Kuukausi: toukokuu 2021

Tutkimuksen tarkoitus

Oppilaat viettävät ison osan elämästään koulussa ja siksi onkin tärkeää, että he voivat siellä hyvin ja heillä on turvallinen olo. Kouluviihtyvyyden on todettu olevan yhteydessä oppilaan myöhempään elämään, jatkokouluttautumiseen sekä elämässä selviytymiseen ja elämänlaatuun. Koululla on siis tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä taata oppilaille mahdollisimman turvallinen ja hyvinvointia tukeva kouluympäristö.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä fyysisen oppimisympäristön elementit ovat yhteydessä oppilaiden kokemaan turvallisuuteen ja kouluviihtyvyyteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka turvalliseksi ja viihtyisäksi oppilaat kokivat fyysisen oppimisympäristönsä ylipäänsä ja mitkä ympäristön elementit olivat yhteydessä siihen, että oppilaat kokivat koulurakennuksen ja sen pihan turvalliseksi.

 Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksessa käytettiin Anne Konun Koulun hyvinvointiprofiili -sarjan tuottamaa kyselyaineistoa, joka on kerätty lukuvuonna 2017–2018. Kyselyyn vastasi 10477 vuosiluokkien 4–6 oppilasta. Aineiston kysymykset oli jaettu neljään teemaan, joista yksi käsitteli koulun fyysisiä olosuhteita. Tutkimus keskittyi näiden kysymysten analysointiin. Kysymykset liittyivät koulurakennuksen ja pihan turvallisuuteen ja viihtyisyyteen, ruokalan viihtyisyyteen, luokkahuoneen tilavuuteen ja lämpötilaan, siisteyteen, wc-tiloihin sekä siihen, voiko koulun pihalla pelata ja leikkiä. Vastauksia analysoitiin käyttäen määrällisiä tutkimusmenetelmiä.

Tulokset ja johtopäätökset

Vastaajat olivat pääasiassa tyytyväisiä koulurakennuksen ja pihan turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Vähiten tyytyväisiä oltiin koulun siisteyteen ja wc-tiloihin. Kaikki tutkitut fyysisen oppimisympäristön tekijät olivat yhteydessä siihen, kokevatko oppilaat koulurakennuksen tai sen pihan turvalliseksi. Kuudesluokkalaiset erosivat muiden luokka-asteiden oppilaista kaikissa muuttujissa ja olivat muita vastaajia tyytymättömämpiä. Neljäs- ja viidesluokkalaiset erosivat osassa muuttujista. Suurin ero eri luokka-asteiden välillä oli pihan viihtyisyydessä. Tytöt ja pojat erosivat toisistaan osassa muuttujista. Merkittävimmät erot olivat luokan lämpötilassa, johon tytöt olivat poikia tyytymättömämpiä. Pojat olivat tyytymättömimpiä puolestaan wc-tiloihin. Myös eri koulujen välillä oli eroja vastauksissa. Suurimmat erot liittyivät wc-tiloihin, ruokalan ja pihan viihtyisyyteen sekä tilojen siisteyteen. Pienimmät erot koulujen välillä olivat puolestaan koulurakennuksen turvallisuudessa.

Tuloksia voidaan käyttää parantamaan koulurakennusten viihtyisyyttä. Oppilaiden viihtyvyyttä ja turvallisuutta lisätään eniten parantamalla koulujen siisteyttä ja wc-tiloja. Lisäksi vanhempien oppilaiden viihtyisyyttä parannetaan lisäämällä koulujen pihalle enemmän heitä miellyttävää tekemistä. Tyttöjen viihtyisyyttä parannetaan keskittymällä luokan lämpötilaan ja poikien viihtyisyyttä parantamalla wc-tiloja. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että fyysisten rakenteiden korrelaatio ja selitysaste oppilaiden kokemaan turvallisuuteen oli pääasiassa vähäinen. Merkittävämpiä tekijöitä oppilaiden turvallisuudelle on siis esimerkiksi kiusaaminen ja sosiaaliset suhteet, joiden on myös todettu oleva merkittävä turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Kuitenkaan fyysisen ympäristön vaikutusta ei voida kokonaan unohtaa.

Jatkotutkimusaiheita

Koulumaailman tutkimuksia on joskus kritisoitu siitä, että taustamuuttujissa keskitytään pääasiassa sukupuoleen ja ikään, jolloin tutkimuksen ulkopuolelle jätetään esimerkiksi sosioekonominen ja kulttuurinen tausta. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisikin tutkia näiden tekijöiden vaikutusta. Tutkimuksen teoriataustassa todettiin myös, että tilojen käyttäjien kuunteleminen olisi keskeistä viihtyisiä tiloja suunnitellessa. Toinen kiinnostava jatkotutkimusaihe olisikin selvittää, miten oppilaat kehittäisivät fyysistä oppimisympäristöään ja sen eri elementtejä.

Elina Rantanen

Fyysisen oppimisympäristön vaikutus oppilaiden kokemaan turvallisuuteen

Globaalikasvatus on keskeistä samanaikaisesti sekä lähentyvässä että eriytyvässä maailmassa, jossa laaja-alaiset ja monimutkaiset haasteet koskettavat kaikkia maapallolla eläviä. Tutkielmassani tarkastelin globaalikasvatusta erityisesti postkoloniaalisen teorian näkökulmasta, sillä kriittisen globaalikasvatuksen kautta voidaan pureutua syvällisemmällä ja rakenteellisemmalla tasolla globaaleihin haasteisiin tarkastelemalla eriarvoisuutta ja valtaa sekä purkamalla oletettuja olemisen ja tietämisen tapoja. Globaalikasvatus keskittyy globaaliin oikeudenmukaisuuteen, osallisuuden ja yhteenkietoutuneisuuden tunnistamiseen sekä moninaisten tulevaisuuksien kuvittelemiseen.

Vaikka Suomessa globaalikasvatus on asetettu läpileikkaavaksi teemaksi esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014, sen toteutus on vaihtelevaa niin kouluissa kuin opettajankoulutuksessa. Opettajankoulutuksella ja opettajankouluttajilla on keskeinen rooli valmistaa tulevia opettajia työhönsä koulun arjessa, myös globaalikasvatuksen osalta. Tutkielmassa tarkasteltiin opettajankouluttajien näkemyksiä erityisesti kriittisen globaalikasvatuksen tavoitteista sekä sen toteuttamisen haasteista ja mahdollisuuksista opettajankoulutuksessa.

Työpaja opettajankouluttajille toimintatutkimuksen periaatteisiin nojautuen

Toimintatutkimuksen periaattein hankittu tutkimusaineisto koostui opettajankouluttajille suunnatun kriittisen globaalikasvatuksen työpajan ryhmäkeskusteluista, työpajaan liittyvästä tekstimateriaalista sekä ilmoittautumis- ja palautelomakkeista. Työpaja perustui osittain kriittisen lukutaidon kysymyksiä hyödyntävään Open Space for Dialogue and Enquiry -keskustelumenetelmään. Työpaja järjestettiin ja toteutettiin yhteistyössä globaalikasvatusjärjestö Taksvärkki ry:n kanssa ja siihen osallistui viisi opettajankouluttajaa kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Suurin osa osallistuneista opettajankouluttajista oli aiemmin tutustunut globaalikasvatuksen teemoihin, opetti aiheesta tai teki siitä tutkimusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Globaalikasvatuksen määrittelyä

Opettajankouluttajien puheessa globaalikasvatus näyttäytyi kasvatuksen ja opettajankoulutuksen lähtökohtana. Sen määrittelyssä korostuivat kuitenkin erilaiset jännitteet, esimerkiksi globaalikasvatuksen arvopohjaan sekä globaalikasvatuksella tavoitellun toiminnan ja muutoksen luonteeseen liittyen. Globaalikasvatuksen määrittelemisen ja toteuttamisen suhteen opettajankouluttajat tasapainottelevat monenlaisten taustaoletusten, määritelmien ja käsitteiden keskellä – myös globaalikasvatukseen keskittyneiden ja siitä kiinnostuneiden keskustelussa tuli esiin moninaisia näkökulmia aiheeseen.

Haasteita ja mahdollisuuksia opettajankoulutuksen globaalikasvatuksessa

Opettajankoulutuksen kontekstissa laaja-alaisten ja monitahoisten globaalien teemojen käsittelylle nähtiin tarvetta. Mahdollisuuksia koettiin olevan esimerkiksi dialogisuuden, kriittisyyden ja näkökulman vaihtamisen, kokemuksellisuuden, opiskelijoiden kohtaamisen sekä laajan tiedekunnan sisäisen yhteistyön kautta. Haasteina globaalikasvatuksen toteuttamiselle opettajankouluttajien puheessa näyttäytyivät muun muassa vankka ainejakoisuus, globaalikasvatuksen hahmottumattomuus, tehokkuusajattelu ja ajanpuute, laajat oppimistavoitteet sekä formaalit oppimisympäristöt. Toisaalta toimivina tai mahdollisina esimerkkeinä opettajankoulutuksen järjestämisestä nostettiin esiin myös kriittisen pedagogiikan tuominen opetukseen ainedidaktiikan kautta, holistinen lähestymistapa koko opetukseen sekä kasvattajan roolin vahvistaminen.

Tutkimuksen merkitys ja tulevaa tutkimusta

Tutkimuksen avulla työpajaan osallistuneet opettajankouluttajat saivat yhteisestä keskustelusta eväitä liittyen globaalikasvatukseen ja sen toteuttamiseen omassa työssään. Samankaltaisella toimintatutkimuksellisella menetelmällä olisi kiinnostavaa tutkia globaalikasvatuksen määrittelyä ja toteutusta esimerkiksi opettajaopiskelijoiden tai eri opettajankoulutukseen liittyviä ryhmiä yhdistävillä työpajoilla. Myös opettajankoulutuksen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö globaalikasvatuksen toteuttamisessa ja pohtimisessa opettajankoulutuksen kontekstissa on mielenkiintoinen jatkotutkimuskohde. Keskusteluja globaalikasvatuksesta ja sen tavoitteista on tärkeää käydä niin opettajankoulutuksen sisällä kuin sen ulkopuolella sekä tehdä laaja-alaista yhteistyötä globaalikasvatuksen toteuttamisessa – voidaksemme kohdata yhdessä globaaleja haasteita.

Sanni Palomäki

(Kriittisen) globaalikasvatuksen tavoitteet, haasteet ja mahdollisuudet opettajankouluttajien puheessa

Syfte

I mars 2020 beslöt den finska regeringen med hjälp av beredskaplagen att utlysa ett undantagstillstånd i Finland på grund av coronaepidemin. Den finska ekonomin och företagen har drabbats kraftigt och den pågående krisen har ekonomiskt jämförts med 1990-talets lågkonjunktur och den ekonomiska krisen har inte bara drabbat Finland utan det är en global ekonomisk kris. Nu, då krisen hållit på i över ett år kan man redan se negativa effekter i form av att arbetslöshetsprocenten stigit från februari 2020 då krisen ännu inte börjat i Finland från 6,9 procent till 8,1 procent.

Syftet med denna undersökning är att ta reda på hur nyutexaminerade högskolestudenter upplevt att coronakrisen påverkat deras arbetsliv samt vilken inverkan krisen haft på förhållandet mellan dem och deras arbetsgivare. Coronakrisen har i denna avhandling jämförts med tidigare ekonomiska kriser under de senaste seklerna. Tidigare forskning visar att nyutexaminerade högskolestudenters möjligheter i arbetslivet har påverkats av ekonomiska kriser som drabbat arbetsmarknaden. Det psykologiska kontraktet används som teori för att ta reda på hur förhållandet mellan arbetsgivarna och arbetstagarna påverkats av coronakrisen.

Genomförande

Sju nyutexaminerade högskolestudenter deltog i studien. De hade utexaminerats under våren och hösten år 2020 från en pedagogisk utbildning. I studien användes kvalitativa forskningsmetoder och materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer. Det empiriska materialet analyserades med teoristyrd innehållsanalys. Både det empiriska materialet och Rousseaus (1995) teori om det psykologiska kontraktet styrde analysen.

Resultat

I resultaten framgick det att coronakrisen hade påverkat de nyutexaminerade högskolestudenternas arbetsliv samt haft en inverkan på förhållandet mellan dem och deras arbetsgivare. Coronakrisen hade påverkat företagen som informanterna jobbade på, deras arbetsavtal, karriärmöjligheter, arbetsuppgifter och arbetsmetoder. Krisen upplevdes även ha påverkat möjligheten att få fast anställning och karriärutvecklingen. Visstidsanställning var den vanligaste avtalstypen bland de nyutexaminerade högskolestudenterna. Coronakrisen hade även påverkat förhållandet mellan arbetstagarna och arbetsgivarna. Informanterna upplevde känslor av osäkerhet och oklarhet vilket påverkade deras bild av arbetsgivaren som trygg och pålitlig. Genom distansarbetet hade kommunikationen mellan arbetsgivarna och arbetstagarna blivit mer öppen vilket upplevdes som positivt och det förstärkte förhållandet mellan dem. Resultaten visade att de flesta av informanterna hade ett balanserat eller rationellt psykologiskt kontrakt.

I fortsatt forskning skulle det vara intressant att se på vilka de slutliga effekterna av coronakrisen varit för arbetsmarknaden överlag men även för de nyutexaminerade. Resultaten i denna forskning kan inte generaliseras att gälla för alla nyutexaminerade, men kan vara till nytta i fortsatt forskning.

Daniela Sandell

Pro gradu: ”Vem vill utexamineras under en pandemi?” – Nyutexaminerade högskolestudenters upplevelser om coronakrisens effekter på arbetslivet

Koronapandemia ja viruksen leviämisuhka ajoivat tietotyöntekijät tekemään töitä etänä keväästä 2020 alkaen ja täten työelämässä tapahtui etätyöhön siirtymisen myötä merkittäviä muutoksia. Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa tietotyöntekijöiden kokemia työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä etätyössä koronapandemian aikana. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella niitä toimintatapojen ja käytäntöjen muutoksia, joita yksilöt ja organisaatiot olivat tehneet työhyvinvoinnin tukemiseksi koronapandemian aikana.

Tutkimus toteutettiin laadullisena ja tutkimusaineisto koostui kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimuksen osanottajat työskentelivät tietotyössä koulutuksen, IT:n tai konsultoinnin asiantuntijatehtävissä ja he olivat kaikki siirtyneet etätyöhön koronapandemian vuoksi. Tämän tutkimuksen toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Helsingin yliopiston Digi-IT tutkimusryhmän kanssa ja tämän tutkimuksen aineistona on käytetty tutkimusryhmän keväällä 2020 keräämää haastatteluaineistoa. Haastattelukysymykset keskittyivät teknologian käyttöön ja sen muutoksiin, työskentelytapojen muutoksiin, sosiaalisen vuorovaikutuksen muutoksiin sekä vastaanotettuun organisaation tukeen etätyöjakson aikana.

Tutkimustuloksista oli havaittavissa sekä työn kuormitus- että voimavaratekijöitä. Aineistosta tunnistetut merkittävimmät etätyön kuormitustekijät liittyivät vuorovaikutuksen ja kommunikaation haasteisiin, fyysisen vuorovaikutuksen kaipuuseen, työn ja muun elämän yhdistämisen haasteisiin sekä työstä palautumisen ja fyysisen ergonomian haasteisiin. Haastateltavien kokemuksista tunnistetut voimavaratekijät liittyivät työyhteisöstä saatuun tukeen, työn joustavuuden ja tehokkuuden lisääntymiseen, organisaation inhimilliseen johtamisnäkökulmaan sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottumiseen.

Yksilöt ja organisaatiot olivat pyrkineet mukauttamaan työskentelykäytäntöjä ja toimintaansa siten, että työn kuormittuvuus vähenisi ja työssä koetut voimavaratekijät vahvistuisivat. Yksilöt olivat luoneet uusia etätyökäytäntöjä kommunikaatiohaasteiden ratkaisemiseksi, pyrkineet lisäämään yhteisöllisyyden tunnetta työyhteisössä, kiinnittäneet huomiota työstä palautumiseen sekä vaikuttaneet tietoisesti kognitiivisen kuormituksen esiintymiseen oman asennoitumisen kautta. Organisaatiot olivat puolestaan tunnistaneet etätyön kuormitustekijöitä ja tarjonneet työntekijöille tukea esimerkiksi etätyön fyysisen kuormituksen minimoimiseen antamalla yksilöille mahdollisuuden lainata sähköisiä työtuoleja ja -pöytiä toimistoilta. Lisäksi organisaatiot olivat pyrkineet tukea yhteisöllisyyden tunnetta työyhteisöissä järjestämällä esimerkiksi virtuaalisia kahvihetkiä ja lounastapaamisia.

Tämä tutkimus lisää kohdennettua tietoa tietotyöntekijöiden kokemista työn kuormitus- ja voimavaratekijöistä etätyössä koronapandemian aikana. Haastateltavien kokemukset etätyöstä olivat positiivisia, vaikka etätyössä esiintyikin merkittäviä työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Useat haastateltavat toivoivat, että mahdollisuus työn joustavuutta lisäävään etätyöhön olisi myös olemassa pandemian jälkeenkin.  Jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista tehdä esimerkiksi tutkimalla etätyössä koettuja kuormitus- ja voimavaratekijöitä nyt vuosi pandemian alkamisen ja etätyöjakson jatkumisen jälkeen. Lisäksi tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia tässäkin tutkimuksessa merkittävänä työn voimavaratekijänä esille noussutta organisaatiokulttuuria ja sen kokemia muutoksia etätyöhön siirtymisen myötä.

Aino Lindström

Työhyvinvoinnin kuormitus- ja voimavaratekijöitä tietotyöntekijöiden etätyössä – Kokemuksia koronapandemian ajalta

Tutkimuksen tarkoitus

Motivaatio on hyvin monimutkainen ilmiö ja sitä on tutkittu paljon koululiikunnan ja urheilun kontekstissa. Tutkimuksia, joissa on selvitetty nuorten liikuntamotivaatiota sekä koululiikunnassa että vapaa-ajan urheilussa, on kuitenkin vain muutamia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millainen on taitoluistelijoiden motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto taitoluisteluharjoituksissa ja koululiikunnassa. Lisäksi tutkittiin, miten liikuntamotivaatio, ja erityisesti sisäinen motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto ovat yhteydessä toisiinsa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että sisäinen motivaatio on yhteydessä tehtäväorientaatioon ja tehtäväsuuntautuneeseen ilmastoon liikuntatilanteissa. Tutkimuksen avulla pyritään vahvistamaan aiempien tutkimusten tuloksia ja lisäämään tietoa nuorten liikuntamotivaatiosta sekä koululiikunnassa
että vapaa-ajan urheilussa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena 5.-9. -luokkalaisille taitoluistelijoille , jotka kilpailevat jossakin alue-, kansallisen- tai SM-tason sarjassa. Aineistonkeruu toteutettiin verkkokyselyllä joulukuussa 2020. Tutkimukseen vastasi 182 taitoluistelijaa ympäri Suomen. Tavoiteorientaatiota mitattiin Perception of Succes Questionnaire (POQS) -mittarin lasten versiolla (Roberts, Treasure & Balague, 1998), liikuntamotivaatiota Sport Motivation Scale 2 -mittarilla ja motivaatioilmastoa Soinin, Liukkosen ja Jaakkolan (2004) validoimalla motivaatioilmastomittarilla. Aineisto analysoitiin SPSS-tietokoneohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin faktorianalyysia, Cronbachin alfan arvoa, korrelaatiokertoimia sekä t-testiä.

Tulokset

Taitoluistelijoiden motivaatio oli hyvin korkea. Sisäinen motivaatio
oli korkeampaa taitoluistelussa kuin koululiikunnassa. Tehtäväorientoituneita oli enemmän kuin minäorientoituneita, ja motivaatioilmasto koettiin eniten tehtäväsuuntautuneeksi. Sisäinen motivaatio oli yhteydessä tehtäväorientaatioon ja tehtäväilmastoon koululiikunnassa ja taitoluisteluharjoituksissa. Tehtäväsuuntautuneella tavoiteorientaatiolla ja motivaatioilmastolla on suurin vaikutus sisäisen motivaation kehittymiseen. Minäorientaatio oli yhteydessä ulkoiseen motivaatioon ja minäsuuntautuneeseen ilmastoon. Minäorientaatiota lisäävä toiminta liikuntatilanteissa heikentää sisäisen motivaation syntymistä. Opettajat ja valmentajat voivat toiminnallaan tukea sisäisen motivaation kehittymistä edistämällä tehtäväorientaatiota ja -ilmastoa.

Linda Mäenpää

Taitoluistelijoiden motivaatio, tavoiteorientaatio ja koettu motivaatioilmasto taitoluisteluharjoituksissa ja koululiikunnassa.

Pro gradussani tutkin oppimisen tukemista IT-alan organisaatioissa. Jatkuva kehittyminen ja oppiminen voidaan nähdä organisaatioiden elinehtona nykyajan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Eteenkin IT-ala on kehittynyt ja kehittyy valtavan nopeasti, joten IT-alan organisaatiot saattavat olla muita edellä oppimisen tukemisen suhteen. Tästä syystä ne valikoituivat tutkimuksen kohderyhmäksi.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää IT-alan organisaatiossa työskentelevää henkilöä, joiden vastuualueelle kuului oppimisen tukeminen. Haastateltaviin viitataan tutkimuksessa HRD-ammattilaisina. Tutkimuksessa selvitettiin haastateltavien lähestymistä oppimiseen organisaatiossa, tapoja tukea oppimista sekä oppimisen tukemiseen liittyviä haasteita. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksessa selvisi, että IT-alalla työskentelevät HRD-ammattilaiset lähestyvät oppimista organisaatiossa hyvin laajasti. He kuvailivat oppimista tapahtuvan jatkuvasti ja nostivat esiin sekä kovat että pehmeät taidot. Oppimista nähtiin tapahtuvan muun muassa vuorovaikutustilanteissa, työtä tehdessä ja kursseilla sekä koulutuksissa.

Oppimisen käsittäminen laajasti näkyi myös oppimisen tukemisen tavoissa, sillä niissä huomioitiin niin formaali kuin informaali oppiminen. Haastatteluissa esiin nostetut oppimisen tukemisen tavat voidaan jakaa kahteen luokkaan: oppimisen tukemisen käytännön malleihin ja oppimisen tukemiseen organisaation oppimisympäristöön vaikuttamalla. Oppimisen tukemisen käytännön malleihin kuului niin yksilön oppimisen (mm. verkkokurssit ja coachaus) kuin yhteisöllisen oppimisen (mm. opintopiirit ja killat) tukemisen tapoja. Organisaation oppimisympäristöön taas kerrottiin vaikuttavan organisatoriset tekijät (mm. matala hierarkia ja itseohjautuvuus), työyhteisö (mm. kannustaminen ja psykologinen turvallisuus) ja johto (oppimisen arvostaminen ja mahdollistaminen).

Oppimisen tukemisen haasteista kaikkein painokkaimmin esiin nostettiin aikaan liittyvät haasteet. Vaikka oppimista nähtiin tapahtuvan työtä tehdessä, koettiin työn arjen ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen olevan liian vähän aikaa. Osa haastateltavista kertoi myös työntekijöiden yksilöllisten kiinnostuksen kohteiden huomioimisen olevan ajoittain käytännössä haastavaa, vaikka sitä pidettiinkin tärkeänä asiana oppimisen tukemisen kannalta. Osa oppimisen tukemisen haasteista liittyi käynnissä olevaan koronaviruksen aiheuttamaan pandemiaan. Vaikka etätyö oli tutkimukseen osallistuneille organisaatioille tuttua jo ennen pandemiaa, kerrottiin etätyön aiheuttaneen haasteita oppimisen tukemiselle, sillä moni yhteisöllistä oppimista tukevista toimintatavoista oli rakennettu fyysisten kohtaamisten varaan.

Läpi haastattelujen vuoroteltiin yksilön ja yhteisön merkityksen korostamisen välillä. Haastateltavat painottivat erityisesti yksilön kiinnostuksen kohteiden, toiveiden ja motivaation huomioimisen merkitystä oppimisen tukemisessa. Toisaalta myös yhteisöllisyyden kerrottiin olevan erittäin tärkeä oppimista tukeva tekijä ja yhteisöllisiin oppimisen tukemisen käytännön malleihin oli panostettu paljon. Nämä oppimisen tukemisessa tärkeinä nostetut tekijät olivat kuitenkin osittain samoja asioita, joiden suhteen oppimisen tukemisessa kerrottiin olevan haasteita käytännön tasolla.

Haastatteluissa esiin nostetut oppimisen tukemisen tavat sisälsivät monia sellaisia piirteitä, jotka on aiemmissa tutkimuksissa todettu keskeisiksi oppimista edistäviksi tekijöiksi. Näitä piirteitä on tutkimuskirjallisuudessa nostettu esiin muun muassa itsemääräämisteorian, oppivan organisaation, psykologisen turvallisuuden ja organisatoristen ajattelutapojen kautta.

Pro gradu -tutkimukseni tuo tietoa IT-alan organisaatioista liittyen siihen, miten HRD-ammattilaiset lähestyvät oppimista organisaatiossa, miten oppimista tuetaan  ja millaisia haasteita oppimisen tukemiseen liittyy. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida vielä arvioida esiin nostettujen oppimisen tukemisen tapojen vaikuttavuutta. Jatkotutkimusta olisikin mielenkiintoista tehdä liittyen siihen, että onko organisaatioissa käytössä olevilla oppimisen tukemisen tavoilla toivottuja oppimista edistäviä vaikutuksia. Tulevissa tutkimuksissa erityistä huomiota voitaisiin myös kiinnittää siihen, kuinka tutkimuksissa todetut oppimista edistävät tekijät voidaan saada sovitettua osaksi käytännön työelämää ja organisaatioiden arkea.

Jasmin Niemelä

Oppimisen tukeminen IT-alan organisaatioissa

Tutkielman tausta ja tarkoitus

Varhaiskasvatuksen opettajista on pulaa maanlaajuisesti. Työvoimapulaan on vastattu muun muassa nostamalla yliopiston aloituspaikkojen määrää, mutta epäpätevien opettajien määrä kasvaa. Merkittävimmäksi syyksi opettajapulaan on esitetty matalaa palkkaa. Keväällä 2018 Yle uutisoi Helsingin, Espoon ja Vantaan keskenään sopimasta palkkakartellista, jonka seurauksena syntyi varhaiskasvatuksen opettajien perustama Ei leikkirahaa –liike, joka vaati 700 euron korotusta 2300 euron peruspalkkaan. Tämän jälkeen varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja on Helsingissä nostettu yhteensä 221 euroa. Helsingin varhaiskasvatuksen opettajien palkka ilman henkilökohtaisia tai työkokemuslisiä on korotuksien jälkeen 2672,09 euroa.

Palkkojen korottamisesta huolimatta työvoimapula ei ole helpottunut. Pääkaupunkiseudulla työskenteli helmikuussa 2020 suomenkielisellä puolella 805 (20 %) ja ruotsinkielisellä puolella 93 (29 %) ei-kelpoista varhaiskasvatuksen opettajaa. Varhaiskasvatuksen opettajan vakansseja oli 1030.

Työvoimapulasta ja rekrytointiongelmista kärsivillä aloilla työnantajan on tärkeää kiinnittää huomiota rekrytointi-ilmoitusten laatuun ja työnantajakuvaan, sillä ne vaikuttavat työvoiman saatavuuteen. Tutkielman lähtökohtana olikin kartoittaa, millä tavalla työnantajamielikuva näkyy rekrytointi-ilmoituksissa, minkälaisia odotuksia rekrytointi-ilmoitukset esittävät työnhakijalle ja millaisia haasteita varhaiskasvatuksen opettajia rekrytoivat henkilöt kohtaavat.

Tutkielman toteutus ja tulokset

Tutkielman aineisto koostui 31 rekrytointi-ilmoituksesta sekä neljän päiväkodin johtajan anonyymeista haastatteluista. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Eniten rekrytointi-ilmoituksissa käytettiin työyhteisön positiivista kuvailua työnantajamarkkinointimielessä. Kuvailuksi laskettiin henkilöstöön liittyvät maininnat sekä palaverit, opettajan suunnitteluaika, mentorointi ja työnohjaus. Sijainnin sekä ympäristön tarkka kuvailu oli toiseksi yleisin työpaikkaan liittyvä maininta. Myös työpaikkarakennukseen sekä työpaikan muihin fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä asioita nostettiin esille. Ainoastaan yksityisen sektorin päiväkodeilla oli mainintoja henkilökohtaisista eduista, joita olivat muun muassa työpaikkaruokailu, työterveys, mahdollisuus lomiin, osa-aikaiseen työhön sekä palkkaneuvotteluun. Kunnallisilla päiväkodeilla ei ollut rekrytointi-ilmoituksissa mainintaa työsuhde-eduista rekrytointi-ilmoituksen tekstissä.

Rekrytointi-ilmoituksissa oli hajontaa liittyen osaamis- ja persoonallisuusvaatimusten mainitsemiseen. Useassa ilmoituksessa ei ollut lainkaan odotuksia tai vaatimuksia työnhakijalle. Odotukset liittyivät sekä työssä vaadittaviin taitoihin, kuten pedagogiseen osaamiseen, että persoonallisuus- ja luonteenpiirteisiin kuten sensitiivisyyteen, positiivisuuteen ja innostuneisuuteen. Varhaiskasvatuksen opettajan työssä välttämättömiä TVT-taitoja ei sen sijaan mainittu kuin kahdessa ilmoituksessa.

Työvoimapula oli kolmen johtajan suurin haaste rekrytoinnissa. Kolmen johtajan vastauksissa toistui työnhakijan markkinat ja työnantajien kilpailevan työnhakijoista. Nämä johtajat kertoivat työnhakijoiden hakevan useisiin eri paikkoihin eikä hakijoiden määrän nähty korreloivan sen kanssa, montako tuli haastatteluun. Mikäli rekrytointi ei tuottanut tulosta, pätevän varhaiskasvatuksen opettajan tilalle otettiin lastenhoitaja päiväkodin sisältä ja lastenhoitajan tilalle palkattiin uusi, määräaikainen lastenhoitaja, sillä lastenhoitajien saatavuus oli parempi kuin varhaiskasvatuksen opettajien. Opettajan sijaisuuksiin käytettiin myös henkilöstöpalvelu Seurea, sillä Seuren saatavuus opettajien kohdalla koettiin olevan parempi.

Johtajien vastauksissa oli hajontaa sekä rekrytointiprosessin aikatauluttamisessa sekä prosessin kulussa esimerkiksi viestimisessä hakijoille.

Pohdinta

Rekrytointiongelmat ja työvoimapula ovat voineet laskea työnantajien odotuksia rekrytoinnin suhteen. Varhaiskasvatuksen opettaja kuuluu ammatteihin, joissa työkokemuksella ei voi paikata puuttuvaa kelpoisuutta, vaan kelpoisuudet ovat määritelty lailla. Rekrytointi-ilmoituksissa oli kuitenkin nähtävissä, että rekrytoivat henkilöt voivat olettaa jo ilmoitusta laatiessaan, että työpaikkaa ei välttämättä hae koulutettu työntekijä. Kun puhutaan työvoimapulasta kärsivästä alasta, tulisi rekrytointi-ilmoituksiin kiinnittää erityistä huomiota. Joidenkin työnantajien on aina helpompi rekrytoida kuin toisten, mikä osaltaan todistaa, että rekrytoinnilla ja työnantajakuvalla on merkitystä työvoiman saamisessa.

Kahden johtajan vastauksissa korostui johtajan oma työ ja oman työn reflektoiminen. He kertoivat haluavansa tehdä omaa työtään niin, että positiivinen palaute kulkeutuisi työyhteisön ulkopuolelle ja työnhakijat hakeutuisivat heille töihin. Rekrytoinnin kannalta voisikin olla mielekästä tutkia, millä tavalla rekrytoivien esihenkilöiden oma toiminta vaikuttaa työntekijöiden saatavuuteen.

Kaisu Kosonen

”Otamme huomioon myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajan pätevyyden omaavat hakijat” – Työvoimapulan vaikutukset varhaiskasvatuksen opettajien rekrytoinnissa

Tutkimuksen tavoite ja toteutus 

Pro gradu -tutkielmassani selvitin opettajien kokemuksia Kielitietoinen samanaikaisopetus -pilotista. Pilottihanketta on toteutettu Helsingin kouluissa, ylä- ja alakouluissa. Hankkeessa eri opettajat tekivät yhteistyötä oman äidinkielen opettajien kanssa siten, että h suunnittelivat ja toteuttivat kielitietoista ja monikielistä samanaikaisopetusta. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen aineisto koostuu kuuden eri pätevyyksiin suuntautuneen opettajan puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastattelin luokanopettajaa, aineenopettajaa, suomi toisena kielenä -opettajaa sekä oman äidinkielen opettajia. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka avulla tulokset teemoiteltiin. Tutkimustavoitteen mukaisesti kartoitan opettajien kokemuksia ja ajatuksia pilotista, sen toteutuksesta ja suunnittelusta sekä sen puitteissa toteutetusta kielitietoisesta ja monikielisestä opetuksesta. Tarkastelen myös opettajien kokemuksia limittäiskieleilyn ja eri kielien käytöstä opetuksessa. Aihetta on tärkeä tutkia, jotta saadaan lisää tietoa monikielisen ja kielitietoisen opetuksen toteuttamisesta, mikä on tärkeää monikielisessä kouluarjessa. Tutkimukseni avulla voidaan myös saada lisää tietoa oppilaan oman äidinkielen pedagogisesta hyödyntämisestä sekä siitä, miten samanaikaisopetusta oman äidinkielen opettajien kanssa voidaan toteuttaa.

Tulokset 

Tutkimukseni päätulokset osoittavat mm., että opettajat kokivat pilotin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi oppilaiden suomen ja oman äidinkielen oppimisen ja kielellisen tuen kannalta, oppilaiden oman äidinkielen käyttöön liittyvän rohkaistumisen ja motivaation kannalta sekä opettajien omassa työssä oppimisessa ja oppilaantuntemuksessa. Pilotin opetuksen suunnittelussa koettiin kuitenkin haasteita erityisesti siitä syystä, että oman äidinkielen opettajien aikataulujen sovittaminen muiden opettajien aikatauluihin on haastavaa, sillä oman äidinkielen opettajien opetus alkaa muun opetuksen päätyttyä ja siten yhteistä suunnitteluaikaa ei löydy. Opettajat kokivat, että oman äidinkielen opettajien tulisi olla enemmän osa muuta koulun arkea.

Opettajat toteuttivat monin eri tavoin kielitietoista opetusta, jossa käytetiin oppilaiden osaamia eri kieliä. Toteutustapoja oli mm. tarinoiden kirjoittaminen eri kielillä, oppisisällöstä tehtyjen videoiden eri kieliset selostukset, monikielisen sanaston kerääminen ja eri kielillä lukeminen. Erityisesti yläkoulussa kielitietoinen opetus tapahtui kielellisen tuen antamisella oppilaan omalla äidinkielellä ja alakoulussa toteutettiin puolestaan eri kielien ympärille rakentuvia projekteja. Oppitunneilla käytettiin monin tavoin eri kieliä limittäin vaikka kaikki opettajat eivät tunnistaneet tätä limittäiskieleilyksi, mikä saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että limittäiskieleily-käsite ja sen määrittely on opettajille vieras.

Johtopäätökset ja jatkotutkimus 

Pilottikokemus kaiken kaikkiaan osoittautui opettajien haastatteluissa hyvin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi erityisesti niiden oppilaiden kohdalla, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea. Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista selvittää, johtuuko tämä oman äidinkielen kielellisen tuen puutteesta peruskoulussa. Olisi myös pohdittava, heijastaako oppilaiden oman äidinkielen käyttöön liittyvä epävarmuus ja ujostelu siitä, että oman äidinkielen käyttö ei ole vielä luonnollinen osa opetusta ja kouluarkea. Opettajat voivat saada tutkimuksestani eväitä kielitietoisen ja monikielisen opetuksen toteuttamiseen sekä oman työnsä reflektointiin. Tutkimuksestani voivat hyötyä myös muut monikielisyyden, kielitietoisuuden, limittäiskieleilyn ja oman äidinkielen hyödyntämisen aiheista ja pilottihankkeesta kiinnostuneet lukijat.

Dorentina Cimili

”Kielitietoisuus ja limittäiskieleily opetuksen resursseina: Opettajien kokemuksia kielitietoinen samanaikaisopetus -pilotista.”