Tutkimuksen lähtökohta
Kalaa on syöty Suomessa jo muinaisista ajoista lähtien ja se on ollut tuolloin metsästämällä pyydettyä saalista todennäköisempi ravinnonlähde. Vielä ennen toista maailmasotaa suuri osa suomalaisista asui maaseudulla ja kotitarvekalastus oli yleinen tapa hankkia lisäravintoa ruokapöytään. Nyt Suomessa syödään kalaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja kalaa suositellaankin syötäväksi 2–3 kertaa viikossa. Suomen tuhansissa järvissä ja Itämeressä on yhteensä 71 vakiintunutta kalalajia, jotka kaikki ovat ihmisravinnoksi kelpaavia. Tästä runsaasta kalakannasta huolimatta suomalaiset syövät paljon ulkomailta tuotua kasvatettua kalaa, kuten norjalaista lohta.
Miten norjalainen lohi on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytiin ja miksi kotimaisen kalan kulutus on samalla laskenut? Silakka, vielä 1980-luvulla tärkein kauppakala, on menettänyt asemansa suomalaisten arkiruokana ja järvet ovat samanaikaisesti täynnä vesistöä rehevöittäviä särkikalakantoja, joilla ei ole kaupallista arvoa. Ympäristön hyvinvoinnin kannalta, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta, nykyinen tilanne ei ole kestävän kehityksen arvojen mukaista. Suomalaisten olisi järkevää hyödyntää villikalakantoja huomattavasti nykyistä tehokkaammin ravinnoksi.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielmani on laadullinen historiatutkimus ja tutkimusaineistona käytin Kotiliesi-lehdessä julkaistuja kala-aiheisia artikkeleja sekä kalaruokaohjeita, joita analysoin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa käytettiin lehtiä neljältä eri vuosikymmeneltä, yhtä vuosikertaa kultakin ajanjaksolta: 1936, 1958, 1976 ja 2004. Tarkastelemalla ruokaohjeita 1930-luvulta lähtien aina 2000-luvulle sain muodostettua viisi yläteemaa eli kattokäsitettä, jotka kuvaavat hyvin kalankäytössä tapahtuneita muutoksia: kalaohjeiden muuttunut rakenne, muutokset kalalajeissa ja käsittelyasteessa, kaupungistuminen ja ostettu kala, elintason nousu ja vaurastuminen, sekä kansainvälistyminen.
Tutkimustulokset
Kotiliedessä julkaistut kalaohjeet ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana nykyaikaiseen, teolliseen muotoon ja niitä voidaan tulkita ilman aikaisempaa ruoanvalmistuskokemusta. Ohjeissa esiintyneet kalalajit ovat muuttuneet siten, että silakka ja järvikalat ovat vaihtuneet pakastekalaan ja loheen. Samalla kalan käsittelyaste on muuttunut kokonaisesta fileeksi. Kaupungistumisen seurauksena kala ostettiin kaupasta kotitarvekalastuksen sijaan. Elintason nousu ja vaurastuminen mahdollistivat tuoreen ja pakastetun kalan säilyttämisen, jolloin suolakalaa ei enää käytetty. Kansainvälistyneillä markkinoilla norjalainen lohifilee on edullinen valinta kalaostoksilla ja ohjeita sen helppoon valmistamiseen on paljon saatavilla.
Tutkimuksen merkitys
Kalankäytössä, kuten kalalajeissa ja ohjeiden kalan käsittelyasteessa tapahtuneiden muutoksen tutkiminen vahvaa historianäkökulmaa hyödyntäen oli mielenkiintoista. Tutkimukseni vahvisti käsitystä siitä, että Suomessa tällä hetkellä vallitsevan kalankulutuksen taustalla vaikuttaa monia tekijöitä, joista osalla on jo kauaskantoiset juuret ulottuen aina 1930-luvulle asti. Lähitulevaisuudessa suomalaista lähikalaa on toivottavasti enemmän tarjolla kuluttajille esimerkiksi helppokäyttöisten kalajalosteiden muodossa. Näin myös ympäristö kiittää kalakaupoilla.
Johannes Lokka
”Kallis lohi, halvempi silakka” – Kalankäytön muutos Kotiliesi-lehden ruokaohjeissa 1936–2004