Kuukausi: toukokuu 2021

Julkaistu

Ruoan merkitys sota-aikana – huolta, välittämistä ja unelmointia.

Tavoitteet

Tutkielmassani tavoitteena oli tarkastella ruoan saamia merkityksiä sota-aikaan sijoittuvissa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan romaaneissa. Sota-aika oli suomalaisessa ruokakulttuurissa poikkeuksellinen ajanjakso, jota keskeisesti määritteli pula elintarvikkeista. Naisten arkea kotirintamalla haastoi jatkuva pula, josta selviytyminen vaati kekseliäisyyttä ja neuvokkuutta. Kiinnostukseni kohteena oli selvittää ja kuvata tätä ajanjaksoa ruokakulttuurissa fiktiiviseen maailmaan sijoittuvan työläisperheen tarinan kautta. Keskeinen kysymykseni liittyy siihen, millainen merkitys ruoalla oli näiden kirjojen ihmisille ja mitä kirjojen kuvaukset ruoasta kertovat laajemmin kotitalouksien historiasta ja kulttuurista.

Aineisto ja menetelmä

Suomalaista ruokakulttuuria sota-aikana on tutkittu aiemmin historiallisia dokumentteja ja muistitietoon perustuviin kirjoituksia hyödyntäen. Näkökulmani tähän aiheeseen tuo uudenlaisen lisän aiemmin tutkitun tiedon rinnalle. Tutkielmani aineistoksi valitsin viisi sota-ajasta kertovaa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan teosta: Rautayöt (2002), Jään ja tulen kevät (2004), Lakanasiivet (2007), Neidonkenkä (2009) ja Hietakehto (2012). Sirpa Kähkösen teoksissa sota-aikaa kuvataan rintaman tapahtumien sijaan naisten ja lasten arjen kokemuksista käsin. Aineiston analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi, jonka avulla kirjoissa esiintyvistä ruokadiskursseista rakentui useita merkitysluokkia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni tuloksissa ruoka oli merkityksellinen jokapäiväinen arkinen huolenaihe sota-ajan säännöstelytaloudessa. Ruoan valintaa määrittelivät ravitsemukselliset tekijät ja omavaraisuuden merkitys korostui niukkuuden aikana. Ruoka merkitsi huolenpitoa ja välittämistä läheisistä ja ystävistä. Sota-aikana ruokaa kunnioitettiin ja ruokaan liitettiin pyhiä arvoja. Yhdessä syöminen ja ruokalahjat toivat näkyväksi sosiaalisten verkostojen merkityksen ja kuvastivat yhteisön välistä luottamusta. Kuten aiemminkin on esitetty, kirjallisuudessa ruualla voidaan kiteyttää monia kulttuurisia ja sosiaalisia merkityksiä ja tutkimukseni tulokset osoittavat kuinka fiktiivinen aineisto voi nostaa esiin asioita, jotka keskustelevat universaalien ja ajankohtaisten kysymysten kanssa. Tulokseni tuovat esiin mm. ruoanvalmistustaitojen, yhteisten aterioiden, ruoan lohduttavuuteen, lähellä tuotetun ruoan ja ruoan arvostukseen liittyviä kysymyksiä Tutkielmani tulokset saavat myös pohtimaan kotitalouksien ruoanvalmistuksen ja varautumisen merkitystä kriisiaikoina. Tuloksista voidaan päätellä, että ruoka kaunokirjallisuudessa on mielekäs tutkimuskohde, jonka kautta on mahdollista tarkastella ja luoda yhteyksiä fiktion sekä todellisen maailman välillä ja samalla oppia uutta. Vaikka fiktiivinen teos ei esitä tarinaansa totena, on siitä nousevia ilmiöitä mahdollista tarkastella ymmärtäen, että niiden konteksti on vain eri kuin esimerkiksi dokumentaarisen aineiston.

Saara Pietikäinen

Ruoan merkitys sota-ajan ruokakulttuurissa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan kuvaamana

Julkaistu

Tolerans eller individualisering? Lärares syn på mångfald och skolans jämlikhetsuppgift

Bakgrund och syfte

Ett av den finländska grundskolans fundamentala syften är och har länge varit att såväl motarbeta ojämlikhet och marginalisering, som förespråka ekonomisk, social och regional jämlikhet. Strävan efter jämlikhet är något som ska genomsyra hela skolans verksamhet, och utöver att främja jämlika förhållanden inom den enskilda skolan har lärarna i dagens skolor också som uppgift att främja en s.k. jämlikhetsfostran, vilket kan förstås som ett ansvar att stödja varje elev i att utvecklas till en god världsmedborgare som har såväl förmågan att känna igen ojämlikhet, som en vilja att också själv sträva efter positiva förändringar för en mer jämlik omvärld. Dessa kunskaper kan konstateras vara av stor betydelse i en värld som under de senaste åren har bevisats präglas av ingrodda ojämlikheter och samtida rasism i betydligt högre grad än vad vi tidigare har insett.

Det övergripande jämlikhetssyftet må vara något som ska implementeras i grundskolan som helhet, men arbetet kring just jämlikhetfostran tenderar ändå att falla på den enskilda läraren och dennas undervisning, vilket p.g.a. lärarens stora autonomi också innebär att jämlikhetsfostran i praktiken kan ta sig uttryck på många olika sätt. Forskning visar att etnisk segregering och problematiska verksamhetskulturer fortfarande är en del av de finländska skolorna och att allt mer kulturellt heterogena klassrum väcker oro bland lärare på fältet, som uttrycker önskemål om högre kulturella kompetenser för att kunna ”hantera mångfalden”. Den här studien har således utgått ifrån ett antagande om att lärares personliga förståelse av såväl begreppet mångfald som skolans jämlikhetsuppgift har en inverkan på de egna förusättningarna att arbeta kring jämlikhetsfostran, och därför har studiens syfte varit att få en inblick i hurdana förståelser kring dessa teman som förekommer bland finländska lärare.

Genomförande och resultat

Studiens forskningsmaterial samlades in genom kvalitativa intervjuer med ett antal lärare som arbetar inom olika finländska skolor, och de transkriberade intervjuerna analyserades sedan med hjälp av en kritisk diskursanalys.

Resultaten påvisade bland annat att synen på mångfald var tudelad – en del lärare förstod mångfald som något som inbegriper alla elever, medan andra instinktivt förstod mångfald som utländskt eller icke-finländskt, vilket i praktiken syftade på invandrarelever. Synen på vad skolans jämlikhetsuppgift egentligen innefattar visade sig också variera, och det kunde konstateras att lärarnas förståelse av mångfald också hade en viss inverkan på förståelsen av jämlikhet. De lärare som såg mångfald som ett bredare begrepp ansåg exempelvis att jämlikhet uppnås genom individualisering och differentiering, medan de som såg mångfald som icke-finländskt ansåg att jämlikhet handlar om att tolerera den avvikande mångfalden och att på olika sätt anpassa den till den finländska normen.

Slutsatser

Sammanfattningsvis kan det konstateras att det fortfarande finns ett behov av heltäckande fortbildning för samtliga lärare på fältet, eftersom okunskap och etnocentriska tankesätt sätter hinder för arbetet kring jämlikhet och jämlikhetsfostran, trots lärarnas goda avsikter. Lärare som inte har tillräckligt uppdaterade kunskaper och kritiska tankesätt får heller inte tillräckligt med stöd från läroplanen, vilket innebär att läroplanens utveckling mot ett mer kritiskt och antirasistiskt håll är av liten nytta så länge lärarna som förväntas följa dess riktlinjer inte har tillräckliga redskap för tolka dem.

 

Maria Vikström

Pro gradu: Lärares syn på mångfald och skolans jämlikhetsuppgift – En diskursanalytisk studie om förutsättningar för jämlikhetsfostran i lågstadiet 

Julkaistu

Naisjohtajien ajatuksia uraa tukevista ja hidastavista tekijöistä

Vaikka naisten osuus Suomessa yritysten ylimmässä johdossa ja pörssiyhtiöiden hallituksissa onkin noussut viime vuosien aikana, ovat naiset edelleen aliedustettuina miehiin verrattuna näissä rooleissa. Suomessa tilanne on kansainvälisesti vertailtuna hyvä, mutta kuitenkin Suomessa vuonna 2020 naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä oli 30 prosenttia, toimitusjohtajista 8 prosenttia ja johtoryhmissä 24 prosenttia. Mikäli nainen pääsee pörssiyhtiön johtoryhmään, on hän todennäköisemmin vastuussa tukitoimintojen (esim. henkilöstöhallinto, markkinointi, viestintä) kuin liiketoimintojen johtamisesta. Aihetta on tärkeää tutkia vielä lisää, koska naisilla ei pitäisi olla mitään estettä edistyä urillaan kuten miehet ja koulutilastojen valossa naisjohtajia tulisi olla nykyistä enemmän, mutta tilastot osoittavat muuta.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuulla naisjohtajien omia ajatuksia ja selvittää, minkä tekijöiden he näkevät vaikuttaneen omaan menestykseen ja urapolkuun. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia naisjohtajien omia ajatuksia naisjohtajien määrän vähyydestä ja selvittää heidän ideoitaan ongelman selättämiseksi.

Kvalitatiivinen tutkimukseni koostui seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastateltavat olivat johtavassa asemassa olevia tai olleita naisia, iältään yli 40- ja alle 70-vuotiaita. Kaikki haastateltavat työskentelivät tai olivat työskennelleet keskisuurissa tai suurissa pörssiyrityksissä.

Tulokset ja pohdinta

Omaa menestystä perusteltiin ensisijaisesti henkilökohtaisilla tekijöillä, eritoten omalla asenteella ja persoonalla. Myös sosiaalisilla tekijöillä, kuten hyvillä kollegoilla ja esimiehillä sekä verkostoilla ja kontakteilla nähtiin olevan vaikutusta omaan urapolkuun. Menestystä tai uraan vaikuttaneita tekijöitä ei suoranaisesti perusteltu yhteiskunnallisilla tai organisatorisilla seikoilla, mutta tekijät nähtiin kuitenkin taustavaikuttajina. Kielteisinä tekijöinä urapolulla nähtiin vahvimpina nuori ikä sekä omat epävarmuudet, mutta esimerkiksi sukupuolella tai lasten saamisella ei nähty olevan varsinaisesti vaikutusta urakehitykseen. Kiinnostava havainto oli, että haastateltavien urapoluilla ei ollut tullut vastaan naisia tukevia käytäntöjä eikä organisaatioissa varsinaisesti puhuttu sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, vaikka haastateltavat kertoivat esimerkiksi johtoryhmiensä naisille epäedullisesta sukupuolijakaumasta.

Haastateltavat kokivat olevansa johtajia, ei naisjohtajia, ja he eivät kokeneet olevansa todella erityisiä, koska ovat päässeet johtoasemaan. He eivät myöskään kokeneet rikkoneensa lasikattoja, vaan kokivat että mahdollisia lasikattoja voisi olla muilla kuin heidän omilla aloillansa tai, että ne voivat olla osittain itselleen luotuja.

Naisjohtajien suhteellisen vähyyden nähtiin johtuvan erityisesti perhevapaiden tuottamasta epätasa-arvosta, korkeakoulutusten sukupuolittuneisuudesta, käsityksestä johtajuudesta jotenkin erityisenä työnä, verkostoitumisen vaikeudesta, poikien ja tyttöjen eri kasvatustyylistä sekä ennen kaikkea naisten omista asenteista. Ratkaisuna määrän kasvattamiseen esitettiin muun muassa tasapuolista kasvatusta, verkostojen tekemistä sukupuolineutraaleiksi, perhevapaapolitiikan parantamista, lasten kannustamista tasapuolisesti eri koulutuksiin, johtajuuden normalisointia sekä omien asenteiden tarkastelua ja aktiivisesti epäkohtiin puuttumista.

Kaiken kaikkiaan tuloksista selvisi, että omaan menestykseen ja urapolkuun sekä yleisesti ottaen naisjohtajien vähyyteen annettiin paljon eri selityksiä eikä haastateltavat nimenneet vain muutamaa ratkaisevaa tekijää, joka määrittää henkilön menestyksen tai johtajaksi etenemisen, vaan se on monen eri tekijän summa.

Mahdolliset jatkotutkimusaiheet

Tämä tutkimus perustui jo johtajiksi päässeiden näkökulmaan, joten olisi kiinnostavaa nähdä miten ajatukset eroavat johtajapositioihin pyrkivistä naisista, joille mahdollisen “lasikaton” rikkominen olisi ajankohtainen aihe. Lisäksi, tutkimuksen perusteella nuoren iän nähtiin vaikuttavan erityisesti urapolun alkuvaiheessa kielteisesti, joten kiinnostavaa olisi tutkia nuoria työntekijöitä ja heidän kokemuksiaan iän vaikutuksista uramenestykseen. Lisäksi mahdollinen jatkotutkimusaihe olisi “insinöörivetoiset” ja perinteikkäämmät alat ja miten siellä naisten kokemukset eroavat. Myös miesten kokemuksia johtajuudesta olisi mielekästä tutkia, sillä heitä koskettaa myös monet stereotypiat.

Vilma Pöyry

Myytti lasikatoista murrettu? – Naisjohtajien ajatuksia uraa tukevista ja hidastavista tekijöistä

Julkaistu

Oppilaan moninainen osallisuus etäopetuksessa

Suomessa siirryttiin koronapandemian seurauksen valtakunnallisesti etäopetukseen vuoden 2020 maaliskuussa. Tällöin niin oppilaiden kuin opettajien kouluarki muuttui, sillä koulu oli siirtynyt etänä tapahtuvaksi. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaista on alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemysten mukaan. Osallisuudella tarkoitetaan muun muassa oppilaan näkemysten huomioon ottamista häneen liittyvissä asioissa sekä oppilaan omia osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Oppilaan tulisi päästä vaikuttamaan ikä- ja kehitystaso huomioiden omiin ja yhteisiin asioihin koulussa opettajan tuella. Opettajalla on tärkeä rooli osallisuuden mahdollistajana. Opetussuunnitelmassa oppilaan osallisuus on merkittävässä osassa, sillä sen merkitystä korostetaan heti ensimmäisessä kappaleessa perusopetuksen arvoperustaa määriteltäessä. Osallisuus on tutkittu aihe lähiopetuksessa, mutta sen toteutumista etäopetuksessa on hyvin vähän tutkittu. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksestä selvisi, että osan oppilaista hyvinvointi ja oppiminen oli heikentynyt kevään 2020 etäopetuksen jälkeen. Toteutuessaan oikealla tavalla osallisuus mahdollistaa Päivi Nykyrin mukaan hyvinvointia. Oppilaan osallisuuden tutkiminen etäopetuksessa onkin hyvin tärkeää.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysissä kerätty aineisto luokitellaan ensin useisiin alaluokkiin aineiston sisällön perusteella. Tämän jälkeen alaluokista muodostetaan yläluokkia samoin periaattein. Teorialähtöisyys tarkoittaa sitä, että aineiston analyysissä pyritään löytämään yhtäläisyyksiä tutkielmani osallisuusteoriapohjaan, jonka pääasiassa muodostivat Harry Shier ja Johanna Kiilin teoriat ja näkemykset lapsen ja oppilaan osallisuudesta. Aiheen ollessa uusi, tuli aineistosta sallia myös teorioista poikkeavan osallisuuden esiin nostaminen. Aineisto koostuu lukuvuosien 2019–2020 ja 2020–2021 aikana etäopetusta toteuttaneiden opettajien näkemyksistä alakoululaisen osallisuudesta. Aineisto kerättiin vuoden 2021 helmikuun lopun ja huhtikuun välisenä aikana. Aineisto keruu toteutettiin e-lomakkeen avulla, joka lähetettiin tutkimukseen osallistuneille 19 etäopettajille.

Tutkimustulokset

Alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa oli osin samanlainen kuin lähiopetuksessa. Oppilaiden mielipiteiden ja näkemysten huomioiminen päätöksenteossa sekä valinnanmahdollisuus, olivat opettajien mukaan tärkeitä oppilaan osallisuudessa niin lähi- kuin etäopetuksessa. Osallisuuden yhteisöllinen luonne kuitenkin väheni etäopetuksessa. Tällä tarkoitetaan sitä, että luokkahuoneissa ei toteutettu yhteisiä äänestyksiä tai yhteiset keskustelut, joilla pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen, vähenivät. Tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama sosiaalisen median käyttäminen etäopetuksessa mahdollisti kuitenkin uusia osallistumismahdollisuuksia. Luokkahuoneessa hiljaisempien oppilaiden nähtiin pääsevän paremmin ääneen ja luokkahuoneen puuttuminen mahdollisti oppilaille uusia oppimisympäristöjä. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaavat oppilaat pystyivät hyötymään etäopetuksen mahdollistamasta osallisuudesta. Hyvät itseohjautuvuustaidot omaava oppilas osaa ohjata omaa oppimistaan, on motivoitunut oppimaan ja pystyy toimimaan pääsääntöisesti itsenäisesti.

Tukea tarvitseville etäopetus toi haasteita oppimiseen. Vielä heikot itseohjautuvuustaidot omaavalle oppilaalle haasteita saattoi tuoda se, että opettaja tai koulunkäynninohjaaja ei ollut vieressä tukemassa oppimista, vaan oppilas joutui esimerkiksi tyytymän videoyhteydellä tai puhelulla saatuun tukeen. Opettajat hyödynsivät lisäksi etäopetuksessa kerättyä tietoa oppilaista eri tavoin. Osa opettajista muokkasi opetusta etäopetusjakson aikana, kun osa taas keräsi palautetta vasta jakson jälkeen.

Pohdinta

Etäopetus on varmasti tullut vahvemmin jäädäkseen, joten tutkimukset etäopetuksesta ja oppilaiden oikeuksien ja kasvun kannalta merkittävästä sisällöstä, osallisuudesta, on varmasti tarpeen. Jatkotutkimusaiheina tutkimuksesta esiin nousevat ainakin oppilaiden omien näkemysten kerääminen etäopetuksessa toteutuneesta osallisuudesta. Osallisuuden mahdollistajien, opettajien,  lisäksi myös oppilailta tulisi kerätä tietoa. Merkittävää olisi tutkia myös somen mahdollisuuksia oppimisen ja kouluviihtyvyyden lisääjinä. Kouluviihtyvyydellä, joka Katariina Kämpin ja kollegoiden mukaan ei Suomessa ole kovin korkea, on todettu olevan vaikutuksia hyvinvointiin. Etäopetuksella voitaisiinkin mahdollisesti lisätä kouluviihtyvyyttä ja sen lisääntymisen seurauksena myös oppimismotivaatiota.

 

Joona Johansson

Alakoululaisen osallisuus etäopetuksessa – Opettajien näkemykset oppilaan osallisuudesta