Tutkimuksen tausta
Varhaiskasvatuslain mukaan esiopetus on tavoitteellista toimintaa, jonka keskeisenä tavoitteena on parantaa lasten oppimisedellytyksiä, vaikkakaan lasten osaamistasolle ei aseteta tavoitteita. Esiopetuksessa olennaista on seurata ja havainnoida lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja samalla ennaltaehkäistä mahdollisia myöhäisempiä vaikeuksia. Esiopetusta toteutetaan pitkälti inkluusioperiaatteen mukaisesti, mikä edellyttää esiopetuksessa toimivilta opettajilta tavoitteellista oppimisen seurantaa ja tukemista.
Useat tutkimukset puolestaan osoittavat, että varhaiskasvatuksella ja erityisesti esiopetuksella on keskeinen merkitys oppimisvaikeuksien tukemisessa ja ennaltaehkäisyssä. Yleinen käytäntö kuitenkin on, että lapsi saa mahdollisen oppimisvaikeus diagnoosin vasta kouluikäisenä. Myöhäiseen diagnosointiin vaikuttaa oppimisvaikeuksien moninaisuus, yksilöllisyys ja päällekkäisyys muiden kehityksellisten haasteiden kanssa. Jotta lapsia voidaan tukea ennaltaehkäisevästi jo esiopetuksessa, on tärkeää, että varhaiskasvatuksen opettajat, jotka työskentelevät esiopetuksessa tunnistava lapset, joilla on mahdollinen riski oppimisvaikeuksiin. Samalla heidän tulee tuntea myös oppimisvaikeuksiin liittyvät ilmenemismuodot ja tehokkaat menetelmät, joilla voidaan tukea ja ennaltaehkäistä mahdollisia vaikeuksia koulussa.
Näihin edellä mainittuihin faktoihin perustuen tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetuksessa käytettyjä menetelmiä lukemaan oppimisen ja matemaattisten taitojen tukemisessa ja mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi tarkoitus oli selvittää miten tietoisesti ja millä perusteilla esikoulunopettajat valitsevat erilaisia menetelmiä opetuksen tueksi. Tämän tutkimuksen keskiössä oli menetelmät liittyen lukemaan oppimiseen ja matemaattisten taitojen oppimiseen ja mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyyn.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseni oli laadullinen haastattelututkimus, jossa haastattelin viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät sillä hetkellä esiopetusryhmässä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analyysissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysi menetelmää. Tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenologista tutkimusasetelmaa.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimukseni perusteella opettajat pitivät yleisesti tärkeänä oppimisvaikeuksien tukemista ja ennaltaehkäisyä jo esiopetuksessa. He kokivat omaavansa riittävästi valmiuksia ja tietoa liittyen oppimisvaikeuksiin ja tunnistavansa ne lapset ryhmästä, jotka mahdollisesti tarvitsevat tukea oppimiseen.
Opettajat käyttivät pääsääntöisesti esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti yleisiä pedagogisia menetelmiä lasten oppimisen tukena. Lukemaan oppimisen sekä matemaattisten taitojen tukemisessa opettajat painottivat eniten liikunnallisuutta, toiminnallisuutta ja integrointia muihin oppimissisältöihin.
Tietoisuus erilaisista menetelmistä liittyen oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyyn oli kuitenkin selkeästi vähäistä ja puutteellista. Myöskään erilaisten valmiiden materiaalien ja menetelmien käyttö ei ollut selkeästi perusteltua liittyen mahdollisten vaikeuksien ennaltaehkäisyyn. Haastateltavat opettajat valitsivat käytetyt menetelmät pääsääntöisesti oman tottumuksen ja sen pohjalta, mitä materiaalia oli tarjolla kyseissä päiväkodissa.
Tämän tutkimuksen perusteella esiopettajien tietoisuus yleisesti oppimisvaikeuksista ja niiden ilmenemismuodoista sekä ennaltaehkäisevistä tekijöistä ja menetelmistä vaikutti olevan vähäistä ja puutteellista.
Pohdintaa
Oppimisvaikeuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia ja ne voivat aiheuttaa monia vaikeuksia myöhemmässä iässä kuten syrjäytymistä, masennusta, mielenterveysongelmia ja jopa työttömyyttä. Vaikka oppimisvaikeudet yleisesti liitetään ainoastaan koulumaailmaan, vaikuttavat ne lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Lukemaan oppimisen vaikeudet sekä matemaattiset vaikeudet ilmenevät lapsen elämässä hyvin monella eri osa-alueella ja aiheuttavat haasteita kokonaisvaltaisesti lapsen elämässä ja ne voivat heijastua myös koko perheen hyvinvointiin.
Lapsen näkökulmasta oppimisvaikeudet ovat suhteellisen näkymättömiä, mutta todellisia haasteita, mitkä voivat kuormittaa lapsen elämää monella eri osa-alueella. Tutkimukset osoittavat, että lapsen kannalta on ensisijaisen tärkeää oppimisvaikeuksien mahdollisimman aikainen tunnistaminen ja tukeminen, jotta voidaan ennaltaehkäistä kauaskantoisia, negatiivisia vaikutuksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Oppimisvaikeuksien tunnistamiseen, tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan kuitenkin ammattihenkilöstön tietotaitoa niiden ilmenemismuodoista, haasteiden luonteesta ja menetelmistä, millä lasta voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla.
Oma käsitykseni oppimisvaikeuksiin liittyvästä tietoisuudesta vahaiskasvatuksen kentällä vahvistui tämän tutkimuksen myötä. Varhaiskasvatuksen opettajilla on vain vähäistä tietoa oppimisvaikeuksien ilmenemisestä ja vaikutuksista lapsen elämään, mikä on ristiriidassa myös käytettävien menetelmien suhteen. Miten esiopettajat pystyvät valitsemaan ja käyttämään tarkoituksenmukaisia menetelmiä oppimisvaikeuksien suhteen, jos he eivät tiedä mitä taitoja heidän erityisesti tulisi vahvistaa ja miksi?
Elina Valosaari
Auta minua ymmärtämään! Esiopetuksessa käytetyt menetelmät oppimisvaikeuksien tukemisessa