Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia ympäristökriisejä. Ihmisen toiminnan merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttajana kyseenalaistaa nykyisen elämäntavan ja kasvatusjärjestelmän. Tarve ihmisten kulutustottumusten ja arvomaailman muutokselle haastaa myös kasvatustieteen. Ilmastonmuutoksen edetessä on herätty tarpeeseen kehittää ilmastonmuutokseen liittyvää opetusta eli ilmastokasvatusta. Ilmastokasvatusta on edistetty viime vuosina Suomessa aineenopetuksen ja perusopetuksen osalta. Sen sijaan varhaiskasvatuksen näkökulma on jäänyt vähäiselle huomiolle, eikä esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018 mainitse ollenkaan ilmastokasvatusta tai ilmastonmuutosta osana ympäristö- ja kestävän kehityksen kasvatusta. Tällä hetkellä jää yksittäisen varhaiskasvatuksen opettajan näkemyksen ja osaamisen varaan, toteutetaanko ilmastokasvatusta varhaiskasvatuksessa vai ei. Varhaiskasvatus perustuu Suomen lainsäädäntöön, kuten ilmastolakiin ja sitä sitoo yhteiset kansainväliset sopimukset, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joiden yksi tavoite on ilmastoteot. Näin ollen varhaiskasvatuksessakaan ei voida jättäytyä ilmastotoimissa passiiviseksi sivustaseuraajaksi muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Varhaiskasvatuksessa kasvatetaan lapsia tulevaan yhteiskuntaan, jossa ilmastonmuutos tulee olemaan vahvasti läsnä. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksessa toimitaan myös kuluttajan roolissa ja tehdään päivittäin ilmastoon vaikuttavia valintoja.
Tutkimuksen tavoite ja toteutus
Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tuoda varhaiskasvatuksen näkökulmaa mukaan ilmastokasvatukseen. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä ympäristöasioista kiinnostuneella henkilöstöllä on ilmastokasvatuksen erityispiirteistä varhaiskasvatuksessa. Tarkoituksena oli tutkia millaiset ilmastoaiheiset sisällöt, lähestymistavat ja menetelmät ovat henkilöstön mukaan toimivia sekä millaisia ilmastotoimia varhaiskasvatuksessa voitaisiin toteuttaa. Tutkimusaineisto kerättiin sekä verkkokyselynä että haastatteluina. Kysely jaettiin kuuteen ympäristökasvatusaiheiseen sosiaalisen median yhteisöön. Kyselyyn osallistui 26 varhaiskasvatuksen ammattilaista, joista 7 osallistui kyselyn lisäksi myös puhelimitse toteutettuun teemahaastatteluun. Tutkimusjoukko koostui varhaiskasvatuksen ammattilaisista eri koulutustaustoineen, suurimmalla osalla oli myös jonkinlaista ympäristökasvatuksen lisäkoulutusta tai erityisosaamista. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena ja analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset ja polkupyörämalli varhaiskasvatukseen
Vastaajat kuvasivat ilmastokasvatusta vaikeaksi aiheeksi, eivätkä heidän mukaansa kaikki varhaiskasvatuksen ammattilaiset koe ilmastoaiheiden käsittelyä soveltuvaksi pienille lapsille. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ei anna ohjeita ilmastokasvatukselle, mikä vastaajien mukaan estää ilmastokasvatuksen jalkautumista varhaiskasvatukseen. Tutkimukseeni osallistuneet vastaajat kokivat lasten luontosuhteen vahvistamisen ja tietoisuuden lisäämisen ilmastonmuutoksesta tärkeäksi. Osallistujien mukaan ulkoilu ja metsäretket olivat parhaita menetelmiä ilmastokasvatukselle. Varsinaisen tieteellisen ilmastotiedon opetusta ei koettu varhaiskasvatusikäisille niin tärkeänä kuin ilmastoystävällisen arvomaailman välittämistä. Vastaajat korostivat ilmastokasvatuksen läpäisevän kaiken toiminnan ja konkretisoituvan arkipäivän kulutusvalinnoissa ja ilmastoteoissa. Vastaajien mukaan ilmastokasvatusta tulisi toteuttaa myönteisestä näkökulmasta toiveikasta ja positiivista tulevaisuuskuvaa luoden. Vastaajista oli tärkeää toteuttaa ilmastokasvatusta turvallisessa ilmapiirissä, suojaten lapsia ahdistuksen ja toivottomuuden tunteilta. Heidän mukaansa kasvattajan mallin merkitys on tärkeä ilmastokasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on suuri vastuu ja rooli toimiessaan esimerkkinä lapsille. Tutkimustuloksena syntyi Tolppasen, Aarnio-Linnanvuoren, Cantellin ja Lehtosen (2017) kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallista muokattu varhaiskasvatuksen polkupyörämalli. Tässä täydennetyssä polkupyörämallissa, pienten lasten ilmastokasvatuksen erityispiirteitä kuvaavat apupyörät, jotka on nimetty tutkimuksessa esiin nousseiden ”turvallisuuden” ja ”kasvattajan mallin” mukaan. Nämä apupyörät symbolisoivat tukea ja turvaa, jota varhaiskasvatusikäiset tarvitsevat vielä ilmastokasvatuksessaan.
Lopuksi
Vastaajien mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöllä ei ole vielä tarpeeksi tietoa ilmastonmuutoksesta ilmiönä, eikä siitä miten tietoa voidaan opettaa varhaiskasvatusikäisille. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksen toteuttaminen vaatii henkilöstöltä sekä omaa kiinnostusta ilmastonmuutoksesta että rohkeutta toteuttaa sitä varhaiskasvatuksessa muun henkilöstön eriävistä mielipiteistä huolimatta. Myös varhaiskasvatuksen tulisi ottaa toiminnassaan huomioon ilmastonmuutos huolehtien siitä, että valtion ja kuntien tasolla tehdyt toimenpideohjelmat jalkautuvat myös päiväkodeissa käytännön arkeen, kuluttamiseen ja kasvatukseen.
Chantal Arokanto
Pro gradu: Ilmastokasvatus varhaiskasvatuksessa