Koronapandemia ja viruksen leviämisuhka ajoivat tietotyöntekijät tekemään töitä etänä keväästä 2020 alkaen ja täten työelämässä tapahtui etätyöhön siirtymisen myötä merkittäviä muutoksia. Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa tietotyöntekijöiden kokemia työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä etätyössä koronapandemian aikana. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella niitä toimintatapojen ja käytäntöjen muutoksia, joita yksilöt ja organisaatiot olivat tehneet työhyvinvoinnin tukemiseksi koronapandemian aikana.
Tutkimus toteutettiin laadullisena ja tutkimusaineisto koostui kymmenestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Tutkimuksen osanottajat työskentelivät tietotyössä koulutuksen, IT:n tai konsultoinnin asiantuntijatehtävissä ja he olivat kaikki siirtyneet etätyöhön koronapandemian vuoksi. Tämän tutkimuksen toteutuksessa tehtiin yhteistyötä Helsingin yliopiston Digi-IT tutkimusryhmän kanssa ja tämän tutkimuksen aineistona on käytetty tutkimusryhmän keväällä 2020 keräämää haastatteluaineistoa. Haastattelukysymykset keskittyivät teknologian käyttöön ja sen muutoksiin, työskentelytapojen muutoksiin, sosiaalisen vuorovaikutuksen muutoksiin sekä vastaanotettuun organisaation tukeen etätyöjakson aikana.
Tutkimustuloksista oli havaittavissa sekä työn kuormitus- että voimavaratekijöitä. Aineistosta tunnistetut merkittävimmät etätyön kuormitustekijät liittyivät vuorovaikutuksen ja kommunikaation haasteisiin, fyysisen vuorovaikutuksen kaipuuseen, työn ja muun elämän yhdistämisen haasteisiin sekä työstä palautumisen ja fyysisen ergonomian haasteisiin. Haastateltavien kokemuksista tunnistetut voimavaratekijät liittyivät työyhteisöstä saatuun tukeen, työn joustavuuden ja tehokkuuden lisääntymiseen, organisaation inhimilliseen johtamisnäkökulmaan sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottumiseen.
Yksilöt ja organisaatiot olivat pyrkineet mukauttamaan työskentelykäytäntöjä ja toimintaansa siten, että työn kuormittuvuus vähenisi ja työssä koetut voimavaratekijät vahvistuisivat. Yksilöt olivat luoneet uusia etätyökäytäntöjä kommunikaatiohaasteiden ratkaisemiseksi, pyrkineet lisäämään yhteisöllisyyden tunnetta työyhteisössä, kiinnittäneet huomiota työstä palautumiseen sekä vaikuttaneet tietoisesti kognitiivisen kuormituksen esiintymiseen oman asennoitumisen kautta. Organisaatiot olivat puolestaan tunnistaneet etätyön kuormitustekijöitä ja tarjonneet työntekijöille tukea esimerkiksi etätyön fyysisen kuormituksen minimoimiseen antamalla yksilöille mahdollisuuden lainata sähköisiä työtuoleja ja -pöytiä toimistoilta. Lisäksi organisaatiot olivat pyrkineet tukea yhteisöllisyyden tunnetta työyhteisöissä järjestämällä esimerkiksi virtuaalisia kahvihetkiä ja lounastapaamisia.
Tämä tutkimus lisää kohdennettua tietoa tietotyöntekijöiden kokemista työn kuormitus- ja voimavaratekijöistä etätyössä koronapandemian aikana. Haastateltavien kokemukset etätyöstä olivat positiivisia, vaikka etätyössä esiintyikin merkittäviä työhyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Useat haastateltavat toivoivat, että mahdollisuus työn joustavuutta lisäävään etätyöhön olisi myös olemassa pandemian jälkeenkin. Jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista tehdä esimerkiksi tutkimalla etätyössä koettuja kuormitus- ja voimavaratekijöitä nyt vuosi pandemian alkamisen ja etätyöjakson jatkumisen jälkeen. Lisäksi tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia tässäkin tutkimuksessa merkittävänä työn voimavaratekijänä esille noussutta organisaatiokulttuuria ja sen kokemia muutoksia etätyöhön siirtymisen myötä.
Aino Lindström
Työhyvinvoinnin kuormitus- ja voimavaratekijöitä tietotyöntekijöiden etätyössä – Kokemuksia koronapandemian ajalta