiivinen kyselyaineisto analysoitiin Wilcoxonin merkkitestillä.
Tulokset
Tutkimuksessa havaittiin, että virtuaalitodellisuutta hyödyntävä oppitunti ei tukenut yhteistoiminnallista oppimista yhtä hyvin kuin tavallinen työpajatunti. Osa opiskelijoista koki, että virtuaaliympäristössä tehdyt tehtävät kannustivat yksilötyöhön ja että virtuaalilasien käyttäminen haittasi kommunikointia muiden opiskelijoiden kanssa, sillä heitä ei pystynyt näkemään. Tämä vaikutti kielteisesti positiiviseen keskinäiseen riippuvuuteen ja vuorovaikutteiseen viestintään, jotka ovat yhteistoiminnallisen oppimisen keskeisiä piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yhteenkuuluvuuden tunne vaikutti hieman vahvistuvan VR-oppitunnilta siirryttäessä työpajatunnille, ja heikkenevän työpajatunnilta siirryttäessä VR-oppitunnille. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä tässä aineistossa.
Tutkimustulosten perusteella virtuaalitodellisuutta hyödyntävässä opetuksessa opiskelijoiden positiivista keskinäistä riippuvuutta kannattaisi vahvistaa esimerkiksi jakamalla opiskelijoille erilaisia rooleja, jotka tekevät tehtävistä yhteisesti jaettuja ja tukevat niiden suorittamista. Selkeät roolit voisivat tukea myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmässä. Positiivinen keskinäinen riippuvuus vahvistaa myös vuorovaikutteista viestintää ja sosiaalisten taitojen harjoittelemista, jotka auttavat tehostamaan ryhmätyöskentelyä.
Jutta Lahtinen
Virtual reality supporting cooperative learning and relatedness – Students’ experiences in two learning settings