Lähtökohta
Urheilu-uran päättyminen ja työelämään siirtyminen koetaan usein huippu-urheilijan elämässä haasteelliseksi ja työlääksi vaiheeksi. Suurella osalla huippu-urheilijoista ei ole ollut mahdollisuutta kerryttää urheilu-uran aikana työkokemusta muilta aloilta. Näin ollen urheilu-uran päättyessä heillä ei ole vastaavaa työkokemusta, kuin monilla ikätovereillaan. Monet huippu-urheilijat kokevatkin urheilu-uran jälkeisen ensimmäisen työpaikan löytämisen haastavaksi ja aikaa vieväksi.
Toisaalta samaan aikaan on mielenkiintoista huomata, että työelämätutkimukset osoittavat, että työelämä ja sitä kautta myös rekrytointi ovat olleet viime vuosina murroksessa ja työnhakijan persoona korostuu työnhaussa yhä vahvemmin työkokemuksen sijaan. Aiemmin rekrytoinneissa painotettiin hakijoiden osaamista, koulutusta sekä ammattitaitoa, eikä niinkään työntekijöiden persoonaa. Työelämässä ja rekrytoinneissa on lähivuosien aikana noussut arvostukseen erityisesti työntekijän kommunikointitaidot, tehokkuus ja tavoitteellisuus. Onkin kiinnostavaa huomata, että huippu-urheilun kentällä tehtyjen tutkimusten mukaan juuri nämä työelämätaidot esiintyvät huippu-urheilutaustaisilla työntekijöillä. Työntekijän persoonan ja työelämätaitojen korostuminen aiemman työkokemuksen sijaan näyttäisi olevan kuitenkin ristiriidassa huippu-urheilijoiden työllistymistä ja huippu-urheilijoiden kokemuksia käsittelevien tutkimusten kanssa.
Tutkimustehtävä ja -tavoitteet
Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää rekrytoijien näkökulmia siitä, minkälaisena kokemuksena he pitävät huippu-urheilutaustaa ja minkälaisia työelämätaitoja he liittävät huippu-urheilijoihin. Tavoitteena oli myös selvittää, miten rekrytoijat kokevat oman taustansa vaikuttavan näkemyksiinsä rekrytoijina. Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan rekrytointikonsulttia kansainvälisestä henkilöstöpalvelualan yrityksestä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää.
Tulokset
Tutkimus osoitti, että rekrytoijat näkevät huippu-urheilukokemuksen eri tavoin omista lähtökohdistaan käsin. Rekrytoijat, joilla ei ollut omaa urheilutaustaa kokivat huippu-urheilun useammin harrastuksen tai järjestötoiminnan kaltaiseksi kokemukseksi. Urheilutaustaiset rekrytoijat taas kokivat huippu-urheilun työkokemukseksi, joka kerryttää monia tärkeitä työelämätaitoja. Urheilutaustaiset rekrytoijat kokivat ymmärtävänsä huippu-urheilun vaatimuksia ja uhrauksia sekä arvostavansa hakijan taustaa ja sen tuomia taitoja. Toisaalta kaikilla rekrytoijilla oli melko yhtenevät ajatukset huippu-urheilijoiden työelämätaidoista. Huippu-urheilijoiden työelämätaidoissa korostuivat hyvät kommunikointi- ja yhteistyötaidot, sitoutuminen ja tavoitteellisuus aiempien tutkimusten tapaan. Näiden edellä mainittujen huippu-urheilijoihin yhdistettyjen työelämätaitojen lisäksi tässä tutkimuksessa nousivat esiin huippu-urheilijoiden armottomuus, itsekkyys sekä verkostoitumistaidot.
Tutkimuksesta nousi esiin, että huippu-urheilutaustaisten työnhakijoiden on tärkeä sanoittaa omat työelämätaitonsa työpaikkaa hakiessaan. Rekrytoijat kokevat huippu-urheilutaustan keskenään hyvin erilaiseksi taustaksi ja tästä syystä työnhakijan tulee pystyä itse sanoittamaan oma osaamisensa ja kokemuksensa rekrytoijille.
Katseet tulevaisuuteen
Suomessa huippu-urheilun urasiirtymistä ei ole aiemmin tehty tutkimusta rekrytoijien näkökulmasta, joten tämä tutkimus avaa ensimmäistä kertaa rekrytoijien näkemyksiä aiheesta. Rekrytoijien näkemykset antavat aiheeseen uutta näkökulmaa ja toisaalta myös herättävät uusia kysymyksiä. Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta olisikin mielenkiintoista lähteä selvittämään laajemmin rekrytoijien omien urheilutaustojen vaikutuksia rekrytointipäätöksiin esimerkiksi kvantitatiivisen tutkimuksen avulla. Kvalitatiivisella tutkimuksella voitaisiin saada yleistettävämpää tietoa suurempaa kohdejoukkoa hyödyntäen.
Tiina Niskanen
Huippu-urheilijaa rekrytoimassa – huippu-urheilutaustaisten työnhakijoiden työelämätaidot rekrytoijien näkökulmasta