Tutkielmani tavoitteena oli selvittää opettajien käsityksiä inkluusiosta, yhteisopettajuudesta ja niiden välisistä yhteyksistä. Aihetta oli mielestäni tärkeä tutkia, sillä inkluusion käsite on julkisessa keskustelussa usein melko epämääräinen eikä opettajien inkluusiokäsityksistä ole aiemmin tehty näin tarkkaa tutkimusta. Aiemmat tutkimukset kertovat, että yhteisopettajuus edesauttaa inkluusion toteutumista, mutta halusin selvittää, mitä käsityksiä aiheesta ilmenee aivan lähellä kosketuspintaa, eli mitä luokanopettajat ajattelevat yhteisopettajuudesta ja sen suhteesta inkluusion toteutumiselle.
Tutkielman aineistoa varten haastateltiin kymmentä suomalaista luokanopettajaa. Haastattelut toteutettiin keskustelunomaisina teemahaastatteluina ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Haastattelua varten etsittiin suomalaisia luokanopettajia sosiaalisen median avulla ja haastattelut toteutettiin etänä eri videopuhelupalveluiden kautta.
Tulokset
Tutkielmassa ilmeni luokanopettajien keskuudessa vallitsevan kolme eri käsitystä inkluusiosta: säästökeinokäsitys, yhdenvertaisuusilmiökäsitys ja integraation kaltainen käsitys. Ensimmäisen käsityksen mukaan inkluusio on keino säästää rahaa ja resursseja. Toisen käsityksen mukaan inkluusio on laajempi yhteisöllinen ilmiö, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja yksilöä palvelevaa opetuskulttuuria. Tämä käsitys vastasi eniten inkluusion määritelmää tieteellisissä tutkimuksissa. Kolmannen käsityksen mukaan inkluusio on sitä että erityisen tuen oppilaat laitetaan opiskelemaan yleisopetukseen.
Lähes kaikilla opettajilla oli myönteinen käsitys yhteisopettajuudesta ja sen koettiin tukevan inkluusion toteutumista. Tutkielmassa selvisi, että yhteisopettajuus vaatii onnistuakseen tietyt edellytykset. Esimerkiksi riittävät resurssit, hyvä henkilökemia kollegoiden välillä ja joustavat opetustilat nostettiin tärkeiksi edellytyksiksi yhteisopettajuuden onnistumisen kannalta. Kielteisesti koetun yhteisopettajuuden vaikutus inkluusioon ilmeni neutraalisti tai lievästi edesauttavasti. Kielteisiä kokemuksia oli aineistossa kuitenkin sen verran vähän, että niiden vaikutuksista inkluusion toteutumiselle tulisi tehdä vielä lisää tutkimusta luotettavien johtopäätösten luomiseksi.
Lopuksi
Tutkielman tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa ja niiden perusteella yhteisopettajuus tukee inkluusion toteutumista. Yhteisopettajuus ilmeni tutkielman aineistossa myönteisessä valossa, mutta aineiston perusteella yhteisopettajuuden tulisi perustua vapaaehtoisuudelle ja kollegoiden väliselle kunnioitukselle sekä luottamukselle. Tutkielmani tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi jos työyhteisössä halutaan kokeilla yhteisopettajuutta tai jos ollaan siirtymässä yksin opettamisesta yhteisopettajuuden toimintamalleihin. Tutkielmastani voi saada viitteitä siitä, mistä asioista tulee huolehtia, jotta yhteisopettajuus voi onnistua. Opettajien eriävät inkluusiokäsitykset ovat mielestäni tärkeä löydös, sillä ne auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään julkisesti käytyä inkluusiokeskustelua.
Mielestäni olisi tärkeä tehdä lisätutkimusta siitä, miten inklusiivisessa opetuksessa huomioidaan lahjakkaat tai tyypillisesti oppivat oppilaat. Tässä tutkielmassa heidän asemansa inklusiivisessa opetuksessa ei juurikaan tullut ilmi. Inkluusio on kuitenkin kaikkia oppilaita koskettava asia ja jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus yksilölliseen oppimiseen. Inkluusiokeskusteluissa keskitytään yleensä tukea tarvitsevien oppilaiden asemaan inklusiivisessa opetuksessa ja inklusiivisten toimintamallien vaikutusta lahjakkaiden tai tyypillisesti oppivien lasten koulunkäyntiin ei juurikaan ole tutkittu.
Siiri Krohn
Luokanopettajien käsityksiä inkluusiosta, yhteisopettajuudesta ja niiden välisistä yhteyksistä