Sanotaan, että kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen suhde metsään. Metsällä nähdään olevan erityinen paikka suomalaisten sydämissä – onhan Suomi metsäisin maa Euroopassa ja muutenkin metsät nähdään keskeisenä osana suomalaisuutta ja Suomen historiaa. Metsä on ollut merkittävä elinympäristö, elinkeino ja olemisen paikka. Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, onko suomalaisten suhde metsän muuttunut. Keskustelua mahdollisesta muutoksesta herättävät esimerkiksi muuttuvat yhteiskunnan rakenteet ja maahanmuutto. Keskustelua on vauhdittanut muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön linjaus metsäsuhteen vahvistamisesta Kansallisessa metsästrategiassa 2025 ja metsäsuhteen asettaminen Unescon elävän perinnön luetteloon.
Mutta miten lapset suhtautuvat metsään? Viime vuosina on esitetty huolta lasten luontosuhteen etääntymisestä. Huolta on herättänyt esimerkiksi se, että nuoret harvoin kertovat viettävänsä aikaa luonnossa. Puhutaan yleensäkin lasten ja nuorten vapaa-ajan muutoksesta – vapaa-aika tuntuu olevan entistä enemmän sisätiloissa ja aikuisen organisoimaa. Lasten ja nuorten luontotietotaidoista ollaan huolissaan, sillä kasvilajien tunnistaminen on puutteellista ja jotkut lapset eivät ymmärrä luonnon merkitystä ihmiselämän kannalta.
Toteutus
Tämä tutkimus antaa tietoa lasten metsäsuhteesta. Päivitettyä tietoa tarvitaan ympäristökasvatuksen kehittämisessä vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Aineistona toimii helsinkiläisten viidesluokkalaisten kirjoitelmat ja piirrokset heille mieleen painuneesta metsähetkestään. Tutkimukseen osallistui 13 oppilasta. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta ja heidän huoltajiltaan pyydettiin kirjallinen lupa tutkimuksen osallistumiseen. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysia mukaillen. Aineiston analyysia ohjasi kolmijako metäsuhteen ulottuvuuksista. Tarkastelin, mitä havaittua tietoa metsästä välitettiin, miten metsää kuvataan koettuna ympäristönä ja millaisia jaettuja merkityksiä metsään liitetään.
Tulokset
Tutkimustulokset osoittavat, että lasten metsäsuhde on moniulotteinen. Helsinkiläisten viidesluokkalaisten kertomuksissa korostuvat metsän koetut (subjektiiviset) ja jaetut (yhteiskunnalliset ja kulttuuriset) merkitykset. Havaitun (tieteellisen) tiedon osoittaminen korostui vain joissain kertomuksissa. Metsähetket ovat usein aikuisten mahdollistamia, mutta metsässä haetaan myös itsenäistä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Metsää kuvaillaan ja arvotetaan henkilökohtaisten merkitysten kautta. Metsää käytetään vapaa-ajan viettoon ja yhdessäoloon.
Johtopäätökset
Ympäristökasvatuksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ympäristöä koskevan tiedon ja ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Kaikkien oppilaiden metsähetkistä ei välity ympäristökasvatuksessa tavoiteltu tietävä, läheinen ja huolehtiva suhde metsään. Lisäksi tutkimus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, onko helsinkiläisillä lapsilla mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen metsässä tai hakeutuvatko he metsään itse. Toisekseen herää kysymys, miten oppilaita saataisiin innostettua kiinnostumaan metsän lajeista ja niiden tunnistamisesta. Kolmanneksi kysymykseksi voidaan nostaa pohdinta siitä, miten oppilaiden kynnystä metsään pääsyyn voitaisiin madaltaa. Tarvitaan lisää päivitettyä tietoa siitä, mistä ympäristökasvatuksessa tulisi tänä päivänä lähteä liikkeelle.
Pro Gradu: Metsä on muutakin kuin puita – Tarkastelussa viidesluokkalaisten metsäsuhde
Mira Pulkkinen