Johdanto
Yksilöllinen ihanteellinen elämänkulku näyttäytyi vielä jonkin aikaa sitten hyvinkin lineaarisena. Lapsuudessa siirryttiin ensimmäistä kertaa muodolliseen koulutukseen, tämän jälkeen työelämään ja lopulta eläkkeelle – myös oppimisen nähtiin keskittyvän vain formaalin koulutuksen sisältöihin. Nykyään oppimista toivotaan kuitenkin esiintyvän pitkin yksilön elämänkaarta, epävirallisissa sekä virallisissa konteksteissa. Elämä näyttäytyykin nykyään kulkevan useita rinnakkaisia polkuja, jotka voivat olla sävyltään hyvinkin katkonaisia. Myöskään ennakointi tulevaisuudesta ei ole enää yhtä yksinkertaista vaan näyttäytyy yhä epävarmemmalta. Tällaisessa jatkuvassa muutoksessa mukana pysyminen edellyttää Euroopan unionin mukaisesti jatkuvasti uuden oppimista.
Tutkimuksen toteutus ja kuvaus
Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä oli kuvata, minkälaisiin teemoihin elinikäisellä oppimisella pyritään vastaamaan Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa. Lisäksi keskityttiin siihen, miten elinikäinen oppiminen tuottaa käsitystä ’’normaalista’’ poliittisten diskurssien kautta. Millaista ihannetta tai normaaliutta se rakentaa ja miten elinikäinen oppiminen yksilöä subjektivoi? Lopuksi tutkimuksessa tuotiin esille elinikäiseen oppimiseen liittyviä oletuksia sekä niitä hiljaisuuksia, jotka jätetään Euroopan unionin elinikäisen oppimisen poliittisissa teksteissä problematisoimatta tai kyseenalaistamatta.
Tutkimusaineisto kerättiin Euroopan unionin oikeudellisten asiakirjojen virallisesta tietokannasta, EUR-lex:sta. Aineisto koostui kuudesta merkittävästä Euroopan unionin elinikäistä oppimista koskevasta asiakirjasta vuosilta 2005-2020. Aineistoa analysoitiin Carol Bacchin ‘’What’s problem represented to be’’, lyhyemmin WPR-menetelmän avulla. WPR-menetelmän mukaisesti tietynlaisen politiikan painottaminen sisältää aina samalla sisäänrakennetun oletuksen ongelmasta, johon kyseisellä politiikalla nähdään olevan löydettävissä ratkaisu. Nojauduin tässä tutkimuksessa lisäksi poststrukturalistiseen diskurssiteoreettiseen ajatteluun sekä Michel Foucaultin hallinnalisuuden käsityksiin elinikäisen oppimisen kontekstissa.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimuksen tulosten perusteella pystyttiin todeta, että elinikäisen oppimisen lähtökohdat ovat yhä enenevissä määrin talouden, kilpailukyvyn sekä kasvun diskursseissa. Elinikäinen oppiminen nähtiin ratkaisuna erityisesti kilpailukyvyn ja kasvun, yhteiskunnan jatkuvaan muutoksen sekä sosiaalisen osallisuuden kysymyksiin. Ihanteellista elinikäistä oppijaa taas rakennettiin erityisesti avaintaitopuheella yrittäjämäiseksi ja vastuu oppimisesta oli tutkimuksen mukaan yhä enemmän yksilöllä itsellään. Näiden tulosten lisäksi voitiin todeta, että elinikäisen oppimisen politiikka pikemminkin sulkee ulkopuolelle kuin huomioi inklusiivisesti eri taustoista tulevat yksilöt.
Essi Mäkelä
Elinikäisen oppimisen representaatiot, hiljaisuudet ja subjektit Euroopan unionin poliittisissa asiakirjoissa