Tutkielmani on tehty suomalaisen lukion kannalta mielenkiintoisessa muutoksen ajassa. Uuden Lukiolain ja Lukion opetussuunnitelman perusteiden myötä lukioilla on elokuusta 2021 lähtien velvollisuus tarjota oppimisen tukea ja erityisopetusta opiskelijoilleen, mikä on harppaus kohti yhdenvertaisempaa ja inklusiivisempaa lukiokoulutusta. Tästä lähti kiinnostukseni lukion tukijärjestelmää kohtaan: millainen kokonaisuus oppimisen ja hyvinvoinnin tuesta muodostuu lukiossa nyt vielä ennen uudistuksen voimaanastumista? Miten tuen kokonaisuutta voisi kehittää, jotta jokainen lukiolainen saisi tarvitsemaansa tukea oikea-aikaisesti? Tutkielma toimii tilannekuvana yhden Uudella maalla sijaitsevan lukion ja sen työntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata lukion oppimisen ja hyvinvoinnin tuen järjestelmää. Tutkimustehtävänä oli tutkia lukion tuesta muodostuvaa kokonaisuutta ja sitä, millaisena tukijärjestelmä näyttäytyy lukion eri ammattiryhmien näkökulmasta. Millaisia tukemisen keinoja he käyttävät työssään, ja mitkä tekijät mahdollistavat tuen toteutumista? Halusin myös selvittää, mitkä tekijät haastavat tuen toteutumista lukiossa ja miten. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida eri ammattiryhmien näkemyksiä lukion erityisopettajan työnkuvasta. Millaisia toiveita he asettavat erityisopettajalle, ja mitä haasteita he näkevät erityisopettajan työlle?
Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena, ja kontekstina toimii yksi Uudellamaalla sijaitseva lukio. Haastattelin tutkimukseen lukion eri ammattiryhmiä, johon kuului aineenopettajia eri aineryhmistä, rehtori, opinto-ohjaaja, psykologi, kuraattori sekä terveydenhoitaja.
Tutkimuksen tulokset
Lukion tukijärjestelmä näyttäytyi rakentuvan kerroksellisena kokonaisuutena. Rakenteellisia tasoja oli kolme: yksilöllinen tuki, tuki ryhmässä sekä tuki lukion rakenteissa. Yksilöllinen tuki jaettiin vielä kahteen osaan, jossa sisempi kerros nimettiin rajapinnaksi. Siina tukea toteuttavat ammattiryhmät toimivat osana opiskelijoiden jokapäiväistä arkea ja olivat merkityksellisessä asemassa opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisessa ja eteenpäin ohjauksessa. Rakenteiden tasolla tuki oli suunnittelu- ja kehittämistyötä, joka konkretisoitui tuen alemmilla tasoilla.
Tukemisen keinot eivät jakaudu tukijärjestelmän kerroksissa tasaisesti. Opiskeluhuollon yksilötyössä oli selvästi monipuolisin tuen keinovalikoima, kun taas opetuksessa yksilöllisen tuen toteuttamiseen keinoja oli vähän. Tukemisen keinot painottuivat opetuksessa ryhmässä annettavaan tukeen, kuten eriyttämiseen. Lukiossa tukemista mahdollistavia tekijöitä löytyi aineistosta neljä: työntekijöiden osaaminen, hyvä työilmapiiri, pienet ja pysyvät opetusryhmät sekä opiskeluhuollon näkyvyys yhteisössä.
Tukemista haastavat tekijät voidaan jaotella kolmeen ryhmään: lukion tukijärjestelmää haastaviin ulkoisiin tekijöihin, opetusta haastaviin tekijöihin sekä opiskeluhuoltoa haastaviin tekijöihin. Lukion ulkopuolisia haasteita olivat resurssit ja ylioppilaskirjoitukset, jotka haastoivat lakien ja normien velvollisuuksien toteutumista. Opetuksessa suurin tukemista haastava tekijä oli se, ettei opettaja tunne opiskelijoita. Tämä vaikutti siihen, ettei tuen tarvetta välttämättä osata tunnistaa eikä siihen myöskään osata vastata. Opiskeluhuollossa tukemista haastoi liian pieni aikaresurssi ja siitä johtuva työntekijöiden kiire. Liian kova kiire vaikutti siihen, että opiskeluhuollon henkilöstön työaika kuluu yksilötyössä, eikä yhteisölliselle opiskeluhuoltotyölle riitä aikaa.
Näkemykset erityisopettajan työnkuvan rakentumisesta voidaan jaotella kahteen osaan: opetukseen ja yhteisölliseen työhön. Opetustyöhön liittyivät toiveet samanaikaisopetuksesta, opiskelijoiden tuen tarpeen tunnistamisesta ja siihen vastaamisesta sekä opiskelutaitojen opetuksesta. Yhteisölliseen työhön liittyviä toiveita erityisopettajalle olivat tukijärjestelmän koordinointi, työyhteisön koulutus sekä konsultointi.
Tutkielmani tarkoituksena oli jäsentää lukion tukijärjestelmän kokonaisuutta. Toiveenani on, että tutkielma voisi toimia erityisesti tapauksena toimivan lukion, mutta myös muiden oppilaitosten tuen kehittämistyön välineenä. Suomalaisissa lukioissa on pohdittava sitä, mihin tukijärjestelmän kerroksiin ja niiden välisiin suhteisiin täytyy kiinnittää huomiota, jotta opiskelijoiden tarvitsema tuki todella toteutuu. Haluan tutkielmani osalta olla mukana valtakunnallisessa lukion tuen muutosprosessissa ja tuoda esiin oppimisen ja hyvinvoinnin tuen yhteiskunnallisen merkityksen myös toisella asteella, sillä lukio-opiskelijat ansaitsevat laadukasta tukea.
Nora Taipale
Pro gradu: Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki lukiossa – Tapaustutkimus lukion tukijärjestelmän rakentumisesta