Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen teettämässä selvityksessä (Karvi, 2018) kävi ilmi, että opettajien kokemat häiriöt luokassa ovat lisääntyneet. Luokanhallinnan sanotaan olevan yksi opettajan tärkeimmistä työtehtävistä, minkä takia tämä aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Kun opettajalla on käytössään myönteisiä keinoja, joilla ohjata oppilaita toivottuun käytökseen, on ilmapiiri luokassa parempi, mikä myös johtaa oppilaiden parempiin oppimistuloksiin ja varmasti vaikuttaa myös opettajan omaan jaksamiseen. Nykyään ajatellaankin usein, että toimivia käytösmalleja tulisi opettaa yhtä lailla kuin akateemisiakin taitoja.
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaisia keinoja opettajilla on käytössään haastavaan käytökseen puututtaessa ja sen ennaltaehkäisyssä luokkatilanteissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää opettajien käsityksiä haastavasta käytöksestä luokassa.
Tutkimusmenetelmä
Tutkimus on laadullinen ja suoritettiin etähaastattelujen avulla. Haastattelin yhteensä neljää luokanopettajaa ja neljää erityisopettajaa. Opettajien keinoja koskevat vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja käsityksiä koskeviin kysymyksiin käytettiin diskurssianalyysiä.
Tulokset
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Monilla vastaajilla oli käytössä useita toimivia keinoja, joiden avulla ennaltaehkäistä haastavaa käytöstä luokassa. Keskeiseksi haastavan käytöksen ennaltaehkäisyssä nousi opettajan ja oppilaan välinen lämmin suhde ja luottamus, sekä luokan selkeät säännöt. Myös luokkahuoneen muokkaamisen sekä yhteistyön muiden opettajien sekä lasten vanhempien kanssa todettiin auttamaan haastavan käytöksen ennaltaehkäisyssä. Osa vastaajista käsitti oppilaiden haastavan käytöksen kielteisesti ja pääosin lapsesta johtuvana, pohtimatta sen enempää omaa osaansa tai vaikutustaan oppilaan käytökseen. Opettajana olisi kuitenkin tärkeä muistaa, että kaikki haastava käytös aina tapahtuu vuorovaikutuksessa, ja opettaja voi omalla käytöksellään vaikuttaa tähän.
Vastauksista nousi esiin myös monien opettajien diagnoosikeskeisyys; opettajat keskittyivät pohtimaan oppilaiden eri diagnooseja tai häiriöitä ja niistä johtuvaa haastavaa käytöstä tarkoituksenaan ymmärtää ja tukea lasta luokassa paremmin. Oleellista olisi kuitenkin opettajana tunnistaa myös diagnoosikeskeisyyden riskit ja nähdä lapsi omana persoonanaan, eikä pelkästään diagnoosinsa määrittelemänä. Eräät vastaajat nostivat myös esiin haastavasti käyttäytyviä lapsia hankalina, haastavina tai häirikköinä. Tämä saattaisi kertoa siitä, ettei kaikilla opettajalla ole tarpeeksi tietoa, jonka avulla tukea lapsia luokassa. Toisaalta monet vastaajat käsittivät haastavan käytöksen taitopuutteena ja opettajan tehtävän olevan opettaa oppilaalle toivottua käytöstä, eli näkivät oppilaalla olevan mahdollisuuden kehittyä näissä taidoissa.
Myönteistä tuloksissa oli, että monilla vastaajilla vaikutti olevan käytössään monenlaisia toimiviksi koettuja keinoja, joiden avulla haastavaa käytöstä voi ennaltaehkäistä. Aihe liittyy myös inkluusioon; kun opettajalla on käytössään myönteisiä luokanhallinnan keinoja, se vähentää riskiä sille, että hän omien keinojen loputtua lähettää lapsen pois luokastaan. Aihetta olisi mielenkiintoista tutkia lisää.
Lotta Meismaa
Pro Gradu: Opettajien käsityksiä haastavan käytöksen ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta luokassa