Ilmastokasvatus on tärkeää aloittaa jo varhaiskasvatuksessa

Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia ympäristökriisejä. Ihmisen toiminnan merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttajana kyseenalaistaa nykyisen elämäntavan ja kasvatusjärjestelmän. Tarve ihmisten kulutustottumusten ja arvomaailman muutokselle haastaa myös kasvatustieteen. Ilmastonmuutoksen edetessä on herätty tarpeeseen kehittää ilmastonmuutokseen liittyvää opetusta eli ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatusta on edistetty viime vuosina Suomessa aineenopetuksen ja perusopetuksen osalta. Sen sijaan varhaiskasvatuksen näkökulma on jäänyt vähäiselle huomiolle, eikä esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 mainitse ollenkaan ilmastokasvatusta tai ilmastonmuutosta osana ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatusta. Tällä hetkellä jää yksittäisen varhaiskasvatuksen opettajan näkemyksen ja osaamisen varaan, toteutetaanko ilmastokasvatusta varhaiskasvatuksessa vai ei. Varhaiskasvatus perustuu Suomen lainsäädäntöön, kuten ilmastolakiin ja sitä sitoo yhteiset kansainväliset sopimukset, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joiden yksi tavoite on ilmastoteot. Näin ollen varhaiskasvatuksessakaan ei voida jättäytyä ilmastotoimissa passiiviseksi sivustaseuraajaksi muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Varhaiskasvatuksessa kasvatetaan lapsia tulevaan yhteiskuntaan, jossa ilmastonmuutos tulee olemaan vahvasti läsnä. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksessa toimitaan myös kuluttajan roolissa ja tehdään päivittäin ilmastoon vaikuttavia valintoja.

Tutkimuksen tavoite ja toteutus

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tuoda varhaiskasvatuksen näkökulmaa mukaan ilmastokasvatukseen. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä ympäristöasioista kiinnostuneella henkilöstöllä on ilmastokasvatuksen erityispiirteistä varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli tutkia millaiset ilmastoaiheiset sisällöt, lähestymistavat ja menetelmät ovat henkilöstön mukaan toimivia sekä millaisia ilmastotoimia varhaiskasvatuksessa voitaisiin toteuttaa. Tutkimusaineisto kerättiin sekä verkkokyselynä että haastatteluina. Kysely jaettiin kuuteen ympäristökasvatusaiheiseen sosiaalisen median yhteisöön. Kyselyyn osallistui 26 varhaiskasvatuksen ammattilaista, joista 7 osallistui kyselyn lisäksi myös puhelimitse toteutettuun teemahaastatteluun. Tutkimusjoukko koostui varhaiskasvatuksen ammattilaisista eri koulutustaustoineen, suurimmalla osalla oli myös jonkinlaista ympäristökasvatuksen lisäkoulutusta tai erityisosaamista. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena ja analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset ja polkupyörämalli varhaiskasvatukseen

Vastaajat kuvasivat ilmastokasvatusta vaikeaksi aiheeksi, eivätkä heidän mukaansa kaikki varhaiskasvatuksen ammattilaiset koe ilmastoaiheiden käsittelyä soveltuvaksi pienille lapsille. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ei anna ohjeita ilmastokasvatukselle, mikä vastaajien mukaan estää ilmastokasvatuksen jalkautumista varhaiskasvatukseen. Tutkimukseeni osallistuneet vastaajat kokivat lasten luontosuhteen vahvistamisen ja tietoisuuden lisäämisen ilmastonmuutoksesta tärkeäksi. Osallistujien mukaan ulkoilu ja metsäretket olivat parhaita menetelmiä ilmastokasvatukselle. Varsinaisen tieteellisen ilmastotiedon opetusta ei koettu varhaiskasvatusikäisille niin tärkeänä kuin ilmastoystävällisen arvomaailman välittämistä. Vastaajat korostivat ilmastokasvatuksen läpäisevän kaiken toiminnan ja konkretisoituvan arkipäivän kulutusvalinnoissa ja ilmastoteoissa. Vastaajien mukaan ilmastokasvatusta tulisi toteuttaa myönteisestä näkökulmasta toiveikasta ja positiivista tulevaisuuskuvaa luoden. Vastaajista oli tärkeää toteuttaa ilmastokasvatusta turvallisessa ilmapiirissä, suojaten lapsia ahdistuksen ja toivottomuuden tunteilta. Heidän mukaansa kasvattajan mallin merkitys on tärkeä ilmastokasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on suuri vastuu ja rooli toimiessaan esimerkkinä lapsille. Tutkimustuloksena syntyi Tolppasen, Aarnio-Linnanvuoren, Cantellin ja Lehtosen (2017) kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallista muokattu varhaiskasvatuksen polkupyörämalli. Tässä täydennetyssä polkupyörämallissa, pienten lasten ilmastokasvatuksen erityispiirteitä kuvaavat apupyörät, jotka on nimetty tutkimuksessa esiin nousseiden ”turvallisuuden” ja ”kasvattajan mallin” mukaan. Nämä apupyörät symbolisoivat tukea ja turvaa, jota varhaiskasvatusikäiset tarvitsevat vielä ilmastokasvatuksessaan.

Varhaiskasvatuksen polkupyörämalli
Varhaiskasvatuksen polkupyörämalli (Tolppasen ym., 2017 polkupyörämallista muokannut Arokanto, 2020)

Lopuksi

Vastaajien mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei ole vielä tarpeeksi tietoa ilmastonmuutoksesta ilmiönä, eikä siitä miten tietoa voidaan opettaa varhaiskasvatusikäisille. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksen toteuttaminen vaatii henkilöstöltä sekä omaa kiinnostusta ilmastonmuutoksesta että rohkeutta toteuttaa sitä varhaiskasvatuksessa muun henkilöstön eriävistä mielipiteistä huolimatta. Myös varhaiskasvatuksen tulisi ottaa toiminnassaan huomioon ilmastonmuutos huolehtien siitä, että valtion ja kuntien tasolla tehdyt toimenpideohjelmat jalkautuvat myös päiväkodeissa käytännön arkeen, kuluttamiseen ja kasvatukseen.

 

Chantal Arokanto

Pro gradu: Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa

Helsinkiläiset viidesluokkalaiset näkevät metsässä muutakin kuin puita

Sanotaan, että kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen suhde metsään. Metsällä nähdään olevan erityinen paikka suomalaisten sydämissä – onhan Suomi metsäisin maa Euroopassa ja muutenkin metsät nähdään keskeisenä osana suomalaisuutta ja Suomen historiaa. Metsä on ollut merkittävä elinympäristö, elinkeino ja olemisen paikka. Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, onko suomalaisten suhde metsän muuttunut. Keskustelua mahdollisesta muutoksesta herättävät esimerkiksi muuttuvat yhteiskunnan rakenteet ja maahanmuutto. Keskustelua on vauhdittanut muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön linjaus metsäsuhteen vahvistamisesta Kansallisessa metsästrategiassa 2025 ja metsäsuhteen asettaminen Unescon elävän perinnön luetteloon.

Mutta miten lapset suhtautuvat metsään? Viime vuosina on esitetty huolta lasten luontosuhteen etääntymisestä. Huolta on herättänyt esimerkiksi se, että nuoret harvoin kertovat viettävänsä aikaa luonnossa. Puhutaan yleensäkin lasten ja nuorten vapaa-ajan muutoksesta – vapaa-aika tuntuu olevan entistä enemmän sisätiloissa ja aikuisen organisoimaa. Lasten ja nuorten luontotietotaidoista ollaan huolissaan, sillä kasvilajien tunnistaminen on puutteellista ja  jotkut lapset eivät ymmärrä luonnon merkitystä ihmiselämän kannalta.

 

Toteutus

Tämä tutkimus antaa tietoa lasten metsäsuhteesta. Päivitettyä tietoa tarvitaan ympäristökasvatuksen kehittämisessä vastaamaan tämän päivän tarpeisiin. Aineistona toimii helsinkiläisten viidesluokkalaisten kirjoitelmat ja piirrokset heille mieleen painuneesta metsähetkestään. Tutkimukseen osallistui 13 oppilasta. Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta ja heidän huoltajiltaan pyydettiin kirjallinen lupa tutkimuksen osallistumiseen. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysia mukaillen. Aineiston analyysia ohjasi kolmijako metäsuhteen ulottuvuuksista. Tarkastelin, mitä havaittua tietoa metsästä välitettiin, miten metsää kuvataan koettuna ympäristönä ja millaisia jaettuja merkityksiä metsään liitetään.

 

Tulokset

Tutkimustulokset osoittavat, että lasten metsäsuhde on moniulotteinen. Helsinkiläisten viidesluokkalaisten kertomuksissa korostuvat metsän koetut (subjektiiviset) ja jaetut (yhteiskunnalliset ja kulttuuriset) merkitykset. Havaitun (tieteellisen) tiedon osoittaminen korostui vain joissain kertomuksissa. Metsähetket ovat usein aikuisten mahdollistamia, mutta metsässä haetaan myös itsenäistä vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Metsää kuvaillaan ja arvotetaan henkilökohtaisten merkitysten kautta. Metsää käytetään vapaa-ajan viettoon ja yhdessäoloon.

 

Johtopäätökset

Ympäristökasvatuksessa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti ympäristöä koskevan tiedon ja ympäristönsuojelun osa-alueisiin. Kaikkien oppilaiden metsähetkistä ei välity ympäristökasvatuksessa tavoiteltu tietävä, läheinen ja huolehtiva suhde metsään. Lisäksi tutkimus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, onko helsinkiläisillä lapsilla mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen metsässä tai hakeutuvatko he metsään itse. Toisekseen herää kysymys, miten oppilaita saataisiin innostettua kiinnostumaan metsän lajeista ja niiden tunnistamisesta.  Kolmanneksi kysymykseksi voidaan nostaa pohdinta siitä, miten oppilaiden kynnystä metsään pääsyyn voitaisiin madaltaa. Tarvitaan lisää päivitettyä tietoa siitä, mistä ympäristökasvatuksessa tulisi tänä päivänä lähteä liikkeelle.

 

Pro Gradu: Metsä on muutakin kuin puita – Tarkastelussa viidesluokkalaisten metsäsuhde

Mira Pulkkinen