Kevään 2020 aikana Suomeen julistettiin poikkeusolot maailmanlaajuisesta koronapandemiasta johtuen 18.3.-16.6. väliseksi ajaksi. Varhaiskasvatuksen toimintayksiköt ja niiden yhteydessä toimivat esiopetusryhmät pidettiin toiminnassa, jotta yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeissä tehtävissä työskentelevät vanhemmat pystyivät käydä töissä. Jos lapsi oli mahdollista pitää kotona poikkeusaikana, tuli näin toimia valtioneuvoston linjauksen mukaan. Samoin tuli menetellä myös koulujen yhteydessä toimivien esiopetusryhmien kohdalla.
Tutkimustehtävä
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin esiopetusta toteutettiin poikkeusolojen aikana eri puolilla Suomea. Tutkimukseni pyrki myös selvittämään esiopetuksen opettajien kokemuksia esiopetuksen toteuttamisesta etäopetuksena sekä mitä välineitä, materiaaleja ja menetelmiä opetukseen käytettiin. Tarkastelin lisäksi sitä, kuinka koulutuksellinen yhdenvertaisuus toteutui opettajien mielestä heidän ryhmissään osan lapsista ollessa kotona ja osan lähiopetuksessa ja ajattelivatko opettajat poikkeuksellisella esiopetuskeväällä olleen jonkinlaisia vaikutuksia lasten koulun aloittamiseen.
Kiinnostukseni tutkimusaihettani kohtaan heräsi lukiessani uutisia pandemia-ajan vaikutuksista varhaiskasvatukseen ja kouluun. Aiheesta ei tutkimusta aloittaessani löytynyt vielä juurikaan muita tutkimuksia, joten ajattelin sen olevan tärkeä sekä ajankohtainen. Esiopetusikäisten lasten parissa toteutettava etäopetus ei ole ylenen ilmiö, josta ei myöskään näin ollen löytynyt aiempia tutkimuksia.
Tutkimuksen toteutus ja keskeiset tulokset
Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen. Toteutin aineistonkeruun sähköisen kyselylomakkeen avulla, jonka jaoin kahteen varhaiskasvatuksen Facebook –ryhmään. Vastauksia kertyi yhteensä 16 eri puolilta Suomea. Saatujen vastauksien perusteella selvisi, että poikkeusolojen aikana toteutettu esiopetus erosi merkittävästi normaalioloissa toteutetusta opetuksesta. Tulosten perusteella voidaan myös olettaa opetuksen määrän ja laadun olleen ryhmästä riippuen vaihtelevia. Tutkimukseen osallistuneet esiopetuksen opettajat kokivat ylemmältä taholta saamansa tuen jääneen vähäiseksi poikkeusolojen aikana. He olisivat kaivanneet selkeämpiä ohjeistuksia opetuksen velvoittavuuteen sekä sen määrään ja laatuun liittyen. Kyselyyn vastanneiden opettajien ryhmissä olevista lapsista vain noin 25 % oli osallistunut poikkeusolojen vallitessa lähiopetukseen, kun taas jopa 75 % oli ollut kotona etäopetuksessa. Etäopetukseen käytettävien välineiden ja materiaalien välillä oli vaihtelua. Ryhmissä oltiin hyödynnetty etäyhteyksiä, puheluita, videopuheluita ja viestejä. Joissain tapauksissa opetustuokioita oltiin järjestetty videon muodossa. Koteihin oltiin lähetetty tehtäväpaketteja sekä toimintavinkkejä. Myös mahdollisia eskarikirjoja oltiin hyödynnetty.
Osa opettajista koki resurssien olleen tiukilla opetuksen järjestämiseen poikkeusolojen aikana. Kuitenkin jotkut vastaajista kokivat niitä olleen riittävästi. Esimerkiksi työtehtävien jakaminen henkilöstön kesken sekä annetun etäopetuksen määrä ja toteutustavat olivat vaikuttaneet resurssien riittämiseen. Etäopetuksen toteuttaminen esiopetusikäisten lasten parissa koettiin vastaajien kesken haastavaksi. Tähän vaikuttivat käytännön järjestelyt, leikin ja toiminnallisuuden puuttuminen ja sosiaalisten kontaktien puuttuminen. Osa opettajista oli huolissaan lasten oppimisesta. Poikkeuksellinen aika oli kuitenkin antanut opettajille mahdollisuuden oppia uusia toimintatapoja, joita parhaimmillaan voi hyödyntää esiopetuksen toteuttamiseen myös normaali tilanteessa. Lapset olivat pääosin sopeutuneet hyvin poikkeusolojen aiheuttamiin muutoksiin.
Tutkimukseen osallistuneista opettajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, ettei heidän ryhmiensä lapsilla ollut yhdenvertaisia mahdollisuuksia saada esiopetusta poikkeusaikana. Syiksi mainittiin perheiden erilaiset resurssit ja osaaminen, vanhempien motivaatio ja vastuun ottaminen lastensa esiopetuksesta sekä erot kotona olleissa laitteissa ja yhteyksissä. Lasten välistä yhdenvertaisuutta oltiin pyritty tukemaan siten, että perheet huomioitiin tasapuolisesti. Heitä kannustettiin ottamaan yhteyttä herkästi. Lisäksi ohjeet, tehtävät ja materiaalipaketit pyrittiin tekemään mahdollisimman yhdenvertaisiksi kaikille. Monet opettajista ajattelivat koulun aloituksen olevan vaikeampaa, kun esiopetusvuosi oli päättynyt niin poikkeuksellisesti. Syinä pidettiin esimerkiksi tarvittavan tuen puuttumista esiopetuskeväänä, tilanteen vaikutuksia sosiaalisten taitojen kehitykseen sekä kouluun tutustumisen mahdollista puuttumista.
Tutkimuksen hyöty
Tutkimukseni voisi parhaimmillaan saada pohtimaan, miten tulevaisuudessa voitaisiin varautua vastaaviin tilanteisiin paremmin jo olemassa olevan kokemuksen pohjalta. Olisiko esimerkiksi syytä kehittää yleisiä, tai alueellisia toimintamalleja, joita voitaisiin noudattaa. Resurssien riittävyys opetuksen suunnittelun sekä laitteiden ja yhteyksien suhteen olisi aiheellista taata. Opettajia voitaisiin kouluttaa tarpeellisten etäopetusmenetelmien käyttöön. Tällainen varautuminen voisi auttaa ehkäisemään koulutuksellista epätasa-arvoa. Saamani tulokset voisivat myös olla innoittamassa aiheesta tehtäville jatkotutkimusaiheille.
Elina Lahtela
Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija
Esiopetuksen toteutuminen kevään 2020 poikkeusolojen aikana